TYÖYMPÄRISTÖ: Murikasta rautaiset eväät työsuojelijalle

”Kun tulee Murikkaan, pääsee oman tehtävänsä tasalle”, sanoo rehtori Juha Vasara Teollisuusliiton Murikka-opiston työsuojelukursseista. Ja ruokakin on loistavaa.

15.9.2021

– Mihin rooliin onkaan nyt valittu, työsuojeluvaltuutetuksi, varaksi tai asiamieheksi, Murikassa pääsee oman tehtävänsä tasalle. Oppii, mitkä ovat omat vastuut, velvoitteet ja oikeudet, Juha Vasara kuvailee.

– Kurssien iso osa-alue on lainsäädännön tunteminen. Käsityksen saaminen siitä yksin olisi hankalaa, Vasara toteaa oppimäärien ydinsisällöistä.

Äärimmäisen tärkeänä Vasara pitää Murikan kursseilla syntyviä vertaistuen verkostoja.

– Kurssilta löytää samassa asemassa olevia. Yleensä jo kurssin aikana perustetaan WhatsApp-ryhmä ja vaihdetaan yhteystiedot. Jälkeenpäin verkoston kautta saa sitten muilta apua, neuvoa ja tukea. Kuulee, mitä muualla on saatu aikaan.

Verkosto on erityisen merkitsevä heille, jotka joutuvat hoitamaan työsuojelutehtäväänsä ”aika yksin ja tyhjästä lähtien”. Joissain yrityksissä tehdään työsuojelun eteen järjestelmällistä työtä ja asiat ovat ”hyvinkin hoidossa”. Joissain on toisin.

– Tämä asia toistuu kurssilaisten kertomuksissa. Työntekijät kokevat, ettei heitä kuunnella. He tuntevat työnsä kaikkein parhaiten, mutta heidän kokemuksilleen ja ehdotuksillaan ei aina anneta arvoa, Vasara toteaa.

LÄHIOPETUS PYSYY

– Liitto on lähtenyt siitä, että lähiopetuksesta pidetään kiinni. Monien jäsentenkin toiveena on päästä koulutukseen paikan päälle.

Vasara arvioi, että ehkä muutaman tunnin osuuksia voidaan jatkossakin vetää netin kautta verkko-opetuksena, mutta päiväkausien nettiopetus uuvuttaa nokkelimmankin. Ja sekin on jo nähty, että nettiyhteydet eivät todellakaan aina toimi ryhmätöiden teon vaikeutumisesta puhumattakaan. Eikä vertaisoppimista Vasaran mielestä synny verkossa samalla tavalla.

Koulutus koukuttaa, sen Teollisuusliiton iskulauseen opiston rehtori allekirjoittaa. Murikka miljöönä koukuttaa vielä vahvemmin. Suurremontin jälkeen Murikka on kylpyläosastoineen loistavassa kunnossa ja viime kesänä lisättiin lukemattomien liikuntamahdollisuuksien listaan myös esimerkiksi kajakkien lainaus Näsijärven laineita halkomaan, samoin beachvolley-kentät.

– Murikan paikat ovat nyt viimeisen päälle. Kerran täällä käytyään moni jäsen tulee tänne uudestaan ja uudestaan. Ja kurssipalautteessa tuodaan aina esiin Murikan erinomainen ruoka!

KUVA JYRKI LUUKKONEN

Työpaikkaohjaaja hakusessa

”Työpaikkaohjaaja? Mikä se on? Jos työssäoppija vastaa näin, silloin on ammattikoululaisia vastaanottavan firman prosesseissa jokin isompi vika.” Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä toivoo teollisuusyritysten kantavan paremmin vastuunsa uusien ammattilaisten ja myös heidän työsuojelukoulutuksensa hoidosta.

Kari Hyytiä ehättää painottamaan, että hän haluaa katsella asioita kyllä myönteisyyden kautta. Hyvin hoidettuna ammatillisten oppilaitosten ja yritysten yhteistyö tuo nopeasti työelämään sellaista työvoimaa, jota yritykset kulloinkin tarvitsevat.

Hyytiä pitääkin järkevänä sitä, että tutkintoja pystytään suorittamaan palasina. Näin tie työuran alkuun tai jatkoon voi avautua nopeastikin. Mutta asiantuntijan mielestä yritykset eivät ole lunastaneet lupauksiaan siitä, että työssäoppiminen tulee sujumaan ammatillisen koulutuksen myllerrysten jälkeen.

– Suomen Yrittäjät huusi kurkku suorana, että kyllä me hoidamme. Mutta jos yrityksessä ei kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää työssäoppijaa, ja jos ei ole nimettyä työpaikkaohjaajaa, niin silloin eivät verstaan asiat ole kunnossa.

Hyytiä puhuu tässä myös niiden omien kokemustensa pohjalta, jotka kertyivät yhdessä työnantajien kanssa toteutetussa Tuottavuutta yhdessä -hankkeessa. Jos prosesseja ei ole yrityksessä organisoitu kunnolla, syntyy ylimääräistä, turhaa työtä, sattuu virheitä ja töitä kasaantuu yksille ja samoille harteille, eikä kenellekään jää aikaa perehdyttämiseen ja ohjaamiseen.

Asiantuntijaa harmittaa se, että yritykset ovat vuosikausia puhuneet työvoimapulasta. Tekoja asian korjaamiseksi ei ole näkynyt.

– Monessako firmassa osaavan henkilöstön saamisen on nostettu strategiseksi tavoitteeksi? Sitä minä jään kaipaamaan, Hyytiä toteaa.

PERUSTA KUNNOSSA, HAASTEITA ON

– Jo tutkinnon perusteissa pitää riittävä työturvallisuuden taso ottaa huomioon, Hyytiä toteaa.

Toisen asteen koulutus on muuttunut ilmaiseksi. Liiton asiantuntija luottaa varsinkin nyt siihen, että ammatillisissa oppilaitoksissa huolehditaan perustaidoista ja riittävistä suojavarusteista.

