Sopimisen henki elää Ruotsissa

Pääso­pimus on kolmi­kan­tainen tulos paljon kiistaa herät­tä­neestä irtisa­no­mis­jär­jes­tystä muutta­vasta las-laista. Stefan Löfvenin sosia­li­de­mo­kraat­tisen vähem­mis­tö­hal­li­tuksen tuen ehtona liberaalit ja keskusta edellyt­tivät tammi­kuussa 2019 halli­tuk­selta heiken­nyksiä irtisanomissuojaan.

Halli­tuksen ja työmark­ki­na­jär­jes­töjen monivai­heisten neuvot­te­lujen tulok­sena syntyi heinä­kuun alusta voimaan tullut lakipa­ketti. Tiukkaa ”viimei­senä sisään, ensim­mäi­senä ulos” ‑irtisa­no­mis­pe­rus­tetta lieven­net­tiin korkein­taan 3–4 työntekijän osalta ellei asiasta ole sopimusta ammat­tio­saston kanssa.

Yli 40-vuotiaat työn puutteen vuoksi irtisa­notut saavat enintään 5 200 euron korvauksen. Osapäi­vä­työtä tarjoavan on perus­tel­tava, miksi työ ei ole kokopäiväinen.

Valtio tukee uudel­leen koulut­tau­tu­mista enintään 44 viikkoa 80 prosentin palkalla. Työttö­mäksi joutu­neille taataan monen­laista tukea.

Pääso­pimus täydentää lakeja, ja jokainen liitto päättää erikseen siihen liitty­mi­sestä. IF Metall päätti jo näin.

Valtio tukee uudel­leen koulut­tau­tu­mista enintään 44 viikkoa 80 prosentin palkalla.

Sopimus allekir­joi­tet­tiin Grand Hotel Salts­jö­ba­de­nissa Nackassa. Samassa paikassa solmit­tiin vuonna 1938 Salts­jö­bad­sav­talet, jossa työnan­tajat ja ay-liike sopivat neuvot­te­le­vansa työelämän ehdoista keske­nään, ilman politiik­kojen sekaantumista.

Tämä henki on Ruotsin mallin pohja, ja tuolloin solmittu pääso­pimus on toiminut tähän asti. Uusi sopimus vahvistaa tätä periaa­tetta sekä symbo­li­sesti että käytännössä.

Toisen­laiset ajat voivat olla edessä, kun Ruotsiin syntyy syyskuun vaalien tulok­sena oikeis­to­hal­litus. Kokemus on, että oikeis­to­hal­li­tukset haluavat sekaantua työmark­ki­na­po­li­tiik­kaan yleensä työnan­tajia tukien, tai ainakin ammat­ti­liit­tojen toimin­tae­del­ly­tyksiä heikentämällä.

Maltil­lisen kokoo­muksen Fredrik Reinfeldtin hallitus nosti ensi toimi­naan 2007 alusta reilusti työttö­myys­kas­sojen jäsen­mak­suja sekä leikkasi rankasti maksujen verovähennysoikeutta.

Ruotsa­laiset erosivat joukoit­tain kassoista ja samalla ammat­ti­lii­tois­takin. Kahdessa vuodessa liitot menet­tivät 245 000 jäsentä ja kassojen ulkopuo­lella olevien määrä nousi 700 000:sta nykyi­seen 1,5 miljoo­naan. Satojen­tu­han­sien ihmisten työttö­myys­turvan huono­ne­minen ei oikeis­to­hal­li­tusta suret­tanut, kunhan ammat­ti­liit­toja saattoi heikentää.