Perehdyttäminen, työnopastus ja työsuojelu ovat lasialoilla erittäin tärkeitä tekijöitä huomioon otettavaksi ja hoidettavaksi.
Totesin edellä kuvatun seikan jälleen kerran todeksi, kun jokunen vuosi sitten laadimme lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon perusteet yhdessä alan ammattilaisten ja Opetushallituksen asiantuntijan kanssa. Tiivistetysti tutkinnon tarkoituksena on, että sen suorittaja osaa toimia taloudellisesti ja laatutavoitteiden mukaisesti tuotannossa. Lisäksi hän osaa toimia vastuullisesti ja turvallisesti. Hän huolehtii työsuojelusta, työhyvinvoinnista ja noudattaa työelämän vakiintuneita toimintatapoja.
Lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon suorittanut henkilö voi työskennellä keraamisten tuotteiden valmistuksessa tai jatkojalostuksessa, kuitulasin-, lasivillan- ja käyttölasin valmistuksessa tai lasimassan ja lasin jatkojalostuksessa. Lisää tietoa tutkinnosta on Opetushallituksen verkkosivuilla.
Työturvallisuuskeskuksen kemianteollisuuden työalatoimikunta edistää työturvallisuutta, työsuojeluyhteistyötä ja työelämän kehittämistyötä toimialan työpaikoilla. Tehtävä pitää nykyisin sisällään myös lasialat. Tämän vuoden hankesuunnitelmissa nostetaan esiin perehdyttäminen.
Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.
Perehdyttäminen on tärkeä tehtävä kaikilla, mutta erityisesti sellaisilla aloilla, joissa on erilaisia riskitekijöitä kuten koneet, laitteet ja materiaalit, esimerkiksi lasi. Perehdyttämisen avulla uusi työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa pelisäännöt, ennakoivan työturvallisuuden toimintamallit sekä käyttämään suojavarusteita ja erilaisia koneita ja laitteita.
Oikeanlainen turvallisuuskulttuuri sisältyy lasi- ja keramiikkateollisuudessa erityisesti perehdyttämiseen. Alan haasteina ovat kone- ja laiteturvallisuus, lasituotteiden käsittely ja uunien käyttö. Asianmukaisten suojavälineiden ja henkilönsuojainten kuten turvakenkien ja viiltosuojahanskojen käyttö on välttämätöntä. Tapaturmien torjunnan ohella keskeistä työsuojelutoiminnassa on työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen kehittäminen. Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.
Työnopastus koskee jokaista, sekä uusia että jo pidempään töissä olleita työntekijöitä. Työnopastukseen kuuluvat kaikki työn tekemiseen liittyvät asiat. Työnopastuksessa selvitetään, mitä tietoa ja osaamista työ edellyttää. Työntekijöille pitää antaa mahdollisuus kouluttautumiseen ja uuden oppimiseen paitsi työturvallisuusasioissa myös palkkausjärjestelmien tuntemuksessa ja työn tuottavuuden kehittämisessä.
Vastuu perehdyttämisestä, opastuksesta, työsuojelun yhteistoiminnasta ja riskien ennalta ehkäisemisestä on työnantajalla. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen kantavat tässäkin asiassa eteenpäin.
Kemikaalilainsäädäntö on tiettävästi EU:n monimutkaisin lainsäädäntöalue. Teollisuusliiton näkökulma siihen on työntekijöiden suojelu kemiallisten tekijöiden aiheuttamilta riskeiltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syöpädirektiivin alle lisätään uusia kemiallisia aineita, eri direktiivien vaikuttavuutta pohditaan, niiden päällekkäisyyksiä poistetaan ja lainsäädäntökehystä pyritään selkeyttämään. Eri organisaatiot pyytävät kantojamme näihin ja moniin muihin kysymyksiin.
Syöpävaarallisten kemiallisten tekijöiden sitovat raja-arvot asetetaan EU:ssa aina kolmikannan eli niin kutsutun sosioekonomisen käsittelyn kautta. Tieteellisesti turvalliseksi arvioitu raja-arvo käy siinä prosessissa läpi mankelin, jossa arvioidaan sen aiheuttamaa riesaa eri toimialoille. Käytännön haasteiden pohdinta on tarpeellista, koska esimerkiksi mittausteknisesti tai toteutuksen puolesta mahdottomia rajoja ei kannata asettaa. Mahdoton raja-arvo tosin tuntuu siirtyvän kunkin toimijan motivaation mukaan. Kummallisia käänteitä ajatteluun on tullut esimerkiksi silloin, kun raja-arvo ei ehkä annakaan suojaa tai kun muu lainsäädäntö suojeleekin työntekijää paremmin kuin työsuojelulainsäädäntö.
Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä.
Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä. Näitä aineita ovat tyypillisesti syöpää aiheuttavat, lisääntymisterveydelle vaaralliset ja herkistävät aineet. Niitä on ripoteltu kahden eri direktiivin alle. Niitä kuitenkin olisi järkevää käsitellä samoilla riskinhallinnan keinoilla, ja pyrkiä niin matalaan altistumiseen kuin on mahdollista niin kutsutun syöpädirektiivin periaatteiden mukaisesti.
Päivänpolttavaa keskustelua käydään myös sitovista raja-arvoista. Niillä kemiallinen tekijä saadaan lainsäädännön piiriin, jolloin sen hallintaan työpaikoilla tulee muitakin velvoitteita kuin raja-arvon alla oleminen. Toisaalta kovin korkealla raja-arvolla luodaan väärää turvallisuuden tunnetta. Monissa pöydissä vaaditaankin avoimuutta päätöksiin raja-arvoista, eli käytännössä siihen, kuinka monen työntekijän on hyväksyttävää sairastua työperäisesti. Käytännössä riskit ovat laskennallisia, mutta melko kylmiä päätöksiä raja-arvojen määrittämisillä tehdään. On hyvä, että Teollisuusliitto on mukana näissä keskusteluissa ja vaikuttamassa päätöksiin.
Alkaneen uuden vuoden erinomainen tavoite on turvallinen ja terveellinen työympäristö kaikille työntekijöille. Tuotannon ja töiden järjesteleminen työpaikoilla niin, että tapaturmia tai altistumisia ei tapahdu, on täysin mahdollista. Sitä vastoin otaksuma, jonka mukaan töiden tekemistä ei voida toteuttaa ilman, että vahinkoja sattuu tai että riskejä ei kyetä ottamaan hallintaan, on aikansa elänyt.
Tekemistä kuitenkin riittää. Esimerkiksi kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä Suomessa on vähentynyt polveillen 1990-luvulta lähtien, mutta silti niitä tapahtuu edelleen enemmän kuin kymmenen vuodessa.
Kirkas ajatus kaikkien mielessä varmasti on, että ensimmäistäkään kuolemaan johtanutta työtapaturmaa ei saa tapahtua. Nolla on siis itsestään selvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta ellei turvallisuusasioihin paneuduta huolellisesti. Turvallisuuden tuottaminen ja ylläpitäminen on ketju, jonka jokaisen lenkin täytyy pitää. Jos pieneksi koetuissa osatekijöissä lipsutaan, on siemenet vakavammille riskeille ja niiden toteutumiselle kylvetty.
Ajatus ennakoivasta työturvallisuuskulttuurista on saavuttanut yhä enemmän jalansijaa turvallisen ja terveellisen työympäristön rakentamisessa. Käsite kalskahtaa komealta, mutta sen takaa löytyvät työpaikan arjessa helposti ymmärrettävät ainekset.
Lähtökohtana on se, että turvallisuutta pidetään aidosti tärkeänä asiana ja siitä kannetaan vastuuta koko organisaatiossa johdosta työntekijöihin. Sen rinnalla turvallisuus ymmärretään laajasti, toimintaan liittyvistä riskeistä tiedotetaan ja niistä ollaan tietoisia. Samalla kyse on myös siitä, että työntekijöille luodaan edellytykset suoriutua tehtävistään hyvin.
Laajasti ymmärretty ennakoiva työturvallisuus alkaa tuotannon suunnittelusta, jolla se ankkuroidaan osaksi tuotannon ja työpaikan rakennetta, teknistä toteutusta ja työn tekemisen arkea. Tällä perustalla turvallisuus voi toteutua tavoitteellisina päivittäisinä tekoina pysyvänä osana kaikkia toimintoja. Henkilökohtainen vastuu ja sitoutuminen laajentuu huolenpidoksi toisista ja muiden auttamiseksi toimimaan turvallisesti.
Turvallisuuden tuottamisen paras tavoite ja korkein taso on vaaran poistaminen. Aina se ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. Silloin kuvaan astuvat erilaiset riskien ja työn suorittamisen kontrolloinnin ja hallinnan keinot tai esimerkiksi suojavarusteiden käyttäminen.
Joka tapauksessa työ pitää sovittaa ihmisille, ei toisinpäin. Kenenkään ei pidä altistua työssään hallitsemattomille turvallisuusriskeille saati kokea tapaturmia työpaikalla. Kun siihen päästään, on luotu olosuhde, josta työpaikka ja sen koko henkilöstö voivat olla ylpeitä. Nämä puolestaan ovat tehokkaita ajureita sille, että yritys voi menestyksellisesti saavuttaa tuotanto- ja tulostavoitteensa hyvän ilmapiirin vallitessa.
”1 700 toimenpideohjetta tai kehotusta, onhan se nyt järkyttävän iso määrä.” Näin kuvaa yhteisten työpaikkojen tarkastushankkeen lukuja Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.
KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metrotyömaalta, jonka lukuisista, vakavista työsuojeluongelmista Metalliliiton Ahjo-lehti teki artikkelin jo vuonna 2017. Vielä 10 kuukautta louhintatöiden aloittamisen jälkeen edes yli puolen kilometrin pituisessa tunnelissa ei ollut hätäpoistumistietä tai suojakonttia tulipalon tai onnettomuuden varalta lain vaatimuksista huolimatta. Työnjohtaja arvioi, että ilman henkilökohtaista mittaria liikkuvat työntekijät kyllä ”nenäänsä tuntevat”, jos tunnelissa leijailee häkää räjäytyksen jälkeen. Häkä on hajuton ja väritön kaasu. KUVA PEKKA ELOMAA
Työsuojeluhallinto toteutti vuosina 2016–2019 valtakunnallisen tutkimus-, valvonta- ja viestintähankkeen. Siinä tehtiin lähes 1 000 työsuojelutarkastusta ”erityisen työn teettämisen tilanteissa”. Nämä mainitaan työturvallisuuslain 6. luvussa, ja käytännössä niillä tarkoitetaan yhteisiä työpaikkoja. Yhteisillä työpaikoilla on lakitermein ”pääasiallista määräysvaltaa käyttävä” työnantaja ja sitten muita toimijoita. Heitä on monenlaisia: ulkoistetun firman siivoustyöntekijöistä kunnossapitourakoitsijoihin ja toiminimellä keikkaa tekeviin yksinyrittäjiin.
Hankkeen tutkimusraportti Yhteiset työpaikat 2016–2019 on nyt julkaistu. Tarkastusten perusteella jouduttiin antamaan noin 1 600 toimintaohjetta ja reippaat 100 kehotusta. Kehotus on jo järeämpi toimenpide kielien akuutista vaarasta työntekijöiden hengelle ja terveydelle. Vaarallinen olosuhde on kehotuksen jälkeen korjattava määräajassa, erikseen nimetyin vastuuhenkilöin, ja työsuojelutarkastajan on valvottava korjausten tekemistä.
Hanke paljasti, että suurimpiin riskeihin johtavat yhteisillä työpaikoilla nämä puutteet: yhteisiä vaaroja ei tunnisteta, riskinarviointeja ei pidetä tilanteiden muuttuessa ajan tasalla eikä vaaroista tiedoteta kaikille riittävästi. Teollisuuden yhteisillä työpaikoilla oli erityisen paljon puutteita riskien kartoittamisessa ja arvioinnissa. Työvälineiden kunnossa ja turvalaitteissa oli teollisuuden ohella puutteita erityisesti kaivoksilla ja louhinnassa.
KUN TIETO EI KULJE….
– Tämä on klassinen esimerkki. Kunnossapitoyrityksen työntekijät nostavat ritilätason ritilän pois paikoiltaan. Sitten he lähtevät kahville. Paikalle saapuu prosessinhoitaja ja putoaa aukosta viisi metriä lattialle.
Näin Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita kuvaa tyyppiesimerkkiä siitä, miten yhteisen työpaikan yhteiset vaarat jäävät tunnistamatta ja kertomatta kaikille työpaikalle työskenteleville. Työtehtävän riskien arviointi vaikutuksineen jää siis tekemättä.
”On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille”, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita sanoo. KUVA KITI HAILA
Kotaviita toteaa, että on totta, että yhteisen työpaikan riskien kartoitus jakaantuu monelle toimijalle, samaten vastuu jakaantuu vääjäämättä. Mutta hän yllyttää yhteisen työpaikan kaikkia toimijoita nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Yhteisen työsuojelutoimikunnan perustaminen olisi yksi oiva ratkaisu.
– On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille.
Kotaviidan mukaan jo suurempien urakoiden keskinäisiin sopimuksiin pitäisi saada sitovat velvoitteet siitä, miten työsuojelu ja yhteinen työturvallisuustyö hoidetaan. Miten riskit arvioidaan, miten perehdytetään, mitä suojavarusteitaan käytetään ja miten tiedotetaan.
VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN
– Pääasiallista valtaa käyttävän työnantajan työsuojeluvaltuutettu edustaa aina myös kaikkien muiden työpaikalla toimivien yritysten työntekijöitä. Automaattisesti. Siis myös vuokrafirmojen ja urakoitsijoiden ja kaikkien muidenkin eri toimijoiden henkilöitä.
Tätä automatiikkaa Kotaviita korostaa, mutta on huolissaan, että tätä ei kaikilla yhteisillä työpaikoilla tiedetä. Hän epäilee, että kaikki valtuutetutkaan ja työnantajat eivät ole asiasta vielä tietoisia.
Työympäristöpäällikkö kehottaakin valtuutettuja olemaan aktiivisia ja käyttämään tätä oikeuttaan myös muiden kuin oman eli työn tilaajafirman työntekijöiden suojelemiseksi. Sitä uudistettuun työsuojelun valvontalakiin ei saatu työnantajien vastustuksen takia, että valtuutetulla olisi oikeus pysäyttää myös toisten toimijoiden työt. Tämä kysymys jäi hyllylle työnantajan vastuun eli yleisen huolehtimisvelvoitteen vuoksi.
On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla.
Valtuutetut voivat olla joka tapauksessa oma-aloitteisia. Neuvottelemalla ja keskustelemalla toisten firmojen työnjohto voidaan saada puuttumaan riskialttiiseen työntekoon. Kun tilaajafirmassa on jämpti ja asiallinen linja turvallisuuteen, siihen on helppo vedota.
– On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla. Tästä poikkeamista ei hyväksytä, keneltäkään.
TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA
Vaikka vastuu on yhteinen, pääasiallinen vastuu on sittenkin tilaajafirmalla. Paljon olisi parannettavaa.
– Raportin löydökset eivät tulleet yllätyksenä meille, jotka työskentelemme työturvallisuuden parissa. Vaikka työtapaturmiin voivat johtaa myös inhimilliset virheet, löytyy tapaturmatutkimuksissa juurisyistä myös silkkaa välinpitämättömyyttä. On puutteita perehdytyksessä, osaamisen varmistamisessa tai henkilökohtaisissa suojavälineissä. On ihan silkkaa tuottavuuden maksimointia turvallisuuden kustannuksella. Turvallisuuden johtaminen voi olla surkealla tasolla, Kotaviita murehtii.
– Toki on myös työpaikkoja, joissa turvallisuuskulttuuri on hyvä ja turvallisuutta kehitetään päivittäin, työympäristöpäällikkö huomauttaa.
Työn tilaajan pitäisi huolehtia siitä, että töitä teetetään osaavilla ihmisillä.
– Tilaajan on varmistettava, että alihankintafirma myös osaa tehdä työn turvallisesti huomioiden kaikki työn vaaratekijät.
RESURSSIT VAJAVAISET
Kotaviita ei halua syyllistää työsuojeluhallinnon varsinaisen kenttätyön tekijöitä eli työsuojelutarkastajia. Heidän työtaakkansa on 2000-luvun alusta lähtien myllertyneen työmaailman takia moninkertaistunut. On tullut uusia valvonnan kohteita ja työelämä on muuttunut monimuotoisemmaksi.
– Laitteiden ja koneiden turvallisuuden huolehtimisen ohella nyt pitäisi tarkastaa työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus, pitäisi ehkäistä harmaata taloutta ja varjella ulkomaalaisia työntekijöitä, Kotaviita luettelee vain muutamia niistä asioista, joita tarkastajien pitäisi vahtia.
Resurssipuutteen korjaaminen olisi siis tarpeen. Mutta on viime vuosien kehityksestä Kotaviidan mielestä hyvääkin. Työturvallisuuskortti on nykyisin laajasti käytetty ”turvallisuustuote”. Kortti näkyy välillisesti tapaturmatilastoissa.
– Kortteja on suoritettu jo reilusti yli miljoona. Korttihan luotiin vuonna 2003 siksi, että havaittiin, miten paljon yhteisten työpaikkojen työtapaturmat olivat alkaneet lisääntyä. Kortin suorittamisella perehdytään yhteisen työpaikan pelisääntöihin. Koulutus on ajanut asiansa, sillä vakavammat työtapaturmat ovat vähentyneet yhteisillä työpaikoilla.
On aloitettava keskustelu rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta.
Työympäristöpäällikkö iloitsee myös siitä, että yhteisillä työpaikoilla – usein sähköisesti etukäteen tai portilla toteutettu – perehdytys voi olla jo rutiinia. Tai edellytys sille, että yritykseen saa tulla urakkaansa tai töitään hoitamaan.
– Käydään läpi keskeiset vaaratekijät, käydään läpi kulkutiet ja hätäpoistumistiet, hälytyksen antaminen, kemialliset vaarat…
Tuoreen valvontaportin toimenpideohjeiden ja kehotusten huolestuttava määrä pistää päällikön miettimään myös rangaistuspuolta. Työntekijän saama korvaus esimerkiksi työtapaturmassa pysyvästi vammautuneesta kädestä on Kotaviidan mielestä ”surkea”. Puhumattakaan siitä tilanteesta, että työntekijä joutuu etsiytymään kuntoutukseen ja opettelemaan vaikka kävelyn uudelleen tai täysin uuden ammatin vakavan työtapaturman jälkeen.
– On aloitettava keskustelu laiminlyönneistä ja velvollisuuksista laistamisesta samoin kuin rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta. Ehkä se herättäisi ymmärtämään, että ollaan isojen asioiden äärellä, kun puhutaan ihmisen hengestä ja terveydestä.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA
Työsuojeluvaltuutettu Agco Power Oy Linnavuori Linnavuoren metallityöväen ao. 134
Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo räjähdysvaarallisesta tilasta.
”Yleensä idea turvallisuusvideon aiheesta syntyy EHS-ryhmän kokouksessa, jossa istun työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna. Ja sitten minä rupean tekemään. Kaatumisvideossa pingviinikävelin. Annoin siis vinkin, ettei pingviini liukastu jäällä. Mattopuukkotapaturmia oli ollut paljon. Kun yt-neuvottelukunnassa ehdotin aiheesta videota, laskeutui vaivaantunut hiljaisuus. Mutta videon jälkeen viime vuonna ei ollut yhtään mattopuukkotapaturmaa. Sitä en tiedä, oliko tämä videon ansiota. Tavoitteena on saada joka kuukausi uusi video julki, mutta korona on vähän sekoittanut asioita.
Jotain mun pitää saada räjäyttää! Sen verran olen katsellut tv-sarjoja ja leffoja. Kun kemikaali-insinööri ehdotti, että Ex-tilastakin (räjähdysvaarallinen tila) pitäisi saada video, ymmärsin, että nyt mä saan sen räjähdyksen. Muistin, että paloharjoituksissa oli tehdaspalokunnalla ollut savukone. ”Juu, saat lainaan.” Kokeiltiin perjantaina, mutta maanantaina kuvauksissa ei lähtenyt toimimaan. Tehdaspalvelun kunnossapidosta lähti varmaan viisi äijää korjaamaan. Lioteltiin, annettiin ensiapua, kuvausaikatauluakin siirrettiin. Joka päivä seurattiin, olisiko jo pöhinää. Perjantainakaan ei toiminut. Yksi työkaveri soittaa bändissä, heillä on kuulemma kone, josta lähtee kunnon savut! Mutta kuvauksissa ei lähtenyt. Taas kunnossapito paikalle, oli jo ulkopuolisiakin työntekijöitä auttamassa. Kunnossapidon päälliköitäkin tuli siinä jo mukaan, että pöhinää saatiin. Pomoilla oli keskenään whatsapp-ryhmä, josta esimies näki Citymarketin kassalla videota varten tehdyn savun. Esimies kysyi, onko kp-osasto räjähtänyt?
Sen verran teatteritaustaa on, että olin vuosina 1995–1998 Turussa harrastajateattereissa lavastajana ja vähän sellaisena joka paikan höylänä. Turun keskiaikapäivillä hoidin muutaman roolin sijaisuuden. Videoinnin olen oppinut (tietysti!) katselemalla YouTubesta videoita.
Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta.
Helpointa on silloin, kun EHS-ryhmän jälkeen lamppu syntyy heti; näin se menee alusta loppuun. Rautavarastolta saan tarpeen mukaan tolppia ja minulla on eri asentoihin taipuva jalusta, jonka voi magneetilla kiinnittää tolppaan. IT-osasto on rakentanut minulle editointia varten käytetyistä osista riittävän tehokkaan koneen. Editointi on kaikkein aikaavievin osuus. Rekvisiittaa etsimässä ja muutenkin auttamassa ja ideoimassa on varsinkin rautavaraston väki, myös laitosmiehiä. Mutta kukaan vaan haluaa mukaan, saa tulla! Yksi ainut sähköasentaja on tosin vasta uskaltautunut päärooliin. Hyvin hän hoitikin hommansa sillä videolla, jossa varoitettiin vähän epäkurantisti tehdyn sähköasennuksen vaaroista.
Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta. Tehtaalla tehdään esimerkiksi turvallisuuskävelyitä. Johtoryhmän jäsenet ovat välillä ihmeissään kierroksella: Meillä on täällä tällaisiakin paikkoja!
Konsernista on tullut korona-aikaan maskimääräyksiä, jotka kertovat amerikkalaisesta tyylistä hoitaa työsuojelua. Eli henkilö suojataan ensin, kun täällä tehdään kaikki muu ensin ja viimeksi vasta joudutaan suojaamaan henkilöä. En oikein nähnyt, että kaikkien maskipakko huhtikuulta juhannukselle olisi ajanut asiaansa eli suojannut koronalta. Miksi isossa hallissa olevien yövuoron 5–6 työntekijän piti käyttää maskia, joka estää hapensaantia? Mutta sitten kun he menivät kahville ja istuivat kaikki läjässä keskustelemassa, silloin ei tarvinnut käyttää? Noh, nyt on saatu käyttää maalaisjärkeä, ja maskeja käytetään riskikartoituksen perusteella, tilanteen mukaan.
Videoista työntekijät ovat sanoneet, että ne ovat työhyvinvointia parhaimmillaan. Ei tarvitse lukea vaan joitain tekstejä hallin näytöltä. Ainakin jotkut tykkäävät videoiden huumorista. Minulta kysellään: Hei, millos tulee seuraava video?”
TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT JYRKI LUUKKONEN VIDEOT TIMO PAIJA
Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo liukkaudesta.
Koronapandemia on vaikuttanut monien ihmisten elämään mitä erilaisimmin tavoin. Valtiovalta tekee hyvinkin radikaaleja toimia varsin nopeasti. Silti elämä on suurelta osin melko lailla samanlaista kuin ennen koronaa.
Työympäristötoiminnan näkökulmasta tarkasteltuna korona on työsuojeluriski. Sen leviämistä pitää ehkäistä siinä kuin muitakin terveysriskejä työpaikoilla. Tartuntatauteja ei kuitenkaan ole meidän aloillamme tyypillisesti mielletty riskeinä. Koronaan liittyvät hallintakeinot saattavat tuntua vierailta, vaikka keskeisimmät torjuntatavat ovat ihan tuttuja.
Jo ennen koronaa ihmisten olisi pitänyt pestä käsiään, olla yskimättä muiden päälle ja pysyä kipeänä kotona. Työnantajien olisi ollut syytä jo aiemmin järjestää ihmisille mahdollisuus hyvään käsihygieniaan ja siihen, että sairaslomalle on helppo jäädä.
Yhteistoimintaa pidetään yleisesti arvokkaana tapana kehittää työelämää. Yritykset, joissa yritysjohto keskustelee aidosti työn parhaiden asiantuntijoiden eli työntekijöiden kanssa, tuntuvat menestyvän muita paremmin. Työ sujuu paremmin, kun työntekijät jaksavat hyvin ja ovat motivoituneita. Koronapaniikissa tämä aito keskustelu tuntuu kuitenkin usein unohtuvan.
Koronan torjunnan koetaan olevan ilmeisesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilaisiin ylilyönteihin ja harkitsemattomiin toimiin myös työpaikoilla.
Työtehtävissäni olen viime keväästä asti kohdannut koronapandemian sivutuotteena syntyneen oudon ilmiön. Koronan torjunnan koetaan olevan ilmeisesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilaisiin ylilyönteihin ja harkitsemattomiin toimiin myös työpaikoilla. Työpaikoilta on esimerkiksi kiirinyt juttuja siitä, miten etätöissä olevat tekevät ohjeita ja muistelevat, miten siellä tehtaalla asiat ovatkaan.
Melko kummallisia tilanteita on syntynyt esimerkiksi silloin, kun ohjeistuksen tekijä ei ole ymmärtänyt, missä turvavälejä pystytään pitämään ja missä ei. Ohjeiden ja sääntöjen tekemisessä kannattaisi toki kuunnella työpaikalla edelleen olevia ihmisiä.
Koronan estämisessä pitää huomioida normaalit periaatteet ja lainsäädännön määräykset. Ensin arvioidaan riskit ja sitten mietitään hallintakeinot. Riskinarvioinnissa pitäisi olla mukana työntekijöiden edustaja ja työterveyshuolto. Riskejä voidaan hallita parhaiten harkituilla, oikein kohdennetuilla ja oikean tasoisilla toimenpiteillä asioiden ensisijaisuusjärjestys mielessä pitäen.
Riskien hallinnan toteuttaminen pitää käsitellä yhteistoiminnassa ja henkilöstö pitää kouluttaa. Mitä suurempi vaikutus kunkin työntekijän osaamisella ja motivaatiolla on valitun riskinhallintatoimenpiteen onnistumiseen, sitä enemmän tiedottamiseen ja kouluttamiseen pitää panostaa. Tässäkin henkilöstön edustajilla on keskeinen rooli.
Yritykset toimivat usein vuokratuissa tiloissa. Tilojen kunto ja rakenteet vaikuttavat turvallisuuteen, mutta työnantaja ei voi sälyttää työsuojeluvastuutaan kiinteistön omistajalle.
Työnantaja on aina vastuussa työntekijöidensä työsuojelusta. Työnantaja vastaa siitä, että työpaikka on turvallinen eikä työntekijöille aiheudu hengen tai terveyden menettämisen vaaraa. Tätä vastuuta ei voi siirtää kiinteistön omistajalle.
Jos esimerkiksi kiinteistön ilmanvaihto on puutteellinen ja aiheuttaa altistumista henkilöstölle, pitää työnantajan käydä neuvottelut vuokraisännän kanssa. Neuvotteluissa on selvitettävä, miten asiaan saadaan korjaus viipymättä. Nykyisin myös vakuutusyhtiöt arvioivat työpaikan riskejä, ja olosuhteilla on vaikutusta työnantajan vakuutusmaksuihin. Viranomainen eli aluehallinnon työsuojelun vastuualue voi viime kädessä velvoittaa korjauksiin, mikäli tiloissa on puutteita.
Työnantajan vastuut perustuvat yleiseen huolehtimisvelvollisuuteen työntekijöistä. Tarkemmin asia on määritelty työturvallisuuslain pykälissä 8–12 työpaikan olosuhteiden sekä vaarojen ja riskien arvioinnin osalta. Työympäristön tilaa ja kuntoa on seurattava jatkuvasti niin, että tilat ovat työskentelyn kannalta turvallisia.
Kiinteistönomistaja vastaa kiinteistön kunnossapidosta ja hoidosta eli seinistä ja tontista kokonaisuudessaan. Mikäli vuokralaisen kanssa sovitaan esimerkiksi piha-alueiden hoidosta, on se syytä kirjata ja arvottaa vuokrasopimukseen. Vuokralaisen toivomuksesta tehtävien muutostöiden aikatauluista ja kustannuksista on sovittava erikseen. On sovittava, tuleeko vuokralaiselle kustannuksia ja jos tulee, maksetaanko niitä esimerkiksi annuiteetti-periaatteella. (Annuiteetilla tarkoitetaan etukäteen sovitussa ajassa, tasaerin suoritettavaa takaisinmaksua.) Yleensä kiinteistönomistaja vastaa rakennukseen liittyvien kiinteiden laitteiden huollosta ja korjauksesta.
Kaikista käytännön asioista on syytä sopia tarkasti ja kirjallisesti vuokrasopimuksessa. On sovittava, kuka valvoo ja huolehtii. Samoin on sovittava, miten kustannukset jaetaan kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken.
VUOKRASOPIMUKSESSA SOVITTAVIA, KIINTEISTÖN KÄYTTÖÄ KOSKEVIA ASIOITA:
Käyttöajat, siivous, piha-alueiden hoito, autopaikkojen käyttö
Yhteiskäyttötilojen, esimerkiksi ruokalan ja kokous- ja pukeutumistilojen varausmenettelyt, käyttöajat, siivoaminen
Sähköt, atk- ja puhelinverkot ja pääsy rakennuksen talojakamoon, sähköt, atk- ja puhelinverkot, langattoman verkon toteutus, turvallisuusselvitysten mahdollinen tarve
Menettelytavat avaimissa ja mahdollisissa kulkukorteissa
Vuokranantajan hyväksyntä vuokralaisen kalusteille ja laitteille
Menettely- ja ilmoitustavat remonteista ja korjauksista, näiden aikatauluista ja vuokralaisen toimintaan mahdollisesti aiheutuvista häiriöistä, toimintatavat häiriötilanteissa
Kiinteistön päivittäiset tarkastukset ja liikkuminen kiinteistössä, lämmitysjärjestelmä, vedenjakelu, kulkureitit, hätäpoistumistiet
KORONAN AIKAAN:
Erityistä huomiota kiinteistöjen ilmanvaihdon toimivuuteen ja huoltoon
Kiinteistöjen tehostettu ja tavallista huolellisempi siivoaminen
Koronaan liittyvien asioiden läpikäyminen kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken ja menettelytavoista sopiminen
Tuotannon mahdollisen vaikeutumisen ja siitä johtuvien tulonmenetysten takia keskustelujen aloittaminen vuokrajärjestelyistä
Uusien työsuojeluvaltuutettujen starttikurssi Vantaalla keräsi osallistujia eri puolilta Uuttamaata. Viime vuoden lopulla työsuojeluvaaleissa valitut uudet työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet aloittivat luottamustehtävässään vuodenvaihteessa. Heillä on nyt tarve opiskella ja saada tietoa.
UUSIEN TYÖSUOJELUVALTUUTETTUJEN STARTTIKURSSI 25.1. VANTAA
”Työturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu lain mukaan työnantajalle. Mutta työsuojeluosaaminen on osa teidän ammattitaitoanne, ja jos työsuojelua hoidetaan hyvällä yhteistyöllä, muukin vuorovaikutus työpaikalla paranee, sanoo kurssia vetävä työympäristöasiantuntija Jenni Uljas.
Seuraavaksi osanottajat kerääntyvät pienryhmiin ja miettivät, mitkä ovat heidän työpaikoillaan kolme keskeistä työsuojeluongelmaa.
MAALITEHTAALLA PERUSASIAT KUNNOSSA
Lucas Lindeqvist aloitti Sherwin Williamsin maalitehtaalla vuonna 2016 pakkaajana, sittemmin hän työskenteli myös patapesijänä ja valmistajana. Nykyään ammattina on trukinkuljettaja, ja lisäksi hän hoitaa työsuojeluvaltuutetun pestiä.
– Ajattelin syksyllä, että olisi mielekästä, jos tuotannon tehtävien lisäksi työhöni kuuluisi jotain muutakin. Työsuojeluvaaleja ei tällä kertaa pidetty, olin ainoa ehdokas, sanoo Lindeqvist.
Starttikurssille hän päätti lähteä löydettyään sitä koskevan tiedon Teollisuusliiton sivuilta.
– Halusin nimenomaan liiton järjestämään koulutukseen, en ollut näissä aikaisemmin käynyt. Tämä oli hyvä ja informatiivinen paketti. Todennäköisesti osallistun seuraavaksi peruskurssille, hän miettii.
Sherwin Williams on maailman suurin maalifirma ja amerikkalaisomistuksessa. Vantaalla työntekijöitä on runsaat sata. Kemikaalien käyttö on tietenkin maalitehtaassa työnteon ytimessä, mutta työsuojelu on järjestetty sen verran hyvin, että mitään kriisejä Lindeqvist ei ole joutunut kohtaamaan.
– Tilanne on hallussa, ja tästä on mukava jatkaa eteenpäin. Työsuojeluvaltuutettuna aion ylläpitää ja kehittää sitä hyvää kulttuuria, joka meillä jo on olemassa.
OMA KIINNOSTUS ANTAA MOTIVAATIOTA
– Olen aina ollut työsuojeluasioista kiinnostunut. Ja työkaverit tulevat helposti puhumaan minulle. Siksi oli luontevaa lähteä ehdolle työsuojeluvaaleihin, kertoo varaosamyyjä Mariia Heinonen.
Työkaverit Herttoniemen K-Caarassa Helsingissä luottivatkin Heinoseen ja äänestivät hänet ensimmäiseksi varatyösuojeluvaltuutetuksi. Starttikurssia hän piti hyvänä kokonaisuutena.
– Kurssilla sai neuvoja siihen, mistä löytyy lisätietoa, kuten hyödyllisiä nettiosoitteita ja linkkejä.
Heinosen luontainen kiinnostus työhyvinvointiin näkyy muun muassa siinä, että hän katselee työpaikkaansa ”työsuojelulasien” läpi ja miettii aina mahdollisia parannuskohteita.
– Jos on rikkinäisiä työkaluja, niin laitetaan ne kuntoon heti. Tai jos ovessa on saranan ruuvit löysällä, niin kiristän ne itse enkä jätä huoltomiehelle.
Aiemmin hän työskenteli K-Caarassa sähkömekaanikkona, mutta alkoi kärsiä astmasta. Työtehtävien vaihto kuitenkin helpotti.
– Nyt kun en ole enää hallin puolella, ei ole ollut oireita.
Kuten ammattitautiepäilyissä usein, työn ja oireiden yhteyttä ei voinut aukottomasti todistaa, vaikka todisteet siihen suuntaan vahvasti viittasivat. Joka tapauksessa omakohtainen kokemus lisäsi Heinosen mielenkiintoa työsuojeluun entisestään. Hän aikookin mennä Murikka-opistoon autoalan työsuojelukurssille.
– Siellä keskitytään juuri autoalalle tyypillisiin asioihin, eli käydään läpi esimerkiksi näitä kemiallisia haittatekijöitä ja niiden vaikutuksia.
TYÖSUOJELUASIAMIEHELLE SOPIVA MENTALITEETTI
Tuore työsuojeluasiamies Petri Huoponen huomasi yrityksensä intranetistä, että Teollisuusliitto järjestää työsuojeluvaltuutettujen starttikurssin.
– Meidän työsuojelupäällikkö oli laittanut tiedon sinne, kun hän oli bongannut jostain, että liitolla on tällainen. Ilmoittauduin mukaan, kertoo Huoponen.
Hän työskentelee operaattorina piikiekkoja ja antureita valmistavassa Murata Electronicsissa Vantaalla. Iso yritys ottaa työsuojeluasiat vakavasti.
– Meillä on eri tuotantoalueilla kullakin oma työsuojeluvaltuutettunsa. Kiekkopuolella, toimihenkilöillä, chippien valmistuksessa ja komponentti- sekä elementtipuolella. Arki- ja viikonloppuvuorossa on myös erikseen työsuojeluvaltuutetut, Huoponen luettelee.
Elektroniikkafirman suurimmat työsuojelun haasteet liittyvät ergonomiaan.
– Seisaaltaan tehdään aika paljon töitä. Esimerkiksi rasitusvammoja ja haavaumia voi tulla. Meluakin meillä on jonkin verran.
Työsuojeluasiamieheksi Huoponen päätyi työkaverinsa ehdotuksesta.
– Ilmeisesti minä tulen ihmisten kanssa aika hyvin toimeen ja olen mentaliteetiltani auttavainen, ja siksi kollega katsoi, että voisin soveltua hommaan.
Starttikurssi oli Huoposen mielestä opettavainen ja teki selväksi, että työsuojelun tehtäväkenttä on valtavan laaja.
– Se on minulla vielä vähän haussa, mitä kaikkea työsuojeluasiamiehen rooliin kuuluu suhteessa työsuojeluvaltuutetun tehtäviin. Mutta lisäkoulutusta tarvitaan vielä, se Murikan peruskurssi varmaan olisi hyvä, hän suunnittelee.
MIKÄ STARTTIKURSSI?
Yhden päivän kursseja eri puolilla Suomea
Kohderyhmänä vuodenvaihteessa valitut uudet työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet
Kurssin sisältöä muun muassa:
– mitä työsuojelu on – työsuojelun perusteet, työsuojeluyhteistyö, valtuutetun ja varavaltuutetun tehtävät – työpaikan ja liiton työsuojeluorganisaatio, koulutusmahdollisuudet – tutustutaan oman alueen muihin työsuojelutoimijoihin
Seuraavat askeleet työsuojelun peruskurssi ja jatkokurssi Murikka-opistossa Tampereella
”Minusta on ylipäänsä turha hakeutua näihin hommiin, jollei kouluttaudu”, varatyösuojeluvaltuutettu Juuso Vuorinen sanoo. Syksyn työsuojeluvaaleissa valitut työsuojeluvaltuutetut ja -asiamiehet aloittavat tehtävissään vuodenvaihteessa. Nyt on oikea aika hakea työsuojelun starttikurssille ja peruskurssille!
TYÖSUOJELUN OPINTOPOLKU
JUUSO VUORINEN
Digioperaattori Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 1. varatyösuojeluvaltuutettu, osaston varapuheenjohtaja ja nuorisovastaava Keuruun Kirjatyöntekijäin ao. 591
Työsuojelun päivän starttikurssi kotiliepeillä Jyväskylässä viime vuoden alkupuolella, viikon peruskurssi Murikassa kevätpuolella ja täydentävät opinnot kahden viikon jatkokurssilla samassa paikassa sitten syksymmällä. Juuso Vuorinen kävi täyden suoran opintopolun työsuojelussa heti vuoden 2018 aikana.
– Minusta on ylipäänsä turha hakeutua näihin hommiin, jollei kouluttaudu, viime vuoden alusta työpaikkansa varatyösuojeluvaltuutettuna aloittanut Vuorinen painottaa.
– Itse tykkäsin siitä, että kävin kurssit saman vuoden aikana. Oli asiat paremmin muistissa.
Starttikurssilla käytiin läpi valtuutetun oleellisimpia tehtäviä ja saatiin tietoa liiton työympäristöyksiköstä. Peruskurssilla päästiin sitten jo käymään paremmin läpi lakitekstejä, työympäristön yleisimpiä haittoja ja kuormitustekijöitä.
– Olen ollut kirjapainossa töissä 13 vuotta ja ehtinyt tehdä monenlaista hommaa. Täällä on melkein joka työpisteellä käytössä jonkinlaisia kemiallisia aineita. Teollisuusliiton sopimusaloilla on yleensäkin käytössä paljon kemikaaleja.
Vuorinen kuvaa, että eri kurssien tiedollinen anti alkaa mennä jo sekaisin, mutta käytännön hyötyjä on kurssipaketista jo syntynyt.
– Meillä on oma järjestelmä kemikaalien käyttöturvatiedotteisiin. Nyt tiedän paremmin, miten niitä kannattaa lukea ja mitä tietoa etsiä.
”Kursseilla tulee ajatuksia siitä, voisiko omalla työpaikallakin olla asiat vielä paremmin tai voisiko jotain soveltaa meillekin.”
Mieluista kursseilla oli myös opetustyyli. Niin opettaja kuin muut kurssilaiset kertoivat omia käytännön kokemuksiaan siitä, mitä hyviä käytäntöjä on, mutta myös pulmatilanteista ja niiden ratkaisuista.
– Tuli ajatuksia siitä, voisiko omalla työpaikallakin olla asiat vielä paremmin tai voisiko jotain soveltaa meillekin, Vuorinen kuvaa parviälyn jälkeensä jättämiä ideoita.
Jatkokurssille joutui tekemään ennakkotehtävän oman työpaikkansa terveysvaaroista. Niitä toisten kurssilaisten kanssa purkaessa syntyi lisää ajatuksia turvallisuuden lisäämisen keinoista. Samalla kurssilla pääsi myös tutustumiskäynnille AVI:iin eli työsuojeluvalvonnasta vastaavaan aluehallintovirastoon.
Työsuojeluasiat ovat Vuorisen mielestä kirjapainossa jo nyt hyvin, ja työnantaja oli suorastaan mielissään siitä, että varavaltuutettu lähti heti kouluttautumaan
Vuorinen yllyttää erityisesti kaikkia niitä, jotka ovat juuri hakemassa tai valittu työsuojelun luottamusmiehiksi, lähtemään liiton kurssiputkeen.
– Ja oli minun kursseillani niitäkin, jotka olivat käyneet kurssit kauan, kauan sitten. Ei ole huono ajatus käydä näitä uudestaankaan!
Työn imua etsimässä -kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.
TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019
KUVA YLLÄ: Ryhmätyötä tekemässä Heli Greus Lumijoelta ja Tiina Karjalainen Muhokselta. Etualalla Jaana Teppola ja Piia Väyrynen Oulusta.
– Porukkahenki työpaikalla on tärkeä. Siihen voi yksittäinen ihminenkin vaikuttaa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevitsan kaivoksella Sodankylässä koneenkuljettajana työskentelevä Tea Pikkarainen, joka on työpaikkansa ensimmäinen työsuojeluvaravaltuutettu.
Tea Pikkarainen Sodankylästä.
Porukkahenkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla.
– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se parantaa työn henkeä. Jokainen omalta osaltaan vaikuttaa ilmapiiriin.
Kaivoksella tulee työporukalta aloitteita työhyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseen.
– Meillä pyritään kuuntelemaan ihmisten toiveita ja viemään niitä eteenpäin työsuojelun kautta. Osa on helposti toteutettavia. Pienikin asia voi olla merkittävä parannus. Rahallisen satsauksen ei aina tarvitse olla iso.
Pia Vattu Kärsämäeltä suunnitteli käyvänsä fatbike-ajelulla luentojen jälkeen.
Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nykyisin entistä enemmän moitteiden sijasta tunnustusta.
– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.
Saija Kaikkonen Raahesta, Tellervo Sirviö Haapavedeltä ja Piia Väyrynen Oulusta tekemässä ryhmätyötä.
Pikkaraisen mukaan kaivoksessa johtamistyyli muuttui eurooppalaisemmaksi, kun kanadalainen omistaja vaihtui ruotsalaiseen.
– Ylhäältä alas johtaminen ja käskytys väheni. Se sopii paremmin suomalaisille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.
Virallisen osuuden jälkeen kurssilaiset pääsivät rentoutumaan Kuusamon Tropiikin kylpylässä.
HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU
Kalajokilaisessa Solar-Kaihdin Ky:ssä kaihdintyöntekijänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Noora Saukko luonnehtii työpaikkansa sellaiseksi, että vakituinen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kavereita keskenään.
– Siellä pystyy puhumaan niin iloista kuin murheista.
Noora Saukko Kalajoelta.
– Kuten varmaan joka työpaikassa, meilläkin on huonompia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteenpäin. Kerran kuukaudessa pidetään palaveri asioista, jotka ihmiset ovat halunneet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuuluviin. Hiljaisiakin kuullaan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimettömänä kirjoittaa.
Noora Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nykyisin avoimempia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisällään negatiivisia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.
Haapavetisen Darekon Oy:n elektroniikkatehtaalla testaajana ja pääluottamusmiehenä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyvinvointi on edistynyt huomattavasti.
Tellervo Sirviö Haapavedeltä.
– Monet parannukset ovat lähteneet työntekijöistä. Mutta työhyvinvointikulttuuri ei koskaan ole valmis. Ihminen voi parantaa työilmapiiriä ottamalla muut huomioon ja olemalla reilu työkaveri. Se edistää työpaikan hyvinvointia ja me-henkeä. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin työelämässä, kunhan mahdollisuuksiin tartutaan. Pitää olla rohkeampia, hän kannustaa.
Kalajokilaisen Fortaco Oy:n työsuojeluvaltuutetun Markus Saukon mielestä johtajuudella on työpaikan työhyvinvoinnille iso merkitys.
Markus Saukko Alavieskasta.
– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaikkakin on hyvä. Hyvä johtaja on laajakatseinen. Hän osaa ennakoida ja puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskustelemalla. Työntekijän pitää pystyä ottamaan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puuttua epäkohtiin rohkeasti.
Kuusamon Työn imua etsimässä -kurssin osallistujat yhteiskuvassa.
TYÖN IMU
”Joillakin ihmisillä voi olla se harha, että joku ulkopuolinen pystyy tuottamaan meille työn imua työpaikalla. Sellaista ulkopuolista ei ole. Työn imu lähtee ihmisestä itsestään, siitä miten hän haluaa olla kehittämässä työyhteisöä. Jokaisella työpaikalla pitää olla työsuojeluyhteistyötä, johon kuuluu työhyvinvointi ja yhdessä tekemisen mahdollisuus. Vain tällaiselta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itsestämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaailmaa muuttamassa. Kannustan ihmisiä olemaan mukana siinä työn murroksessa, mitä työpaikalla tapahtuu, koska muuten mikään ei muutu.”
SARI HELMINEN
Teollisuusliiton koulutusasiantuntija
