Koronasta karille vai uudelle väylälle? Pärjääjät pärjäävät, mutta monen hyvinvointi on uhattuna

Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa, korona kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Pärjääjät pärjäävät, mutta isoa joukkoa ihmisiä uhkaa ainakin jonkin kokoinen ja pituinen hyvinvoinnin notkahdus. Pandemia olisi myös uudistusten ja innovaatioiden paikka, mutta osataanko se käyttää hyväksi?

Kesän suvantovaiheen jälkeen koronan toinen aalto tekee tuloaan. Kuinka äkäinen se on ja miten se vaikuttaa, on vielä osin arvuuttelua. Kukaan ei tiedä myöskään koronan langettaman laskun lopullista suuruutta, mutta se luettaneen kymmenissä miljardeissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotannosta, terveydenhuollon lisäkuluista, verotulojen laskusta sekä työttömyyden kustannuksista.

– Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapitalismin normaaliin vuodenkiertoon. Nyt ollaan sillä lailla julman kriisin äärellä, että se on globaali ja tarkoittaa talouden supistumista Kiinasta Yhdysvaltoihin ja Euroopasta Afrikkaan, sanoo professori Harri Melin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

– Seuraavat vuodet tulevat olemaan hankalia. Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys, Melin sanoo ja piirtelee ilmaan kysymysmerkkejä.

Harri Melin. KUVA JONNE RENVALL

Kriisi on iskenyt yliopistolle suhteellisen miedosti.

– Lähinnä niin, että alaovet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulkopuolinen, hän viittaa Linna-kiinteistön ravintola- ja muihin tiloihin.

Suomessa kriisi kolahtaa työmarkkinoilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epävakaassa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi palvelualoille, ravintoihin ja majoitukseen sekä lentoliikenteeseen. Melin pelkää Lapin matkailun täydellistä romahdusta, jos näkymät eivät selkene.

KORONA SATTUU KAIKKIIN

– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoinen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juurikaan taloudellista haittaa, vaan lähinnä harmitusta siitä, ettei päässyt tiettyyn aikaan mökille tai Leville laskettelemaan. Jos kuukausipalkka on juossut normaaliin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymmenillä tuhansilla lomautetuilla, sanoo SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Kaukoranta listaa kärsijöiksi myös yritysten omistajat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.

– Tätä on tasattu yritystuilla, mutta eivät ne täysin kompensoi yrittäjienkään menetyksiä. Toisaalta palkansaajapuolella sosiaaliturva tasaa työttömyyden tai lomautusten hintalappua, mutta normaalista poikkeavia lisätoimia ei ole juuri tullut. Yrittäjille luotiin uusi tilapäinen työttömyysturvajärjestelmä, palkansaajille ei tällaista kädenojennusta saatu.

Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien.

Kaukoranta ei kuitenkaan halua laittaa yrittäjiä ja palkansaajia vastakkain.

– Mutta siinä mielessä oikeudenmukaisuus ei toteutunut, että työttömäksi jääneet kärsivät eniten. Jos veronkevennyksiä lapataan niille, joilla työt ovat säilyneet, se ei tunnu oikealta. Kevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Työntekijöitä ovat auttaneet joustavat lomautusmahdollisuudet, joten suuria irtisanomisia on voitu ainakin osittain välttää. Melinin ja Kaukorannan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.

– Myös Jyrki Rainan tuore tutkimus, jossa vertailtiin kuuden maan työmarkkinoiden joustavuutta, osoitti Suomen pärjäävän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.

Tilanne kehittyy kuitenkin koko ajan. Elokuun lopulla kuultiin isoja yt- ja irtisanomisuutisia Finnairilta, Swissairilta, SSAB:lta, Metso-Outoteciltä, sekä huippuna UPM:n Kaipolan paperitehtaan alasajo – korona ei toki selitä kaikkia näistä.

HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT

Kriisien tullen heikossa asemassa yhteiskunnassa ovat aina esimerkiksi pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, opiskelijat tai nuoret ja lapset, joilla on oppimisvaikeuksia. Nyt myös vanhukset, joilla sosiaaliset kontaktit katkesivat rajoitusten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.

– Sosiaalipalveluilla, koulutuksella ja hyvinvointipalveluilla pitää olla tulevaisuudessa riittävät resurssit, jotta koronan arvet saadaan korjattua, Kaukoranta sanoo.

Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi katastrofin partaalla.

– Lisätalousarviossa hallitus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riittääkö se. Hyvinvointivaltiota pyöritetään pitkälti kunnissa, ja konkurssikypsältä organisaatiolta se ei oikein suju. Kuntaliitto ei ole varmaan koskaan sanonut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kaukoranta hymähtää.

Ilkka Kaukoranta. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Myös viimeisiä opintojaan suorittaville nuorille korona on ollut kinkkinen. Harjoittelu- ja työssäoppimispaikkojen saaminen on vaikeutunut ja valmistuminen viivästynyt. Harri Melin ei kuitenkaan pelkää yhden sukupolven menettämistä.

– Emme me menettäneet sukupolvea 1990-luvun lamassakaan. Silloin valmistuneista iso osa on työllistynyt ja elää nykyisin normaalia elämää. Toki oli väliinputoajia, mutta tähän asiaan liittyy myös liioittelua.

Epäselvän tulevaisuuden takia Melin näkee kuitenkin tilanteen nyt haastavampana.

– Talous lähti silloin elpymään yllättävän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuorten huoli on oikeutettu.

TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA

Korona on luonut myös menestystarinoita. Toiset yritykset kituvat ja kaatuvat, mutta vaikkapa urheilu-, rauta- ja sisustuskauppa käy hyvin, kun ihmisillä on ollut aikaa harrastaa ja kohentaa kotia. Luonnollisesti käsidesi- ja maskifirmat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyösovelluksia enemmän kuin koskaan.

Melin jatkaa listaa.

– Palvelualoille on tullut uusia sovelluksia, kuten noutoruokapalveluita ja kaupan kotiinkuljetuspalveluita. Mutta kuinka pitkäkestoinen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.

Joku hyötyy aina myös kriiseistä. Se, onko se reilua, on oikeastaan turhaa pohdintaa.

– Kapitalismi on siinä mielessä julma apparaatti, että myös esimerkiksi sodalla, ihmiskunnan suurimmalla tyhmyydellä, jotkut ovat tehneet miljoonia. Tässä tilanteesta pitäisi löytää nyt niin paljon voittajia kuin on mahdollista ja niin vähän häviäjiä kuin mahdollista.

Veronkevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Melinin mukaan meillä on nyt tilaisuus tehdä jotain ihan uutta.

– Olisi miljoonan taalan paikka tehdä vihreitä investointeja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlanneet resursseja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on antanut mahdollisuuden miettiä ekologisempaa elämäntapaa – silti pelkään, että haemme vain paluuta entiseen normaaliin, joka on maapallon kannalta ongelmallinen.

Melin moitiskelee, miten Nokian jälkeen investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat hiipuneet.

– Isoissa yrityksissä ei ole isoa draivia. Metsäteollisuudessa puhutaan, että puusta saadaan lääkkeitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutkimusosastot, jotka kertovat, että maailman pelastaminen on näin lähellä, Melin näyttää minimaalisen pientä rakoa etusormen ja peukalon välillä.

– Sen sijaan kerrotaan siitä, miten leveitä paperikoneita tai isoja sellumyllyjä meillä on, hän tuhahtaa.

KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO

Koronapandemia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa hallituksen lähes kaiken huomion. Harri Melinin mukaan Suomi on pärjäämisellään parhaiden maiden joukossa.

– Joidenkin kriitikoiden mukaan kriisin hoitamiseen olisi pitänyt käyttää kokeneita miehiä. Mutta ei ole ketään kokeneita miehiä, kaikki ovat yhtä kokemattomia tällaisen edessä! Näen esimerkiksi kokoomuksen kritiikin aika populistisena. Sanna Marinin pitäisi mennä suurin piirtein ottamaan koronatestejä lentokentälle, hän puuskahtaa.

Melin kuitenkin myöntää, että julkisella puolella on turhaa mustasukkaista rajojen vahtaamista. Asioita voitaisiin hoitaa paremmassa yhteistyössä.

– Eri ministeriöiden toiminta on siiloutunut ja ne varjelevat liikaa omia tonttejaan. Suomen levein katu on Kirkkokatu – toisella puolella sosiaali- ja terveysministeriö, toisella opetus- ja kulttuuriministeriö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.

Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän.

Kriisistä ei kuitenkaan selvitä vain viranomaisohjeilla, vaan vastuuta tarvitaan kaikilta. Miten kansalaiset ovat onnistuneet kriisissä? Melinin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esivaltaa kuunnellaan.

– Monet yli 70-vuotiaat ottivat suositukset lähes käskynä ja säilyivät koronalta – mutta siinä tuli sitten muita ongelmia. On selvää, että nuorten suhtautuminen on rämäpäisempää, mutta kokonaisuudessa on toimittu mallikkaasti.

HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA

Kriisit päättyvät aikanaan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoittaa ja sääntelee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henkisesti kuin taloudellisesti. Sen enempää Melin kuin Kaukorantakaan eivät pelkää lainanottoa kriisin hoidossa.

– En ymmärrä kamreeriajattelua, ettemme voisi ottaa velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvytettävä ja katseltava miten lainojen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilanteessa, eivätkä Suomen lähtökohdat ole huonot. Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän, Melin sanoo.

Kaukorannan mukaan julkisen talouden vahvistamista ei pidetä SAK:ssakaan ongelmista pahimpana.

– Valtio saa edelleen hyvin lainaa, ja huolta pystytään siirtämään tulevaisuuteen. Myös EU:n 750 miljardin hätärahoitus tukee koko maanosan elpymistä, ja vientimaana olemme siitä tosi riippuvaisia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.

Kaukoranta muistuttaa, että Suomea pitää lähteä rakentamaan vahvuuksiemme pohjalta.

– Kriisissä näkee hyvinvointivaltion tärkeyden ja julkisten palveluiden roolin sosiaalisten haittojen kompensoijana. Niiden vahvistaminen on tärkeää jatkossakin. Talouden puolella pitää varmistaa, että tämä pysyy tilapäisenä shokkina, ja siinä tarvitaan elvytystä, julkisia investointeja sekä koulutusta ja työvoimapalveluita, joilla autetaan ihmisiä uuteen työhön.

Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys.

Myöskään 75 prosentin työllisyystavoitetta ei saa heittää romukoppaan.

– Mutta kyllä tämä prioriteetteja muuttaa. Jos talo palaa, kannattaa keskittyä sen sammuttamiseen eikä keittiöremontin suunnitteluun. Toki jos niitä voi tehdä rinnakkain, hyvä niin, Kaukoranta pohtii.

Hänen mukaansa tämä vaalikausi menee koronan jälkihoidossa, mutta sen jälkeen taloudelliset vaikutukset uppoavat yleiseen julkisen talouden kestävyyden hoitamiseen. Jos kriisistä seuraa jotain hyvää, se on suhtautuminen yhteiskunnan turvaverkkoon.

– Monessa maassa on täytynyt luoda tyhjästä nopeasti erilaisia turvaverkkoja. Pohjoismainen malli on osoittanut vahvuutensa ja kysyntä sellaiselle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.

Harri Melin uskoo myös hyvinvointivaltioon, mutta sanoo pelkäävänsä kriisin poliittisia seurauksia.

– Olen erityisesti demokraattisten instituutioiden globalisaation kannattaja. Kriisi on opettanut, että olemme hirveän riippuvaisia toisistamme ja maailman pelastaminen vaatii yhteistä tekemistä. Siksi arveluttaa, että joku äärinationalistinen populismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keskenämme. Meidän pitäisi kansainvälisesti hoitaa hommat niin, että ihmisten on täällä hyvä olla.

 

KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA

Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio. KUVA SUOMEN KUNTALIITTO RY

Kuntaliiton arvion mukaan koronakriisin vaikutus kuntien talouteen ensi vuonna on noin 1,7 miljardia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kireisiin tunnelmiin, mutta nyt korona rokottaa myös isompia kaupunkeja, joissa normaalisti menee melko hyvin.

– Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, mutta kun ne saavat menojen kasvun hallintaan ja tulopuolen kuntoon, edellytyksiä kriisistä selviämiseen on, Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sanoo.

Koronan aiheuttama notkahdus näkyy kunnissa ensimmäiseksi investointien lykkäämisenä.

– Jos on tie, joka pitää päällystää tai homekoulu, joka korjata, niitä lykätään. Toinen säästökohde on sijaisuuksien ja määräaikaisuuksien karsiminen. Jos joku työntekijä jää pois, yritetään pärjätä olemassa olevalla joukolla.

Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa.

Kunnat kantavat ison osan ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista. Palveluista halutaan pitää kiinni, ja niiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Kunnissa on myös paljon tehtäviä, joiden välillä ihmisiä voidaan siirtää. Siksi irtisanomisia ei Punakallion mukaan haluta eikä tarvitse käyttää ensimmäisenä.

Ilman koronaakin kunnissa on paljon miettimistä tulevaisuuden suhteen. Uudistuksia pitäisi tehdä, ja suurimpana häilyy ikuisuusprojekti soten suhteen. Punakalliolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.

– Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa, ja väestömuutoksiin pitää reagoida tosissaan. Valtion pitää tulla kuntataloutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljardin kuoppaa saadaan tasoitettua. Myös kuntien velvoitteiden lisäämisessä toivotaan pidättyväisyyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeuttaa, rakentaa uusia palveluita ja pitää rahavirta tasapainossa, se on vaikeaa. Velaksi eläminen ei ole kestävää.

 

RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA

Kriisi voi poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pohtii. KUVA KITI HAILA

Teollisuusliitto tarttui koronan poikkeusoloihin nopeasti. Työnantajapuolen kanssa istuttiin samaan pöytään ja tehtiin helpotuksia yt- ja lomautusmenettelyihin.

– Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin, että yrityksissä voitiin reagoida nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja ne voivat sopeuttaa toimintaansa. Näin vältetään konkursseja ja säästetään työpaikkoja, sanoo puheenjohtaja Riku Aalto.

Liiton omien toimintojen kannalta tehtiin myös pikaisia päätöksiä. Muun muassa toimiston työjärjestelyillä siirrettiin henkilöitä työttömyyskassaan käsittelemään nopeasti kasvanutta hakemusvyöryä.

Vaikka työttömyysmenot ovat kasvaneet, taloudellisesti kriisi ei vielä liiton toimintaa vaikeuta.

– Jäsenmaksukertymä on ollut budjetin mukainen. Kulut ovat puolestaan pudonneet, koska fyysisiä tilaisuuksia ja koulutuksia ei ole juuri järjestetty ja henkilökunta ei ole matkustanut.

Vaikutuksia työpaikkoihin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.

– Yritysten tilauskannassa on ollut pudotusta, mutta yrityskohtaiset erot ovat suuret. Telakoiden tilauksia on siirretty tai peruttu, ja teknologiateollisuuteen vaikutuksia saattaa vielä tulla. Kaikilla ei kuitenkaan mene huonosti, ja on paljon yrityksiä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.

TARKKANA EDUNVALVONNASSA

Riku Aalto antaa hallitukselle ja eduskunnalle tunnustusta kriisin hoidosta.

– Hallitus toimi ripeästi heti alussa ja yritystukien suhteen tehtiin nopeita toimenpiteitä – miten se lopullisesti meni, arvioidaan toki myöhemmin. Tämä oli oiva näyttö poliittisen järjestelmän toimivuudesta. Kun on yhteinen hätä, konsensusta löytyy. Vuoden 2008 finanssikriisistä opittiin, että parhaiten selvitään, kun saadaan yritykset ja työpaikat säilymään.

Korona tulee olemaan liitolle pitkä edunvalvonnallinen projekti. Epidemia ei hellitä hetkessä, vaan se on seuranamme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa väistämättä myös neuvottelupöytiin.

– EK:lta on jo tullut ehdotuksia koronan varjolla siitä, miten paikallinen sopiminen pitäisi avata kokonaan ja työehtosopimukset olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti. Käsittelyyn tulleiden erimielisyysmuistioiden määrä on kesän aikana kasvanut – ei ihan kaksinkertaistunut, mutta melkein.

”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”

ViskoTeepakilla turvaväleihin kiinnitetään huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä, Visko Fackarbetare – Viskon tehdastyöntekijät ao. 417:n puheenjohtaja Maarit Laakso kertoo. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

ViskoTeepak Oy:n ammattiosaston 417 puheenjohtaja Maarit Laakso sanoo, että koronatartuntojen kiihtyessä tehtaan käytännöt kiristyivät välittömästi. ViskoTeepak valmistaa elintarviketeollisuudelle muun muassa keinokuituista makkarankuorta, ja hygieniasta tarkassa paikassa vierailijoita eikä ulkopuolisia huoltomiehiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyivät, jäivät etätöihin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.

– Tuli tietysti entistäkin tiukempia hygieniasäännöksiä ja käsidesiä oli joka paikassa. Myös turvaväleihin kiinnitettiin huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä.

Työnantaja on koko epidemian ajan huolehtinut, että infotauluissa ympäri tehdasta on ollut säännöllistä tietoa sekä ohjeistusta, miten eri tilanteissa toimitaan. Yhteistuumin myös tehtiin suunnitelmia sen varmistamiseksi, että tilanteesta selvitään mahdollisimman sujuvasti ja vähin vaurioin.

– Sairausloman pitämistä omalla ilmoituksella jatkettiin kolmesta kuuteen päivään. Luottamushenkilöt ja esimiehet keskustelivat paljon ja toiveita kyseltiin puolin ja toisin. Yhtään koronatapausta ei ole ollut.

”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”

Työnantajan kanssa on sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti, Laukamo Groupin työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Laukamo-yhtiöillä tartuttiin nopeasti koronatoimiin.

– Joka paikkaan tuli käsidesiä, taukotiloissa kiinnitettiin huomio turvaväleihin ja muutenkin on pyritty pysymään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen.

– Työnantajan kanssa on hoidettu viikoittain tuoretta infoa henkilöstölle ja sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti. Yhtään koronatapausta ei ole tehtailla ollut.

Yhteistyö Laukamolla on sujunut hyvässä hengessä, mutta koronan alkuvaiheessa käytiin yt-neuvotteluja. Lomautuksiin ei kuitenkaan ollut lopulta tarvetta.

Laukamolla tai ViskoTeepakilla kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia yrityksiä puuttua koronan varjolla työehtoihin.

– Päinvastoin, tämä on jopa yhdistänyt meitä, sanoo ViskoTeepakin Maarit Laakso.

 

OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA

AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opiskelevien työssäoppimisen jaksoja on peruttu tai siirretty, ja lähiopetusta on siirretty etäopetukseksi. Osalla opiskelijoita se on vaikuttanut motivaatioon, koska ammattioppilaitoksiin on menty nimenomaan käytännön opiskelun perässä.

Harjoittelujaksoista keskeytyi keväällä noin viidennes, ja vastaajista 14 prosenttia ei pystynyt valmistumaan, vaikka se oli suunnitelmissa. Opiskelijoista kolmannes uskoi, että myös mahdollisuudet työllistymiseen ovat vähentyneet. 40 prosenttia menetti kesä- tai muun työpaikan tai työt vähenivät muuten.

AMMATTIKORKEAKOULUJEN opiskelijoiden keskuudessa noin puolella motivaatio oli laskenut, jaksaminen huonontunut sekä stressi lisääntynyt. Erityisen paljon tilanne on vaikuttanut opintojensa alkuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.

Toisaalta osa opiskelijoista koki omatahtisen opiskelun sopivan itselleen – he olivat suorittaneet opintoja normaalia rytmiä nopeammin.

YLIOPISTOISSA lähiopetusta on siirretty huomattavan paljon verkkoon. Kontaktiopetuksena on järjestetty vain opetusta, joka on välttämätöntä, kuten laboratorio-opetus. Opintoja vaikeutti myös kirjastojen sulkeutuminen.

Harjoitteluita jouduttiin perumaan tai keskeyttämään, erityisen haasteellinen tilanne on ollut sote-alalla ja opettajaksi opiskelevilla. Valtaosa yliopistoista on myös perunut opiskelijavaihdot tältä syksyltä.

Lähteet: Ammattiin opiskelevat SAKKI:n, Opiskelijakuntien liitto SAMOK:in sekä Ylioppilaskuntien liitto SYL:in jäsenilleen tekemät kyselyt.

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

TYÖYMPÄRISTÖ: Tasa-arvoinen kohtelu luo reiluutta työelämään

Kaikkien yhdenvertaisen kohtelun on lähdettävä jo työpaikkailmoituksesta.

KUVA YLLÄ: Hitsausluokkien kaltaisia, tehtävään vaadittavia pätevyyksiä saa sisällyttää työpaikkailmoituksiin, mutta vaatimusten on aina aidosti liityttävä tehtävästä suoriutumiseen.

Työpaikkailmoitus kertoo vaatimukset, joilla työtehtävästä suoriutuu. Lähinnä tämä tarkoittaa koulutus- ja työkokemusta, mutta ilmoitus voi antaa tietoa myös erityisvaatimuksista, esimerkiksi infoajokortista, hitsausluokista tai tiettyjen tietokoneohjelmien tai kielien osaamisesta.

Ilmoituksen pitää olla oikeassa suhteessa todellisiin ja merkityksellisiin vaatimuksiin. Työpaikkaa ei saa ilmoittaa pelkästään naisen tai miehen haettavaksi, ellei työn erityisyys vaadi hakijalta tiettyä sukupuolta, fyysisiä ominaisuuksia tai vastaavaa. Tällainen työ voi olla esimerkiksi sairaan tai vammaisen henkilökohtaisena avustajana toimiminen.

Terveysvaatimuksissa on oltava erittäin tarkkana. Mikäli työtehtävä ei aidosti vaadi työntekijältä tiettyä terveydentilaa tai -tasoa, niiden vaatiminen muuttuu syrjinnäksi. Työpaikkailmoitus voi kuitenkin kertoa sen, että työn suorittaminen vaatii tiettyä terveydellistä tilaa. Tällaisia työtehtäviä on muun muassa pelastustoimen, ilmailualan ja merenkulun ammateissa.

TYÖNANTAJALLA VASTUU SUUNNITELMISTA

Työpaikan tasa-arvoista ja syrjintää kitkevää toimintaa ohjaavat työpaikan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Vastuu suunnitelmien laadinnasta on työnantajalla, yhteistoiminnassa työntekijöiden edustajien kanssa. Nämä suunnitelmat velvoittavat aktiiviseen toimintaan reilun työpaikan synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, ja niitä on päivitettävä määräajoin. Tapahtumat, muutokset ja määräajat kannattaa kirjata suunnitelmiin – näin kaiken toteuttamistakin on helpompi seurata.

Reilun työpaikan ylläpitäminen on kaikkien vastuulla. Jokaisen työntekijän pitää ilmoittaa epäkohdista ja tehdä näin oma osuutensa työpaikan hyvinvoinnin eteen. Tämä vaatii avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Usein itse uhrilta puuttuu tieto omista oikeuksista. Hänen voimavaransa voivat olla heikentyneet tai puuttuva kielitaito voi olla esteenä sille, että syrjinnän tai epäoikeudenmukaisen kohtelun uhri jaksaisi viedä asiaansa eteenpäin.

Työpaikan luottamushenkilöt kehittävät ja valvovat yhdessä tehtyjen suunnitelmien ja pelisääntöjen noudattamista. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa he ovat riippuvaisia muista työntekijöistä, joiden on annettava todenperäisiä tietoja ja kerrottava kokemuksiaan esimerkiksi työsuhteen ehdoista, palkoista, sairauspoissaoloista ja häirinnästä. Luottamushenkilöt voivat pyydettäessä ja luvan asianosaiselta saatuaan antaa tietoa viranomaiselle, työterveyshuollolle ja ammattiliitolle.

AVI VALVOO YHDENVERTAISUUSLAKIA

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue valvoo yhdenvertaisuuslakia työelämässä. Työsuojeluviranomainen sai vuoden 2019 aikana 500 työsyrjintään liittyvää yhteydenottoa ja 180 valvontapyyntöä, joista 110 johti tarkastuksen tekemiseen. Noin joka kolmannessa tapauksessa työnantaja oli toiminut vastoin syrjintäkieltoa.

Valvontapyynnöistä noin 30 prosenttia koski terveyttä. Tyypillisesti työsopimus purettiin koeaikana tai sitten määräaikaista sopimusta ei jatkettu terveydellisistä syistä. Myös toistaiseksi voimassa oleva työsuhde saatettiin päättää, vaikka syy verhottiin joksikin muuksi kuin työntekijän terveydentilasta johtuvaksi.

Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten tasa-arvosta annettua lakia. Tasa-arvon edistämisen ohella lain tavoitteena on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Työsuojeluviranomaisen tehtävä on siis valvoa yhdenvertaisuuden toteutumista ja tasa-arvovaltuutetun puolestaan tasa-arvolain noudattamista. Nämä asiat kietoutuvat tiiviisti yhteen, eikä lakeja kannata liikaa pohtia. Tärkeintä on aloittaa ratkaisun etsintä ongelmiin ja välttää niiden pitkittyminen ja tulehtuminen. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö tukee, neuvoo, opastaa ja kouluttaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Annamme tukea, kun työpaikka etsii menetelmiä ja keinoja ongelmien ratkaisuun.

TEKSTI SARI KOLA
KUVA ROBERT JANSSON

Hänen työnsä – sukupuoleen katsomatta: ”Tehkää sitä, mikä tuntuu omalta”

Suomi on tasa-arvon mallimaa, vai onko? Jopa suomen kielen sana, hän, on nerokas. Ei tarvita uutta sanaa kuvaamaan ihmistä sukupuolineutraalilla tavalla. Työmarkkinoilla Suomi on kuitenkin merkillisen jakautunut. Segregaatio, työn jakautuminen naisten ja miesten töihin, on jopa erityisen vahvaa.

KUVA YLLÄ: ”Jokaisen pitäisi tehdä sitä työtä, mistä itse tykkää. Kyllä asenteet hiljalleen muuttuvat”, sanoo henkilöautokunnostaja Anu Luhtanen Seinäjoen Käyttöautolta. KUVA JOHANNES TERVO

13.5.2020

– Jaon naisten ja miesten töihin pitäisi olla jo historiaa, mutta niin ei vain ole, tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila Teollisuusliitosta sanoo. Teollisuusliitossa jakolinja kulkee toimialojen välillä niin, että esimerkiksi metalli-, kemia- ja puutuoteteollisuus ovat selvästi miesvaltaisia. Pesulat sekä kenkä- ja tekstiiliteollisuuden työpaikat ovat edelleen naisvaltaisia.

Anu-Hanna Anttila

Hankepäällikkö Eija Leinonen KoulutusAvain Oy:stä on perehtynyt ammattien sukupuolittumiseen Suo, susiraja ja segregaatio -hankkeessa Lapin ja Kainuun osalta. Hänen mielestään asiasta puhutaan ja sitä tutkitaan aivan liian vähän.

– Onko niin, että nuoret kokevat ammatteja valitessaan, että heitä tuupataan aloille, jotka eivät ole heidän pirtaansa sopivia. Sukupuolen vuoksi naisia sote- ja miehiä tekniikka-aloille. Osa voi syrjäytyä sen vuoksi?

Hänen mielestään ennakkoluuloista ja siitä ajattelumallista, mitkä työt sopivat naisille ja miehille, pitäisi päästä irti.

– Fyysisyys, johon vedotaan usein, ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Fyysisesti raskaimpia töitä tehdään sosiaali- ja terveyssektorilla.

Hän uskoo, että nuoret jo monella tavalla myllyttävät ennakkoluuloja. Lisäksi opoille ja opettajille tarvitaan aitoa tietoa tämän päivän työelämästä.

– Tasa-arvotyö on taitolaji. Tytöistä ja pojista puhumista ei pidä kieltää, mutta sukupuoliin liittyviä asioita ei pidä yleistää. Järjen käyttö on sallittua.

VANHOJA VIRHEITÄ EI PÄÄSTÄ PAKOON

Anu-Hanna Anttila muistuttaa, että sukupuolittuminen ei ole ongelma vain naisille. Hän kertoo tapaamastaan hitsaajasta. Tämä valitsi peruskoulun jatkoksi ammattikoulun, ihan vain siksi, että niin teki myös kolme hänen kaveriaan. Nelikymppisenä hitsaaja totesi, että oikeasti hänestä olisi tullut hyvä sosiaalialan ammattilainen vaikka lastenkotiin tai nuorisotyöhön. Hän oli huomannut sen tehdessään vapaa-ajallaan töitä urheiluseurassa.

– Tätä suomalaisten työmarkkinoiden vahvaa piirrettä, segregaatiota (eriytymistä), ei pääse karkuun millään, tasa-arvopolitiikkaa tutkiva tutkijatohtori Paula Koskinen Sandberg Tampereen yliopistosta sanoo.

Paula Koskinen Sandberg

Naisten ja miesten palkkojen ja työelämän eriytymisen historia kiteytyy vuoteen 1945. Sotien jälkeen työvoimasta oli pula, naisia oli siirtynyt fyysistä voimaa vaativiin urakkatöihin. Naisten palkasta tuli kuitenkin ongelma.

– Ajateltiin, että naisten ja lasten tekemä työ ei ole samanarvoista eikä siitä tarvitse maksaa saman verran.

Metalliteollisuudessa paras naispalkka oli noin puolet miehen palkasta. Suomen hallitus nuiji lakiin palkkataulukot, joissa naisten palkat olivat 80 prosenttia miesten palkoista. Taulukoita piti noudattaa, kun työehtosopimuksia laadittiin. Vaikka tavoite oli nostaa naisten palkkoja, laki synnytti pysyvän rakenteen ja laillisti palkkasyrjinnän. Esimerkiksi vaatturialalla oli jo sovittu samasta palkasta, mutta palkkaero palasi. Naisen tekemä takki ei ollut niin arvokas kuin miehen tekemä.

Suomessa on suunnilleen yhtä paljon miesten ja naisten aloja.

– Nyt on helppo ajatella, että siitä on paljon aikaa, mutta vielä 1960-luvulle säätely oli virallisesti voimassa. Palkkaeroa on totuttu pitämään itsestään selvänä. Ihmisten ajatusmaailmassa ja arkielämän käytännöissä 1960–1970-luvusta ei ole niin pitkä aika, Koskinen Sandberg sanoo.

Suomi on hyväksynyt samapalkkaisuussopimuksen, jonka mukaan naisille ja miehille pitää maksaa samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Tilastojen mukaan naisen euro on keskimäärin 84 senttiä. Vuoden 1945 minimistä on päästy eteenpäin – neljä senttiä.

TASA-ARVOLAINSÄÄDÄNTÖ ISKEE ONGELMAAN

Suomen hallitus tarttuu segregaatio-ongelmaan sen juuria myöten. Tasa-arvosuunnittelua halutaan ulottaa jo varhaiskasvatukseen.

– Segregaatio on iso ongelma, johtaja Tanja Auvinen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

Tanja Auvinen

– Taustalla ovat tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten stereotypiat, ne syntyvät tosi varhain. Tiedetään, että yksilöjen väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolten väliset. Ollaan tekemisissä syvien käsitysten kanssa, mitä sukupuolet ovat, mikä on ”normaalia” ja ”luonnollista”, hän pohtii. Silti tämä ei tarkoita, etteikö enää voisi puhua tytöistä ja pojista. Tarvitaan vain tilaa uusille rooleille.

Jakoa kiristää, että työelämässä niin nollatuntisopimukset ja määräaikaisuudet kuin hoivavastuu kasautuvat naisille. Miehet pitävät edelleen vain 10 prosenttia perhevapaista. Tätä hallitus pyrkii taklaamaan perhevapaauudistuksella.

Kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman neuvottelut sen sijaan rysähtivät karille helmikuussa. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät saaneet aikaan yksimielisyyttä siitä, millä toimenpiteillä sukupuolten välistä palkkaeroa saadaan kavennettua.

Työvoimatilastojen mukaan jako ei ole pienenemässä. Niin sanottuja tasa-ammatteja, joissa sukupuolet jakautuvat korkeintaan suhteessa 40–60, oli aiemmin 13 prosenttia. Vuonna 2017 niitä oli Tilastokeskuksen mukaan enää 8,9 prosenttia.

Organisaatiotutkimuksen perusteella kuitenkin tiedetään, että naisten ja miesten tasaisempi määrä työpaikalla on parempi ilmapiirille ja tuottavuudelle.

MUUTOKSIA NÄKYVISSÄ

Pirkko Valtasella on Enics Raahen pääluottamusmiehenä ollut näköala elektroniikkateollisuuden naisvaltaiseen kokoonpanotyöhön.

– Naisilla on pitempi pinna tehdä pikkutarkkaa työtä, jossa on pieniä osia ja paljon toistoa. Se ei ole paremmuuskysymys, luoja on vain antanut meille pitemmät hermot lasten takia, Valtanen uskoo.

Enicsillä muutoksen myrsky kuitenkin hajotti koko työpaikan. Erinäisten yritysjärjestelyjen myötä tuotannon 150 työntekijän joukko on kutistunut 12 henkeen.

– Yllättävän hyvin entiset työntekijät ovat kouluttautuneet, päässeet vakituisiin töihin muille aloille. Metallialalle on mennyt sekä naisia että miehiä, samoin hoito-, puhtaus- ja ruokapalvelualoille. He ovat jaksaneet ja olleet sitkeitä asian kanssa, opiskelleet uusiin ammatteihin. Todella kunnioitettava saavutus, kun keski-ikä oli kuitenkin 48 vuotta.

Nyt myös miehet ja pojat opiskelevat sairaanhoitajiksi ja kätilöiksi. Naisia on opiskellut entisiin miehisiin ammatteihin metallialan koulutuksissa. Työt ovat sekoittumassa. Asenteita on todella vaikea muuttaa, mutta ne voivat muuttua.

”Hitsareina pikkutarkkuus, että tehdään huolellisesti, se sujuu naisilta luontaisesti. Naiset, jotka ovat hitsareina, heillä on ollut vuosikymmenten mittaisia työpaikkoja”, sanoo Raahen Enicsin pääluottamusmies Pirkko Valtanen. KUVA VESA RANTA

Teollisuusliitossa palkkarakenne edellyttää, että samasta työstä maksetaan sama palkka. Valtanen uskoo, että naiset kyllä pärjäävät.

– Hitsareina juuri tämä pikkutarkkuus, että tehdään huolellisesti, se sujuu naisilta luontaisesti. Naiset, jotka ovat hitsareina, heillä on ollut vuosikymmenten mittaisia työpaikkoja.

Valtanen kuitenkin potkii naisia liikkeelle. Naiset eivät useinkaan hakeudu vaativampiin hommiin. Jos taas vastuusta maksetaan, niin kun joku hoitaa toisen lapsia, kyse on viime kädessä lapsen hengestä. Se on melkoinen vastuu. Jos vastuita arvotetaan työssä, niin moni asia menisi uusiksi.

– Vahvana ihmisenä ja vahvana naisena olen törmännyt monta kertaa siihen, että jos mies on voimakas, hän on karismaattinen. Jos nainen ottaa kantaa, se on pahankurinen akka. Tästä ei ole päästy.

Pirkko Valtanen on myös Raahen kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Hänen mielestään naisia tulee kannustaa sekä pääluottamusmiehiksi tai kuntapäättäjiksi.

– Naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet. Luottamustehtävät vievät paljon, mutta myös antavat äärettömän paljon.

TÖITÄ, JOIHIN KASVETAAN?

Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Sari Kola työskentelee työympäristöyksikössä, joka vastaa Teollisuusliiton tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioista. Hän puolestaan pitää jakoa naisten ja miesten aloihin osittain relevanttina.

Sari Kola

– Meillä on töitä, jotka ovat esimerkiksi fyysisesti niin vaativia, että ne sen vuoksi enimmiltä osin ajautuvat miesten töiksi. Jotkut työt ovat sen tyyppisiä, että harrastusluontoisesti tai muiden syiden takia menevät naisille. Kun ajatellaan vaikka naisvoittoista hevosalaa, niin hevosenhoitajaksi kasvetaan. Alalle ei tulla niin, että ”haluan hevosenhoitajaksi, vaikken ole koskaan koskenutkaan hevoseen”.

Työehtosopimusneuvotteluissa sukupuolen merkitys tulee kuitenkin rajata pois kokonaan.

– Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys. Tasa-arvoasioita tulee pitää yllä kaikilla TES-aloilla. Meidän tehtävämme on valvoa, että työ on työtä ja ihmiset ovat tasa-arvoisia sukupuoleen katsomatta.

PALKAT JA JOHTAMINEN HORJUTTAVAT TASA-ARVOA

Teollisuusliiton naistoiminnasta ja työpaikkojen tasa-arvokampanjatyöstä vastaava järjestötoimitsija Kirsti Anttila näkee, että epätasa-arvo nousee esiin palkkauksessa ja johtamisessa.

Kirsti Anttila

– Oli ala mikä hyvänsä, ne ovat suurimmat ongelmat.

Anttila näkee, että teollisuusalan yrityksissä työt jakaantuvat hyvinkin selkeästi naisten ja miesten tekemiin töihin. Naiset tekevät enemmän töitä, jotka on sidottu yhteen työpisteeseen. Nämä työt ovat vähemmän vaativia ja tavanomaisia ammattitöitä. Samalla myös palkka on usein pienempi.

– Vaativia ja erittäin vaativia töitä tekevät suurimmaksi osaksi miehet.

Yksi syy tehtävien jakautumiseen on se, ettei naisilla ole vaativampiin tehtäviin vaadittavaa koulutusta, eikä näin pätevyyttä hakea näitä töitä. Naiset ovat kouluttautuneet, mutta eivät välttämättä sen yrityksen ammattitöihin, missä työskentelevät.

Aloja, joissa on yhtä lailla miehiä ja naisia, on alle 9 %.

Teollisuusliitossa erityisalojen sektorilla naisten osuus on suurin, 44 prosenttia. Puutuotesektorilla naisia on 17, teknologiasektorilla 14,7 ja kemian sektorilla 20 prosenttia. Kaikkiaan liitossa naisia on vajaa viidennes. Palkkaerot eri sukupuolten välillä ovat suurimmat tekstiilien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa.

– Naiset tekevät yksinkertaisempia vaihetöitä, joissa oppimisaika on lyhyt. Miehet vaativampia ammattitöitä, huoltoa ja kunnossapitoa.

Anttila teetti vuonna 2018 Teollisuusliiton syntyessä Naisen paikka –kyselyn työmarkkinoiden käytettävissä oleville liiton naisjäsenille. Sen mukaan 74 prosenttia vastanneista naisjäsenistä ei ollut saanut viimeisen 12 kuukauden aikana työnantajan maksamaa koulutusta. 57 prosenttia ei ollut myöskään käynyt kehityskeskusteluja. Nekin ovat tilanteita, joissa voi tuoda esiin omaa osaamista, halua kehittyä ja kertoa tarpeesta koulutukseen.

TASA-ARVOSUUNNITELMA KUIN VOIMAKAS ASTALO

Sekä Sari Kola että Kirsti Anttila peräänkuuluttavat tasa-arvosuunnitelmia työpaikoille. Suunnitelmat ovat myös tapa valvoa työnantajaa, kun niissä käsitellään tasa-arvon näkökulmasta kouluttautumismahdollisuuksia, rekrytointia ja uralla etenemistä. Koulutus on portti hakea vaativampia töitä.

– Suunnitelma on tärkein työkalu, jolla voidaan vaikuttaa, kohdellaanko ihmisiä työn mukaan eikä sukupuolen mukaan. Suunnitelmilla pystytään kehittämään työyhteisöä. On työnantajan etu, kun työpaikalla on monitaitoisia ihmisiä, sukupuoleen, ikään ja kansalaisuuteen katsomatta, Anttila muistuttaa.

Työpaikoilla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä palkkakartoitus ovat lakisääteisiä yli 30 työntekijän työpaikoilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Palkkakartoituksissa verrataan, maksetaanko samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa.

– Tarvitaan tasavertaiset mahdollisuudet tehdä töitä ja hakeutua erilaisiin työtehtäviin. Pitää purkaa edelleen stereotypia-ajattelua, että on töitä, joista naiset selviytyvät ja on vahvojen miesten töitä, ja jaetaan työt sen perusteella. On loppujen lopuksi aika vähän töitä, mitä naiset eivät voisi tehdä, Anttila sanoo.

”ETTE TULE PÄRJÄÄMÄÄN TÄSSÄ TYÖSSÄ”

Teollisuusliiton Oulun ja Lapin aluepäällikkö Hanna-Kaisa Hämäläinen on kuullut naisten kokemuksia kentältä. Rajoja on voinut tulla vastaan jo opiskeluvaiheessa. Työharjoittelupaikkaa hakeville naiselle on vastattu, että ”meillä ei kyllä naisia ole ollut” ja ”voitaisiin ottaa, muttei naisille ole sosiaalitiloja”. Oppilaitoksessa oli myös sanottu, että ”no te ette tule pärjäämään tässä työssä”.

Hanna-Kaisa Hämäläinen

– Asioita ei kuitenkaan voi yleistää, meillä on paljon naisia töissä miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla ja heillä on siitä hyviä kokemuksia, Hämäläinen painottaa.

Hämäläinen on pistänyt tuulemaan Oulun seudun ammattiopiston tasa-arvo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Ammattiopistossa tajuttiin, että nuoret hakeutuvat kuin automaattiohjauksella nais- ja miesaloille. Sitten havahduttiin miettimään, voisiko erilainen ajattelutapa ja -malli olla jopa ratkaisu työvoimapulaan, jos naisia hakeutuisi uusille aloille. Miesvaltaiset alat saisivat erilaista osaamista, naisvaltaisille aloille voisi tulla miehistä ja rennompaa työotetta.

Ammattiopiston opetus- ja henkilöstöä koulutettiin katsomaan omaa tekemistään. Onko jotain, missä he itse huomaamattaan edistävät jakoa miesaloihin ja naisaloihin?

– Sokeus omaan tekemiseen tulee helposti.

Toiseksi kehitettiin pedagogiikkaa sukupuolen ohjauksessa. Aloja ja koulutusta tehtiin tutuksi niin tyttöjen kuin poikien ryhmille.

– Ammatillisessa koulutuksessa pedagogiikan ammattilaisille tulee esiin kysymys myös muunsukupuolisista. Ihmisiä pitää ohjata ja tsempata siihen, mihin heillä itsellä on haluja, taipumusta ja mielenkiintoa. Sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

 

Jako naisten ja miesten töihin turha ja vanhanaikainen

Anu Luhtanen työskentelee Käyttöauto Oy:n autojen kunnostuksessa, missä fiksataan vaihdossa tulleita autoja myyntikuntoon. KUVA JOHANNES TERVO

– Jako naisten ja miesten töihin on vanhanaikainen ja turha. Jokaisen pitäisi tehdä sitä työtä, mistä itse tykkää, henkilöautokunnostaja Anu Luhtanen sanoo.

Anu Luhtanen työskentelee Seinäjoella Käyttöauto Oy:ssä. Luhtanen on miesvaltaisessa työyhteisössä ainut nainen haalaripuolella. Hän sanoo, ettei työtovereita kiinnosta yhtään, onko töissä nainen vai mies, kun vain tekee omat työnsä ja jeesaa toisia.

Hänen työssään palkat määräytyvät työn vaativuuden mukaan. Se ratkaisee enemmän kuin henkilön sukupuoli. Työ vaatii jonkin verran fyysistä voimaa, se luokitellaan keskiraskaaksi ja raskaaksi työksi.

– Työ koulii tekijäänsä, en myöskään ole pieni ja kevytrakenteinen, Luhtanen sanoo.

Alalle hän päättyi sattumalta. Luhtasella ei mielestään ollut mitään roolimallia – hänen tätinsä pyöritti kuitenkin aikanaan omaa kunnostamoa. Hän pohtii, että ainakaan hänellä ei ollut ennakkoluuloja autoalan töitä kohtaan.

”Työ koulii tekijäänsä”, sanoo henkilöautokunnostaja Anu Luhtanen. KUVA JOHANNES TERVO

Luhtanen on kunnostanut autoja jo 20 vuoden ajan. Juuri työn alla on kymmenen vuotta vanha Audi A3.

– Puunattavaa riittää, hän tuumii.

– Ihmiset, tehkää sitä, mikä tuntuu omalta. Kyllä asenteet hiljalleen muuttuvat.

Anu Luhtanen toimii Teollisuusliitossa ammattiosastonsa puheenjohtajana, liittohallituksen varajäsenenä sekä kemian sektorin johtokunnassa.

”EROA ENEMMÄN IHMISTEN VÄLILLÄ”

Seinäjoen Käyttöauton henkilöautokunnostaja, fiksari Juha Luhtanen on töissä sisarensa Anu Luhtasen kanssa samassa työpaikassa. Hän pohtii, että jako miesten ja naisten töihin johtuu osittain omastakin tahdosta. Jokainen kun hakeutuu omiin töihinsä. Luhtasen oma ammatinvalinta syntyi aikanaan, kun hän tuli kesätöihin ja jäi 21 vuodeksi.

– Se on vähän sellainen ongelmallinen ikä se nuoruus. Silloin ei tiedä, mitä oikeasti haluaa. Kun menin töihin, eivät kiinnostaneet autot, enemmän moottoripyörät ja mopedit. Mutta kun värkkäili kaikkea, autoharrastus tempaisi muutamaksi vuodeksi mukaan.

”Ero ei ole niinkään miesten tai naisten välillä, vaan ihmisten välillä”, sanoo Anu Luhtasen pikkuveli Juha Luhtanen, joka työskentelee samassa työpaikassa Seinäjoen Käyttöautolla. KUVA JOHANNES TERVO

Enemmän häntä ovat aina kiinnostaneet musiikkiin ja kulttuuriin liittyvät asiat. Soittimia on edelleen kämppä täynnä, niin kitara, basso kuin rummut. Tietokoneella on syntynyt omia kappaleita. Nyt urheilu, painojen nosto kuntosalilla, on vienyt aikaa siitä harrastuksesta.

– Vieläkin kiinnostaa musiikin soittaminen ja kuvataide, nuorempana olin kova piirtämään.

Autojen kunnostus sopii Juha Luhtasen mielestä yhtä hyvin naisille kuin miehille.

– Joku voisi sanoa jotain fyysisistä voimista, jota työ vaatii. Onhan kiillotuskoneen käyttäminen aika raskasta, mutta on se miehellekin. Enemmän on kyse siitä, huolehditko itse omasta fyysisestä kunnostasi. Ero ei ole niinkään miesten tai naisten välillä, vaan ihmisten välillä.

”NAISET EIVÄT TEE ASIOITA NIIN KAAVAMAISESTI”

Anu Luhtasen työkaveri, Seinäjoen Käyttöauton henkilöautokunnostaja Tero Näykki ajattelee omasta työstään, että se sopisi yhtä lailla naisille kuin miehille. Työn kyllä oppii.

– Välillä on renkaanvaihtoja, niissä voi voimallisesti ehkä jäädä, mutta sen voi korvata sitten asenteella.

– Meillä on ollut työharjoittelijoina monia naisia. Naiset tekevät melkein parempaa jälkeä kuin miehet. Siinä on sellaista naisellista näkökulmaa, hän pohtii.

– He katsovat asioita vähän eri tavalla. Eivät tee asioita aina niin kaavamaisesti.

”Naiset tekevät melkein parempaa jälkeä kuin miehet. Siinä on sellaista naisellista näkökulmaa”, sanoo Anu Luhtasen työkaveri Tero Näykki. KUVA JOHANNES TERVO

Näykki itse meni aikoinaan ensin lukioon, aloitti kaksoistutkinnon ja opiskeli sitä kautta autopeltisepäksi. Ehkä mallina ammatinvalinnassa oli osittain oma isä, joka on raskaan kaluston asentaja, mikä on myös rankkaa hommaa. Peltisepän työ oli vaihtoehtona mukava. Äiti taas oli alun perin ompelija ja kouluttautunut sitten sairaanhoitajaksi. Vanhempien työnjako on siis hyvin perinteinen suomalaisen kodin malli.

– Lukiossa aloin miettiä, mitä oikeasti teen. Mietin aikanaan ääniteknikoksi opiskelua Oulussa, mutta se oli varmaan niin kaukana, etten nuorena kloppina uskaltanut.

 

Kaivosnaiset kaivosmiehinä

”En itse ole sankarihahmo, mutta tytöille tarvitaan esikuvia”, sanoo Satu-Maria Saario, Agnico Eagle Finlandin Kittilän kaivoksen koneoperaattori. KUVA BIRGITTA BRUSILA

Kuusamolainen koneoperaattori Satu-Maria Saario tekee yhtä fyysisimmistä tunnelitöistä Agnico Eagle Finlandin Kittilän kaivoksessa. Keskusteluun, miten naisia saataisiin teknisille aloille, hän tarjoaa syyllisten sijaan ratkaisua: tarvitaan roolimalleja.

– En itse ole sankarihahmo, mutta tytöille tarvitaan esikuvia. Naisia on teknisillä aloilla paljon, he ovat hyvin menestyneitä. Meidän alalla olevien naisten pitää mainostaa itseämme. Tämä on Shangri-La, kadonnut maailma. Me pärjätään täällä, me tienataan ihan hyvin. Tämä on tärkeä viesti, kuusamolainen Saario sanoo.

Hän sai ensi kosketuksen kaivosalaan Talvivaarasta, jossa hän oli kesän 2011 laboranttina.

– Päivittäin oli räjäytyksiä, kaivosalueella liikkui isoja koneita. Ajattelin, että tämä kaivostyö voisi olla mielenkiintoinen juttu.

Hän hakeutui Taivalkoskelle koulutukseen ja opiskeli kaivostutkinnon aikuiskoulutuksena.

– Niistä valmistuneista 11:stä olen ainoa, joka nyt työskentelee kaivosmiehenä. Entisessä työpaikassa sanottiin, ettet kyllä tule valmistumaan ja ainakaan et tule pääsemään alan töihin.

Saario meni Agnicon kaivokselle alun perin ajamaan kiviautoa.

– Olen tällä hetkellä ruiskubetonointioperaattori eli rappari. Kun tunnelia rakennetaan, katto ja seinät rapataan betonilla, mikä tukee tunnelin rakennetta. Se on yksi fyysisimmistä töistä tunnelissa. Kun ei ole lapsena päässyt sotkemaan kuravehkeissä tarpeeksi, työn kautta pääsee tekemään kurahommia.

NAISILTA KIELLETTY MUUTTUI SALLITUKSI

Kaivosalan louhintatyö avattiin naisille lakimuutoksella vuonna 1998. Silti naisia on ollut tunneleissa aina niin työnjohtajina ja geologeina kuin muonittajina – ja jopa suomalainen kansantarusto tuntee vuoren rouvan Kaivos-Maijan.

– Kaivosala on edelleen hyvin miehinen ala, ja asiat muuttuvat hitaasti. Sanon aina, että asenne ratkaisee, eivät niinkään fyysiset ominaisuudet tai sukupuoli. Koen olevani tasavertainen työntekijä muiden rinnalla.

Oli minullakin aluksi vaikeuksia. Sen jälkeen, kun olin oppinut työn, en vaihtaisi sitä mihinkään.

Agnicon työvoimasta naisia on 13 prosenttia, mikä on alalla hyvä luku ja sitä halutaan kasvattaa.

– Oli minullakin aluksi vaikeuksia. Rappaus on hyvin monitahoinen työ, ja olen vähän tällainen perfektionisti. Sen jälkeen, kun olin oppinut työn, en vaihtaisi sitä mihinkään. Tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä, että pystyn fyysiseen työhön, yhteen fyysisimmistä.

– Vuonna 2015 sain myös panostajan pätevyyskirjan. Siinä tulee jonkinnäköinen lapsi esiin, räjäytykset ovat hienoja. Eivät ne ole mitään elokuvaräjäytyksiä, vaan hyvin hallittuja ja niissä on hyvin suuri vastuu.

KONETTA VOI KUUNNELLA

Naiset ovat haluttuja kaivostöihin, mistä on tullut jopa ilmiö alalla.

– Me käsittelemme koneita hellemmin, ei ajeta kaasu pohjassa niitä rikki. Huolletaan ja korjataan ehkä vähän herkemmin.

– Itse en kuuntele työkoneessa enää musiikkia. Tunnen koneen niin hyvin, että kuulen sen äänistä, jos jokin menee vikaan, kuten letku poikki. Se on ehkä naisellinen ominaisuus, että kuuntelee herkemmällä korvalla muita ja omaa konettaan, miten se käyttäytyy.

Itse rappaustyö ei ole vain istumista koneen hytissä. Koneessa on letkut, jotka pitää kiinnittää sähköihin ja poravesilinjaan. Välillä ranteen paksuista sähkökaapelia täytyy siirtää sivuun jopa sata metriä, että betoniauto voi ajaa paikalle. Juuri kaapeleiden käsittely tekee työstä fyysistä.

– Rappauksessa on myös tietty paine mennä eteenpäin ja toimia koko ajan: betonia ei voi jättää koneeseen kuivumaan. Meidän pitää pestä kone joka vuoron päätteeksi ja käyttää painepesuria, joka ei ole mikään lelu.

”Me naiset käsittelemme koneita hellemmin, ei ajeta kaasu pohjassa niitä rikki”, kuvailee Satu-Maria Saario. KUVA BIRGITTA BRUSILA

Miestyökavereista suurin osa suhtautuu naistyöntekijöihin positiivisesti tai neutraalisti. Vanhemmasta polvesta puskee ajoittain esiin vanhoja asenteita, etteivät naiset kuulu kaivokseen.

– Kun jutellaan, he tajuavatkin, että ei kannata alkaa vähättelemään. Meidänkin vuorossa on nuoria naisia töissä. He ovat kaikkein sitkeimpiä meidän työntekijöistä.

Naisten työtä tunnelissa rajoittaa vain työlainsäädäntö. Kun nainen tulee raskaaksi, hänen täytyy siirtyä pois tunnelitöistä.

TYTTÖJEN PALKAT OVAT HISTORIAA

Saario toimii osastonsa luottamusmiehenä. Hän kokee, että on siinä päässyt juttelemaan ihmisten kanssa ihan eri tasolla kuin tavallisena työntekijänä. Murikan kurssilla Saario löysi kirjan kaivosalan historiasta.

– 1940-luvulla alaikäiset tytötkin pääsivät tunneliin, mutta oli erikseen miesten, naisten, poikien ja tyttöjen palkat. Naisten ja tyttöjen palkat olivat kaikista pienimmät.

Vuonna 1965 kiellettiin, että naiset eivät saa tehdä louhintatöitä. Yli 30 vuotta meni, kunnes työt avautuivat uudelleen. Vuosien harppaus toi myös tiettyä tasa-arvoa.

– Kaivosalalla on erikoinen nais–mies-asetelma. Kun puhutaan meistä koneoperaattoreista, niin miehen euro on myös naisen euro.

KAIVOSMIEHISTÄ KAIVOSTYÖNTEKIJÖITÄ

28-vuotias Annamari Kinnunen opiskelee parhaillaan Taivalkoskella kaivosmieheksi. Ensi syksynä nimike muuttuu, oppilaitos alkaa kouluttaa kaivostyöntekijöitä. Kinnunen ei epäile tippaakaan, ettei pärjäisi alalla.

– Siihen ei missään nimessä ole mitään estettä. Kaivokset ottavat naisia mielellään. Naisista tulee hyviä kuskeja, naiset ovat rauhallisempia, koneet pysyvät ehjinä.

Ajatusta tukee, että esimerkiksi Boliden haki Sodankylän Kevitsan kaivokselle suoralla haulla nimenomaan naisia kaivoskoneenkuljettajan rekrytointikoulutukseen.

Haluaisin tehdä mahdollisimman paljon erilaista työtä, mitä kaivokselta löytyy.

Huhtikuussa Kinnusella alkoi puolen vuoden työharjoittelujakso Tapojärvi Oy:llä Sotkamo Silverillä.

– Haluaisin tehdä mahdollisimman paljon erilaista työtä, mitä kaivokselta löytyy.

Traktoreista ja pienkuormaajista hän ajaa mitä vain. Myös koneiden kunnostuksesta ja korjaamisesta hänellä on aikaisempaa kokemusta.

– On aina ollut kytevä haave tämä kaivospuoli ja minulla on tosi paljon kavereita töissä kaivosalalla. He ovat sanoneet, että tule sinäkin. Kun alanvaihto tuli ajankohtaiseksi, niin ajattelin, että hitto, minäkin lähden. Ei ole tullut vielä mitään vastaan, mikä olisi vaikeaa.

– Totta kai myös palkat houkuttavat ja hyvät työajat ovat ehdoton porkkana. Turvallisuus on nykyään sellaista, ei enää mietitytä, että ei uskaltaisi lähteä.

JA MITEN MENI NIIN KUIN OMASTA MIELESTÄ?

Suomessa kaikista korvatuista työtapaturmista 57 prosenttia sattui miehille ja 43 prosenttia naisille vuonna 2018. Jos katsotaan pelkästään työpaikoilla sattuneita tapaturmia, niistä sattui 62 prosenttia miehille. Työtapaturmia on arvioitu myös suhteessa tehtyihin työtunteihin.

– Miesten tapaturmataajuus on keskimäärin suurempi, mutta ammattiryhmäkohtaisia erojakin löytyy, työturvallisuuspäällikkö Marja Kaari Tapaturmavakuutuskeskuksesta sanoo.

Marja Kaari

Esimerkiksi rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden osalta miehillä on selvästi korkeampi tapaturmataajuus kuin naisilla. Jonkin verran korkeampi taajuus on myös prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä. Osa eroista voi selittyä myös naisten ja miesten tapaturmariskeiltään erityyppisillä työtehtävillä saman ammattiryhmän sisällä.

Analyysi työpaikkakuolemista vuosilta 2009–2018 kertoo, että kuolemaan johtaneissa yhteensä 279 tapaturmassa miehiä kuoli 256 ja naisia kuoli 23.

 

TEKSTI SINI SILVÀN

Lähteet:

www.lapinkansa.fi,

www.thl.fi,

www.yle.fi,

www.kaikkienduuni.fi

Tasavertaisuudessa parantamista työpaikoilla – ”Eriarvoinen kohtelu on sukupuolittunutta”

Yli puolet teollisuuden työntekijöistä katsoo, että heidän työpaikallaan ei kohdella työntekijöitä tasavertaisesti. Naiset ovat tätä mieltä hieman useammin kuin miehet. Teollisuusliiton tekemän työilmapiirikyselyn tuloksia käsiteltiin tasa-arvon päivänä Minna Canth -aamukahvitilaisuudessa, jossa teemoina olivat työelämän tasa-arvo ja perhevapaauudistus.

KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja Heli Puura (etualalla) Minna Canthin päivän Työelämän tasa-arvo ja perhevapaauudistus -tilaisuudessa Teollisuusliitossa 19.3.2019.

Työilmapiirikyselyyn vastasi yhteensä noin 2 500 eri teollisuusalojen työntekijää. Kyselyn mukaan kokemuksia epätasa-arvoisesta kohtelusta tuottivat työpaikalla muun muassa tiedonsaannin ongelmat, mahdollisuudet lomien ja vapaapäivien pitämiseen, työtehtävien jakaminen ja lomautukset.

Omakohtainen kokemus eriarvoisesta kohtelusta työpaikoilla oli varsin yleistä. Miesvastaajista sitä oli kokenut vajaa puolet (48 %), naisvastaajista selvä enemmistö (63 %). Naisten vastauksissa korostui myös sukupuoli eriarvoisen kohtelun syynä.

– Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että eriarvoinen kohtelu on sukupuolittunutta, tulkitsi kyselyn tuloksia seminaarissa esitellyt Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

”Vaikuttaa siltä, että työn ja perheen yhteensovitus ei ole aivan balanssissa”, sanoi Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila. Taustalla Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle. KUVA KITI HAILA

Työn ja perheen yhteensovittamista koskevista vastauksista nousi esiin naisten perhevastuu ja perinteinen lastenhoitorooli. Sen seurauksena vastaajat kokivat, että naisten on helpompi muun muassa kieltäytyä ylitöistä ja jäädä kotiin perhesyistä. Miesten mielestä perhevapaille pääseminen oli hankalaa.

– Vaikuttaa siltä, että työn ja perheen yhteensovitus ei ole aivan balanssissa, sanoi Anttila.

TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN PERHEVAPAAMALLEISSA PALJON YHTEISTÄ

SAK:n perhevapaalinjauksia esitteli sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz.

– Vapaat olisi voitava pitää siinä järjestyksessä kuin perhe itse haluaa. Olisi myös mahdollistettava vapaiden pitäminen osa-aikaisesti ja lyhemmissä jaksoissa, näki Glantz.

SAK:n lähtökohtana on jakaa kaikki vapaat tasan vanhempien kesken, kertoi SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz. KUVA KITI HAILA

Mallin tavoitteena on edistää tasavertaista vanhemmuutta. Lähtökohtana on jakaa kaikki vapaat tasan vanhempien kesken, kuten myös vanhempainraha ja hoitoraha. Myös erilaiset perhemuodot tulisi SAK:n mielestä saattaa tasavertaisiksi keskenään.

Työnantajaleirin näkemyksiä aiheesta esittelivät työmarkkinajohtajat Minna Helle Teknologiateollisuudesta ja Jyrki Hollmén Metsäteollisuudesta.

Miehiä on teollisuuden työntekijöinä noin 85 prosenttia, ja Helle näkisi mielellään sukupuolijakauman tasaantuvan.

”Naisilla ei ole varaa siihen, että heillä on vuosien poissaoloja työelämästä. Eikä Suomella”, sanoi Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle. KUVA KITI HAILA

– Kaikki kunnia miehille, mutta me tarvitsemme enemmän naisia. Tytöt eivät valitettavasti koe teknologiaa merkityksellisenä, siksi he eivät hakeudu tälle alalle. Mutta teknologiaa kiinnostavampaa on se, mitä teknologialla voi ratkaista, Helle sanoi.

Työnantajien kattojärjestö EK lähtee omassa perhevapaamallissaan siitä, että naisten työssäkäyntiä ja työmarkkina-asemaa tulisi parantaa. Esimerkiksi kotihoidon tuen EK rajaisi siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 kuukautta. Vanhempainvapaita EK kiintiöisi vahvemmin äideille ja isille, jotta perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin

– Naisilla ei ole varaa siihen, että heillä on vuosien poissaoloja työelämästä. Eikä Suomella, perusteli Helle ja korosti lainsäädännön ohjausvaikutusta.

”Jos naisia tulisi lisää metsäteollisuuteen, sekin jo kaventaisi ansiotulojen eroja sukupuolten välillä”, sanoi Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén.

Jyrki Hollménkin toivoi metsäteollisuuden palkkalistoille enemmän naisia. Nyt naisia on työntekijöistä vain 12 prosenttia ja toimihenkilöistä 34 prosenttia.

– Naiset ovat niin vahvasti aliedustettuina, että jos heitä tulisi lisää, sekin jo kaventaisi ansiotulojen eroja sukupuolten välillä.

Tärkeimpinä tasa-arvotoimenpiteinä Hollmén piti työmarkkinoiden sukupuolijaon tasaantumisen lisäksi naisten etenemismahdollisuuksien parantamista sekä perhevapaitten tasaisempaa jakamista.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT KITI HAILA

Saila Ruuth: Tasa-arvon takaiskut selätettävä vaaleissa

Sukupuolten tasa-arvon suurimmat kehittymisen askeleet on otettu silloin, kun työväenpuolueet ovat olleet hallituksessa. Porvari- ja oikeistopuolueiden valtakausilla tasa-arvo ei ole samalla tavalla edennyt. Pahimmillaan on käynyt päinvastoin. Sipilän hallitus on jatkanut uskollisesti tällä linjalla.

Heti kautensa alussa hallitus ällistytti kirjoittamalla ohjelmansa tilannekuvaan, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Näin siitä huolimatta, että tasa-arvon työsarka on edelleen valitettavan pitkä ja tehtäväntäyteinen.

Tasa-arvo-ohjelman hallitus teki vasta laaja-alaisen painostuksen jälkeen. Silti se on tehnyt monia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet sukupuolten tasa-arvoa. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen Suomessa toivottavasti on hallitus, joka jättää kikyt ja kyykytykset väliin. Tarvitsemme hallituksen, joka harjoittaa oikeudenmukaista ja sen myötä myös sukupuolten tasa-arvoa edistävää politiikkaa.

Työntekijöiden ja ammattiliiton näkökulmasta seuraavan hallituskauden tasa-arvotavoitteet voisivat olla seuraavat:

  1. Liitot mukaan samapalkkaisuusohjelmaan

Palkkaratkaisuja ei enää solmita ammatillisten keskusjärjestöjen välillä, vaan työntekijöitä ja työnantajia edustavien liittojen kesken. Tämän muutoksen takia liittojen pitää olla mukana kolmikantaisessa samapalkkaisuusohjelmassa miettimässä, miten sukupuolten palkkaero saataisiin kurottua vauhdikkaammin umpeen.

  1. Palkka-avoimuutta työpaikoille

Työntekijän on vaikeaa, ellei mahdotonta, tietää, onko oma palkkaus linjassa muiden työntekijöiden kanssa vai onko työpaikalla perusteettomia palkkaeroja. Siksi muun muassa SAK on vaatinut palkka-avoimuuden lisäämistä työpaikoilla.

  1. Täysi päivähoito-oikeus kaikille lapsille

Työttömiä on kuritettu viimeisten neljän vuoden aikana lukuisin tavoin. Yksi niistä on osunut myös työttömien lapsiin, joilta vietiin oikeus täysipäiväiseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen.

Silti työttömien vanhempien pitäisi pystyä käymään työhaastatteluissa ja aktiivimallin vaatimilla työllisyyskursseilla ja silpputöissä. Siis siitä huolimatta, että heidän lapsensa eivät saa täysipäivästä päivähoitoa. Sanomattakin on selvää, että koko aktiivimalli on kumottava.

  1. Isille lisää perhevapaita

Isien, äitien ja lasten etu on, että isille annetaan oikeus ja mahdollisuus hoitaa lapsiaan nykyistä enemmän. Siksi perhevapaita on uudistettava niin, että isille korvamerkittyjä vapaita lisätään roimasti.

Sama tavoite sopii erinomaisesti myös työehtosopimusneuvotteluihin. Isille on parhaimmillaankin saatu työehtosopimuksissa sovittua vain kuusi palkallista päivää lastenhoitoa varten. Äideille vastaava palkallisen vapaan jakso useimmissa työehtosopimuksissa on 56 päivää. Se on suuri ero, mutta korjattavissa kuten muutkin avoinna olevat tasa-arvokysymykset.

Äänestämällä eduskuntavaaleissa voit vaikuttaa myös tasa-arvon puolesta.

SAILA RUUTH
Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA