VIERAILIJA: Jutta Vihonen: Paluu normaaliin – milloin ja millaiseen?

Ammatillisista opiskelijoista 43 prosenttia koki ammatillisen osaamisen jääneen heikommaksi korona-aikana opiskellessa, kuin millaiseksi se olisi voinut kehittyä (Owal Group, kevät 2021). Ymmärrän sen hyvin: harvalla opiskelijalla on kotona hitsausvälineitä tai ammattimaista valokuvauskalustoa, joilla suorittaa ammatillisia tutkinnonosia etäopintojen aikana.

Millaista on opiskelu koronarajoitusten jälkeen? Ainakin sen on oltava ensisijaisesti lähiopetusta, ja jokaisen opiskelijan osaamistaso on varmistettava etäopetusjaksojen jälkeen. On huomioitava, että pandemia-aikana astui voimaan oppivelvollisuusiän laajeneminen 18 ikävuoteen saakka. Tästä syksystä alkaen annetaan opiskelijalle maksuttomat opiskelumateriaalit kaikille ensimmäistä tutkintoaan suorittaville. Nämä ovat isoja uudistuksia kohti tasa-arvoisempaa ja saavutettavampaa ammatillista opiskelua. Tulevina vuosina on panostettava uudistusten seurantaan ja kehitykseen.

Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja jaksamisvaikeudet ovat lisääntyneet, samalla kun yhteisöllisyys on kokenut kolhuja. Ammatillisilla opiskelijoilla yhteisöllisyyden muodostumista vaikeuttaa opintojen hajanaisuus oppilaitoksessa ja työpaikoilla. Mielenterveysongelmat ovat yleistyneet yhteiskunnassa jo ennen koronaa, eikä pandemia-aika ole tilannetta auttanut. SAKKI onkin muun muassa vaatinut muiden opiskelijajärjestöjen kanssa Terapiatakuu-lakiehdotuksen toteuttamista, joka turvaisi lyhytkestoisen psykososiaalisen avun ilman lääkärin diagnoosia.

Etäopetus ei saa olla ensisijainen muoto, mutta hyvin toteutettuna se on yksi joustavan opiskelun muoto.

Ei pahaa ilman jotain hyvääkin. Paljon parjattu etäopetus on kehittynyt, sillä etäopiskelun hyötyjä on sovellettu aktiivisesti ammatilliseen koulutukseen kautta maan. Olenkin kiitellyt koulutuksen järjestäjiä pandemia-aikana erityisesti kyvystä etsiä uusia toimintatapoja muuttuvassa tilanteessa. Etäopetus ei mielestäni saa olla ensisijainen muoto, mutta hyvin toteutettuna se on yksi joustavan opiskelun muoto niille, jotka siitä hyötyvät. Tänä syksynä on pääosin päästy palaamaan lähiopetukseen oppilaitoksiin ja on tärkeää, että opinnot saadaan järjestettyä jatkossakin ilman pitkiä etäopintojaksoja.

Ammatillisessa koulutuksessa yksi tärkeimpiä seikkoja on aina ollut verkostoituminen työelämään työpaikalla tapahtuvan oppimisen myötä. Olen itse saanut ensimmäisen vakiduunipaikan jatkumona työssäoppimisista ja kesätyöstä opiskelupaikkakunnalla. Oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö on tärkeää työn ja koulutettavien määrän kohtaannon kannalta sekä laadukkaiden työssäoppimisten luomiseksi. Myös työpaikoilla on oma vaikutuksensa nuoren opintoihin ja toivon, että jokainen pyrkii osaltaan tekemään opiskelijan harjoittelusta antoisan ja tulevaisuuteen tähtäävän.

Uskon, että yhdessä tekemällä kaikki sujuu paremmin. Sama pätee uusien ammattilaisten kouluttamisessa, nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisessä ja koronan torjumisessa. Yhteistyön merkitys kaikkialla on jälleen korostunut, joten tuetaan ja autetaan toinen toistamme.

JUTTA VIHONEN
Kirjoittaja on Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n puheenjohtaja.

22.9.2021

VIERAILIJA: Lasse Laatunen: Sopimisen ja työrauhan Suomea puolustettava

Työmarkkinasopimisella on pitkä historia. Kirjapainoalalla tehtiin ensimmäinen työehtosopimus jo vuonna 1900. SAK ja työnantajien STK perustettiin vuonna 1907. Yhteiset juoksuhaudat synnyttivät kesken talvisodan SAK:n ja STK:n tammikuun kihlauksen vuonna 1940. Valtakunnallista työehtosopimusjärjestelmää alettiin kehittää tasavertaisuuden pohjalta. Tuloksia ei tarvitse hävetä.

Nyt työmarkkinat ovat murroksessa. Monet työnantajapomot ihan vakavasti uskovat ammattiyhdistysliikkeen haihtuvan tuhkana tuuleen pelkkänä ilmoitusasiana. Sen jälkeen työrauha tipahtaisi taivaasta ilmaiseksi. Näinhän se ei mene.

Maailma on muuttunut ja tarvitaan paikallista sopimista, sanotaan. Markkinat ovat kyllä muuttuneet. Suomen historia ei ole kuitenkaan muuttunut. Yhteiset taustat ja ponnistukset ovat työmarkkinajärjestelmän kivijalka. Ihminen ei ole muuttunut. Neuvottelupsykologia on sama. Turvan tarve työsuhteessa on säilynyt. Työntekijä ei ole yrityksen vihollinen, vaikka hän käyttäisi perustuslain takaamaa järjestäytymisoikeuttaan. Yhteistyön perusta on toisen osapuolen kunnioittaminen.

Monille yrittäjille ja työnantajille paikallinen sopiminen näyttää olevan sama kuin työnjohto-oikeus. Tällainen onnela on kangastus. Paikallisen sopimisen rakentaminen harhakuvien varaan on huteralla pohjalla. Jos paikalliseen sopimiseen halutaan liittää työrauha, sopijapuolena on silloin oltava työntekijöiden rekisteröity yhdistys. Tällaisia ovat ammattiosastot ja työntekijäliitot. Juuri näitä tahoja metsäteollisuus ja yrittäjät pyrkivät karkuun. Pidän itse hyvänä muun muassa teknologiateollisuudessa ja kemianteollisuudessa harjoitettua työehtosopimusten väljentämistä. Työntekijöillä on vähimmäisturva ja työnantajilla työrauha.

Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnantajapiireissä tehdä uudelleenarviota.

EK:n natiseminen liitoksissaan alkoi vuonna 2011. Silloisen raamisopimuksen jälkimainingeissa toimitusjohtaja Mikko Pukkinen ja työmarkkinajohtaja Jukka Ahtela saivat potkut. Keskitettyjen ratkaisujen lopettamisesta EK päätti vuonna 2015. Vuoden 2016 kilpailukykysopimus (kiky) oli EK:lle tuskallinen. Metsäteollisuus erosi EK:sta. Kiky ei ollut helppo ammattiyhdistysliikkeellekään.

Sipilän hallituksen aikana EK:n usko porvarihallitukseen oli vahva. Kolmikanta kelpasi EK:lle vain valikoidusti. Rinteen/Marinin hallitusten aikana kolmikantatoimeksiannot ovat saaneet EK:lta happaman vastaanoton. Viimeinen myrsky vesilasissa oli EK:n uloskävely STM:n tasa-arvoryhmästä marraskuussa 2020. Työnantajien uusi asemointi työmarkkinapolitiikassa on vuosien jatkumo.

Heikentämällä ammattiyhdistysliikkeen asemaa sopijapuolena heikennetään myös sen valtaa. Työnantajien oman vaikutusvallan heikentymisen uskotaan korvautuvan porvarihallituksilla. Rinteen/Marinin hallitus oli työnantajille takaisku. Olen puolueista riippumattoman työmarkkinajärjestelmän kannattaja. Jokaisella saa olla oma poliittinen vakaumuksensa, mutta työmarkkinapolitiikalla ja politiikalla on eri tehtävät.

Työmarkkinajärjestöillä on paljon yhteistä varjeltavaa, esimerkiksi työeläkejärjestelmä. Sen rahoittaminen vaatii hyvän työllisyyden. Työllisyyttä tukemaan on saatava joustavat työehtosopimukset ja pitävä työrauha. Työntekijöillä on oltava kohtuullinen vähimmäisturva. Työmarkkinapolitiikan paras väline kiristyvässä kilpailussa on paikallista sopimista mahdollistava valtakunnallinen sopimusjärjestelmä.

Ammattiyhdistysliike ei ole toistaiseksi provosoitunut työnantajien irtiotoista. Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnantajapiireissä tehdä uudelleenarviota. Nykypolitiikka ei hyödytä ketään, kaikkein vähiten työnantajia itseään. Metsäteollisuus ja SY tuskin kantojaan muuttavat, mutta muiden suhteen on vielä toivoa.

LASSE LAATUNEN
Kirjoittaja on työskennellyt muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtajana ja lakiasiainjohtajana ja edustanut työnantajia kolmikantaneuvotteluissa neljällä vuosikymmenellä.

VIERAILIJA: Aleksis Salusjärvi: Ihmisen ja valtion eloonjäämistaito

Kun ajaa töihin autolla, tulee harvemmin ajatelleeksi, että matkan onnistuminen edellyttää lukutaitoa. Se toki eroaa kirjan lukemisesta. Kirjainten ja sanojen sijaan on luettava liikennettä ja liikennemerkkejä.

Lukutaito tarkoittaa kykyä abstrahoida ympäristöä, jossa toimii, kykyä tehdä havaintoja omasta ympäristöstään. Se on edellytys sille, että voi toimia subjektina. Pikkulapsi ei osaa lukea liikennettä, siksi häntä ei voi päästää kadulle yksin. Hän on lukutaidottomuutensa takia välittömässä hengenvaarassa.

Harjoitamme lukutaitoa päivittäin ja automaattisesti, yleensä lainkaan tiedostamatta asiaa. Katsomme jääkiekkopeliä, ja kykymme ymmärtää pelistä mitään perustuu taitoon lukea sitä.

Lukutaito eri ympäristöissä paljastaa, että se on kumuloituva eli kertyvä taito. Se tosin paranee ainoastaan, jos siinä haastaa itseään. Harva käsittää tätä. He ajavat autolla 50 vuotta kehittymättä juurikaan liikenteen lukijoina. He katsovat 200 jääkiekkopeliä eivätkä opi pelin syvempiä hienouksia. He siis lukevat sillä tasolla, joka riittää pärjäämiseen, mutta eivät kehity.

Suomalaisten osaamiserot lukemisessa ovat maailman suurimmat.

Kirjoitetun tekstin lukeminen on lukutaidon ylläpitämisen voittava muoto, koska se pakottaa kehittymään, eli tekemään havaintoja tekstimaailmasta. Havaintojen ja tulkinnan avulla pystyy näkemään tekstin merkityspotentiaalin. Sen myötä tunnistamme esimerkiksi valeuutisen netistä tai puolison piilevän närkästyksen tekstiviestin rivien väleistä.

Tässä taidossa suomalaiset ovat olleet maailman parhaita. Kolikolla on kuitenkin himmeä puolensa. Suomalaisten osaamiserot lukemisessa ovat niin ikään maailman suurimmat. Missään muualla hyvät ja huonot lukijat eivät ole yhtä kaukana toisistaan.

Tämä ilmiö on kiinnostanut minua vuosia. Olen opettanut yli viittä tuhatta alle 30-vuotiasta suomalaista, jotka suhtautuvat lukemiseen kielteisesti. Huonoimmat koulua käyvät lukijat löytyvät ammatillisen puolen teknisten alojen kouluista. Nuorten tekstitaidot jäävät niissä heikoiksi, koska he eivät käsitä lukemisen hyötyjä. Siksi he alisuoriutuvat. Usein heillä on myös jokin synnynnäinen este, kuten ADHD tai lukivaikeus. Se nostaa kynnystä tarttua tekstiin, mikä lisää oppimiseroja entisestään.

Tyypillisesti näiden nuorten piilevät kyvyt jäävät tunnistamatta. He eivät myöskään hahmota lukutaidon merkitystä. Heille lukutaito tarkoittaa sitä, että osaa muodostaa kirjaimista äänteitä. Se ei heille ole eloonjäämistaito, vaan työmatkan kaltainen arkiaskare, johon ei liity halua kehittyä.

Olemme epäonnistuneet yhteiskuntana perustelemaan lukutaidon merkityksen sekä itsellemme että nuorille, ja siksi osaamiserot ovat kasvaneet.

Jos ei säännöllisesti haasta itseään lukijana, taidot ruostuvat. Sillä on suora vaikutus myös valtion turvallisuuteen. Käytännössä ainoa keino taistella informaatiovaikuttamista vastaan on korkea lukutaito. Digitaalisessa maailmassa hyvistä tekstitaidoista onkin tullut myös valtion eloonjäämistaito. Suuret erot lukutaidossa ovat tässä asiassa suora riskitekijä.

ALEKSIS SALUSJÄRVI
Kirjoittaja opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona perusasteen erityisopetuksessa ja sairaalakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja vankiloissa.

VIERAILIJA: Tom Tuunainen: Esineiden internet – uhkien internet?

Esineiden internet (engl. Internet of Things, lyhyemmin IoT) on teknologia, jonka avulla yhdistetään kaikenlaisia laitteita toisiinsa internetin avulla. Nämä laitteet tekevät elämästämme tehokkaampaa ja päivittäisistä rutiineista vaivattomampaa. Niiden avulla voimme muun muassa lisätä kotien turvallisuutta, esimerkiksi hallita valoja ja lukkoja etänä. Myös teollisuus on huomannut esineiden internetin mahdollisuudet. Nämä ”älykkäät” laitteet ovat jo varsin sujuvasti sulautuneet osaksi elämäämme, mutta ne jättävät meidät myös alttiiksi verkkorikollisuudelle.

Iso osa kaikista Kyberturvallisuuskeskuksen haittaohjelmahavainnoista on keskuksen mukaan IoT-laitteista, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä internetiin. Laitteita tulee markkinoille nopeassa tahdissa, ja tuotantopaine saattaa johtaa ei-toivottuihin tietoturva-aukkoihin. Rikollisen hyökkäyksen kohteena voi siis olla niin älyvalaisin kuin tehtaan ohjausjärjestelmä. Ne saattavat sisältää tietoa, jota ei ole tarkoitettu levitettäväksi eteenpäin, tai sitten niiden kautta pääsee murtautumaan muihin laitteisiin. Kyberturvallisuuskeskuksen mukaan monet yritykset – yksityishenkilöistä puhumattakaan – eivät kykene havaitsemaan murtautumista IoT-laitteeseen sen koko elinkaaren aikana. Miten siis kaikkialle levittäytyneiden, jatkuvasti verkossa olevien laitteiden tietoturva tulisi hoitaa?

Tietoturva kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Tietoturva ei tarkoita pelkästään teknologisia ratkaisuja, vaan se tarkoittaa kaiken tiedon suojaamista. Yksityishenkilöiden suojattaviin tietoihin kuuluvat esimerkiksi henkilötunnus ja pankkitiedot. Yritysten arkaluontoisiin tietoihin kuuluvat vuorostaan asiakas- ja suunnittelutiedot, kuten myös patenttioikeudet. Jos joku pääsee kahvinkeittimen kautta laiteverkkoon kiinni, saattaa siitä pahimmassa tapauksessa aiheutua merkittävää taloudellista haittaa. Rikollinen saattaa ehkä ryhtyä ohjaamaan isoa tuotantokonetta, jolla voi olla hengenvaarallisia seurauksia.

Tietoturva kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Eihän korvapuustiakaan leivota siten, että kaneli, voi ja sokeri ripotellaan pullan päälle jälkikäteen. Tietoturvakäytäntöjä ei siis voi lisätä menestyksellisesti jo valmiiseen tuotteeseen. Turvan tulee olla sisäänrakennettua, ja jotta vältytään turhilta jälkikäteiskustannuksilta, tulee tietoturva ottaa huomioon jo hankintavaiheessa. Tarkista edes, että laitteita voi päivittää ja että niille voi myös asettaa salasanan.

Tällä hetkellä IoT-laitteille ei ole olemassa varsinaista viranomaissääntelyä, mutta sitä kehitetään. Valitettavaa on tosin, että hallitukset ryhtyvät vaatimaan tietoturvatoimenpiteitä vasta nyt, kun internetiin kytkettyjen IoT-laitteiden lukumäärä vastaa maailman väkilukua miltei kaksinkertaisesti.

Kun laite- ja palveluntarjoajat sekä muut toimijat tekevät yhteistyötä tietoturva-asiantuntijoiden kanssa, on se useimmissa tapauksissa tuottanut parempia ja turvallisempia kokonaisuuksia. Kun pyrimme tähän, lisäämme yritysten kilpailukykyä, ja teemme samalla tulevaisuudesta miellyttävämmän meille kaikille.

TOM TUUNAINEN
Kirjoittaja on Centria-ammattikorkeakoulun TKI-kehittäjä.

VIERAILIJA: Juhani Knuuti: Kuinka huolehtia jaksamisesta?

Työn kuormittavuuden lisääntyminen on varsin yleinen kokemus. Muun muassa työssä tapahtuvat keskeytykset, kiire, työtehtävien epäselvyys ja vuorotyö ovat tunnistettuja syitä työn kuormittavuudelle.

Työntekijän henkinen ja fyysinen terveydentila on keskeinen tekijä sille, millaisia ongelmia työn kuormittavuudesta aiheutuu. Siihen työntekijä voi itse vaikuttaa.

Viralliset suositukset ravitsemuksesta ja liikunnasta lienevät kaikille tuttuja. Yhtä tuttua valitettavasti lienee, että näitä suosituksia jatkuvasti kyseenalaistetaan. Verkkosivut ovat täynnä ravitsemukseen liittyviä erikoisia ohjeita ja ihmeitä tekeviä dieettejä ja ravintolisiä. Kursseja, joissa elämänlaadun, suorituskyvyn ja terveyden luvataan paranevan muutamassa viikossa, on tarjolla loputtomasti.

Valitettavasti suuri osa internetin palveluista ja tuotteista ei perustu luotettavaan tietoon. Asiallisten perusteiden sijaan tarve palveluille yritetään synnyttää ihmeväitteillä ja suositusten kiistämisellä.

Itsensä mittaaminen on nykyajan trendi. Pisimmälle vietynä niin sanotussa biohakkeroinnissa pyritään mittaamaan ja muokkaamaan elimistön toimintaa, ruokailua, nukkumista ja liikkumista. Olennaisena osana siihen kuuluvat ravintolisät sekä erilaisten teknisten apuvälineiden hyödyntäminen.

Kuitenkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että itsensä mittaamisen perusteella toimimisella olisi vaikutusta terveyteen. Tutkimuksissa on todettu, että suurin osa lopettaa mittailun ja sovellusten käytön parin viikon jälkeen.

Terveys on maratonlaji, ei pikajuoksu.

Myöskään tieto esimerkiksi geeniriskistä ei tutkimusten mukaan vaikuta elintapoihin merkittävästi. Tieto geneettisen riskin puuttumisesta voi päinvastoin johtaa pettävään turvallisuuden tunteeseen ja terveellisten elintapojen laiminlyöntiin. Kansansairauksien synnyssä geneettisillä tekijöillä on lopulta vain pieni merkitys elintapoihin verrattuna.

Tiedämme, että terveellinen ruokavalio, liikunta ja esimerkiksi luonnossa liikkuminen ovat terveydelle hyväksi, eikä hyöty riipu mistään testituloksesta. Silti harva toimii tämän tiedon mukaisesti. Toivomme helppoja ja nopeita ratkaisuja, ja tähän tarpeeseen palvelut pyrkivät vastaamaan. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että oikotietä ei ole olemassa.

Toimivia keinoja on kuitenkin olemassa. On syytä tiedostaa, että terveys on maratonlaji, ei pikajuoksu. Ratkaisu on tehdä pieniä muutoksia elintapoihin vähitellen. Tee yksi muutos kerrallaan; sellainen, jota uskot voivasi jatkaa pysyvästi.

Laihdutuskuurin sijaan tee vähitellen pieniä muutoksia ruokavalioon. Älä aloita hurjaa liikuntatreeniä vaan lisää arkiliikuntaa. Vyötärölihavan maksan rasvoittumista vähentää vähäinenkin painon pudotus. Pienikin liikunnan lisääminen on hyödyllistä pitkällä aikavälillä.

Ravintolisään käytetyt rahat kannattaa käyttää ruokaan. Kalaöljykapseleiden sijaan kannattaa lisätä kalan syöntiä ja vitamiinivalmisteiden sijaan hedelmien ja kasvisten käyttöä. Alkoholin käytön vähentäminen parantaa unta, joka on tärkeää palautumiselle.

JUHANI KNUUTI
Kirjoittaja on professori ja lääketieteen tohtori.

VIERAILIJA: Timo Partonen: Kuinka uni- ja työrytmin voi sopeuttaa kellojen kääntelyyn?

Euroopan unioni miettii luopuako kesäajan käytöstä ja valitako pysyvästi kesäaika vai talviaika. Aihe on altis lobbaukselle kuten ”Kesäaika on kuin matkustaisi viereiselle aikavyöhykkeelle”, ”Se on vain yksi tunti” ja ”Kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset keväällä kumoutuvat syksyllä”. Näitä viljellään paitsi suuren yleisön kesken, myös tarkoitushakuisesti jopa tieteenharjoittajien väitteissä. Se, millaiseen päättelyyn nämä virheelliset väitteet nojaavat, on kuitenkin läpivalaistu ja kumottu. Kesäaika on talviaikaa haitallisempaa.

Paitsi vuorotyö, epäsäännöllinen työaika ja aikaerolennot, myös univelka ja kesäaika kellonsiirtoineen häiritsevät elimistön sisäisen kellon toimintaa. Aihetta on syytä tarkastella yhteiskunnan ja terveyden näkökulmasta, sillä niihin liittyvillä päätöksillä on myös kansanterveydellisiä seurauksia.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle sekä niiden välityksellä edelleen lihomiselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Myös tietyt syöpätaudit näyttävät ilmaantuvan etenkin yötyön tai aikavyöhykeylityksiä sisältävän työn seurauksena, ja WHO on luokitellut tällaiset työtehtävät todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi.

Päivärytmin myöhentymisen ja iltavirkkuuden yleistymisen takia univaikeuksista johtuvat niin välittömät kuin pitkäaikaiset haitat ovat lisääntymässä. Iltavirkut nukkuvat huonommin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin muut. Ilmastonmuutoksen takia puolestaan talvet muuttuvat valottomammiksi, mikä lisää kaamosoireita. Nämä muutokset näkyvät jo suomalaisissa.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle.

Yhä useampi on univelkainen, ja työelämässä mukana olevilla unettomuudesta kärsivien osuus on jatkanut kasvuaan. Työikäisillä naisilla on yleistynyt myös runsas kaamosoireilu. Vyötärölihavuus on yleistynyt työikäisillä miehillä ja naisilla sekä eläkeikäisillä naisilla. Päivärytmin myöhentyminen ja iltavirkkuuden voimistuminen näkyvät jo myös elinajassa. Suomalaisten entisten huippu-urheilijoiden joukosta iltavirkut kuolivat muita nuorempina, ja tämä tuli ilmi 56 ikävuoden jälkeen.

Suomi ei tässä ole poikkeus. Viesti maailmalta on selkeä: mitä iltavirkumpi henkilö on, sitä runsaammin hänelle kertyy terveysvaaroja. Yhtään poikkeusta tästä ei toistaiseksi ole. Britannian biopankkitutkimuksen mukaan 63 ikävuoden jälkeen iltavirkut kuolivat muita nuorempana. Seurantatutkimus yli 40-vuotiaista briteistä osoitti iltavirkkujen sairastavan useammin verenpainetautia ja kuolevan nuorempina. Herää kysymys: suojaisiko päivärytmin aikaistaminen näiltä vaaroilta?

Päivärytmiään voi kolmessa viikossa aikaistaa 2–3 tunnilla hakeutumalla aamuvaloon ja välttämällä iltavaloa, syömällä aamiaisen pian heräämisen jälkeen, lounaan säännöllisesti ja päivällisen ennen kello 19:ää, välttämällä kofeiinia kello 15:n jälkeen, välttämällä päiväunia kello 16:n jälkeen, ja jos liikunta on osa päivärutiinia, niin ajoittamalla liikunta aamuun. Näillä keinoin uni paranee ja stressi helpottaa.

TIMO PARTONEN
Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.

VIERAILIJA: Henri Weijo: Mitä antaa krääsäkriittiselle jouluna?

Joulupukki saa kantaa tänä jouluna kevyempää lahjasäkkiä, sillä moni suomalaisperhe on julistanut pannan turhaksi koetulle tavaralle eli krääsälle. Syitä asennemuutokselle on monia. Kasvava ilmastoahdistus on muokkaamassa kulutustottumuksia uusiksi. Toisaalla on havaittu tympääntymistä aasialaiseen halpatuotantoon ja kasvavaa halua tukea kotimaista teollisuutta. Monet myös karsivat tavaroita kodeistaan Marie Kondon minimalistisen sisustamisen innoittamana.

Sopivaa joululahjaa metsästävälle krääsäkriittisyyden nousu muodostaa kuitenkin ongelman: mitä antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei halua kotiinsa yhtään turhaa lisätavaraa?

Asian pohtiminen helpottuu, kun ensin ymmärtää mikä ylipäänsä tekee lahjasta sopivan. Lahjojen antamiseen erikoistunut kanadalainen kulutustutkija Russell Belk on määritellyt täydellisen lahjan seuraavasti:

  1. Lahja on antajalle suuri uhraus
  2. Antajan ainoa motiivi on ilahduttaa vastaanottajaa
  3. Lahja on ylellinen
  4. Lahja on vastaanottajalle täydellisen sopiva
  5. Vastaanottaja on yllättynyt lahjasta
  6. Vastaanottaja himoitsee lahjaa ja iloitsee sen saamisesta

Yksittäisen lahjan on käytännössä mahdotonta saavuttaa nämä ihanteet. Ne pitääkin nähdä ennen kaikkea pyrkimyksinä – jokainen ihminen haluaa antamansa lahjan kuvastavan näitä ihanteita edes jossain määrin. Viime vuosina on noussut kaksi joululahjatrendiä, jotka kertovat suomalaisten halusta selättää krääsän virta kotiin tinkimättä hyvän lahjan ihanteista.

Näistä ensimmäinen on lisääntynyt panostaminen tavaroiden laatuun määrän sijaan. Toinen taas on aineettomia lahjojen – erityisesti palvelulahjakorttien – kasvanut suosio.

Laatuun panostaminen helpottaa tietenkin tavaratulvaa ja ilmastoahdistusta. Oikein valittu laadukas yksittäinen tavara on usein myös harvinaisempi (haluttava), tarkkaan mietitty (yllättävä, ilahduttava ja luo mielikuvan uhrauksesta) ja räätälöity (vastaanottajalle sopivampi). Laatuun panostaminen mahdollistaa myös kotimaisen tuotannon suosimisen.

Hyvä esimerkki tällaisesta laatulahjasta voisi olla kalastamista harrastavalle annettava nimikkokaiverruksin varusteltu kaunis puukko suomalaiselta pienpajalta. Monissa suomalaisperheissä onkin otettu tavaksi antaa vain yksi laatutavara kullekin perheenjäsenelle.

”Laatuun panostaminen mahdollistaa kotimaisen suosimisen.”

Aineettomat lahjat helpottavat krääsäahdistusta vielä selkeämmin. Lahjakortti kokemuspalveluun ei taatusti kasvata tavararöykkiötä, ja palvelut mielletään usein myös ilmastoystävällisemmäksi – joskus tosin väärin perustein. Palvelut tukevat myös suomalaista työtä varsin hyvin.

Tänä jouluna moni saakin varmasti jälleen lahjakortin kaupunginteatteriin, kylpylään täyshoitoineen tai kaupungin parhaaseen ravintolaan. Palvelu on usein laadukasta tavaraakin parempi lahja, koska siitä voidaan räätälöimällä tehdä vastaanottajalle vielä sopivampi, ylellisempi ja ilahduttavampi.

Onko tämän päivän krääsäkriittisyys vain ohimenevä trendi vai kuvastaako se uutta normaalia yhteiskunnan mukautuessa ilmastonmuutokseen? Euroopan unionin kunnianhimoiset tavoitteet nostaa tavaroiden käyttöikää ja kierrätysastetta siirtymällä kiertotalouteen ainakin enteilee vaikeita aikoja krääsälle. Joka tapauksessa jää nähtäväksi, miten suomalaiset tulevaisuudessa määrittelevät ylellisen, yllättävän ja vastaanottajaa sopivuudellaan ilahduttavan lahjan.

HENRI WEIJO
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston markkinoinnin apulaisprofessori ja kulutustutkija.

VIERAILIJA: Merja Kauhanen: Palkankorotusvaraan vaikuttaa moni tekijä

Neuvottelut uusista työehtosopimuksista ovat jo käynnistyneet. Luvassa on mielenkiintoinen neuvottelukierros tällä kertaa kuitenkin hidastuvan talouskasvun näkymissä. Kilpailukykysopimuksessa sovittu työajan pidennys on varmasti yksi keskeinen kysymys, josta väännetään neuvottelupöydissä. Vääntöä on varmasti myös palkankorotusvarasta. Palkansaajapuolelle tärkeä tavoite luonnollisesti on turvata palkansaajien ostovoima.

Edellisellä liittotason neuvottelukierroksella yleiseksi linjaksi näytti muodostuvan vientialoilla sovittu 3,2 prosenttia kahden vuoden aikana, vaikka virallisesti uudesta Suomen työmarkkinamallista ei saatu sovittua. Kun Suomessa ei enää tehdä keskitettyjä sopimuksia, tällainen vientivetoinen malli, jossa vientialat toimivat ohjeellisen palkankorotuslinjan asettajana myös muille aloille, on keino saada koordinaatiota palkkaneuvotteluihin.

Perinteinen palkkanormi, jota ay-liike on hyödyntänyt ohjenuorana muodostaessaan palkkatavoitteita, on tuottavuuskasvun ja odotetun inflaation yhteissumma. Ay-liike on liittänyt palkkanormin soveltamiseen myös perustavoitteitaan solidaarisen palkkapolitiikan noudattamisesta (SAK) sekä funktionaalisen tulonjaon kehityksestä. Kaikkiaan palkkanormin soveltamisella palkkatavoitteita muodostettaessa on pyritty vakaan talouskehityksen säilyttämiseen.

