Sopimisen henki elää Ruotsissa

Pää­sopimus on kolmikan­tainen tulos paljon kiis­taa herät­täneestä irti­sanomisjärjestys­tä muut­tavas­ta las-laista. Ste­fan Löfvenin sosialidemokraat­tisen vähem­mistöhal­li­tuk­sen tuen ehtona lib­er­aalit ja keskus­ta edel­lyt­tivät tam­miku­us­sa 2019 hal­li­tuk­selta heiken­nyk­siä irti­sanomis­suo­jaan.

Hal­li­tuk­sen ja työ­markki­na­jär­jestö­jen moni­vai­heis­ten neu­vot­telu­jen tulok­se­na syn­tyi heinäku­un alus­ta voimaan tul­lut lakipaket­ti. Tiukkaa “viimeisenä sisään, ensim­mäisenä ulos” ‑irti­sanomis­pe­rustet­ta lieven­net­ti­in korkein­taan 3–4 työn­tek­i­jän osalta ellei asi­as­ta ole sopimus­ta ammat­tiosas­ton kanssa.

Yli 40-vuo­ti­aat työn puut­teen vuok­si irti­san­otut saa­vat enin­tään 5 200 euron kor­vauk­sen. Osapäivä­työtä tar­joa­van on perustelta­va, mik­si työ ei ole kokopäiväi­nen.

Val­tio tukee uudelleen koulut­tau­tu­mista enin­tään 44 viikkoa 80 pros­entin pal­ka­lla. Työt­tömäk­si joutuneille taataan mon­en­laista tukea.

Pää­sopimus täy­den­tää lake­ja, ja jokainen liit­to päät­tää erik­seen siihen liit­tymis­es­tä. IF Met­all päät­ti jo näin.

Val­tio tukee uudelleen koulut­tau­tu­mista enin­tään 44 viikkoa 80 pros­entin pal­ka­lla.

Sopimus allekir­joitet­ti­in Grand Hotel Salt­sjöbadenis­sa Nack­as­sa. Samas­sa paikas­sa solmit­ti­in vuon­na 1938 Salt­sjöbad­sav­talet, jos­sa työ­nan­ta­jat ja ay-liike sopi­vat neu­vot­tel­e­vansa työelämän ehdoista keskenään, ilman poli­ti­ikko­jen sekaan­tu­mista.

Tämä hen­ki on Ruotsin mallin poh­ja, ja tuol­loin solmit­tu pää­sopimus on toimin­ut tähän asti. Uusi sopimus vahvis­taa tätä peri­aatet­ta sekä sym­bol­is­es­ti että käytän­nössä.

Toisen­laiset ajat voivat olla edessä, kun Ruot­si­in syn­tyy syysku­un vaalien tulok­se­na oikeis­to­hal­li­tus. Koke­mus on, että oikeis­to­hal­li­tuk­set halu­a­vat sekaan­tua työ­markki­napoli­ti­ikkaan yleen­sä työ­nan­ta­jia tukien, tai ainakin ammat­tili­it­to­jen toim­intaedel­ly­tyk­siä heiken­tämäl­lä.

Maltil­lisen kokoomuk­sen Fredrik Rein­feldtin hal­li­tus nos­ti ensi toim­i­naan 2007 alus­ta reilusti työt­tömyyskas­so­jen jäsen­mak­su­ja sekä leikkasi rankasti mak­su­jen verovähen­nysoikeut­ta.

Ruot­salaiset ero­si­vat joukoit­tain kas­soista ja samal­la ammat­tili­itois­takin. Kahdessa vuodessa liitot menet­tivät 245 000 jäsen­tä ja kas­so­jen ulkop­uolel­la ole­vien määrä nousi 700 000:sta nykyiseen 1,5 miljoon­aan. Sato­jen­tuhan­sien ihmis­ten työt­tömyys­tur­van huonone­m­i­nen ei oikeis­to­hal­li­tus­ta suret­tanut, kun­han ammat­tili­it­to­ja saat­toi heiken­tää.