Halli­tuk­sen peli­kirja on suun­nattu työn­te­ki­jöitä vastaan

Päämi­nis­teri Petteri Orpon halli­tuk­sen ohjelma ja takti­nen peli­kirja on suun­nattu työn­te­ki­jöitä vastaan.

Juoni tiivis­tyy ajatuk­seen, jonka mukaan työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sia ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia heiken­tä­mällä voitai­siin paran­taa yritys­ten ja työnan­ta­jien toimin­tae­del­ly­tyk­siä. Tämän väite­tään vahvis­ta­van työl­li­syyttä ja kansan­ta­loutta ja olevan kaik­kien etu. Varmaa ei kuiten­kaan ole muu kuin se, että halli­tus tosia­sial­li­sesti heiken­tää työn­te­ki­jöi­den ja sen rinnalla myös työt­tö­mien asemaa, oikeuk­sia ja vaikutusmahdollisuuksia.

Halli­tus aloitti toimen­pi­teensä rajoit­ta­malla palkan­saa­jien työtais­te­luoi­keutta 18.5.2024 alkaen. Tällä vaikeu­tet­tiin työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suuk­sia vastus­taa heihin kohdis­tet­ta­via tule­via heiken­nyk­siä. Niistä uusin tähtää sekin työtais­te­luoi­keu­den rajoit­ta­mi­seen siten, että työnan­ta­jille anne­taan valta määri­tellä työn­te­ki­jöi­den käyn­nis­tä­mien lail­lis­ten lakko­jen rajat.

Tämän halli­tus aikoo toteut­taa ojen­ta­malla työnan­ta­jille oikeu­den päät­tää hätä­töinä tehtä­vistä suoje­lu­töistä. Näin ollaan menet­te­le­mässä siitä huoli­matta, että työt, joiden keskey­ty­mi­sestä voisi aiheu­tua uhkaa hengelle, tervey­delle tai ympä­ris­tölle, on perin­teeksi muodos­tu­neen käytän­nön mukai­sesti rajattu lakko­jen ulko­puo­lelle. Ja siitä huoli­matta, että hätä­töi­den teet­tä­mi­sen edel­ly­tyk­senä ovat täysin ulkoi­set tai ennalta-arvaa­mat­to­mat tapah­tu­mat. Lakot eivät tällai­sia tapah­tu­mia työnan­ta­jille ole. Niistä ilmoi­te­taan etukäteen.

Halli­tus on lisän­nyt kier­rok­sia työn­te­ki­jöi­den aseman murentamisessa.

Sitä vastoin halli­tus ei näe tarpeel­li­seksi rajoit­taa työnan­ta­jien työtais­te­lu­kei­nona käyt­tä­mää työsul­kua. Linja pitää myös lait­to­mille työtais­te­luille asete­tuissa korvauk­sissa. Ammat­tiyh­dis­tyk­sille asetet­tiin ensim­mäistä kertaa Suomen työmark­ki­na­his­to­riassa lakko­sak­ko­jen mini­mi­taso ja maksi­mi­kor­vausta koro­tet­tiin. Pelot­teeksi työn­te­ki­jöille säädet­tiin henki­lö­koh­tai­nen lakko­sakko. Työnan­ta­jille ei ole säly­tetty uusia korvaus­vel­voit­teita tai vastuita.

Vauh­tiin pääs­ty­ään halli­tus on lisän­nyt kier­rok­sia työn­te­ki­jöi­den aseman muren­ta­mi­sessa ohjel­mansa tavoit­teita pidem­mälle vieden. Irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­nen ei halli­tuk­sen esityk­senä enää koske ainoas­taan paina­van syyn pois­ta­mista laista ja vain asial­li­sen syyn jättä­mistä lakiin irti­sa­no­mi­sen perus­teena. Uusin huonon­nus on lakiin kirjat­tava irti­sa­no­mis­pe­rus­tei­den väljä ja epämää­räi­nen listaus. Se tulee aiheut­ta­maan epäsel­vyyk­siä, eriar­voi­suutta ja uusia riitatapauksia.

Tätä­kin keikausta työnan­ta­jia herkällä korvalla kuun­te­leva halli­tus perus­te­lee ylei­seen hyvään viit­taa­valla työl­lis­tä­mi­sen estei­den purka­mi­sella. Taitaa kuiten­kin olla niin, että sinänsä kanna­tet­ta­van työl­li­syy­den edis­tä­mi­sen nimissä saadaan aikai­seksi lähinnä uusia työt­tö­miä, joiden toimeen­tu­loa ja turvaa halli­tus on jo voimak­kaasti heikentänyt.