Avainsana: SAK

Vesa Kotaviita: Koronan jälkeinen työelämä

Kesä on jo täällä, mutta koronasta on edelleen avoimia kysymyksiä. Olemmeko syksyllä suojassa virukselta? Onko rokotekattavuus hyvällä tasolla? Onko epidemia voitettu?

Työpaikoilla tärkeitä kysymyksiä vastattavaksi ovat: Miten jatkamme toimivaa työturvallisuus- ja työterveystyötä? Miten varmistamme kriittisten riskien hallinnan? Mitä tämä eletty aika on meille opettanut? Työpaikoilla on tärkeintä käydä yhdessä läpi koettu epidemia ja varmistaa terveyden säilyminen jatkossakin. Keskusteluissa voi pohtia, miten me toimimme ja missä asioissa voimme parantaa tekemistämme.

Tämä keskustelu pitää käydä kaikilla työpaikoilla pian. Osa työpaikoista on jo tehnyt suunnitelmia, mutta toisissa vielä odotellaan. Työelämässä tarvitaan yhteistyötä ja innovatiivisuutta, jotta korona-ajan opit saadaan käytäntöön ja pidettyä pyörät pyörimässä. Siitä alkaa matka tulevaisuuden työelämään.

Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.

Jokaisella työpaikalla on suunniteltava, miten työt järjestetään koronan jälkeisessä työelämässä. Ennen linjausten tekemistä on tärkeää kuulla henkilöstöä, sillä odotukset vaihtelevat. Suosittelen vahvasti, että koko organisaatio otetaan mukaan suunnitteluun. Henkilöstöä aidosti kuuntelemalla voidaan päästä lopputulokseen, joka joustaa erilaisten työskentelyolosuhteiden ja elämäntilanteiden mukaan.

SAK teki jäsentutkimuksen ammattiliittojen 1 200 jäsenelle. Tutkimuksessa selvitettiin korona-ajan vaikutuksia työpaikalle, jaksamiseen ja työilmapiiriin. Tulosten mukaan juuri läsnätöissä oli fyysisten kontaktien myötä pelkoa sairastumisesta. Naisilla pelko oli selvästi yleisempää kuin miehillä. Tätä tulosta selitti työn luonne naisvaltaisilla aloilla, kuten yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla sekä sote-aloilla.

Lähes puolet liittojen jäsenistä kokee työnsä muuttuneen aiempaa kuormittavammaksi. Korona-aika on näkynyt myös työntekijöiden ahdistuksena. SAK:n kyselyn perusteella syynä ovat olleet erityisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat koronarajoitukset. Koronaviruksen aiheuttaman terveydellisen uhan vuoksi ahdistusta on kokenut reilu puolet vastanneista.

Koronavuoden aikana lähityötä tehneiden työntekijöiden jaksamisongelmat saattavat tulla viiveellä esiin. Siksi työntekijöiden tukemiseen työyhteisöissä on kiinnitettävä erityistä huomioita myös pahimman tilanteen mentyä. Työpaikoilla on syytä lähteä liikkeelle psyykkisten kuormitustekijöiden riskinarvioinnista ja varmistaa yksilöiden ja työyhteisön työkyky.

Tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö SAK:n liittojen jäsenistä kertoo työnantajan huolehtineen riittävästi työpaikan turvallisuudesta koronavuoden aikana. Tosin SAK:n luottamushenkilöpaneeliin vastanneista luottamusmiehistä ja työsuojeluvaltuutetuista vain puolet koki, että heitä on kuultu riittävästi työturvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Yhteistyön tasoa on yhteistoiminnan keskeisissä kysymyksissä kehitettävä edelleen. Se vahvistaa luottamusta ja sitä työpaikoilla nyt tarvitaan. Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.

VESA KOTAVIITA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

VIERAILIJA: Harri Järvinen: Perustuslaki suojelee myös työvoimaa

Työnantajan nykyinen kyltymätön halu ahdistaa työntekijät entistä alistetumpaan asemaan työmarkkinoilla näyttää olevan vahva valtavirta. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä, että valtakunnallisista työehtosopimuksista halutaan eroon, paikallista sopimista halutaan lisätä kertomatta varsinaista tavoitetta, palkka-avoimuutta kammoksutaan ja tietenkin työttömyysturvaa halutaan kaiken kukkuraksi heikentää. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kyllä tulee ikävä entisaikojen hetemäkejä, pekkasia, kahreja, somertoja, laatusia ja kumppaneita, jotka varmasti olivat porvareita, mutta ymmärsivät, miten Suomen ja suomalaisten hyvinvointi niin työnantajille kuin työntekijöille ja koko yhteiskunnalle syntyy. Yhdessä sopien.

Nykyään näyttää siltä, että työnantajalinnakkeissa tietynlaisella ideologialla, jopa puoluepolitiikalla, on suurempi merkitys kuin työmarkkinapolitiikalla, sen osaamisella. Selitykseksi ei riitä, että ajat ovat muuttuneet. Ei kai aikojen muuttuminen voi tarkoittaa sitä, että ennen suhteellisen tasa-arvoiset kumppanit olisivat jatkossa kuin kahden kerroksen väkeä: työnantajan valta kasvaisi ja työntekijän asema heikkenisi.

Kaiken työnantajamyllytyksen lopputulemana voi olla työehtosopimusten yleissitovuuden romuttuminen, mikä tarkoittaisi entisestään työntekijöiden aseman heikentymistä ja yritysten välisen epäterveen kilpailun lisääntymistä. Työnantajat ovat usein perustellusti olleet huolissaan epäterveestä kilpailusta, mutta miksi yleissitovuuden mahdollista poistumista ei nähdä sellaisena? Vai onko tavoitteena saada todellinen yliote työntekijöistä – maksoi mitä maksoi?

Työnantajat ovat huolissaan epäterveestä kilpailusta, mutta miksi yleissitovuuden poistumista ei nähdä sellaisena?

Työehtosopimusten yleissitovuudella on monia hyviä puolia. Se turvaa työnteon vähimmäisehdot, se ei mahdollista työsuhde-ehtojen polkemista kilpailuvalttina, se tekee työmarkkinoista ennakoitavammat, se säästää yrityksiä hallinnolliselta taakalta ja niin edelleen. Eikö tämä kaikki ole juuri sitä, mitä työnantajat ovat aina ainakin julkisesti halunneet. Miksi siis yrittää luopua yleissitovuudesta, kun se mahdollistaa kaiken edellä mainitun hyvän.

Kuten SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on todennut, yleissitovuuden purkaminen ja paikallisen sopimisen hallitsematon lisääminen eivät ole ratkaisuja Suomen talouden ongelmiin. Ei vaikka amerikkalaisessa todellisuudessa pitkään elänyt Nobel-palkinnonkin pokannut Bengt Holmström muuta väittäisi.

Kansainvälisiin vertailuihin kannattaa yleensäkin suhtautua vähintään varoen, ellei sitten peräti epäillen. Jokainen valtio, jokainen yhteiskunta on rakentunut oman historiansa ja kulttuurinsa yhteisesti päätettyjen ja sovittujen asioiden summana. Maailmalta haettujen yksittäisten toimien toimivuutta Suomessa ei takaa mikään. Vaikka Ruotsissa tehtäisiin noin ja USA:ssa näin, se ei välttämättä toimi Suomessa.

Nykyhallituksen – kuten tulevienkin – pitäisi muistaa, että työlainsäädännön lähtökohta on työmarkkinoiden heikomman osapuolen, työntekijöiden, suojeleminen. Ymmärrystä tähän voisi hakea nykyään niin suositusta, kaiken mahdollistavasta perustuslaista, jossa muun muassa todetaan: julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

HARRI JÄRVINEN
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö.

26.5.2021

Mahdollisuus vaikuttaa lisää työn mielekkyyttä

Kun työntekijä voi vaikuttaa työhönsä, tuntuvat monet asiat työpaikalla olevan kohdallaan. Työntekijä viihtyy työssään, jaksaa hyvin ja sairastaa vähemmän. Edellä kuvattu yhteys on löydetty useissa tutkimuksissa erityyppisistä ja eri tavoin rasittavista töistä.

SAK:n työolobarometri 2020 vahvistaa havaintoa. Mitä enemmän työntekijällä on mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä, sitä mielekkäämmäksi hän työnsä arvioi. Vaikutusmahdollisuuksiinsa tyytymättömät työntekijät sitä vastoin ovat taipuvaisia kokemaan työnsä mielekkyyden vähäisemmäksi ja arvioimaan työnsä kehittyneen huonompaan suuntaan. Vaikutusmahdollisuuksiin tyytymättömät myös kokevat muita useammin, että työ on jatkuvaa kiireessä pakertamista.

Vaikutusmahdollisuuksilla, eli päätäntävallalla omaan työhön, on havaittu yhteys myös psykosomaattisiin oireisiin ja toimintakykyyn. Uniongelmat sekä keskittymisen ja muistamisen vaikeudet ovat yleisempiä niiden joukossa, jotka ovat tyytymättömiä työhön vaikuttamisen mahdollisuuksiinsa kuin niiden joukossa, jotka ovat tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa päättää työhönsä liittyvistä asioista.

Työhön vaikuttaminen kytkeytyy konkreettiseen toimintaan työpaikoilla, siihen miten työ järjestellään. Kysymys on esimerkiksi töiden tekemisen järjestyksestä, työmenetelmistä, työnjaosta, työtahdista ja siitä, mitä omiin työtehtäviin sisältyy. SAK:n työolobarometrissa havaittiin, että vuorotyöntekijät, jotka arvioivat pystyvänsä vaikuttamaan työvuoroihinsa erittäin paljon, kokivat työnsä jopa vähemmän kuormittavaksi kuin eri työaikamuodoissa työskentelevät kaikki vastaajat keskimäärin. Tulos on merkille pantava siksi, että vuorotyö on rasittavampaa kuin päivätyö. Havainto pätee myös toiseen suuntaan. Mitä vähemmän työntekijä voi vaikuttaa työvuoroihinsa, sitä kuormittavammaksi hän työnsä kokee.

Suomessa ollaan kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla, mutta parantamisen varaa on. SAK:n barometrissa havaittu 30 prosentiksi kasvanut joukko, joka on työhönsä vaikuttamisen mahdollisuuksiin erittäin tyytyväinen, kuvaa hienoa kehitystä suomalaisessa työelämässä. Myönteisen kehityksen jatkuminen pitää turvata yhteistoiminnassa työnantajien ja työntekijöiden kesken. Toisaalta työtä riittää sen ongelman purkamisessa, että edelleen joka kymmenes SAK:lainen työntekijä on työhönsä vaikuttamisen mahdollisuuksiin tyytymätön.

Vaikutusmahdollisuuksiin nojaava hallinnan tunne omassa työssä on seikka, johon kannattaa kiinnittää työpaikoilla erityistä huomiota. Työn mielekkyyden kokemukseen ja mielekkääksi rakentumiseen vaikuttavat useat muutkin tekijät. Hyvinvointia ja tyytyväisyyttä tukee esimerkiksi se, että työntekijä pitää työtään hyödyllisenä ja mielenkiintoisena, kokee luottamusta, voi hyödyntää osaamistaan, voi kehittyä ammatillisesti ja sen myötä edetä elämässään.

Intressi työelämän jatkuvaan parantamiseen ja ongelmakohtien karsimiseen on jaettu ja yhteinen. Edellä kuvatut tekijät ovat olennaisia paitsi työhyvinvoinnin kannalta myös suorassa yhteydessä työn tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Niiden myötä kysymys on myös laajemman hyvinvoinnin tuottamisesta ja hyvinvointivaltion ylläpitämisestä.

Päätoimittaja Petteri Raito

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

15.4.2021

MAAILMA: Laki työsuhdeturvasta hämmentää liittoja Ruotsissa

Kysymys irtisanomisen perusteista ja niiden mahdollisesta muuttamisesta aiheuttaa ristiriitoja Ruotsissa. Uusin esitys repii jo keskusjärjestö LO:n rivejäkin.

KUVA YLLÄ: Ruotsissa irtisanomislakia koskevissa neuvotteluissa ammattiliittojen keskusjärjestö LO ei hyväksynyt neuvottelutulosta, mutta esimerkiksi teollisuusliitto IF Metall liittyi sopimukseen. Toimihenkilöiden Unionen-ammattiliiton neuvottelupäällikkö Martin Wästfelt ja Ruotsin elinkeinoelämän keskusliiton Svenskt Näringslivin varatoimitusjohtaja Mattias Dahl pitivät tiedotustilaisuutta asiasta 16. lokakuuta Tukholmassa. KUVA TT / LEHTIKUVA

Taustalla on nykyisen pääministerin Stefan Löfvenin sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallituksen synty. Tammikuussa 2019 hallituspuolueet solmivat keskustan ja liberaalien kanssa sopimuksen, joka takasi tuen hallitukselle.

Tuen hintana oli 73-kohtainen Januariavtalet-sopimus, joka nosti hallituksen työlistalle porvarillisten puolueiden vaatimuksia. Yksi asioista, joita hallitus sitoutui ajamaan, oli selvittää irtisanomista koskevan Las-lain muuttamista.

Kuten muissakin maissa, Ruotsin porvarilliset puolueet haluavat käytännössä helpottaa irtisanomista.

Tämä taas on vaikeaa sosialidemokraateille, ja vielä vaikeampaa ammattiliitoille. Liberaalit taas ilmoittivat vetävänsä tukensa hallitukselta, ellei asia etene.

Ruotsin työsuhdeturvaa koskeva Las-laki määrittelee irtisanomisjärjestyksen, jos irtisanomisiin työn vähyyden vuoksi joudutaan. Mikäli työntekijällä on riittävä pätevyys, irtisanomiset kohdistuvat ensin lyhyemmän aikaa työssä olleisiin, ja vasta sen jälkeen pidempiin työsuhteisiin. Tähän on tosin erinäisiä poikkeuksia, esimerkiksi ammattiliitto voi sopia toisin yrityksen kanssa.

Työmarkkinaosapuolet neuvottelivat esityksestä, mutta lokakuussa Suomen SAK:ta vastaava LO kertoi, ettei se hyväksy tulosta. Mukaan lähtivät vain työnantajien Svenska Närinsgliv sekä toimihenkilöiden PTK-yhteenliittymä.

Tilanne herätti hämmennystä LO:ssa: Onko sosialidemokraattien vetämä hallitus sopimassa työmarkkinalainsäädännöstä ilman LO:ta?

Pakkaa sekoitti lisää se, että LO:n mahtiliitot IF Metall ja julkisen alan Kommunal ilmoittivat joulukuussa liittyvänsä tehtyyn sopimukseen. Liittojen mukaan ne saivat näin muutaman myönteisen muutoksen sopimukseen.

Osa LO-liitoista kritisoi vahvasti IF Metallin ja Kommunalin päätöstä. Puualan GS sen sijaan tutki uusittua sopimusta, mutta päätti lopulta olla liittymättä mukaan.

Lakimuutos on siis tulossa, kenties jo vuonna 2021. Pääsääntö ”viimeisenä sisään – ensimmäisenä ulos” säilyy, mutta siihen tulee lisää poikkeuksia. Henkilökohtaisin perustein irtisanomista lieventävät seikat vähenevät. Irtisanottujen ja työssä olevien uusia opintoja tuetaan entistä runsaammin, aina 44 viikkoon asti 80 prosentin palkalla.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Pirjo Rosqvist: Kiire on edelleen ongelma työelämässä

Työelämän perusasioihin kuuluvat terveys, turvallisuus, toimeentulo, työsuhteen varmuus ja sopivuus sekä työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Työnteon mielekkyyteen sisältyvät vaikutusmahdollisuudet, työn ilo ja mielekkyys, työtahti, työnantajan antama tuki sekä työyhteisön yhteenkuuluvuus. Näkemykseni on, että turvallisuus, työn varmuus ja yhteenkuuluvuus ovat nousseet keskeisiksi asioiksi lähimenneisyydessä ja tulevaisuudessa.

SAK:n Hyvän työn mittari 2020 selvityksessä on kiinnitetty huomiota muun muassa kiireeseen työpaikoilla ja stressin tuntemukseen. Selvityksen mukaan kiireen tunne työelämässä näyttäisi olevan hiukkasen vähäisempää kuin muutama vuosi sitten, mutta se on edelleen työelämän suurimpia ongelmia.

Nyt asetelmaan on mukaan tullut korona ja sen vaikutukset työpaikan turvallisuusasioissa sekä päivittäisessä hygieniassa.

Tämä on käsitykseni mukaan vaikuttanut sen havaitsemiseen, että hutiloimalla ei hyvää tule, kun on kysymys työntekijöiden turvallisuudesta ja suojelusta.

Työpaikoilla ohjeistus on, että työkavereita ei kohdata niin kuin normaalisti, vaan esimerkiksi vuorovaihdoissa kuljetaan eri ovista, ruoka ja kahvitauot on porrastettu ja taukopaikkoja on useampia pienemmille ryhmille, jotta kohtaamisten määrä saadaan mahdollisimman vähäiseksi.

