Perus­mak­ka­raa ja huip­pu­tek­no­lo­giaa ammat­tio­sas­to­jen ajatuspajassa

Kokous­ti­lan nurkissa on neljä pöytää, joista kuuluu tasaista puli­naa, huudah­duk­sia ja naurun­re­ma­koita. Eri työpa­joissa pohdi­taan, millai­nen on tule­vai­suu­den ammat­tio­sasto ja miten jäse­niä saadaan houku­tel­tua toimintaan.

Ammat­tio­sasto 2033 ‑pöydässä ryhmä suun­nit­te­lee jäsen­ten varus­ta­mista ihon alle tule­valla mikro­si­rulla, jonka avulla voidaan seurata, missä jäse­net menevät.

– Alun perin pohdimme sovel­lusta, johon olisi koot­tuna liiton jäse­nyy­teen liit­ty­vää tietoa ja vies­tin­tää yhteen paik­kaan. Sitten se ajatus lähti vähän laukalle, Elina Kallioi­nen kertoo nauraen.

Samassa pöydässä pohdi­taan myös ammat­tio­sas­to­jen fuusioi­tu­mi­sia isom­miksi koko­nai­suuk­siksi, jolloin niillä olisi enem­män voimaa vään­tää ja neuvo­tella asioista.

Kyseessä on #ajatus­paja – Apulan­taa ammat­tio­sas­toille ‑kurssi. Kurs­silla myös tutus­tu­taan liiton sähköi­siin työka­lui­hin sekä pohdi­taan, miten kaavail­tui­hin työmark­ki­na­uu­dis­tuk­siin pysty­tään vaikut­ta­maan – vai pystytäänkö.

VERKOSTOITUMISTA JA UUSIA IDEOITA

Keskei­nen osa viikon­lop­pua on myös se, miten toimi­paik­ka­kar­toi­tus tehdään ja huoleh­di­taan, että työpaik­ko­jen edun­val­vonta ja jäsen­han­kinta ovat kunnossa. Kurs­sin osal­lis­tu­jat ovat osas­to­jen halli­tus­ten jäse­niä ja muita aktii­veja Hämeen alueelta.

Työpa­joissa puhut­ta­vat ikui­suuson­gel­mat: miten saada toimin­taan ja kurs­seille enem­män ihmi­siä, varsin­kin nuoria. Sitä kuului­saa puska­ra­diota kaivataan.

– Fyysi­set kohtaa­mi­set ovat tosi tärkeitä, koska sähkö­pos­tit hukku­vat, mene­vät roska­pos­tei­hin tai ihmi­sillä on tiedoissa vääriä osoit­teita, tuuma­taan yhdestä pöydästä.

Elina Kallioi­nen on Iitta­lan Lasi­työn­te­ki­jäin osas­ton taloudenhoitaja.

– Lähdin tänne verkos­toi­tu­maan, ja onneksi täällä on paljon uusia kasvoja. Meillä on työpaik­ka­koh­tai­nen osasto, joten muiden osas­to­jen ihmi­siin ja toimin­taan on hyödyl­listä tutustua.

Erityi­sesti Kallioista kiin­nos­taa, miten kurs­sin oppeja saadaan vietyä käytäntöön.

– Toimin­ta­han tapah­tuu vapaa-ajalla, ja siitä kilpai­le­vat monet muut­kin asiat. Ihmi­sillä voi olla kotona lapsia ja tehdään vuoro­työtä, joten siksi­kään ei ole aina helppo irrot­tau­tua. Uusien ihmis­ten osal­lis­tu­mi­sen kynnystä laskisi, jos olisi joku konkari, jonka suojissa voisi tulla ekaa kertaa kursseille.

LISÄÄ POTKUA MIELENILMAUKSIIN

Liit­to­jen yhtei­nen #Paina­va­Syy-kampanja tais­te­lee halli­tuk­sen työelä­mä­hei­ken­nyk­siä vastaan. Yhdessä työpa­jassa suun­ni­tel­laan toimen­pi­teitä tule­viin tapah­tu­miin. Tarjolla pitää olla aina­kin perus­asioita: herne­keit­toa, makka­raa, kahvia ja pullaa.

– Mitkään tunnin miele­nil­mauk­set eivät riitä, vaan pitäisi ottaa käyt­töön rankem­mat keinot eikä hyssy­tellä, sanoo Ari Kunttu.

Hän on hetkeä aiem­min myös muis­tut­ta­nut, miten Keski-Euroo­passa vastaa­vassa tilan­teessa kaduilla palaisi jo autoja.

Samasta Kouvo­lan metal­li­työ­väen osas­tosta paikalla on myös Vesa Munne.

– On Kuntun kanssa puhuttu, että onko näitä ammat­tio­sas­toja kohta ollen­kaan, jos halli­tuk­sen toimet mene­vät läpi. Kaikki etuu­det viedään, ihan ojan pohjalle mennään. Ei siinä lakot­kaan auta, mureh­tii Munne.

Silmä­kul­massa on kuiten­kin pientä pilkettä, eli tais­te­lu­tah­toa riittänee.

Munne on ollut 36 vuotta samassa työpai­kassa Kuusaan metal­lilla, ja aina­kaan tois­tai­seksi halli­tuk­sen leik­kauk­set eivät häneen osu. Munne on osas­ton halli­tuk­sen jäsen ja siksi hän imee tietoa hanakasti.

– Aika paljon uutta tietoa tulee pienessä ajassa, joten on sula­tel­ta­vaa. Mutta täällä on käyty paljon hyvää keskus­te­lua. Mykkä­kou­lu­lai­sia ei ole, vaan kaikki osaa­vat ja uskal­ta­vat avata suunsa.

PIENIÄ PARANNUKSIA KERRALLAAN

Kurs­sin vetäjä, Teol­li­suus­lii­ton koulu­tus­asian­tun­tija Lea Wiman-Määttä muis­tut­taa, että vaikka asiaa on paljon, kaik­kea ei kannata yrit­tää tehdä kerralla.

– Jos osas­ton toimin­nan suun­nit­te­lussa ottaa edes yhden uuden jutun ja lähtee teke­mään asioita pienin aske­lin vaikka toimi­paik­ka­kar­toi­tuk­seen liit­tyen, sekin riit­tää. Palas­te­le­malla isoja koko­nai­suuk­sia pienem­miksi kaikki on helpom­paa, Wiman-Määttä sanoo.

– Jos esimer­kiksi osas­ton kokous­ten yhtey­dessä jokai­nen halli­tuk­sen jäsen kontak­toi yhden­kin jäse­nen joltain työpai­kalta, siitä tulee vuoden aikana aika monta kontaktia.

Kurs­sin aikana on tarkoi­tus saada ihmi­set kehit­te­le­mään ideoita toimin­taan itse, ei niin­kään antaa valmiita malleja. Wiman-Määtän mukaan kurs­sin porukka on puhe­liasta ja työpa­joista tule­via ajatuk­sista jatko­ja­los­te­taan, kun on nukuttu yön yli.

Ammat­tio­sas­toi­hin on lähdössä paljon ajatuk­sia paikal­li­sesti sovel­let­ta­vaksi. Millai­nen kurs­sin vetä­jän mielestä on se tule­vai­suu­den ammat­tio­sasto vuonna 2033?

– Kaikille jäse­nille läsnä­oleva osasto, joka käyt­tää hyväk­seen esimer­kiksi erilai­sia digi­rat­kai­suja. Se ei olisi niin vieras ja kasvo­ton kuin osas­tot nyt saat­ta­vat vähän olla.

PERIKSI EI TYÖMARKKINOILLA ANNETA

Iskun ammat­tio­sas­ton halli­tuk­sen vara­jä­sen Pia Tavi lähti kurs­sille mukaan ajatuk­sena saada lisää eväitä osas­ton tekemiseen.

– Hyvä kurssi, ihania ihmi­siä eikä ketään jäkit­tä­jiä. Yleen­sä­kin liiton tapah­tu­missa on avoin ilma­piiri, siksi itseä­kään ei jännitä lähteä mukaan, hän sanoo.

Myös isku­lai­sia puhut­ta­vat maan halli­tuk­sen suunnitelmat.

– Työt­tö­myys­tur­van leik­kauk­set, lapsi­per­hei­den ja lomau­tet­tu­jen tulo­ta­son tippu­mi­nen sekä aikuis­kou­lu­tus­tuen lopet­ta­mi­nen tuntu­vat pöyris­tyt­tä­ville. Tuntuu hirveälle, kun ei voi ikinä olla varma omas­ta­kaan työpai­kasta tai lomautuksista.

Tavi kuiten­kin vakuut­taa, että periksi ei anneta, ja tarvit­taessa osal­lis­tu­taan mielenilmauksiin.

– Meillä oli loka­kuussa omakin ulos­marssi. Kaikki pari­sa­taa ihmistä lähti­vät pihalle.

Elina Kallioi­nen kertoo, että Iitta­lan Lasilla on eletty tiuk­koja aikoja: kesällä on ollut lomau­tuk­sia, ja juuri päät­tyi­vät myös muutos­neu­vot­te­lut, joiden tulok­sena seit­se­män ihmistä irti­sa­not­tiin. Siksi halli­tuk­sen toimet puhut­ta­vat Iitta­lan­kin väkeä.

– Kyllä se pelot­taa, miten vaikeu­te­taan heikom­pio­sais­ten elämää. Monet heiken­nyk­set vaikut­ta­vat myös lomau­tet­tui­hin ja keski­tu­loi­siin, eivät ne koske vain toimeen­tu­lo­tuella olevia pitkäaikaistyöttömiä.

Kallioi­nen uskoo, että asioi­hin voi vaikuttaa.

– Toivot­ta­vasti halli­tus ymmär­tää, että heiken­nyk­set aiheut­ta­vat levot­to­muuk­sia, jotka tule­vat paljon kalliim­miksi kuin heikossa asemassa olevien tuke­mi­nen. Olemme saaneet hyvin media- ja some-näky­vyyttä, ja työn­te­ki­jöi­den etuja pitää vaan edel­leen tuoda esille ja puolustaa.

Lue lisää Teol­li­suus­lii­ton koulu­tus­toi­min­nasta liiton verk­ko­si­vulta.