Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa, korona kohtelee meitä epäoi­keu­den­mu­kai­sesti. Pärjääjät pärjäävät, mutta isoa joukkoa ihmisiä uhkaa ainakin jonkin kokoinen ja pituinen hyvin­voinnin notkahdus. Pandemia olisi myös uudis­tusten ja innovaa­tioiden paikka, mutta osataanko se käyttää hyväksi?

Kesän suvan­to­vai­heen jälkeen koronan toinen aalto tekee tuloaan. Kuinka äkäinen se on ja miten se vaikuttaa, on vielä osin arvuut­telua. Kukaan ei tiedä myöskään koronan langet­taman laskun lopul­lista suuruutta, mutta se luetta­neen kymme­nissä miljar­deissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotan­nosta, tervey­den­huollon lisäku­luista, verotu­lojen laskusta sekä työttö­myyden kustannuksista.

– Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapita­lismin normaa­liin vuoden­kier­toon. Nyt ollaan sillä lailla julman kriisin äärellä, että se on globaali ja tarkoittaa talouden supis­tu­mista Kiinasta Yhdys­val­toihin ja Euroo­pasta Afrik­kaan, sanoo profes­sori Harri Melin Tampe­reen yliopiston yhteis­kun­ta­tie­teiden tiedekunnasta.

– Seuraavat vuodet tulevat olemaan hankalia. Millä lailla maail­man­ta­lous lähtee elpymään, on iso kysymys, Melin sanoo ja piirtelee ilmaan kysymysmerkkejä.

Kriisi on iskenyt yliopis­tolle suhteel­lisen miedosti.

– Lähinnä niin, että alaovet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulkopuo­linen, hän viittaa Linna-kiinteistön ravin­tola- ja muihin tiloihin.

Suomessa kriisi kolahtaa työmark­ki­noilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epäva­kaassa työmark­kina-asemassa, esimer­kiksi palve­lua­loille, ravin­toihin ja majoi­tuk­seen sekä lento­lii­ken­tee­seen. Melin pelkää Lapin matkailun täydel­listä romah­dusta, jos näkymät eivät selkene.

KORONA SATTUU KAIKKIIN

– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoinen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juuri­kaan talou­del­lista haittaa, vaan lähinnä harmi­tusta siitä, ettei päässyt tiettyyn aikaan mökille tai Leville lasket­te­le­maan. Jos kuukausi­palkka on juossut normaa­liin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymme­nillä tuhan­silla lomau­te­tuilla, sanoo SAK:n pääeko­no­misti Ilkka Kauko­ranta.

Kauko­ranta listaa kärsi­jöiksi myös yritysten omistajat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.

– Tätä on tasattu yritys­tuilla, mutta eivät ne täysin kompensoi yrittä­jien­kään menetyksiä. Toisaalta palkan­saa­ja­puo­lella sosiaa­li­turva tasaa työttö­myyden tai lomau­tusten hinta­lappua, mutta normaa­lista poikkeavia lisätoimia ei ole juuri tullut. Yrittä­jille luotiin uusi tilapäinen työttö­myys­tur­va­jär­jes­telmä, palkan­saa­jille ei tällaista kädeno­jen­nusta saatu.

Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien.

Kauko­ranta ei kuiten­kaan halua laittaa yrittäjiä ja palkan­saajia vastakkain.

– Mutta siinä mielessä oikeu­den­mu­kai­suus ei toteu­tunut, että työttö­mäksi jääneet kärsivät eniten. Jos veron­ke­ven­nyksiä lapataan niille, joilla työt ovat säily­neet, se ei tunnu oikealta. Keven­nykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilan­teesta kärsineet.

Työnte­ki­jöitä ovat autta­neet joustavat lomau­tus­mah­dol­li­suudet, joten suuria irtisa­no­misia on voitu ainakin osittain välttää. Melinin ja Kauko­rannan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.

– Myös Jyrki Rainan tuore tutkimus, jossa vertail­tiin kuuden maan työmark­ki­noiden jousta­vuutta, osoitti Suomen pärjäävän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.