Rahaliiton ajan palkkanormia on kutsuttu euronormiksi, jonka mukaan palkankorostusvaraa säätelee kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden kasvu ja Euroopan keskuspankin (EKP:n) asettama inflaatiotavoite (Sauramo 2004). Perinteisestä tuottavuusnormista euronormi poikkeaa siten, että inflaatio määritellään aiempaa epäsuoremmin EKP:n inflaatiotavoitteen avulla. Perusedellytys palkkanormin noudattamiselle on rahataloudellisesti vakaa toimintaympäristö, jollaisena rahaliittoa toki voidaan pitää.

”Perinteinen palkkanormi on tuottavuuskasvun ja odotetun inflaation yhteissumma.”

Palkankorotusvaraan on voitu huomioida myös muita tekijöitä kuten työttömyyden taso, välillisten työvoimakustannusten kehitys, vaihtotase ja välitön verotus. Palkkanormia sovellettaessa merkitystä on siis sillä, mikä on talouden tila lähtötilanteessa. Erilaiset tasapainottomuudet lähtötilassa voivat antaa aiheen poiketa normin mukaisesta palkanmuodostuksesta. Suomen kustannuskilpailukyvyn säilymisen kannalta myös muiden maiden palkkakehitys pitäisi ottaa huomioon.

On hyvä muistaa, että vaikka palkkanormiajattelulla on ollut keskeinen asema suomalaisessa tulopolitiikassa, varsinaisissa työehtosopimuksissa normia ei välttämättä ole sellaisenaan seurattu. Tässä suhteessa Suomi on takavuosina poikennut Ruotsista, jossa avoimen sektorin vientialoja edustava Teollisuussopimus on toiminut selvemmin ohjeellisen palkankorotuslinjan asettajana, jota muut sopimusalat ovat noudattaneet omissa sopimuksissaan.

Oleellinen kysymys on myös se, mikä on ’oikea’ ja sopivin palkkanormi, jota pitäisi soveltaa palkankorotusvaraa laskettaessa. Määritelläänkö normi koko kansantalouden tuottavuuden vai avoimen sektorin tuottavuuden mukaan ja mitä hintakäsitettä käytetään? Tällaisissa palkkanormeissa kullekin alalle ei laskettaisi omaa palkankorotusvaraa.

Vaikka palkkanormia jälleen käytettäisiin apuvälineenä muodostettaessa palkkatavoitteita syksyn neuvottelukierrokselle, voisi odottaa, että aiempaan tapaan palkkatavoitteet riippuvat osaltaan myös talouden tilasta ja työttömyyden tasosta. Siten esimerkiksi suora euronormin määrittämä palkankorotusvara (haarukka noin 2,5–3%) ei siis yksistään määrittäisi palkkatavoitteiden tasoa.

Merkitystä on myös sillä, tapahtuuko tulevallakin kierroksella palkkavaateiden yhteensovittamista. Kokemus on osoittanut, että koordinoiduissa palkkaratkaisussa kansantalouden asettamat reunaehdot on varsin hyvin sisäistetty aiemminkin.

MERJA KAUHANEN
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori.

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

VIERAILIJA: Pekka Ristelä: Duunari, äänestä eurovaaleissa!

Eduskuntavaalien pölyn vasta laskeutuessa tänä keväänä käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Aiemmin äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on ollut selvästi matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.

Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee. Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa. Nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.

On suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi. Näin on siinäkin tapauksessa, että Suomen lainsäädäntö on vielä direktiivejä kireämpää.

EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa. Sen ansiosta Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa milloinkin on.

EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista on tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta. Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi mahdollisimman reilua. Samalla sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.

Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:lle. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.

EU:ssa etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin usein ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

”Viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä vallankäyttäjä.”

Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksestä huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö etenee pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.

Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä hieman vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka haluaa europarlamenttiin aidosti toimimaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.

Hyvä meppi on sitoutunut ja intohimoinen vaikuttaja. Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin, eikä yritä mestaroida kaikkea. Fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.

Vankan asiaosaamisen lisäksi europarlamentissa korostuu yhteistyökyky. Asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä komission ja jäsenmaiden edustajien kanssa.

Suomi voi olla pieni EU-maa, mutta viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Nyt kannattaa äänestää niin, että suomalaista ääntä europarlamentissa käytetään duunarien hyväksi.

PEKKA RISTELÄ
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.