Jenni Uljas: Onko työpai­kal­lanne syöpä­vaa­ral­li­sia aineita?

Yksi työpai­kalla vuoden alussa muis­tet­tava asia on syöpä­vaa­ran arviointi. Ennen maalis­kuun loppua työnan­ta­jien pitää ilmoit­taa ASA-rekis­te­riin edel­li­senä vuonna syöpä­sai­rau­den vaaraa aiheut­ta­ville aineille altis­tu­neet työn­te­ki­jät. ASA-rekis­te­rin ilmoi­tus­ten täytyy perus­tua työnan­ta­jan pitä­mään luet­te­loon, johon tiedot pitäisi saada riskin arvioin­nista ja työter­veys­huol­lon työpaikkaselvityksistä.

Työpai­kalla on oltava selvillä kaikki käytössä olevat tai proses­sissa synty­vät syöpä­vaa­ral­li­set aineet. Helposti tulee mieleen katsoa vain kemi­kaa­li­pur­kin kyljestä tai käyt­tö­tur­val­li­suus­tie­dot­teesta vaara­lausek­keet. Huomat­ta­vasti vaikeam­paa on ymmär­tää huomioida luon­non­tuot­teet, kuten lehti­puu- ja kvart­si­pöly. Lisäksi reilun vuoden ajan on pitä­nyt ilmoit­taa muun muassa diesel­moot­to­rien pako­kaa­suille sekä ihon kautta käyte­tyille moot­to­riöl­jyille altis­tu­neet. Lisäksi esimer­kiksi ruos­tu­mat­to­man teräk­sen hitsaus ja polt­to­leik­kaus ovat varsin ylei­siä syöpä­vaa­ral­lis­ten ainei­den lähteitä. Kaikki lain­sää­dän­nössä tunnis­te­tut syöpä­vaa­ral­li­set aineet löyty­vät ASA-aine­luet­te­losta vuodelta 2020. Näiden lisäksi kemi­kaa­lien valmis­ta­jat ovat saat­ta­neet luoki­tella itse tuot­tei­taan. Nämä­kin luokit­te­lut pitää huomioida.

Työpai­kalla on oltava selvillä kaikki käytössä olevat tai proses­sissa synty­vät syöpä­vaa­ral­li­set aineet.

Seuraava tehtävä on arvioida, ketkä näille aineille tosia­sial­li­sesti altis­tu­vat. Se, että työpai­kalla syntyy jotain ainetta, ei vielä tarkoita aineen pääty­vän ihmi­sen keuh­koi­hin tai iholle, aina­kaan merkit­tä­vissä määrin. Syöpä­vaa­ral­li­sille aineille altis­tu­mi­nen on lain­sää­dän­nön mukaan mini­moi­tava. Syöpä­vaa­ral­li­set aineet pitäisi mahdol­li­suuk­sien mukaan pitää poissa työpai­koilta, estää niiden pääsy ihmi­siin erilai­sin tekni­sin keinoin, kuten sulje­tuilla järjes­tel­millä ja ilmas­toin­neilla, tai suojata ihmi­set esimer­kiksi valvo­moi­hin tai rajoit­ta­malla liik­ku­mista ajal­li­sesti tai paikal­li­sesti. Viime­kä­dessä myös suojai­milla on iso merki­tys. Tärkeää on myös tiedot­taa työn­te­ki­jöille, minkä kanssa he ovat teke­mi­sissä ja miten vaaroja voidaan välttää.

Pääsään­töi­sesti altis­tu­mi­sen arvioin­nin pitäisi perus­tua työhy­giee­ni­siin selvi­tyk­siin, eli ilman epäpuh­taus­mit­tauk­siin tai biolo­gi­siin altis­tu­mis­mit­tauk­siin. Jos mittauk­sia ei ole tehty, voidaan ilmoit­taa työn­te­ki­jät, jotka ovat tehneet altis­ta­vaa työtä vähin­tään 2 tuntia 20 päivänä vuodessa. Tällöin­kin toki on tiedet­tävä, ketkä tosia­sial­li­sesti ovat altistuneet.

ASA-rekis­teri on tutki­mus­re­kis­teri, eikä siihen ilmoit­ta­mi­nen suojele ketään. Sen sijaan ilmoi­tus­ten pohjaksi tehtävä selvi­tys­työ ja riskein arviointi on pohja kaikelle työn­te­ki­jöi­den suojelulle.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija.