Jarkko Eloranta: Jäsenet ansaitsevat työehtosopimuksen tuoman turvan

Syksyn neuvottelukierrokselle lähdetään koronapandemian vuoksi poikkeuksellisen epävarmassa tilanteessa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että talouden avautuminen, ihmisten patoutuneet kulutustarpeet ja valtioiden suuret elvytyspaketit vetävät taloutta ylöspäin vauhdilla. Toimialojen välillä on kuitenkin suuria eroja. Matkailu-, tapahtuma-, kulttuuri- ja ravintola-ala ovat aivan toisessa tilanteessa kuin vaikkapa mekaaninen metsäteollisuus, jossa kysyntä on kovaa ja tuotteet käyvät kaupaksi ympäri maailmaa.

Syksyyn tuo epävarmuutta myös työnantajaliittojen yksipuoliset päätökset irtautua nykyisestä tavasta neuvotella työehtosopimuksia. Suomalainen sopimusjärjestelmä ja työntekijöiden työehtojen taso pohjautuvat valtakunnallisiin, yleissitoviin työehtosopimuksiin. Nyt tiedämme, että ne katoavat varmuudella metsäteollisuudesta. Teknologiateollisuudessakin sopimiseen on odotettavissa merkittäviä muutoksia.

Teknologiateollisuuden uusi malli antaa mahdollisuuden siihen, että alalle solmitaan yleissitovia työehtosopimuksia, mutta asiasta ei ole varmuutta. Valittu toimintamalli nostaa kynnystä yleissitovan valtakunnallisen työehtosopimuksen syntymiselle. Yritykset, jotka jäävät uuden työnantajayhdistyksen ulkopuolelle, voivat solmia oman yrityskohtaisen työehtosopimuksensa.

Minkälaista sopimisen rakennetta ja sopimuspolitiikkaa uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry tavoittelee? Ensimmäinen etappi on se, että alan yritykset laajasti hakeutuisivat sen jäseniksi. Työnantajien laaja järjestäytyminen on edellytys yleissitovalle työehtosopimukselle. Oma tarinansa on uuden työnantajayhdistyksen sopimuspolitiikka ja tavoitteet työehdoille. Ollaanko valmiita tekemään nykyistä työehtosopimusta vastaava sopimus vai haetaanko merkittäviä muutoksia työn tekemisen ehtoihin?

Tarvitsemme vahvaa liittojen välistä yhteistyötä

Ennakkoaavistuksen työnantajien tavoitteista saa aikaisemmilla neuvottelukierroksilla esitetyistä tavoitteista ja julkisuuteen tulleista vaatimuksista. Työnantajat haluavat luopua palkkojen yleiskorotuksista ja heidän pitäisi saada entistä enemmän yksipuolisesti päättää kenelle palkankorotuksia annetaan. Työnantajat haluavat lisätä työaikaa ja maksaa vain työnteosta. Tämä tarkoittaa sitä, että lomarahoista tai sairausajan palkoista halutaan tinkiä.

Työehtosopimuksista työnantajat haluavat väljiä raamisopimuksia, jolloin iso osa asioista voitaisiin päättää työpaikoilla. Hyvinä aikoina malli voi toimia, mutta huonompana aikana työntekijöiden turva olisi nykyistä heikompi. Kukapa ei haluaisi lähettää laskua naapurille, jos sen vain pystyy tekemään.

Suomalaisen työehtojärjestelmän murros koskettaa ensivaiheessa Teollisuusliiton ja Paperiliiton jäseniä. Asia on kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen yhteinen. Jos työehtosopimukset katoavat tai niiden sisältö heikkenee huomattavasti nykyisestä, on selvää, että vaikutukset leviävät jokaiselle toimialalle.

Tässä tilanteessa tarvitsemme vahvaa liittojen välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Ja vanhaa tuttua solidaarisuutta niin liittojen välillä kuin liittojen sisällä. Haluamme, että jokainen työntekijä saa palkankorotuksen ja toimivan työehtosopimuksen turvakseen. Siinä meillä jokaisella riittää työtä tehtäväksi.

JARKKO ELORANTA
Kirjoittaja on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja.

20.8.2021