Haasteita kuitenkin riittää. Opettajan pitäisi huolehtia samaan aikaan niin kympin oppilaista, ehkä vajavaisen suomen kielen taidon omaavista ulkomaalaistaustaisista oppilaista kuin heistäkin, joita ammattiala ei oikein kunnolla kiinnostakaan.

– Ammatilliset oppilaitokset eivät ole vieläkään toipuneet aiemmista resurssileikkauksista. Olen huolissani siitä, saako jokainen riittävän laadukasta opetusta. Ketään ei saa myöskään jättää yksin. Nykyisin ei ole enää luokkaa, mutta niin oppilaitoksessa kuin työpaikalla oppilaat on otettava mukaan ja osaksi työyhteisöä. Kuten eräs eläkkeellä oleva mutta edelleen aktiivinen ammattikoulun opettaja sanoi: Ei ammattikoulujen pidä syyttää, että ne saavat huonoa ainesta opiskelemaan. Meidän tehtävämme on tehdä kaikista yhteiskuntakelpoisia, Hyytiä kuvaa koululaitoksen kasvatustehtävää nuorten ammattikoululaisten parissa.

Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä?

Koronapandemian tuoma etäopetus on sitten vielä ongelma erikseen.

– Olen kuullut opettajienkin tuskailevan asiaa. Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä? Hyytiä kysyy.

Hyvä yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä on tae myös turvalliselle työnteolle.

– Jos oppilaitos on saanut annettua oppilaalle tietyt perusvalmiudet, ja jos yrityksessä on perehdytys ja ohjaus järjestetty kunnolla, työturvallisuusriskit ovat pienemmät.

– Yritykset ottavat mielellään töihin 35-vuotiaita ammattilaisia, joilla on 50 vuoden työkokemus. Mutta yritysten on itsekin huolehdittava alansa vetovoimasta ja uusien työntekijöiden kouluttamisesta, Hyytiä vielä painottaa.

Miten oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”?

Työturvallisuuskeskuksen Petri Pakkanen hämmästyi kuullessaan erään oppilaitoksen rehtorin kutsuvan oppilaitaan ”asiakkaiksi”. Turvallisuuskumppani-hankkeessa ammattiin opiskelevat värvätään täysillä mukaan löytämään myönteiset asenteet turvallisuuteen.

– Työpaikoilta tuli viestiä, että ammattiin valmistuvilla nuorilla ei ole riittävää turvallisuusosaamista eivätkä asenteet kohdillaan, kertoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Petri Pakkanen Turvallisuuskumppani-yhteistyöstä.

Hanke pyörähti käyntiin vuonna 2014 yhteistyössä Kemianteollisuus ry:n kanssa alan ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa. Pakkanen kertoo, että tarvetta turvallisuuskulttuurin kehittämiseen oppilaitoksessa kuvasi myös taannoinen prosessiteollisuuden opettajien tilaisuus. Vain alle kymmenelle 80 opettajasta oli tuttua läheltä piti -tilanteiden tai turvallisuushavaintojen kirjaaminen, Pakkanen toteaa.

– Kaikki toimialat ovat nyt mukana yhteistyössä, eikä meidän tarvitse itse juurikaan ottaa yhteyttä oppilaitoksiin.

Hankkeessa on mukana eri työnantaja- ja ammattiliittojen edustajia, ja johtoryhmässä istuu myös kaksi Teollisuusliiton toimitsijaa. Oppilaitoksilla hanke ei maksa mitään.

TYÖKALUPAKISSA MONTA VÄLINETTÄ

– Ennakkokysely oppilaille suhtautumisesta turvallisuuteen, turvallisuuden aamupäivätilaisuus oppilaitoksessa, itsearviointimalli, seuranta ja jatkuva parantaminen…

Oppilaitoksissa järjestetyissä tilaisuuksissa on selvinnyt, että oppilaat eivät aina tiedä, että turvallisuuteen kuuluvat myös hyvä ergonomia ja liiallisen kuormituksen estäminen työhyvinvointiin panostamalla ja esimerkiksi oikeat työasennot heti alusta alkaen. Pakkanen toteaa, että jopa työtapaturmista on voitu ajatella, ettei niitä voi torjua ja että ne ikään kuin vääjäämättä ”kuuluvat” työhön.

Turvallisuustyön ytimessä on aina opiskelijoiden, opettajien ja paikallisten työnantajien yhteistyö. Oma tuttu opettaja tai muu asiantuntija jää Pakkasen mukaan tilaisuuksissa yleensä aina hopeatilalle. Nuoret kuuntelevat hyvin hereillä ollen mahdollisen tulevan työnantajansa kertomuksia siitä, miten turvallisuudesta työpaikalla huolehditaan. Tilaisuuteen yritetään aina saada niitä työnantajia, jotka näyttävät omilla hyvillä käytännöillään, miten turvallisuudesta huolehditaan viimeisen päälle eikä sinne päin.

Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita.

Nuorten esittämistä kehittämisideoista parhaimpiin kuuluu Pakkasen mielestä se, että myös opiskelijoiden edustaja pitää ottaa oppilaitoksen työsuojelutoimikunnan jäseneksi. Ovathan opiskelijat Pakkasen mielestä oppilaitoksen työyhteisön tasavertaisia jäseniä. Eihän oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”.

Asiantuntija kertoo, että lähes poikkeuksetta ensimmäisen hanketilaisuuden jälkeen oppilaitokseen halutaan lisää tapahtumia. Tänä syksynä myös opettajille järjestetään omia tilaisuuksia.

– Opettajien turvallisuusosaaminen, heidän ammattitaitonsa ja osaamisen tasonsa ovat ratkaisevan tärkeitä.

MITEN TIETOA KAIKILLE?

Turvallisuuskulttuurin juurruttaminen nuoriin vaihtelee Pakkasen mukaan oppilaitosten välillä todella paljon, suojavarusteista alkaen. Joissain opiskelijat itse haalivat itselleen jotakin, toisissa opiskelijoille tarjotaan kaikki kaasumittareita myöten.

Asiantuntijaa huolettaa turvallisuusosaamisen tulevaisuus ammattioppilaitoksissa. Rahoitusmallia on muutettu. Oppilaitos saa rahaa silloin, kun se on onnistunut työntämään valmistuvan oppilaan nopeasti putkesta ulos huonommallakin taitotasolla.

– Olen myös hirveän huolissani siitä, että Suomi marssii liiankin sokeasti kohti digiopetusta. Tämä ei tiedä hyvää. Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita, Pakkanen painottaa.

Pakkasen mielestä nuori ammattikoulun ekaluokkalainen ei todellakaan ole aina kypsä vastaamaan kaikesta opiskelustaan itse. Pakkanen muistuttaa, että oppimista tukevat parhaiten esimerkit, kokemukset ja tunteet, joita luovat juuri sosiaaliset tilanteet muiden nuorten kanssa ja läsnäoleva opetus.

– Toinen iso kysymys on se, kuka työpaikalla oppiessa ja työuran alussa huolehtii nuoren perehdytyksestä, kun resurssit on viety niin pieniksi. Kuka opastaa, opettaa, tukee ja perehdyttää?

TEKSTIT SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: ”Me valvomme valvojien etua”

”Me valvomme työsuojeluvaltuutettujen, varavaltuutettujen ja asiamiesten etuja ja toimintaedellytyksiä. Miten he pystyisivät puolestaan valvomaan työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä, jos työehtosopimusten yleissitovuus murtuisi?” kysyy työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita.

27.8.2021

KUVA YLLÄ: Työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita painottaa, että työn suunnittelu yhdessä työntekijöiden kanssa lisäisi niin turvallisuutta kuin tuottavuutta.

– Varmaan toimitusjohtaja Virtanen sitten sanoisi, että työsuojeluvaltuutetun vapautus on tunti kalenteriviikossa jopa keskisuuressa tai suuressa yrityksessä, Kotaviita sanoo viitaten siihen, mitä laissa sanotaan.

Työstä vapautukset ovat työehtosopimuksessa, niin ovat myös valtuutetun saamat korvaukset puhumattakaan yleisemmistä sosiaalisista kysymyksistä.

– Toisaalta työsuojelun valvontalaissa on määritelty työsuojeluvaltuutetun yhteistoimintatehtävät ja oikeudet. Me pidämme niistä kiinni, vakuuttaa Kotaviita.

MIKSI RIKKOA HYVÄ?

Työympäristöpäällikköä harmittavat tavattomasti Minna Helteen ja muiden työnantajapuolen johtajien puheet siitä, että liitot eivät pysty uudistumaan ja ovat kankeita.

– Meillä on esimerkiksi aivan ainutlaatuinen tuote, työympäristöpäivät. Istumme yhteiseen pöytään työntekijöiden, työnantajan ja liiton edustajien kanssa. Viemme omilla resursseillamme ilmaiseksi työympäristötietoutta ja taitoa ja tahtoa yleensä alle 50 hengen yrityksiin, joilla on usein eniten kehitettävää työturvallisuudessa ja -terveydessä. Päivistä on saatu hyvää palautetta, asioita on saatu yrityksissä kuntoon ja toimintaa kehitetty yhdessä, Kotaviita kertoo esimerkkinä Teollisuusliiton toiminnasta työnantajien kanssa.

– Liiton sopimusaloilla on edelleen paljon pakkotahtisuutta, toistotyötä, työtapaturmia, ammattitauteja ja altisteita. Työn suunnittelu yhteisesti työntekijöiden kanssa on aivan keskeinen asia, jos työ halutaan muuttaa sekä turvallisemmaksi ja sujuvammaksi että tuottavammaksi, Kotaviita sanoo.

KEMIASSA SOPIMINEN ARVOSSAAN

Teollisuusliiton kemian sektorilla solmitaan yleissitovat työehtosopimukset kolmen liiton, Kemianteollisuus ry:n, Autoalan Keskusliiton ja Autonrengasliiton, kanssa. Sektorijohtaja Toni Laiho iloitsee siitä, että neuvottelukumppanit arvostavat edelleen yhteistä sopimista, ja samalla myös työsuojeluvaltuutettujen työtä.

Useimmissa sektorin työehtosopimuksissa työsuojeluvaltuutetulla on yhdenvertaiset vapautukset työstä ja korvaukset pääluottamusmiehen kanssa. Valtuutettu neuvottelee työpaikalla omien aiheidensa asiat pääluottamusmies tukenaan, ja toisinpäin. He ovat parhaimmillaan vahva työpari, Laiho kuvaa.

Ja kun valtuutetun annetaan kehittyä työssään, tulee hänestä usein myös kouluttaja.

– Valtuutetulta oppi tarttuu ehkä paremminkin kuin maksettua konsulttia kuunnellessa, Laiho arvioi.

Kemianteollisuuden työpaikoilla on jo pitkään satsattu – tuloksia tuottaen – turvallisuuteen monien yhteisten hankkeiden muodossa. Osaltaan yhteistyötä on hiottu ja syvennetty sen ansiosta, että sopimusaloilla toteutetaan jatkuvan neuvottelun periaatetta ja pidetään yhteisiä seminaareja, kursseja ja koulutuksia. Viimeksi teemana on ollut paikallinen sopiminen.

– Sen sijaan, että oltaisi huudeltu tuolla Hesarin sivuilla, ollaan yhdessä tehty, Laiho korostaa.

– Yhteisillä onnistumisilla ja saavutuksilla on taipumus heijastua kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Rakentuu yhteistyötä ja luottamusta.

Sopimusalojensa työturvallisuushuolista Laiho nostaa esiin sen, että kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta hitaasti sairastuttavien kemikaalien vaaraa ei vieläkään ymmärretä riittävästi.

– Akuissa käytetyn koboltin tapaisia syöpävaarallisia aineita on kokonainen nippu. Niiden tutkimista pitää jatkaa. Ja viranomaisten pitää edelleen valvoa etenkin alalle uusina tulevien yritysten toimintaa, Laiho vaatii.

Muuten käsissämme voi olla joskus vuosien päästä asbestin kaltaisen ”hyvän”, mutta tappavan aineen vaikutusten jälkihoito.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TOIMIJA: Jouni Mononen: ”Joskus tiedonsaanti on kortilla”

JOUNI MONONEN

Pääluottamusmies,
työsuojeluvaltuutettu
Tulikivi Oyj, Heinävesi

”Työkaverit kinusi viime syksynä, että ruppee sie siihen pääluottamusmieheksi. Vaaleiksi meni ja sain voiton. Eihän tämä nyt ole hommaa kummempaa. Mikäs siinä, en ole tähän itkuissa suin lähtenyt, kivaa on. Työkaverit ovat mukavia.

Tiedonkulku on sellainen, mitä monikin haluaa paremmaksi. Sitä pitäisi kehittää. Joskus tiedonsaanti on kortilla, mutta hommat pyörivät vanhaan malliin. Tottuneesti tehdään. Kaikki ovat olleet töissä vuosia, taitaa pisin työsuhde täällä olla yli 40 vuotta.

Vuonna 2003 tulin itse töihin Kermansavelle, sitten Tulikivi osti sen. Tulikivellä on pääpaikka Juuassa, täällä Heinävedellä tehdään keraamisia uuneja. Uuneja myös kehitetään koko ajan. Kaikkea kehitetään.

Tuotannossa työntekijöitä on Heinävedellä parikymmentä ja toimihenkilöitä neljä. Olen uuniosastolla elementtityöntekijänä. Uunielementtien raaka-aineet sekoitetaan vähän kuin betonimyllyssä, puristetaan koneella elementeiksi. Uunit kasataan kuin legopalikoista tehtäisiin, sitten laastia väliin, uuni pinnoitetaan, laitetaan luukut kiinni ja siinä se on. Täällä on myös saunaosasto ja laattaosasto, välillä joutuu hyppäämään muuallekin, kun joku on poissa. Se on sellaista työnkiertoa.

Nythän puhutaan paljon paikallisesta sopimisesta, että kaikkien pitäisi sopia itse. Siinä työntekijä kyllä häviää varmasti.

Pääluottamusmiehenä pitää tehdä oikeasti hommia. Onhan tässä jo joutunut selvittelemään kaikennäköisiä koronajuttuja. Kun korona alkoi, eriytettiin työporukat ja ruokataukopaikat kolmeen osaan. Töissä on myös koronatyöryhmä, ja välillä tulee uusia sääntöjä.

Tänä vuonna lomautuksia on ollut ihmeen vähän, vain kaksi. Konsernissa ovat yt:t päällä jatkuvasti. Kun yhdet loppuvat, niin toiset alkavat. Lomautukset ovat yleensä olleet viikon mittaisia. Eikä sitä yhtään tiiä, tilanne voi yhtäkkiä kääntyä, tämähän on pörssiyhtiö.

Oli myös palkkaneuvottelut alkuvuodesta, ja ihmiset tietysti aina kyselevät kaikkea maan ja taivaan välillä. Asiat on aina saatu selviksi, jotakin kautta. Teollisuusliiton paikallistoimistosta Varkaudesta olen saanut paljon apuja.

Nythän puhutaan paljon paikallisesta sopimisesta, että kaikkien pitäisi sopia itse. Siinä työntekijä kyllä häviää varmasti. Teollisuusliitto on kuitenkin sanonut, että se neuvottelee meidän puolestamme.

Pääluottamusmiehenä minulle on ainakin tärkeää olla tasapuolinen kaikille. Auttaa kaikkia. Otetaan päivä kerrallaan, ei tässä kummemmin. Meidän pomotkin ovat sellaisia kivoja, niitten kanssa voi jutella kaikesta ja kysellä, ei ole hirmuisia erimielisyyksiä ollut.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA JOHANNA KOKKOLA

Työsuojeluvaltuutetun ABC julkaistu

”Norsua ei kannata syödä kokonaisena, vaan pala palalta. Tämä työ vaatii pitkäjänteisyyttä, taitoa toimia erilaisten ihmisten parissa ja ennen kaikkea kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.” Huumorillakin höystetty työsuojeluvaltuutetun opas julkaistiin tänään Teollisuusliiton työympäristöwebinaarissa.

12.5.2021

– Halusimme tehdä tuleville työsuojeluvaltuutetuille starttausoppaan, jotta heillä olisi mahdollisimman matala kynnys aloittaa uudessa hommassaan. Mutta opas tarjoaa apua myös kokeneemmille työsuojeluvaltuutetuille.

Näin kuvasi upouuden Työsuojeluvaltuutetun ABC -oppaan tavoitteita liiton työympäristö- ja tasa-arvonjaoston jäsen Ari-Pekka Kurikka Oulusta.

– Tavoitteena on myös saada uudet valtuutetut osaksi liittoa. Me olemme samaa porukkaa, puhallamme yhteen hiileen, ja kynnyksen kysyä liitosta neuvoja on oltava matala, Kurikka totesi.

Opas kannustaa ymmärtämään, että valtuutetun pesti on mielenkiintoista yhteisten asioiden eteenpäin viemistä ja työpaikan työsuojelutoiminnan kehittämistä. ABC perehdyttää uuden valtuutetun hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, tutustuttaa tärkeimpiin lakikohtiin, neuvoo mistä löytää koulutusta ja antaa kosolti käytännön neuvoja.

Opas muistuttaa, että Teollisuusliiton työvaltuutettuna ketään ei jätetä yksin. ”Tukena ovat mm. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö, aluetoimistot, Työturvallisuuskeskus, aluehallintovirasto sekä kollegat muilta työpaikoilta. Tehtävämme on tukea toinen toisiamme!”

Työsuojeluvaltuutetun ABC on ladattavissa liiton verkkosivuilta.

”ME KOULUTAMME JATKOSSAKIN”

– Me Teollisuusliittona tulemme tekemään työehtosopimukset jatkossakin. Pidämme huolen siitä, että meidän työsuojeluvaltuutettumme ja luottamusmiehemme ovat osaavaa ykköskaartia. Tulemme satsaamaan siihen, että he pysyvät koulutettuina ja mukana tiedon virrassa.

Näin vakuutti Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen avatessaan jo perinteisen, mutta webinaariksi muuntuneet työympäristöseminaarin. Tilaisuus keräsi ruutujen ääreen lähes 90 jäsentä.

Lehtonen loi katsauksen työmarkkinoiden ”erittäin kuumaan tilanteeseen” viitaten Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden päätöksiin hylätä työehtosopimusten solmiminen valtakunnallisella tasolla.

Lehtonen muistutti, että koko suomalainen työlainsäädäntö perustuu yleissitoviin työehtosopimuksiin. Hän vielä huomautti, että edes oikeusoppineet eivät osaa ottaa kantaa, mitä tämä työnantajien irtiotto tulee merkitsemään. Teollisuusliiton perimmäistä tehtävää, työehtosopimusten solmimista jäsenten parhaaksi, irtiotot eivät kuitenkaan siis horjuta millään lailla.

DIGIAIKA TULI, MUTTA TARKASTUKSIA HALUTAAN

Sosiaali- ja terveysministeriön valvontajohtaja Arto Teronen kertoi menossa olevasta työsuojeluvalvonnan niin sanotusta runkokaudesta 2020–2023. Kauden iskulauseisiin kuuluu ”ilmiöpohjainen valvonta” ja hankkeisiin ”suppean kuormituksen valvonta”, millä yritetään saada työnantajat paremmin tunnistamaan työpaikan psykososiaaliset kuormitustekijät.

Teronen alleviivasi, että työsuojeluvalvonta jousti nopeasti koronavuoden tarpeisiin. Työsuojelutarkastajat tekivät työpaikoille virtuaali- ja asiakirjatarkastuksia, ja tyosuojelu.fi-sivustolla käytiin tutkimassa esimerkiksi lomautus-sivua vuoden 2020 maaliskuussa 120 000 kertaa.

Valvontajohtajan mielestä valtakunnallisesti tehtävät, saman teeman alla jopa eri toimialoille kohdistuvat tarkastukset samoin kuin innovatiivisuus digityövälineiden käytössä voivat tehostaa viiden, ympäri Suomea toimivan työsuojelun vastuualueen toimintaa.

Reaaliaikainen kysely webinaarin osallistujille kuitenkin paljasti, että työpaikoille toivotaan ennen kaikkea ennalta ilmoittamattomia työsuojelutarkastuksia. Samaa viestiä Teollisuusliiton työympäristöyksikkö saa työsuojeluvaltuutetuilta muutoinkin.

MITATAAN, IHMISTÄ UNOHTAMATTA

Elina Parviainen HumanProcess Consulting Oy:stä alleviivasi kerta toisensa jälkeen sitä, että hyvä ergonomia syntyy jo suunnitteluvaiheessa – ja vain siten, että ihminen otetaan kaikessa huomioon.

– Ergomia on ihmisen ja systeemin muiden osien vuorovaikutusta. Mutta miten hyvin yritykset huomioivat ihmiset valitessaan teknologioita ja järjestelmiä?

– Työ tulee tutkia ja mitata, jotta voidaan perustellusti suunnitella ja mitoittaa työt. Kellotusta kyllä tehdään, mutta todellinen työn tutkiminen on jäänyt katveeseen. Niin kauan kuin jo suunnitteluvaiheessa ei saada ihmistä mukaan, mikään järjestelmä ei tule toimimaan hyvin. Ja sitten jäädään vain reagoimaan tilanteeseen jälkikäteen.

Parviainen kuvaili, että työelämä muuttuu digitalisaation myötä yhä rajummalla vauhdilla ja yhä suuremmin rysäyksin.

– Minä pelkään, että digitalisaation ansiosta tulee antureita, jotka antavat hirveästi dataa ihmisestä, mutta sitten kaikki muut tekijät jäävät huomiotta.

Kuuntelijoilta tuli Parviaiselle kysymys: Miksi tehtaassa voidaan edelleen pultata lattiaan kallis uusi kone, mitään työn tekijöille etukäteen kertomatta tai millään lailla osallistamatta, ja sitten huomataan vasta jälkeenpäin, että ei siinä ihminen pystykään tekemään töitä?

Ergonomia-asiantuntija totesi, että tämä onkin aivan valtakunnan tason kysymys, josta esimerkiksi Työterveyslaitoksen tulisi ottaa koppia. Työn todelliset tekijät tulisi osallistaa hankintojen suunnitteluun heti alkuvaiheessa, niin voisi viestin muotoilla.

– Jos ihmistä ei oteta huomioon jo suunnitteluvaiheessa, ei se kalliskaan kone voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla, Parviainen totesi.

MUUTETAAN YMPÄRISTÖÄ, EI TYÖNTEKIJÄÄ

– Ergonomia on ennen kaikkea suunnittelua. Kehittämiskohteet liittyvät aina työympäristöön ja toimintajärjestelmään. Periaatteena ei ole muuttaa yksilön suorituskykyä, totesi MSK Cabin Group Oy:n työsuojelupäällikkö ja ergonomi Teemu Suokko.

Kehittämisen kohteina pitää olla työprosessit, menetelmät, järjestelmä, apuvälineet, tuotteet, koneet, laitteet,lay-outit ja työjärjestelyt, Suokko opasti. Mutta samanlaisia toimia työhyvinvoinnin ja tuottavuuden eteen on vaikea monistaa eri yrityksiin. On tunnettava ihmiset ja toiminta, silloin on mahdollisuus onnistua.

Terveyden edistäjät olettavat antavansa asiantuntijuutensa yritysten käyttöön yksikön kautta, Suokko kuvaili. Koko terveydenhoitojärjestelmä hoitaa, infoaa, kontrolloi ja kuntouttaa yksilöä, ja yleensä vasta jälkikäteen. Työelämän kehittäjät puolestaan olettavat kehittävänsä työtä irrallisena ihmisestä.

Tyypillisessä työhyvinvointiprojektissa ryhdytään Suokon mukaan järjestämään tyky-päiviä, annetaan ravintoneuvontaa ja kehotetaan liikkumaan. Samaan aikaan yrityksessä kärsitään laatuongelmista ja häiriöistä.

– Ne laatuongelmat jäävät, vaikka sinä söisit kuinka terveellisesti, Mutta jos kehitettäisiin niitä työmenetelmiä ja -prosesseja, ja kun se tehtäisiin yhteistyössä ja osallistavasti, minä väittäisin, että voisivat ne sairauslomatkin vähentyä, Suokko kuvaili.

– Tuottavuus kasvattaa työhyvinvointia ja se tarvitsee osallistavaa ergonomiaa, työsuojelupäällikkö tiivisti.

Suokko vaatikin eri asiantuntijaryhmiltä terveydenhuollon ja työelämän kuilun ylittämistä. Hänestä koko asiantuntijatyössä on keskityttävä tekemään käytännön yhteistyötä.

– On keskityttävä toimintajärjestelmien kehittämiseen yhteistyössä yritysten kanssa, jotta ennuste koko henkilökunnan työkyvyn säilyttämiseksi ja työhyvinvoinnin edistämiseksi paranee.

Mitä tekisit, jos saisit 50 000 euroa henkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseen? Suokko kysyi.

MSK Group Oy:öön kuuluvalla Juncarilla laitettiin rahat tilanteen selvittämiseen, hyödynnettiin tekniikkaa, tehtiin yhteistyötä ja osallistettiin työntekijät ja muutettiin ja kehitettiin toimintajärjestelmää. Tekijä-lehdessä 1/2021 julkaistiin artikkeli kehityshankkeen kulusta ja tuloksista tuotantotyöntekijöiden näkökulmasta.

Suokko kertoi, että tehtaan tuottavuus nousi 5 prosenttia. Sairauslomat vähenivät niin paljon, että yritys säästi parissa vuodessa yli 200 000 euroa. Tapaturmat ovat vähentyneet nollaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOHANNES TERVO

Turvallisuus on yhteistyötä

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot saaneiden Satatuote Oy:n ja Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutetut kertovat, miten työturvallisuudesta pidetään huolta.

15.4.2021

Turvallisuustyöhön kannustavat Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot jaettiin 13.4.

Yrityssarjoissa palkinnot saivat Nokian Raskaat Renkaat Oy, Kraton Chemical Oy sekä Satatuote Oy. Oppilaitoksista palkinnon saivat Careeria ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu.

”Pidämme toinen toisistamme huolta”

– Luovuutta on tarvittu, että on saatu tauot turvallisesti läpi. Toinen toisistamme pidetään huolta, kuvailee työsuojeluvaltuutettu Taiju Ojala Satatuote Oy:n koronajärjestelyjä, jotka havaittiin turvallisuuspalkinnon arvoisiksi.

– Kivaltahan palkinto tuntuu! Hyvä, että pienikin saa tällaista huomiota, laadunvarmistaja Ojala iloitsee palkinnosta, jonka noin 30 tuotantotyöntekijän Satatuote Oy sai.

Yritys valmistaa erilaisia pakkausmateriaaleja ennen kaikkea lääke- ja elintarviketeollisuuteen.

– Meidän työmme ovat oikeastaan lisääntyneet. Koulut ovat olleet kiinni ja ihmiset etätöissä. Kaupasta haetaan nyt valmisruokia ja salaatteja, ja usein ne ovat meidän rasioissamme.

KOHTAAMISET MINIMIIN KORONA-AIKANA

Ojala tekee työtä yhdessä niistä kuuden hengen ryhmistä, jotka paiskivat myös yövuoroja. Jokaisella vuorolla on omat sosiaalitilansa, jotta kaikki kohtaamiset saadaan minimoitua.

– Minun vuorolleni tuotiin pihaan parakki, jossa meille on oma kahvihuone ja omat pukeutumis- ja WC-tilat. Vaikka talvella oli paljonkin pakkasta, jopa 25 astetta, lämmintä siellä oli. Me sanomme, että eihän me sieltä enää koskaan pois lähdetäkään, Ojala toteaa nauraen.

Ruokailuun mennään vuorosta vain kaksi ihmistä kerrallaan. Ojala kuvaa, että vaatii melkoista suunnittelua, kun poissa ollaan kolmeen kertaan puoli tuntia.

– On myös tavoitteena, että syömään mentäisiin aina saman parin kanssa, juurikin kaikkien kohtaamisten vähentämiseksi.

PANDEMIAN TORJUNTA ON YHTEISTÄ TYÖTÄ

Yrityksen johto on Ojalasta paneutunut koronan leviämisen estämiseen hyvin, aivan kuten asiaan sitoutuneet työntekijätkin.

– Yhtiö tarjoaa maskit ja jos ei pysty maskia käyttämään, myös visiiriä saa käyttää. Yhtiö on antanut maskit kotiinkin. Muistutusta ja ohjeistusta tulee erittäin säännöllisesti.

Taustalla on Ojalan mielestä myös huoli siitä, ketkä tuotteita oikein tekisivät, jos korona pääsisi leviämään.

– Ei meidän alan työntekijöitä ole niin vain saatavilla, tuotanto pysähtyisi hyvin nopeasti.

Työsuojeluvaltuutettu painottaa, että koropandemian torjunta on yhteistä työtä: Pidetään toinen toisistamme huolta, pestään käsiä, laitetaan maski, muistetaan että nyt pysytään vain omalla koneella eikä lähde ”seikkailemaan”, jolloin ehkä kohdattaisiin muita, eikä ketään ulkopuolisia päästetä tuotantotiloihin.

Palkintokin on luvassa:

– Kun korona on ohi, pidetään semmoinen saunailta, että!

”Tuntuu ihan loistavalta”

– Palkinnon saaminen tuntuu ihan loistavalta. Useiden vuosien määrätietoinen työ tuottaa nyt hedelmää, kuvailee tuntojaan Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutettu Ari Niemelä.

Operaattori Niemelä on ollut Nokian renkailla töissä 25 vuotta. Hän hoitaa nyt moninaisten eri luottamustoimien jälkeen työsuojeluvaltuutetun tehtävää ensimmäistä kauttaan. Tehtaan turvallisuuskulttuuri on todellakin tehnyt harppauksia, kuten palkintoraati perusteluissaan mainitsee.

– Vain kuolleet ilmoitettiin, karrikoiden sanoen, Niemelä liioittelee tehtaan aiempaa tyyliä.

Herääminen tapahtui Niemelän mukaan vuoden 2016 tienoilla.

– Havaitsimme, että työtapaturmat ja sairauslomat ovat aika korkealla tasolla. Ei ollut minkäänlaista tilastointia läheltä piti -tilanteista eikä turvallisuushavainnoista. Sitten aloimme tehdä määrätietoista työtä.

Vinkkiä siitä, mitä pitää tehdä, saatiin ekskursiolta eli tutustumisretkeltä sellaiseen yritykseen, jossa asiat olivat jo mallillansa. Niemelä kertoo, että nyt Nokian Raskailla on otettu käyttöön esimerkiksi työsuojelun parikierrokset. Työsuojeluvaltuutettu ja -päällikkö kiertävät kaikki tehtaan viisi osastoa joka kuukausi.

– Meillä on vaihtuva aihepiiri, eli tarkkailemme ja kyselemme ihmisiltä aina tietystä aiheesta.

Osaston työsuojeluasiamies ja esimies tekevät kierroksia omalla osastollaan.

TURVALLISUUS VAATII JATKUVAA TYÖTÄ

Niemelä toteaa, että Safety 10 -järjestelmän kautta löytyi myös turvallisuusasioista kiinnostuneita työsuojeluasiamiehiä. Järjestelmä tarkoitti sitä, että työnantaja maksoi pientä korvausta niille työntekijöille, jotka ilmoittivat korjaamista vaativista paikoista.

Työsuojeluvaltuutettu luettelee, mitä kaikkea on tehtaalla saatu ”heräämisen” jälkeen aikaiseksi. Tapaturmista johtuvat sairauspoissaolot ovat vähentyneet nollaan (vuonna 2020), kiitos myös käyttöön otetun korvaavan työn mallin. Työmenetelmät ja ergonomia ovat kohentuneet. Paloturvallisuus on tarkempaa. Kemikaaliturvallisuus on tiukempaa.

Mikä on koko edistymisen ydin?

– Pitää olla tuolla kentällä. Yksin valtuutetun kopissa istumalla ei saa asioita aikaan. Pitää keskustella ihmisten kanssa, haastaa heitä miettimään omaakin työtään ja sen turvallisuutta. Ja ihan ylin johto on saatava ymmärtämään työturvallisuuden merkitys. Ei ole kovin hyvää mainosta asiakkaidenkaan suuntaan, jos turvallisuus on firmassa retuperällä. Yläkerran kanssa on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua, Niemelä selittää edistymisen avainasioita.

Entä olisiko Nokian Raskailla jotain petrattavaa?

– Vielä kun saisi työntekijäkaartin enemmän aktivoitumaan, kun saisi niin työntekijät kuin esimieskaartinkin istumaan tämän asian päällä koko ajan, sillä turvallisuus ei ole pistemäinen suoritus eikä hanke. Pitää olla valmis tekemään töitä jatkuvasti, Niemelä painottaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: ”Pidetään valtuutetun puolta”

Liiton työympäristöyksikön päällikkö Vesa Kotaviita toivoo, että vastakkainasettelun aika työsuojelussa olisi työpaikoilla ohi. Työsuojeluvaltuutettujen toimintaedellytyksistä ja osaamisesta on pidettävä huolta.

KUVA YLLÄ: Työympäristöpäivänä Someron Kart Oy:ssä vuonna 2017 liiton työympäristöasiantuntija Mika Poikolaisen (toinen vasemmalta) seurassa Sakari Vuorensola, Harri Kurttila, Ville Laaksonen ja Jami Kasurinen.

12.3.2021

– Vastakkainasettelu työnantajan ja työntekijän välillä on ohi. Ainakin niillä työpaikoilla, missä työnantaja haluaa pitää huolta työturvallisuudesta ja työntekijöiden työkyvystä ja terveydestä, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita huomauttaa.

Kotaviita on juuri haastattelun alla selvittänyt eräässä metalliyrityksessä kärjistynyttä riitaa työsuosuojeluvaltuutetun asemasta ja oikeuksista. Hänen on vaikea ymmärtää erimielisyyksiä kysymyksissä, joissa pitäisi olla yhteiset tavoitteet ja hyödyt.

– Työsuojeluvaltuutetut tekevät lakiin perustuvaa työsuojelutehtäväänsä suurella sydämellä. Toivoisin, ettei työnantajapuoli enää tänä päivänä kyseenalaistaisi työsuojeluvaltuutetun asemaa.

LAIT KOETELLAAN TYÖPAIKOILLA

– Keskeiset lait ja työehtosopimukset ovat sitovia ja velvoittavia. Niiden toteuttamisen ja valvonnan keskeisiä henkilöitä ovat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Liitto tukee luottamustehtävissä olevia kaikissa niissä kysymyksissä, joista meille tulee tieto ja joihin kiinni päästään.

Kotaviita vielä alleviivaa, että työympäristöyksikköön kannattaa olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä. Yksikön puhelinpäivystys on auki jokaisena arkipäivänä; se tukee, neuvoo, selvittää ja ohjaa.

– Kaikki tieto työpaikan olosuhteista on olennaista työsuojeluvaltuutetulle. Valtuutetuilla on erittäin laajat tiedonsaantioikeudet työpaikan terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, samoin vuokratyöntekijöiden työstä, työoloista ja työterveydestä.

Liitto tukee luottamustehtävissä olevia kaikissa niissä kysymyksissä, joista meille tulee tieto ja joihin kiinni päästään.

– Pääasiallisen työpaikan valtuutetulle on turvattu oikeudet kaikkien työntekijöiden edustamiseen työsuojelukysymyksissä yhteisellä työpaikalla. Tämä pitäisi huomioida valtuutetun työstä vapauttamisen ajassa. Turvallisuus taataan kaikkien toimijoiden yhdessä harjoittamalla, ajantasaisella tiedottamisella ja riskien kattavalla arvioinnilla.

Vuokratyöntekijöiden työoloista ja sopimuksista kiinnostuminen on Kotaviidan mielestä tärkeää ammattiyhdistystyötä.

– Tämä on tärkeä pointti, sillä tässä voidaan tehdä samalla jäsenhankintaa. Nykyisinhän merkittävä osa työntekijöistä rekrytoidaan vakinaisiksi vuokratyön polkua pitkin.

YHTEISTOIMINNALLA HYVÄÄ KAIKILLE

Kotaviita iloitsee siitä, että Työturvallisuuskeskuksen eli TTK:n työalatoimikunnat ovat vuosikymmeniä koeteltu ja toimivaksi havaittu yhteistoiminnan ”pöytä”. TTK on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen hallinnoima yhdistys ja työntekijöiden, toimihenkilöiden ja työnantajien yhteinen foorumi. Päätökset, suunnitelmat ja hankkeet luodaan aina yksimielisesti.

– Tämä on meille ainutlaatuinen näköalapaikka ja iso satsaus. Olemme mukana yhdeksässä eri toimikunnassa, samoin yhteisessä teollisuusryhmässä, ja minä SAK:n edustajana hallituksessa. Yhteensä meitä on liitosta ja liiton työpaikoilta mukana noin 30 henkeä.

Työalatoimikunnat tuottavat tutkimuksia, turvallisuusoppaita ja videoita, ylipäänsä monipuolisia käytännön työkaluja työpaikoille. Kotaviita kertoo, että tämän hetken yhteisten kärkihankkeiden teemat ovat turvallisuuskumppanit (oppilaitokset), sisäilma ja psykososiaalinen kuormitus.

Teollisuusliiton työympäristöyksikön omiin projekteihin kuuluvat muiden muassa kahden turvallisuusoppaan tuottaminen sekä tulevien TES-tavoitteiden kirkastaminen.

Kotaviidalle tärkeää olisi päästä taas koronanjälkeiseen aikaan; Murikan koulutuksiin ja työympäristöpäiville sekä alueiden tilaisuuksiin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

OIVALTAJA: Juuso Vuorinen: ”Kouluttauduttava, jos tähän hommaan hakeutuu”

”Minusta on ylipäänsä turha hakeutua näihin hommiin, jollei kouluttaudu”, varatyösuojeluvaltuutettu Juuso Vuorinen sanoo. Syksyn työsuojeluvaaleissa valitut työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet aloittavat tehtävissään vuodenvaihteessa. Nyt on oikea aika hakea työsuojelun starttikurssille ja peruskurssille!

TYÖSUOJELUN OPINTOPOLKU

JUUSO VUORINEN

Digioperaattori
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu
1. varatyösuojeluvaltuutettu, osaston varapuheenjohtaja ja nuorisovastaava
Keuruun Kirjatyöntekijäin ao. 591

Työsuojelun päivän starttikurssi kotiliepeillä Jyväskylässä viime vuoden alkupuolella, viikon peruskurssi Murikassa kevätpuolella ja täydentävät opinnot kahden viikon jatkokurssilla samassa paikassa sitten syksymmällä. Juuso Vuorinen kävi täyden suoran opintopolun työsuojelussa heti vuoden 2018 aikana.

– Minusta on ylipäänsä turha hakeutua näihin hommiin, jollei kouluttaudu, viime vuoden alusta työpaikkansa varatyösuojeluvaltuutettuna aloittanut Vuorinen painottaa.

– Itse tykkäsin siitä, että kävin kurssit saman vuoden aikana. Oli asiat paremmin muistissa.

Starttikurssilla käytiin läpi valtuutetun oleellisimpia tehtäviä ja saatiin tietoa liiton työympäristöyksiköstä. Peruskurssilla päästiin sitten jo käymään paremmin läpi lakitekstejä, työympäristön yleisimpiä haittoja ja kuormitustekijöitä.

– Olen ollut kirjapainossa töissä 13 vuotta ja ehtinyt tehdä monenlaista hommaa. Täällä on melkein joka työpisteellä käytössä jonkinlaisia kemiallisia aineita. Teollisuusliiton sopimusaloilla on yleensäkin käytössä paljon kemikaaleja.

Vuorinen kuvaa, että eri kurssien tiedollinen anti alkaa mennä jo sekaisin, mutta käytännön hyötyjä on kurssipaketista jo syntynyt.

– Meillä on oma järjestelmä kemikaalien käyttöturvatiedotteisiin. Nyt tiedän paremmin, miten niitä kannattaa lukea ja mitä tietoa etsiä.

”Kursseilla tulee ajatuksia siitä, voisiko omalla työpaikallakin olla asiat vielä paremmin tai voisiko jotain soveltaa meillekin.”

Mieluista kursseilla oli myös opetustyyli. Niin opettaja kuin muut kurssilaiset kertoivat omia käytännön kokemuksiaan siitä, mitä hyviä käytäntöjä on, mutta myös pulmatilanteista ja niiden ratkaisuista.

– Tuli ajatuksia siitä, voisiko omalla työpaikallakin olla asiat vielä paremmin tai voisiko jotain soveltaa meillekin, Vuorinen kuvaa parviälyn jälkeensä jättämiä ideoita.

Jatkokurssille joutui tekemään ennakkotehtävän oman työpaikkansa terveysvaaroista. Niitä toisten kurssilaisten kanssa purkaessa syntyi lisää ajatuksia turvallisuuden lisäämisen keinoista. Samalla kurssilla pääsi myös tutustumiskäynnille AVI:iin eli työsuojeluvalvonnasta vastaavaan aluehallintovirastoon.

Työsuojeluasiat ovat Vuorisen mielestä kirjapainossa jo nyt hyvin, ja työnantaja oli suorastaan mielissään siitä, että varavaltuutettu lähti heti kouluttautumaan

Vuorinen yllyttää erityisesti kaikkia niitä, jotka ovat juuri hakemassa tai valittu työsuojelun luottamusmiehiksi, lähtemään liiton kurssiputkeen.

– Ja oli minun kursseillani niitäkin, jotka olivat käyneet kurssit kauan, kauan sitten. Ei ole huono ajatus käydä näitä uudestaankaan!

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

Teollisuusliittolaisen lehti

Avainsana: työsuojeluvaltuutettu