Istuimme aikanaan iltaa erään liiton toimitsijan kotona. Hän silitti koiraansa ja totesi, että tämä kaveri taitaa olla hänen ainoa oikea ystävänsä. Ihmettelin tätä.
Keskustelimme pitkään ystävistä ja heidän merkityksestään. Olemme siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Pidämme yhteyttä toisiimme ja juttelemme kun siltä tuntuu.
Yhdysvaltain presidentti Truman totesi aikoinaan: ”Jos poliitikko haluaa ystävän, hänen on ostettava koira.”
Miten oikeassa hän olikaan. Myös me ay-aktiivit joudumme monesti ristituleen julkisuudessa, työpaikoilla ja yksityiselämässäkin.
Tuntuu, että todelliset ystävät ja tukijat ovat vähissä silloin kun olemme eniten sen tarpeessa. En itsekään ole puhdas pulmunen, kun olen suivaantunut, milloin Keskuskauppakamarin, milloin yrittäjien tai EK:n ulostuloihin Twitterissä tai eri tiedotusvälineissä.
Olen ottanut kantaa voimakkaasti näihin sanomisiin, ja puolustanut heitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea työelämässä.
Ay-liike ja sen aktiivit ovat työntekijöiden tukijoita ja ystäviä, jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa.
Kuulun ylpeänä joukkoon.
Luottamusmiesten, ammattiosastojen ja koko ay-liikkeen osoittama tuki on tärkeää niille työntekijöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Tukemisen taustaksi tarvitaan lakeja, työehtosopimuksia ja paikallisia sopimuksia.
Miksi tätä tukea halutaan heikentää, on aiheellinen kysymys.
Halutaanko palata vuosisata taaksepäin, jolloin työpaikan porttien ulkopuolella jonotettiin, josko tänään pääsisi töihin ja josko saisi edes pientä palkkaa.
Vai halutaanko palata yhteiskuntaan, jossa vain ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat pärjäävät, mutta muista ei ole niin väliä. En lähde enempää arvelemaan syitä, miksi jotkut haluavat romuttaa sopimusyhteiskunnan.
Halusin kuitenkin jälleen kerran nostaa esille, mihin romuttaminen voi johtaa työpaikoilla ja laajemmin koko yhteiskunnassa, joka edelleen on hyvinvointiyhteiskunta, kun sitä haluamme ylläpitää.
Julkisuudessa on hyökätty ay-liikettä vastaan, on kehuttu yksityisiä työttömyyskassoja ja annettu ymmärtää, että ne ovat liittoja ja että ne tukevat työtekijöitä.
Eräät työnantajat ja järjestöt ovat lähteneet omille teilleen ja väittävät, että vain yrityskohtaisilla sopimuksilla voi pärjätä.
Samanaikaisesti he kirkkain silmin väittävät, että haluavat vain työntekijöiden parasta kääriessään yhä isompia voittoja muutoksien keskellä ja jopa osin meneillään olevaa pandemiaa hyväksikäyttäen.
Vain otsikoita tai lyhyitä somepäivityksiä seuraaville työntekijöille voi osa näistä väitteistä näyttää totuudelta.
Siksi meidän pitää kertoa siitä, että yksityiset työttömyyskassat eivät aja työntekijöiden etua.
Vain liittymällä liittoon saa myös paikallisesti tukea ja neuvotteluapua sekä tarvittaessa oikeusapua tilanteissa, joissa työntekijöitä kohdellaan lakien ja sopimuksien vastaisesti.
Toivotan kaikille jaksamista hygienian, turvavälien, kokoontumisten ja ohjeiden noudattamisten suhteen, että pääsemme eroon koronapandemiasta. Itse aion ottaa rokotteen, heti kun se on mahdollista.
Haluan suojella, en pelkästään itseäni vaan myös lähimmäisiäni sekä kaikkia, joita tapaan.
Yhdessä me voitamme tämänkin taistelun.
JARI NILOSAARI Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja
Koronaepidemia on iskenyt eri puolilla maailmaa aaltoina, eikä epidemiaa ole vielä saatu kuriin rokotteella. Koronaepidemia onkin kuin ensimmäisen asteen hirmumyrsky, jonka ensimmäinen aalto on vain esinäytös tuleville, vielä korkeammille aalloille. Niitä nostattavat rajutuulet, jotka upottavat heikompien veneiden lisäksi myös isompiakin aluksia.
Koronaepidemiasta elpyminen on hidasta. Elpyminen ei myöskään kohtele kaikkia tasavertaisesti, totesivat amerikkalaiset taloustieteilijät. He ilmaisivat havaintonsa sangen runollisesti:
Nousuvesi ei kannattele kaikkia veneitä yhtäläisesti.
He kehittelivät K-mallin, joka kuvaa kahtiajakoa pinnalla pysyviin ja uppoaviin. Osa ei pysy pinnalla edes pahimman koronakriisin laannuttua.
Nousuvesi ei kannattele kaikkia veneitä voisi olla Samuel Taylor Coleridgen Vanhan merimiehen tarina -runosta (1797–1798). Tässä Coleridgen tarinarunossa merellä seilaavia pursia ja jumalattomia sieluja uhkaa kohtalo mitä hirmuisin.
Pitkällä merimatkalla rajumyrsky pakottaa aluksen etelänavan jäisille vesille. Laivan miehistöltä loppuu juomavesi, sillä merimies on ampunut onnea tuottavan albatrossin. Alkaa pudotustaistelu, jolloin miehistö hupenee mies mieheltä. Monien koettelemusten ja siunausten jälkeen ainoana henkiin jätetty merimies vapautuu kirouksesta – mutta vain jäädäkseen vaeltamaan ja kertomaan tarinaansa loputtomasti.
Juuri tällaista pudotustaistelua kuvaa taloustieteilijöiden laatima K-malli. Sen mukaisesti kahtiajako näkyy monilla tasoilla. Teollisuusliiton tutkimusyksikön lokakuussa 2020 toteuttaman suhdannekyselyn tulokset antavat viitteitä tällaisesta kehityksestä. Laivan miehistöön kuuluvat pääluottamusmiehet kertovat, että noin puolella työpaikkayrityksistä tilanne on pysynyt hallinnassa.
Uppoamiselta ja joutumiselta kadotukseen voi selvitä vain, jos on luojan suosiossa ja suoja, jonne voi veneensä vetää.
Jo ennen koronakriisiä pärjänneillä yrityksillä menee hyvin myrskystä riippumatta. Tällaisia paikoilleen hyvin ankkuroituja työpaikkayrityksiä on reilu kuudesosa. Epidemia ei ole hetkauttanut suuria, vakavaraisia yrityksiä eikä muita vakaita aluksia. Niiltä löytyy taloudellisia resursseja ja puskuria.
Hyvin pinnalla pysyviä löytyy etenkin kemianteollisuuden ja auto- ja rengasalojen yrityksistä. Näillä aloilla korona-aika on vaikuttanut suhteellisen vähän tekemisiin. Niissä ei meriselityksiä tarvitse sepittää, sillä näissä yrityksissä odotetaan myös myynnin kasvavan tai pysyvän ennallaan keskimääräistä useammin ja yrityskoosta riippumatta.
Merenpohja vetää puoleensa etenkin niitä, joiden pohja on ruostunut puhki tai moottori on rikki. Etenkin jo ennen korona-aikaa kompassinsa ja kurssinsa kanssa kamppailleet yritykset ovat vaarassa. Suhdannekyselyn mukaan peräti neljäsosa työpaikkayrityksistä on tällaisia. Kaikkein heikoimmin menee joillakin metalli- ja erityisalojen työpaikoilla. Niiden lähtötaso koronakriisin kohtaamiseen on ollut kehno.
Maailmassa kehitetään kuumeisesti koronarokotetta eli rokotetta Covid-19-tautiin. Rokotteet ovat yksi lääketieteellisesti tehokkaimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista hillitä ja estää tartuntatautien leviämistä. Rokotteita annetaan perinteisesti pistämällä lihakseen tai ihon alle. Käytössä on myös suun kautta otettavia tai nenään suihkutettavia rokotteita.
Rokotteiden käyttö on saanut alkunsa 1700-luvun lopulla. Englantilainen Edward Jenner havaitsi, etteivät lehmärokkotartunnan saaneet karjanhoitajat juurikaan sairastuneet isorokkoon, joka oli sukua lehmärokolle. Lähes sata vuotta myöhemmin ranskalainen Louis Pasteur kehitti ensimmäiset rokotteet, jotka antoivat suojan pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.
Maailman terveysjärjestö WHO julisti isorokon hävitetyksi maailmasta vuonna 1980.
Professori Vesa Hytönen Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta toteaa rokotteen kehittämistyön kestävän tyypillisesti 5–20 vuotta. Aikaa kuluu laboratoriotutkimukseen sekä erityisesti rokotteen testaamiseen.
Ensin tutkitaan taudinaiheuttajan eli viruksen tai bakteerin toimintamekanismeja. Koronatutkijat eivät vielä ole saaneet selville, miten immuunivaste eli ihmisen vastustuskyky Covid-19:ään syntyy ja kuinka kauan sen teho kestää. Muutamat koronan sairastaneet ovat sairastuneet uudestaan lyhyen ajan kuluessa. Tiedeyhteisö ei myöskään ymmärrä, miksi lapset yleensä selviävät koronasta vain vähin oirein.
Ennen kuin rokote saadaan markkinoille, sitä tutkitaan huolellisesti. Prekliiniseen eli ennen ihmiskokeita tehtävään testaukseen käytetään eläimiä: hiiriä tai muita jyrsijöitä ja viime vaiheessa apinoita. Prekliinisen testauksen jälkeen siirrytään kliinisiin tutkimuksiin, eli testaamaan satoja tai jopa kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomessa kehitettävää koronarokotetta ei välttämättä voida testata Suomessa loppuun asti, sillä meillä ei ole tarpeeksi koronalle altistuneita henkilöitä.
Testaus vie aikaa ja rahaa. Rokotteen tai minkä tahansa lääkeaineen kehittäminen laboratoriotyöskentelystä valmiiksi tuotteeksi maksaa sadoista miljoonista muutamiin miljardeihin euroihin.
Testaustulosten perusteella päätetään, onko rokote valmis markkinoille. Voidaan myös joutua toteamaan, ettei kehitetty rokote olekaan tehokas tai turvallinen. Esimerkiksi hengitystieinfektioita aiheuttavalle RS-virukselle tai HI-virukselle ei ole vielä saatu kehitettyä toimivaa rokotetta. Mikäli rokotetta ei todeta toimivaksi, kehitystyötä jatketaan ja uusittu rokote viedään jälleen testausvaiheiden läpi.
Siksi on vielä epävarmaa, milloin koronarokote saadaan käyttöön.
ROKOTUKSILLE MYÖS KRITIIKKIÄ
Aika ajoin rokotteiden turvallisuus herättää keskustelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan prosentti suomalaisista perheistä on rokotekriittisiä ja kieltäytyy rokotuksista tai haluaa yksilöllisesti valita, mitä rokotteita ottaa. Tutkijan mukaan rokotekriittisyys saattaa liittyä kansalaisten itsemääräämisoikeuteen. Lisäksi se voi olla kannanotto lääkefirmoja vastaan, joiden uskotaan kehittävän rokotteita vain taloudellisen hyödyn takia.
Rokotteet voivat aiheuttaa myös haittoja. Esimerkiksi Suomessa sikainfluenssarokote sairastutti yli 200 nuorta narkolepsiaan.
TARTUNTATAUDIT KURIIN
Kansallisten rokoteohjelmien ansiosta on saatu monia hengenvaarallisia tauteja häviämään lähes kokonaan. Tällaisia ovat muun muassa tuberkuloosi, kurkkumätä, tuhkarokko, jäykkäkouristus ja vihurirokko. Isorokkorokotuksia ei ole annettu vuoden 1980 jälkeen.
Vähintään 92 prosenttia Suomen neuvolaikäisistä saa yleisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Valtio kustantaa ohjelman mukaiset rokotukset, mutta kunta toteuttaa ne. Rokotukset ovat vapaaehtoisia. Suomen kansallisesta rokotusohjelmasta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
SATOJA ROKOTETUTKIMUKSIA
Kaikkiaan yli 200 tutkimusryhmää kehittää parhaillaan rokotetta koronaa vastaan. Niistä Suomessa on kaksi. Muun muassa Brasilia, Britannia ja Yhdysvallat näyttävät WHO:n tietojen mukaan olevan koronarokotteen kehittämisessä jo viimeisessä vaiheessa.
Koronarokote on myös väline suurvaltojen väliseen nokitteluun. Venäjä on jo ilmoittanut valmistaneensa rokotteen, mutta asiantuntijoiden mukaan rokote on vielä keskeneräinen. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on luvannut kansalaisilleen rokotteen vielä tämän vuoden puolella. Lupausta pidetään epärealistisena.
TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA ITAR TASS / LEHTIKUVA
Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa, korona kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Pärjääjät pärjäävät, mutta isoa joukkoa ihmisiä uhkaa ainakin jonkin kokoinen ja pituinen hyvinvoinnin notkahdus. Pandemia olisi myös uudistusten ja innovaatioiden paikka, mutta osataanko se käyttää hyväksi?
Kesän suvantovaiheen jälkeen koronan toinen aalto tekee tuloaan. Kuinka äkäinen se on ja miten se vaikuttaa, on vielä osin arvuuttelua. Kukaan ei tiedä myöskään koronan langettaman laskun lopullista suuruutta, mutta se luettaneen kymmenissä miljardeissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotannosta, terveydenhuollon lisäkuluista, verotulojen laskusta sekä työttömyyden kustannuksista.
– Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapitalismin normaaliin vuodenkiertoon. Nyt ollaan sillä lailla julman kriisin äärellä, että se on globaali ja tarkoittaa talouden supistumista Kiinasta Yhdysvaltoihin ja Euroopasta Afrikkaan, sanoo professori Harri Melin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
– Seuraavat vuodet tulevat olemaan hankalia. Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys, Melin sanoo ja piirtelee ilmaan kysymysmerkkejä.
Harri Melin. KUVA JONNE RENVALL
Kriisi on iskenyt yliopistolle suhteellisen miedosti.
– Lähinnä niin, että alaovet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulkopuolinen, hän viittaa Linna-kiinteistön ravintola- ja muihin tiloihin.
Suomessa kriisi kolahtaa työmarkkinoilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epävakaassa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi palvelualoille, ravintoihin ja majoitukseen sekä lentoliikenteeseen. Melin pelkää Lapin matkailun täydellistä romahdusta, jos näkymät eivät selkene.
KORONA SATTUU KAIKKIIN
– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoinen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juurikaan taloudellista haittaa, vaan lähinnä harmitusta siitä, ettei päässyt tiettyyn aikaan mökille tai Leville laskettelemaan. Jos kuukausipalkka on juossut normaaliin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymmenillä tuhansilla lomautetuilla, sanoo SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.
Kaukoranta listaa kärsijöiksi myös yritysten omistajat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.
– Tätä on tasattu yritystuilla, mutta eivät ne täysin kompensoi yrittäjienkään menetyksiä. Toisaalta palkansaajapuolella sosiaaliturva tasaa työttömyyden tai lomautusten hintalappua, mutta normaalista poikkeavia lisätoimia ei ole juuri tullut. Yrittäjille luotiin uusi tilapäinen työttömyysturvajärjestelmä, palkansaajille ei tällaista kädenojennusta saatu.
Näin suurta kriisiä ei ole ollut sitten sotien.
Kaukoranta ei kuitenkaan halua laittaa yrittäjiä ja palkansaajia vastakkain.
– Mutta siinä mielessä oikeudenmukaisuus ei toteutunut, että työttömäksi jääneet kärsivät eniten. Jos veronkevennyksiä lapataan niille, joilla työt ovat säilyneet, se ei tunnu oikealta. Kevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.
Työntekijöitä ovat auttaneet joustavat lomautusmahdollisuudet, joten suuria irtisanomisia on voitu ainakin osittain välttää. Melinin ja Kaukorannan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.
– Myös Jyrki Rainan tuore tutkimus, jossa vertailtiin kuuden maan työmarkkinoiden joustavuutta, osoitti Suomen pärjäävän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.
Tilanne kehittyy kuitenkin koko ajan. Elokuun lopulla kuultiin isoja yt- ja irtisanomisuutisia Finnairilta, Swissairilta, SSAB:lta, Metso-Outoteciltä, sekä huippuna UPM:n Kaipolan paperitehtaan alasajo – korona ei toki selitä kaikkia näistä.
HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT
Kriisien tullen heikossa asemassa yhteiskunnassa ovat aina esimerkiksi pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, opiskelijat tai nuoret ja lapset, joilla on oppimisvaikeuksia. Nyt myös vanhukset, joilla sosiaaliset kontaktit katkesivat rajoitusten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.
– Sosiaalipalveluilla, koulutuksella ja hyvinvointipalveluilla pitää olla tulevaisuudessa riittävät resurssit, jotta koronan arvet saadaan korjattua, Kaukoranta sanoo.
Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi katastrofin partaalla.
– Lisätalousarviossa hallitus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riittääkö se. Hyvinvointivaltiota pyöritetään pitkälti kunnissa, ja konkurssikypsältä organisaatiolta se ei oikein suju. Kuntaliitto ei ole varmaan koskaan sanonut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kaukoranta hymähtää.
Ilkka Kaukoranta. KUVA PATRIK LINDSTRÖM
Myös viimeisiä opintojaan suorittaville nuorille korona on ollut kinkkinen. Harjoittelu- ja työssäoppimispaikkojen saaminen on vaikeutunut ja valmistuminen viivästynyt. Harri Melin ei kuitenkaan pelkää yhden sukupolven menettämistä.
– Emme me menettäneet sukupolvea 1990-luvun lamassakaan. Silloin valmistuneista iso osa on työllistynyt ja elää nykyisin normaalia elämää. Toki oli väliinputoajia, mutta tähän asiaan liittyy myös liioittelua.
Epäselvän tulevaisuuden takia Melin näkee kuitenkin tilanteen nyt haastavampana.
– Talous lähti silloin elpymään yllättävän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuorten huoli on oikeutettu.
TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA
Korona on luonut myös menestystarinoita. Toiset yritykset kituvat ja kaatuvat, mutta vaikkapa urheilu-, rauta- ja sisustuskauppa käy hyvin, kun ihmisillä on ollut aikaa harrastaa ja kohentaa kotia. Luonnollisesti käsidesi- ja maskifirmat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyösovelluksia enemmän kuin koskaan.
Melin jatkaa listaa.
– Palvelualoille on tullut uusia sovelluksia, kuten noutoruokapalveluita ja kaupan kotiinkuljetuspalveluita. Mutta kuinka pitkäkestoinen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.
Joku hyötyy aina myös kriiseistä. Se, onko se reilua, on oikeastaan turhaa pohdintaa.
– Kapitalismi on siinä mielessä julma apparaatti, että myös esimerkiksi sodalla, ihmiskunnan suurimmalla tyhmyydellä, jotkut ovat tehneet miljoonia. Tässä tilanteesta pitäisi löytää nyt niin paljon voittajia kuin on mahdollista ja niin vähän häviäjiä kuin mahdollista.
Veronkevennykset pitäisi suunnata niille, jotka ovat suoraan tilanteesta kärsineet.
Melinin mukaan meillä on nyt tilaisuus tehdä jotain ihan uutta.
– Olisi miljoonan taalan paikka tehdä vihreitä investointeja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlanneet resursseja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on antanut mahdollisuuden miettiä ekologisempaa elämäntapaa – silti pelkään, että haemme vain paluuta entiseen normaaliin, joka on maapallon kannalta ongelmallinen.
Melin moitiskelee, miten Nokian jälkeen investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat hiipuneet.
– Isoissa yrityksissä ei ole isoa draivia. Metsäteollisuudessa puhutaan, että puusta saadaan lääkkeitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutkimusosastot, jotka kertovat, että maailman pelastaminen on näin lähellä, Melin näyttää minimaalisen pientä rakoa etusormen ja peukalon välillä.
– Sen sijaan kerrotaan siitä, miten leveitä paperikoneita tai isoja sellumyllyjä meillä on, hän tuhahtaa.
KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO
Koronapandemia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa hallituksen lähes kaiken huomion. Harri Melinin mukaan Suomi on pärjäämisellään parhaiden maiden joukossa.
– Joidenkin kriitikoiden mukaan kriisin hoitamiseen olisi pitänyt käyttää kokeneita miehiä. Mutta ei ole ketään kokeneita miehiä, kaikki ovat yhtä kokemattomia tällaisen edessä! Näen esimerkiksi kokoomuksen kritiikin aika populistisena. Sanna Marinin pitäisi mennä suurin piirtein ottamaan koronatestejä lentokentälle, hän puuskahtaa.
Melin kuitenkin myöntää, että julkisella puolella on turhaa mustasukkaista rajojen vahtaamista. Asioita voitaisiin hoitaa paremmassa yhteistyössä.
– Eri ministeriöiden toiminta on siiloutunut ja ne varjelevat liikaa omia tonttejaan. Suomen levein katu on Kirkkokatu – toisella puolella sosiaali- ja terveysministeriö, toisella opetus- ja kulttuuriministeriö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.
Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän.
Kriisistä ei kuitenkaan selvitä vain viranomaisohjeilla, vaan vastuuta tarvitaan kaikilta. Miten kansalaiset ovat onnistuneet kriisissä? Melinin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esivaltaa kuunnellaan.
– Monet yli 70-vuotiaat ottivat suositukset lähes käskynä ja säilyivät koronalta – mutta siinä tuli sitten muita ongelmia. On selvää, että nuorten suhtautuminen on rämäpäisempää, mutta kokonaisuudessa on toimittu mallikkaasti.
HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA
Kriisit päättyvät aikanaan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoittaa ja sääntelee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henkisesti kuin taloudellisesti. Sen enempää Melin kuin Kaukorantakaan eivät pelkää lainanottoa kriisin hoidossa.
– En ymmärrä kamreeriajattelua, ettemme voisi ottaa velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvytettävä ja katseltava miten lainojen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilanteessa, eivätkä Suomen lähtökohdat ole huonot. Akuutista kriisistä on koetettava selvitä niin, että ihmisten arki särkyy mahdollisimman vähän, Melin sanoo.
Kaukorannan mukaan julkisen talouden vahvistamista ei pidetä SAK:ssakaan ongelmista pahimpana.
– Valtio saa edelleen hyvin lainaa, ja huolta pystytään siirtämään tulevaisuuteen. Myös EU:n 750 miljardin hätärahoitus tukee koko maanosan elpymistä, ja vientimaana olemme siitä tosi riippuvaisia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.
Kaukoranta muistuttaa, että Suomea pitää lähteä rakentamaan vahvuuksiemme pohjalta.
– Kriisissä näkee hyvinvointivaltion tärkeyden ja julkisten palveluiden roolin sosiaalisten haittojen kompensoijana. Niiden vahvistaminen on tärkeää jatkossakin. Talouden puolella pitää varmistaa, että tämä pysyy tilapäisenä shokkina, ja siinä tarvitaan elvytystä, julkisia investointeja sekä koulutusta ja työvoimapalveluita, joilla autetaan ihmisiä uuteen työhön.
Millä lailla maailmantalous lähtee elpymään, on iso kysymys.
Myöskään 75 prosentin työllisyystavoitetta ei saa heittää romukoppaan.
– Mutta kyllä tämä prioriteetteja muuttaa. Jos talo palaa, kannattaa keskittyä sen sammuttamiseen eikä keittiöremontin suunnitteluun. Toki jos niitä voi tehdä rinnakkain, hyvä niin, Kaukoranta pohtii.
Hänen mukaansa tämä vaalikausi menee koronan jälkihoidossa, mutta sen jälkeen taloudelliset vaikutukset uppoavat yleiseen julkisen talouden kestävyyden hoitamiseen. Jos kriisistä seuraa jotain hyvää, se on suhtautuminen yhteiskunnan turvaverkkoon.
– Monessa maassa on täytynyt luoda tyhjästä nopeasti erilaisia turvaverkkoja. Pohjoismainen malli on osoittanut vahvuutensa ja kysyntä sellaiselle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.
Harri Melin uskoo myös hyvinvointivaltioon, mutta sanoo pelkäävänsä kriisin poliittisia seurauksia.
– Olen erityisesti demokraattisten instituutioiden globalisaation kannattaja. Kriisi on opettanut, että olemme hirveän riippuvaisia toisistamme ja maailman pelastaminen vaatii yhteistä tekemistä. Siksi arveluttaa, että joku äärinationalistinen populismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keskenämme. Meidän pitäisi kansainvälisesti hoitaa hommat niin, että ihmisten on täällä hyvä olla.
KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA
Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio. KUVA SUOMEN KUNTALIITTO RY
Kuntaliiton arvion mukaan koronakriisin vaikutus kuntien talouteen ensi vuonna on noin 1,7 miljardia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kireisiin tunnelmiin, mutta nyt korona rokottaa myös isompia kaupunkeja, joissa normaalisti menee melko hyvin.
– Korona kohtelee isoja kuntia ankarimmin terveydenhuollon menojen kautta, mutta kun ne saavat menojen kasvun hallintaan ja tulopuolen kuntoon, edellytyksiä kriisistä selviämiseen on, Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sanoo.
Koronan aiheuttama notkahdus näkyy kunnissa ensimmäiseksi investointien lykkäämisenä.
– Jos on tie, joka pitää päällystää tai homekoulu, joka korjata, niitä lykätään. Toinen säästökohde on sijaisuuksien ja määräaikaisuuksien karsiminen. Jos joku työntekijä jää pois, yritetään pärjätä olemassa olevalla joukolla.
Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa.
Kunnat kantavat ison osan ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista. Palveluista halutaan pitää kiinni, ja niiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Kunnissa on myös paljon tehtäviä, joiden välillä ihmisiä voidaan siirtää. Siksi irtisanomisia ei Punakallion mukaan haluta eikä tarvitse käyttää ensimmäisenä.
Ilman koronaakin kunnissa on paljon miettimistä tulevaisuuden suhteen. Uudistuksia pitäisi tehdä, ja suurimpana häilyy ikuisuusprojekti soten suhteen. Punakalliolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.
– Vastuullista talouden sopeuttamista pitää kunnissa jatkaa, ja väestömuutoksiin pitää reagoida tosissaan. Valtion pitää tulla kuntataloutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljardin kuoppaa saadaan tasoitettua. Myös kuntien velvoitteiden lisäämisessä toivotaan pidättyväisyyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeuttaa, rakentaa uusia palveluita ja pitää rahavirta tasapainossa, se on vaikeaa. Velaksi eläminen ei ole kestävää.
RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA
Kriisi voi poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pohtii. KUVA KITI HAILA
Teollisuusliitto tarttui koronan poikkeusoloihin nopeasti. Työnantajapuolen kanssa istuttiin samaan pöytään ja tehtiin helpotuksia yt- ja lomautusmenettelyihin.
– Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin, että yrityksissä voitiin reagoida nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja ne voivat sopeuttaa toimintaansa. Näin vältetään konkursseja ja säästetään työpaikkoja, sanoo puheenjohtaja Riku Aalto.
Liiton omien toimintojen kannalta tehtiin myös pikaisia päätöksiä. Muun muassa toimiston työjärjestelyillä siirrettiin henkilöitä työttömyyskassaan käsittelemään nopeasti kasvanutta hakemusvyöryä.
Vaikka työttömyysmenot ovat kasvaneet, taloudellisesti kriisi ei vielä liiton toimintaa vaikeuta.
– Jäsenmaksukertymä on ollut budjetin mukainen. Kulut ovat puolestaan pudonneet, koska fyysisiä tilaisuuksia ja koulutuksia ei ole juuri järjestetty ja henkilökunta ei ole matkustanut.
Vaikutuksia työpaikkoihin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.
– Yritysten tilauskannassa on ollut pudotusta, mutta yrityskohtaiset erot ovat suuret. Telakoiden tilauksia on siirretty tai peruttu, ja teknologiateollisuuteen vaikutuksia saattaa vielä tulla. Kaikilla ei kuitenkaan mene huonosti, ja on paljon yrityksiä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.
TARKKANA EDUNVALVONNASSA
Riku Aalto antaa hallitukselle ja eduskunnalle tunnustusta kriisin hoidosta.
– Hallitus toimi ripeästi heti alussa ja yritystukien suhteen tehtiin nopeita toimenpiteitä – miten se lopullisesti meni, arvioidaan toki myöhemmin. Tämä oli oiva näyttö poliittisen järjestelmän toimivuudesta. Kun on yhteinen hätä, konsensusta löytyy. Vuoden 2008 finanssikriisistä opittiin, että parhaiten selvitään, kun saadaan yritykset ja työpaikat säilymään.
Korona tulee olemaan liitolle pitkä edunvalvonnallinen projekti. Epidemia ei hellitä hetkessä, vaan se on seuranamme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa väistämättä myös neuvottelupöytiin.
– EK:lta on jo tullut ehdotuksia koronan varjolla siitä, miten paikallinen sopiminen pitäisi avata kokonaan ja työehtosopimukset olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityksiä heikentää työsuhteen ehtoja mielivaltaisesti. Käsittelyyn tulleiden erimielisyysmuistioiden määrä on kesän aikana kasvanut – ei ihan kaksinkertaistunut, mutta melkein.
”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”
ViskoTeepakilla turvaväleihin kiinnitetään huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä, Visko Fackarbetare – Viskon tehdastyöntekijät ao. 417:n puheenjohtaja Maarit Laakso kertoo. KUVA PATRIK LINDSTRÖM
ViskoTeepak Oy:n ammattiosaston 417 puheenjohtaja Maarit Laakso sanoo, että koronatartuntojen kiihtyessä tehtaan käytännöt kiristyivät välittömästi. ViskoTeepak valmistaa elintarviketeollisuudelle muun muassa keinokuituista makkarankuorta, ja hygieniasta tarkassa paikassa vierailijoita eikä ulkopuolisia huoltomiehiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyivät, jäivät etätöihin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.
– Tuli tietysti entistäkin tiukempia hygieniasäännöksiä ja käsidesiä oli joka paikassa. Myös turvaväleihin kiinnitettiin huomiota, ja ruokalassa joka toinen tuoli otettiin pois käytöstä.
Työnantaja on koko epidemian ajan huolehtinut, että infotauluissa ympäri tehdasta on ollut säännöllistä tietoa sekä ohjeistusta, miten eri tilanteissa toimitaan. Yhteistuumin myös tehtiin suunnitelmia sen varmistamiseksi, että tilanteesta selvitään mahdollisimman sujuvasti ja vähin vaurioin.
– Sairausloman pitämistä omalla ilmoituksella jatkettiin kolmesta kuuteen päivään. Luottamushenkilöt ja esimiehet keskustelivat paljon ja toiveita kyseltiin puolin ja toisin. Yhtään koronatapausta ei ole ollut.
”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”
Työnantajan kanssa on sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti, Laukamo Groupin työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Laukamo-yhtiöillä tartuttiin nopeasti koronatoimiin.
– Joka paikkaan tuli käsidesiä, taukotiloissa kiinnitettiin huomio turvaväleihin ja muutenkin on pyritty pysymään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Kirsi-Maarit Virtanen.
– Työnantajan kanssa on hoidettu viikoittain tuoretta infoa henkilöstölle ja sovittu, että kaikista altistuksista pitää tiedottaa heti. Yhtään koronatapausta ei ole tehtailla ollut.
Yhteistyö Laukamolla on sujunut hyvässä hengessä, mutta koronan alkuvaiheessa käytiin yt-neuvotteluja. Lomautuksiin ei kuitenkaan ollut lopulta tarvetta.
Laukamolla tai ViskoTeepakilla kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia yrityksiä puuttua koronan varjolla työehtoihin.
– Päinvastoin, tämä on jopa yhdistänyt meitä, sanoo ViskoTeepakin Maarit Laakso.
OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA
AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opiskelevien työssäoppimisen jaksoja on peruttu tai siirretty, ja lähiopetusta on siirretty etäopetukseksi. Osalla opiskelijoita se on vaikuttanut motivaatioon, koska ammattioppilaitoksiin on menty nimenomaan käytännön opiskelun perässä.
Harjoittelujaksoista keskeytyi keväällä noin viidennes, ja vastaajista 14 prosenttia ei pystynyt valmistumaan, vaikka se oli suunnitelmissa. Opiskelijoista kolmannes uskoi, että myös mahdollisuudet työllistymiseen ovat vähentyneet. 40 prosenttia menetti kesä- tai muun työpaikan tai työt vähenivät muuten.
AMMATTIKORKEAKOULUJEN opiskelijoiden keskuudessa noin puolella motivaatio oli laskenut, jaksaminen huonontunut sekä stressi lisääntynyt. Erityisen paljon tilanne on vaikuttanut opintojensa alkuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.
Toisaalta osa opiskelijoista koki omatahtisen opiskelun sopivan itselleen – he olivat suorittaneet opintoja normaalia rytmiä nopeammin.
YLIOPISTOISSA lähiopetusta on siirretty huomattavan paljon verkkoon. Kontaktiopetuksena on järjestetty vain opetusta, joka on välttämätöntä, kuten laboratorio-opetus. Opintoja vaikeutti myös kirjastojen sulkeutuminen.
Harjoitteluita jouduttiin perumaan tai keskeyttämään, erityisen haasteellinen tilanne on ollut sote-alalla ja opettajaksi opiskelevilla. Valtaosa yliopistoista on myös perunut opiskelijavaihdot tältä syksyltä.
Lähteet: Ammattiin opiskelevat SAKKI:n, Opiskelijakuntien liitto SAMOK:in sekä Ylioppilaskuntien liitto SYL:in jäsenilleen tekemät kyselyt.
Koronapandemia on maailmanlaajuinen kriisi. Suomi on yhtenä kärsijänä muiden joukossa koettanut löytää keinoja kriisin haittavaikutusten minimoimiseksi ja siitä yli pääsemiseksi.
Pandemian ensimmäisen aallon alkuvaiheissa asioita kyettiin lupauksia herättävästi ratkaisemaan yksissä tuumin, tehokkaasti ja laajalla rintamalla. Hetken aikaa näytti siltä, että Suomi oli jälleen löytämässä yhden tärkeimmän vahvuutensa: yhdessä sopimisen, jossa jokainen osapuoli ymmärtää kokonaisuuden merkityksen.
Etsikkoaika kuitenkin päättyi ennenaikaisesti elinkeinoelämän edustajien äänekkääseen irtiottoon. Ensisijaisesti kansalaisten terveyteen kohdistuva uhka ja siihen liittyvä todennäköisesti väliaikainen tuotteiden ja palvelujen kysynnän alentuminen käännettiin yritysten kilpailukykyongelmaksi, josta ruvettiin puhumaan pysyviä ratkaisuja edellyttävänä olotilana.
Tähän vinosti muotoiltuun ongelmaan tarjoillut lääkkeet ovat pääosin samat kuin elinkeinoelämän edustajilta on aikaisemminkin kuultu: suorat ja välilliset tulonsiirrot kansalaisilta yrityksille ja työntekijöiden aseman heikentäminen. Samoin on uhkaileva retoriikka entisellään. ”Suomi ajautuu ahdinkoon, jos elinkeinoelämän tahtoa ei noudateta. Vaihtoehtoja ei ole.” Menettelytavat ovat pahaenteisten puheiden looginen jatkumo. Tarjolla on ollut ylemmyydentuntoista kovistelua keskustelun ja neuvottelemisen sijaan.
Edellä kuvattu toimintamalli ei kuitenkaan ole kotimainen keksintö tai jokin vain Suomessa tapahtuva ilmiö, vaan sen juuret voidaan paikantaa taloustieteilijä Milton Friedmanin pystyttämään Chicagon koulukuntaan. Sen harjoittaman taloustieteen käytäntöön sovellettuna oppina on aiheuttaa kansantalouteen shokki tai käyttää jotakin olemassa olevaa kriisiä hyväksi niin, että yritysten taloudellista ja toiminnallista asemaa vahvistetaan muiden toimijoiden kustannuksella.
Se, mitä elinkeinoelämän edustajat nyt ovat vaatineet toteutettavaksi, ei siten edusta uutta oivallusta aikamme akuutin ongelman ratkaisemiseksi, vaan pyrkimyksenä on hoitaa uutta vaivaa vanhalla laastarilla. Tämänkaltaista kehitystä Suomessa ei tarvita. Sisäinen repiminen johtaa sisäiseen heikkouteen.
Samalla on hyvä havaita, että äänekkäimmän huutelun takaa on eri osapuolten esittäminä löydettävissä tutkimisen arvoisia ideoita, kehityssuuntia ja ratkaisumalleja yritysten toimintakykyyn ja työllisyyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja terveyteen liittyen. Niiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan keskustelua, kuuntelua ja osapuolten pitkäjänteistä sitoutumista yhteiseen tekemiseen.
Kriisiä ei pidä käyttää valtapyrkimysten edistämiseen. Tavoitteeksi on asetettava sisäinen yhtenäisyys. Se johtaa myös ulkoiseen vahvuuteen. Kriisi on pidettävä lestissään.
Koronakriisi on saanut ammattiliitot kasvamaan monessa maassa. Epävarmoina aikoina kaivataan tukea, ja sen tarjoaminen on liittojen perusasia.
KUVA YLLÄ: Korona-epävarmuus saa ihmiset hakemaan turvaa ammattiliitoista. Esimerkiksi Ruotsin IF Metall sai pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä enemmän uusia jäseniä kuin koko tammikuussa. Kuvassa IF Metallin puheenjohtaja Marie Nilsson lehdistötilaisuudessa kesäkuun alussa. KUVA LEHTIKUVA / TT / JONAS EKSTRÖMER
Ruotsissa ammattiliitot saivat 58 000 uutta jäsentä maalis- ja huhtikuussa. Puualoja ja painoja edustava GS-liitto keräsi maaliskuussa 464 uutta jäsentä. Vuoden 2019 maaliskuussa vastaava luku oli 269.
Teollisuuden IF Metall kasvoi pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä 1 350 jäsenellä, kun koko tammikuussa uusia jäseniä tuli 1 308. Liittojen työttömyyskassoihin liittyi koronakevään aikana 175 000 uutta jäsentä.
Ammattiliitot menettivät 245 000 jäsentä Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008. Syy oli pääministeri Reinfeldtin porvarihallituksen, joka ensi töikseen nosti kassojen jäsenmaksua, lyhensi työttömyyskorvauksen kestoa sekä leikkasi rajusti kassojen ja liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta.
Vaikka maksut palautettiin seitsemän vuotta myöhemmin liki aiemmalle tasolle, jäi järjestäytyminen paljon matalammaksi. Nyt suunta saattaa kääntyä.
Porvarihallituksen ideoimat maksukorotukset onnistuivat pudottamaan järjestäytymistä erityisesti työläisammateissa. Ennen muutoksia, vuonna 2006 SAK:ta vastaavan keskusjärjestö LO:n järjestäytymisaste oli 77 prosenttia. Viime vuonna se oli vain 60 prosenttia, toimihenkilöillä yhä 72 prosenttia.
Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme.
Britanniassa hiljakseen kutistuneet ammattiliitot ovat kasvaneet nyt kolme vuotta peräkkäin, yhteensä yli 200 000 ihmisellä. Ahkerimmin mukaan ovat tulleet naiset ja julkisella sektorilla työskentelevät.
Koronakriisin myötä kasvu on kiihtynyt. Julkisen alan Unison-liitto sai 65 000 uutta jäsentä vuodenvaihteen jälkeen. Siitä nettolisäys on 16 000. Selvä piikki näkyi pääministeri Boris Johnsonin kehotettua 10. toukokuuta ihmisiä palaamaan työpaikoilleen.
Moni britti oli huolissaan: onko töihin turvallista mennä? Liittoon liityttiin, koska sen asiantuntemukseen työympäristöasioissa uskotaan. Kenties jopa enemmän kuin Boris Johnsonin.
Britannian keskusjärjestö TUC:n liity liittoon -verkkosivuilla käytiin toukokuussa 500 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin toukokuussa.
Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme. Se on vastapainoa pirstoutuneessa työelämässä lisääntyneelle uskomukselle, että jokainen meistä kamppailee yksin.
Me-kokemuksen myötä ihmiset oivaltavat laajemmin, että työelämässäkin etujen puolustaminen käy yhdessä paremmin. Ja liittyvät ammattiliittoon.
Moni meistä muistaa 1990-luvun alkuvuodet, kun lapsiperheiden etuuksia leikattiin, työttömyys oli korkealla ja hyvinvointivaltio natisi liitoksistaan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.
Tuolloin leikattiin ja karsittiin muun muassa päivähoidosta, äitiys- ja lastenneuvolasta sekä kouluterveydenhuollosta. Lapsiperheiden kotipalvelut katosivat lähes kokonaan, ja jopa 18 prosenttiin kohonnut työttömyysaste aiheutti osalle lapsista puutetta jokapäiväisessä elämässä. Koulutuksen puute on yksi osattomuuden tunnetta ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Saammeko kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen vihdoinkin toteutettua? Aika näyttää.
Laman vaikutuksia lapsiin ja perheisiin tutkittiin muun muassa seurantatutkimuksella, joka käsitteli vuonna 1987 syntyneiden lasten selviämistä ja sijoittumista työelämään. Osalle lapsista kehittyi myöhemmin mielenterveysongelmia, osa jäi vaille koulutusta ja työelämän ulkopuolelle. Vanhempien huoli arjesta heijastui lapsiin turvattomuutena. Jopa 21 prosenttia tuon ikäluokan lapsista tai nuorista on ollut mielenterveyshoidon piirissä. Huikea määrä.
Onko koronapandemian seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla?
Maaliskuusta asti olemme eläneet koronapandemian aikaa. Teollisuusliitonkin jäsenet ovat joutuneet lomautetuksi ja osa irtisanotuksikin pandemian aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Onko tästä seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennustaa, ei varmasti kukaan.
Koronapandemia on vaikuttanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Suurin osa teollisuuden työntekijöistä ei tee etätöitä, mutta esimerkiksi työvuoroja on porrastettu ja erityyppisiä varokeinoja on otettu käyttöön tartuntojen ehkäisemiseksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eristyksissä, sukujuhlia ja lomamatkoja on peruttu ja koululaisten opintie on kulkenut toisenlaisia polkuja aikaisempaan verrattuna.
Selviydymme ehkä paremmin tällaisesta kollektiivisesta lähes kaikkia koskevasta elämiseen vaikuttavasta uhasta kuin vain osaa koskettavista kriiseistä. Uhka on yhteinen. Onneksi valtiovalta on ymmärtänyt huolehtia työttömyysturvan parantamisesta edes tilapäisesti. Joillekin ansiopäivärahan ansaintaan ja maksamiseen tehdyt muutokset ja omavastuupäivien poisto poikkeuslakien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.
Toivon sydämestäni, että kansaedustajamme osaavat nyt olla kaukokatseisia, ja saamme suunnitellusti kaikille nuorille vähintään toisen asteen koulutuksen, mikä pitää heidät tutkitusti kiinni elämässä.
Miten koronakriisi on vaikuttanut Teollisuusliiton toimitsijan työhön? Miten jäsenistön tarpeet ja toiveet ovat muuttuneet? Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Mirjami Suikki piti viikon työpäiväkirjaa Tekijä-lehdelle.
KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Mirjami Suikki kuvattuna Teollisuusliiton keskustoimistolla Helsingin Hakaniemessä ennen koronakriisin alkamista. KUVA KITI HAILA
MAANANTAI
Aloitan työpäiväni kuuntelemalla tallenteen perjantaina pidetystä johdon henkilöstöinfosta, koska tuolloin olin työsuhdepalvelun päivystäjänä.
Päivystyksen yhteydenotot vaativat usein myös jatkotyöstämistä ja perehtymistä. Ne ovat kaiken muun työn ohella työlistallani tällä viikolla.
Kysymykset koskevat yrityksissä käynnistettäviä tai mahdollisesti tulevia YT-neuvotteluja ja lomautusten ilmoitusaikoja, irtisanomisia ja perusteita, vuosilomien pitämistä, lomarahojen vaihtamista vapaaseen, erilaisia työaikajärjestelyjä (esimerkiksi vuorojen vaihtuessa työntekijöillä on noin 0,5–1 tunnin väli, ennen kuin seuraava vuoro voi jatkaa) ja palkanmaksua tilanteissa, jos työntekijä on ollut karanteenin omaisissa olosuhteissa ulkomaanmatkan jälkeen ennen 12.3. ja sen jälkeen.
Joudumme myös perehtymään lainsäädännön kautta tulleisiin muutoksiin, joista liiton oikeudellinen yksikkö on laatinut ohjeistusta. Työsuhdepäivystykseen tulee myös kysymyksiä arkipyhäkorvauksien maksusta, vuosilomapalkoista ja lomarahan vaihtamisesta vapaaksi, palkankorotuksista sekä sosiaalisiin määräyksiin liittyviä tulkintakysymyksiä.
Yritän sijoittaa kalenteriini vielä tälle viikolle ne tehtävät, joita perjantain päivystyksestä on jäänyt työstettäväksi. Puheluiden lisäksi yhteydenottoja tulkintakysymyksistä tulee liiton työsuhdeneuvonnan sähköpostin kautta. Ne kirjataan tietojärjestelmään ja jaetaan asiantuntijoille hoidettavaksi. Lisäksi suoraan omaan sähköpostiin ja puhelimitse tulleisiin kysymyksiin vastataan.
Valmistaudun aamupäivällä tulevaan Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden palkkamääräysten kehittämistyöryhmän kokoukseen, joka pidetään etänä. Pohdin, mitä asioita voidaan etäyhteyksillä hoitaa, ja mitä emme voi tällä hetkellä toteuttaa työryhmänä. Pidämme kokouksen, jonka jälkeen viimeistelen pöytäkirjan ja lähetän sen työryhmän jäsenille. Iltapäivään mahtuu vielä yhteydenottoja erääseen pääluottamusmieheen koskien erimielisyysmuistioita. Yhteydenottoja tulee myös toiselta pääluottamusmieheltä, esimieheltä ja työtovereilta.
KUVA MIRJAMI SUIKKI
TIISTAI
Työstän meneillään olevaa erimielisyysmuistiota (näitä on yleensä käynnissä enemmän kuin yksi). Kirjoittelen sovintoesitystä Teknologiateollisuudesta nimetylle vastaneuvottelijalle. Pääsääntöisesti erimielisyysneuvotteluja käydään saman pöydän ääressä, mutta nyt etäyhteyksin, puhelimella ja sähköpostilla. Olen tätä ennen ollut yhteydessä liittomme oikeudellisen yksikön lakimieheen vahvistaakseni omia ratkaisupäätöksiäni asiassa. Jotkut riita-asiat ovat hankalia ja vaativat paljon lisäselvityksiä. Tämä tapaus jää odottelemaan vastauksia työnantajapuolelta.
Siirryn seuraavaan aiheeseen. Olen yhteydessä erään työpaikan pääluottamusmieheen, joka on lähettänyt työpaikkaa koskevan sopimusluonnoksen tarkistettavaksi. Vastailen vielä eri tulkintakysymyksiin. Yhteydenotto tulee työtoveriltani puhelimitse, jossa hän tarvitsee apuja omassa erimielisyysmuistioasiassa.
KESKIVIIKKO
Erimielisyysmuistioiden käsittely jatkuu.
Tämän jälkeen pidämme etäyhteyksin teknologiasektorin kokousta, jossa käymme tämänhetkistä tilannetta läpi ja vaihdamme kuulumiset. Tämä poikkeaa siis normaalista kokouskäytännöstä, sillä tavallisesti kokoukset pidettäisiin liiton keskustoimistolla.
Oman osaamisen kehittäminen on myös tärkeää etätöitä tehdessä. Henkilöstölle on tarjolla koulutusta etäyhteyksillä. Valmistaudun iltapäivän kolmen tunnin koulutukseen tutustumalla jaettuun aineistoon.
TORSTAI
Tänään on vuorossa työsuhdeneuvonnan päivystystä koko päiväksi. Päivystyksessä on pääsääntöisestikolme henkilöä kerrallaan, nyt jopa neljä. Puheluiden määrä normaalissa tilanteessa on ollut keskimäärin 60–70 puhelua päivässä.
Koronakriisin alettua yhteydenotot lisääntyivät, ja päivystäjiä on ollut 5–6 henkilöä päivittäin. Enimmillään puheluita on tullut jopa 200 päivässä.
Kysymykset ovat lisääntyneet erityisesti maan hallituksen asettamien kriisilakien myötä, koskien määräaikaisia muutoksia työsopimuslakiin ja yhteistoiminnasta yrityksissä annettuun lakiin.
PERJANTAI
Jatkan edellisen päivän aikana tulleita tulkintakysymysten käsittelyjä ja vastaan muutamaan puheluun.
Lähden toimistolle hakemaan isompaa näyttöpäätettä, koska työn tekemisen edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset kotona työskentelylle.
Osallistun henkilöstöinfoon ja työhuonetoimikunnan kokoukseen.
KUVA MIRJAMI SUIKKI
MIKÄ ON MUUTTUNUT?
Työskentelytavat ovat muuttuneet, mutta työt eivät ole vähentyneet. Matkustelu on jäänyt työstä kokonaan pois: ei yrityskäyntejä, ei koulutuksia, ei jäsentapaamisia. Näitä voi osin toteuttaa etäyhteyksin. Tulkintakysymysten määrä on lisääntynyt, mikä osaltaan lisää työkuormaa. Erimielisyysmuistioiden käsittelylle on jäänyt enemmän aikaa. Kotona työskentely tuo omat haasteensa, eikä etätöiden ergonomia ole aina paras mahdollinen.
Lomautusuutisia kuuluu nyt kaikkialta, mutta Kiillon Turun tehtaalla suunta on päinvastainen. Käsidesin kysyntä räjähti, ja yritys on pikavauhtia palkannut tuotantoon 60 henkeä lisää eli kaksinkertaistanut työntekijöidensä määrän. Tehtaalla tehdään töitä nyt jatkuvassa kolmivuorossa, pääluottamusmies Reijo Rusi ja työsuojeluvaltuutettu Hanna Hakanen kertovat.
KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Reijo Rusi ja työsuojeluvaltuutettu Hanna Hakanen kuvattiin Kiillon Turun tehtaan portilla työvuorojärjestelyjen takia eri aikoina.
18.5.2020
– Helmikuun lopussa alkoi huomata koronan vaikutuksia, ja tuotannossa ruvettiin tekemään ylitöitä. Tätä jatkui kolme viikkoa, mutta maaliskuun puolivälistä lähtien tehdas on käynyt ympäri vuorokauden ja viikon jokaisena päivänä, kertovat Kiillon Turun tehtaan pääluottamusmies, kiinteistönhoitaja Reijo Rusi ja työsuojeluvaltuutettu, tuotantotyöntekijä Hanna Hakanen.
Vakituisiksi uusia työntekijöitä ei ole palkattu, vaan heidän kanssaan on pääasiassa solmittu määräaikaisia työsopimuksia toukokuun loppuun. Uusista työntekijöistä moni on löydetty tehtaan vakiväen lähipiiristä.
”Suurin osa uusista työntekijöistä työskentelee pakkaajina, mutta muutamia on koulutettu myös valmistajan ja laitosmiehen tehtäviin”, kertoo pääluottamusmies Reijo Rusi.
– Kaiken ikäisiä on, mutta suurin osa nuoria, esimerkiksi kemian ja tekniikan opiskelijoita. Myös vanhoja kiireapuja ja kesätyöntekijöitä on tullut töihin, kertoo pääluottamusmies Rusi.
– Suurin osa työskentelee pakkaajina, mutta muutamia on koulutettu valmistajan ja laitosmiehen tehtäviin, lähinnä sitä alaa opiskelevia.
TYÖ KORONAA VASTAAN TUNTUU MIELEKKÄÄLTÄ
Vaikka käsihuuhde on nyt hurjan kysynnän kohteena, se on vain yksi jäsen Kiillon tuoteperheessä. Yhtiö valmistaa Turussa ja Hankasalmella pesu- ja puhdistusaineita, hygieniatuotteita ja teollisuuskemikaaleja. Lempäälässä tehdään rakentamiseen ja teollisuuden liimauksiin liittyviä tuotteita.
Koronakriisin seurauksena myös Hankasalmen tuotantolaitoksessa on ryhdytty valmistamaan käsidesiä. Turussa tuotannon nopea kasvattaminen vaati hieman luovuutta, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen sujuvasti.
– Meillä on tehtaalla seitsemän tuotantolinjaa, joista kolmella voidaan tehdä desinfiointiaineita. Hieman täällä on pitänyt suunnitella paremmin valmistusta. Pukuhuoneet alkoivat käydä ahtaiksi, mutta onneksi saimme pihaan pari konttia, niitä käytetään nyt väliaikaistiloina, selvittää Reijo Rusi.
”Työ koronaa vastaan tuntuu monesta tosi tärkeältä, eli halutaan panna oma korsi kekoon”, työsuojeluvaltuutettu Hanna Hakanen kertoo.
Poikkeusoloihin sopeutumista on helpottanut se, että työnteko koetaan juuri nyt erityisen mielekkääksi ja hyödylliseksi. Käsidesiä tekemällä osallistutaan yhteiskunnan kamppailuun koronaviruksen nujertamiseksi.
– Työ koronaa vastaan tuntuu varmasti monesta tosi tärkeältä. Eli halutaan panna oma korsi kekoon, ja varsinkin aluksi tehtiin paljon ylitöitä. Iloisella mielellä kaikki tuntuvat olevan, ja hyvän eteen tätä nyt tehdään, kuvailee työsuojeluvaltuutettu Hakanen tehtaan tunnelmia.
Vuorotyöhön sopeutuminen on oma lukunsa.
– Itse kaipaan välillä vanhoja työkavereita, heitä ei nyt näe kuin vuorojen vaihtuessa. Mutta uudet ihmiset toisaalta luovat mukavaa vaihtelua, kertoo Hakanen.
REKRYTOINTI JA PEREHDYTYS PIKA-AIKATAULULLA
Etätöitä Kiillon henkilöstöstä tekevät ne, joille se on työtehtävien puolesta mahdollista. Tuotannossa käyttöön on otettu suojatoimenpiteet, kuten turvavälien pitäminen muihin työntekijöihin.
– Yhteiskäyttökoneille on laitettu ohjeistuksia käsien desinfioinnista. Ja kun konetta käyttää, pitää olla kertakäyttöhanskat kädessä. Siivousta on tehostettu, erityisesti kosketuspintojen desinfiointia. On myös ohjeistettu, että hanskoja olisi käytettävä tuotantotiloissa koko ajan, luettelee Hanna Hakanen varokeinoja.
Desinfiointia, kertakäyttöhanskoja, tehostettua siivousta – siinä muun muassa varokeinoja, joita Kiillon Turun tehtaalla on otettu käyttöön koronaviruksen torjumiseksi, kertoo työsuojeluvaltuutettu Hanna Hakanen.
Uusien työntekijöiden perehdytykseen ei ollut paljon aikaa, koska yritys joutui reagoimaan koronan tuomaan muuttuneeseen tilanteeseen vauhdikkaasti.
– Jokaiselle työntekijälle EHS-päällikkö (työsuojelupäällikkö) pitää turvallisuusperehdytyksen, ja sen jälkeen opastaja perehdyttää työtehtävään. Työt ovat nyt alkaneet todella pian työsopimuksen kirjoittamisesta, kertoo Hakanen.
Turvallisuuden perusasioista ei kuitenkaan ole tingitty. Ja ”apukädet” on Hakasen mukaan otettu hyvin vastaan.
– Kaikki ovat oppineet äkkiä ja nyt uudetkin osaavat jo auttaa niitä, jotka ovat vielä uudempia.
Tehtaalla noudatetaan muovi- ja kemianteollisuuden työehtosopimusta. Teollisuusliittoon kuuluu vakityöntekijöistä noin puolet.
– Nyt muutamia uusia on liittynyt jäseniksi, mikä tietysti tuntuu hyvältä, sanoo pääluottamusmies Rusi.
”Kyllä kysyntä jossain vaiheessa palaa normaalitasolle. Ja sitä tietysti toivotaan, että korona menisi ohi mahdollisimman pian”, pääluottamusmies Reijo Rusi sanoo.
Miten kauan Kiillon uusilla työntekijöillä sitten riittää töitä? Koronaepidemian kestoa ei osaa kukaan ennustaa, ja niinpä myös käsihuuhteen kysyntäpiikin kestoa on jokseenkin mahdotonta arvioida.
– Kyllä se kysyntä varmaan jossain vaiheessa palaa normaalitasolle. Ja sitä tietysti toivotaan, että korona menisi ohi mahdollisimman pian, Rusi miettii.
Mutta toistaiseksi Turussa painetaan hommia kellon ympäri.
