TYÖYMPÄRISTÖ: Murikasta rautaiset eväät työsuojelijalle

”Kun tulee Murikkaan, pääsee oman tehtävänsä tasalle”, sanoo rehtori Juha Vasara Teollisuusliiton Murikka-opiston työsuojelukursseista. Ja ruokakin on loistavaa.

15.9.2021

– Mihin rooliin onkaan nyt valittu, työsuojeluvaltuutetuksi, varaksi tai asiamieheksi, Murikassa pääsee oman tehtävänsä tasalle. Oppii, mitkä ovat omat vastuut, velvoitteet ja oikeudet, Juha Vasara kuvailee.

– Kurssien iso osa-alue on lainsäädännön tunteminen. Käsityksen saaminen siitä yksin olisi hankalaa, Vasara toteaa oppimäärien ydinsisällöistä.

Äärimmäisen tärkeänä Vasara pitää Murikan kursseilla syntyviä vertaistuen verkostoja.

– Kurssilta löytää samassa asemassa olevia. Yleensä jo kurssin aikana perustetaan WhatsApp-ryhmä ja vaihdetaan yhteystiedot. Jälkeenpäin verkoston kautta saa sitten muilta apua, neuvoa ja tukea. Kuulee, mitä muualla on saatu aikaan.

Verkosto on erityisen merkitsevä heille, jotka joutuvat hoitamaan työsuojelutehtäväänsä ”aika yksin ja tyhjästä lähtien”. Joissain yrityksissä tehdään työsuojelun eteen järjestelmällistä työtä ja asiat ovat ”hyvinkin hoidossa”. Joissain on toisin.

– Tämä asia toistuu kurssilaisten kertomuksissa. Työntekijät kokevat, ettei heitä kuunnella. He tuntevat työnsä kaikkein parhaiten, mutta heidän kokemuksilleen ja ehdotuksillaan ei aina anneta arvoa, Vasara toteaa.

LÄHIOPETUS PYSYY

– Liitto on lähtenyt siitä, että lähiopetuksesta pidetään kiinni. Monien jäsentenkin toiveena on päästä koulutukseen paikan päälle.

Vasara arvioi, että ehkä muutaman tunnin osuuksia voidaan jatkossakin vetää netin kautta verkko-opetuksena, mutta päiväkausien nettiopetus uuvuttaa nokkelimmankin. Ja sekin on jo nähty, että nettiyhteydet eivät todellakaan aina toimi ryhmätöiden teon vaikeutumisesta puhumattakaan. Eikä vertaisoppimista Vasaran mielestä synny verkossa samalla tavalla.

Koulutus koukuttaa, sen Teollisuusliiton iskulauseen opiston rehtori allekirjoittaa. Murikka miljöönä koukuttaa vielä vahvemmin. Suurremontin jälkeen Murikka on kylpyläosastoineen loistavassa kunnossa ja viime kesänä lisättiin lukemattomien liikuntamahdollisuuksien listaan myös esimerkiksi kajakkien lainaus Näsijärven laineita halkomaan, samoin beachvolley-kentät.

– Murikan paikat ovat nyt viimeisen päälle. Kerran täällä käytyään moni jäsen tulee tänne uudestaan ja uudestaan. Ja kurssipalautteessa tuodaan aina esiin Murikan erinomainen ruoka!

KUVA JYRKI LUUKKONEN

 

Työpaikkaohjaaja hakusessa

”Työpaikkaohjaaja? Mikä se on? Jos työssäoppija vastaa näin, silloin on ammattikoululaisia vastaanottavan firman prosesseissa jokin isompi vika.” Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä toivoo teollisuusyritysten kantavan paremmin vastuunsa uusien ammattilaisten ja myös heidän työsuojelukoulutuksensa hoidosta.

Kari Hyytiä ehättää painottamaan, että hän haluaa katsella asioita kyllä myönteisyyden kautta. Hyvin hoidettuna ammatillisten oppilaitosten ja yritysten yhteistyö tuo nopeasti työelämään sellaista työvoimaa, jota yritykset kulloinkin tarvitsevat.

Kari Hyytiä
Kari Hyytiä

Hyytiä pitääkin järkevänä sitä, että tutkintoja pystytään suorittamaan palasina. Näin tie työuran alkuun tai jatkoon voi avautua nopeastikin. Mutta asiantuntijan mielestä yritykset eivät ole lunastaneet lupauksiaan siitä, että työssäoppiminen tulee sujumaan ammatillisen koulutuksen myllerrysten jälkeen.

– Suomen Yrittäjät huusi kurkku suorana, että kyllä me hoidamme. Mutta jos yrityksessä ei kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää työssäoppijaa, ja jos ei ole nimettyä työpaikkaohjaajaa, niin silloin eivät verstaan asiat ole kunnossa.

Hyytiä puhuu tässä myös niiden omien kokemustensa pohjalta, jotka kertyivät yhdessä työnantajien kanssa toteutetussa  Tuottavuutta yhdessä -hankkeessa. Jos prosesseja ei ole yrityksessä organisoitu kunnolla, syntyy ylimääräistä, turhaa työtä, sattuu virheitä ja töitä kasaantuu yksille ja samoille harteille, eikä kenellekään jää aikaa perehdyttämiseen ja ohjaamiseen.

Asiantuntijaa harmittaa se, että yritykset ovat vuosikausia puhuneet työvoimapulasta. Tekoja asian korjaamiseksi ei ole näkynyt.

– Monessako firmassa osaavan henkilöstön saamisen on nostettu strategiseksi tavoitteeksi? Sitä minä jään kaipaamaan, Hyytiä toteaa.

PERUSTA KUNNOSSA, HAASTEITA ON

– Jo tutkinnon perusteissa pitää riittävä työturvallisuuden taso ottaa huomioon, Hyytiä toteaa.

Toisen asteen koulutus on muuttunut ilmaiseksi. Liiton asiantuntija luottaa varsinkin nyt siihen, että ammatillisissa oppilaitoksissa huolehditaan perustaidoista ja riittävistä suojavarusteista.

Haasteita kuitenkin riittää. Opettajan pitäisi huolehtia samaan aikaan niin kympin oppilaista, ehkä vajavaisen suomen kielen taidon  omaavista ulkomaalaistaustaisista oppilaista kuin heistäkin, joita ammattiala ei oikein kunnolla kiinnostakaan.

– Ammatilliset oppilaitokset eivät ole vieläkään toipuneet aiemmista resurssileikkauksista. Olen huolissani siitä, saako jokainen riittävän laadukasta opetusta. Ketään ei saa myöskään jättää yksin. Nykyisin ei ole enää luokkaa, mutta niin oppilaitoksessa kuin työpaikalla oppilaat on otettava mukaan ja osaksi työyhteisöä. Kuten eräs eläkkeellä oleva mutta edelleen aktiivinen ammattikoulun opettaja sanoi: Ei ammattikoulujen pidä syyttää, että ne saavat huonoa ainesta opiskelemaan. Meidän tehtävämme on tehdä kaikista yhteiskuntakelpoisia, Hyytiä kuvaa koululaitoksen kasvatustehtävää nuorten ammattikoululaisten parissa.

Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä?

Koronapandemian tuoma etäopetus on sitten vielä ongelma erikseen.

– Olen kuullut opettajienkin tuskailevan asiaa. Kyllä teoriaa pystyy opettamaan, mutta miten opettaa käytännön työtehtäviä, jos opettaja ei ole läsnä? Hyytiä kysyy.

Hyvä yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä on tae myös turvalliselle työnteolle.

– Jos oppilaitos on saanut annettua oppilaalle tietyt perusvalmiudet, ja jos yrityksessä on perehdytys ja ohjaus järjestetty kunnolla, työturvallisuusriskit ovat pienemmät.

– Yritykset ottavat mielellään töihin 35-vuotiaita ammattilaisia, joilla on 50 vuoden työkokemus. Mutta yritysten on itsekin huolehdittava alansa vetovoimasta ja uusien työntekijöiden kouluttamisesta, Hyytiä vielä painottaa.

Miten oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”?

Työturvallisuuskeskuksen Petri Pakkanen hämmästyi kuullessaan erään oppilaitoksen rehtorin kutsuvan oppilaitaan ”asiakkaiksi”. Turvallisuuskumppani-hankkeessa ammattiin opiskelevat värvätään täysillä mukaan löytämään myönteiset asenteet turvallisuuteen.

– Työpaikoilta tuli viestiä, että ammattiin valmistuvilla nuorilla ei ole riittävää turvallisuusosaamista eivätkä asenteet kohdillaan, kertoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Petri Pakkanen Turvallisuuskumppani-yhteistyöstä.

Hanke pyörähti käyntiin vuonna 2014 yhteistyössä Kemianteollisuus ry:n kanssa alan ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa. Pakkanen kertoo, että tarvetta turvallisuuskulttuurin kehittämiseen oppilaitoksessa kuvasi myös taannoinen prosessiteollisuuden opettajien tilaisuus. Vain alle kymmenelle 80 opettajasta oli tuttua läheltä piti -tilanteiden tai turvallisuushavaintojen kirjaaminen, Pakkanen toteaa.

– Kaikki toimialat ovat nyt mukana yhteistyössä, eikä meidän tarvitse itse juurikaan ottaa yhteyttä oppilaitoksiin.

Hankkeessa on mukana eri työnantaja- ja ammattiliittojen edustajia, ja johtoryhmässä istuu myös kaksi Teollisuusliiton toimitsijaa. Oppilaitoksilla hanke ei maksa mitään.

TYÖKALUPAKISSA MONTA VÄLINETTÄ

– Ennakkokysely oppilaille suhtautumisesta turvallisuuteen, turvallisuuden aamupäivätilaisuus oppilaitoksessa, itsearviointimalli, seuranta ja jatkuva parantaminen…

Oppilaitoksissa järjestetyissä tilaisuuksissa on selvinnyt, että oppilaat eivät aina tiedä, että turvallisuuteen kuuluvat myös hyvä ergonomia ja liiallisen kuormituksen estäminen työhyvinvointiin panostamalla ja esimerkiksi oikeat työasennot heti alusta alkaen. Pakkanen toteaa, että jopa työtapaturmista on voitu ajatella, ettei niitä voi torjua ja että ne ikään kuin vääjäämättä ”kuuluvat” työhön.

Turvallisuustyön ytimessä on aina opiskelijoiden, opettajien ja paikallisten työnantajien yhteistyö. Oma tuttu opettaja tai muu asiantuntija jää Pakkasen mukaan tilaisuuksissa yleensä aina hopeatilalle. Nuoret kuuntelevat hyvin hereillä ollen mahdollisen tulevan työnantajansa kertomuksia siitä, miten turvallisuudesta työpaikalla huolehditaan. Tilaisuuteen yritetään aina saada niitä työnantajia, jotka näyttävät omilla hyvillä käytännöillään, miten turvallisuudesta huolehditaan viimeisen päälle eikä sinne päin.

Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita.

Nuorten esittämistä kehittämisideoista parhaimpiin kuuluu Pakkasen mielestä se, että myös opiskelijoiden edustaja pitää ottaa oppilaitoksen työsuojelutoimikunnan jäseneksi. Ovathan opiskelijat Pakkasen mielestä oppilaitoksen työyhteisön tasavertaisia jäseniä. Eihän oppilas voi olla ulkopuolinen ”asiakas”.

Asiantuntija kertoo, että lähes poikkeuksetta ensimmäisen hanketilaisuuden jälkeen oppilaitokseen halutaan lisää tapahtumia. Tänä syksynä myös opettajille järjestetään omia tilaisuuksia.

– Opettajien turvallisuusosaaminen, heidän ammattitaitonsa ja osaamisen tasonsa ovat ratkaisevan tärkeitä.

MITEN TIETOA KAIKILLE?

Turvallisuuskulttuurin juurruttaminen nuoriin vaihtelee Pakkasen mukaan oppilaitosten välillä todella paljon, suojavarusteista alkaen. Joissain opiskelijat itse haalivat itselleen jotakin, toisissa opiskelijoille tarjotaan kaikki kaasumittareita myöten.

Asiantuntijaa huolettaa turvallisuusosaamisen tulevaisuus ammattioppilaitoksissa. Rahoitusmallia on muutettu. Oppilaitos saa rahaa silloin, kun se on onnistunut työntämään valmistuvan oppilaan nopeasti putkesta ulos huonommallakin taitotasolla.

– Olen myös hirveän huolissani siitä, että Suomi marssii liiankin sokeasti kohti digiopetusta. Tämä ei tiedä hyvää. Nuoret tarvitsevat myös heidät yksilöinä huomioivaa, läsnäolevaa opetusta ja ohjausta ja oppimista tukevia sosiaalisia tilanteita, Pakkanen painottaa.

Pakkasen mielestä nuori ammattikoulun ekaluokkalainen ei todellakaan ole aina kypsä vastaamaan kaikesta opiskelustaan itse. Pakkanen muistuttaa, että oppimista tukevat parhaiten esimerkit, kokemukset ja tunteet, joita luovat juuri sosiaaliset tilanteet muiden nuorten kanssa ja läsnäoleva opetus.

– Toinen iso kysymys on se, kuka työpaikalla oppiessa ja työuran alussa huolehtii nuoren perehdytyksestä, kun resurssit on viety niin pieniksi. Kuka opastaa, opettaa, tukee ja perehdyttää?

TEKSTIT SUVI SAJANIEMI

Onnistunut yhteistoiminta työpaikalla vaatii keskustelua, luottamusta ja yhteistä sopimista

Fiskarsin Iittalan lasitehtaalla päästään parempaan tulokseen työntekijöitä kuuntelemalla.

17.8.2021

KUVA YLLÄ: Varatyösuojeluvaltuutettu Eila Ilmén-Punkari ja pääluottamusmies Timo Viitanen.

FISKARS FINLAND OY AB IITTALAN LASI

PERUSTETTU 1881 nimellä Iittalan lasitehdas
KOTIPAIKKA Iittala
TUOTANTO Lasituotteet, esimerkiksi keittiöön ja sisustukseen. Pohjoismaiden suurin käyttölasia tuottava yksikkö.
HENKILÖSTÖ Noin 190, josta tuotannossa noin 170.
LIIKEVAIHTO 1,1 mrd. euroa (Fiskars Oyj Abp, 2020)

Lasinpuhaltajamestari Heikki Ollitervon työpisteellä on 47 astetta lämmintä. Ollitervo kertoo, että töitä tehdään 8 tunnin vuoroissa, nonstop-mallina. Töitä tehdään aina 45 minuuttia, mitä seuraa vartin tauko.

Tämä on yksi paikallisista työaikasopimuksista, joita pääluottamusmies Timo Viitanen on ollut solmimassa. Myös tehtaan kannalta keskeytymätön työ on paras toimintatapa. Muottien lämpö pysyy, ja prosessi jatkuu.

– Ei tähän ole ikinä valmis, koko ajan oppii uutta ja pääsee tekemään myös taide-esineitä, Ollitervo kertoo.

Ollitervo tuli Iittalaan aikanaan metsäkoneenkuljettajaksi. Vuokraemäntä kuitenkin vinkkasi, että lasinpuhaltajia tarvittaisiin. Siitä alkoi ura, jota on kestänyt 27 vuotta. Lasinpuhaltajien mestareiden mestarina hän pitää jo eläkkeelle jäänyttä Heikki Punkaria, mutta mestarin jäljillä ovat Tero Välimaa ja Arto Vilkki. Heistä tekee taitavia juuri se, että he ovat kiinnostuneita siitä, mitä tekevät. Nyt myös Ollitervon poika on aloittanut työt samassa tiimissä. Siitä isä on ylpeä ja iloinen.

Lasinpuhaltajamestari Heikki Ollitervo töissä.
Lasinpuhaltajamestari Heikki Ollitervo pitää erityisesti puhaltamisesta puumuotteihin, jolloin muotti on märkä, syntyy savua ja lasin pinnasta tulee elävä.

ENEMMÄN KUIN TAVALLINEN TEHDAS

Erityisesti suupuhalluksessa rakentuu vahva linkki tekijän ja tuotteen välille. Tehtaalla on taiteilijoita ja puhallusmestareita, jotka tunnetaan nimeltä kautta Suomen.

– Hieno asia, tehtaanjohtaja Heikki Väänänen arvioi.

Väänänen on ollut tehtaan johdossa kolme vuotta, sitä ennen globaaleissa kehitystehtävissä Nokialla ja Fiskarsilla. Niissä asioita on katsottu enemmän operaatiot kuin työehtosopimus edellä.

– Oma katsanto asiaan perustuu siihen taustaan, asioita ei tulkita enää 2020-luvulla tes-kourassa, mutta koko ajan keskustellaan johdon ja henkilöstön edustajien kanssa. On jatkuvaa tiedon vaihtoa, jaetaan näkemyksiä. Reiluja päätöksiä puolin ja toisin, molempien pitää ymmärtää toisiaan.

Selkeimmin yhteydenpito näkyy välittömänä, mutta tavoitteellisena yhteistyönä pääluottamusmiehen kanssa. Kulmakivinä ovat palaverit parin viikon välein.

Pääluottamusmies Viitanen kertoo, että yhdessä käydään läpi työ- ja tilaustilannetta, investointeja ja henkilöstöasioita.

– Kaikki koetetaan käydä läpi, Viitanen sanoo.

– Pääluottamusmies tuo esiin, mitä ääniä hän kuulee kentältä. Itse tuon hyvin avoimesti esiin sen, mitä johdossa keskustellaan. En usko hedelmälliseen lopputulokseen, jos minulla on eri tiedot kuin muilla työntekijöillä. Kaikkihan eivät ole aina samaa mieltä, se ei ole edes kovin eteenpäin vievää. On tärkeää, että on kulttuuri, joka sallii keskustelun, Väänänen toteaa.

Viitaselle keskusteluista on ollut hyötyä. Se, että myös henkilöstö saadaan mukaan keskusteluun, on seuraava askel. Hyviä juttuja, aamupalavereja ja kokoontumisia henkilöstöryhmittäin aloitettiin jo ennen koronaa.

Pääluottamusmies on työntekijöiden kanssa samalla puolella, mutta myös tehtaan puolella.

– Ei kukaan halua, että tehdas loppuu täältä. Näin vanhassa tehtaassa vanhojen toimintatapojen nykyaikaistaminen ja yhteisen edun saavuttaminen sitä kautta on iso askel. Luottamuksen luominen on olennaista, ilman sitä ei tule mitään.

Hioja ja laadunvalvoja Susanna Ilmanen töissä.
”Olen ylpeä, että saan tehdä tällaisia esineitä ja opetella taidetta. Tykkään fyysisestä työstä”, hioja ja laadunvalvoja Susanna Ilmanen sanoo.

Viitanen on yhdeksättä vuotta tehtaan pääluottamusmiehenä. Hän arvioi, että yhteistoiminta on ollut aikamoista opettelua puolin ja toisin. Kun hän aloitti, kokonaisuuteen kuului myös Nuutajärven lasitehdas. Työntekijöitä oli 230, nyt 160.

– Kyllä siinä on aika paljon kompromisseja tehty. Tuotannon arvo on aika lailla sama kuin silloin kahdella tehtaalla ja tuotantomäärällä. Yhteistoiminta punnitaan, kun tulee vaikeita hetkiä.

Vuoden 2016 isojen irtisanomisten jälkeen on ollut rauhallisempaa. Tehtaalla on ollut asioita, joihin pääluottamusmiehen on pitänyt puuttua, kuten työaikaan ja palkkaukseen. Siinä syntyneitä solmuja on purettu ja rakennettu uutta liitonkin tuella.

– On ollut palavereja, joissa on Teollisuusliiton tuella purettu auki asioita, jotta puolin ja toisin ymmärrettäisiin realiteetit. Siinä päästiin todella hyvään alkuun ja näin, että siitä on ollut iso apu.

Tehtaanjohtajan vaihtuessa rakentaminen jäi ehkä kesken. Toisaalta pöytä putsattiin ja aloitettiin uudelleen. Viitanen katsoo, että eteenpäin on menty isoin harppauksin.

– Kasvutarinaksi tätä voisi sanoa. Nyt rakennetaan ennakoivaa yhteistyötä. Ensin keskustellaan ja sitten tehdään päätöksiä ja saadaan niitä julki.

Hän pitää tärkeänä, että tehtaan ja varsinkin yrityksen johto kuuntelisi työntekijöitä, eikä vain toisin päin. Yleensä asiat ovat pieniä. Ison näkemysero on siinä, miksi töitä tehdään. Työntekijät käyvät töissä palkan takia. Siksi moni myös lähtee.

– Palkalla pitäisi tulla toimeen ja pystyä kilpailemaan, Viitanen toteaa.

Väänänen kommentoi, että työntekijöitä on myös kuunneltu ja monia muutoksia tehty. Hänen mukaansa kemianteollisuuden sisäisessä vertailussa palkat ovat koulutustasoon suhteutettuna kilpailukykyisiä.

– Vaihtuvuutta on aina, onhan meillä lähes 200 ihmistä töissä. Olemme analysoineet lähtijöitä parin vuoden aikana ja kun loogiset tapaukset, eläköitymiset ja äitiyslomat poistetaan, vaihtuvuus ei ole kovin suurta. Mutta toki alanvaihtajia aina löytyy, onhan työ fyysisesti hyvin vaativaa.

KOKO AJAN KATSE JA SUUNTA ETEENPÄIN

Koko ajan tehdään uutta ja investoidaan. Uudet sosiaalitilat, 300 neliön laajennus, tuo työviihtyvyyttä. Jäähdytysjärjestelmää rakennetaan parhaillaan. Pienenä yksityiskohtana on tehdassalin käytävän varressa ilmoitustaulu. Joku on jättänyt idean siitä, että kahvinkeittoon tarvittavan energian voisi ottaa aurinkopaneeleilla. Hyviä aloitteita otetaan myös käyttöön ja niistä palkitaan.

– Ei tarvitse olla miljoonan euron idea. Jotkut voivat olla arjen työhön tai joskus tuotantoon liittyviä asioita, Viitanen sanoo.

Hioja, laadunvalvoja Susanna Ilmanen on vuoden alusta alkaen tehnyt töitä hiojana. Hiomo on ollut miesten valtakuntaa, nyt hän on siellä ainoa nainen.

– Minua on ainakin kehuttu, hän nauraa.

– Tosi kiva on ollut oppia uutta.

Hän asettaa Mari-linnun puisiin jigeihin, joilla se pysyy paikallaan. Valo osoittaa katkaisukohdan, ylimääräinen lasi sahataan pois. Seuraavaksi hän hioo, viimeistelee ja pakkaa tuotteen. Työssä kädet ovat välillä märät ja hiekkaiset. Aiemmin hän on tehnyt töitä 12 vuotta tehtaan konepäässä laadunvalvojana ja pakkaamassa.

– Ihan kuin olisi tullut uuteen työpaikkaan, kun vaihtoi hommaa. Se innostaa. Olen ylpeä, että saan tehdä tällaisia esineitä ja opetella taidetta. Tykkään fyysisestä työstä. En haluaisi tehdä muuta, vaikka tämä on todella raskasta ja kroppa on kovilla.

Laadunvalvoja Minna Ahlsten.
”Kotiin kun pääsen, olen vähän aikaa jalat suorana sohvalla tai pihalla, että pysähdyn”, kertoo laadunvalvoja Minna Ahlsten.

TUHAT TOISTOA VUORON AIKANA

Laadunvalvoja Minna Ahlsten pakkaa Kastehelmi-laseja laatikoihin ällistyttävällä vauhdilla. Laseja tulee hihnalta vajaat tuhat tunnissa. Kädessä on rasitusvamma, mikä on pistänyt opettelemaan pakkaamista kättä säästäen. Silti hän ihmettelee päässeensä melko vähällä 22 työvuoden jälkeen. Vuorotyö ja tuhansia toistoja vuoron aikana on kova tahti, lämmintä on hellepäivänä 34 astetta.

– Kotiin kun pääsen, olen vähän aikaa jalat suorana sohvalla tai pihalla, että pysähdyn.

Ahlsten tietää jälkikäsittelyssä liki kaikesta kaiken. Hän on ollut pakkaamassa, mattauksessa, liimauspisteessä ja puhalluspään liinoilla, välillä hiomossakin.

– Olen ollut vähän kaikkialla. On pyritty työn kiertoon. Silloin menevät pitkät 12 tunnin vuorot nopeammin. Työ on kuitenkin pakkotahtista. Vaikka työpisteeltä voi poistua, säätämään vaikka robottiin juuttunutta tarralappua, pakattavat lasit kasaantuvat.

Ahlsten on kuitenkin pitänyt tärkeänä pitää tauot ja hyödyntää uutta sosiaalitilaa.

Pääluottamusmies toteaa, että paikallisesti sovittu työaikamalli 12 tunnin vuoroista on ollut iso juttu, joihin ihmiset ovat tyytyväisiä. Aloitteet työaikamalliin ovat tulleet työntekijäpuolelta, mutta hyötyä on myös tehtaalle.

– Vuorosysteemi tarkoittaa rankempia työpäiviä, mutta enemmän vapaa-aikaa ja palautumista työputken välillä. On muutenkin pystytty sopimaan esimerkiksi lasten sairauteen liittyen paikallisia sopimuksia. Siinä on otettu isoja harppauksia.

Myös tehtaanjohtaja Väänänen nostaa 12 tunnin vuoromallin hyvänä esimerkkinä yhteistyöstä. Iittalan vuoromalli on kiinnostanut esimerkkinä myös muita yrityksiä kemianteollisuudessa.

VISSY PAIKKAA HIKEÄ SELÄSSÄ

Eila Ilmén-Punkarin käsissä on leipälapion mallinen räätälöity työväline. Siihen hän koukkaa toisella puisella apuvälineellä pari jalallista Kastehelmi-viinilasia. Niistä jokainen tarkastetaan. Ilmén-Punkari on tehnyt töitä pitkään työsuojeluvaltuutettuna ja neuvoo nyt varalla seuraajaansa.

– Olen saanut aikaan vissyt. Kun ihmisiä alkoi pyörtyä lattialle, saatiin työnantaja järjestämään kaikille juotavaa, hän nauraa.

Parannuksia on tehty myös työpöytiin. Sähköiset pöydät nousevat eri pituisille ihmisille sopivaksi. Ja uusista sosiaalitiloista sanottiin, että ”nyt se Eilan toive toteutuu”.

– Riskinarviolla sain paljon aikaan.

Viitanen kertoo, että esimerkiksi työaikamuutokset eivät ole olleet helppoja prosesseja. Aikaa saattaa hyvinkin mennä vuosi, että saa tietyn asian läpi. Asioita on yleensä otettu kokeilun kautta käyttöön. Hän toteaa, että yleensä molemmat osapuolet voittavat ja sellaista sopimisen pitäisi ollakin.

– Työtilanne on todella hyvä. Kai jotain tehdään oikeinkin. Nyt haetaan lisää puhaltajia. Ei vain korvaamaan eläköityviä, vaan että väkimäärää nostettaisiin pitkästä aikaa.

Viitasen näkökulmasta yleissitovien työehtosopimusten merkitys korostuu. Myös työntekijöiden keskuudessa mietitään, mitä ylipäätään tulee tapahtumaan.

– Nyt on helpompi saada ihmisiä liittymään liittoon. Järjestäytymisen merkitys näkyy, kun sitä aletaan uhata. Aivan kaikki eivät ymmärrä, miten isoista asioista puhutaan. Työehtosopimuksilla on sovittu sairausloma-ajan palkat, isyys- ja äitiysvapaat, lomarahat ja kaikki. Järjestäytyminen on ainoa keino. Ei kukaan pysty yksinään neuvottelemaan, kun ei joukkovoimallakaan pysty.

Nyt haetaan lisää puhaltajia. Ei vain korvaamaan eläköityviä.

Neuvottelemisen ja sopimisen kulttuurissa Iittalan tehtaalla ollaan hyvällä tiellä.

– On menty niin paljon eteenpäin, että voin olla ihan tyytyväinen, Viitanen sanoo.

Myös tehtaanjohtaja Väänänen toteaa, ettei ole kokenut kolmen vuoden aikana työehtosopimuksia esteeksi. Jos ne eivät anna aina vastauksia kaikkeen, ne kuitenkin luovat raameja.

Iittalan lasitehtaalla on pitkä historia, mihin mahtuu myös tulisia sieluja.

– On henkilöitä, jotka ovat olleet melkein 50 vuotta töissä tehtaalla. Minulla tulee elokuussa kolme vuotta, se ei ole mikään aika. Mutta olemme kolmen vuoden aikana saaneet systemaattisesti parannettua yhteistyötä kaikilla tasoilla.

Väänäsellä on halu pistää projekteja eteenpäin, on ergonomiaprojekteja ja teollisuuden melunhallintaa. Tulokset näkyvät työhyvinvointimittareissa, lukemat ovat nousseet.

– Omassa dna:ssani on, että kehitetään koko ajan, mikä ottaa toki aikaa.

– Tehtaanjohtajan rooli on välillä kuluttava. Rakastan tekemistä ja tehdasta samalla lailla kuin henkilöstön edustajatkin. Haluan tehtaan ja sen tuotannon henkilöstön parasta. Ehkä meidän lääkkeemme ovat vain välillä erilaisia.

LASINPUHALLUS ON TAIDETTA JA TEOLLISUUTTA

Lasinpuhallus on teollista työtä ja samalla kuin kiehtova näytelmä metrin korkeudella, metallisella estradilla. Tässä esimerkkinä lasinen Aalto-vaasi.

Sydämenä hohkaa uuni. Seitsemän hengen tiimi eli postipoika, puhaltajat, kantajat ja tuuraaja toimivat yhteen. Postipoika ottaa pisaran lasia, eli postin pitkän tangon päähän. Siihen puhalletaan vähän ilmaa ja otetaan taas vähän lisää lasia, syntyy tuplaposti.

Puhaltaja ottaa lisää lasia, istuu penkille ja muotoilee oranssina hehkuvaa lasiaihiota kuupalla. Näin tehdään lasin jako sopivaksi. Aihio alkaa olla lähellä Aalto-vaasin muotoa ja se puhalletaan muottiin. Seuraavaksi se siirretään hollariin hetkeksi pyörimään ilmassa ja jäähtymään.

Kantaja ottaa vaasista pitkillä pihdeillä kiinni. Vielä polkimen painallus, pieni vesisuihku juureen lämpöshokiksi, nuijan kopautus – ja vaasi irtoaa. Kantaja kuljettaa sen 500-asteisena jäähdytysuuniin.

Kuudessa tunnissa lasi vähitellen jäähtyy, jännitteet poistuvat ja värit syvenevät. Sitten liinatarkastaja tarkistaa lasin. Hiomossa kantit hiotaan valmiiksi ja tuote pakataan matkalle kohti kuluttajaa.

VIISI VAIHETTA

Iittalan lasitehtaan prosessi voidaan yksinkertaistaa viiteen osaan:
1) Kuivista raaka-aineista sekoitetaan raaka-aineseos.

2) Seosta sulatetaan uuneissa 1 450 asteen lämmössä vuorokauden ajan.
3) Lasille annetaan sen muoto. Koneellisesti se syntyy tipasta lasia teräksiseen muottiin. Lasitippaa painetaan toisella kappaleella tai muottia pyöritetään, jolloin keskipakoisvoima saa lasin haluttuun muotoon. Vaihtoehtona on vaativa, kuuma ja monivaiheinen suupuhallus.
4) Hidas jäähdytysprosessi, jolla lasi saadaan kestäväksi.
5) Jälkikäsittely, jossa jokainen lasi saa vähintään visuaalisen tarkistuksen.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

 

Pääluottamusmies Vuokko Piippolainen
Pääluottamusmies Vuokko Piippolainen. KUVA: JOHANNES TERVO

Hyvä yhteispeli veitsenterällä

UPM-Kymmenen Alholman sahalla työsuojelussa ja yhteistoiminnassa on saatu paljon aikaan. Työstä on tullut mukavampaa ja turvallisempaa. Neuvottelukulttuuri on toiminut hyvin. Metsäteollisuus ry:n päätös irtisanoutua työehtosopimuksista pistää miettimään, miten jatkossa käy.

UPM-KYMMENE OYJ ALHOLMAN SAHA

PERUSTETTU 1896
KOTIPAIKKA Pietarsaari
TUOTANTO Mänty- ja kuusisahatavaraa. Sahalinjan kapasiteetti 275 000 kuutiota vuodessa.
HENKILÖSTÖ Noin 100, josta tuotannossa 90
LIIKEVAIHTO 1 816 milj. euroa (UPM-Kymmene Oyj 2020)

– Kun olen tullut tänne töihin vuonna 1988, työntekijöitä on ollut 240. Sama määrä sahataan, mutta paljon pienemmällä porukalla, työsuojeluvaltuutettu Sami Kettula kertoo. On satsattu uuteen ja laitteet ovat kehittyneet.

Kaikkiaan Alholmassa työskentelee noin 100 ihmistä, kahdessa vuorossa. Töitä tehdään tukkilajittelussa, sahalinjalla, tuorelajittelussa, rimoituskoneella, kuivaamossa, tasaamossa ja lähettämössä.

Pääluottamusmies Vuokko Piippolainen on aloittanut vuonna 1987. Silloin työvaatteiden selässä luki vielä Schauman. Työvaatteet piti pestä ja silittää itse.

– Oltiin ”tumma puku” päällä ja lenkkareilla mentiin. Sitten työnantaja alkoi herätä ja maksoi turvakengistä puolet, Kettula sanoo.

Kettula on ollut työsuojeluvaltuutettuna jo 20 vuoden ajan.

– Työsuojelupäällikön kanssa yhteistyötä funtsitaan paljon ja kehitetään erityisesti työturvallisuusasioita.

Asioita voidaan viedä eteenpäin työsuojelutoimikunnassa ja yhteistoimintakokouksissa.

UPM-Timberin Alholman sahan kehitysryhmä kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Siinä asioita katsotaan ulkomaantoimituksia, myyntiorganisaatiota ja palkkahallintoa myöten. Kehitysryhmässä on nähty, että sahalla on onnistuttu erinomaisesti, sillä sairauslomaprosentti on vain 2,3 eli yhtä hyvä kuin toimihenkilöillä.

Uutta on nyt kuukausittain kokoontuva pienempi yhteistyöfoorumi, jossa kokoontuvat luottamusmiehet, sahanjohtaja ja henkilöstöpäällikkö. Foorumi on luotu uutta tilannetta varten, kun Metsäteollisuus ry irtisanoi vanhat työehtosopimuskäytännöt.

– Foorumissa puidaan paikallisia asioita. Sinne on myös aika helppo viedä asioita, joita työporukkakin osaa kysyä, Piippolainen sanoo. Uudessa tilanteessa on silti tuulista.

TYÖTURVALLISUUDESSA NÄKYY SUURI MUUTOS

Yhteispeli on tuottanut sahalla vuosien mittaan tuloksia erityisesti työsuojelussa. Vannerullia ei enää tarvitse nostaa hartiavoimin, on tullut nostoapuvälineitä.

– Telineet ovat käytössä joka paikassa. Tänä päivänä en ole nähnyt, että kukaan olisi tikkailla kiikkunut. Työturvallisuuslaki ohjaa tätä toimintaa, Kettula sanoo.

Kettula on myös päässyt työturvallisuuskorttikurssille ja sen jälkeen kouluttamaan omia työntekijöitä.

– Se on ollut kaikille mielekästä, on tullut ihan positiivista palautetta. Vain yksi kaveri on minun kurssillani nukahtanut, ja olen seitsemän pitänyt, hän vitsailee.

Esimerkiksi tasaamo, jossa tehdään valmiit määrämittaiset ja -laatuiset paketit, on nyt sataprosenttisesti tehtäväkierrossa. Kaikki työntekijät myös pitävät siitä, joka päivä oppii uutta ja työt vaihtuvat. Kierto on sekä työnantajalle että tekijöille eduksi, kun ergonomisetkin asiat pysyvät tasapainossa.

Olimme ensimmäinen saha, johon hankittiin huomiovaatetusta.

Aiemmin tuotanto jakautui miesten ja naisten töihin. Ei jakaudu enää.

– Itse olen tukkilajittelussa, ainoana naisena kahden miehen kanssa. Sinne tulee 60 rekkaa päivässä, Piippolainen kertoo.

Voimakas röntgen viimeistelee lajittelun tukkien oksaisuuden ja koon mukaan, ja tietokone analysoi puut kartiosuhteen mukaan. Lajittelu on pitkälle automatisoitua, mutta silti tarvitaan ihmisiä. Röntgenin käyttö tarkoittaa samalla sitä, että työntekijöillä on säteilymittarit ja he ovat saaneet säteilysuojelukoulutuksen.

Paljon on muuttunut siitä, kun raamisahalla keksillä vedettiin ja lajiteltiin tukkeja. Nyt koko prosessia ohjaa tietokone. Yksi työntekijä saattaa ohjata ja valvoa laajaa aluetta, on kymmeniä kameroita ja monitoreja.

– Olimme myös ensimmäinen saha, johon hankittiin huomiovaatetusta, Kettula kertoo.

Ensimmäinen nimitys vaatteille oli ”pellepuku”. Vastustusta tulee aina, kun tulee uutta, mihin ei ole totuttu. Tänä päivänä kaikilla on huomiovaatteet, kypärää myöten.

Myös työtiloista on tullut lämpöisiä ja valoisia pelkkien peltiseinien sijaan. Sosiaalitilat ovat hyvät, on kahvinkeittimet ja juoma-automaatitkin. Työssäoloon on satsattu.

SATA PROSENTTIA KUULUU LIITTOON

Tähän mennessä kehitys on ollut myönteistä. Nyt ollaan kuitenkin täysin uuden edessä, neuvottelemassa jatkosta ilman yleissitovaa valtakunnallista työehtosopimusta. Alholmassa koetaan, että Teollisuusliitto on tärkeä saada pysymään mukana neuvottelutukena.

Alholmassa on yhdessä ihmetelty, miksi tällaiseen muutoksen mennään. Tuntuma on, että nyt rikotaan yhteistoiminnan kulkua.

– Tähän asti jollakin lailla on arvostettu työntekijää, ihan pikkuriikkisen. Ainakin meidän silmissä arvostus laski aika lailla, Kettula sanoo.

– Työntekijäpuolella on kuitenkin hyvä tilanne, sata prosenttia työntekijöistä kuuluu liittoon ja meillä on suhteellisen hyvä henki, Piippolainen sanoo.

 

Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Juha Linna
Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Juha Linna. KUVA: JOHANNES TERVO

Puheyhteys toimii joka päivä

Pohjanmaan Rakennuspellin pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Juha Linna kertoo, että asiat toimivat. Työnantajan kanssa keskustellaan hyvissä väleissä, puheyhteys on joka päivä.

POHJANMAAN RAKENNUSPELTI OY

PERUSTETTU 1987
KOTIPAIKKA Seinäjoki
TUOTANTO Julkisivut, ohutlevytuotteet ja peltikattojen asennukset. Esimerkkeinä toteutuksista Seinäjoen ja Kirkkonummen kuparikirjastot, julkisivuista Tampereen Koskikeskus.
HENKILÖSTÖ Noin 45, josta tuotannossa ja asennustöissä noin 25.
LIIKEVAIHTO 9,2 milj. euroa (2020)

– Työntekijöiden keskuudessakin on hyvä henki. On aina voinut sanoa, että on mukavaa tulla töihin. Töissä ollaan oltu saman luontoisia. On tekijämeininki sekä firmassa että asennuksissa. Kaikki tietävät, että töissä on aina välillä kiire. Se kuuluu työn luonteeseenkin, seinäjokelaisen Pohjanmaan Rakennuspelti Oy:n pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Juha Linna kertoo.

Yhteyden pitää tiiviinä sekin, että Linna toimii myös tuotantovastaavan roolissa firman asioissa.

– Tulee kiirusjuttujakin, joihin on pyrittävä reagoimaan. Töissä kun ollaan, niin töitä tehdään. Ei olla kuluttamassa aikaa, mutta osataan rentoutua kahvi- ja ruokatunnilla, kyllä juttu lentää.

Linnalla on oma motto ”joka päivä oppii jotain uutta”, työ opettaa tekijäänsä. Erityisesti on panostettu työturvallisuuteen, mikä on iskostunut työntekijöihin. Ei tehdä mitään tyhmää tai vaarallista sen enempää asennuksilla kuin tuotannossakaan.

TYÖNTEKIJÄT PÄÄTTÄVÄT VENYMISENSÄ RAJAT

– Myös perusreklamaatiotakin käsitellään ja kerrotaan avoimesti johtajapuolelta myös firman tilanteesta. Missä mennään, miten pitää oikeasti saada jotain valmiiksi ja milloin. Keskustellaan porukan kanssa venymisistä. Jokaisella työntekijälläkin on päätösvalta siinä, ei ketään voi ylitöihin pakottaa. Keskustellaan projektiluontoisesti, kun jotain pitää saada nopeasti aikaan, kuka pystyy jelppimään.

Linna on ollut luottamusmiehenä vuodesta 2007. Yrityksessä on tehty myös paikallisesti sopimuksia. Yksi niistä on tuntipankkijärjestelmä, joka on luotu yhteistyössä työnantajan kanssa. Työn luonteeseen kuuluu, että kesällä pitää venyä. Silloin tuntipankkijärjestelmään kertyy aikaa tunti tunnista -periaatteen mukaan.

– Ylityöt maksetaan kuitenkin kuten pitää.

On erittäin tärkeä, että kun pyritään venymään, työkorvaukset tulevat kuitenkin niin sanotusti kirjan mukaan.

Hiljaisempina aikoina on tuntipankkitunteja pystytty pitämään. Näin on säästytty siltä, että osa työntekijöistä olisi lomautettu.

– On erittäin tärkeä, että kun pyritään venymään, työkorvaukset tulevat kuitenkin niin sanotusti kirjan mukaan. Tästä on työnantajan kanssa oltu samaa mieltä.

Linna pitää erittäin tärkeänä, että työehtosopimukset toimivat perälautoina asioille puolin ja toisin sekä työntekijäpuolelle että työnantajapuolelle. Yleissitovat työehtosopimukset ovat kaikkea muuta kuin turhia, muuten asiat menevät hankalaksi. Kun on raamit, myös paikallinen sopiminen on paljon helpompaa.

– Ehkä olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on yllättävän hyvin kaikki. Menee asiat tavallaan oppikirjamaisesti, yhteistyössä sovitusti.

Työntekijät ovat 90-prosenttisesti Teollisuusliitossa, mikä antaa Linnalle hyvät mahdollisuudet toimia.

Työsuojeluvaltuutetun ABC julkaistu

”Norsua ei kannata syödä kokonaisena, vaan pala palalta. Tämä työ vaatii pitkäjänteisyyttä, taitoa toimia erilaisten ihmisten parissa ja ennen kaikkea kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.” Huumorillakin höystetty työsuojeluvaltuutetun opas julkaistiin tänään Teollisuusliiton työympäristöwebinaarissa.

12.5.2021

– Halusimme tehdä tuleville työsuojeluvaltuutetuille starttausoppaan, jotta heillä olisi mahdollisimman matala kynnys aloittaa uudessa hommassaan. Mutta opas tarjoaa apua myös kokeneemmille työsuojeluvaltuutetuille.

Näin kuvasi upouuden Työsuojeluvaltuutetun ABC -oppaan tavoitteita liiton työympäristö- ja tasa-arvonjaoston jäsen Ari-Pekka Kurikka Oulusta.

– Tavoitteena on myös saada uudet valtuutetut osaksi liittoa. Me olemme samaa porukkaa, puhallamme yhteen hiileen, ja kynnyksen kysyä liitosta neuvoja on oltava matala, Kurikka totesi.

Opas kannustaa ymmärtämään, että valtuutetun pesti on mielenkiintoista yhteisten asioiden eteenpäin viemistä ja työpaikan työsuojelutoiminnan kehittämistä. ABC perehdyttää uuden valtuutetun hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, tutustuttaa tärkeimpiin lakikohtiin, neuvoo mistä löytää koulutusta ja antaa kosolti käytännön neuvoja.

Opas muistuttaa, että Teollisuusliiton työvaltuutettuna ketään ei jätetä yksin. ”Tukena ovat mm. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö, aluetoimistot, Työturvallisuuskeskus, aluehallintovirasto sekä kollegat muilta työpaikoilta. Tehtävämme on tukea toinen toisiamme!”

Työsuojeluvaltuutetun ABC on ladattavissa liiton verkkosivuilta.

”ME KOULUTAMME JATKOSSAKIN”

– Me Teollisuusliittona tulemme tekemään työehtosopimukset jatkossakin. Pidämme huolen siitä, että meidän työsuojeluvaltuutettumme ja luottamusmiehemme ovat osaavaa ykköskaartia. Tulemme satsaamaan siihen, että he pysyvät koulutettuina ja mukana tiedon virrassa.

Näin vakuutti Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen avatessaan jo perinteisen, mutta webinaariksi muuntuneet työympäristöseminaarin. Tilaisuus keräsi ruutujen ääreen lähes 90 jäsentä.

Lehtonen loi katsauksen työmarkkinoiden ”erittäin kuumaan tilanteeseen” viitaten Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden päätöksiin hylätä työehtosopimusten solmiminen valtakunnallisella tasolla.

Lehtonen muistutti, että koko suomalainen työlainsäädäntö perustuu yleissitoviin työehtosopimuksiin. Hän vielä huomautti, että edes oikeusoppineet eivät osaa ottaa kantaa, mitä tämä työnantajien irtiotto tulee merkitsemään. Teollisuusliiton perimmäistä tehtävää, työehtosopimusten solmimista jäsenten parhaaksi, irtiotot eivät kuitenkaan siis horjuta millään lailla.

DIGIAIKA TULI, MUTTA TARKASTUKSIA HALUTAAN

Sosiaali- ja terveysministeriön valvontajohtaja Arto Teronen kertoi menossa olevasta työsuojeluvalvonnan niin sanotusta runkokaudesta 2020–2023. Kauden iskulauseisiin kuuluu ”ilmiöpohjainen valvonta” ja hankkeisiin ”suppean kuormituksen valvonta”, millä yritetään saada työnantajat paremmin tunnistamaan työpaikan psykososiaaliset kuormitustekijät.

Teronen alleviivasi, että työsuojeluvalvonta jousti nopeasti koronavuoden tarpeisiin. Työsuojelutarkastajat tekivät työpaikoille virtuaali- ja asiakirjatarkastuksia, ja tyosuojelu.fi-sivustolla käytiin tutkimassa esimerkiksi lomautus-sivua vuoden 2020 maaliskuussa 120 000 kertaa.

Valvontajohtajan mielestä valtakunnallisesti tehtävät, saman teeman alla jopa eri toimialoille kohdistuvat tarkastukset samoin kuin innovatiivisuus digityövälineiden käytössä voivat tehostaa viiden, ympäri Suomea toimivan työsuojelun vastuualueen toimintaa.

Reaaliaikainen kysely webinaarin osallistujille kuitenkin paljasti, että työpaikoille toivotaan ennen kaikkea ennalta ilmoittamattomia työsuojelutarkastuksia. Samaa viestiä Teollisuusliiton työympäristöyksikkö saa työsuojeluvaltuutetuilta muutoinkin.

MITATAAN, IHMISTÄ UNOHTAMATTA

Elina Parviainen HumanProcess Consulting Oy:stä alleviivasi kerta toisensa jälkeen sitä, että hyvä ergonomia syntyy jo suunnitteluvaiheessa – ja vain siten, että ihminen otetaan kaikessa huomioon.

– Ergomia on ihmisen ja systeemin muiden osien vuorovaikutusta. Mutta miten hyvin yritykset huomioivat ihmiset valitessaan teknologioita ja järjestelmiä?

– Työ tulee tutkia ja mitata, jotta voidaan perustellusti suunnitella ja mitoittaa työt. Kellotusta kyllä tehdään, mutta todellinen työn tutkiminen on jäänyt katveeseen. Niin kauan kuin jo suunnitteluvaiheessa ei saada ihmistä mukaan, mikään järjestelmä ei tule toimimaan hyvin. Ja sitten jäädään vain reagoimaan tilanteeseen jälkikäteen.

Parviainen kuvaili, että työelämä muuttuu digitalisaation myötä yhä rajummalla vauhdilla ja yhä suuremmin rysäyksin.

– Minä pelkään, että digitalisaation ansiosta tulee antureita, jotka antavat hirveästi dataa ihmisestä, mutta sitten kaikki muut tekijät jäävät huomiotta.

Kuuntelijoilta tuli Parviaiselle kysymys: Miksi tehtaassa voidaan edelleen pultata lattiaan kallis uusi kone, mitään työn tekijöille etukäteen kertomatta tai millään lailla osallistamatta, ja sitten huomataan vasta jälkeenpäin, että ei siinä ihminen pystykään tekemään töitä?

Ergonomia-asiantuntija totesi, että tämä onkin aivan valtakunnan tason kysymys, josta esimerkiksi Työterveyslaitoksen tulisi ottaa koppia. Työn todelliset tekijät tulisi osallistaa hankintojen suunnitteluun heti alkuvaiheessa, niin voisi viestin muotoilla.

– Jos ihmistä ei oteta huomioon jo suunnitteluvaiheessa, ei se kalliskaan kone voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla, Parviainen totesi.

MUUTETAAN YMPÄRISTÖÄ, EI TYÖNTEKIJÄÄ

– Ergonomia on ennen kaikkea suunnittelua. Kehittämiskohteet liittyvät aina työympäristöön ja toimintajärjestelmään. Periaatteena ei ole muuttaa yksilön suorituskykyä, totesi MSK Cabin Group Oy:n työsuojelupäällikkö ja ergonomi Teemu Suokko.

Kehittämisen kohteina pitää olla työprosessit, menetelmät, järjestelmä, apuvälineet, tuotteet, koneet, laitteet,lay-outit ja työjärjestelyt, Suokko opasti. Mutta samanlaisia toimia työhyvinvoinnin ja tuottavuuden eteen on vaikea monistaa eri yrityksiin. On tunnettava ihmiset ja toiminta, silloin on mahdollisuus onnistua.

Terveyden edistäjät olettavat antavansa asiantuntijuutensa yritysten käyttöön yksikön kautta, Suokko kuvaili. Koko terveydenhoitojärjestelmä hoitaa, infoaa, kontrolloi ja kuntouttaa yksilöä, ja yleensä vasta jälkikäteen. Työelämän kehittäjät puolestaan olettavat kehittävänsä työtä irrallisena ihmisestä.

Tyypillisessä työhyvinvointiprojektissa ryhdytään Suokon mukaan järjestämään tyky-päiviä, annetaan ravintoneuvontaa ja kehotetaan liikkumaan. Samaan aikaan yrityksessä kärsitään laatuongelmista ja häiriöistä.

– Ne laatuongelmat jäävät, vaikka sinä söisit kuinka terveellisesti, Mutta jos kehitettäisiin niitä työmenetelmiä ja -prosesseja, ja kun se tehtäisiin yhteistyössä ja osallistavasti, minä väittäisin, että voisivat ne sairauslomatkin vähentyä, Suokko kuvaili.

– Tuottavuus kasvattaa työhyvinvointia ja se tarvitsee osallistavaa ergonomiaa, työsuojelupäällikkö tiivisti.

Suokko vaatikin eri asiantuntijaryhmiltä terveydenhuollon ja työelämän kuilun ylittämistä. Hänestä koko asiantuntijatyössä on keskityttävä tekemään käytännön yhteistyötä.

– On keskityttävä toimintajärjestelmien kehittämiseen yhteistyössä yritysten kanssa, jotta ennuste koko henkilökunnan työkyvyn säilyttämiseksi ja työhyvinvoinnin edistämiseksi paranee.

Mitä tekisit, jos saisit 50 000 euroa henkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseen? Suokko kysyi.

MSK Group Oy:öön kuuluvalla Juncarilla laitettiin rahat tilanteen selvittämiseen, hyödynnettiin tekniikkaa, tehtiin yhteistyötä ja osallistettiin työntekijät ja muutettiin ja kehitettiin toimintajärjestelmää. Tekijä-lehdessä 1/2021 julkaistiin artikkeli kehityshankkeen kulusta ja tuloksista tuotantotyöntekijöiden näkökulmasta.

Suokko kertoi, että tehtaan tuottavuus nousi 5 prosenttia. Sairauslomat vähenivät niin paljon, että yritys säästi parissa vuodessa yli 200 000 euroa. Tapaturmat ovat vähentyneet nollaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOHANNES TERVO

TYÖYMPÄRISTÖ: Onko meillä varaa käyttää nanoja?

Monet tutkijat väittävät, että meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanopartikkeleita kaikkeen ja kaikkialla. Työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen kääntää hokeman toisinpäin. Koska pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, meillä ei ole varaa käyttää nanoja.

11.5.2021

KUVA YLLÄ: Akatemiatutkija Anna Lähde kuvattiin Itä-Suomen yliopiston nanolaboratoriossa Kuopiossa Tekijän numeroon 3/2018.

Tikkurila Oyj:n maalitehtaan työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen alleviivaa, että Vantaan tehtaalla noudatetaan tunnollisesti nykytietämyksen mukaisia turvatoimia nanomateriaaleja käsiteltäessä.

– Käyttämämme titaanidioksidin partikkelikoko vaihtelee, joten sitä ei suoraan ilmoiteta nanomateriaaliksi. Mutta käytännössä osassa meidän kuiva-aineistamme, kuten titaanidioksidi, sinkkioksidi, mikrokuituinen selluloosa ja talkki, on nanoluokan partikkeleita.

Kurvinen naurahtaa, että työntekijät kutsuvat tehtaalla käytettyjä 3M ABEKPP3 -maskeja filttereiden muodon ja sijainnin takia kärpäsen silmiksi.

– Silloin kun pölyjen lisäksi on vielä liuottimia ja höyryjä, mennään kireämpiin suojauksiin ja käytetään kasvot peittävää visiirimaskia, jossa on akkukäyttöiset P3-filtterit.

Suojavaatetuksetkin ovat viranomaisten ja yrityksen ohjeiden mukaisia, mutta Kurvista huolettaa ennen kaikkea tietämättömyys pitkäaikaisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.

Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita tai materiaaleja, joiden hiukkaskoko on 1–100 nanometriä ainakin yhdessä suunnassa. Nanometri on millimetrin miljoonasosa.

ASBESTI, DDT… JA NANOT?

– Asbesti ja DDT olivat mainioita aineita niihin tarkoituksiin, mihin niitä käytettiin, Kurvinen muistuttaa.

Asbestin keuhkoja tuhoava vaikutus tiedettiin Englannissa jo 1890-luvulla, mutta teollisuuden kaupallisten etujen ja tiedon pimittämisen vuoksi asbestia ei ole vieläkään saatu kiellettyä kaikkialla maailmassa. Kurvinen miettii, miksi tuotantolaitoksissa sallitaan jo nanomateriaalien laajamittainen käyttö akateemisia tutkijoita vähäisemmin varustein.

– Tutkijat varautuvat pahimpaan omissa laboratorioissaan pukeutuen avaruuspukuihin. Mutta laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Missä ovat ne kaikki tutkimukset, joita kaavailtiin julkaistaviksi EU:n suuressa nanosuunnitelmassa turvallisuudesta, Nanosafety in Europe 2015–2025? Tätä Kurvinen ihmettelee. Hän on kuitenkin hyvin perehtynyt niihin tutkimuksiin, joista tietoja on tihkunut, esimerkkinä sinkkioksidista.

– Sinkkioksidin nanokokoiset hiukkaset ketjuuntuvat muodostaen ryppäitä. Kun niitä kertyy keuhkoihin riittävä määrä, sanoohan jo järkikin, että ne muodostavat suonitukosriskin.

TUTKIMUSTULOKSET BISNESTÄ MYÖTEN

Suomalaiset yliopistot on pakotettu hakemaan rahoitusta yrityksiltä. Kurvinen sanoo, että tieteen riippumattomuuden vaarantuminen ja yliopistotutkimuksen kaupallistuminen on hänestä suorastaan pelottavaa. Bisnes vaatii itselleen mieluisia tuloksia, ja rahoituksen myötä tutkijoilla voi olla paineita itsesensuuriin.

– Minusta terveystutkimuksia pitäisi tehdä aivan yhtä suurella painoarvolla kuin kehitellään nanohiukkasten kaupallista käyttöä. Tutkimuksen pitäisi olla yrityksistä riippumatonta. Koeryhmiä pitäisi seurata pitkäaikaisesti, ei vain tehdä kokeita rotilla.

– Tässä palaamme taas asbestiin ja DDT:hen. Niitä ei olisi koskaan pitänyt käyttää missään. Mitkä ovat toimenpiteet, jos pitkäaikaiset tutkimukset paljastavat nanojen terveysriskit? Työterveyslaitoksen webinaarissa taas kerran joku englannin kielellä esiintynyt tutkija hehkutti, ettei meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanoja. Minä sanon päinvastoin niin, että meillä ei ole varaa käyttää nanoja niin kauan kuin pitkäaikaistutkimukset puuttuvat.

Kaloilla aivoissa, missä meillä ihmisillä?

Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti, että kultananopartikkelit kulkeutuvat ravintoketjussa ylöspäin ja kerääntyvät kaloilla aivoihin ja maksaan.

Julkaistujen tutkimusten perusteella on arvioitavissa, että kaupallisten tuotteiden kehittämiseen sijoitetaan huomattavasti enemmän rahaa kuin nanohiukkasten riskien selvittämiseen. Itä-Suomen yliopistossa on tehty kuitenkin aivan uudenlaisella tekniikalla tutkimusta siitä, mitä kultananohiukkasille tapahtuu vedessä.

Tutkimus paljasti, että partikkelit siirtyivät vedestä leviin, levistä pieniin vesikirppuihin ja kirpuista kaloihin. Nimenomaan pioneeritekniikan ansiosta tutkijatohtori Fazel Abdolahpur Monikhin johtaman, hyvin kansainvälisen tutkimusryhmän tulokset julkaistiin  Nature Communications -tiedelehdessä.

Yliopiston tiedote  puhuu tutkimustuloksista hälyttävin ilmaisuin: ”Käyttämämme kuluttajatuotteet, kuten ruoka, kosmetiikka ja vaatteet, saattavat tietämättämme olla pullollaan nanomateriaaleja. Pienen kokonsa takia nanomateriaalien käytön sääntely on hankalaa. Ilmiö on huolestuttava, sillä nanomateriaaleja on hankala mitata, ne päätyvät ravintoketjuumme ja, mikä huolestuttavinta, ne läpäisevät soluja ja kertyvät elimiin.”

”EMME TIEDÄ”

– Ei ollut yllätys, että nanopartikkelit kertyvät maksaan. Maksa on elimistön puhdistuslaitos. Näimme myös, että nanopartikkelit kertyvät aivoihin. Sitä emme kuitenkaan tiedä, pystyvätkö hiukkaset ylittämään myös veri–aivo-esteen.

Monikh sanoo, että siitä ei ole tarkkaa tietoa, aiheuttavatko elimistöön kertyvät nanohiukkaset kaloille haittaa. Hän ei pysty myöskään arvioimaan, mitä tutkimustulokset voisivat merkitä ihmiselle.

Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon.

Juuri tämä kalatutkimus ei paljasta totuutta muiden nanopartikkeleiden käyttäytymisestä. Kaikki nanopartikkelit ovat paitsi erilaisia verrattuna tavanomaisessa hiukkaskoossaan esiintyvään ”emomateriaaliin”, erilaisia myös toisiinsa verrattuina. Kaikki riippuu siitä, millainen nanohiukkasen muoto on ja millä muulla materiaalilla se on mahdollisesti päällystetty. Ympäristön ja terveyden riskien kannalta oleellista on kuitenkin tämä Monikhin tutkimuksessa tehty havainto.

– Ympäristö ja nanohiukkaset vaikuttavat toisiinsa, tutkija painottaa.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa nanohiukkasten koko esimerkiksi muuttui ravintoketjua pitkin kulkiessaan. On myös jo aiemmin tiedetty, että nanopartikkelit voivat ikään kuin napata mukaansa ympäristöön joutuneita, myrkyllisiä aineita ja siirtää niitä ravintoketjussa eteenpäin.

Kaikkien huolestunein Monikh onkin muovin jauhautumisesta nanokoon roskiksi jouduttuaan ympäristöön.

SUURIN OSA MUOVISTA SAASTEEKSI

– Tarkoituksella tuotettuja nanomateriaaleja me pystymme hallitsemaan. Reach-lainsäädäntöä noudattaen pystymme tuottamaan turvallisia tuotteita kuluttajillekin, tutkija sanoo uskovansa.

Muovit ovat eri asia. Monikh muistuttaa, että vain 30 prosenttia muovista kierrätetään.

Mihin joutuu loppu muoveista?

– Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon. Ja muovihiukkaset ovat hyvin tahmeita. Kerran johonkin toiseen organismiin tarrauduttuaan voi olla, etteivät ne päästä koskaan irti.

– Toiset elävät organismit syövät muovihiukkasia ja ne saattavat siirtyä eteenpäin ravintoketjussa ja ehkä myös jälkeläisiin, Monikh toteaa.

Ensimmäiseksi ja nopeimmin pitäisi tutkijan mukaan kieltää kaikkien, hänestä täysin tarpeettomien, kertakäyttömuovien käyttö.

– Miksi kurkku pitää kääriä muoviin, tutkija ihmettelee esimerkinomaisesti.

– Minusta roskiksi päätyvät nanoluokan muovit ovat se pelottavin asia, Monikh kuvailee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

”Välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa”

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailussa toisen palkinnon voittanut Taina Inkeri Lehto kertoo, että moni asia on muuttunut miesten ja naisten tasa-arvossa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

29.4.2021

– Aina välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa, niin huomataan asioita, toteaa vaasalainen Taina Inkeri Lehto ja muistelee ABB Drivesin tehtaan naisten kalenteritempausta.

Tehtaan seinillä oli perinteisesti paljon kalentereita, joiden kuvissa oli puolialastomia naisia. Tehtaan naiset päättivät vuonna 1991 yhteisenä tempauksena viedä seinille kaikki käsiin saadut vastaavat mieskalenterit. Pian tämän jälkeen tehtaan johto kielsi kaikki alastonkalenterit.

Vaasassa Strömbergin liesitehtaalla ja sen jatkajilla 32-vuotisen työuran tehnyt Lehto sai toisen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Vuodesta 1972 alkavassa työelämäkerrassaan Lehto kirjoittaa muun muassa tasa-arvokysymyksistä, työn ja perheen yhteensovittamisesta ja työolosuhteista. Ay-toiminnassa Lehto työskenteli pitkään pääluottamusmiehenä sekä valittiin useita kertoja liittokokousedustajaksi.

Ison osan urastaan trukkikuskina työskennellyt Lehto kertoo, että naisten ja miesten palkkaerot tulivat esiin kollegan kommentista. Trukkia ajanut mies oli valittanut naiskollegoille, että palkkakehitys on alkanut laahata sen jälkeen, kun naisetkin tulivat kuskeiksi.

– Vaikka samoja töitä miehet ja naiset tekivät, aina oli jokin ero palkoissa, Lehto sanoo.

Tasa-arvo on vuosien mittaan parantunut yhteiskunnan eri aluilla. Lehto nostaa esimerkiksi nykyisen maan hallituksen, jonka puolueiden puheenjohtajat ovat kaikki naisia.

– Jo minun työssäoloaikanani naiset alkoivat nostaa päätään, Lehto toteaa.

PERHEUUDISTUKSET EIVÄT EHTINEET

Kolmen lapsen äitinä Lehto koki, että perheen ja ansiotyön yhteensovittaminen ei ollut aina helppoa 1970- ja 1980-luvuilla. Lehto pohtii, että valtiovalta ja työnantaja tekivät hyviä uudistuksia, mutta hänen perheensä kannalta myöhässä.

– Kun kaksoset olivat kolmivuotiaita, tuli laki kotihoidontuesta.

Kotihoidontukea maksetaan alle kolmevuotiaiden lasten kotona hoitamisesta. Lehto kertoo, että hänen oli taloudellisesti pakko mennä töihin, vaikka haluja olisi ollut hoitaa lapsia kotona.

Myös työn joustot saattoivat olla kiven alla. Lehdon ensimmäisen avioliiton päätyttyä eroon hän pyysi päästä tehtaalla aamuvuoroon, jotta lapsen hoito onnistuisi uudessa tilanteessa. Ylimestarin ensimmäinen vastaus oli, että ”tämä ei ole sosiaalitoimisto”.

Liukuva työaika otettiin tehtaalla käyttöön, mutta se tuli aikana, jolloin Lehdon perheen lapsia ei enää tarvinnut kyytiä aamulla päiväkotiin ennen seitsemältä alkanutta aamuvuoroa.

Palkkatöiden ja ay-luottamustoimien ohella Lehto oli myös kaupunginvaltuutettu 30 vuotta.

– Kaksosilla on sellainen isä, että ei ole ollut huolta lähteä kokouksiin. Kotoa tullut tuki on aivan ehdoton, että lapsiperheen äiti pystyi osallistumaan, Lehto toteaa.

KIUSAAMISEEN PITÄÄ PUUTTUA

Lehto kirjoittaa työelämäkerrassaan laajasti työolosuhteista.

– Minulla oli tarve ja halu kirjoittaa sinne työpaikkakiusaamisesta.

Hän katsoo, että työpaikkakiusaaminen on rinnakkainen ilmiö koulukiusaamiselle. Tehtaalla hän näki, miten kiusaaminen voi järkyttää kohteeksi joutuvan mielenrauhaa.

– Työpaikalla pitäisi olla joku, joka puuttuisi sellaisiin asioihin. Kiusatut harvemmin puhuvat siitä itse ennen kuin se on liian myöhäistä, Lehto sanoo.

Lehto kirjoittaa tapauksista, joissa kiusaajat ja kiusatut olivat työntekijöitä. Keinoina olivat esimerkiksi valehtelu ja ammattitaidon kyseenalaistaminen.

– Onneksi olin itse sen verran vahva, ettei kiusaaminen pystynyt suistamaan elämää raiteiltaan, Lehto sanoo.

TYÖN JÄLJET NÄKYVÄT

Vuonna 2005 työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Lehto kertoo, että työura on jättänyt jälkensä kehoon. Polvissa, niskassa ja olkapäissä on kulumia ja allergiat vaivaavat.

– Syytän trukin päällä huonossa ergonomisessa asennossa istumista, Lehto toteaa.

Useissa työtehtävissä uransa aikana työskennellyt Lehto kertoo, että elektroniikkapuolella työskennellessään hän joutui käyttämään pahanhajuista juotosainetta, joka sittemmin todettiin terveydelle vaaralliseksi astma- ja allergiariskien aiheuttajaksi.

Lehto kertoo, että välillä ajatuksiin tulee, missä kunnossa keho voisi olla ilman työn rasituksia. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, joten sitä on turha liiaksi murehtia.

– Olen vähän sitä sorttia, että en jaksa kantaa katkeruutta, Lehto sanoo.

YÖKYÖPELIN MUISTELMIA

Kirjoituskilpailusta Lehto kuuli ammattiosastonsa aktiivilta, joka kannusti kirjoittamaan. Hän on aiemmin julkaissut kaksi omakustanteista kirjaa, joten kirjoittaminen on tuttu juttu.

Kirjoittaessaan Lehto palaa menneisiin hetkiin ja elää niitä uudelleen.

– Olen vähän yökyöpeli. Illalla kun muu elämä rauhoittuu, istun koneen ääreen.

Työelämäkerrassaan Lehto kertoo useista työelämän epäkohdista, jotka tarvitsevat huomioimista ja korjaamista. Hän myös jakaa vuolaita kiitoksia työtovereille, joiden avulla moni asia on ratkennut parempaan päin.

– Voittopuolisesti työelämästä on hyviä muistoja, Lehto sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA JOHANNES TERVO

Lue myös kirjoituskilpailussa ensimmäiseksi sijoittuneen Juha Kaasisen ja kolmanneksi sijoittuneen Pertti Hagrenin haastattelut.

Koronavuosi toi jotain hyvääkin – työtapaturmia ennätyksellisen vähän

Työpaikkatapaturmat vähenivät vuonna 2020 teollisuudessa 12 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Lomautukset selittävät kokonaismäärän laskua, mutta tapaturmat vähenivät myös työtunteihin suhteutettuna.

23.4.2021

Vuonna 2020 tapahtui ennätyksellisen vähän työtapaturmia, kertovat Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) tilastot.

Viime vuonna vakuutusyhtiöt korvasivat 103 700 palkansaajille sattunutta työtapaturmaa. Tapaturmia sattui lähes 18 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019.

Tilastossa ovat mukana työtapaturmat, joiden johdosta maksettiin korvauksia esimerkiksi hoitokuluista, kuntoutuksista tai ansionmenetyksistä.

Vuonna 2020 korvatuista työtapaturmista 87 500 oli työpaikkatapaturmia ja 16 200 työmatkatapaturmia.

Vuoden 2020 työtapaturmien määrä on vertailukelpoisen tilastohistorian pienin. Edellinen ennätys on vuodelta 2014, jolloin tilastoitiin noin 115 700 työtapaturmaa.

Teollisuuden toimialalla tapahtui viime vuonna noin 13 800 työpaikkatapaturmaa, mikä on noin 12 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019.

Vuoden 2020 luvut ovat tässä vaiheessa arvioita, jotka on laskettu tilastoitumisen viivettä oikaisevalla selvityskertoimella. Luvut tarkentuvat vielä myöhemmin.

KORONA ON KESKEISIN SELITTÄJÄ

Tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho TVK:n tutkimusyksiköstä kertoo, että koronapandemia ja sen seuraukset ovat työtapaturmien vähentymisen takana. Normaalina vuonna hän olisi pitänyt varmana, että tilastoissa on virhe.

– Korona on varmasti se merkittävin tekijä, Sysi-Aho toteaa.

Talouden hiljentymisen takia muun muassa teollisuudessa työntekijöitä on lomautettu, mikä on vaikuttanut työtapaturmien määrään. Työtuntien vähentyminen ei kuitenkaan selitä koko laskua, sillä tapaturmien määrä väheni myös suhteutettuna tehtyihin työtunteihin.

Sysi-Aho pohtii, että määrän lisäksi myös työn sisältö ja intensiteetti ovat voineet korona-aikana muuttua vähentäen tapaturmia.

Työtapaturmista reilu kolmannes liittyy liikkumiseen. Etätöiden yleistyminen on yksi syy työtapaturmien vähenemisen taustalla. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan yli miljoona suomalaista on tehnyt korona-aikana etätöitä.

SANOMALEHDENJAKO TAPATURMA-ALTISTA

Tapaturma-altteimpia töitä tekevät sanomalehdenjakajat ja lähetit, joilla työpaikkatapaturmien taajuus oli vuonna 2020 noin 165 tapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohti. Heidän tapaturmataajuudessaan ei tapahtunut merkittävää muutosta vuoteen 2019 verrattuna.

Keskimäärin palkansaajien tapaturmataajuus oli viime vuonna 25. Tapaturmataajuus laski vuonna 2020 eri aloilla kautta linjan. Ainoastaan yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa tapaturmataajuus jatkoi edellisvuosien kasvua.

Korona-ajan positiiviset vaikutukset työtapaturmien määrään voivat jäädä osin pysyviksi.

– Aiemmistakin muutoksista on nähty, että niillä on rakennemuutosvaikutus, Sysi-Aho toteaa.

PUHELINSOVELLUS APUNA TURVALLISUUSTYÖSSÄ

Työterveyslaitoksen koordinoiman Nolla tapaturmaa -foorumin 450 jäsentyöpaikasta 33 saavutti nollan tapaturman tavoitteen vuonna 2020. Yksi näistä työpaikoista on Patria Land Oy, joka sai myös korkeimman työturvallisuuden tasoluokituksen foorumilta.

Patrian Hämeenlinnan tehtaalla on töissä  noin 240 henkeä. Tehtaalla valmistetaan ja huolletaan esimerkiksi panssaroituja raskaita ajoneuvoja.

Työsuojeluvaltuutettu Arto Urkko edustaa vähän yli 60 tuotantotyöntekijää. Hän kertoo, että suurimmat tapaturmariskit ovat koneistamossa ja huollossa. Esimerkiksi ruostuneiden pulttien auki vääntämisessä voi sattua avaimien luiskahduksia.

Turvallinen työkulttuuri syntyy pitkän ajan kuluessa yhteistyön tuloksena. Urkko arvioi, että Hämeenlinnan tehtaalla vähäinen työntekijöiden vaihtuvuus on ollut yksi turvallisuuden vahvistaja.

– Työturvallisuus syntyy kaikkien tekemisestä, Urkko sanoo.

Koko ajan on tavoitteena, että tehdään työpaikasta turvallinen, niin työ tuottaa tulostakin.

Vuoden ajan työpaikalla on ollut käytössä sovellus, jonka avulla työntekijät voivat ilmoittaa turvallisuuteen liittyvistä epäkohdista tai muista havainnoistaan.

Sovellusta voi käyttää puhelimella ja havaintoon voi liittää valokuvan. Tapahtumat kirjautuvat järjestelmään ja menevät vastuuhenkilöiden tietoon. Järjestelmästä voi jälkikäteen tarkistaa, mitä ilmoituksen perusteella on tehty.

Sovellus on työsuojeluvaltuutetun mukaan kätevä lisä yhteiseen turvallisuustyöhön.

– Koko ajan on tavoitteena, että tehdään työpaikasta turvallinen, niin työ tuottaa tulostakin, Urkko sanoo.

TIETO LISÄÄ TYÖTURVALLISUUTTA

Työympäristöjuristi Mari Koskinen Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä kertoo, että työtapaturmien vähentäminen lähtee työpaikoilla riskien arvioinnista ja hallinnasta. Tiedon lisääminen on yksikön keskeinen tehtävä.

– Yritetään saada työpaikoille yhä enemmän tietoisuutta riskeistä ja vastuista, Koskinen kertoo.

Koronavuosi on vähentänyt tehtyjä työtunteja ja erityisesti matkustamista. Työtapaturmien vähentymisen taustalla on vahvasti myös pitkäjänteinen turvallisuustyö.

Yritetään saada työpaikoille yhä enemmän tietoisuutta riskeistä ja vastuista.

Koskinen pitää mahdollisena, että korona-aikana pandemiaan liittyvien riskien kartoitukset ovat saattaneet lisätä myös muiden riskien tunnistamista. Poikkeusaikana työpaikoilla on esimerkiksi saatettu tehdä enemmän yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, jolloin muitakin epäkohtia on havaittu ja korjattu.

Korona-aikana joillain aloilla etätyön yleistyminen on vähentänyt työtapaturmia. Koskinen muistuttaa, että kotona etätyöpäivän aikana sattuneista tapaturmista harva lasketaan työtapaturmiksi. Esimerkiksi liukastuminen keittiöön kävellessä ei ole työtapaturma, sillä lain mukaan kotona vain suoraan työnteon yhteydessä sattuneet tapaturmat ovat työtapaturmia.

Yleinen havainto turvallisuustyössä on, että työntekijöiden ottaminen mukaan riskien arviointiin ja torjuntaan tuo hyviä tuloksia. Tapaturmien ennaltaehkäisy on kaikkien osapuolien yhteinen etu.

– Aina se harmittaa, kun huomaa, että on sattunut jotakin ja se olisi voitu estää ennalta, Koskinen kertoo juristina käsittelemistään tapauksista.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Veli-Matti Kauppinen: Kehysriihessä riittää puitavaa

Maan hallitus kokoontuu kehysriiheen tällä viikolla. Riihi sijoittuu jälleen poikkeuksellisen hankalaan aikaan. Korona jyllää, ja samanaikaisesti pitäisi pystyä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet käynnistää jo nyt vai jatketaanko vielä kriisistä selviytymiseen tähtääviä elvytystoimia? ’

Palkansaajapuolen selvä näkemys on, että elvytystä tarvitaan edelleen.

Viesteissään päättäjille Teollisuusliitto on painottanut pitkäjänteisen ja ennakoitavan teollisuuspolitiikan keskeisyyttä Suomen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja investointien vauhdittamiseksi.

Liiton painava viesti on, että valmistumassa oleva uusiutuvan teollisuuden strategia pitää hyväksyä ja vahvistaa kehysriihessä Suomen teollisuuspolitiikan uudeksi, yli hallituskausien kestäväksi strategiaksi. Tämä on yksi avain siihen, että meillä on tulevaisuudessakin menestyvää teollisuutta sekä työtä ja hyvinvointia kansallemme.

Teollisuusliitto haluaa myös, että EU:n elpymisrahastoa käytetään teollisuuden uudistumisen ja kasvun tukemiseen.

Erityisesti TKI-panostusten (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) lisääminen on keskeistä Suomen teollisuuden uudistumisen ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Tässä asiassa olemme jääneet pahasti jälkeen moneen kilpailijamaahan verrattuna.

Viestinä hallituksen kehysriiheen Teollisuusliitto kiinnittää huomiota myös työsuojelun riittävään resursointiin.

Työsuojelutarkastukset pitää toteuttaa mahdollisimman laajasti työpaikoilla tapahtuvana toimintana, jotta väärinkäytöksiä voidaan ehkäistä ja torjua.

Tällaisella toiminnalla on merkityksensä myös harmaan talouden torjunnassa.

Lisäksi jatkuvaan oppimiseen pitää satsata ja ammatillisen oppimisen vetovoimaisuutta pitää lisätä. Näin varmistetaan, ettei yrityksille tule vaikeuksia osaavan työvoiman saamisessa.

Hallituksen pitää huomioida työvoimapalvelut tulevia päätöksiä tehdessään. Niiden pitää olla laadukkaita, mutta myös yksilöllisiä.

Kuten SAK:kin esittää, Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on tavoiteltava toimintatapa. Sillä saadaan hyviä tuloksia aikaan työllisyyden parantamiseksi.  Yksilölliset työnhakusuunnitelmat, henkilökohtainen palvelu ja hakutavoite ovat mallin avainsanoja.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää nuoriin, niihin toisen asteen koulunsa päättäneisiin, joiden syrjäytymisuhka on todellinen.

Riihessä riittää paljon vääntöä, mutta erityisen toivottavaa on, että siellä tehdään jo pidemmän tähtäimen päätöksiä ja katse suunnataan tarkasti horisonttiin.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

20.4.2021

OIVALTAJA: Henri Åkerlund: ”Työntekijällä on oikeus pidättäytyä vaarallisesta työstä”

Henri Åkerlund on toiminut reilun vuoden työsuojeluasiamiehenä, mutta peruskurssille hän ei ole koronarajoitusten takia vielä päässyt. Åkerlund osallistui maaliskuussa kolmetuntiseen Työsuojelun ensiaskeleet -verkkokoulutukseen, jonka Teollisuusliitto järjesti ensiavuksi uusille työsuojelutoimijoille.

16.4.2021

TYÖSUOJELUN ENSIASKELEET

HENRI ÅKERLUND

Levyseppähitsaaja, työsuojeluasiamies
Andritz Savonlinna Works Oy
Savonlinnan Metallityöväen ao. 17

– Seurasimme verkkoluentoa yhdessä pääluottamusmiehen kanssa työpaikalla Teamsin välityksellä. Työsuojeluvaltuutettu osallistui webinaariin kotoaan, Åkerlund kertoo.

Työsuojelun webinaari oli Åkerlundin toinen kokemus verkkokoulutuksista. Ensimmäinen etäkoulutus käsitteli telineturvallisuutta.

– Opettajat olivat mukavia ja osasivat puhua mielenkiintoisesti. Myös me kurssilaiset saimme osallistua puheenvuoroin ja kysymyksin.

Verkkokurssilaiset kävivät läpi muun muassa työturvallisuuslakia eri osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta.

Työnantajalla on velvollisuus huolehtia turvallisesta työympäristöstä.

– Myös työntekijöillä on velvollisuus huolehtia omasta ja työtoverien turvallisuudesta, noudattaa ohjeita ja varovaisuutta, käyttää suojaimia ja apuvälineitä sekä ilmoittaa vioista ja puutteista. Työntekijällä on myös oikeus pidättäytyä työstä, jos siitä voi aiheutua vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle.

Vaikka verkko-opetuksessa ja -kokouksissa on paljon hyvää, kuten se, ettei tarvitse lähteä matkustamaan parin tunnin palaveriin toiselle puolelle Suomea, Åkerlund liputtaa lähiopetuksen puolesta ja odottaa laajaa ja yksityiskohtaista työsuojelun peruskurssia Murikassa.

Näinä aikoina työpaikan työsuojelukokousten yksi keskeinen aihe on koronavirukselta suojautuminen, kertoo Henri Åkerlund.

Paperi- ja selluteollisuuden laitteita valmistavalla konepajalla on Åkerlundin mukaan paljon ennakkoon suunnittelua vaativia riskitilanteita. Isoja ja painavia koneita siirrellessä on oltava tarkkana ja nostoapuvälineiden pitää olla kunnossa. Kulmahiomakone eli rälläkkä on myös työkalu, jonka kanssa on oltava varovainen.

– Työsuojeluporukan Teams-kokouksissa on tullut esiin, että eri osastoilla on erilaisia riskitekijöitä. Näissä töissä pitää olla tosi skarppina ja miettiä työvaiheet ennen tekemistä. Vaarojen arviointi -lomakkeen täyttäminen päivittäin ennen työn aloittamista on hyvä systeemi.

Työsuojeluvaltuutettu ja -asiamiehet auttavat työntekijöitä erilaisissa tilanteissa, joita voivat olla esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen tai vaarallisen työn keskeyttäminen.

– Tällaisia tilanteita en ole työsuojeluasiamiehenä ollessani kohdannut, mutta varsinkin kiusaamisen tai häirinnän selvittely voi olla hankalaa. Toinen voi kokea kiusaamisena sen, mitä toinen pitää huumorina.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA MARKKU TISSARINEN

Turvallisuus on yhteistyötä

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot saaneiden Satatuote Oy:n ja Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutetut kertovat, miten työturvallisuudesta pidetään huolta.

15.4.2021

Turvallisuustyöhön kannustavat Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot jaettiin 13.4.

Yrityssarjoissa palkinnot saivat Nokian Raskaat Renkaat Oy, Kraton Chemical Oy sekä Satatuote Oy. Oppilaitoksista palkinnon saivat Careeria ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu.

”Pidämme toinen toisistamme huolta”

– Luovuutta on tarvittu, että on saatu tauot turvallisesti läpi. Toinen toisistamme pidetään huolta, kuvailee työsuojeluvaltuutettu Taiju Ojala Satatuote Oy:n koronajärjestelyjä, jotka havaittiin turvallisuuspalkinnon arvoisiksi.

– Kivaltahan palkinto tuntuu! Hyvä, että pienikin saa tällaista huomiota, laadunvarmistaja Ojala iloitsee palkinnosta, jonka noin 30 tuotantotyöntekijän Satatuote Oy sai.

Yritys valmistaa erilaisia pakkausmateriaaleja ennen kaikkea lääke- ja elintarviketeollisuuteen.

– Meidän työmme ovat oikeastaan lisääntyneet. Koulut ovat olleet kiinni ja ihmiset etätöissä. Kaupasta haetaan nyt valmisruokia ja salaatteja, ja usein ne ovat meidän rasioissamme.

KOHTAAMISET MINIMIIN KORONA-AIKANA

Ojala tekee työtä yhdessä niistä kuuden hengen ryhmistä, jotka paiskivat myös yövuoroja. Jokaisella vuorolla on omat sosiaalitilansa, jotta kaikki kohtaamiset saadaan minimoitua.

– Minun vuorolleni tuotiin pihaan parakki, jossa meille on oma kahvihuone ja omat pukeutumis- ja WC-tilat. Vaikka talvella oli paljonkin pakkasta, jopa 25 astetta, lämmintä siellä oli. Me sanomme, että eihän me sieltä enää koskaan pois lähdetäkään, Ojala toteaa nauraen.

Ruokailuun mennään vuorosta vain kaksi ihmistä kerrallaan. Ojala kuvaa, että vaatii melkoista suunnittelua, kun poissa ollaan kolmeen kertaan puoli tuntia.

– On myös tavoitteena, että syömään mentäisiin aina saman parin kanssa, juurikin kaikkien kohtaamisten vähentämiseksi.

PANDEMIAN TORJUNTA ON YHTEISTÄ TYÖTÄ

Yrityksen johto on Ojalasta paneutunut koronan leviämisen estämiseen hyvin, aivan kuten asiaan sitoutuneet työntekijätkin.

– Yhtiö tarjoaa maskit ja jos ei pysty maskia käyttämään, myös visiiriä saa käyttää. Yhtiö on antanut maskit kotiinkin. Muistutusta ja ohjeistusta tulee erittäin säännöllisesti.

Taustalla on Ojalan mielestä myös huoli siitä, ketkä tuotteita oikein tekisivät, jos korona pääsisi leviämään.

– Ei meidän alan työntekijöitä ole niin vain saatavilla, tuotanto pysähtyisi hyvin nopeasti.

Työsuojeluvaltuutettu painottaa, että koropandemian torjunta on yhteistä työtä: Pidetään toinen toisistamme huolta, pestään käsiä, laitetaan maski, muistetaan että nyt pysytään vain omalla koneella eikä lähde ”seikkailemaan”, jolloin ehkä kohdattaisiin muita, eikä ketään ulkopuolisia päästetä tuotantotiloihin.

Palkintokin on luvassa:

– Kun korona on ohi, pidetään semmoinen saunailta, että!

”Tuntuu ihan loistavalta”

– Palkinnon saaminen tuntuu ihan loistavalta. Useiden vuosien määrätietoinen työ tuottaa nyt hedelmää, kuvailee tuntojaan Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutettu Ari Niemelä.

Operaattori Niemelä on ollut Nokian renkailla töissä 25 vuotta. Hän hoitaa nyt moninaisten eri luottamustoimien jälkeen työsuojeluvaltuutetun tehtävää ensimmäistä kauttaan. Tehtaan turvallisuuskulttuuri on todellakin tehnyt harppauksia, kuten palkintoraati perusteluissaan mainitsee.

– Vain kuolleet ilmoitettiin, karrikoiden sanoen, Niemelä liioittelee tehtaan aiempaa tyyliä.

Herääminen tapahtui Niemelän mukaan vuoden 2016 tienoilla.

– Havaitsimme, että työtapaturmat ja sairauslomat ovat aika korkealla tasolla. Ei ollut minkäänlaista tilastointia läheltä piti -tilanteista eikä turvallisuushavainnoista. Sitten aloimme tehdä määrätietoista työtä.

Vinkkiä siitä, mitä pitää tehdä, saatiin ekskursiolta eli tutustumisretkeltä sellaiseen yritykseen, jossa asiat olivat jo mallillansa. Niemelä kertoo, että nyt Nokian Raskailla on otettu käyttöön esimerkiksi työsuojelun parikierrokset. Työsuojeluvaltuutettu ja -päällikkö kiertävät kaikki tehtaan viisi osastoa joka kuukausi.

– Meillä on vaihtuva aihepiiri, eli tarkkailemme ja kyselemme ihmisiltä aina tietystä aiheesta.

Osaston työsuojeluasiamies ja esimies tekevät kierroksia omalla osastollaan.

TURVALLISUUS VAATII JATKUVAA TYÖTÄ

Niemelä toteaa, että Safety 10 -järjestelmän kautta löytyi myös turvallisuusasioista kiinnostuneita työsuojeluasiamiehiä. Järjestelmä tarkoitti sitä, että työnantaja maksoi pientä korvausta niille työntekijöille, jotka ilmoittivat korjaamista vaativista paikoista.

Työsuojeluvaltuutettu luettelee, mitä kaikkea on tehtaalla saatu ”heräämisen” jälkeen aikaiseksi. Tapaturmista johtuvat sairauspoissaolot ovat vähentyneet nollaan (vuonna 2020), kiitos myös käyttöön otetun korvaavan työn mallin. Työmenetelmät ja ergonomia ovat kohentuneet. Paloturvallisuus on tarkempaa. Kemikaaliturvallisuus on tiukempaa.

Mikä on koko edistymisen ydin?

– Pitää olla tuolla kentällä. Yksin valtuutetun kopissa istumalla ei saa asioita aikaan. Pitää keskustella ihmisten kanssa, haastaa heitä miettimään omaakin työtään ja sen turvallisuutta. Ja ihan ylin johto on saatava ymmärtämään työturvallisuuden merkitys. Ei ole kovin hyvää mainosta asiakkaidenkaan suuntaan, jos turvallisuus on firmassa retuperällä. Yläkerran kanssa on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua, Niemelä selittää edistymisen avainasioita.

Entä olisiko Nokian Raskailla jotain petrattavaa?

– Vielä kun saisi työntekijäkaartin enemmän aktivoitumaan, kun saisi niin työntekijät kuin esimieskaartinkin istumaan tämän asian päällä koko ajan, sillä turvallisuus ei ole pistemäinen suoritus eikä hanke. Pitää olla valmis tekemään töitä jatkuvasti, Niemelä painottaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: Pitääkö vain jatkaa, vai aidosti jaksaa?

Eläkeputken poistuessa työssä jaksamisen keinot nousevat entistä tärkeämmiksi. Uusin tutkimus kertoo, että työoloilla on ratkaiseva merkitys. Työn muokkaus on tehokkaampaa kuin työntekijän muokkaus terveyspropagandalla.

12.4.2021

KUVA YLLÄ: Pöly, yötyö ja melu ovat tyypillisiä työpaikan altisteita ja rasitteita, jotka vaikuttavat ratkaisevasti työssä jaksamiseen.

Erot elintavoissa eivät ratkaise terveyden epäoikeudenmukaista jakautumista matalasti ja korkeasti koulutettujen välillä, vaikka niin usein väitetään.

”Työväestön terveyserojen kaventamisessa näyttäisi olevan tärkeämpää se, että keskitytään työolojen parantamiseen, ei kampanjointiin terveellisistä elintavoista.” Näin kertoo tuore pohjoismainen tutkimus. Muutaman vuoden takainen Helsingin yliopiston tutkimus puolestaan toteaa:

”Sosiaaliryhmän ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yhteys välittyi suurelta osin fyysisten työolosuhteiden kautta.”

OLETUKSIA JA ENNAKKOLUULOJA

Miksiköhän yli 55-vuotiaan työntekijän kuvaus on muuttunut myönteisestä ”kokeneesta” hivenen huolestuneeksi ”ikääntyneeksi”? SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi toteaa, että usein iän tuomien muutosten merkitystä ja varsinkin niiden tuomia kustannuksia työnantajalle halutaan liioitella.

– Kyllä, iän myötä voi kehossa tapahtua tiettyjä muutoksia. Tulee ikänäköä, tarvitaan ehkä parempaa valaistusta tai yötyöhön sopeutuminen vaikeutuu. Todellisuudessa sairauspoissaoloja ei ole sen enempää kuin nuoremmilla. Ja erittäin huolestuttavaa nuorilla on mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden lisääntyminen.

Riitta Työläjärvi

Nykykulttuurimme ihannoi nuoruuden nopeutta ja fyysistä suorituskykyä, perusteetta.

– Kaikkein tehokkain ja tuottavin on monimuotoinen työyhteisö. Seniorit ovat usein lojaaleja ja motivoituneita työntekijöitä. Varsinkin duunariammateissa näkee usein, miten pitkän kokemuksensa ansiosta ikääntynyt työntekijä oivaltaa, kuinka työ tehdään oikein, ei nopeasti ja väärin. Lopputulos on parempi.

Työläjärvi muistuttaa vielä siitä, että työkyvyttömyyden kohdatessa vain isot yritykset joutuvat kantamaan taloudellista vastuuta eläkkeelle joutuneesta viimeisenä työnantajana.

OIKEUKSIA JA OIKEITA TOIMIA

– Vapaaehtoinen osa-aikaisuus, ergonomia kuntoon ja työn kuormitus sopivaksi, vaikutusmahdollisuus työvuoroihin, eli esimerkiksi mahdollisuus luopua yövuoroista, riittävä aika elpymiseen ja palautumiseen ja kuuntelu ja arvostus niin esimieheltä kuin muulta työyhteisöltä.

Tuossa on Työläjärven mielestä nippu oivia toimia, joilla seniori saadaan jaksamaan, jos niin vain halutaan.

– Väitän, että useimmilla työpaikoilla olisi mahdollisuus luoda joustoja. Yleensä ihminen on oman työnsä paras asiantuntija, ja kun työyhteisölle annetaan mahdollisuus ideointiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy, Työläjärvi alleviivaa.

Yleensä ihminen on oman työnsä paras asiantuntija, ja kun työyhteisölle annetaan mahdollisuus ideointiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy.

Asiantuntijalääkäri muistuttaa, että työnantajajärjestöjen kanssa käydään kyllä jatkuvasti keskustelua, usein myös yhteisiä säveliä löytäen. Mutta sitä Työläjärvi kavahtaa, että työehtosopimusten kivijalka lyötäisiin mureniksi.

– Näen luopumisen työehtosopimuksista valtaisana riskinä myös työssä jaksamisen näkökulmasta. Käytännössä se johtaisi työnantajan saneluun eriarvoistaen työntekijöiden aseman. Kuka tavallinen työntekijä pystyisi neuvottelemaan itselleen sairausajan palkan tai oikeuden kuntoutukseen, Työläjärvi kysyy.

– Työehtosopimuksen ansiosta luottamusmiehen neuvotteluasema on tasa-arvoisempi työnantajaan nähden. Vapaaehtoisessa, ei lakisääteisessä, työterveyshuollossa kävisi niin, että avainhenkilöille ja johtajille olisi tarjolla vaikka minkälaisia hoitoja ja palveluita, perusduunarille ei mitään.

EK EI SUOSI SUOJAA TYÖNTEKIJÖILLE

Johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta haluaa käyttää käsitettä ”työltä suojelu” työntekijän suojaksi tarkoitetuista säädöksistä.

– Jos varttuneelle työntekijälle annetaan erikoisoikeuksia, näyttäytyy hän työnantajalle kalliina ja ongelmallisena työntekijänä.

Rantahalvari kertoo olevansa tietoinen tutkimuksista, joiden mukaan nimenomaan työolot vaikuttavat työssä ”jatkamiseen”, mitä sanaa hän käyttää jaksamisen sijasta. Tästä huolimatta hänen mielestään suuret kokonaisuudet ja järjestelmät ratkaisevat enemmän.

– Ikäryhmittäin kun katsotaan, yli 55-vuotiaitten työllisyysaste on noussut huimasti verrattuna kaikkiin muihin.

Rantahalvari sanoo, että työttömyyseläkkeen ja osa-aikaeläkkeen poisto ja eläkeikärajan nosto ovat esimerkkejä niistä järjestelmätason muutoksia, joiden avulla on myöhennetty työntekijöiden siirtymistä tai siirtämistä eläkkeelle.

Muutama vuosi sitten Eläketurvakeskuksen kyselyssä tuli tämä tulos: ”Mitä suurempi yritys, sitä enemmän käytössä oleva rahoitusmalli kannustaa yritystä huolehtimaan työntekijöidensä työkyvystä”. Rantahalvarin mukaan EK:lle tulee nyt kuitenkin palautetta aivan kaiken kokoisilta yrityksiltä rahoitusmallin remontoimisen tarpeesta.

Jos varttuneelle työntekijälle annetaan erikoisoikeuksia, näyttäytyy hän työnantajalle kalliina ja ongelmallisena työntekijänä.

Työkyvyttömyyttä rahoittavaa eläkemaksua aletaan periä vasta palkkasummaltaan yli 2 miljoonan euron yrityksiltä. Vasta yli 30 miljoonan yrityksiltä kannetaan täysimääräistä maksua. Rantahalvarin mukaan malli kannustaa kuitenkin irtisanomaan varttuneempia työntekijöitä samalla kun se hillitsee haluja työllistää heitä uusina työntekijöinä, yrityksen koosta riippumatta.

– Tiedotuksen lisäämisellä tämä ei ratkea, Rantahalvari sanoo.

Toisena järjestelmätason aiheena Rantahalvari nostaa esiin elinikäisen oppimisen. Hän muistuttaa, että nythän vähiten koulutusta jo perustasolla saaneet työntekijät saavat sitä kaikkein vähiten myös työelämässä. Hän kuvaa, että se, joka keksisi tähän ratkaisun, ansaitsisi jonkin valtaisan erikoispalkinnon. Hänellä itsellään ei ratkaisua ole tarjota.

Kolmantena kokonaisuutena Rantahalvari pitää työpaikkojen omia toimia. Yrityksillä itsellään on hänestä tässä EK:ta parempi asiantuntemus.

– EK ei mestaroi. Mutta en usko, että varttuneiden työntekijöiden asema vahvistuu sälyttämällä lisää velvollisuuksia työnantajille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ISTOCK