SAK julkaissut liitoille oppaan työstä ja ilmastosta

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

SAK on julkaissut ammat­ti­lii­toille oppaan siitä, miten työnte­kijät otetaan huomioon sopeu­tu­mi­sessa ilmas­ton­muu­tok­seen. Kestä­vyys­kriisi pitäisi liitoissa muistaa kuitenkin kokonai­suu­des­saan, sanoo keskus­jär­jestön ilmas­to­asian­tun­tija Anni Toiviainen.

– Ilmas­ton­muutos on megat­rendi, joka läpäisee kaiken työnteon ja kaikkien ammat­tien arjen. Vaikka kaikki ilmas­ton­muu­toksen hillit­se­mi­seksi tehdyt toimet onnis­tui­sivat täydel­li­sesti, jo tähänas­tiset hiili­diok­si­di­päästöt vaikut­tavat ja tulevat vaikut­ta­maan kaikkeen, SAK:n ilmas­to­asian­tun­tija Anni Toiviainen sanoo.

Kuumat kesät, kuivuus, rajut sateet ja tulvat, liukkaus… Nämä kaikki ilmas­ton­muu­tokset seuraukset ovat jo todellisuutta.

– Esimer­kiksi helle­jaksot lisäävät työn kuuma­ra­si­tusta. Työ on tauotet­tava uudel­leen. Ehkä työsuo­je­lu­lain­sää­däntöä on myös tämän takia uudistettava?

Reilu eli oikeu­den­mu­kainen siirtymä on aivan keskeinen asia ay-liikkeelle.

Tämä on esimerkki siitä, miten työnte­kijät on otettava huomioon tulevai­suuden muuttu­vissa oloissa. Ay-liike on kyllä pitänyt yllä keskus­telua ilmas­ton­muu­toksen hillin­nästä, mutta ei niinkään siihen sopeu­tu­mi­sesta. Toiviainen sanoo, että nimeno­maan siksi tuoretta opasta Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­minen ja työelämä tarvitaan.

Ay-liike on nostanut esiin myös vaati­mukset ”reilusta siirty­mästä”. Ilmas­to­toi­mien pitää kohdella kaikkia yhteis­kun­ta­luokkia reilulla tavalla.

– Reilu eli oikeu­den­mu­kainen siirtymä on aivan keskeinen asia ay-liikkeelle. Sen toteu­tuessa ilmas­to­po­liit­tiset toimet on helpompi hyväksyä ja niihin on helpompi sitoutua, Toiviainen alleviivaa.

ILMASTOKURSSI MURIKKAAN?

SAK:n asian­tun­tija sanoo, että ensim­mäi­seksi ammat­ti­liit­tojen pitäisi nostaa jäsen­tensä, luotta­mus­hen­ki­löi­densä ja asian­tun­ti­joi­densa tietä­mystä ilmastonmuutoksesta.

– Ei yhtään hassumpi ajatus!

Näin Toiviainen vastaa heittoon siitä, että Teolli­suus­liit­tohan voisi järjestää Murikka-opistoonsa ilmas­ton­muu­toksen teema­kurssin. Hän myös kaavailee, että samalla päästäi­siin mietti­mään eri toimia­lojen ja yksit­täisten työpaik­kojen omia ratkaisuja.

– Ilmas­to­tie­tei­lijät eivät tieten­kään tunne kaikkia työolo­suh­teita, tarvi­taan työnte­ki­jöiden ja asian­tun­ti­joiden osaamisen ”törmäyt­tä­mistä” ratkai­sujen löytämiseksi.

”KOKONAISPALETTI” MUISTETTAVA

Ay-liikkeen pitäisi Toiviai­sesta muistaa kaikissa toimis­saan ”kokonais­pa­letti”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ilmas­to­kriisi liittyy täysin elimel­li­sesti biodi­ver­si­teetin, eli elonkirjon, kaven­tu­mi­seen, vesien saastu­mi­seen ja kaikkiin muihinkin kriiseihin mikro­muovin harjoit­tamaa maail­man­val­loi­tus­retkeä unohtamatta.

– Tämä on raflaa­vasti sanottu, mutta silti totta: Elinkel­vot­to­malla planee­talla ei ole yhtäkään työpaikkaa. Mikään inhimil­linen toiminta, mukaan lukien talou­del­linen toiminta, ei voi jatkua niin, että se ylittäisi maapallon ekolo­giset reunaehdot. Tämä on ihmis­kunnan kohtalonkysymys.

Kestä­vyy­teen kuuluu niin ekolo­ginen, sosiaa­linen kuin talou­del­li­nenkin ulottuvuus.

Konkreet­ti­sena apuna siihen, miten noita reunaeh­toja ja ”kokonais­pa­lettia” voisi hahmottaa, Toiviainen tarjoaa elinkaa­ria­jat­telua. Esimer­kiksi sähkö­au­toilla ajaminen on vähäpääs­töistä, mutta autojen valmis­ta­minen vie paljon energiaa ja resurs­seja, ja akkuma­te­ri­aa­lien louhin­taan saattaa liittyä ihmisoi­keuk­sien polke­mista, työnte­ki­jöiden hyväk­si­käyttöä ja ympäristön saastu­mista. Toiviai­sesta ay-liike voisi pohtia sähkö­au­toilun kaltai­sissa komplek­si­sissa asioissa kestä­vyyden merki­tystä kokonaisvaltaisesti.

Myös sosiaa­lisen kestä­vyyden käsite tulisi muistaa, sovel­lu­tuk­sena esimerk­kimme: vähäva­rai­sim­milla ei ole varaa autoon, sähkö­au­tosta puhumattakaan.

– Kestä­vyy­teen kuuluu niin ekolo­ginen, sosiaa­linen kuin talou­del­li­nenkin ulottu­vuus, Toiviainen muistuttaa.