Ajassa
Haalistunut tulevaisuus
Korona on lisännyt nuorten ahdistuneisuutta, ja monilla ovat opinnot viivästyneet. Tulevaisuuden unelmat ovat haalistuneet. Mutta nuoria pystytään kannattelemaan. Toinen ihminen riittää.
Sekasin-chat on valtakunnallinen ja ilmainen keskustelualusta 12–29-vuotiaille. Sekasin Kollektiivin toiminnanjohtaja Satu Raappana kertoo, että vastaajia on 1 900, puolet heistä alan ammattilaisia, puolet koulutettuja vapaaehtoisia. Korona on lisännyt nuorten yhteydenottoja.
– Viime vuonna tuli 170 000 yhteydenottoa ja 28 000 keskustelijaa pääsi läpi. Kevyistä aiheista puhuttiin harvoin.
– Huolien kärjessä on paha olo, jonka sisällä on masennusta, ahdistuneisuutta ja pelkoa. Toisena kärkiaiheena ovat ihmissuhteet, niin perhe‑, kaveri- kuin parisuhteetkin. Joka kymmenenteen keskusteluun liittyy itsetuhoisia ajatuksia.
Eniten Sekasin-chatissä vierailee toisaalta 15–17-vuotiaita, toisaalta 20–24-vuotiaita. Nämä ovat ikäkausia, jolloin siirrytään ehkä uudelle opinasteelle, jopa vieraalle paikkakunnalle, ja halutaan itsenäistyä vanhemmista, löytää uusi kaveripiiri. Koronarajoitukset ovat vieneet monilta mahdollisuudet tähän.
– Nuoruuden tarkoitus on löytää vastaus siihen, kuka minä olen ihmisenä, kuka minä olen suhteessa muihin. Pystynkö, valmistunko, jaksanko? Nyt vertaiskontaktit puuttuvat. On vaikea jaksaa, on vaikea jatkaa opintoja, Raappana kuvailee nuoruuteen erityisesti liittyvää etsintää ja tarvetta vertaisryhmään.
MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?
Sekasin-chatin toiminnanjohtaja ei halua arvostella koronapandemian rajoituksia Suomessa, vaikka lapset tai nuoret eivät useimmiten sairastu vakavaan tautiin. Mutta hän toivoo, että kaikkein viimeisimmäksi rajoitusten pitäisi koskea lapsia ja nuoria, heidän koulujaan ja harrastuksiaan.
Chattilinjan palaute kertoo Raappanasta sen, mitä nuoret ovat janonneet niin ennen koronaa kuin koronan aikana.
– Nuoret sanovat usein keskustelun päätteeksi: kiitos kun kuuntelit mua, kiitos kun uskoit muhun ja olit mulle niin ihana. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Keskustelu voi saada nuoren uskomaan, ettei hän ole huono ja että tästäkin ajasta selvitään.
Suomi vaatii hyvin varhaisessa vaiheessa nuorelta suunnitelmallisuutta ja opiskeluvalintoja. Sosiaalisen median paine vielä vaatii, että pitää koko ajan suorittaa ja olla valtavan dynaaminen.
– Eivät kaikki nuoret pysty tässä elämänvaiheessaan suunnitelmallisuuteen. Monelle nuorelle riittäisi, että ollaan selvitty hengissä tästä poikkeusajasta, Raappana kuvailee.
Nuori tarvitsee jonkun, joka kuuntelee ja kannattelee hetken.
Käytännön tukimuodoista tärkeimpiin kuuluvat Raappanasta Sekasin-chatin tapaiset palvelut, joissa nuori saa itse määritellä avun tarpeensa eikä häntä leimata. Oppilaitosten kannattaisi rakentaa yhteisöllistä opiskeluhuoltoa, jolloin kaikki aikuiset pystyvät kohtaamaan nuoren. Raappana toivoo resursseja myös ”digipolkuihin”, sillä osa nuorista saattaa tarvita diagnoosia ja ammattilaisten hoitoa.
– Kaikki nämä 170 000 nuorta eivät tarvitse diagnoosia eivätkä psykiatria paikalle. Meidän viiden vuoden kokemuksemme ja kriisipuhelimien vuosikymmenten kokemus osoittavat, että nuori tarvitsee jonkun, joka kuuntelee ja kannattelee hetken. Siitä voidaan sitten lähteä eteenpäin.
Valoa näkyvissä, mutta miten hitsata etänä?
– Niillä, joiden opiskelu on takunnut jo aiemmin, on se etäopetuksessa takunnut vielä pahemmin. Jos opiskelumotivaatio on ollut vähän siinä ja tässä, niin sitten se vähäkin motivaatio on hälventynyt. Mutta osalla opiskelu on mennyt ihan hyvin eteenpäin ja opintosuorituksia on tullut.
Mikael Kölhin mielestä ammattikoulussa opiskelevien menestyminen on jakautunut entistä pahemmin kahtia. Kölhi on Teollisuusliiton nuorisojaoston puheenjohtaja ja Hyvinkään Konecranesin asentaja, mutta tällä haavaa hän on opintovapaalla tähtäimessään yhteisöpedagogin tutkinto. Työharjoittelussaan SAKKI ry:ssä, eli ammattiin opiskelevien etujärjestössä, Kölhi auttaa ja tukee ammattikoulussa opiskelevia nuoria.
– Osalle etäopetus on tuonut yksinäisyyttä. Ja korona-aika kyllä näkyy. Työharjoittelupaikkojen saaminen on vaikeaa. Ja vaikka sellaisen saisikin, saako siellä kuitenkaan tehdä oman alan töitä? Tämä haastaa valmistumisen. Kirjoilla olevien opiskelijoiden määrä on noussut, ja valmistuneiden laskenut.
– Ammattiin opiskeleminen on hyvin konkreettista tekemistä. Jos ei hitsaamaan pääse, niin ei sitä etänäkään pysty opiskelemaan, Kölhi huomauttaa.
Tunnelin päässä on Kölhin mielestä kuitenkin nyt valoa, kun koronatilanne näyttää olevan hellittämässä ja yhä enemmän palataan lähiopetukseen. Hän on nähnyt, että nuorta pystytään auttamaan konkreettisilla toimilla.
– Olen ollut vastuuopettajan työparina. Ollaan opiskelijalähtöisesti pilkottu tehtäviä pienempiin osiin, jotta opiskelija pääsee alkuun. Neuvotaan, miten suunnitellaan arkea ja tehdään kalenteria. Rakennetaan verkostoa työharjoittelua varten, Kölhi kuvaa auttamisen apuvälineitä.
Tämä on ollut oppimisen matkaa kaikille.
Kölhin mielestä koronasta on opittu se, että digitaalisia opetusvälineitä voidaan ja pitääkin käyttää myös tulevaisuudessa.
– Tämä on ollut oppimisen matkaa kaikille, vaikka koululaitos ei ollut alun alkaen valmis tällaiseen massiiviseen etäopetukseen. Digitaalisuuden käyttö tulee lisääntymään ja helpottumaan. Tämä vahvistaa sitä yksilöllistä polkua, mitä amiksissa tullaan kulkemaan, Kölhi uskoo.
LIITOSTA ”OMA PORUKKA”?
– Toivon ja uskon, että jos korona-aikana ei ole päässyt kouluun eikä ole löytänyt omaa ryhmää tai porukkaa, sellaisen voi löytää Teollisuusliiton nuorten tapahtumista, sanoo liiton nuorisotoimitsija Petteri Matteinen.
Koronasta huolimatta viime syksynä päästiin järjestämään Murikassa teollisuusnuorten Tenu-päivät ja webinaareissa on annettu työkaluja työn hakemiseen ja itsestä huolehtimiseen.
Matteinen toteaa, että nuorisojaoston jäsenet toimivat aktiivisesti omilla työpaikoillaan osallistuen laajasti muuhunkin toimintaan samoin kuin soittelurinkeihin. Nykyisin liitosta soitetaan ammattiin valmistuville opiskelijajäsenille alkuvuodesta, keväällä ja syksyllä.
– 50–60 prosenttiin soitoista vastataan, mutta 99 prosenttia vastaajista suhtautuvat soittoon positiivisesti.
– Kysymme valmistumisesta, onko töitä löytynyt tai miten ne ovat lähteneet käyntiin. Totta kai kuuntelemme, kun nuorella on kerrottavaa, ja siinä on usein noussut esiin opintojen pitkittyminen, Matteinen kertoo korona-ajan vaikutuksista.
Esimerkiksi vuonna 2019 Stadin ammatti- ja aikuisopiston opiskelijoista opintonsa keskeytti 8,4 prosenttia opiskelijoista, kun koronavuonna 2020 niin teki 12,7 prosenttia. Sitä ei voi tietää, onko kyseessä vain korona.
Jos valmistumisen jälkeen ei ole löytynyt töitä, Matteinen kertoo nuorelle, että Tatsi ry järjestää toimintaa ammattiliittojen työttömille jäsenille. Nuorelle yritetään muutenkin antaa aina neuvoja eteenpäin, toimitsija vakuuttaa.
PELOT JA PANDEMIA
Työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi Teollisuusliitosta sanoo, että ”onhan se vähän outoa”, että rajoitustoimien tietyssä vaiheessa kapakoissa sai käydä nauttimassa alkoholia, mutta nuorisoasteen ja korkeakoulujen opetusta rajoitettiin. Opettajien ammattiliitto OAJ ja majoitus- ja ravintola-alan etujärjestö Mara ovat olleet kärkkäitä ottamaan kantaa siihen, miten pandemiaa tulisi hoitaa.
– Pelot omasta terveydestä tai omasta toimeentulosta ovat varmasti niitä asioita, jotka tässä takana jylläävät, asiantuntija arvioi.
Lumijärvi iloitsee siitä, että maan hallitus on taas poistanut työttömyysturvan omavastuupäivät helpottaen näin työttömien ja lomautettujen tilannetta. Hän painottaa myös, että hallitus on kehottanut pitämään lasten harrastukset pääsääntöisesti auki ja nuorimmat ikäluokat, eli 1–3‑luokkalaiset, ovat olleet koko ajan lähiopetuksessa.
Eihän erityistä tukea tarvitsevia löydetä, jollei kaikille tarjota palveluja!
Lumijärvestä kuulostaa puolestaan ”keskipahalta”, kun joissain kunnissa luovuttiin määräajaksi koululaisten terveystarkastuksista. Henkilökuntaa on siirretty esimerkiksi antamaan koululaisille koronarokotuksia. Lumijärvi muistuttaa, että tarkastuksissa tavataan koko ikäluokka.
– Tässä on samaa kuin neuvolatoiminnassa. Eräs poliitikko ehdotti aikanaan, että ei tarjota kaikille neuvolakäyntejä vaan vain niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Mutta eihän erityistä tukea tarvitsevia löydetä, jollei kaikille tarjota palveluja! Lumijärvi selventää hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluvaa toimintamallia.
Joillekuille koululaisille on käynyt niin, että etäopetus on toiminut paremmin kuin lähiopetus.
– Se on asia, jota pitää kouluissa miettiä. Miksi näin?
SYNTYYKÖ HYÖTYÄ VAI HAITTAA?
Niin Suomesta kuin maailmaltakin on alkanut kuulua katumusta siitä, että lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja harrastuksia on rajoitettu koronapandemian aikana. Esimerkiksi THL:n Mika Salminen on sanonut: ”Ei ole oikeasti kunnolla arvioitu, minkälaiset haitat on siitä, että opiskelijat ovat etäopinnoissa kiinni vuosikaupalla… Mikä on se lasku, mikä siitä tulee?”(HS 5.2.)
Englannissa puolestaan kansanterveystieteen professori Allyson Pollock on kertonut katuvansa sitä, ettei hän vastustanut voimakkaasti koulujen sulkemista, sillä lapsilla on kaikkein pienin riski sairastua. ”Koulujen sulkemisen toinen kierros oli lapsille katastrofi.” (The Guardian 5.2.)
– Uskon, että kaikki ovat tehneet parhaansa tämän kummallisen tilanteen äärellä. Mutta sitä toivoisin, että mietittäisiin (rajoitusten) mielenterveysvaikutuksia. Miten tärkeää on jopa aikuiselle se, että hän saa harrastaa ja purkaa arjen stressiä ja tunteitaan. Nuoruuden kehitysvaiheessa harrastuksilla ja vertaissuhteilla on vielä erityinen tehtävänsä, sanoo Anniina Pesonen, MIELI ry:n varhaiskasvatus- ja koulutyöstä vastaava päällikkö.
Päiväkodeissa ja kouluissa aikuisetkin uupuvat hektisten uudistusten ja vaatimusten takia, ja se heijastuu lapsiin ja nuoriin. Nuorten ahdistuneisuus on nähty jo ennen koronaa, vaikka pandemia rajoituksineen on vaikeuttanut tilannetta.
Pesonen toivoo, että päiväkoteihin ja kouluihin saadaan järkevät ryhmäkoot ja riittävät resurssit. Mielenterveys tarkoittaa koko yhteisön ja kouluissakin koko henkilökunnan hyvinvointia ja arjen tekoja. Kouluissa jokaisella aikuisella pitäisi olla aikaa pysähtyä ja kuunnella.
– Nuoruuteen kuuluu haahuilu. Nuorelle pitää antaa kasvun rauha. Pärjäämiseen keskittyvän kulttuurin sijasta nuorille pitäisi vakuuttaa, että jokaiselle löytyy oma polku.
