Työsuo­je­lu­val­tuu­tetun toiminta-alue kaipaa rajausta

Laki työpaikan työsuo­je­lu­val­von­nasta ja työpaikan työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nasta muotoilee työpaikan laajasti. Laki määrit­telee työpaikan yhden tai useamman toimi­pis­teen tai toimin­tayk­sikön muodos­ta­maksi kokonai­suu­deksi, joka toiminnan luonne ja laajuus sekä toimi­pis­teiden tai toimin­tayk­si­köiden työnte­ki­jöiden lukumäärä huomioon ottaen on yhteis­toi­minnan kannalta tarkoituksenmukainen.

Laaja työpaik­ka­kä­sit­teen määrit­tely voi johtaa työsuo­je­lu­val­tuu­tetun kannalta hanka­liin tilan­tei­siin ja huomat­ta­vaan työtaak­kaan, kun hänen vastuul­laan voi olla kymmeniä, jopa toista sataa toimi­pis­tettä. Työpaik­kojen lukumäärän esimerkki koskee SAK:n sopimusa­lojen työpaikkoja.

– Tätä kautta yhteis­toi­minta hanka­loituu. Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla voi olla hanka­luutta osallistua esimer­kiksi aluehal­lin­to­vi­raston (Avi) työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­siin, Teolli­suus­liiton Murikka-opiston opettaja Pentti Harti­kainen sanoo.

– Myös työpai­kalla tapah­tuva työsuo­je­lu­toi­minta voi tätä kautta vaikeutua, kun työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla tai ‑valtuu­te­tuilla voi olla hanka­luutta osallistua esimer­kiksi työsuo­je­lu­toi­mi­kun­tien kokouk­siin, käydä työpai­koilla ja tavata työnte­ki­jöitä. Asioita jää tätä kautta hoita­matta. Työpai­koilla ovat lisään­ty­neet erilaiset työntekijän työky­kyyn liittyvät kolmi­kan­ta­pa­la­verit, joissa työsuo­je­lu­val­tuu­tetun asian­tun­temus ja läsnäolo on erittäin tärkeää.

Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla voi olla hanka­luutta osallistua esimer­kiksi aluehal­lin­to­vi­raston työsuojelutarkastuksiin.

Useat ja liian hajal­laan sijait­sevat toimi­pis­teet hanka­loit­tavat työsuo­je­lu­val­tuu­tetun valvon­ta­työtä ja voivat aiheuttaa eri toimi­paik­kojen eriarvoistumista.

– Olisi tärkeää, että tämä asia otettai­siin esille työsuo­je­lu­yh­teis­toi­min­nassa. Asiasta on syytä puhua myös viran­omaisen työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­silla, mikäli yhteis­toi­minta liian monien toimi­pis­teiden takia ei toteudu.

TYÖPAIKAN UUDELLEEN MÄÄRITTELYÄ TARVITAAN

Suuriksi paisu­neet työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tujen toiminta-alueet ovat synty­neet ajan kanssa. Syitä työan­ta­jien haluun laajentaa valtuu­tet­tujen toiminta-alueita on vaikea sanoa.

Työsuo­je­lu­vi­ran­omainen eli Avit eivät ole toistai­seksi nähneet aiheel­li­seksi puuttua työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tujen toiminta-alueen kokoon. Viran­omainen katsoo, että koko on paikal­li­sesti sovittavissa.

– Työsuo­je­lu­tar­kas­tusten yhtey­dessä Avin tarkas­ta­jalla on kuitenkin velvol­li­suus kysyä työnan­ta­jalta, miksi työsuo­je­lu­val­tuu­tettu ei ole tarkas­tuk­sessa paikalla, jos näin on käynyt. Hyvään tarkas­tus­ta­paan kuuluu, että tarkas­taja on vähin­tään puheli­mitse yhtey­dessä valtuu­tet­tuun, jos hän ei ole tarkas­tuk­sessa paikalla. Mikäli työsuo­je­lu­val­tuu­tetun osallis­tu­minen työpaik­ka­tar­kas­tuk­siin estyy työnan­ta­jasta johtu­vasta syystä, on tärkeää vaatia se kirjat­ta­vaksi tarkastuskertomukseen.

Tarkas­tuksen jälkeinen puheli­nyh­teys valtuu­tet­tuun voi aiheuttaa tarkas­ta­jalle lisätyötä, mikäli hänen ja valtuu­tetun keskus­te­luissa ilmenee jokin epäkohta. Tämä tarkoittaa, että tarkas­tajan on kuultava asiassa työnan­tajaa uudelleen.

Harti­kaisen mielestä asian korjaa­minen vaatisi työpaik­ka­kä­sit­teen tarken­ta­mista laissa. Valitet­ta­vasti asia ei kuiten­kaan tapahdu nopeasti.

– Pitäisi miettiä tarkemmin yhteis­toi­minta-alueet ja myös työsuo­je­lu­hen­ki­löiden osalta resurs­sointi pitäisi miettiä niin, että malli olisi toimiva.