Ari-Pekka Vuoriselle metsästyskausi alkaa kyyhkyjahdista – ”Olen odottanut tätä pitkän kesän”

Aurinko ei ole vielä noussut, kun Ari-Pekka Vuorinen nousee autosta Nokian Sarkolassa, heittää repun selkäänsä, ottaa haulikon mukaansa ja suuntaa vasta puidulle hernepellolle.

– Kello soitti 3.15. Kyyhkyn paras lentoaika on yleensä siinä auringonnousun aikaan. Silloin olisi hyvä olla jo passipaikalla, Vuorinen juttelee.

Hän kuuluu Suoniemen metsästysseuraan ja on kulkenut metsällä lapsesta asti isänsä ja setänsä jalanjäljissä.

– Tulin ensimmäisen kerran hirvijahtiin sellaisena tiitiäisenä, olisinko ollut kolmannella tai neljännellä luokalla, ja jäin koukkuun. Nykyään metsästys on minulle elämäntapa.

Metsästyskausi alkaa 10. elokuuta kyyhkyn metsästyksellä.

– Tämä on jahtikauden avaus. Olen odottanut tätä pitkän kevään ja kesän. Minua kiinnostavat kaikki jahtimuodot, mutta jänis- ja rusakkojahti ajavalla koiralla on kaikkein hienointa.

NAAMIOVERKON SUOJISSA

Ensitöikseen Vuorinen valitsee pellon laidalta mieleisen passipaikan. Sen edustalle sänkipellolle hän asettelee kaksitoista muovista kyyhkynkuvaa houkutuslinnuiksi.

Kuvat nähdessään sepelkyyhky kuvittelee, että pellolla on muitakin lintuja ja luulee, että sinne on turvallista laskeutua syömään peltoon jääneitä herneitä, jotka ovat sen herkkua.

– Lintu kiertää vähän aikaa pellon yläpuolella ja sitten sen uteliaisuus voittaa ja se laskeutuu kuville tai jos ei laskeudu, niin ainakin se kiertää ampumaetäisyydellä.

Vuorisella on yllään ruskeankirjava maastopuku ja lippalakki. Metsän puolelle hän virittelee naamioverkon ja peittää sitten kasvonsa maastokuvioisella tuubihuivilla.

– Mitä vähemmän lintu näkee minua, sen parempi. Kyyhkyt ovat arkoja ja niillä on hyvä näkö.

KYTTÄYSMETSÄSTYSTÄ

Aurinko nousee ja ensimmäiset kyyhkyt lähestyvät hernepeltoa. Ne kuitenkin lentävät niin korkealla, että Vuorinen ei edes tähtää.

– Kaikki laukaukset pitää ampua siten, että on mahdollista osua. Mitään eläintä ei voi ampua niin, että kunhan kokeilin. Metsästäjät pyrkivät välttämään haavakoita kaikin keinoin.

Vuorisella on päällekkäispiippuinen 12-kaliiberinen haulikko. Kyyhkysjahdissa hän käyttää panoksia, joiden haulikoko on 2,5–2,75 millimetriä.

– Kirkkaalla säällä kyyhky lentää paljon korkeammalla kuin pilvisellä taivaalla. Haulikko on tehokas kantamaan 25–35 metrin päähän. Puiden latvoja korkeammalle ei kannata tähdätä.

Kaikki laukaukset pitää ampua siten, että on mahdollista osua.

Passissa on syytä olla aloillaan ja hiljaa.

– Tämä on kyttäysmetsästystä. Joskus lähestyvän kyyhkyn voi myös kuulla, sillä sen siivistä kuuluu lentäessä pieni suhina.

IRTIOTTO ARJESTA

Ari-Pekka Vuorinen suosittelee metsästystä kaikille, jotka viihtyvät luonnossa. Kyyhkyjahtiin päästäkseen täytyy suorittaa metsästyskortti ja liittyä metsästysseuraan. Seura huolehtii metsästysmaiden vuokraamisesta, sillä metsästys vaatii maanomistajan luvan.

– Jos laji kiinnostaa, kannattaa hakea moneen seuraan. Usein auttaa, jos tunnet jonkun seuran jäsenen, joka voi suositella sinua, Vuorinen vinkkaa.

Metsästysvarusteisiin menee rahaa ja autollakin tulee ajettua paljon, mutta harrastus ei Vuorisen mukaan silti kaadu rahaan.

– Varusteita on monen hintaisia ja niitä saa myös käytettynä.

Vuoriselle metsästys tarjoaa irtioton arjesta.

– Minä nollaan itseni luonnossa. Se tekee pääkopalle todella hyvää. Vaikka tulisin kotiin kaikkeni antaneena, olen silti levänneempi, kun olen käynyt metsällä.

EI SAALISPAKKOA

Pieni kyyhkysparvi lentää Vuorisen passipaikan yli. Hän kohottaa aseen, tähtää ja ampuu. Yksi linnuista putoaa metsään parinkymmenen metrin päähän.

– Yhdessä linnussa ei ole vielä paljon syötävää, mutta neljästä saa jo hienon aterian.

Vuorinen tavoittelee jahdista aina saalista, mutta ilmankin sitäkin voi kotiin palata.

– Siitä ei kannata masentua, jos saalista ei tule. Uudet kudit vaan piippuun ja seuraavana aamuna uudestaan.

Jahdin päätteeksi Vuorinen suolistaa ja nylkee saaliin.

– Kun lihan on itse metsästänyt ja valmistanut, se maistuu kaikista parhaimmalle.

Kyyhkysen rintapalat Vuorinen paistaa pannulla ja lisää joukkoon kermaa.

– Riista on puhtainta mahdollista lihaa. Tiedän tasan tarkkaan, mistä se on peräisin eikä sitä ole kasvatettu, pakkosyötetty tai pakattu muoviin.