Pirjo Rosqvist: Kiire on edelleen ongelma työelämässä

Työelämän perusasioihin kuuluvat terveys, turvallisuus, toimeentulo, työsuhteen varmuus ja sopivuus sekä työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Työnteon mielekkyyteen sisältyvät vaikutusmahdollisuudet, työn ilo ja mielekkyys, työtahti, työnantajan antama tuki sekä työyhteisön yhteenkuuluvuus. Näkemykseni on, että turvallisuus, työn varmuus ja yhteenkuuluvuus ovat nousseet keskeisiksi asioiksi lähimenneisyydessä ja tulevaisuudessa.

SAK:n Hyvän työn mittari 2020 selvityksessä on kiinnitetty huomiota muun muassa kiireeseen työpaikoilla ja stressin tuntemukseen. Selvityksen mukaan kiireen tunne työelämässä näyttäisi olevan hiukkasen vähäisempää kuin muutama vuosi sitten, mutta se on edelleen työelämän suurimpia ongelmia.

Nyt asetelmaan on mukaan tullut korona ja sen vaikutukset työpaikan turvallisuusasioissa sekä päivittäisessä hygieniassa.

Tämä on käsitykseni mukaan vaikuttanut sen havaitsemiseen, että hutiloimalla ei hyvää tule, kun on kysymys työntekijöiden turvallisuudesta ja suojelusta.

Työpaikoilla ohjeistus on, että työkavereita ei kohdata niin kuin normaalisti, vaan esimerkiksi vuorovaihdoissa kuljetaan eri ovista, ruoka ja kahvitauot on porrastettu ja taukopaikkoja on useampia pienemmille ryhmille, jotta kohtaamisten määrä saadaan mahdollisimman vähäiseksi.

Selvityksen mukaan 55 prosenttia työntekijöistä kokee, että kiirettä on! Varsinkin teollisuudessa kiireen ihmiselle yleensä aiheuttaa kone. Toisaalta on työpaikkoja, joissa työt tehdään urakkana, jolloin työntekijä aiheuttaa yhdessä koneen kanssa kiireen parempaa ansiota tavoitellessaan. Työn kuormittavuus ja kiire koskettavat naisia enemmän kuin miehiä. Naisista reilu kolmannes kokee, että ei pysty tekemään työtään niin huolellisesti kuin haluaisi.

Usealle työntekijälle huoli työn pysyvyydestä aiheuttaa ahdistuneisuutta ja stressiä. SAK:n kyselyssä näin koki 17 prosenttia vastaajista. Jos tutkimus olisi tehty koronapandemian ilmaantuessa alkukeväästä tai nyt syksyn tullen, uskoisin, että epävarmuutta työn pysyvyydestä olisi raportoitu enemmän.

Tilanne on valitettava ja se on selvästi lisännyt stressiä. Sen tuntemuksista yleisin on hermostuneisuus ja ärtyisyys. Puolet työntekijöistä kertoo olevansa stressaantunut vähintään kerran tai pari kuukaudessa. Huolestuttavaa on, että myös nuoret kokevat entistä enemmän stressiä. Taitaa olla tuttu tunne kovin monille. Stressin myötä ei meinaa jaksaa pitää itsestänsä huolta. Sohvaperunaksi on niin helppo sortua.

Onneksi meillä on luonto lähellä. Sen rauhoittavasta ilmapiiristä saa nauttia. Liikunta eri muodoissaan ja muut harrastukset sekä perhe ja ystävät työn vastapainoksi ovat erittäin tärkeitä. Syksyn ja pimeyden tullessa niiden painoarvo vain kasvaa hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Blogissa viitatun selvityksen löydät täältä