Mika Rantanen: Ilmaston lämpeneminen voimistaa helteitä

Kesän kyn­nyk­sel­lä iltapäiväle­hdis­sä odote­taan ensim­mäistä hellepäivää kuin kuu­ta nou­se­vaa. Kun hel­teet vih­doin saa­pu­vat, niitä hehkute­taan lööpeis­sä kissan kokoisin kir­jaimin. On käristyskupo­lia, helle­in­fer­noa ja ties mitä. Kesäl­lä suo­ma­lainen media elää sääuuti­soin­nista.

Hel­teen odot­tamises­sa on jotain todel­la suo­ma­laista. Sanalle “helle” ei ole edes mitään suo­raa kään­nöstä muis­sa kielis­sä, ja hel­teen määritelmä sekin, 25,1 astet­ta, on käytössä lähin­nä vain Suomes­sa.

Viime vuosi­na ilmas­ton­muu­tok­sen pahen­ta­mat, ennä­tyk­sel­liset hel­leaal­lot ovat aiheut­ta­neet tukalaa säätä ympäri maail­maa: Län­si-Euroopas­sa 2019, Siperi­as­sa 2020 ja Pohjois-Amerikan län­siosas­sa kesäl­lä 2021. Tänä keväänä olemme jo saa­neet lukea uuti­sista Inti­as­sa ja Espan­jas­sa esi­in­tyneistä hel­leaal­loista. Ja lisää helleuuti­soin­tia on var­masti tulos­sa kesän aikana.

Täl­laiset erit­täin voimakkaat hel­leaal­lot aiheut­ta­vat suuria ongelmia monel­la yhteiskun­nan osa-alueel­la. Riskiryh­mi­in kuu­lu­vat voivat olla hen­gen­vaaras­sa hel­leaal­lon pitkit­tyessä. On ongel­mallista, että medi­as­sa käytetään iloista kuvas­toa voimakkaiden hel­leaal­to­jen yhtey­dessä, kuten auringonpalvo­jia tai vedessä leikkiviä lap­sia. Tässä olisi paran­net­tavaa myös Suomen medi­as­sa.

Hel­leaal­to­ja on ollut aina ja ne kuu­lu­vat oleel­lise­na osana Suomen kesäil­mas­toon. Hel­leaal­lot aiheutu­vat paikalleen jumi­u­tuneesta suihku­vir­tauk­sen aal­losta, eli niin san­otus­ta sulkuko­rkea­paineesta. Täl­löin saman­lainen sää­tyyp­pi saat­taa jatkua varsin pitkään, jopa usei­ta viikko­ja. Kun maaperä läm­mön vaiku­tuk­ses­ta kuiv­uu, hai­h­tu­mi­nen vähe­nee, ja läm­pöen­er­giaa jää entistä enem­män läm­pöti­lan nos­tamiseen. Tämä itseään ruokki­va noidanke­hä voimis­taa hel­leaal­to­ja.

Hel­leaal­lot aiheutu­vat paikalleen jumi­u­tuneesta suihku­vir­tauk­sen aal­losta, eli niin san­otus­ta sulkuko­rkea­paineesta.

Kun ilmas­tomme läm­pe­nee, siinä esi­in­tyvät sääti­lanteet muut­tuvat aiem­paa lämpimäm­mik­si. Näin käy myös hel­leaal­loille. Tutk­i­jana olen huo­man­nut, että ihmiset kysyvät usein, joh­tuiko tämä tai tämä hel­leaal­to ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Mut­ta hel­leaal­lot tai mitkään muutkaan sääilmiöt eivät suo­ranais­es­ti aiheudu tai johdu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, vaan ovat mah­dol­lis­es­ti sen voimis­tamia. On san­ot­tu, että nyky­il­mas­tossa jokainen hel­leaal­to on ilmas­ton­muu­tok­sen pahen­ta­ma.

Yksi nopeasti kehit­tyvä ilmas­toti­eteen haara on niin san­ot­tu attribuu­ti­otiede, joka pyrkii määrit­tämään ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tus­ta eri­lai­sis­sa äärisääilmiöis­sä. Hil­jat­tain julka­istun attribuu­tio­tutkimuk­sen mukaan Int­ian ja Pak­istanin hel­leaal­to tänä keväänä oli noin 30 ker­taa toden­näköisem­pi ja noin asteen lämpimämpi ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan, eli tilanteeseen, jos­sa ilmas­ton­muu­tos­ta ei olisi. Ilmas­ton­muu­tos teki siis hel­leaal­losta aiem­paa voimakkaam­man.

Suomes­sa kesät ovat läm­men­neet viime vuosikym­me­nien aikana hie­man maltil­lisem­min kuin muut vuo­de­na­jat. Läm­pen­e­mistä on tapah­tunut vajaan asteen ver­ran, vähän riip­puen siitä mikä ajanko­h­ta val­i­taan ver­tailuk­si. Voimakkai­ta hel­teitä on siis ollut aiem­minkin, vaik­ka niitä esi­in­tyy nyt läm­men­neessä ilmas­tossa enem­män, ja ne ovat kuumem­pia. Tule­vaisu­udessa viime vuo­den kaltaisi­in helleke­si­in saa siis totutel­la, jos ilmas­ton­muu­tos­ta ei saa­da hillit­tyä.

Kir­joit­ta­ja on Ilmati­eteen laitok­sen tutk­i­ja.