Jenni Uljas: Onko työpai­kal­lanne syöpä­vaa­ral­lisia aineita?

Yksi työpai­kalla vuoden alussa muistet­tava asia on syöpä­vaaran arviointi. Ennen maalis­kuun loppua työnan­ta­jien pitää ilmoittaa ASA-rekis­te­riin edelli­senä vuonna syöpä­sai­rauden vaaraa aiheut­ta­ville aineille altis­tu­neet työnte­kijät. ASA-rekis­terin ilmoi­tusten täytyy perustua työnan­tajan pitämään luette­loon, johon tiedot pitäisi saada riskin arvioin­nista ja työter­veys­huollon työpaikkaselvityksistä.

Työpai­kalla on oltava selvillä kaikki käytössä olevat tai proses­sissa syntyvät syöpä­vaa­ral­liset aineet. Helposti tulee mieleen katsoa vain kemikaa­li­purkin kyljestä tai käyttö­tur­val­li­suus­tie­dot­teesta vaara­lausek­keet. Huomat­ta­vasti vaikeampaa on ymmärtää huomioida luonnon­tuot­teet, kuten lehtipuu- ja kvart­si­pöly. Lisäksi reilun vuoden ajan on pitänyt ilmoittaa muun muassa diesel­moot­to­rien pakokaa­suille sekä ihon kautta käyte­tyille mootto­riöl­jyille altis­tu­neet. Lisäksi esimer­kiksi ruostu­mat­toman teräksen hitsaus ja poltto­leik­kaus ovat varsin yleisiä syöpä­vaa­ral­listen aineiden lähteitä. Kaikki lainsää­dän­nössä tunnis­tetut syöpä­vaa­ral­liset aineet löytyvät ASA-aineluet­te­losta vuodelta 2020. Näiden lisäksi kemikaa­lien valmis­tajat ovat saatta­neet luoki­tella itse tuottei­taan. Nämäkin luokit­telut pitää huomioida.

Työpai­kalla on oltava selvillä kaikki käytössä olevat tai proses­sissa syntyvät syöpä­vaa­ral­liset aineet.

Seuraava tehtävä on arvioida, ketkä näille aineille tosia­sial­li­sesti altis­tuvat. Se, että työpai­kalla syntyy jotain ainetta, ei vielä tarkoita aineen päätyvän ihmisen keuhkoihin tai iholle, ainakaan merkit­tä­vissä määrin. Syöpä­vaa­ral­li­sille aineille altis­tu­minen on lainsää­dännön mukaan minimoi­tava. Syöpä­vaa­ral­liset aineet pitäisi mahdol­li­suuk­sien mukaan pitää poissa työpai­koilta, estää niiden pääsy ihmisiin erilaisin teknisin keinoin, kuten sulje­tuilla järjes­tel­millä ja ilmas­toin­neilla, tai suojata ihmiset esimer­kiksi valvo­moihin tai rajoit­ta­malla liikku­mista ajalli­sesti tai paikal­li­sesti. Viime­kä­dessä myös suojai­milla on iso merkitys. Tärkeää on myös tiedottaa työnte­ki­jöille, minkä kanssa he ovat tekemi­sissä ja miten vaaroja voidaan välttää.

Pääsään­töi­sesti altis­tu­misen arvioinnin pitäisi perustua työhy­giee­ni­siin selvi­tyk­siin, eli ilman epäpuh­taus­mit­tauk­siin tai biolo­gi­siin altis­tu­mis­mit­tauk­siin. Jos mittauksia ei ole tehty, voidaan ilmoittaa työnte­kijät, jotka ovat tehneet altis­tavaa työtä vähin­tään 2 tuntia 20 päivänä vuodessa. Tällöinkin toki on tiedet­tävä, ketkä tosia­sial­li­sesti ovat altistuneet.

ASA-rekis­teri on tutki­mus­re­kis­teri, eikä siihen ilmoit­ta­minen suojele ketään. Sen sijaan ilmoi­tusten pohjaksi tehtävä selvi­tystyö ja riskein arviointi on pohja kaikelle työnte­ki­jöiden suojelulle.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija.