Birgitta Tapaila aikoo hakeutua myös työsuojelun jatkokurssille, mikäli koronatilanne sallii lähikurssien järjestämisen.

”Sain varmuutta viedä omia ajatuk­sia eteenpäin”

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA EMMI KALLIO

BIRGITTA TAPAILA

Mekaa­ni­nen asen­taja, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, Kangasala 
SSG Paja­ser­vice Oy, Pirkkala
Tampe­reen seudun metal­li­työn­te­ki­jäin ao. 195

Birgitta Tapaila sai työsuo­je­lun perus­kurs­silta sysäyk­sen viedä ideoi­taan eteen­päin omalla työpaikallaan.

– Olin jo ennen kurs­sia pyöri­tel­lyt mieles­säni juttuja, joita olin työtä tehdes­säni huoman­nut, ja joissa minusta olisi paran­ta­mi­sen varaa. Kurs­silta sain lisää itse­var­muutta, ja kun sitten otin asiat puheeksi toimi­tus­joh­ta­jan kanssa, sain ajatuk­sil­leni myös vasta­kai­kua, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna ensim­mäistä kaut­taan toimiva Tapaila.

SSG Paja­ser­vice on pieni, kymmen­kunta henkeä työl­lis­tävä alihan­kin­tay­ri­tys, joka tekee konei­den kunnos­sa­pi­toa ja asen­nuk­sia metalli- sekä elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­delle. Tapai­lasta tuli työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, kun tehtä­vää aiem­min hoita­nut henkilö suosit­teli häntä aset­tu­maan ehdolle työsuojeluvaaleissa.

– Edel­täjä myös sanoi, että kannat­taa mennä perus­kurs­sille, sieltä saa paljon tietoa omasta roolista ja vastuista. Selvit­te­lin sitten kurs­siai­koja ja soitin liit­toon­kin. Olisin mennyt jo keväällä, mutta silloin­han kaikki lähi­kurs­sit oli peruttu koro­nan takia.

Syys­kuussa lähtö Murikka-opis­toon viimein toteu­tui. Maanan­taista perjan­tai­hin kestä­neellä kurs­silla opis­ke­li­jat pääsi­vät vaih­ta­maan keske­nään kokemuksia.

– Osal­lis­tu­jia oli sekä pienistä että isoista yrityk­sistä, ja siinä kyllä huomasi, että työsuo­je­lussa on eri paikoissa hyvin erilai­sia käytän­töjä ja toimintatapoja.

Työsuo­je­lun käsi­te­hän ulot­tuu hyvin­kin laajalle. Sosi­aa­li­nen puoli ja henki­nen hyvin­vointi ovat isossa roolissa.

Myös työsuo­je­lu­ken­tän moni­puo­li­suus oli Tapai­lan mukaan hieman yllät­tävä havainto.

– Työsuo­je­lun käsi­te­hän ulot­tuu hyvin­kin laajalle. Sosi­aa­li­nen puoli ja henki­nen hyvin­vointi ovat isossa roolissa. Eli kun kaikilla on töissä hyvä olla ja työyh­teisö on avoin, niin asioista pysty­tään puhumaan.

Entä mitä ovat ne SSG Paja­ser­vicen kehi­tys­koh­teet, joita Tapaila on kurs­sin jälkeen puske­nut eteen­päin? Ne liit­ty­vät esimer­kiksi työterveydenhuoltoon.

– On tehty selvem­mäksi sitä, mitä kaik­kea työter­vey­den­huol­toon sisäl­tyy. Voiko vaikka mennä rönt­ge­niin tai magneet­ti­ku­vauk­seen. Tai mihin mennään hoitoon ja minne kuuluu tehdä ilmoi­tuk­set, jos sattuu tapaturma.

Suoja­va­rus­tei­siin sekä työka­lu­jen ja konei­den asian­mu­kai­seen käyt­töön on myös kiin­ni­tetty enem­män huomiota. Tavoit­teena on samalla vaikut­taa työn­teon kult­tuu­riin ja lisätä yhteisvastuullisuutta.

– Kaikilla on oltava suoja­la­sit, kuulos­uo­jai­met ja muut turva­va­rus­teet, ja niitä pitää myös käyt­tää. Ja rikki­näi­sillä työka­luilla tai koneilla ei tehdä töitä ennen kuin ne on korjattu. Kave­ria­kin voi vähän tark­kailla ja sanoa, että älä aloita tuota hommaa, ennen kuin on suoja­va­rus­teet kunnossa.