”Välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa”

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailussa toisen palkinnon voittanut Taina Inkeri Lehto kertoo, että moni asia on muuttunut miesten ja naisten tasa-arvossa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

29.4.2021

– Aina välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa, niin huomataan asioita, toteaa vaasalainen Taina Inkeri Lehto ja muistelee ABB Drivesin tehtaan naisten kalenteritempausta.

Tehtaan seinillä oli perinteisesti paljon kalentereita, joiden kuvissa oli puolialastomia naisia. Tehtaan naiset päättivät vuonna 1991 yhteisenä tempauksena viedä seinille kaikki käsiin saadut vastaavat mieskalenterit. Pian tämän jälkeen tehtaan johto kielsi kaikki alastonkalenterit.

Vaasassa Strömbergin liesitehtaalla ja sen jatkajilla 32-vuotisen työuran tehnyt Lehto sai toisen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Vuodesta 1972 alkavassa työelämäkerrassaan Lehto kirjoittaa muun muassa tasa-arvokysymyksistä, työn ja perheen yhteensovittamisesta ja työolosuhteista. Ay-toiminnassa Lehto työskenteli pitkään pääluottamusmiehenä sekä valittiin useita kertoja liittokokousedustajaksi.

Ison osan urastaan trukkikuskina työskennellyt Lehto kertoo, että naisten ja miesten palkkaerot tulivat esiin kollegan kommentista. Trukkia ajanut mies oli valittanut naiskollegoille, että palkkakehitys on alkanut laahata sen jälkeen, kun naisetkin tulivat kuskeiksi.

– Vaikka samoja töitä miehet ja naiset tekivät, aina oli jokin ero palkoissa, Lehto sanoo.

Tasa-arvo on vuosien mittaan parantunut yhteiskunnan eri aluilla. Lehto nostaa esimerkiksi nykyisen maan hallituksen, jonka puolueiden puheenjohtajat ovat kaikki naisia.

– Jo minun työssäoloaikanani naiset alkoivat nostaa päätään, Lehto toteaa.

PERHEUUDISTUKSET EIVÄT EHTINEET

Kolmen lapsen äitinä Lehto koki, että perheen ja ansiotyön yhteensovittaminen ei ollut aina helppoa 1970- ja 1980-luvuilla. Lehto pohtii, että valtiovalta ja työnantaja tekivät hyviä uudistuksia, mutta hänen perheensä kannalta myöhässä.

– Kun kaksoset olivat kolmivuotiaita, tuli laki kotihoidontuesta.

Kotihoidontukea maksetaan alle kolmevuotiaiden lasten kotona hoitamisesta. Lehto kertoo, että hänen oli taloudellisesti pakko mennä töihin, vaikka haluja olisi ollut hoitaa lapsia kotona.

Myös työn joustot saattoivat olla kiven alla. Lehdon ensimmäisen avioliiton päätyttyä eroon hän pyysi päästä tehtaalla aamuvuoroon, jotta lapsen hoito onnistuisi uudessa tilanteessa. Ylimestarin ensimmäinen vastaus oli, että ”tämä ei ole sosiaalitoimisto”.

Liukuva työaika otettiin tehtaalla käyttöön, mutta se tuli aikana, jolloin Lehdon perheen lapsia ei enää tarvinnut kyytiä aamulla päiväkotiin ennen seitsemältä alkanutta aamuvuoroa.

Palkkatöiden ja ay-luottamustoimien ohella Lehto oli myös kaupunginvaltuutettu 30 vuotta.

– Kaksosilla on sellainen isä, että ei ole ollut huolta lähteä kokouksiin. Kotoa tullut tuki on aivan ehdoton, että lapsiperheen äiti pystyi osallistumaan, Lehto toteaa.

KIUSAAMISEEN PITÄÄ PUUTTUA

Lehto kirjoittaa työelämäkerrassaan laajasti työolosuhteista.

– Minulla oli tarve ja halu kirjoittaa sinne työpaikkakiusaamisesta.

Hän katsoo, että työpaikkakiusaaminen on rinnakkainen ilmiö koulukiusaamiselle. Tehtaalla hän näki, miten kiusaaminen voi järkyttää kohteeksi joutuvan mielenrauhaa.

– Työpaikalla pitäisi olla joku, joka puuttuisi sellaisiin asioihin. Kiusatut harvemmin puhuvat siitä itse ennen kuin se on liian myöhäistä, Lehto sanoo.

Lehto kirjoittaa tapauksista, joissa kiusaajat ja kiusatut olivat työntekijöitä. Keinoina olivat esimerkiksi valehtelu ja ammattitaidon kyseenalaistaminen.

– Onneksi olin itse sen verran vahva, ettei kiusaaminen pystynyt suistamaan elämää raiteiltaan, Lehto sanoo.

TYÖN JÄLJET NÄKYVÄT

Vuonna 2005 työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Lehto kertoo, että työura on jättänyt jälkensä kehoon. Polvissa, niskassa ja olkapäissä on kulumia ja allergiat vaivaavat.

– Syytän trukin päällä huonossa ergonomisessa asennossa istumista, Lehto toteaa.

Useissa työtehtävissä uransa aikana työskennellyt Lehto kertoo, että elektroniikkapuolella työskennellessään hän joutui käyttämään pahanhajuista juotosainetta, joka sittemmin todettiin terveydelle vaaralliseksi astma- ja allergiariskien aiheuttajaksi.

Lehto kertoo, että välillä ajatuksiin tulee, missä kunnossa keho voisi olla ilman työn rasituksia. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, joten sitä on turha liiaksi murehtia.

– Olen vähän sitä sorttia, että en jaksa kantaa katkeruutta, Lehto sanoo.

YÖKYÖPELIN MUISTELMIA

Kirjoituskilpailusta Lehto kuuli ammattiosastonsa aktiivilta, joka kannusti kirjoittamaan. Hän on aiemmin julkaissut kaksi omakustanteista kirjaa, joten kirjoittaminen on tuttu juttu.

Kirjoittaessaan Lehto palaa menneisiin hetkiin ja elää niitä uudelleen.

– Olen vähän yökyöpeli. Illalla kun muu elämä rauhoittuu, istun koneen ääreen.

Työelämäkerrassaan Lehto kertoo useista työelämän epäkohdista, jotka tarvitsevat huomioimista ja korjaamista. Hän myös jakaa vuolaita kiitoksia työtovereille, joiden avulla moni asia on ratkennut parempaan päin.

– Voittopuolisesti työelämästä on hyviä muistoja, Lehto sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA JOHANNES TERVO

Lue myös kirjoituskilpailussa ensimmäiseksi sijoittuneen Juha Kaasisen ja kolmanneksi sijoittuneen Pertti Hagrenin haastattelut.