Haapajärven Ha-Sa avaa investoinneilla tien tulevaisuuteen

Haapajärven Ha-San sahalla uudistukset tuovat turvaa työntekijöille. Velaton ja täydellä kapasiteetilla toimiva yritys on valmis vastaamaan kysynnän nousuun, kun sen aika jälleen on.

Mekaaninen metsäteollisuus, markkinat ja markkinatilanteet ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana runsaasti ja osin ennustamattomasti. Haapajärven Ha-Sa Oy:ssä haasteeseen on vastattu investoinneilla ja aktiivisella kehittämisellä.

– Pääsin Hasalle ja silloiselle erittäin vanhanaikaiselle sahalle töihin tammikuun 19. päivä 1994. Nyt olen töissä uudenaikaisella sahalla, jonka kehittäminen jatkuu edelleen, pääluottamusmies Teijo Paananen kuvailee.

– Muutos on ollut todella suuri. Ilman investointeja olisimme jääneet kehityksestä jälkeen, ja se olisi ollut lopun alku. Sen tien sijaan meillä on varma työnantaja, joka maksaa palkat ajallaan, ja joka ei ole lomauttanut väkeä juuri koskaan, Näillä asioilla on työntekijöille suuri merkitys, Paananen sanoo.

UUDISTUKSISTA TEHOKKUUTTA JA TURVALLISUUTTA

Paananen aloitti työnsä niin kutsutulla lankkuluukulla, jonne kuljettimella tuodut lankut limpattiin eli nostettiin ja siirrettiin käsivoiminnippuihin.

– Silloin alkuun ajattelin, että täällä en kauaa ole, mutta edelleen olen. Työt vaihtuivat ensin tukin vastaanottoon, mistä tuli koulutukseni ja työkokemukseni perusteella luonteva siirto sähköasentajaksi. Sen myötä olen nähnyt investointien ja uudistusten laajuuden.

Tuotannollinen tehokkuus ja työolot ovat kehittyneet Paanasen mukaan käsi kädessä.

– Uudet tuotantotekniikat ja automaatio ovat tehokkuuden kasvun lisäksi vähentäneet työn rasittavuutta ja parantaneet työturvallisuutta. Esimerkiksi suoja-aitojen ja valoverhojen määrä on kasvanut tuotannon eri osissa uudistusten myötä, Paananen tiivistää.

Paanasen kanssa samoilla linjoilla on työsuojeluvaltuutettu ja varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho.

– Kun aloitin työt vuonna 1992 kääntelimme ja niputimme parrut käsivoimin nippuihin. Yksi parru painaa noin 50 kiloa. Työ oli niin raskasta, että se aiheutti työntekijöille fyysisiä vaivoja, alensi työkykyä ja aiheutti tarpeen siirtyä keveämpiin töihin.

– Tilanne parani 2007, kun käsin niputtamisesta siirryttiin uudenaikaiseen ja kevyempään tapaan tehdä sama työ. Koneet hoitavat raskaimmat työt, Hirvasaho kuvailee.

UUDET SOSIAALITILAT ILAHDUTTAVAT

Tuoreena ilon aiheena ovat Haapajärven veistämön uudet sosiaalitilat, joissa esimerkiksi työvaatteiden vaihto ja pesuun jättäminen onnistuu helposti, ja taukojen pitäminen on työn lomassa oikeasti mahdollista.

– Uudistukset ovat hyviä merkkejä siitä, että työnantaja parantaa tuotannon tehokkuuden rinnalla myös turvallisuutta ja työoloja. Olemme menneet työympäristöasioiden kanssa paljon parempaan suuntaan.

– Kehittämisen paikkojakin tietysti on. Esimerkiksi työilmapiirin ja tiedottamisen kanssa riittää parantamista pidemmällä aikavälillä ja tilannekohtaisestikin. Tämä koskee koko yritystä.

Hirvasaho kävi viime vuoden lopulla tapahtuneen työsuojeluvaltuutetuksi valinnan jälkeen työsuojeluvaltuutettujen starttikurssin.

– Muistin virkistäminen oli työsuojeluvaltuutetun uuden pestin alkajaisiksi paikallaan. Siinä sai tietoa, ja samalla sain tietoa, mistä voi etsiä ja kysyä tietoa.

– Ajatus kirkastui myös sen suhteen, että työturvallisuus lähtee aina asenteesta. Asioista on puhuttava ja ne on nostettava säännöllisesti esille, Hirvasaho toteaa.

HYVIN ON VIIHDYTTY

Kun työntekijöiltä kysyy töissä viihtymisen perään, vastaus kuuluu kuten nelivuorotyötä tekevä tuorelajittelun ja rimoituksen linjamies Onni Niemelä sen paketoi.

– No, kiitokset kysymästä. Olen viihtynyt töissä oikein hyvin, että mukavaa on ollut. Työn voi tiivistää siten, että rakennamme ritilöitä ja valvomme, että linja pyörii oikein ja lautatavaran laatu on kohdallaan, Niemelä sanoo.

Niemelä on ollut Hasalla kaksi ja puoli vuotta töissä. Sitä ennen hän työskenteli sopimussotilaana Rissalan lennostossa.

– Kun Rissalan pesti alkoi päättyä, rupesin katsomaan uusia töitä. Tällaiselle ylioppilaspohjaiselle Nivalassa asuvalle kaverille työtehtävä Hasalla vuokrafirman kautta tuntui toimivalta ratkaisulta. Sen jälkeen työsuhde muuttui vakinaiseksi suoraan sahalle.

Niemelän työmatka on yhteen suuntaan 33 kilometriä ja sen taittaminen vie noin 40 minuuttia. Se yhdistettynä vuorotyöhön on Niemelän mukaan käypä kokonaisuus.

– Käytössä olevassa vuoromallissa vapaat jäävät vähän lyhyiksi, mutta kyllä tämä on varsin siedettävä tapa tienata palkkansa.

Niemelän tavoin Nivalassa asuva sahatyöntekijä Hannu Kuha työskentelee Haapajärven pääsahan tuorelajittelussa ja rimoituksessa. Myös hän tekee nelivuorotyötä nopealla työnkierrolla.

– Teen kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja kaksi yövuoroa, minkä jälkeen on kaksi vapaapäivää. Lauantaisin ilta- ja yövuorot ovat säännönmukaisesti vapaita samoin kuin sunnuntaiden aamut. Onhan se omanlaisensa työnkierto, mutta kyllä tässä voi sanoa töissä hyvin viihtyvänsä, Kuha toteaa.

Veistämön sahurina työskentelevä Eetu Ollila istuu valvomossa keskittyneenä monitoreja tarkkaillen. Veistämöllä on muun yrityksen tavoin käytössä työkierto, jossa työpistettä vaihdetaan kahden tunnin välein.

– Valvomovuorossa oltaessa suurin osa ajasta kuluu valvomossa. Jos linjalle tulee ruuhkaa, käyn selvittämässä tilanteen ja palaan takaisin valvomoon. Kolmivuorotyön tekeminen on tuntunut hyvältä, Ollila toteaa.

PAIKALLISTA JA VALTAKUNNALLISTA EDUNVALVONTAA

Teijo Paananen on toiminut pääluottamusmiehenä vuodesta 1996 alkaen. Aikaisemman Puuliiton aikana hän toimi liiton hallituksessa usean kauden ajan.

Teollisuusliitossa Paananen on meneillään olevalla toisella viisivuotisella liittokokouskaudella hallituksen jäsen. Ensimmäisellä liittokokouskaudella hän osallistui mekaanisen metsäteollisuuden valtakunnallisiin työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelukunnan ja puutuotesektorin johtokunnan jäsenenä.

Olemme sorvanneet sopimukset asiallisesta neuvottelemalla ja asioihin keskittymällä.

Sittemmin Paananen on neuvotellut työpaikallaan Teollisuusliiton henkilökunnan edustajien kanssa kaksi yrityskohtaista työehtosopimusta, mihin asetelmaan jouduttiin työnantajia edustaneen Metsäteollisuus ry:n lopetettua työehtosopimuksista neuvottelemisen.

– Olemme sorvanneet yrityskohtaiset sopimukset asiallisesti neuvottelemalla ja asioihin keskittymällä. Se on mahdollista, kun välit ovat kunnossa ja ammattiyhdistysliikkeen vastaisuutta ei työnantajan puolella ole.

– En kuitenkaan pidä suotavana kehityssuuntana sitä, että työehtosopimukset alettaisiin laajemmin neuvotella yrityskohtaisina. Siinä alkaisivat ajan myötä työehtosopimukset ja työehdot eriytyä ja työmarkkinoiden paletti levitä hallitsemattomaksi.

Paanasen ajatukset yhteistoiminnan kehittämisestä työpaikalla tiivistyvät vuorovaikutuksen lisäämiseen.

– Olemme edenneet yhä ammattimaisempaan suuntaan töiden tekemisessä ja yhteistoiminnassa työpaikalla työnantajan kanssa. Sillä tiellä voisimme kulkea vielä pidemmälle eli lisätä vuorovaikutusta, vuoropuhelua, yhteistyötä ja yhdessä suunnittelemista.

– Lähtökohdat ovat työntekijöiden puolelta olemassa. Järjestäytymisaste on korkea ja meillä luottamushenkilöillä on työntekijöiden tuki. Ilman sitä luottamustehtävien hoitaminen ei onnistuisi.