Juha Kaasinen Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailun voittaja 27.4.2021

”Aute­taan kave­ria pyytämättä”

Yhteen hitsattu porukka ‑kirjoi­tus­kil­pai­lun voit­ta­nut Juha Kaasi­nen kertoo, että luot­ta­mus ja yhteis­henki synty­vät työpai­kalla puhu­malla ja kave­ria auttamalla.

29.4.2021

– Jos nähdään, että kaveri on pulassa, aute­taan pyytä­mättä. Se on merkki, että työpai­kalla on hyvä henki, toteaa helsin­ki­läi­nen Juha Kaasi­nen, 65.

Merillä, Wärt­si­län Helsin­gin tela­kalla ja Järven­pään kone­pa­jalla 43-vuoti­sen työuran tehnyt Kaasi­nen voitti ensim­mäi­sen palkin­non Teol­li­suus­lii­ton ja Työväen Arkis­ton toteut­ta­massa Yhteen hitsattu porukka ‑muis­ti­tie­to­ke­ruu­hank­keen kirjoituskilpailussa.

Ison osan työuras­taan luot­ta­mus­teh­tä­viä hoita­nut Kaasi­nen piti peri­aat­tee­naan, että työpo­ru­kassa jokai­nen saa olla yksi­löl­li­nen itsensä, mutta toimeen pitää tulla.

– Ylin ystävä ei tarvin­nut olla, mutta huonot välit eivät saaneet pilata urakoita, Kaasi­nen sanoo.

Puhu­mi­nen on tärkeää, jotta asiat eivät jää kaive­le­maan. Työuransa aikana hän on koke­nut myös tilan­teen, jossa työn­te­ki­jöi­den välien­sel­vit­tely meni nyrkkitappeluksi.

– Jos työyh­teisö ei keskus­tele, syntyy patou­tu­mia, Kaasi­nen sanoo.

Luot­ta­mus on monella tavalla tärkeää toimi­valle työyh­tei­sölle. Kaasi­nen pohtii, että hänen työuransa aikana suurin muutos tuli johtamistapoihin.

Auto­ri­tää­ri­nen johta­mi­nen väis­tyi 1990-luvulla ja työn­te­ki­jät alkoi­vat yhä enem­män ohjata itse työtään.

– Se palkitsi kovasti, että työnan­taja luotti meihin. Kannet­tiin vastuu ja saatiin onnis­tu­mi­sen elämyksiä.

TYÖSUOJELU KEHITTYNYT HARPPAUKSIN

Vuosina 1976–1986 tela­kalla konea­sen­ta­jana työs­ken­nel­lyt Kaasi­nen kirjoit­taa työelä­mä­ker­ras­saan elävästi ”mummoksi” kutsu­tun, 15 kiloa paina­van lekan käytöstä asen­nus­työssä. Väärällä teknii­kalla heilau­tet­tuna mummo saat­toi katkaista työn­tekijän sääriluun.

Tela­kalla tehdyn raskaan työn jäljet näky­vät kehossa. Kaasi­sen molem­piin olka­päi­hin on leikattu teko­ni­ve­let. Hän kiit­tää kirur­giaa, sillä tänä päivänä kipuja ei ole ja eläk­keellä ollessa pystyy toimi­maan ja harrastamaan.

Työsuo­je­lun kehi­tys on ollut vuosi­kym­men­ten aikana silmiin­pis­tä­vää. Erilai­set apu- ja suoja­vä­li­neet sekä työta­vat ovat kehit­ty­neet huimasti.

Kaasi­nen muis­te­lee, että alkuun tela­kalla saadut työsaap­paat imivät vettä ja olivat kuukau­den käytön jälkeen jo melkoi­sen painavat.

– Ennen piti näyt­tää rikkou­tu­neet hans­kat, että sai uudet varas­tosta. Suoja­vä­li­nei­den saata­vuus on muut­tu­nut helpoksi ja työsuo­je­lu­lait­kin ovat tulleet vaati­vam­miksi, Kaasi­nen toteaa.

Tela­kan urak­ka­kiis­toi­hin väsy­neenä Kaasi­nen siir­tyi vuonna 1986 Järven­pään kone­pa­jalle, jossa hän työs­ken­teli vuoteen 2014. Työuran viimei­set 11 vuotta hän toimi päätoi­mi­sena pääluottamusmiehenä.

PERJANTAIPULLOT POIS 1980-LUVULLA

Tela­kalla perjan­tai-ilta­päi­vät olivat 1970-luvulla taval­li­suu­desta poik­kea­via. Oli kohta­lai­sen yleistä, että viina­pul­loja korkat­tiin ennen työpäi­vän päättymistä.

– Kyllä se alko­ho­lin­käyttö oli minulle yllä­tys. Tuok­sun tunnisti, kun ei itse harras­ta­nut, Kaasi­nen päivittelee.

Kaasi­nen kertoo, että yhtenä perjan­taina mies­po­rukka oli ryypis­kel­lyt tela­kan ranta­pa­jalla. Työn­joh­taja oli jatku­vasti käynyt oven­raossa, joten miehet olivat hitsan­neet oven kiinni loppu­päi­väksi. Perjan­tai­sin myös laulu saat­toi raikua kostu­te­tuista kurkuista.

