Perus­mak­karaa ja huippu­tek­no­lo­giaa ammat­tio­sas­tojen ajatuspajassa

Kokous­tilan nurkissa on neljä pöytää, joista kuuluu tasaista pulinaa, huudah­duksia ja naurun­re­ma­koita. Eri työpa­joissa pohdi­taan, millainen on tulevai­suuden ammat­tio­sasto ja miten jäseniä saadaan houku­teltua toimintaan.

Ammat­tio­sasto 2033 ‑pöydässä ryhmä suunnit­telee jäsenten varus­ta­mista ihon alle tulevalla mikro­si­rulla, jonka avulla voidaan seurata, missä jäsenet menevät.

– Alun perin pohdimme sovel­lusta, johon olisi koottuna liiton jäsenyy­teen liittyvää tietoa ja viestintää yhteen paikkaan. Sitten se ajatus lähti vähän laukalle, Elina Kallioinen kertoo nauraen.

Samassa pöydässä pohdi­taan myös ammat­tio­sas­tojen fuusioi­tu­misia isommiksi kokonai­suuk­siksi, jolloin niillä olisi enemmän voimaa vääntää ja neuvo­tella asioista.

Kyseessä on #ajatus­paja – Apulantaa ammat­tio­sas­toille ‑kurssi. Kurssilla myös tutus­tu­taan liiton sähköi­siin työka­luihin sekä pohdi­taan, miten kaavail­tuihin työmark­ki­na­uu­dis­tuk­siin pysty­tään vaikut­ta­maan – vai pystytäänkö.

VERKOSTOITUMISTA JA UUSIA IDEOITA

Keskeinen osa viikon­loppua on myös se, miten toimi­paik­ka­kar­toitus tehdään ja huoleh­di­taan, että työpaik­kojen edunval­vonta ja jäsen­han­kinta ovat kunnossa. Kurssin osallis­tujat ovat osastojen halli­tusten jäseniä ja muita aktii­veja Hämeen alueelta.

Työpa­joissa puhut­tavat ikuisuuson­gelmat: miten saada toimin­taan ja kursseille enemmän ihmisiä, varsinkin nuoria. Sitä kuuluisaa puska­ra­diota kaivataan.

– Fyysiset kohtaa­miset ovat tosi tärkeitä, koska sähkö­postit hukkuvat, menevät roska­pos­teihin tai ihmisillä on tiedoissa vääriä osoit­teita, tuuma­taan yhdestä pöydästä.

Elina Kallioinen on Iittalan Lasityön­te­ki­jäin osaston taloudenhoitaja.

– Lähdin tänne verkos­toi­tu­maan, ja onneksi täällä on paljon uusia kasvoja. Meillä on työpaik­ka­koh­tainen osasto, joten muiden osastojen ihmisiin ja toimin­taan on hyödyl­listä tutustua.

Erityi­sesti Kallioista kiinnostaa, miten kurssin oppeja saadaan vietyä käytäntöön.

– Toimin­tahan tapahtuu vapaa-ajalla, ja siitä kilpai­levat monet muutkin asiat. Ihmisillä voi olla kotona lapsia ja tehdään vuoro­työtä, joten siksi­kään ei ole aina helppo irrot­tautua. Uusien ihmisten osallis­tu­misen kynnystä laskisi, jos olisi joku konkari, jonka suojissa voisi tulla ekaa kertaa kursseille.

LISÄÄ POTKUA MIELENILMAUKSIIN

Liittojen yhteinen #Paina­vaSyy-kampanja taistelee halli­tuksen työelä­mä­hei­ken­nyksiä vastaan. Yhdessä työpa­jassa suunni­tel­laan toimen­pi­teitä tuleviin tapah­tu­miin. Tarjolla pitää olla ainakin perus­asioita: herne­keittoa, makkaraa, kahvia ja pullaa.

– Mitkään tunnin miele­nil­maukset eivät riitä, vaan pitäisi ottaa käyttöön rankemmat keinot eikä hyssy­tellä, sanoo Ari Kunttu.

Hän on hetkeä aiemmin myös muistut­tanut, miten Keski-Euroo­passa vastaa­vassa tilan­teessa kaduilla palaisi jo autoja.

Samasta Kouvolan metal­li­työ­väen osastosta paikalla on myös Vesa Munne.

– On Kuntun kanssa puhuttu, että onko näitä ammat­tio­sas­toja kohta ollen­kaan, jos halli­tuksen toimet menevät läpi. Kaikki etuudet viedään, ihan ojan pohjalle mennään. Ei siinä lakot­kaan auta, murehtii Munne.

Silmä­kul­massa on kuitenkin pientä pilkettä, eli taiste­lu­tahtoa riittänee.

Munne on ollut 36 vuotta samassa työpai­kassa Kuusaan metal­lilla, ja ainakaan toistai­seksi halli­tuksen leikkaukset eivät häneen osu. Munne on osaston halli­tuksen jäsen ja siksi hän imee tietoa hanakasti.

– Aika paljon uutta tietoa tulee pienessä ajassa, joten on sulatel­tavaa. Mutta täällä on käyty paljon hyvää keskus­telua. Mykkä­kou­lu­laisia ei ole, vaan kaikki osaavat ja uskal­tavat avata suunsa.

PIENIÄ PARANNUKSIA KERRALLAAN

Kurssin vetäjä, Teolli­suus­liiton koulu­tus­asian­tun­tija Lea Wiman-Määttä muistuttaa, että vaikka asiaa on paljon, kaikkea ei kannata yrittää tehdä kerralla.

– Jos osaston toiminnan suunnit­te­lussa ottaa edes yhden uuden jutun ja lähtee tekemään asioita pienin askelin vaikka toimi­paik­ka­kar­toi­tuk­seen liittyen, sekin riittää. Palas­te­le­malla isoja kokonai­suuksia pienem­miksi kaikki on helpompaa, Wiman-Määttä sanoo.

– Jos esimer­kiksi osaston kokousten yhtey­dessä jokainen halli­tuksen jäsen kontaktoi yhdenkin jäsenen joltain työpai­kalta, siitä tulee vuoden aikana aika monta kontaktia.

Kurssin aikana on tarkoitus saada ihmiset kehit­te­le­mään ideoita toimin­taan itse, ei niinkään antaa valmiita malleja. Wiman-Määtän mukaan kurssin porukka on puheliasta ja työpa­joista tulevia ajatuk­sista jatko­ja­los­te­taan, kun on nukuttu yön yli.

Ammat­tio­sas­toihin on lähdössä paljon ajatuksia paikal­li­sesti sovel­let­ta­vaksi. Millainen kurssin vetäjän mielestä on se tulevai­suuden ammat­tio­sasto vuonna 2033?

– Kaikille jäsenille läsnä­oleva osasto, joka käyttää hyväk­seen esimer­kiksi erilaisia digirat­kai­suja. Se ei olisi niin vieras ja kasvoton kuin osastot nyt saattavat vähän olla.

PERIKSI EI TYÖMARKKINOILLA ANNETA

Iskun ammat­tio­saston halli­tuksen varajäsen Pia Tavi lähti kurssille mukaan ajatuk­sena saada lisää eväitä osaston tekemiseen.

– Hyvä kurssi, ihania ihmisiä eikä ketään jäkit­täjiä. Yleen­säkin liiton tapah­tu­missa on avoin ilmapiiri, siksi itseä­kään ei jännitä lähteä mukaan, hän sanoo.

Myös iskulaisia puhut­tavat maan halli­tuksen suunnitelmat.

– Työttö­myys­turvan leikkaukset, lapsi­per­heiden ja lomau­tet­tujen tulotason tippu­minen sekä aikuis­kou­lu­tus­tuen lopet­ta­minen tuntuvat pöyris­tyt­tä­ville. Tuntuu hirveälle, kun ei voi ikinä olla varma omasta­kaan työpai­kasta tai lomautuksista.

Tavi kuitenkin vakuuttaa, että periksi ei anneta, ja tarvit­taessa osallis­tu­taan mielenilmauksiin.

– Meillä oli lokakuussa omakin ulosmarssi. Kaikki parisataa ihmistä lähtivät pihalle.

Elina Kallioinen kertoo, että Iittalan Lasilla on eletty tiukkoja aikoja: kesällä on ollut lomau­tuksia, ja juuri päättyivät myös muutos­neuvottelut, joiden tulok­sena seitsemän ihmistä irtisa­not­tiin. Siksi halli­tuksen toimet puhut­tavat Iitta­lankin väkeä.

– Kyllä se pelottaa, miten vaikeu­te­taan heikom­pio­saisten elämää. Monet heiken­nykset vaikut­tavat myös lomau­tet­tuihin ja keski­tu­loi­siin, eivät ne koske vain toimeen­tu­lo­tuella olevia pitkäaikaistyöttömiä.

Kallioinen uskoo, että asioihin voi vaikuttaa.

– Toivot­ta­vasti hallitus ymmärtää, että heiken­nykset aiheut­tavat levot­to­muuksia, jotka tulevat paljon kalliim­miksi kuin heikossa asemassa olevien tukeminen. Olemme saaneet hyvin media- ja some-näkyvyyttä, ja työnte­ki­jöiden etuja pitää vaan edelleen tuoda esille ja puolustaa.

Lue lisää Teolli­suus­liiton koulu­tus­toi­min­nasta liiton verkko­si­vulta.