Tilanne kehittyy kuitenkin koko ajan. Elokuun lopulla kuultiin isoja yt- ja irtisa­no­mi­suu­tisia Finnai­rilta, Swissai­rilta, SSAB:lta, Metso-Outoteciltä, sekä huippuna UPM:n Kaipolan paperi­teh­taan alasajo – korona ei toki selitä kaikkia näistä.

HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT

Kriisien tullen heikossa asemassa yhteis­kun­nassa ovat aina esimer­kiksi pitkä­ai­kais­sai­raat, mielen­ter­veys­kun­tou­tujat, opiske­lijat tai nuoret ja lapset, joilla on oppimis­vai­keuksia. Nyt myös vanhukset, joilla sosiaa­liset kontaktit katke­sivat rajoi­tusten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.

– Sosiaa­li­pal­ve­luilla, koulu­tuk­sella ja hyvin­voin­ti­pal­ve­luilla pitää olla tulevai­suu­dessa riittävät resurssit, jotta koronan arvet saadaan korjattua, Kauko­ranta sanoo.

Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi katastrofin partaalla.

– Lisäta­lous­ar­viossa hallitus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riittääkö se. Hyvin­voin­ti­val­tiota pyöri­te­tään pitkälti kunnissa, ja konkurs­si­kyp­sältä organi­saa­tiolta se ei oikein suju. Kunta­liitto ei ole varmaan koskaan sanonut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kauko­ranta hymähtää.

Myös viimeisiä opinto­jaan suorit­ta­ville nuorille korona on ollut kinkkinen. Harjoit­telu- ja työssä­op­pi­mis­paik­kojen saaminen on vaikeu­tunut ja valmis­tu­minen viiväs­tynyt. Harri Melin ei kuiten­kaan pelkää yhden sukupolven menettämistä.

– Emme me menet­tä­neet sukupolvea 1990-luvun lamas­sa­kaan. Silloin valmis­tu­neista iso osa on työllis­tynyt ja elää nykyisin normaalia elämää. Toki oli väliin­pu­toajia, mutta tähän asiaan liittyy myös liioittelua.

Epäselvän tulevai­suuden takia Melin näkee kuitenkin tilan­teen nyt haastavampana.

– Talous lähti silloin elpymään yllät­tävän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuorten huoli on oikeutettu.

TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA

Korona on luonut myös menes­tys­ta­ri­noita. Toiset yritykset kituvat ja kaatuvat, mutta vaikkapa urheilu‑, rauta- ja sisus­tus­kauppa käy hyvin, kun ihmisillä on ollut aikaa harrastaa ja kohentaa kotia. Luonnol­li­sesti käsidesi- ja maski­firmat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyö­so­vel­luksia enemmän kuin koskaan.

Melin jatkaa listaa.

– Palve­lua­loille on tullut uusia sovel­luksia, kuten nouto­ruo­ka­pal­ve­luita ja kaupan kotiin­kul­je­tus­pal­ve­luita. Mutta kuinka pitkä­kes­toinen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.

Joku hyötyy aina myös kriiseistä. Se, onko se reilua, on oikeas­taan turhaa pohdintaa.

– Kapita­lismi on siinä mielessä julma apparaatti, että myös esimer­kiksi sodalla, ihmis­kunnan suurim­malla tyhmyy­dellä, jotkut ovat tehneet miljoonia. Tässä tilan­teesta pitäisi löytää nyt niin paljon voittajia kuin on mahdol­lista ja niin vähän häviäjiä kuin mahdollista.

Veron­ke­ven­nykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilan­teesta kärsineet.

Melinin mukaan meillä on nyt tilai­suus tehdä jotain ihan uutta.

– Olisi miljoonan taalan paikka tehdä vihreitä inves­toin­teja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlan­neet resurs­seja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on antanut mahdol­li­suuden miettiä ekolo­gi­sempaa elämän­tapaa – silti pelkään, että haemme vain paluuta entiseen normaa­liin, joka on maapallon kannalta ongelmallinen.

Melin moitis­kelee, miten Nokian jälkeen inves­toinnit tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen ovat hiipuneet.

– Isoissa yrityk­sissä ei ole isoa draivia. Metsä­teol­li­suu­dessa puhutaan, että puusta saadaan lääkkeitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutki­mus­osastot, jotka kertovat, että maailman pelas­ta­minen on näin lähellä, Melin näyttää minimaa­lisen pientä rakoa etusormen ja peukalon välillä.

– Sen sijaan kerro­taan siitä, miten leveitä paperi­ko­neita tai isoja sellu­myl­lyjä meillä on, hän tuhahtaa.

KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO

Korona­pan­demia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa halli­tuksen lähes kaiken huomion. Harri Melinin mukaan Suomi on pärjää­mi­sel­lään parhaiden maiden joukossa.

– Joidenkin kriiti­koiden mukaan kriisin hoita­mi­seen olisi pitänyt käyttää kokeneita miehiä. Mutta ei ole ketään kokeneita miehiä, kaikki ovat yhtä kokemat­tomia tällaisen edessä! Näen esimer­kiksi kokoo­muksen kritiikin aika populis­ti­sena. Sanna Marinin pitäisi mennä suurin piirtein ottamaan korona­tes­tejä lento­ken­tälle, hän puuskahtaa.

Melin kuitenkin myöntää, että julki­sella puolella on turhaa musta­suk­kaista rajojen vahtaa­mista. Asioita voitai­siin hoitaa parem­massa yhteistyössä.

– Eri minis­te­riöiden toiminta on siilou­tunut ja ne varje­levat liikaa omia tontte­jaan. Suomen levein katu on Kirkko­katu – toisella puolella sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö, toisella opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­teriö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.

Akuutista kriisistä on koetet­tava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdol­li­simman vähän.

Kriisistä ei kuiten­kaan selvitä vain viran­omais­oh­jeilla, vaan vastuuta tarvi­taan kaikilta. Miten kansa­laiset ovat onnis­tu­neet kriisissä? Melinin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esivaltaa kuunnellaan.

– Monet yli 70-vuotiaat ottivat suosi­tukset lähes käskynä ja säilyivät koronalta – mutta siinä tuli sitten muita ongelmia. On selvää, että nuorten suhtau­tu­minen on rämäpäi­sempää, mutta kokonai­suu­dessa on toimittu mallikkaasti.

HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA

Kriisit päättyvät aikanaan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoittaa ja sääntelee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henki­sesti kuin talou­del­li­sesti. Sen enempää Melin kuin Kauko­ran­ta­kaan eivät pelkää lainan­ottoa kriisin hoidossa.

– En ymmärrä kamree­ria­jat­telua, ettemme voisi ottaa velkaa tulevien sukupol­vien makset­ta­vaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvytet­tävä ja katsel­tava miten lainojen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilan­teessa, eivätkä Suomen lähtö­kohdat ole huonot. Akuutista kriisistä on koetet­tava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdol­li­simman vähän, Melin sanoo.

Kauko­rannan mukaan julkisen talouden vahvis­ta­mista ei pidetä SAK:ssakaan ongel­mista pahimpana.

– Valtio saa edelleen hyvin lainaa, ja huolta pysty­tään siirtä­mään tulevai­suu­teen. Myös EU:n 750 miljardin hätära­hoitus tukee koko maanosan elpymistä, ja vienti­maana olemme siitä tosi riippu­vaisia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.

Kauko­ranta muistuttaa, että Suomea pitää lähteä raken­ta­maan vahvuuk­siemme pohjalta.

– Kriisissä näkee hyvin­voin­ti­val­tion tärkeyden ja julkisten palve­luiden roolin sosiaa­listen haittojen kompen­soi­jana. Niiden vahvis­ta­minen on tärkeää jatkos­sakin. Talouden puolella pitää varmistaa, että tämä pysyy tilapäi­senä shokkina, ja siinä tarvi­taan elvytystä, julkisia inves­toin­teja sekä koulu­tusta ja työvoi­ma­pal­ve­luita, joilla autetaan ihmisiä uuteen työhön.

