”Autetaan kaveria pyytämättä”

teollisuusliitto

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailun voittanut Juha Kaasinen kertoo, että luottamus ja yhteishenki syntyvät työpaikalla puhumalla ja kaveria auttamalla.

29.4.2021

– Jos nähdään, että kaveri on pulassa, autetaan pyytämättä. Se on merkki, että työpaikalla on hyvä henki, toteaa helsinkiläinen Juha Kaasinen, 65.

Merillä, Wärtsilän Helsingin telakalla ja Järvenpään konepajalla 43-vuotisen työuran tehnyt Kaasinen voitti ensimmäisen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Ison osan työurastaan luottamustehtäviä hoitanut Kaasinen piti periaatteenaan, että työporukassa jokainen saa olla yksilöllinen itsensä, mutta toimeen pitää tulla.

– Ylin ystävä ei tarvinnut olla, mutta huonot välit eivät saaneet pilata urakoita, Kaasinen sanoo.

Puhuminen on tärkeää, jotta asiat eivät jää kaivelemaan. Työuransa aikana hän on kokenut myös tilanteen, jossa työntekijöiden välienselvittely meni nyrkkitappeluksi.

– Jos työyhteisö ei keskustele, syntyy patoutumia, Kaasinen sanoo.

Luottamus on monella tavalla tärkeää toimivalle työyhteisölle. Kaasinen pohtii, että hänen työuransa aikana suurin muutos tuli johtamistapoihin.

Autoritäärinen johtaminen väistyi 1990-luvulla ja työntekijät alkoivat yhä enemmän ohjata itse työtään.

– Se palkitsi kovasti, että työnantaja luotti meihin. Kannettiin vastuu ja saatiin onnistumisen elämyksiä.

TYÖSUOJELU KEHITTYNYT HARPPAUKSIN

Vuosina 1976–1986 telakalla koneasentajana työskennellyt Kaasinen kirjoittaa työelämäkerrassaan elävästi ”mummoksi” kutsutun, 15 kiloa painavan lekan käytöstä asennustyössä. Väärällä tekniikalla heilautettuna mummo saattoi katkaista työntekijän sääriluun.

Telakalla tehdyn raskaan työn jäljet näkyvät kehossa. Kaasisen molempiin olkapäihin on leikattu tekonivelet. Hän kiittää kirurgiaa, sillä tänä päivänä kipuja ei ole ja eläkkeellä ollessa pystyy toimimaan ja harrastamaan.

Työsuojelun kehitys on ollut vuosikymmenten aikana silmiinpistävää. Erilaiset apu- ja suojavälineet sekä työtavat ovat kehittyneet huimasti.

Kaasinen muistelee, että alkuun telakalla saadut työsaappaat imivät vettä ja olivat kuukauden käytön jälkeen jo melkoisen painavat.

– Ennen piti näyttää rikkoutuneet hanskat, että sai uudet varastosta. Suojavälineiden saatavuus on muuttunut helpoksi ja työsuojelulaitkin ovat tulleet vaativammiksi, Kaasinen toteaa.

Telakan urakkakiistoihin väsyneenä Kaasinen siirtyi vuonna 1986 Järvenpään konepajalle, jossa hän työskenteli vuoteen 2014. Työuran viimeiset 11 vuotta hän toimi päätoimisena pääluottamusmiehenä.

PERJANTAIPULLOT POIS 1980-LUVULLA

Telakalla perjantai-iltapäivät olivat 1970-luvulla tavallisuudesta poikkeavia. Oli kohtalaisen yleistä, että viinapulloja korkattiin ennen työpäivän päättymistä.

– Kyllä se alkoholinkäyttö oli minulle yllätys. Tuoksun tunnisti, kun ei itse harrastanut, Kaasinen päivittelee.

Kaasinen kertoo, että yhtenä perjantaina miesporukka oli ryypiskellyt telakan rantapajalla. Työnjohtaja oli jatkuvasti käynyt ovenraossa, joten miehet olivat hitsanneet oven kiinni loppupäiväksi. Perjantaisin myös laulu saattoi raikua kostutetuista kurkuista.

Tarinoiden takana oli usein alkoholiongelmia. 1980-luvun puolella telakalla alettiin puuttua alkoholinkäyttöön ohjaamalla töissä humalassa olleita hoitoon. Myös potkuja tuli heille, jotka hoidon jälkeen jatkoivat vanhaan malliin.

Kaasinen kertoo, että työporukassa asiaan puututtiin myös kahdenkeskisissä keskusteluissa.

– Haluttiin auttaa, eikä tehdä heistä sankareita.

MUISTELUA KÄVELYLENKEILLÄ

Kaasinen sai kirjoituskilpailusta tiedon järjestäjiltä tulleesta ryhmätekstiviestistä. Hän kiittää tiedonkeruuhanketta, jolla saadaan arkistoihin työntekijänäkökulmaa.

Kirjoittaminen oli hänelle mieluista kansakoulussa, mutta vasta viime vuosina hän on innostunut uudelleen kirjoittamisen pariin.

– Monta kymmentä vuotta oli kynä penaalissa, Kaasinen toteaa.

Työelämäkerran kirjoittamisessa hänen työskentelytapansa oli muistella vanhoja aikoja illan kävelylenkillä, kirjata asioita ruutupaperille lenkin jälkeen ja kirjoittaa asiat puhtaaksi seuraavana päivänä tietokoneella.

– Hirmu luontevaa on kirjoittaa asia, joka on eletty, Kaasinen sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Lue myös kirjoituskilpailussa toiseksi sijoittuneen Taina Inkeri Lehdon ja kolmanneksi sijoittuneen Pertti Hagrenin haastattelut.

Korkeatasoista aineistoa työn muutoksesta

Työväen Arkiston ja Teollisuusliiton yhteistyössä järjestämän Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin 29.4.2021. Kilpailuun saatiin työelämäkertatekstit 51 kirjoittajalta.

Kirjoituskilpailun ensimmäisen 800 euron palkinnon voitti Juha Kaasinen Helsingistä. Toisen 400 euron palkinnon voitti Taina Inkeri Lehto Vaasasta ja kolmannen 300 euron palkinnon voitti Pertti Hagren Valkeakoskelta.

Lisäksi kirjoituskilpailussa kunniamaininnalla muistetaan usean henkilön yhteistekstiä, jonka on koonnut Anja Malm Imatralta. Toisen kunniamaininnan saa Pekka Valo Porista.

Palkintoraatiin kuuluivat Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, kirjailija Pirkko Saisio, uskontotieteen yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki, Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila ja Työväen muistitietotoimikunnan erikoistutkija Pete Pesonen.

Keruussa innokkaimpina palkitut ammattiosastot ovat Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49, Valken Työntekijät 502 ja Helsingin seudun teollisuusasentajat 254. Ammattiosastot saivat 500 euron palkinnot.

TUTKIMUSHANKE SUUNNITTEILLA

Kirjoituskilpailu oli osa suurempaa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhanketta, jossa tallennettiin teollisuustyöntekijöiden muistitietoa viimeisen 50 vuoden ajalta. hankkeessa haastateltiin myös 130 Teollisuusliiton veteraanijäsentä.

Tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila Teollisuusliitosta ja erikoistutkija Pete Pesonen Työväen Arkistosta toteavat keruuhankkeen onnistuneen mainiosti ja kerätyn materiaalin olevan korkeatasoista.

Anttila kertoo, että aineistoa on tarkoitus käyttää tutkimushankkeessa, jossa käsitellään työväenluokan työn muutosta 50 vuoden aikana. Yksi osa muutosta on työn digitalisaatio.

Pesonen korostaa, että kyseessä on merkittävä hanke, jollaista ei aiemmin ole tehty. Muissa vastaavan kaltaisissa hankkeissa on saattanut korostua työnjohdon näkökulma työntekijöiden jäädessä paitsioon.

Lisätietoja keruuhankkeesta löytyy hankkeen verkkosivulta.