Selvityksen mukaan 55 prosenttia työntekijöistä kokee, että kiirettä on! Varsinkin teollisuudessa kiireen ihmiselle yleensä aiheuttaa kone. Toisaalta on työpaikkoja, joissa työt tehdään urakkana, jolloin työntekijä aiheuttaa yhdessä koneen kanssa kiireen parempaa ansiota tavoitellessaan. Työn kuormittavuus ja kiire koskettavat naisia enemmän kuin miehiä. Naisista reilu kolmannes kokee, että ei pysty tekemään työtään niin huolellisesti kuin haluaisi.

Usealle työntekijälle huoli työn pysyvyydestä aiheuttaa ahdistuneisuutta ja stressiä. SAK:n kyselyssä näin koki 17 prosenttia vastaajista. Jos tutkimus olisi tehty koronapandemian ilmaantuessa alkukeväästä tai nyt syksyn tullen, uskoisin, että epävarmuutta työn pysyvyydestä olisi raportoitu enemmän.

Tilanne on valitettava ja se on selvästi lisännyt stressiä. Sen tuntemuksista yleisin on hermostuneisuus ja ärtyisyys. Puolet työntekijöistä kertoo olevansa stressaantunut vähintään kerran tai pari kuukaudessa. Huolestuttavaa on, että myös nuoret kokevat entistä enemmän stressiä. Taitaa olla tuttu tunne kovin monille. Stressin myötä ei meinaa jaksaa pitää itsestänsä huolta. Sohvaperunaksi on niin helppo sortua.

Onneksi meillä on luonto lähellä. Sen rauhoittavasta ilmapiiristä saa nauttia. Liikunta eri muodoissaan ja muut harrastukset sekä perhe ja ystävät työn vastapainoksi ovat erittäin tärkeitä. Syksyn ja pimeyden tullessa niiden painoarvo vain kasvaa hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Blogissa viitatun selvityksen löydät täältä

Talouteen vauhtia velkarahalla – ”Ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään”

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämän ”talousviisaiden” työryhmän ehdotukset Suomen talouden nostamiseksi koronakriisin aiheuttamasta montusta kestävään kasvuun saavat osakseen sekä kiitosta että ankaraa kritiikkiä.

– Olen samaa mieltä Vihriälän työryhmän kanssa siitä, että ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään velkarahalla. Akuutin kriisin aikana yritysten kiinteät kustannukset, kuten vuokrat, tulisi korvata valtion tuilla, etteivät yritykset menisi konkurssiin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen toteaa.

Hänen mielestään raportin arvio, että julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan umpeen vuodesta 2023 lähtien, olisi kannattanut jättää tekemättä.

– Taloustilanne ehtii elää sitä ennen mahdollisesti paljonkin. Tämän takia on liian aikaista arvioida julkisen talouden tilaa ja pidemmän aikavälin sopeutustoimien tarvetta.

POLITIIKKASUOSITUKSIA MUTUTUNTUMALLA

Vihriälän työryhmän raportissa väitetään, että tuloveroja ei voi korottaa, koska se heikentäisi talouden toimeliaisuutta. Siksi julkisen talouden kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan julkisia menoja leikkaamalla, rakenteellisilla uudistuksilla sekä kulutus- ja ympäristöveroja nostamalla.

Kososen mukaan raportin politiikkasuosituksissa ei ole huomioitu empiirisen taloustieteen tutkimustuloksia verokorotusten vaikutuksista talouskasvuun eikä muutenkaan syvällisesti analysoitu tilannetta.

– Taloustieteellinen tutkimus ei puolla näkemystä, jonka mukaan tuloverotuksen kiristämisellä olisi suuri negatiivinen vaikutus työllisyyteen, eikä tutkimus tue näkemystä, jonka mukaan tuloverojen kiristäminen olisi haitallista. Tuloverotus on vain yksi valtion talouspolitiikan instrumentti muiden joukossa.

Kosonen arvostelee raporttia myös siitä, että sen politiikkasuositusten vaikutuksia tulonjakoon ei ole otettu huomioon lainkaan.

– Jos julkista taloutta halutaan sopeuttaa sosiaaliturvaa leikkaamalla, muita kuin tuloveroja korottamalla tai “rakenteellisilla uudistuksilla”, jotka yleensä tarkoittavat työttömyysturvan heikennyksiä, suosivat uudistukset isompituloisia, Kosonen arvioi.

Hänen mukaansa raportin tarjoamat lääkkeet kasvattaisivat tuloeroja.

– Kulutusverot kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin kuten myös tukien leikkaukset. Sen sijaan valtion tuloveron kiristys kohdistuisi enemmän suurituloisiin. Raportin suositukset kuulostavat enemmän poliittisilta kuin tutkimukseen perustuvilta.

Vihriälän taloustyöryhmän mielestä nykyisen tasoisia hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa ei ole mahdollista rahoittaa. Pitääkö se paikkansa?

– Hyvinvointivaltiota voidaan pitää yllä, vaikka se vaatisi verojen kiristyksiä, jos niin halutaan. Maailma ei siihen lopu, jos tuloverojen tasoa vedetään pari pykälää takaisin ylöspäin. Jos tuloveroja ja kulutusveroja nostettaisiin laajapohjaisesti niin, aika pienillä verojen kiristyksillä saataisiin miljardeja valtion kassaan, tutkimusjohtaja Kosonen vastaa.

 

Kriisiajan talouspolitiikan viritykset

Suomen talous on nyt syöksykierteessä. Millä keinoin tästä taantumasta pitäisi pyrkiä ulos?

– Talouden kasvuun kääntämiseen tarvitaan miljardien eurojen suuruinen elvytyspaketti. Meidän mielestämme sen pääpainon tulisi olla julkisissa investoinneissa. Perinteisten infrahankkeiden lisäksi nyt olisi perusteltua panostaa myös ilmastonmuutoksen hillintään sekä koulutukseen ja tutkimukseen. Julkisen velan kasvua ei ole syytä tässä vaiheessa pelätä, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta linjaa.

Hänen mielestään velkarahaa ei kannata silti tuhlata yleisiin tuloverojen alennuksiin, koska osa rahoista menee kuitenkin säästämiseen.

– Tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa tukea ostovoimaa olisi parantaa määräajaksi työttömyysturvaa.

Kaukoranta painottaa, että varsinaisen laajamittaisen finanssipoliittisen elvytyksen aika ei ole vielä nyt.

– Hyvinvointipalvelujen merkitys korostuu kriisin keskellä. Poikkeusolot kasvattavat terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia. Siksi yritysten pystyssä pitämiseksi päätettyjen tukien lisäksi valtion tulisi vahvistaa kuntien rahoitusta, jotta tärkeät palvelut ja työpaikat voitaisiin turvata.

TYÖMARKKINOIDEN RAKENTEET HYVÄSSÄ JAMASSA

Vihriälän työryhmän raportti patistaa työmarkkinajärjestöjä uudistamaan työehdoista sopimisen käytänteitä ja purkamaan työmarkkinoiden säätelyä. Sen mielestä Suomen työmarkkinoiden jäykät rakenteet jarruttavat talouden ja työllisyyden kasvua. Kaukoranta muistaa kuulleensa samat marinat työmarkkinoiden suurista ongelmista ja joustojen tarpeesta monta kertaa aikaisemminkin. Hänen mukaansa työnantajajärjestöjen väitteet radikaalien työmarkkinauudistusten välttämättömyydestä perustuvat kuitenkin enemmän mielipiteisiin kuin tutkittuun tietoon.

– Muutama vuosi sitten julkaistun OECD:n raportin mukaan paras työllisyys ja alhaisin työttömyys saavutetaan sellaisissa työmarkkinajärjestelmissä, joissa työehdoista sopiminen on keskitettyä tai koordinoitua.

Kaukorannan mukaan tutkimustiedon valossa näyttää vahvasti siltä, että vahvoihin työehtosopimuksiin ja koordinaatioon rakentuva työmarkkinamalli on paras, kun taas laajan paikallisen sopimisen varaan rakentuva malli on työllisyyskehityksen kannalta huono.

VYÖNKIRISTYKSILLÄ PELOTTELU SYÖ KASVUN EVÄITÄ

Vihriälän työryhmä arvioi, että velkaelvytyksen jälkeen Suomen julkinen talous pitää palauttaa vakaalle pohjalle menojen leikkaamisesta, verojen korotuksista ja työehtojen heikentämisestä koostuvan kipupaketin avulla. Raportin mukaan sen toimeenpanemisen aikataulusta pitäisi pystyä sopimaan jo syksyllä. Kaukoranta on eri mieltä.

– Kriisin keskellä ei kannata tehdä hätäpäissään pitkälle meneviä rakenteellisia ratkaisuja, vaan suuret uudistukset tulee valmistella aina huolella.

Kaukoranta uskoo, että jo pelkkä keskustelu edessä olevista vyönkiristystoimista vaikuttaisi lamauttavasti kulutukseen ja investointeihin, mikä puolestaan heikentäisi kaavailtujen elvytysruiskeiden tehoa.

KENEN LAULUJA TALOUSTYÖRYHMÄN RAPORTISSA LAULETAAN

– Vihriälän työryhmän raportti painottaa, että nyt ei ole menoleikkausten aika, ja että kriisin jälkeen kasvu pitää käynnistää finanssipoliittisella elvytyksellä. Toivon, että poliitikot toimivat näiden ohjeiden mukaisesti, julkistalouden professori Matti Tuomala sanoo.

Hänen mielestään raportin pitkän aikavälin politiikkasuositukset rakentuvat kuitenkin jo ajat sitten paikkansa pitämättömiksi osoitetuille väitteille muun muassa julkisen sektorin oman tuotannon tehottomuudesta.

– Raportin uusliberalismin makuiset linjaukset eivät toki tulleet yllätyksenä. Ovathan sekä Vihriälä että Sixten Korkman markkinauskovaista sanomaa levittävän Elinkeinoelämän valtuuskunnan entisiä toimitusjohtajia, ja myös Bengt Holmström on julistautunut oikeistolaiseksi.

Tuomalan mielestä sitä voi silti pitää erikoisena, että neljää enemmän tai vähemmän oikeistolaista ekonomistia on pyydetty valmistelemaan kasvustrategia vihervasemmistoenemmistöiselle hallitukselle.

VÄHEMMÄN VIISAITA NEUVOJA

Vihriälän työryhmän raportin mukaan talouteen pitää ensin panna vauhtia julkisia menoja lisäämällä, mutta heti kun talous on saatu kasvuun, menoja pitää ryhtyä leikkaamaan tai veroja korottamaan. Tuomalan mielestä raportin tuputtamalle leikkausten tielle lähtemiselle ei ole mitään tarvetta, jos elvytys toimii niin kuin on tarkoitus.

– Kun talous on saatu kohtuulliseen kasvuun, niin se helpottaa nykyistasoisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaalietuisuuksien ylläpitoa ja luo edellytyksiä niiden parantamiseen.

Tuomalan mielestä on tarpeetonta lyödä lukkoon sopeutustoimien keinovalikoimaa ja mittaluokkaa vuosiksi eteenpäin.

– Kukaan ei pysty ennustamaan talouden kehitystä vuosien päähän. Sen takia tällaisten tavoitteiden asettaminen on vahingollista talouden kehitykselle. Sopeutustoimista ennalta sopiminen rajoittaisi tarpeettomasti talouspolitiikan mahdollisuuksia tukea työllisyyden kasvua kulloisenkin suhdannetilanteen edellyttämin keinoin.

VELKAA NYKYISTEN JA TULEVIEN SUKUPOLVIEN PARHAAKSI

Valtion velka kasvaa kriisin aikana miljarditolkulla kuukaudessa, ja keskustelu siitä, keiden maksettavaksi velkavuori lopulta jää, käy kuumana.

– Vihriälän työryhmän raportissa toistetaan väärinkäsitystä, jonka mukaan nyt elävät ihmiset ottaisivat lainaa pelkästään lastemme kustannuksella.

Tuomala muistuttaa, että tosiasiassa suurinta osaa nyt otettavista veloista tulevat maksamaan jo elossa olevat ihmiset. Hänen mukaansa velan kasvua ei ole syytä kauhistella niin kauan kuin rahat käytetään talouden kehitystä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tukeviin julkisiin investointeihin.

– Valtio saa lainaa olemattomalla korolla, ja tällä hetkellä edes euroalueen jäykät alijäämäsäännöt eivät ole esteenä järkevän talouspolitiikan harjoittamiselle.

Tuomalan mielestä velkaelvytyksessä suurimmat panostukset tulisi panna nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantaviin kohteisiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen, hyvinvointipalveluihin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Anu-Hanna Anttila: Teollisuusliitto odottaa tilastoyhteistyöltä oikeita lukuja

Työmarkkinaneuvottelujen onnistuminen perustuu osapuolten väliseen luottamukseen, yhteistyökykyyn ja haluun sopia. Yksi onnistumisen keskeinen edellytys on tilastoyhteistyö.