Tari­noi­den takana oli usein alko­ho­lion­gel­mia. 1980-luvun puolella tela­kalla alet­tiin puut­tua alko­ho­lin­käyt­töön ohjaa­malla töissä huma­lassa olleita hoitoon. Myös potkuja tuli heille, jotka hoidon jälkeen jatkoi­vat vanhaan malliin.

Kaasi­nen kertoo, että työpo­ru­kassa asiaan puutut­tiin myös kahden­kes­ki­sissä keskusteluissa.

– Halut­tiin auttaa, eikä tehdä heistä sankareita.

MUISTELUA KÄVELYLENKEILLÄ

Kaasi­nen sai kirjoi­tus­kil­pai­lusta tiedon järjes­tä­jiltä tulleesta ryhmä­teks­ti­vies­tistä. Hän kiit­tää tiedon­ke­ruu­han­ketta, jolla saadaan arkis­toi­hin työntekijänäkökulmaa.

Kirjoit­ta­mi­nen oli hänelle mieluista kansa­kou­lussa, mutta vasta viime vuosina hän on innos­tu­nut uudel­leen kirjoit­ta­mi­sen pariin.

– Monta kymmentä vuotta oli kynä penaa­lissa, Kaasi­nen toteaa.

Työelä­mä­ker­ran kirjoit­ta­mi­sessa hänen työs­ken­te­ly­ta­pansa oli muis­tella vanhoja aikoja illan käve­ly­len­killä, kirjata asioita ruutu­pa­pe­rille lenkin jälkeen ja kirjoit­taa asiat puhtaaksi seuraa­vana päivänä tietokoneella.

– Hirmu luon­te­vaa on kirjoit­taa asia, joka on eletty, Kaasi­nen sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Lue myös kirjoi­tus­kil­pai­lussa toiseksi sijoit­tu­neen Taina Inkeri Lehdon ja kolman­neksi sijoit­tu­neen Pertti Hagre­nin haastattelut.

Korkea­ta­soista aineis­toa työn muutoksesta

Työväen Arkis­ton ja Teol­li­suus­lii­ton yhteis­työssä järjes­tä­män Yhteen hitsattu porukka ‑kirjoi­tus­kil­pai­lun tulok­set julkis­tet­tiin 29.4.2021. Kilpai­luun saatiin työelä­mä­ker­ta­teks­tit 51 kirjoittajalta.

Kirjoi­tus­kil­pai­lun ensim­mäi­sen 800 euron palkin­non voitti Juha Kaasi­nen Helsin­gistä. Toisen 400 euron palkin­non voitti Taina Inkeri Lehto Vaasasta ja kolman­nen 300 euron palkin­non voitti Pertti Hagren Valkeakoskelta.

Lisäksi kirjoi­tus­kil­pai­lussa kunnia­mai­nin­nalla muis­te­taan usean henki­lön yhteis­teks­tiä, jonka on koon­nut Anja Malm Imat­ralta. Toisen kunnia­mai­nin­nan saa Pekka Valo Porista.

Palkin­to­raa­tiin kuului­vat Teol­li­suus­lii­ton puheen­joh­taja Riku Aalto, kirjai­lija Pirkko Saisio, uskon­to­tie­teen yliopis­ton­leh­tori, dosentti Tiina Mahla­mäki, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila ja Työväen muis­ti­tie­to­toi­mi­kun­nan erikois­tut­kija Pete Peso­nen.

Keruussa innok­kaim­pina palki­tut ammat­tio­sas­tot ovat Turun Teol­li­suus­työ­väen ammat­tio­sasto 49, Valken Työn­te­ki­jät 502 ja Helsin­gin seudun teol­li­suus­a­sen­ta­jat 254. Ammat­tio­sas­tot saivat 500 euron palkinnot.

TUTKIMUSHANKE SUUNNITTEILLA

Kirjoi­tus­kil­pailu oli osa suurem­paa Yhteen hitsattu porukka ‑muis­ti­tie­to­ke­ruu­han­ketta, jossa tallen­net­tiin teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den muis­ti­tie­toa viimei­sen 50 vuoden ajalta. hank­keessa haas­ta­tel­tiin myös 130 Teol­li­suus­lii­ton veteraanijäsentä.

Tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila Teol­li­suus­lii­tosta ja erikois­tut­kija Pete Peso­nen Työväen Arkis­tosta totea­vat keruu­hank­keen onnis­tu­neen mainiosti ja kerä­tyn mate­ri­aa­lin olevan korkeatasoista.

Anttila kertoo, että aineis­toa on tarkoi­tus käyt­tää tutki­mus­hank­keessa, jossa käsi­tel­lään työväen­luo­kan työn muutosta 50 vuoden aikana. Yksi osa muutosta on työn digitalisaatio.

Peso­nen koros­taa, että kyseessä on merkit­tävä hanke, jollaista ei aiem­min ole tehty. Muissa vastaa­van kaltai­sissa hank­keissa on saat­ta­nut koros­tua työn­joh­don näkö­kulma työn­te­ki­jöi­den jäädessä paitsioon.

Lisä­tie­toja keruu­hank­keesta löytyy hank­keen verk­ko­si­vulta.