Jari Nilo­saari: Sopi­mi­sesta hyöty­vät kaikki

Miksi osa työan­ta­ja­jär­jes­töistä vastus­taa työeh­to­so­pi­muk­sia? On syytä palaut­taa perus­asioita ajatuk­siin. Työn­tekijän ja työnan­ta­jan väli­sellä työso­pi­muk­sella ei voi sopia heikom­min kuin työeh­to­so­pi­mus määrit­te­lee niin sano­tuissa pakot­ta­vissa pykä­lis­sään, mutta parem­min toki voi sopia. Pakot­ta­via pykä­liä ovat muun muassa palk­kauk­seen liit­ty­vät kirjauk­set, loma­raha, saira­sa­jan palk­ko­jen maksa­mi­nen, perhe­va­pai­den palkal­li­suus ja työai­koi­hin liit­ty­vät kirjauk­set. Jos työeh­to­so­pi­muk­sia ei olisi, rajoit­teita näiden asioi­den toisin sopi­mi­sesta ei olisi. Lakien tuomat edut ja suoja ovat huomat­ta­vasti suppeampia.

Entä jos alakoh­tai­sia työeh­to­so­pi­muk­sia ei olisi? Osa työnan­ta­ja­jär­jes­töistä väit­tää kirk­kain silmin, että hyvistä työn­te­ki­jöistä pide­tään joka tapauk­sessa huolta ja heille makse­taan hyvä palkka. Ilmaan jää, onko tällai­nen hyvä työn­tekijä sellai­nen, joka ei sairasta, ei hanki lapsia, ei pidä lomaa, ei vaadi aina­kaan loma­ra­haa ja tekee työtä välit­tä­mättä työ- ja lepoajoista?

Jos alakoh­tai­sia työeh­to­so­pi­muk­sia ei ole, työan­ta­ja­jär­jes­tö­jen ei myös­kään tarvitse valvoa työeh­to­so­pi­mus­ten noudat­ta­mista. Helpot­taa­han se järjes­tö­jen toimin­taa, kun ei tarvitse oikeu­dessa istua selvit­te­le­mässä teke­mättä jättä­mi­si­ään, ja voi ohjeis­taa sivusta ilman todel­lista vastuuta, jonka joutuu kanta­maan yrittäjä.

Vastuul­li­set työan­ta­ja­jär­jes­töt tietä­vät, että yhtei­sesti sovi­tut peli­sään­nöt on oltava, jotta turva­taan myös yrit­tä­jille tasa­ver­tai­set mahdol­li­suu­det. Kilpai­lun vääris­ty­mi­nen on yksi pahim­mista vitsauk­sista, joka rehel­li­sesti toimi­vien yritys­ten toimin­taa vaikeut­taa. Työeh­to­so­pi­muk­set tasoit­ta­vat mahdol­li­suutta kilpailla samoilla työeh­doilla, vaikka tätä osa yrit­tä­jä­jär­jes­töistä ei tunnusta.

Kaikesta huoli­matta uskon tule­vai­suu­teen ja siihen, että järki voit­taa ideologian.

Eri yrit­tä­jä­jär­jes­töt ovat nosta­neet julki­suus­pro­fii­li­aan ideo­lo­gi­sista syistä. Toki myös joil­la­kin yrityk­sil­lä­kin on tämä ideo­lo­gi­nen tarve, kuten pape­ri­lai­set ovat saaneet huomata UPM:n tapauk­sessa. Ei todel­la­kaan ole halua uudis­taa, vaan palata aikaan, jolloin työeh­to­so­pi­muk­set eivät suojan­neet työn­te­ki­jöitä ja yrit­tä­jillä oli mahdol­li­suus määrätä käytän­nössä kaikesta.

Uskon, että työn­te­ki­jät ovat nyt herän­neet siihen, mistä tässä on kysy­mys. Työeh­to­so­pi­muk­sin pystymme turvaa­maan jäse­nemme mieli­val­lalta sekä meneil­lään olevalta ideo­lo­gi­selta hyök­käyk­seltä. Uskon myös siihen, että pääosa yrit­tä­jistä alkaa ymmär­tää mistä on kyse, eten­kin kun osa isoista yrityk­sistä on hajot­ta­massa järjes­tel­mää välit­tä­mättä siitä, miten se pienem­piin yrityk­siin vaikut­taa. En halua syyl­lis­tää yrit­tä­jiä, joita jotkut isot yrityk­set tai yrit­tä­jä­jär­jes­töt ovat johta­neet harhaan tämän ideo­lo­gi­sen huuman vallassa.

Kaikesta huoli­matta uskon tule­vai­suu­teen ja siihen että järki voit­taa ideo­lo­gian. Uskon sopi­mi­seen ja sen tuomiin hyötyi­hin, niin työn­te­ki­jöille, kuin yrit­tä­jille, jotka tarjoa­vat työtä sekä toimeen­tu­loa. Kiitos heille, jotka jaksa­vat uskoa ja teke­vät jatku­vaa työtä tämän eteen.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton 2. varapuheenjohtaja.