Tilastoyhteistyön lähtöasetelma on vino. Vain työnantajajärjestöillä on käytössään tarkkoja ja kattavia tietoja työntekijöiden palkoista ja korvauksista, työtuntimääristä ja työajoista sekä muista työpaikkatason tiedoista.

SAK ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat vuonna 2006 solmitussa Tilastoyhteistyösopimuksessa päättäneet, että EK luovuttaa palkkatilastoja SAK:n jäsenliittojen käyttöön. Sopimuksessa todetaan ykskantaan, että ”yhtenäiset ja vertailukelpoiset palkkatilastot edistävät neuvottelutoimintaa”.

Tilastoyhteistyö ei kaikilta osin toimi.

Teollisuusliitto neuvottelee työnantajien kanssa 35 työehtosopimusta. Viime työehtosopimuskierroksella käydyissä neuvotteluissa palkka- ja muita tilastotietoja saatiin työnantajapuolelta vaihtelevasti.

Mitä nämä tilastolliset faktat sitten ovat? Kun ajatellaan sopimusalakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja, olennaista on saada laskettua työntekijä- ja työnantajapuolen tekemien esitysten kustannusvaikutukset. Esitykset koskevat palkankorotusprosentin lisäksi yleensä myös toteutunutta työaikaa, tehtyjä ylitöitä, loma- ja vapaapäiviä, taukoja, työaikamuotoja, perhevapaita ja sairauspäiviä.

Kaikkia esityksiä ei ole tarkoitus saada vietyä yhteiseen kauppakassiin asti, vaan neuvotteluissa niistä valitaan toteutettaviksi sisällöllisesti tärkeimmät ja kustannuksiltaan osto-, myynti- ja vaihtokelpoisimmat. Kun osapuolet päätyvät tilastoihin perustuvissa laskelmissaan samoihin lukuihin, ei kustannusvaikutuksista synny napinaa.

Neuvotteluosapuolten esityksistä muodostuu ikään kuin kauppalista.

Teollisuusliitto on hankkinut Tilastokeskukselta palkka- ja muita tilastoaineistoja. Niitä on saatavana lähes kaikilta toimialoilta. Tilastokeskuksen aineistot antavat tarkempaa tietoa kuin EK:n sopimusalakohtaiset tilastot, jotka sisältävät pääosin keskiarvoja ja prosentuaalisia osuuksia. Keskiarvoilla pelattaessa kustannusarvioiden tarkkuus heikkenee. Niitä on hankala hyödyntää laskelmissa.

Teollisuusliitto on luonut aktiivisesti suhteita neuvottelukumppaneihinsa, jotta tilastoyhteistyö saataisiin toimimaan sutjakkaasti. Jäsenten etujen valvonta vaatii oikeita lukuja, tarkempia ja luotettavia tilastoja. Oikeita lukuja jakamalla varmistetaan osapuolten luottamus myös tilastotietoihin. Asiaa edistäisi huomattavasti se, että vuoden 2006 tilastoyhteistyösopimus päivitettäisiin siten, että se velvoittaisi neuvotteluosapuolet toimimaan yhteistyössä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton viimeisimmän palkkakatsauksen ja muut dokumentit löydät tästä.

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

VIERAILIJA: Pekka Ristelä: Duunari, äänestä eurovaaleissa!

Eduskuntavaalien pölyn vasta laskeutuessa tänä keväänä käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Aiemmin äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on ollut selvästi matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.

Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee. Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa. Nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.

On suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi. Näin on siinäkin tapauksessa, että Suomen lainsäädäntö on vielä direktiivejä kireämpää.

EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa. Sen ansiosta Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa milloinkin on.

EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista on tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta. Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi mahdollisimman reilua. Samalla sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.

Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:lle. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.

EU:ssa etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin usein ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

”Viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä vallankäyttäjä.”

Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksestä huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö etenee pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.

Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä hieman vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka haluaa europarlamenttiin aidosti toimimaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.

Hyvä meppi on sitoutunut ja intohimoinen vaikuttaja. Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin, eikä yritä mestaroida kaikkea. Fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.

Vankan asiaosaamisen lisäksi europarlamentissa korostuu yhteistyökyky. Asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä komission ja jäsenmaiden edustajien kanssa.

Suomi voi olla pieni EU-maa, mutta viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Nyt kannattaa äänestää niin, että suomalaista ääntä europarlamentissa käytetään duunarien hyväksi.

PEKKA RISTELÄ
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.