”Välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa”

Yhteen hitsattu porukka ‑kirjoi­tus­kil­pai­lussa toisen palkinnon voittanut Taina Inkeri Lehto kertoo, että moni asia on muuttunut miesten ja naisten tasa-arvossa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

29.4.2021

– Aina välillä pitää tehdä jotain ravis­te­levaa, niin huoma­taan asioita, toteaa vaasa­lainen Taina Inkeri Lehto ja muistelee ABB Drivesin tehtaan naisten kalenteritempausta.

Tehtaan seinillä oli perin­tei­sesti paljon kalen­te­reita, joiden kuvissa oli puolia­las­tomia naisia. Tehtaan naiset päättivät vuonna 1991 yhtei­senä tempauk­sena viedä seinille kaikki käsiin saadut vastaavat mieska­len­terit. Pian tämän jälkeen tehtaan johto kielsi kaikki alastonkalenterit.

Vaasassa Ström­bergin liesi­teh­taalla ja sen jatka­jilla 32-vuotisen työuran tehnyt Lehto sai toisen palkinnon Teolli­suus­liiton ja Työväen Arkiston toteut­ta­massa Yhteen hitsattu porukka ‑muisti­tie­to­ke­ruu­hank­keen kirjoituskilpailussa.

Vuodesta 1972 alkavassa työelä­mä­ker­ras­saan Lehto kirjoittaa muun muassa tasa-arvoky­sy­myk­sistä, työn ja perheen yhteen­so­vit­ta­mi­sesta ja työolo­suh­teista. Ay-toimin­nassa Lehto työsken­teli pitkään pääluot­ta­mus­mie­henä sekä valit­tiin useita kertoja liittokokousedustajaksi.

Ison osan urastaan trukki­kus­kina työsken­nellyt Lehto kertoo, että naisten ja miesten palkkaerot tulivat esiin kollegan kommen­tista. Trukkia ajanut mies oli valit­tanut naiskol­le­goille, että palkka­ke­hitys on alkanut laahata sen jälkeen, kun naisetkin tulivat kuskeiksi.

– Vaikka samoja töitä miehet ja naiset tekivät, aina oli jokin ero palkoissa, Lehto sanoo.

Tasa-arvo on vuosien mittaan paran­tunut yhteis­kunnan eri aluilla. Lehto nostaa esimer­kiksi nykyisen maan halli­tuksen, jonka puolueiden puheen­joh­tajat ovat kaikki naisia.

– Jo minun työssä­oloai­ka­nani naiset alkoivat nostaa päätään, Lehto toteaa.

PERHEUUDISTUKSET EIVÄT EHTINEET

Kolmen lapsen äitinä Lehto koki, että perheen ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­minen ei ollut aina helppoa 1970- ja 1980-luvuilla. Lehto pohtii, että valtio­valta ja työnan­taja tekivät hyviä uudis­tuksia, mutta hänen perheensä kannalta myöhässä.

– Kun kaksoset olivat kolmi­vuo­tiaita, tuli laki kotihoidontuesta.

Kotihoi­don­tukea makse­taan alle kolme­vuo­tiaiden lasten kotona hoita­mi­sesta. Lehto kertoo, että hänen oli talou­del­li­sesti pakko mennä töihin, vaikka haluja olisi ollut hoitaa lapsia kotona.

Myös työn joustot saattoivat olla kiven alla. Lehdon ensim­mäisen avioliiton päätyttyä eroon hän pyysi päästä tehtaalla aamuvuo­roon, jotta lapsen hoito onnis­tuisi uudessa tilan­teessa. Ylimes­tarin ensim­mäinen vastaus oli, että ”tämä ei ole sosiaalitoimisto”.

Liukuva työaika otettiin tehtaalla käyttöön, mutta se tuli aikana, jolloin Lehdon perheen lapsia ei enää tarvinnut kyytiä aamulla päivä­ko­tiin ennen seitse­mältä alkanutta aamuvuoroa.

Palkka­töiden ja ay-luotta­mus­toi­mien ohella Lehto oli myös kaupun­gin­val­tuu­tettu 30 vuotta.

– Kakso­silla on sellainen isä, että ei ole ollut huolta lähteä kokouk­siin. Kotoa tullut tuki on aivan ehdoton, että lapsi­per­heen äiti pystyi osallis­tu­maan, Lehto toteaa.

KIUSAAMISEEN PITÄÄ PUUTTUA

Lehto kirjoittaa työelä­mä­ker­ras­saan laajasti työolosuhteista.

– Minulla oli tarve ja halu kirjoittaa sinne työpaikkakiusaamisesta.

Hän katsoo, että työpaik­ka­kiusaa­minen on rinnak­kainen ilmiö koulu­kiusaa­mi­selle. Tehtaalla hän näki, miten kiusaa­minen voi järkyttää kohteeksi joutuvan mielenrauhaa.

– Työpai­kalla pitäisi olla joku, joka puuttuisi sellai­siin asioihin. Kiusatut harvemmin puhuvat siitä itse ennen kuin se on liian myöhäistä, Lehto sanoo.

Lehto kirjoittaa tapauk­sista, joissa kiusaajat ja kiusatut olivat työnte­ki­jöitä. Keinoina olivat esimer­kiksi valeh­telu ja ammat­ti­taidon kyseenalaistaminen.

– Onneksi olin itse sen verran vahva, ettei kiusaa­minen pystynyt suista­maan elämää raiteil­taan, Lehto sanoo.

TYÖN JÄLJET NÄKYVÄT

Vuonna 2005 työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle jäänyt Lehto kertoo, että työura on jättänyt jälkensä kehoon. Polvissa, niskassa ja olkapäissä on kulumia ja aller­giat vaivaavat.

– Syytän trukin päällä huonossa ergono­mi­sessa asennossa istumista, Lehto toteaa.

Useissa työtehtä­vissä uransa aikana työsken­nellyt Lehto kertoo, että elekt­ro­niik­ka­puo­lella työsken­nel­les­sään hän joutui käyttä­mään pahan­ha­juista juoto­sai­netta, joka sittemmin todet­tiin tervey­delle vaaral­li­seksi astma- ja aller­gia­ris­kien aiheuttajaksi.

Lehto kertoo, että välillä ajatuk­siin tulee, missä kunnossa keho voisi olla ilman työn rasituksia. Mennyttä ei kuiten­kaan voi muuttaa, joten sitä on turha liiaksi murehtia.

– Olen vähän sitä sorttia, että en jaksa kantaa katke­ruutta, Lehto sanoo.

YÖKYÖPELIN MUISTELMIA

Kirjoi­tus­kil­pai­lusta Lehto kuuli ammat­tio­sas­tonsa aktii­vilta, joka kannusti kirjoit­ta­maan. Hän on aiemmin julkaissut kaksi omakus­tan­teista kirjaa, joten kirjoit­ta­minen on tuttu juttu.

Kirjoit­taes­saan Lehto palaa mennei­siin hetkiin ja elää niitä uudelleen.

– Olen vähän yökyö­peli. Illalla kun muu elämä rauhoittuu, istun koneen ääreen.

Työelä­mä­ker­ras­saan Lehto kertoo useista työelämän epäkoh­dista, jotka tarvit­sevat huomioi­mista ja korjaa­mista. Hän myös jakaa vuolaita kiitoksia työto­ve­reille, joiden avulla moni asia on ratkennut parem­paan päin.

– Voitto­puo­li­sesti työelä­mästä on hyviä muistoja, Lehto sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA JOHANNES TERVO

Lue myös kirjoi­tus­kil­pai­lussa ensim­mäi­seksi sijoit­tu­neen Juha Kaasisen ja kolman­neksi sijoit­tu­neen Pertti Hagrenin haastattelut.