Opiskelun iloa ja toimeentulon huolta – ”Nautin koneiden kanssa työskentelystä”

Mathias Koski opiskelee koneistajan ammattiin Stadin ammattiopistossa. Ammatillinen tulevaisuus näyttää lupaavalta, mutta lähiaikojen toimeentulo hermostuttaa, koska kesätyöt ovat kortilla ja tukien saaminen on entistä vaikeampaa.

Kulmahiomakone sylkee kipinäsuihkua, sorvi syö lastua metallikappaleesta, hitsauskone rätisee ja leikkuri jysäyttää paksun metallilevyn poikki. Joka konetta ja välinettä ohjastaa tuleva ammattilainen: koneasentaja, koneautomaatioasentaja, koneistaja tai levyseppähitsaaja.

Helsingissä Stadin ammattiopiston Roihupellon kampuksen kone- ja tuotantotekniikan työsalissa opiskelijat tekevät harjoitustöitä omatoimisesti opettajien ohjauksessa.

Opiskelija Mathias Koski seisoo sorvien ja jyrsinkoneiden keskellä ja kertoo opintojen olevan hyvässä vauhdissa. Hän aloitti loppukesällä 2025, ja suunnitelmissa on olla valmis vuoden kuluttua.

– Minua kiinnostaa kaikki koneistukseen liittyvä: jyrsiminen, sorvaaminen ja CNC-koneet. Katson vapaa-ajallakin koneistusvideoita, Koski sanoo.

Hänellä on työn alla laakeripesän sorvaaminen. Myös huoltotöitä kuuluu opintoihin: tietokoneohjattu CNC-sorvi oli laskenut nesteitä alleen, joten tiivisteenvaihto oli ohjelmassa.

– Nautin tosi paljon koneiden kanssa työskentelystä. Täällä on hyvä valikoima koneita, Koski sanoo.

Kaikki opiskelijat käyvät opintojen alussa läpi kolme perusosiota: levytyöt ja hitsaus, koneistus ja koneasennus. Tämän jälkeen voi kiinnittää huomionsa oman mielenkiinnon mukaisen osaamisen kartuttamiseen.

Pakollisten tutkinnonosien jälkeen Koski keskittyy koneistukseen, mutta muutkin työt ovat maistuneet.

– Tiesin koneistuksesta enemmän, joten yllätyin, kuinka paljon tykkäsin hitsauksesta. Se on niin terapeuttista ja mukavaa, kun istut siellä ja vedät saumaa, Koski sanoo.

HAAVEITA KOHTI

26-vuotias Koski on aiemmin työskennellyt ravintola-alalla ja suorittanut Englannissa tuotesuunnittelun alemmat korkeakouluopinnot.

– En halunnut jäädä jumiin ravintola-alalle, jossa on epäsosiaaliset työajat. Siellä teet töitä, kun muut ovat vapaalla, Koski sanoo.

Ammattiopintojen jälkeen suunnitelmissa on koneistajana työskentely ja myöhemmin oman yrityksen perustaminen. Itse suunniteltujen ja kierrätysmuovista 3D-tulostettujen tuotteiden valmistus on haaveissa. Kone- ja tuotantotekniikan opinnot auttavat kohti haavetta.

– Koneistajaosaaminen auttaa paljon. Konehan se 3D-tulostinkin on, Koski sanoo.

Opettajille ja muille opiskelijoille Koski jakaa kiitosta.

– Kaikki opettajat ovat tosi mukavia, ja tulen toimeen kaikkien oppilaiden kanssa. Tämä on ollut hyvä paikka opiskella.

Tämä on ollut hyvä paikka opiskella.

Opettajien huomiosta on kilpailemassa monta opiskelijaa, joten oma-aloitteisuus on tärkeää.

– Olen huomannut, että opettajia on vähän. Heillä on niin paljon töitä, että pitää roikkua hihassa ja sanoa, että tule auttamaan. Olen kuitenkin päässyt hyvin eteenpäin, joten en voi valittaa liikaa, Koski kertoo.

Samassa työsalissa opiskelevat suoraan peruskoulusta tulleet nuoret sekä eri elämäntilanteissa olevat aikuisopiskelijat. Koski arvioi, että erilaisuus rikastaa ilmapiiriä.

– Välillä huomaan, että joillain oppivelvollisilla ei ole motivaatiota, mutta ei se ole minua haitannut.

Tukea on ollut tarjolla, kun sitä on tarvinnut.

– Olen käynyt psykologilla. Jos tarvitsee apua, sitä löytyy. Pitää vain osata kysyä. Täällä on turvallista ja mukavaa, Koski sanoo.

TYÖNHAKU STRESSAA

Opiskelijoiden toimeentuloa on viime vuosina heikennetty kiristämällä tukien ehtoja. Erityisesti kesän toimeentulo huolettaa monia opiskelijoita. Yli kymmenen prosentin työttömyysasteen vallitessa kesätöiden löytäminen ei ole helppoa.

– Olen hakenut ainakin 40 kesätyöpaikkaan, enkä ole saanut myönteistä vastausta, Koski kertoo.

Opiskelijat siirrettiin elokuussa 2025 pois yleisen asumistuen piiristä. Nykyisin opiskelijat saavat opintotuen asumislisää, jota ei voi saada esimerkiksi kesäkuukausilta, jos ei suorita kesäopintoja.

Opintotuen asumislisä on Helsingissä asuvalle korkeintaan 296 euroa kuukaudessa. Kunnat on jaettu kolmeen ryhmään: edullisemman hintatason kunnissa asumislisän ylärajat ovat 216 ja 248 euroa.

Se stressaa, miten saan vuokran maksettua.

Kela julkaisi huhtikuussa 2026 tutkimuksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudulla opintotuki ja asumislisä eivät yhdessäkään riitä kattamaan opiskelijan asumiskuluja. Myös muualla maassa asumiskulut haukkaavat lähes kaiken opiskelijan tuista.

– Kesäksi pitäisi saada töitä. Olen pari kuukautta etsinyt aktiivisesti töitä myös ravintola-alalta. Se stressaa, miten saan vuokran maksettua, Koski sanoo. Hän kertoo, että kesäajan toimeentulon vaikeudet ovat yleinen puheenaihe opiskelijoiden keskuudessa.

Samaan aikaan toimeentulotuen saamisen ehtoja on kiristetty. Helmikuussa 2026 voimaan tulleen toimeentulotukilain muutoksen jälkeen täysi-ikäinen opiskelija ei voi saada toimeentulotukea, jos hän ei ole hakenut opintolainaa. Aiemmin Kelalla oli tapauskohtaista harkintavaltaa.

Kelan mukaan kesällä toimeentulotuen saaminen on mahdollista, ”jos kesäopinnot eivät ole mahdollisia opiskelijalle eikä hän saa aktiivisesta hakemisestaan huolimatta kesätöitä tai tule toimeen muilla tuloillaan ja varoillaan”.

– Luulen, että voisin tehdä yrittäjyyskurssin kesällä. Se on viimeinen vaihtoehto, jos en saa töitä, Koski kertoo.

KORKEAKOULUSTA HITSAUSOPPIIN

Opiskelija Mathilda Hauta on juuri suorittanut hitsauksen pakolliset perusopinnot.

– Tänään tein näyttötyön siitä, miten hyvin osaan hitsata saumaa. Hitsauksen perusosa on nyt suoritettu ja alkaa asennuksen perusopinnot, Hauta kertoo.

Huhtikuussa opinnot aloittanut Hauta pääsi ensimmäisen kuukauden aikana niin hyvin hitsauksen makuun, että asennuksen puolelle siirtyminen tuntuu haikealta.

– Olen niin motivoitunut hitsaamisesta, että en haluaisi jättää sitä. Hoidan muut perusopinnot alta, ja sitten pääsen takaisin hitsaamaan, Hauta sanoo.

Ennen Stadin ammattiopistolle tuloa hän suoritti humanistisen alan kandidaatin tutkinnon Tallinnassa ja kaupunkitutkimuksen maisterintutkinnon Brysselissä. Valmistumisen jälkeen käsillä tekeminen alkoi kiinnostaa enemmän kuin tietokoneen takana istuminen.

– Kun palasin Suomeen, tajusin, että voin hankkia koulutuksen ilmaiseksi. Siinä on vähän riskejä, Hauta sanoo.

Olen niin motivoitunut hitsaamisesta, että en haluaisi jättää sitä.

Hitsaaminen ei ollut ennestään tuttua, mutta Hauta oli luottavainen, että tehtävä luonnistuu. Roihupellon tammikuussa avatulle kampukselle oli mukava saapua uusiin opiskelutiloihin.

– Oli kiva fiilis tulla työsaliin. Melu ei ole niin kivaa, mutta tuli sellainen innostunut fiilis. Kaikki tekevät omia töitään yhdessä paikassa, Hauta kertoo.

Itsenäinen eteneminen opinnoissa maistuu hyvin. Hauta pohtii, että yhdessä ryhmän kanssa eteneminen voisi turhauttaa.

– Olen iloinen, että opiskelu on itsenäistä. Toisaalta tuntuu tavallaan surulliselta, että muita opiskelijoita ei samalla tavalla opi tuntemaan, kun teet yksin asioita.

Korkeakouluopintojen ja hitsaamisosaamisen yhdistäminen tulevalla työuralla voi olla vaikeaa, mutta ehkä ei mahdotonta.

– Jos olisi ihannetilanne, työ voisi olla kaupunkisuunnittelua ja olisi myös kyvyt rakentaa itse jotain pienimuotoista, Hauta sanoo.

PERUSASIAT ENNALLAAN

Lehtorit Jarkko Laakso ja Jari Kultanen seuraavat kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoiden harjoitustöiden etenemistä ja auttavat tarvittaessa.

Kultanen on opettanut Stadin ammattiopistolla 20 vuotta ja Laakso vuoden pidempään, 21 vuotta.

– Perusasiat eivät ole muuttuneet mihinkään, mutta käyttöliittymät ovat muuttuneet, Kultanen arvioi.

Aikanaan hitsauskoneessa oli kaksi säädintä: virta ja langan syöttö. Nykyisin laitteissa on valittavissa laaja skaala erilaisia hitsausohjelmia. Laitteella tehtävä työ on kuitenkin pysynyt ennallaan.

Vuonna 2018 voimaan astunut ammatillisen koulutuksen reformi yhdisti nuoriso- ja aikuisopiskelun. Nykyisin jokaisella opiskelijalla on oma opintosuunnitelma, jonka mukaan edetään.

– Suurin muutos on tullut reformin mukana. Jokainen opiskelija etenee täysin omaa vauhtiaan. Opettajalle se on haaste, että pystyy kontrolloimaan, mitä opiskelijat osaavat, Kultanen sanoo.

Opintojen alussa mennään opettajajohtoisesti, mutta pian opiskelijat etenevät omiin tahteihinsa.

Opettaja saattaa pitää teorialuennon sorvin nurkalla, kun huomaa muutaman opiskelijan olevan samassa vaiheessa. Teoriaa opiskelijat pänttäävät myös sähköisillä oppimisalustoilla.

– On hiihdettävä perässä ja katsottava, miten he tekevät töitä. Joilla työt etenevät hyvin, heitä ei tarvitse valvoa niin paljon kuin toisia. Pitkälti tämä perustuu siihen, että opiskelijat kysyvät apua, kun jokin asia epäilyttää, Kultanen kertoo.

VALMIUDET AMMATTIIN

Työelämässä oppiminen on tärkeä osa opintoja. Aiemmin puhuttiin työharjoittelusta, nykyään puhutaan koulutussopimuksesta, kun opiskelija menee harjoitteluun työpaikalle.

– Koulutussopimuspaikat on löydetty aika hyvin läheltä. Varsinaiset työpaikat ovat tiukemmassa, Kultanen kertoo.

Julkisuudessa on puhuttu, että kaikki yritykset eivät ole olleet tyytyväisiä ammattikoulusta työpaikoille tulevien osaamiseen. Laakso muistuttaa, että koulusta ei pidä suoraan odottaakaan kaiken nähnyttä ammattilaista.

– Meiltä ei valmistu niinkään täysin ammattilaisia, vaan tämä koulutus antaa erinomaiset valmiudet kehittyä tämän alan ammattilaisiksi työelämässä, Laakso sanoo.

Roihupellon kampuksen työsalista löytyviin koneisiin ja laitteisiin opettajat ovat tyytyväisiä.

– Välineistö on vastaava kuin keskisuurella konepajalla, Laakso sanoo.

– Täällä ei tarvitse myöskään jonotella koneelle pääsyä, Kultanen sanoo.

Koulutus antaa erinomaiset valmiudet kehittyä tämän alan ammattilaisiksi työelämässä.

Opettajat arvioivat, että uusien opiskelijoiden käsitys aloista, joille he opiskelevat, vaihtelee laidasta laitaan. Pienestä pitäen mopoja rassanneet nuoret tietävät enemmän, mutta osalla ei ole lainkaan käsitystä, mihin ovat lähteneet. Mielikuvat teollisuuden töistä voivat olla vääristyneitä.

– Alkukäsityksen opiskelusta nuoret saavat peruskoulun tutustumiskäynnillä. Näkevät, ettei täällä olekaan sotkusta, likasta ja haisevaa, Laakso sanoo.

UUSI KOULU MAHDOLLISTAA

Koulutuspäällikkö Mari Pohjanpelto kertoo, että Roihupellon toimipisteessä kone- ja tuotantotekniikan konekanta on saatu uusittua tarpeiden mukaisesti.

– On saatu kaupungilta hyvin investointirahaa. Meillä on ollut paljon toiveita ja hyvin on saatu toiveita todeksi. Helsingin kaupunki satsaa ammatilliseen koulutukseen, Pohjanpelto sanoo.

Roihupellon kampuksella on lähiopetustilat 3 000 opiskelijalle. Kaikkiaan opiskelijoita on noin 4 500, sillä osa on aina työssäoppimisjaksoilla.

Uusi kampus otettiin käyttöön tammikuussa 2026. Tilojen suunnittelussa on kuultu opettajia ja opiskelijoita, jotka olivat mukana käytännön muuttotöissäkin.

– Pyrittiin opinnollistamaan muuttoa. Kyllähän työelämässäkin muutetaan, Pohjanpelto kertoo.

Joka päivä on saatavilla tukea. Aina on joku paikalla.

Uuden kampuksen suunnittelussa on huomioitu myös vapaa-ajan vaatimukset.

– Täällä ei olla pelkästään opiskelemassa. Täällä on pingis- ja biljardipöydät, voimailuvälineitä ja pelejä, Pohjanpelto kertoo.

Iso toimipaikka mahdollistaa kattavat opiskelijoiden palvelut. Apua tarjoavat muun muassa erityisopettajat, opinto-ohjaajat, kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lääkärit.

– Uudessa isossa yksikössä on joka päivä saatavilla tukea. Aina on joku paikalla, Pohjanpelto kertoo.

YKSINÄISYYS YKKÖSHUOLI

Helsingissä ammattiopiskelijoilla on tukenaan noin 25 kuraattoria, kertoo kaupungin kuraattoripalvelujen yksikön päällikkö Anniina Enovaara.

– Valtaosalla opiskelijoista menee erinomaisen hyvin. Eriytymiskehitystä kuitenkin tapahtuu ja huono-osaisuus ei ole vähenemässä. Haasteet kasautuvat pienelle joukolle, Enovaara kertoo.

Yhteiskunta kehittyy yksilökeskeiseen suuntaan ja korona-aikana sosiaalisten suhteiden opettelu oli nuorille tavallista vaikeampaa. Nämä kehitykset näkyvät opiskelijoiden huolissa.

– Yksinäisyyden kokemus on opiskelijoilla kärkisijalla, Enovaara kertoo.

Yhteisöllisyyttä rakennetaan oppilaitoksissa muun muassa järjestämällä toimipaikoissa hyvinvointikahviloita. Tarjolla on opiskeluun ja hyvinvointiin liittyviä tietoa, vierailijoita sekä tietenkin kahvia.

– Hyvinvointikahviloissa oppilaitoksen ammattilaiset ovat läsnä ja kyselevät kuulumisia. Esimerkiksi kuraattorit ja psykologit kohtaavat opiskelijoita ja tulevat tutuiksi turvallisina aikuisina. Sen jälkeen opiskelijan on helpompi tulla yksilökäynnille, Enovaara kertoo.

Ryhmäytymiseen on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota, sillä yksilökeskeisyyttä on myös opintojen rakenteessa: jokainen opiskelija etenee oman opintosuunnitelmansa mukaisesti.

– Opiskelijat tarvitsevat kohtaamisia ilman, että he ovat arvioinnin kohteena, Enovaara sanoo.

Synkkien työttömyyslukujen aikana opiskelijoiden tulevaisuudenusko on koetuksella.

– Valmistuminen ei takaa työllistymistä. Osa opiskelijoista kokee, että mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteen ovat heikot, Enovaara kertoo.

TOIMEENTULON VAIKEA YHTÄLÖ

Toimeentulo yksi huoli, joka nousee esiin opiskelijoiden kuraattorikäynneillä.

– Matala tukitaso ja Helsingin korkeat kustannukset ovat melkoinen yhtälö. Huoli toimeentulosta näkyy todella voimakkaasti, Enovaara kertoo.

Moni opiskelija sinnittelee talousongelmien kanssa liian pitkään ennen avun ja tuen hakemista.

– Kuraattorin luo saatetaan tulla häätölappu kädessä tai sitten kun sähköt on katkaistu, Enovaara kertoo.

Kuraattorin luo saatetaan tulla häätölappu kädessä.

Taloudellisissa vaikeuksissa olevia opiskelijoita autetaan saamaan talous raiteille esimerkiksi Takuusäätiön avulla.

– Järjestökumppanit ovat kullan arvoisia. Toivottavasti heiltä ei leikata enempää, Enovaara sanoo.

Kyse on myös peruselämäntaidoista: pitää syödä, nukkua ja liikkua, jotta jaksaa opiskella.

– Opettajien kanssa sanoitamme, miksi on tärkeää pitää itsestä huolta, Enovaara kertoo.