Paine kasvaa

Teol­li­suus­liitto ja ammat­tiyh­dis­tys­liike laajem­min­kin ovat maan halli­tuk­sen ohjel­man julkis­ta­mi­sesta lähtien vies­ti­neet selvin sanoin ja runsain tois­toin, että halli­tuk­sen työn­te­ki­jöi­hin kohdis­ta­mat heiken­nyk­set edus­ta­vat kurjis­ta­mis­po­li­tiik­kaa, jota ne jäsen­tensä edun­val­vo­jina eivät voi hyväksyä.

Kysy­mys ei ole halli­tuk­sen, vaan sen harjoit­ta­man poli­tii­kan vastus­ta­mi­sesta. Vastus­tet­ta­vien asioi­den lista on tiivis­tet­ty­nä­kin pitkä. Lakko-oikeu­den rajoit­ta­mi­nen, työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­män murta­mi­nen, työsuh­de­tur­van, irti­sa­no­mis­suo­jan ja työeh­to­jen vähim­mäis­suo­jan rapaut­ta­mi­nen sekä laki­sää­tei­sen katon aset­ta­mi­nen palkankorotuksille.

Edellä kuva­tun rinnalla työt­tö­mien, lapsi­per­hei­den, opis­ke­li­joi­den ja heikom­massa asemassa olevien toimeen­tu­loa ollaan kiris­tä­mässä esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van ja asumis­tuen leik­kauk­silla. Saman­ai­kai­sesti halli­tus harjoit­taa vero­po­li­tiik­kaa, jonka anti sataa suuri­tu­lois­ten laariin. Jako­po­li­tii­kan linja on räikeän kirkas. Pieni­tu­loi­silta otetaan ja suuri­tu­loi­sille annetaan.

Halli­tuk­sen toimin­ta­ta­paan on sisäl­ty­nyt myös se, että se on tuot­ta­nut viipyil­len ja sääs­te­li­äästi poli­tiik­kaansa tarkas­te­le­via vaikut­ta­vuusar­vioita. Se on kummal­lista. Miksi jättää enna­koi­matta kehi­tys­kul­kuja ja vaiku­tus­ket­juja, jotka ovat ennak­koon kartoi­tet­ta­vissa. Ratkai­su­jen vaiku­tuk­set ihmis­ten elämään ja elin­ta­soon kuiten­kin ovat merkit­tä­viä ja pitkäaikaisia.

Jako­po­li­tii­kan linja on räikeän kirkas.

Tyhjän päällä ei silti olla, sillä muualla vaikut­ta­vuusar­vioita on jo ehditty tehdä. Tulok­set ovat vaivatta tiivis­tet­tä­vissä. Halli­tuk­sen kaavai­le­mat toimen­pi­teet ovat yksit­täi­sinä rajuja ja samoille ihmi­sille kasau­tues­saan vielä rajum­pia. Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitok­sen THL:n mukaan leik­kaus­ten yhteis­vai­ku­tuk­set osuvat pahim­min pieni­tu­loi­siin. Jos leik­kauk­set toteu­tu­vat, toimeen­tu­lo­tuen piirissä olevien ihmis­ten määrä kasvaa noin 100 000:lla. Se on suurempi joukko kuin Porissa on asukkaita.

THL:n laskelma on arvio, mutta sen osoit­tama mitta­luokka on eittä­mättä kohdal­laan. Tiedon taso on jo nyt sellai­nen, että tietä­mät­tö­myy­teen ei jälki­kä­teen voi vedota kukaan.

Halli­tus ei ole kuun­nel­lut ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä. Sen virit­tämä ongelma kuiten­kin on sen laatui­nen ja laajui­nen, että se edel­lyt­tää kuun­te­lun lisäksi aidon vuoro­pu­he­lun, neuvot­te­lun ja osapuo­lia tyydyt­tä­vän ratkai­sun. Tämä kävi selväksi marras­kuun lopulla Teol­li­suus­lii­ton valtuus­tossa. Edus­ta­jien puheen­vuo­rot käsit­te­li­vät poik­keuk­setta halli­tuk­sen epäoi­keu­den­mu­kai­seksi ja kohtuut­to­maksi arvioi­tua poli­tiik­kaa ja sen aiheut­ta­maa huolta tulevaisuudesta.

Valtuus­ton viesti oli painava, yksi­se­lit­tei­nen ja yksi­tuu­mai­nen. Maan halli­tuk­sen ajamia heiken­nyk­siä ei voi pääs­tää läpi. Toimen­pi­teitä on voimis­tet­tava, ellei muu auta.