Millä lailla maail­man­ta­lous lähtee elpymään, on iso kysymys.

Myöskään 75 prosentin työlli­syys­ta­voi­tetta ei saa heittää romukoppaan.

– Mutta kyllä tämä priori­teet­teja muuttaa. Jos talo palaa, kannattaa keskittyä sen sammut­ta­mi­seen eikä keittiö­re­montin suunnit­te­luun. Toki jos niitä voi tehdä rinnak­kain, hyvä niin, Kauko­ranta pohtii.

Hänen mukaansa tämä vaali­kausi menee koronan jälki­hoi­dossa, mutta sen jälkeen talou­del­liset vaiku­tukset uppoavat yleiseen julkisen talouden kestä­vyyden hoita­mi­seen. Jos kriisistä seuraa jotain hyvää, se on suhtau­tu­minen yhteis­kunnan turvaverkkoon.

– Monessa maassa on täytynyt luoda tyhjästä nopeasti erilaisia turva­verk­koja. Pohjois­mainen malli on osoit­tanut vahvuu­tensa ja kysyntä sellai­selle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.

Harri Melin uskoo myös hyvin­voin­ti­val­tioon, mutta sanoo pelkää­vänsä kriisin poliit­tisia seurauksia.

– Olen erityi­sesti demokraat­tisten insti­tuu­tioiden globa­li­saa­tion kannat­taja. Kriisi on opettanut, että olemme hirveän riippu­vaisia toisis­tamme ja maailman pelas­ta­minen vaatii yhteistä tekemistä. Siksi arveluttaa, että joku äärina­tio­na­lis­tinen populismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keske­nämme. Meidän pitäisi kansain­vä­li­sesti hoitaa hommat niin, että ihmisten on täällä hyvä olla.

KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA

Kunta­liiton arvion mukaan korona­kriisin vaikutus kuntien talou­teen ensi vuonna on noin 1,7 miljardia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kirei­siin tunnel­miin, mutta nyt korona rokottaa myös isompia kaupun­keja, joissa normaa­listi menee melko hyvin.

– Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin tervey­den­huollon menojen kautta, mutta kun ne saavat menojen kasvun hallin­taan ja tulopuolen kuntoon, edelly­tyksiä kriisistä selviä­mi­seen on, Kunta­liiton pääeko­no­misti Minna Punakallio sanoo.

Koronan aiheut­tama notkahdus näkyy kunnissa ensim­mäi­seksi inves­toin­tien lykkäämisenä.

– Jos on tie, joka pitää päällystää tai homekoulu, joka korjata, niitä lykätään. Toinen säästö­kohde on sijai­suuk­sien ja määrä­ai­kai­suuk­sien karsi­minen. Jos joku työntekijä jää pois, yrite­tään pärjätä olemassa olevalla joukolla.

Vastuul­lista talouden sopeut­ta­mista pitää kunnissa jatkaa.

Kunnat kantavat ison osan ihmisten hyvin­voin­nista ja palve­luista. Palve­luista halutaan pitää kiinni, ja niiden tekemi­seen tarvi­taan ihmisiä. Kunnissa on myös paljon tehtäviä, joiden välillä ihmisiä voidaan siirtää. Siksi irtisa­no­misia ei Punakal­lion mukaan haluta eikä tarvitse käyttää ensimmäisenä.

Ilman koronaakin kunnissa on paljon mietti­mistä tulevai­suuden suhteen. Uudis­tuksia pitäisi tehdä, ja suurim­pana häilyy ikuisuus­pro­jekti soten suhteen. Punakal­liolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.

– Vastuul­lista talouden sopeut­ta­mista pitää kunnissa jatkaa, ja väestö­muu­tok­siin pitää reagoida tosis­saan. Valtion pitää tulla kunta­ta­loutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljardin kuoppaa saadaan tasoi­tettua. Myös kuntien velvoit­teiden lisää­mi­sessä toivo­taan pidät­ty­väi­syyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeuttaa, rakentaa uusia palve­luita ja pitää rahavirta tasapai­nossa, se on vaikeaa. Velaksi eläminen ei ole kestävää.

RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA

Teolli­suus­liitto tarttui koronan poikkeus­o­loihin nopeasti. Työnan­ta­ja­puolen kanssa istut­tiin samaan pöytään ja tehtiin helpo­tuksia yt- ja lomautusmenettelyihin.

– Näillä toimen­pi­teillä mahdol­lis­tet­tiin, että yrityk­sissä voitiin reagoida nopeasti muuttu­nee­seen tilan­tee­seen ja ne voivat sopeuttaa toimin­taansa. Näin välte­tään konkurs­seja ja sääste­tään työpaik­koja, sanoo puheen­joh­taja Riku Aalto.

Liiton omien toimin­tojen kannalta tehtiin myös pikaisia päätöksiä. Muun muassa toimiston työjär­jes­te­lyillä siirret­tiin henki­löitä työttö­myys­kas­saan käsit­te­le­mään nopeasti kasva­nutta hakemusvyöryä.

Vaikka työttö­myys­menot ovat kasva­neet, talou­del­li­sesti kriisi ei vielä liiton toimintaa vaikeuta.

– Jäsen­mak­su­ker­tymä on ollut budjetin mukainen. Kulut ovat puoles­taan pudon­neet, koska fyysisiä tilai­suuksia ja koulu­tuksia ei ole juuri järjes­tetty ja henki­lö­kunta ei ole matkustanut.

Vaiku­tuksia työpaik­koihin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.

– Yritysten tilaus­kan­nassa on ollut pudotusta, mutta yritys­koh­taiset erot ovat suuret. Telakoiden tilauksia on siirretty tai peruttu, ja tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen vaiku­tuksia saattaa vielä tulla. Kaikilla ei kuiten­kaan mene huonosti, ja on paljon yrityksiä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.

TARKKANA EDUNVALVONNASSA

Riku Aalto antaa halli­tuk­selle ja eduskun­nalle tunnus­tusta kriisin hoidosta.

– Hallitus toimi ripeästi heti alussa ja yritys­tu­kien suhteen tehtiin nopeita toimen­pi­teitä – miten se lopul­li­sesti meni, arvioi­daan toki myöhemmin. Tämä oli oiva näyttö poliit­tisen järjes­telmän toimi­vuu­desta. Kun on yhteinen hätä, konsen­susta löytyy. Vuoden 2008 finans­si­krii­sistä opittiin, että parhaiten selvi­tään, kun saadaan yritykset ja työpaikat säilymään.

Korona tulee olemaan liitolle pitkä edunval­von­nal­linen projekti. Epidemia ei hellitä hetkessä, vaan se on seura­namme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa väistä­mättä myös neuvottelupöytiin.

– EK:lta on jo tullut ehdotuksia koronan varjolla siitä, miten paikal­linen sopiminen pitäisi avata kokonaan ja työeh­to­so­pi­mukset olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityksiä heikentää työsuh­teen ehtoja mieli­val­tai­sesti. Käsit­te­lyyn tulleiden erimie­li­syys­muis­tioiden määrä on kesän aikana kasvanut – ei ihan kaksin­ker­tais­tunut, mutta melkein.

”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”

Visko­Teepak Oy:n ammat­tio­saston 417 puheen­joh­taja Maarit Laakso sanoo, että korona­tar­tun­tojen kiihtyessä tehtaan käytännöt kiris­tyivät välit­tö­mästi. Visko­Teepak valmistaa elintar­vi­ke­teol­li­suu­delle muun muassa keino­kui­tuista makka­ran­kuorta, ja hygie­niasta tarkassa paikassa vierai­li­joita eikä ulkopuo­lisia huolto­miehiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyivät, jäivät etätöihin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.

– Tuli tietysti entis­täkin tiukempia hygie­nia­sään­nöksiä ja käsidesiä oli joka paikassa. Myös turva­vä­leihin kiinni­tet­tiin huomiota, ja ruoka­lassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä.

Työnan­taja on koko epide­mian ajan huoleh­tinut, että infotau­luissa ympäri tehdasta on ollut säännöl­listä tietoa sekä ohjeis­tusta, miten eri tilan­teissa toimi­taan. Yhteis­tuumin myös tehtiin suunni­telmia sen varmis­ta­mi­seksi, että tilan­teesta selvi­tään mahdol­li­simman sujuvasti ja vähin vaurioin.

– Sairaus­loman pitämistä omalla ilmoi­tuk­sella jatket­tiin kolmesta kuuteen päivään. Luotta­mus­hen­kilöt ja esimiehet keskus­te­livat paljon ja toiveita kysel­tiin puolin ja toisin. Yhtään korona­ta­pausta ei ole ollut.

”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”

Laukamo-yhtiöillä tartut­tiin nopeasti koronatoimiin.

– Joka paikkaan tuli käsidesiä, tauko­ti­loissa kiinni­tet­tiin huomio turva­vä­leihin ja muutenkin on pyritty pysymään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Kirsi-Maarit Virtanen.

– Työnan­tajan kanssa on hoidettu viikoit­tain tuoretta infoa henki­lös­tölle ja sovittu, että kaikista altis­tuk­sista pitää tiedottaa heti. Yhtään korona­ta­pausta ei ole tehtailla ollut.

Yhteistyö Lauka­molla on sujunut hyvässä hengessä, mutta koronan alkuvai­heessa käytiin yt-neuvot­te­luja. Lomau­tuk­siin ei kuiten­kaan ollut lopulta tarvetta.

Lauka­molla tai Visko­Tee­pa­killa kummal­la­kaan ei ole ollut minkään­laisia yrityksiä puuttua koronan varjolla työehtoihin.

– Päinvas­toin, tämä on jopa yhdis­tänyt meitä, sanoo Visko­Tee­pakin Maarit Laakso.

OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA

AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opiske­le­vien työssä­op­pi­misen jaksoja on peruttu tai siirretty, ja lähio­pe­tusta on siirretty etäope­tuk­seksi. Osalla opiske­li­joita se on vaikut­tanut motivaa­tioon, koska ammat­tiop­pi­lai­tok­siin on menty nimeno­maan käytännön opiskelun perässä.

Harjoit­te­lu­jak­soista keskeytyi keväällä noin viidennes, ja vastaa­jista 14 prosenttia ei pystynyt valmis­tu­maan, vaikka se oli suunni­tel­missa. Opiske­li­joista kolmannes uskoi, että myös mahdol­li­suudet työllis­ty­mi­seen ovat vähen­ty­neet. 40 prosenttia menetti kesä- tai muun työpaikan tai työt vähenivät muuten.

AMMATTIKORKEAKOULUJEN opiske­li­joiden keskuu­dessa noin puolella motivaatio oli laskenut, jaksa­minen huonon­tunut sekä stressi lisään­tynyt. Erityisen paljon tilanne on vaikut­tanut opinto­jensa alkuvai­heessa oleviin opiskelijoihin.

Toisaalta osa opiske­li­joista koki omatah­tisen opiskelun sopivan itsel­leen – he olivat suorit­ta­neet opintoja normaalia rytmiä nopeammin.

YLIOPISTOISSA lähio­pe­tusta on siirretty huomat­tavan paljon verkkoon. Kontak­tio­pe­tuk­sena on järjes­tetty vain opetusta, joka on välttä­mä­töntä, kuten labora­torio-opetus. Opintoja vaikeutti myös kirjas­tojen sulkeutuminen.

Harjoit­te­luita joudut­tiin perumaan tai keskeyt­tä­mään, erityisen haasteel­linen tilanne on ollut sote-alalla ja opetta­jaksi opiske­le­villa. Valtaosa yliopis­toista on myös perunut opiske­li­ja­vaihdot tältä syksyltä.

Lähteet: Ammat­tiin opiske­levat SAKKI:n, Opiske­li­ja­kun­tien liitto SAMOK:in sekä Yliop­pi­las­kun­tien liitto SYL:in jäsenil­leen tekemät kyselyt.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS EMILIE UGGLA