Kuntalaisten hyvinvointi tärkeintä

Koronapandemia kurittaa jo muutenkin kituuttavaa kuntataloutta. Aiempaa useammat kunnat ovat kuitenkin tehneet ylijäämäisen tilinpäätöksen, kiitos valtion korona-avun.

22.3.2021

Viime vuonna hieman yli puolet Manner-Suomen kunnista ja kuntayhtymistä piti yt-neuvottelut. Määrä on kasvanut vuodesta 2019, jolloin neuvotteluja oli joka viidennessä kunnassa tai kuntayhtymässä.

Viime vuoden lomautuksista 53 prosenttia johtui koronasta ja loput muista taloudellisista syistä. Jos kunnan verokertymät, valtionosuus ja kunnan omaisuuden myynnistä saadut tulot eivät riitä, on joko tingittävä palveluista tai säästettävä henkilöstökustannuksista.

Kunnilla on kolme verotulojen lähdettä: kunnan tulovero, kiinteistövero ja yhteisöverotulo-osuus. Näistä tulovero on kunnille tärkein. Vuonna 2018 kuntien kaikista verotuloista 84 prosenttia oli tuloveroa. Sekä kiinteistöveron että yhteisöjen tuloveron osuus olivat noin 8 prosenttia. Vuodesta 2002 kiinteistöveron osuus on noussut ja yhteisöverojen osuus laskenut.

Kuntien väliset erot palveluiden tarjoamisessa ovat 2000-luvulla kasvaneet erityisesti väestörakenteen muutosten takia. Väestö ikääntyy, muuttoliike suuntautuu kaupunkeihin sekä maakuntakeskuksiin ja syntyvyys laskee. Nämä vaikuttavat kuntien talouteen ja niiden edellytyksiin järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut.

HYVINVOINTIKERTOMUS ON TYÖKALU

Kuntien kuuluu seurata asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin. Lakisääteisesti kunta järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut sekä varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen. Nuorisotoimi ja vapaa-ajantoimi pitävät huolta esimerkiksi liikuntaharrastusten tarjonnasta, jonka tarkoituksena on edistää kuntalaisten terveyttä.

Kunnanvaltuustot päättävät, missä laajuudessa ja miten lakisääteiset palvelut toteutetaan. Siksi esimerkiksi kuntien terveydenhoitopalveluissa on eroja.

Valtuusto seuraa kuntalaisten hyvinvointia ja palveluja hyvinvointikertomuksen avulla ja päättää myös muista kuin lakisääteisistä palveluista, kuten kunnan kulttuuritarjonnasta.

Useat kunnat kävivät viime vuonna yt-neuvotteluja, kun verotulot vähenivät koronan takia ja terveydenhoitomenot kasvoivat. Koronan ensimmäisen aallon hiipuessa kesän mittaan yt-neuvotteluja saatettiin perua, mutta ne aloitettiin uudelleen, sillä kuntien talous sakkasi tulojen vähennyttyä. Muutamat kunnat peruivat lomautukset, kun hallitus maksoi Suomen 310 kunnalle ”koronarahaa” yhteensä 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna vähintään joka kymmenes kunta ennakoi yt-neuvotteluja. Monissa kunnissa lomautukset jatkuvat.

Valtion tuella palveluista kiinni

Kuntien palveluista on pystytty pitämään kiinni pitkälti valtion korona-avun ansiosta, toteaa kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja, osastopäällikkö Jani Pitkäniemi valtiovarainministeriöstä.

Hänen mukaansa hyvinvointipalveluiden painoarvo kuntataloudessa on noin puolet. On kuntia, joissa sote-palvelujen osuus on lähes 75 prosenttia käyttötaloudesta.

Vaikka moni kunta teki korona-avun ansiosta positiivisen tuloksen viime vuonna, kunnat ja julkinen talous ovat edelleen tiukilla.

– Palveluja täytyisi tuottaa jatkuvasti hieman paremmin ja tehokkaammin. Haasteina ovat ennaltaehkäisevien toimien riittävyys sekä palvelujen vaikuttavuus ja sen mittaaminen, Pitkäniemi pohtii.

Muun muassa lapsi- ja nuorisopalveluja Pitkäniemi pitää erittäin tärkeinä.

– Soisin niihin kiinnitettävän vielä enemmän huomiota.

Pitkäniemi toteaa, että kroonisessa niukkuudessa joudutaan tekemään myös kipeitä valintoja. Ikääntyvän väestön määrän lisääntymistä ja syntyvyyden alenemista ei osata vieläkään ottaa huomioon esimerkiksi investointien suunnittelussa.

– Pitkäjänteisyys ja kauas katsominen ovat välttämättömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

Viime vuonna valtio maksoi kunnille koronatukea eri muodoissa runsaat 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna kunnille myönnetään yhteensä noin 800 miljoonaa euroa valtionosuuksina ja yhteisöveron jako-osuuden korotuksena. Lisäksi hallituksen koronastrategiasta johtuviin kustannuksiin on varauduttu noin 1,7 miljardilla eurolla.

PALVELUIHIN ON MUODOSTUNUT JONOJA

Kuntaliitosta kerrotaan, että peruspalveluita ei ole leikattu, mutta kiireettömään hoitoon pääsyä on koronan varjolla viivästetty. Muun muassa suunterveydenhuoltoon ja yleislääkärin sekä terapeutin vastaanotoille on muodostunut jonoja.

Liikuntapalveluja, kirjastoja ja muita kulttuurilaitoksia pidettiin kiinni pandemian alkuvaiheessa ja myöhemminkin, jotta ihmiset eivät kerääntyisi tiloihin ja altistaisi toisiaan koronalle. Kuntien työntekijöiden lomautukset ovat johtuneet osin siitä, ettei kunnilla ei ole ollut tarjota korvaavaa työtä suljettujen toimintojen tilalle, osin kuntien heikon talouden takia.

Pitkäjänteisyys ja kauas katsominen ovat välttämättömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

KT Kuntatyönantajien mukaan 39 prosenttia kunnista ja kuntayhtymistä oli laatinut jo ennen korona-aikaa useampivuotisen talouden tasapainottamisohjelman. Lisäksi 45 prosentilla kunnista ja kuntayhtymistä tällainen ohjelma on suunnitteilla.

Viime vuoden lopulla kriisikuntia oli kuusi. Kriisikunnaksi joutuu, jos kunnan taseessa on alijäämää ja jos alijäämää on kertynyt kunnan konsernitilinpäätökseen tuhat euroa asukasta kohden. Myös edeltävän vuoden tilinpäätöksessä alijäämän on pitänyt olla vähintään 500 euroa asukasta kohti. Lisäksi tarkastellaan muun muassa kuntakonsernin vuosikatteen ja poistojen suhdetta.

VEROPROSENTTI ALAS, PALVELUJA LISÄÄ

Kriisikunnaksi julistettu Honkajoki yhdistyi vuodenvaihteessa Kankaanpään kaupunkiin. Kunta joutui arviointimenettelyyn, koska vuoden 2019 tilinpäätös oli alijäämäinen. Valtion koronatukien ansiosta Honkajoen tilinpäätös vuodelta 2020 on kuitenkin ylijäämäinen.

– Kunnille asetetut palveluvelvoitteet ovat kalliita ja ylimitoitettuja, sanoo Honkajoen entinen kunnanjohtaja, nykyinen Kankaanpään kehitysjohtaja Ulla Norrbo.

– Rahoitus ei ole seurannut perässä, hän toteaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset olivat yli 60 prosenttia Honkajoen budjetista.

– Sote-kustannukset ovat kasvaneet eniten, ja niihin voi vähiten kunnassa vaikuttaa. Ihmiset hoidetaan, totta kai, mutta muilta sektoreilta on jouduttu säästämään, Norrbo kertoo.

Liittyminen Kankaanpään kaupunginosaksi muun muassa alensi honkajokisten tuloveroprosenttia 0,75:llä, lähi- ja peruspalveluja turvattiin ja varhaiskasvatuksen paikat lisääntyivät.

HENKILÖSTÖLLE BONUKSIA

Taivassalo ja Oripää ovat hyvin toimeentulevia kuntia. Taivassalon kunnan tilinpäätös näyttää ennusteen mukaan 2 miljoonaa euroa ylijäämää. Kunnanjohtaja Vesa Rantala kertoo, että ylijäämäisestä tuloksesta on tapana maksaa bonusta kunnan satahenkiselle henkilökunnalle.

Hyvään tulokseen Taivassalon kunta on päässyt muun muassa henkilöstöjärjestelyillä ja myymällä kunnan maaomaisuutta. Kunta tuottaa itse sosiaalipalvelut, mutta terveyspalvelut järjestää yhteistoiminta-alue naapurikuntien ja Uudenkaupungin kanssa. Kunnan 1 650 asukkaalle on juuri valmistunut ulkoliikuntapuisto.

Oripään kunnanjohtaja Timo Tolppanen kertoo 1 350 asukkaan kunnan menestyksen avaimiksi itse tekemisen ja talkoohengen. Kunta tekee sote-yhteistyötä Loimaan kanssa. Kunnanjohtajan mukaan kunnan hyvinvointi- sekä peruspalvelut, kuten päivähoito sekä kotihoidon palvelut, toimivat hyvin.

Kunnista kerrotaan, että juuri nyt odotetaan sote-uudistusta. Uudistukseen liittyvät itsehallinnolliset ja verotusoikeudelliset hyvinvointialueet, jotka vastaavat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen että pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueiden, eli tulevaisuudessa maakuntien, rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen.

HYVINVOINTIA UUSILLA RAHOITUSMUODOILLA

Kunnat tarvitsevat jatkossa uusia tapoja rahoittaa kuntalaisten hyvinvointipalveluja. Yhä useammin palveluja tuotetaan yhdessä yhdistysten ja yritysten kanssa. Yhteistyötä koordinoi kunnan hyvinvointikoordinaattori.

– Rajat eri toimijoiden, kunnan ja yhdistysten välillä ovat madaltuneet. Yhteistyöllä kuntalaisten tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin, julkisjohtamisen yliopistonlehtori, dosentti Kirsi Lehto Vaasan yliopistosta toteaa.

Yhteistyöllä kuntalaisten tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin.

Esimerkiksi Laihian kunta teki paikallisen seurakunnan kanssa yhteistyötä. Lomautusvaarassa olevat kunnan keittiö-, varhaiskasvatus- ja vapaa-ajanpalvelun työntekijät kartoittivat 1 500:n yli 70-vuotiaan, koronan takia eristyksissä olevan avuntarvetta viime keväänä.

– Kunnan työntekijät antoivat tarvittaessa esimerkiksi kauppa- ja asiointiapua, Lehto kertoo.

Uudenlaisesta rahoitussopimuksesta esimerkkinä on Social Impact Bond eli tulosperusteinen rahoitussopimus. Siinä kunta tai valtio toteuttaa yhdessä yksityisen pääoman kanssa esimerkiksi hyvinvointia lisääviä hankkeita. Karkkilan kaupunki on aloittanut hankkeen yhdessä FIM Pääomarahastot Oy:n ja Lastensuojelun Keskusliiton kanssa. 10-vuotisessa hankkeessa tartutaan ennakoivasti lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin. Rahoitusriskit ovat sijoittajilla.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Antti Malste: Elinvoimaa etsimässä

Kuntavaaleihin on aikaa alle kolme kuukautta. Vaaliteemoja veikkaillessa ei voi mennä kovin pahasti pieleen, jos ennustaa, että palvelut tulevat olemaan yksi vaalien kuumista aiheista. Hyvän arjen kannalta palvelut ovat tietenkin tärkeitä. Mutta aivan keskeistä on myös se, kuinka turvataan edellytykset palveluiden tarjoamiselle.

Monissa kunnissa kamppaillaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Taloustilanteen tekee koronasta riippumatta erityisen haasteelliseksi se, että monilla kunnilla kysymys on rakenteellisesta ongelmasta. Väestön ikääntyessä työikäinen väestö pienenee ja samalla kuntien veropohja rapistuu.

Kuntapäättäjät ympäri Suomen ovat vakavan paikan edessä pohtiessaan sitä, kuinka kuntalaisten tulevaisuus saadaan turvattua.

Samaan aikaan maan hallituksessa valmistelussa oleva sote- ja maakuntauudistus tulee vähentämään kuntien tehtäviä. Sote- ja maakuntauudistuksen voi kuitenkin nähdä mahdollisuutena kunnille. Tehtävien vähentyessä jäljelle jäävien tehtävien merkitys korostuu. Jatkossa yksi keskeisimmistä tehtävistä tulee olemaan elinkeinopolitiikka – tai kuten on muodikkaampaa sanoa – kuntien elinvoima.

Elinvoiman voi tiivistää yhteen kysymykseen. Millaisia päätöksiä meidän kunnassamme pitää tehdä, että yritykset pärjäisivät mahdollisimman hyvin? Menestyvät yritykset tarkoittavat työpaikkoja, ja työpaikat tarkoittavat hyvinvointia, eli elinvoimaa.

Paasikiven mukaan ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”, ja samalla tavoin kuntien elinvoiman rakentamisen pitäisi lähteä tosiasioiden tunnistamisesta. Mikä tekee juuri meidän kunnastamme hyvän paikan liiketoiminnalle? Vastaus voi olla vaikkapa sijainti, hyvät liikenneyhteydet, osaava väestö tai toimivat palvelut. Olennaista on tunnistaa tekijät, joiden varaan menestystä voidaan rakentaa.

Keskeisiä rakennuspalikoita hyvässä elinkeinopolitiikassa ovat esimerkiksi yrityspalvelut, yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja yritysten välillä, fiksu ja tehokas maankäyttö ja kaavoitus, toimivat palvelut ja järkevät hankinnat.

Mutta vaikka kunnat voivat itse tehdä paljon elinvoimansa eteen, on yhteistyössä voimaa. Alueellisen yhteistyön kautta kunnat voivat saada enemmän aikaan kuin yksinään. Varsinais-Suomen meriteollisuus tai Vaasan seudun energiateollisuuden klusteri ovat oivia esimerkkejä siitä, miten yhteistyöllä voidaan luoda hyvinvointia koko alueelle.

Toivottavasti mahdollisimman moni teollisuusliittolainen lähtee kuntavaaleihin ehdolle tekemään omasta kotikunnastaan parempaa ja elinvoimaisempaa.

ANTTI MALSTE
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

OIVALTAJAT: Juho Kallio ja Juhani Rinne: ”Toiminta ja lepo tasapainoon”

Juho Kallio ja Juhani Rinne perehtyivät työntekijän oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vaikutusmahdollisuuksiin viiden päivän ajan Murikka-opistolla. Kurssiin kuului myös ohjattua liikuntaa ja asiaa hyvinvoinnista. Iltaisin miehet edistivät terveyttään lenkkeillen, kuntosalilla sekä kylpien ja saunoen.

KUVA YLLÄ: Juho Kallio ja Juhani Rinne saivat Murikassa tietoa sekä työelämän pelisäännöistä että hyvinvoinnista. Varalan urheiluopisto järjesti kurssilaisille ohjatun tutustumisen eri liikuntalajeihin joka päivä.

FIRST STEP – TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA LIIKUNNAN ILO

JUHO KALLIO

Huoltoasentaja
UTU Oy
Ulvilan Metallityöväen ao. 92

JUHANI RINNE

Koneenasentaja
Sandvik Mining and Construction Oy, Tampere
Tampereen Teollisuustyöväen ao. 7

Ensimmäinen kurssikokemus Murikasta oli antoisa. Kallio on tyytyväinen siitä, että työehtosopimus tuli tutuksi.

– Olen ollut töissä Utulla neljä vuotta, ja sinä aikana olisi ollut mahdollisuus lukea työehtosopimusta monta kertaa, mutta sitä ei ole vain tullut tehtyä.

Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa, Kallio arvioi.

Vaikuttamisessa luottamusmiehellä on keskeinen asema.

– Työnantaja antaa luottamusmiehelle vaihtoehdon, että kokeillaanko jotain uutta vai ei. Luottamusmies taas kysyy meiltä työntekijöiltä, mitä tehdään.

Kallion työ on ajoittain reissupainotteista. Kun hotelliöitä ja autossa istumista kertyy viikko toisensa jälkeen, hän pitää itsestään huolta lähtemällä joka ilta kävelylle tai lenkille.

Ruokavalion merkitys hyvinvoinnille kirkastui Murikassa entisestään.

– Paras lopputulos seuraa kaikkien kolmen osa-alueen, liikunnan, palautumisen ja ruokavalion yhteistyöllä. Hotellielämää viettäessä kannattaa pitää huolta siitä, ettei herkuttele liikaa. Ulkoilu virkistää ja liikuntaa seuraa kokonaisvaltaisen hyvä olo.

Juhani Rinteen mielestä Murikan kurssi oli loistava etenkin liikuntapainotteisuuden takia.

– Meininki oli hyvä, ja aion mennä Murikkaan uudestaan. Liikuntahetket olivat keskellä päivää, ja niiden jälkeen jaksoi taas paremmin perehtyä asioihin luokkahuoneessa.

Frisbeegolf oli Rinteen suosikki ohjatusta liikunnasta. Sauvakävelyä hän kokeili Murikassa ensimmäistä kertaa.

– Sauvakävely on yllättävän miellyttävää, kokonaisvaltaista liikuntaa. Kuntonyrkkeily on ennestään tuttua. Se on hyvä laji, jossa saa hartiat liikkeelle ja veren kiertämään.

Liittoon kuuluminen on Rinteelle tärkeää, vaikkei hän itseään varsinaiseksi ay-aktiiviksi kutsukaan.

– Olot olisivat erilaiset ilman järjestäytyneisyyttä. Sitä olisi heikoilla, jos joutuisi yksin neuvottelemaan työsuhdeasioista. Ilman ammattiliittoja työelämä olisi työnantajan sanelua.

Rinteelle jäi kurssiviikolta mieleen varsinkin viimeisen päivän luento. Jos ihminen on joutunut ylikuormitustilaan, rasituksesta palautuminen voi kestää kauan. Rinteellä on omakohtaista kokemusta liian vähistä yöunista.

– Kyseessä oli itse aiheutettu univaje. Olin aktiivinen iltamyöhällä, touhusin ja tuijottelin näyttöjä. Vähitellen hyväksyin kantapään kautta, että kuuden tunnin yöuni ei riitä. Yritän rauhoittua ja tehdä ilta-askareet hyvissä ajoin, enkä enää mene täydestä vauhdista sänkyyn.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA MARJO NURMI

Koronasta karille vai uudelle väylälle? Pärjääjät pärjäävät, mutta monen hyvinvointi on uhattuna

Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa, korona kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Pärjääjät pärjäävät, mutta isoa joukkoa ihmisiä uhkaa ainakin jonkin kokoinen ja pituinen hyvinvoinnin notkahdus. Pandemia olisi myös uudistusten ja innovaatioiden paikka, mutta osataanko se käyttää hyväksi?

Kesän suvantovaiheen jälkeen koronan toinen aalto tekee tuloaan. Kuinka äkäinen se on ja miten se vaikuttaa, on vielä osin arvuuttelua. Kukaan ei tiedä myöskään koronan langettaman laskun lopullista suuruutta, mutta se luettaneen kymmenissä miljardeissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotannosta, terveydenhuollon lisäkuluista, verotulojen laskusta sekä työttömyyden kustannuksista.

– Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapitalismin normaaliin vuodenkiertoon. Nyt ollaan sillä lailla julman kriisin äärellä, että se on globaali ja tarkoittaa talouden supistumista Kiinasta Yhdysvaltoihin ja Euroopasta Afrikkaan, sanoo professori Harri Melin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

– Seuraavat vuodet tulevat olemaan hankalia. Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys, Melin sanoo ja piirtelee ilmaan kysymysmerkkejä.

Harri Melin. KUVA JONNE RENVALL

Kriisi on iskenyt yliopistolle suhteellisen miedosti.

– Lähinnä niin, että alaovet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulkopuolinen, hän viittaa Linna-kiinteistön ravintola- ja muihin tiloihin.

Suomessa kriisi kolahtaa työmarkkinoilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epävakaassa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi palvelualoille, ravintoihin ja majoitukseen sekä lentoliikenteeseen. Melin pelkää Lapin matkailun täydellistä romahdusta, jos näkymät eivät selkene.

KORONA SATTUU KAIKKIIN

– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoinen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juurikaan taloudellista haittaa, vaan lähinnä harmitusta siitä, ettei päässyt tiettyyn aikaan mökille tai Leville laskettelemaan. Jos kuukausipalkka on juossut normaaliin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymmenillä tuhansilla lomautetuilla, sanoo SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Kaukoranta listaa kärsijöiksi myös yritysten omistajat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.

– Tätä on tasattu yritystuilla, mutta eivät ne täysin kompensoi yrittäjienkään menetyksiä. Toisaalta palkansaajapuolella sosiaaliturva tasaa työttömyyden tai lomautusten hintalappua, mutta normaalista poikkeavia lisätoimia ei ole juuri tullut. Yrittäjille luotiin uusi tilapäinen työttömyysturvajärjestelmä, palkansaajille ei tällaista kädenojennusta saatu.

Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien.

Kaukoranta ei kuitenkaan halua laittaa yrittäjiä ja palkansaajia vastakkain.

– Mutta siinä mielessä oikeudenmukaisuus ei toteutunut, että työttömäksi jääneet kärsivät eniten. Jos veronkevennyksiä lapataan niille, joilla työt ovat säilyneet, se ei tunnu oikealta. Kevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Työntekijöitä ovat auttaneet joustavat lomautusmahdollisuudet, joten suuria irtisanomisia on voitu ainakin osittain välttää. Melinin ja Kaukorannan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.

– Myös Jyrki Rainan tuore tutkimus, jossa vertailtiin kuuden maan työmarkkinoiden joustavuutta, osoitti Suomen pärjäävän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.

Tilanne kehittyy kuitenkin koko ajan. Elokuun lopulla kuultiin isoja yt- ja irtisanomisuutisia Finnairilta, Swissairilta, SSAB:lta, Metso-Outoteciltä, sekä huippuna UPM:n Kaipolan paperitehtaan alasajo – korona ei toki selitä kaikkia näistä.

HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT

Kriisien tullen heikossa asemassa yhteiskunnassa ovat aina esimerkiksi pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, opiskelijat tai nuoret ja lapset, joilla on oppimisvaikeuksia. Nyt myös vanhukset, joilla sosiaaliset kontaktit katkesivat rajoitusten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.

– Sosiaalipalveluilla, koulutuksella ja hyvinvointipalveluilla pitää olla tulevaisuudessa riittävät resurssit, jotta koronan arvet saadaan korjattua, Kaukoranta sanoo.

Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi katastrofin partaalla.

– Lisätalousarviossa hallitus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riittääkö se. Hyvinvointivaltiota pyöritetään pitkälti kunnissa, ja konkurssikypsältä organisaatiolta se ei oikein suju. Kuntaliitto ei ole varmaan koskaan sanonut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kaukoranta hymähtää.

Ilkka Kaukoranta. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Myös viimeisiä opintojaan suorittaville nuorille korona on ollut kinkkinen. Harjoittelu- ja työssäoppimispaikkojen saaminen on vaikeutunut ja valmistuminen viivästynyt. Harri Melin ei kuitenkaan pelkää yhden sukupolven menettämistä.

– Emme me menettäneet sukupolvea 1990-luvun lamassakaan. Silloin valmistuneista iso osa on työllistynyt ja elää nykyisin normaalia elämää. Toki oli väliinputoajia, mutta tähän asiaan liittyy myös liioittelua.

Epäselvän tulevaisuuden takia Melin näkee kuitenkin tilanteen nyt haastavampana.

– Talous lähti silloin elpymään yllättävän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuorten huoli on oikeutettu.

TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA

Korona on luonut myös menestystarinoita. Toiset yritykset kituvat ja kaatuvat, mutta vaikkapa urheilu-, rauta- ja sisustuskauppa käy hyvin, kun ihmisillä on ollut aikaa harrastaa ja kohentaa kotia. Luonnollisesti käsidesi- ja maskifirmat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyösovelluksia enemmän kuin koskaan.

Melin jatkaa listaa.

– Palvelualoille on tullut uusia sovelluksia, kuten noutoruokapalveluita ja kaupan kotiinkuljetuspalveluita. Mutta kuinka pitkäkestoinen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.

Joku hyötyy aina myös kriiseistä. Se, onko se reilua, on oikeastaan turhaa pohdintaa.

– Kapitalismi on siinä mielessä julma apparaatti, että myös esimerkiksi sodalla, ihmiskunnan suurimmalla tyhmyydellä, jotkut ovat tehneet miljoonia. Tässä tilanteesta pitäisi löytää nyt niin paljon voittajia kuin on mahdollista ja niin vähän häviäjiä kuin mahdollista.

Veronkevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.

Melinin mukaan meillä on nyt tilaisuus tehdä jotain ihan uutta.

– Olisi miljoonan taalan paikka tehdä vihreitä investointeja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlanneet resursseja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on antanut mahdollisuuden miettiä ekologisempaa elämäntapaa – silti pelkään, että haemme vain paluuta entiseen normaaliin, joka on maapallon kannalta ongelmallinen.

Melin moitiskelee, miten Nokian jälkeen investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat hiipuneet.

– Isoissa yrityksissä ei ole isoa draivia. Metsäteollisuudessa puhutaan, että puusta saadaan lääkkeitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutkimusosastot, jotka kertovat, että maailman pelastaminen on näin lähellä, Melin näyttää minimaalisen pientä rakoa etusormen ja peukalon välillä.

– Sen sijaan kerrotaan siitä, miten leveitä paperikoneita tai isoja sellumyllyjä meillä on, hän tuhahtaa.

KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO

Koronapandemia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa hallituksen lähes kaiken huomion. Harri Melinin mukaan Suomi on pärjäämisellään parhaiden maiden joukossa.

– Joidenkin kriitikoiden mukaan kriisin hoitamiseen olisi pitänyt käyttää kokeneita miehiä. Mutta ei ole ketään kokeneita miehiä, kaikki ovat yhtä kokemattomia tällaisen edessä! Näen esimerkiksi kokoomuksen kritiikin aika populistisena. Sanna Marinin pitäisi mennä suurin piirtein ottamaan koronatestejä lentokentälle, hän puuskahtaa.

Melin kuitenkin myöntää, että julkisella puolella on turhaa mustasukkaista rajojen vahtaamista. Asioita voitaisiin hoitaa paremmassa yhteistyössä.

– Eri ministeriöiden toiminta on siiloutunut ja ne varjelevat liikaa omia tonttejaan. Suomen levein katu on Kirkkokatu – toisella puolella sosiaali- ja terveysministeriö, toisella opetus- ja kulttuuriministeriö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.

Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän.

Kriisistä ei kuitenkaan selvitä vain viranomaisohjeilla, vaan vastuuta tarvitaan kaikilta. Miten kansalaiset ovat onnistuneet kriisissä? Melinin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esivaltaa kuunnellaan.

– Monet yli 70-vuotiaat ottivat suositukset lähes käskynä ja säilyivät koronalta – mutta siinä tuli sitten muita ongelmia. On selvää, että nuorten suhtautuminen on rämäpäisempää, mutta kokonaisuudessa on toimittu mallikkaasti.

HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA

Kriisit päättyvät aikanaan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoittaa ja sääntelee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henkisesti kuin taloudellisesti. Sen enempää Melin kuin Kaukorantakaan eivät pelkää lainanottoa kriisin hoidossa.

– En ymmärrä kamreeriajattelua, ettemme voisi ottaa velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvytettävä ja katseltava miten lainojen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilanteessa, eivätkä Suomen lähtökohdat ole huonot. Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän, Melin sanoo.

Kaukorannan mukaan julkisen talouden vahvistamista ei pidetä SAK:ssakaan ongelmista pahimpana.

– Valtio saa edelleen hyvin lainaa, ja huolta pystytään siirtämään tulevaisuuteen. Myös EU:n 750 miljardin hätärahoitus tukee koko maanosan elpymistä, ja vientimaana olemme siitä tosi riippuvaisia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.

Kaukoranta muistuttaa, että Suomea pitää lähteä rakentamaan vahvuuksiemme pohjalta.

– Kriisissä näkee hyvinvointivaltion tärkeyden ja julkisten palveluiden roolin sosiaalisten haittojen kompensoijana. Niiden vahvistaminen on tärkeää jatkossakin. Talouden puolella pitää varmistaa, että tämä pysyy tilapäisenä shokkina, ja siinä tarvitaan elvytystä, julkisia investointeja sekä koulutusta ja työvoimapalveluita, joilla autetaan ihmisiä uuteen työhön.

Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys.

Myöskään 75 prosentin työllisyystavoitetta ei saa heittää romukoppaan.

– Mutta kyllä tämä prioriteetteja muuttaa. Jos talo palaa, kannattaa keskittyä sen sammuttamiseen eikä keittiöremontin suunnitteluun. Toki jos niitä voi tehdä rinnakkain, hyvä niin, Kaukoranta pohtii.

Hänen mukaansa tämä vaalikausi menee koronan jälkihoidossa, mutta sen jälkeen taloudelliset vaikutukset uppoavat yleiseen julkisen talouden kestävyyden hoitamiseen. Jos kriisistä seuraa jotain hyvää, se on suhtautuminen yhteiskunnan turvaverkkoon.

– Monessa maassa on täytynyt luoda tyhjästä nopeasti erilaisia turvaverkkoja. Pohjoismainen malli on osoittanut vahvuutensa ja kysyntä sellaiselle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.

Harri Melin uskoo myös hyvinvointivaltioon, mutta sanoo pelkäävänsä kriisin poliittisia seurauksia.

– Olen erityisesti demokraattisten instituutioiden globalisaation kannattaja. Kriisi on opettanut, että olemme hirveän riippuvaisia toisistamme ja maailman pelastaminen vaatii yhteistä tekemistä. Siksi arveluttaa, että joku äärinationalistinen populismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keskenämme. Meidän pitäisi kansainvälisesti hoitaa hommat niin, että ihmisten on täällä hyvä olla.

 

KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA

Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio. KUVA SUOMEN KUNTALIITTO RY

Kuntaliiton arvion mukaan koronakriisin vaikutus kuntien talouteen ensi vuonna on noin 1,7 miljardia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kireisiin tunnelmiin, mutta nyt korona rokottaa myös isompia kaupunkeja, joissa normaalisti menee melko hyvin.

– Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, mutta kun ne saavat menojen kasvun hallintaan ja tulopuolen kuntoon, edellytyksiä kriisistä selviämiseen on, Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sanoo.

Koronan aiheuttama notkahdus näkyy kunnissa ensimmäiseksi investointien lykkäämisenä.

– Jos on tie, joka pitää päällystää tai homekoulu, joka korjata, niitä lykätään. Toinen säästökohde on sijaisuuksien ja määräaikaisuuksien karsiminen. Jos joku työntekijä jää pois, yritetään pärjätä olemassa olevalla joukolla.

Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa.

Kunnat kantavat ison osan ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista. Palveluista halutaan pitää kiinni, ja niiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Kunnissa on myös paljon tehtäviä, joiden välillä ihmisiä voidaan siirtää. Siksi irtisanomisia ei Punakallion mukaan haluta eikä tarvitse käyttää ensimmäisenä.

Ilman koronaakin kunnissa on paljon miettimistä tulevaisuuden suhteen. Uudistuksia pitäisi tehdä, ja suurimpana häilyy ikuisuusprojekti soten suhteen. Punakalliolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.

– Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa, ja väestömuutoksiin pitää reagoida tosissaan. Valtion pitää tulla kuntataloutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljardin kuoppaa saadaan tasoitettua. Myös kuntien velvoitteiden lisäämisessä toivotaan pidättyväisyyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeuttaa, rakentaa uusia palveluita ja pitää rahavirta tasapainossa, se on vaikeaa. Velaksi eläminen ei ole kestävää.

 

RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA

Kriisi voi poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pohtii. KUVA KITI HAILA

Teollisuusliitto tarttui koronan poikkeusoloihin nopeasti. Työnantajapuolen kanssa istuttiin samaan pöytään ja tehtiin helpotuksia yt- ja lomautusmenettelyihin.

– Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin, että yrityksissä voitiin reagoida nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja ne voivat sopeuttaa toimintaansa. Näin vältetään konkursseja ja säästetään työpaikkoja, sanoo puheenjohtaja Riku Aalto.

Liiton omien toimintojen kannalta tehtiin myös pikaisia päätöksiä. Muun muassa toimiston työjärjestelyillä siirrettiin henkilöitä työttömyyskassaan käsittelemään nopeasti kasvanutta hakemusvyöryä.

Vaikka työttömyysmenot ovat kasvaneet, taloudellisesti kriisi ei vielä liiton toimintaa vaikeuta.

– Jäsenmaksukertymä on ollut budjetin mukainen. Kulut ovat puolestaan pudonneet, koska fyysisiä tilaisuuksia ja koulutuksia ei ole juuri järjestetty ja henkilökunta ei ole matkustanut.

Vaikutuksia työpaikkoihin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.

– Yritysten tilauskannassa on ollut pudotusta, mutta yrityskohtaiset erot ovat suuret. Telakoiden tilauksia on siirretty tai peruttu, ja teknologiateollisuuteen vaikutuksia saattaa vielä tulla. Kaikilla ei kuitenkaan mene huonosti, ja on paljon yrityksiä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.

TARKKANA EDUNVALVONNASSA

Riku Aalto antaa hallitukselle ja eduskunnalle tunnustusta kriisin hoidosta.

– Hallitus toimi ripeästi heti alussa ja yritystukien suhteen tehtiin nopeita toimenpiteitä – miten se lopullisesti meni, arvioidaan toki myöhemmin. Tämä oli oiva näyttö poliittisen järjestelmän toimivuudesta. Kun on yhteinen hätä, konsensusta löytyy. Vuoden 2008 finanssikriisistä opittiin, että parhaiten selvitään, kun saadaan yritykset ja työpaikat säilymään.

Korona tulee olemaan liitolle pitkä edunvalvonnallinen projekti. Epidemia ei hellitä hetkessä, vaan se on seuranamme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa väistämättä myös neuvottelupöytiin.

– EK:lta on jo tullut ehdotuksia koronan varjolla siitä, miten paikallinen sopiminen pitäisi avata kokonaan ja työehtosopimukset olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti. Käsittelyyn tulleiden erimielisyysmuistioiden määrä on kesän aikana kasvanut – ei ihan kaksinkertaistunut, mutta melkein.

”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”

ViskoTeepakilla turvaväleihin kiinnitetään huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä, Visko Fackarbetare – Viskon tehdastyöntekijät ao. 417:n puheenjohtaja Maarit Laakso kertoo. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

ViskoTeepak Oy:n ammattiosaston 417 puheenjohtaja Maarit Laakso sanoo, että koronatartuntojen kiihtyessä tehtaan käytännöt kiristyivät välittömästi. ViskoTeepak valmistaa elintarviketeollisuudelle muun muassa keinokuituista makkarankuorta, ja hygieniasta tarkassa paikassa vierailijoita eikä ulkopuolisia huoltomiehiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyivät, jäivät etätöihin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.

– Tuli tietysti entistäkin tiukempia hygieniasäännöksiä ja käsidesiä oli joka paikassa. Myös turvaväleihin kiinnitettiin huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä.

Työnantaja on koko epidemian ajan huolehtinut, että infotauluissa ympäri tehdasta on ollut säännöllistä tietoa sekä ohjeistusta, miten eri tilanteissa toimitaan. Yhteistuumin myös tehtiin suunnitelmia sen varmistamiseksi, että tilanteesta selvitään mahdollisimman sujuvasti ja vähin vaurioin.

– Sairausloman pitämistä omalla ilmoituksella jatkettiin kolmesta kuuteen päivään. Luottamushenkilöt ja esimiehet keskustelivat paljon ja toiveita kyseltiin puolin ja toisin. Yhtään koronatapausta ei ole ollut.

”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”

Työnantajan kanssa on sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti, Laukamo Groupin työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Laukamo-yhtiöillä tartuttiin nopeasti koronatoimiin.

– Joka paikkaan tuli käsidesiä, taukotiloissa kiinnitettiin huomio turvaväleihin ja muutenkin on pyritty pysymään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen.

– Työnantajan kanssa on hoidettu viikoittain tuoretta infoa henkilöstölle ja sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti. Yhtään koronatapausta ei ole tehtailla ollut.

Yhteistyö Laukamolla on sujunut hyvässä hengessä, mutta koronan alkuvaiheessa käytiin yt-neuvotteluja. Lomautuksiin ei kuitenkaan ollut lopulta tarvetta.

Laukamolla tai ViskoTeepakilla kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia yrityksiä puuttua koronan varjolla työehtoihin.

– Päinvastoin, tämä on jopa yhdistänyt meitä, sanoo ViskoTeepakin Maarit Laakso.

 

OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA

AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opiskelevien työssäoppimisen jaksoja on peruttu tai siirretty, ja lähiopetusta on siirretty etäopetukseksi. Osalla opiskelijoita se on vaikuttanut motivaatioon, koska ammattioppilaitoksiin on menty nimenomaan käytännön opiskelun perässä.

Harjoittelujaksoista keskeytyi keväällä noin viidennes, ja vastaajista 14 prosenttia ei pystynyt valmistumaan, vaikka se oli suunnitelmissa. Opiskelijoista kolmannes uskoi, että myös mahdollisuudet työllistymiseen ovat vähentyneet. 40 prosenttia menetti kesä- tai muun työpaikan tai työt vähenivät muuten.

AMMATTIKORKEAKOULUJEN opiskelijoiden keskuudessa noin puolella motivaatio oli laskenut, jaksaminen huonontunut sekä stressi lisääntynyt. Erityisen paljon tilanne on vaikuttanut opintojensa alkuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.

Toisaalta osa opiskelijoista koki omatahtisen opiskelun sopivan itselleen – he olivat suorittaneet opintoja normaalia rytmiä nopeammin.

YLIOPISTOISSA lähiopetusta on siirretty huomattavan paljon verkkoon. Kontaktiopetuksena on järjestetty vain opetusta, joka on välttämätöntä, kuten laboratorio-opetus. Opintoja vaikeutti myös kirjastojen sulkeutuminen.

Harjoitteluita jouduttiin perumaan tai keskeyttämään, erityisen haasteellinen tilanne on ollut sote-alalla ja opettajaksi opiskelevilla. Valtaosa yliopistoista on myös perunut opiskelijavaihdot tältä syksyltä.

Lähteet: Ammattiin opiskelevat SAKKI:n, Opiskelijakuntien liitto SAMOK:in sekä Ylioppilaskuntien liitto SYL:in jäsenilleen tekemät kyselyt.

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

Mirja Suhonen: Työllisyysasteen parantaminen – mieluummin porkkanaa kuin keppiä

Maamme nykyinen hallitus aloitti taipaleensa viime vuonna. Se asetti työllisyystavoitteeksi 75 prosenttia työllisestä työvoimasta (15–64-vuotiaat) vuoden 2023 loppuun mennessä. Työttömien määrän pitäisi vastaavasti laskea 4,8 prosenttiin. Tavoite on vaativa, mutta mahdollinen. Kaikki keinot pitää ottaa käyttöön, että maahamme saadaan 60 000 työpaikkaa lisää, mitä hallitusohjelman tavoite edellyttää.

Väestö ikääntyy ja syntyvyys vähenee. Sen seurauksena huoltosuhde heikkenee. Taloudellinen huoltosuhde eli työssäkäyvien ja ei-työssäkäyvien suhde oli 137 vuonna 2017. Se tarkoittaa sitä, että sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli 137 ei-työssäkäyvää henkilöä. Vuonna 2016 luku oli 142. Vertailun vuoksi todettakoon, että lamavuonna 1993 taloudellinen huoltosuhde oli 172. Tilanne on nyt parempi, mutta tulevaisuus näyttää synkältä.

Taloudellisen huoltosuhteen ennustetaan huononevan ikärakenteemme ja työttömyyden vuoksi. Tilannetta kuvaa myös väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeläisten suhde työikäiseen väestöön. Vuonna 2017 se oli 60,1, mikä tarkoittaa sitä, että 100 työssä käyvää henkilö kohden oli noin 60 ei-työikäistä henkilöä. Lukema on huonoin 60 vuoteen. Käänteen saamiseksi parempaan tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä.

”Voisiko työn vastaanottamisen kynnystä madaltaa työttömyysturvan karenssimääräyksiä muuttamalla?”

Olemme taloudellisesti pienoisessa pulassa, ellei käännettä parempaan saada aikaiseksi. Hyvinvointiamme on mahdotonta ylläpitää, ellei työllisyys ole riittävällä tasolla. Mikä neuvoksi, kyselee moni. Luotamme osaamisen kasvattamiseen, tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, lisä- ja muuntokoulutusta sekä toimia työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamiseksi.

Voisiko myös työn vastaanottamisen kynnystä madaltaa työttömyysturvan karenssimääräyksiä muuttamalla? Lähes joka viikko korviini kantautuu tieto työsuhteen purusta koeaikana, mistä todennäköisesti seuraa 90 päivän karenssi ennen ansiopäivärahan saamista. Voisiko lakia muuttaa niin, että koeaikapurun jälkeen karenssia ei olisi? Näin työntekijä rohkenisi kokeilla työtä, jopa uutta ammattia, pelkäämättä taloudellisen pohjan romahtamista.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastojen mukaan koeaikapurkujen määrä on kasvanut 30 prosentilla vuodesta 2016 vuoteen 2018. Numeroina se tarkoittaa 13 516 koeaikapurkua vuonna 2016 ja 17 683 purkua vuonna 2018. Luku ehti 2010-luvulla laskea 13 500:aan aikaisemmasta 19 000:sta. Kenties syynä on määräaikaisten työsuhteiden solmimisen hankaloituminen tai työnantajien tiukentuneet asenteet. Luvut kertovat myös, että moni on joutunut kärvistelemään karenssin ajan minimitoimeentulolla, vaikka ei ansiopäivärahakaan kovin leveää leipää tarjoa.

Kun työllistymisen kynnystä halutaan alentaa, tehdään se työpaikan vastaanottamisen kynnystä madaltamalla, ei keksimällä aktiivimallin tapaisia keinoja. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Kannustaminen tuo parempia tuloksia tässäkin asiassa.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija

OIVALTAJA: Tiia Pyhtilä: ”Otetaan muut reilusti huomioon”

”Työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, sanoo Hyvinvointia työelämään -kurssille osallistunut Tiia Pyhtilä.

TIIA PYHTILÄ

Ikkuna- ja ovityöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
2. varatyösuojeluvaltuutettu
Ammattiosaston hallituksen jäsen
Pyhännän Puutyöväen ao. 813

Pyhäntäläinen Tiia Pyhtilä kävi Hyvinvointia työelämään  -viikonloppukurssin viime vuoden lokakuussa Oulussa.

– Sisältö houkutteli osallistumaan. Työhyvinvointi ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä asioita, Tiia Pyhtilä arvioi.

Kurssilla aihepiiriin paneuduttiin luento-osuuksilla ja ryhmätöitä tekemällä.

– Meitä pyydettiin esimerkiksi määrittelemään se, mitä hyvinvointi on. Ryhmissä kukin sai kertoa kokemuksistaan, tuoda esiin ajatuksiaan hyvinvoinnista ja sen merkityksestä sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä.

– Vastaukseksi siihen mitä hyvinvointi on, tiivistyi henkilökohtainen henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä hyvä työilmapiiri niihin vaikuttavana asiana. Lisäksi mahdollisuus kehittyä työssä ja tietoisuus tulevasta sekä työelämän joustavuus puolin ja toisin, eli myös työntekijän tarpeita ajatellen, koettiin hyvinvoinnin kannalta tärkeiksi seikoiksi.

Vaikka kurssilla keskityttiin paljolti työelämän kysymyksiin ja asioihin, oli työskentelyn lähtökohtana ehyt käsitys ihmisistä ja elämästä.

– Kyllä se sai paljon ajattelemaan myös sitä, miten työstä palautuu ja mistä vastapaino työlle muodostuu. Minulla se on toisaalta ystäväpiiri ja toisaalta se, että pääsen rauhoittumaan ja löydän aikaa lukemiselle. Se on minun juttuni. Luen todella paljon.

”Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa,”

Kurssin näkökulma laajentui myös työyhteisön kokoiseksi.

– Kun mietimme ihmisten erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia ja käsitellä asioita, havaitsimme porukalla, että työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

– Olen niitä oppeja käyttänyt työpaikalla. Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa, joka näyttää myös leviävän eteenpäin, kun itse pitää tavasta kiinni.

– Kun ottaa muut huomioon, on reilu ja ystävällinen, niin harvemmin sillä huonoa kaikua takaisin saa.

Pyhtilä on tyytyväinen, että tuli kurssin käyneeksi.

– Kurssi vastasi odotuksiin. Sieltä sai paljon hyviä ajatuksia ja eväitä työelämään. Suosittelen lämpimästi.

Työhyvinvointiin paneudutaan tänä vuonna otsikolla Työn imua etsimässä. Alueilla järjestettävien viikonloppukurssien kohderyhmänä ovat kaikki työmarkkinoiden käytettävissä olevat liiton jäsenet.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA MISKA PUUMALA

Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

Juha Pesola: Työn epävarmuus heijastuu työntekijän terveyteen

Hallitus linjasi kehysriihessä, että työsopimuslakiin valmistellaan muutos, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Hallituksen lakiehdotusta koskevaan muistioon on kirjattu tilanteet, joiden mukaan irtisanomisperusteena pidettäisiin vähäisempää työvelvoitteen rikkomista tai käytöstä, joka horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan ja työyhteisön toimintaa.

Hallituksen ehdotusta on monissa kirjoituksissa arvioitu lain toimivuuden ja juridiikan perusteella. Nostan esiin vielä yhden uuden kysymyksen, joka on jäänyt vähemmälle pohdinnalle. Miten mainittu lakiehdotus saattaa vaikuttaa pienissä työpaikoissa työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin?

Työn sisällön ja työyhteisön mahdollisesti aiheuttaman epävarmuuden lisäksi ehdotus aiheuttaisi epävarmuutta oman työn säilymisestä. Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa tulevaisuuttaan, voi esimerkiksi herkästi kokea, ettei työpaikalla voi ottaa esille vaikeita asioita. Tilanne olisi erityisen hankala niissä työpaikoissa, joissa ei ole luottamushenkilöiden hoitamaa toimivaa työntekijöiden edunvalvontaa.

”Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon”

Lueskelin Työterveyslaitoksen sivuilta, ja muista luotettavista lähteistä siitä, mitä tällainen työsuhteen epävarmuus voi aiheuttaa. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin yhteys työn epävarmuuden ja esimerkiksi sydänsairauksien välillä. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, miten työn epävarmuus vaikuttaa mielenterveyteen, mikä taas näkyy ahdistuneisuutena tai masennuksena ja poissaoloina työpaikalta. Tutkimusten mukaan epävarma tilanne altistaa alakuloisen mielialan lisäksi epäterveellisille elämäntavoille ja vähäiselle liikkumiselle. Mutta uskaltaako sairastaa, jos sitä kautta horjuttaa omaa asemaansa suhteessa työnantajaan!

Olen kiertänyt useilla pienillä työpaikoilla liiton työympäristöpäivien merkeissä. Viime aikoina niissä on ollut paljon puhetta ammattityövoiman saatavuudesta ja yleisistä työympäristöasioista, joiden takia me tätä työtä teemme. Yksilöllisten kriteereiden helpottamisen tarve irtisanomistilanteissa ei ole noussut missään työpaikassa esille.

Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon tai jopa lisätä työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA