Lapset liikkuvat ja leikkivät, iloisina mekastavat ja pelaavat pihalla. Vanhemmat tuskin tietävät missä lapset milloinkin ovat. Näin elettiin vuosikymmeniä. Lasten kaverit olivat ulkona. Pelaaminen, omien taitojen testaaminen sekä toisinaan uskaliaatkin seikkailut pitivät päivittäisen liikkumisen määrän runsaana, kehittivät motorisia taitoja monipuolisesti samalla kun lihakset, luusto, hengitys- ja verenkiertoelimistö vahvistuivat. Lasten liikkuva elämäntapa tuki kasvua ja kehitystä huomaamatta.
Sitten, vuonna 2002 kansainvälisessä lääkärilehdessä julkaistiin kirjoitus, jonka otsikko pysäytti: Ylipainoisten lasten määrän kasvu on uuden milleniumin suurin haaste!
Tutkijat alkoivat selvittää syitä. Tulokset osoittivat, että lasten ja erityisesti nuorten arkiliikkuminen oli vähentynyt, pelaamisesta ja kavereiden tapaamisesta oli tullut digitaalista ja aikuisten määrittelemät aikataulut johtivat harrastusten aikatauluttamiseen. Nykyhetkestä tiedämme, että vaikka lapsemme osallistuvat liikunta- ja urheiluseurojen toimintaan enemmän ja aloittavat sen aikaisemmin kuin koskaan, he myös jäävät harrastuksista pois kiihtyvällä tahdilla 11. ikävuoden jälkeen. Lisäksi tiedämme, että kasvun ja kehityksen tarvitseman päivittäisen liikkumisen kokonaismäärä täyttyy vain noin kolmanneksella.
Peruskoulun 5. ja 8.-luokkalaisille tehtävät fyysisen toimintakyvyn Move!-mittaukset osoittavat neljän viimeisen vuoden ajalta selkeää laskusuuntausta. Jaksamisesta ja liikkumistaidoista kertovan 20 metrin viivajuoksun tulokset sekä kehon luonnollista anatomista liikkuvuutta osoittavat tulokset heikkenevät. Tällaiset fyysisen toimintakyvyn muutokset kertovat edelleen siitä, että nykyiset arkiliikkumisen määrät eivät riitä edes ylläpitämään lasten toimintakykyä. Runsas istuminen päivittäin jäykistää.
Liikkumisen sisällyttäminen rutiineihin on helpoin tapa turvata terveyttä.
Yhdessä lisääntyvän painon kanssa nämä tekijät aiheuttavat sen, että aikanaan työelämään tulee siirtymään yhä enemmän nuoria aikuisia, joiden fyysinen toimintakyky ei riitä vastaamaan kaikkien töiden fyysisiin vaatimuksiin. Koneet voivat korvata joitakin puutteita, mutta eivät kaikkea.
Todellinen kestävän kehityksen teko onkin huolehtia lasten ja nuorten kasvuympäristöstä siten, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus saavuttaa terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen määrä päivittäistä liikkumista.
WHO (2020) suosittelee jokaiselle lapselle ja nuorelle reipasta ja rasittavaa liikkumista keskimäärin 60 minuuttia päivässä. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa reipasvauhtista kävelyä, pyöräilyä ja esimerkiksi pallopelejä. Lisäksi tulee käyttää monipuolisesti erilaisia liikuntataitoja, vahvistaa lihaksia ja turvata vahvat luut tärähdyksiä ja suunnanmuutoksia sisältävillä liikuntamuodoilla. Liikkumisen sisällyttäminen jokaisen päivän rutiineihin on helpoin tapa turvata terveyttä ja hyvinvointia myös tuleviin vuosiin.
ARJA SÄÄKSLAHTI Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori ja lasten liikuntakasvatuksen dosentti.
Teollisuusmeetingit kutsuvat nuoria helmikuussa. Tarvittaessa ne järjestetään verkossa. Liitto järjestää keväällä myös vain opiskelijajäsenille suunnattuja tapahtumia.
KUVA YLLÄ: Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan Teollisuusmeeting helmikuussa 2019 vei nuoret Himokselle laskettelemaan ja keskustelemaan eduskuntavaaleista. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Teollisuusliiton nuorten kevät on koronarajoituksista huolimatta täynnä tapahtumia, kertovat järjestötoimitsijat Petteri Männistö ja Tuomas Suihkonen.
Tapahtumia on suunniteltu tavalliseen tapaan, sillä sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessä vaikuttaminen ovat Teollisuusliiton nuorisotoiminnan kulmakiviä, he perustelevat.
– Se, että nuoret tekevät ja toimivat yhdessä valtakunnallisesti, on tärkeää. Työpaikalla ei välttämättä ole toista nuorta, jonka kanssa puhua liiton toiminnasta, Männistö sanoo.
Petteri Männistö. KUVA KITI HAILA
Viime vuonna useita Teollisuusnuorten tapahtumia jäi toteutumatta koronaviruksen vuoksi. Esimerkiksi marraskuussa jouduttiin perumaan Teollisuusnuorten päivät. Tapahtumaan oli ehtinyt jo ilmoittautua noin sata nuorta eri puolilta Suomea.
– Nuorten fiiliksistä välittyy, että he eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan. Jäsenet ovat kaivanneet niitä tapahtumia, jotka viime vuonna peruimme, Suihkonen sanoo.
Tuomas Suihkonen. KUVA KITI HAILA
Helmikuussa on tarkoitus järjestää kuusi alueellista nuorten Teollisuusmeeting-tapahtumaa. Tapahtumat on tarkoitettu erityisesti uusille nuorille jäsenille. Ilmoittautuminen on jo käynnissä.
Viime vuosina Teollisuusmeetingeissä on lasketeltu, pelattu rantalentopalloa, seikkailtu avannossa märkäpuvuissa, käyty maastoautosafarilla tai jääkiekkomatsissa.
– Olemme varautuneet siihen, että jos koronatilanne jatkuu ja vaikeutuu, niin silloin siirrymme kylmän rauhallisesti hybridimalliin, Männistö sanoo.
Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että nuoret kokoontuisivat alueilla mahdollisten koronarajoitusten mukaisesti esimerkiksi noin kymmenen hengen ryhmissä.
Kukin ryhmä ottaisi sitten verkon välityksellä yhteyden Helsinkiin, josta Männistö ja Suihkonen vetäisivät tapahtumaa.
WEBINAARIT KIINNOSTIVAT
Teollisuusliiton nuoret saivat tuntumaa verkossa järjestettäviin tapahtumiin jo loppuvuodesta, kun liitto järjesti neljä nuorille suunnattua webinaaria.
– Ne tavoittivat nuoria tavallista laajemmin, koska niihin on helppo osallistua omalla puhelimella tai tietokoneella eikä tarvitse matkustaa mihinkään, Männistö iloitsee.
– Miten saamme heidät jatkossa mukaan tapahtumiin, etteivät he jää vain sinne nettiin, Suihkonen puolestaan pohtii.
Webinaarien aiheina olivat hyvinvointi, opiskelu työn ohella, ajankohtainen työmarkkinatilanne ja eläkeasiat.
– Erityisesti webinaari hyvinvoinnista kiinnosti nuoria, eläkeasiat eivät niinkään, Suihkonen kertoo.
– Tulemme jatkossakin nostamaan esiin hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä teemoja, koska nuoret ovat stressaantuneempia kuin ennen, Männistö lisää.
Helmikuussa 2019 Teollisuusliiton nuoret kohtasivat Jämsän Himoksella muun muassa näin. Koronapandemian aikana joukkokokoontumiset eivät ole mahdollisia. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Koronavirus kokoontumisrajoituksineen aiheutti nuorille viime vuonna lisästressiä eri tavoin, kertovat Teollisuusliiton järjestötoimitsijat.
– Moni työnantaja ei ottanut opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Se oli iso ongelma etenkin viime keväänä, Männistö sanoo.
– Valmistuminen viivästyi useilla opiskelijoilla alasta riippumatta noin puolella vuodella. Jotkut jopa sanovat, etteivät he tiedä, milloin valmistuvat, Suihkonen kertoo.
Myös työllistymisessä oli keväällä lisähaasteita.
– Koronakevät ei ollut helpoin ajankohta etsiä ensimmäistä oman alan työpaikkaa, Suihkonen sanoo.
OPISKELIJOILLE OMIA TAPAHTUMIA
Teollisuusliitto järjestää tänä vuonna ensimmäisen kerran tapahtumia yksinomaan opiskelijajäsenille.
– Olemme saaneet opiskelijajäseniltä palautetta, että liitolla ei ole heille sopivaa tarjontaa, Männistö ja Suihkonen kertovat.
Luvassa on matalan kynnyksen iltapäivätapahtumia, joissa nuoret pääsevät tutustumaan liiton toimintaan.
– Nuorimmat opiskelijajäsenet voivat olla vasta 15-vuotiaita. Heidän saattaa olla vaikea lähteä Kokkolasta tai Rovaniemeltä liiton tapahtumaan Helsinkiin tai Tampereelle.
”Webinaarit tavoittivat nuoria tavallista laajemmin, koska niihin on helppo osallistua.”
Kaikkiaan Teollisuusliittoon kuuluu runsaat 41 300 nuorta, alle 36-vuotiasta jäsentä. Heistä opiskelijajäseniä on lähes 6 000.
– Opiskelijajäsenet ja työssä käyvät nuoret eivät meidän kokemuksemme mukaan sovi helposti yhteen, koska heillä on ison ikäeron lisäksi eroja myös taidoissa ja tiedoissa.
– Teollisuusliiton nuorista osa on ollut työpaikoillaan luottamusmiehinä jo monta vuotta, Suihkonen lisää.
Opiskelijatapahtumia on tarkoitus järjestää keväällä isoissa opiskelijakaupungeissa eri puolilla Suomea, jos koronatilanne sallii. Päiviä ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon.
– Lisätietoa on luvassa kevään aikana. Seuraa Teollisuusliiton verkkosivujen tapahtumakalenteria ja sähköpostiasi, Männistö neuvoo opiskelijajäseniä.
Syksylle Teollisuusliitossa on suunniteltu toimintaa ja tapahtumia opiskelijoille yhdessä muiden SAK:n, eli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön, alaisten liittojen kanssa.
– Toivottavasti ne voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaisesti, Männistö sanoo.
NUOREN PUHELIN SOI
Teollisuusliitto pyrkii aktivoimaan nuoria jäseniään uudella toimintatavalla. Tekstiviestin tai sähköpostin sijaan nuoret saavat entistä useammin puhelun liitosta.
– Henkilökohtainen puhelu on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi tavaksi saada nuoria mukaan ja sitouttaa heitä liiton toimintaan, sanoo järjestötoimitsija Petteri Männistö.
Esimerkiksi helmikuussa järjestettävien Teollisuusmeetingien alla alueellisten nuorisojaostojen aktiivien on tarkoitus soittaa oman alueensa uusille nuorille jäsenille ja kutsua heitä mukaan. Joskus luuriin saattaa tarttua myös järjestötoimitsija.
Nuoren puhelin pirahtaa myös silloin, kun liiton tietojärjestelmä kertoo opintojen valmistumisesta.
– Soitamme hänelle, kysymme miten menee, oletko päässyt töihin ja oletko hoitanut liiton varsinaisen jäsenyyden kuntoon, Männistö kertoo.
TEOLLISUUSNUORET KOKOONTUVAT
13.–14.2. Teollisuusmeeting, Varsinais-Suomi–Satakunta ja Kaakkois-Suomi–Savo-Karjala
20.–21.2. Teollisuusmeeting, Häme–Pirkanmaa ja Vaasa–Keski-Suomi
27.–28.2. Teollisuusmeeting, Oulu–Lappi ja Helsinki–Uusimaa
10.4. Jäsenristeilyn etkot Helsingissä (jäsenristeily 10.–11.4.)
24.–25.4. Nuorisopäivät Murikka-opistolla Tampereella
26.–28.5. Nuorisotoiminta tutuksi -kurssi Murikka-opistolla Tampereella
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA KITI HAILA
Korona koettelee meitä vielä kuukausia, ehkä vuosia ja vuosikymmeniä. Yhteiskunnan notkahdukset iskevät yleensä erityisesti nuoriin, ja niin nytkin. Toivoa täytyy pitää kuitenkin yllä.
PÄIVI BERG Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti. Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja ja seuraavan Nuorisobarometrin (2020) kokoaja. Työskentelee 2020–2021 Kaakkois-Suomen AMK:ssa (XAMK), jossa tutkii ilmaisen julkisen liikenteen yhteyttä lasten liikkumiseen. Tutkinut aiemmin muun muassa yhdenvertaisuuden edistämistä koululiikunnassa, lasten urheiluseuraharrastamisesta käytävää some-keskustelua sekä nuoria aikuisia työmarkkinoilla.
Opiskelussa on siirrytty etäyhteyksiin, työharjoittelupaikkoihin on vaikea päästä sekä harrastuksia ja kaverien tapaamista on hankaloitettu. Korona on rajoittanut nuorten elämää vähintään yhtä rajusti kuin aikuistenkin. Nuorilla on kuitenkin tarve viettää aikaa kodin ulkopuolella, joten eristäytyminen voi olla heille kova paikka. Vai onko?
Nuorisotutkija ei näe tilannetta kovin pahana.
– Nuorille sosiaalinen media ja muu digitaalinen yhteydenpito on luontevaa myös koronan aikaan. Sosiaalisten kontaktien osalta haitat ovat heille pienempiä kuin vanhemmille ihmisille, sanoo Päivi Berg.
Berg on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti, joka työskentelee tutkijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa.
– Mutta samaan aikaan kun aikuisille järjestetään konsertteja, teatteria tai urheilutapahtumia, julkisuudessa puhuttavat nuorten bileet tai mopomiitit. Nuoret koetaan riskialttiimpina ja heitä halutaan kontrolloida paljon enemmän, Berg huomauttaa.
Ikäsyrjintään kallellaan oleva toiminta selittyy sillä, että nuorten tekeminen ei ole aikuisvetoista.
– Nuorilla ei ole samalla lailla varaa kuluttaa, joten heidän hengailunsa tapahtuu toisella lailla. Suomi on viranomaisuskovainen maa, ja nuoretkin pyrkivät toimimaan ohjeiden mukaan. He eivät kuitenkaan usko, että kaikki muut välttämättä toimivat.
PERHEARKI VAIHTELEE
Pandemia on vaikuttanut nuorten opiskeluun. Valmistuminen voi siirtyä, kun opinnot hidastuvat tai vaadittavia työharjoittelujaksoja ei ole ollut tarjolla. Myös lähiopetus on muuttunut etäopiskeluksi kaikilla koulutustasoilla – se ei ole uutta, mutta sen laajuus on.
– Näitä hybridimalleja on kehitetty jo ammatillisen koulutuksen uudistamisen yhteydessä. Mutta pitää muistaa, että kaikkia tarvittavia taitoja ei opi etänä. Koronan aikaan on pitänyt opetella myös eri lailla itsensä johtamista ja opintojen aikataulutusta, Berg sanoo.
Nyt korostuvat erot perhetilanteissa. Korona-arki voi lisätä kiirettä tai se voi lisätä perheen yhteistä aikaa. Suhteet kotona voivat tiivistyä tai kärjistyä.
Pahimmillaan nuori voi joutua myös kannattelemaan muuta perhettä, jos siellä on esimerkiksi päihde- tai muita ongelmia.
Paras tilanne onkin nuorilla, joilla on ehjät ja turvalliset kodit ja joissa vanhemmat ovat voineet tehdä etätöitä ja samalla tukea nuorten opiskelua.
– Mutta sitten on vuorotyöläisiä sekä töitä, joita ei voi siirtää kotiin. Tilanne saattaa olla silloin hyvin erilainen.
PALVELUT TAATTAVA
Koronataantuma iskee myös kuntiin. Verotulojen vähentyessä voi edessä olla kipeitä leikkauksia lasten ja nuorten palveluihin.
– Se näkyy jo sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormituksessa ja resurssittomuudessa. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee pullonkauloja, eikä hoitoon pääse, sanoo Berg.
Hän on huolissaan myös siitä, voidaanko liikuntapalveluja ja harrastustoimintaa jatkaa laajassa mitassa. Joukkoliikenteen mahdollisesti supistettu liikennöinti koskee nuoria, ja nuorisotyöntekijöiden ja koulunkäyntiavustajien määrä on ratkaisevan tärkeää.
Työmarkkinoilla puolestaan lama iskee aina ensin osa-aikatyötä tekeviin tai määräaikaisiin työsuhteisiin – joita tekevät usein nuoret.
– Taantuman aikana nuorten ja naisten työttömyys kasvaa, ja se voi näkyä velkaantumisena ja toimeentulotukien määrän kasvuna. Silloin palvelujen tärkeys korostuu, Berg muistuttaa.
Mitä jälkiä koronasta meille jää? ”Toivottavasti jossain vaiheessa kaikkiin jäisi se rokotusjälki”, Päivi Berg nauraa.
VASTINETTA PONNISTELUILLE
On pelätty, että koronan myötä Suomeen syntyy väliinputoajien sukupolvi – tilannetta on verrattu 1990-luvun laman lapset -ilmiöön. Berg ei kuitenkaan usko pitkäaikaisiin, vuosikymmeniä kestäviin vaikutuksiin. Suomi on kehittynyt 25 vuodessa, ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat eri tasolla kuin 1990-luvulla.
– Ei silloin ollut Ohjaamoja tai TE-toimistojen nuorille suunnattuja palveluja. Nykyään pyritään voimakkaasti riskienhallintaan ja ennakointiin, koska näitä mustia joutsenia, talouden odottamattomia käänteitä, kuitenkin tulee säännöllisesti.
Berg tutki vuonna 2014 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. Monet heistä tekivät kaiken mitä heiltä vaadittiin – opiskelivat ja pyrkivät työelämään – mutta jäivät silti työttömiksi. Berg muistuttaa nyt samasta vaarasta.
– Suomalaisilla on vahva koulutususko, mutta se voi heiketä, jos yhteiskunta ei tarjoa vastinetta ponnisteluille ja sille, että haluat olla kunnon kansalainen. Jos työttömyys pitkittyy, on riski, että tällaisia taantuman uhreja tulee lisää.
TOIVOA VARJELTAVA
Koronasta huolimatta nuoret opiskelevat ja lopulta valmistuvat. Mutta jos töitä ei löydy, omillaan asuminen ja itsenäistyminen voi hankaloitua. Osassa perheitä on mahdollisuuksia auttaa nuorta taloudellisesti, mutta ei kaikissa. Miten vanhemmat voivat tukea nuoriaan tällaisissa tilanteissa?
Berg on hetken hiljaa ja myöntää, että keinot voivat olla rajattuja.
– Asioille voi antaa ainakin perspektiiviä. Esimerkiksi yläkoulu tuntuu nuoresta tosi pitkältä ajalta, mutta ei se sitä lopulta ole. Nuoria voi lohduttaa ja vakuuttaa, että ei tilanne tule jatkumaan ikuisesti, Berg sanoo.
Nuorilla ikäluokilla tulevaisuudenusko on vahvin, ja se suojaa toivottomuuden kokemukselta.
– Nuoret ovat aika resilienttejä, he kestävät vastoinkäymisiä joustavasti.
Nuorelle on hyvä myös muistuttaa, että tämä aikakausi ei määritä heidän loppuelämäänsä. Bergin mukaan kannattaa vahvistaa nuoren valintoja, joita on tehty esimerkiksi opiskelupaikan suhteen.
– Aloitetut opinnot kannattaa viedä loppuun. Ja toisaalta, jos ala ei tunnukaan oikealta, vanhempi voi antaa tukea siihen, että voi aloittaa jonkin uuden alan opiskelun.
Kriisistä on vaikea löytää hyviä puolia, mutta Berg kuulostaa silti monessa suhteessa toiveikkaalta. Samaa hän toivoo laajemminkin.
– Eihän tätä muuten jaksa. Tänään paistaa aurinko, ja on turha miettiä liikaa eteenpäin. Tämä on monella tavalla yhdistävä kokemus, niin Suomen rajojen sisällä kuin kansainvälisestikin.
TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM
Nuorten elinoloja tutkitaan muun muassa vuosittaisessa Nuorisobarometrissä sekä joka toinen vuosi ilmestyvässä Nuorten elinolot -vuosikirjassa. Tuoreimpien julkaisujen tiedonkeruu on tehty pääsääntöisesti ennen koronaa, joten pandemian vaikutukset eivät niissä vielä näy.
Moni meistä muistaa 1990-luvun alkuvuodet, kun lapsiperheiden etuuksia leikattiin, työttömyys oli korkealla ja hyvinvointivaltio natisi liitoksistaan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.
Tuolloin leikattiin ja karsittiin muun muassa päivähoidosta, äitiys- ja lastenneuvolasta sekä kouluterveydenhuollosta. Lapsiperheiden kotipalvelut katosivat lähes kokonaan, ja jopa 18 prosenttiin kohonnut työttömyysaste aiheutti osalle lapsista puutetta jokapäiväisessä elämässä. Koulutuksen puute on yksi osattomuuden tunnetta ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Saammeko kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen vihdoinkin toteutettua? Aika näyttää.
Laman vaikutuksia lapsiin ja perheisiin tutkittiin muun muassa seurantatutkimuksella, joka käsitteli vuonna 1987 syntyneiden lasten selviämistä ja sijoittumista työelämään. Osalle lapsista kehittyi myöhemmin mielenterveysongelmia, osa jäi vaille koulutusta ja työelämän ulkopuolelle. Vanhempien huoli arjesta heijastui lapsiin turvattomuutena. Jopa 21 prosenttia tuon ikäluokan lapsista tai nuorista on ollut mielenterveyshoidon piirissä. Huikea määrä.
Onko koronapandemian seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla?
Maaliskuusta asti olemme eläneet koronapandemian aikaa. Teollisuusliitonkin jäsenet ovat joutuneet lomautetuksi ja osa irtisanotuksikin pandemian aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Onko tästä seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennustaa, ei varmasti kukaan.
Koronapandemia on vaikuttanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Suurin osa teollisuuden työntekijöistä ei tee etätöitä, mutta esimerkiksi työvuoroja on porrastettu ja erityyppisiä varokeinoja on otettu käyttöön tartuntojen ehkäisemiseksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eristyksissä, sukujuhlia ja lomamatkoja on peruttu ja koululaisten opintie on kulkenut toisenlaisia polkuja aikaisempaan verrattuna.
Selviydymme ehkä paremmin tällaisesta kollektiivisesta lähes kaikkia koskevasta elämiseen vaikuttavasta uhasta kuin vain osaa koskettavista kriiseistä. Uhka on yhteinen. Onneksi valtiovalta on ymmärtänyt huolehtia työttömyysturvan parantamisesta edes tilapäisesti. Joillekin ansiopäivärahan ansaintaan ja maksamiseen tehdyt muutokset ja omavastuupäivien poisto poikkeuslakien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.
Toivon sydämestäni, että kansaedustajamme osaavat nyt olla kaukokatseisia, ja saamme suunnitellusti kaikille nuorille vähintään toisen asteen koulutuksen, mikä pitää heidät tutkitusti kiinni elämässä.
Suomessa on kattava lainsäädäntö, joka suojelee myös kesätyöntekijöitä ja nuoria työntekijöitä työn mahdollisilta haittavaikutuksilta. Lait ja asetukset velvoittavat työnantajaa huolehtimaan kaikkien työntekijöiden opastuksesta ja perehdyttämisestä. Työ ei saa vahingoittaa nuorten terveyttä.
Kesätyöntekijöiden kanssa toimittaessa on muistettava, että heidän tietonsa ja taitonsa eivät ole samanlaisia kuin pidempään työssä olleilla. Nuoren työntekijän lähtötaso työhön tai työympäristön tuntemiseen pitää alkajaisiksi selvittää. Olennaisia kysymyksiä ovat, onko nyt käsillä oleva työtehtävä hänelle uusi, mitä kokemuksia hänellä työelämästä on? Mitä turvallisuus tarkoittaa? Samalla on tarpeen käydä keskustelua työterveydestä ja sen säilyttämisen tärkeydestä.
Tarkoituksena on selvittää ja tehdä turvallisen ja terveellisen työn tavoitteet selviksi tavalla, jonka nuori ymmärtää.
Sen rinnalla on herätettävä tarvittava turvallisuusasenne, jotta riskien tunnistaminen ja ymmärrys työn tekemiseen syntyisivät.
Nuorten perehdyttäminen on toteutettava huolellisesti. Suunnitelmallisella ja tavoitteellisella perehdyttämisellä työn laatu paranee ja työn haittavaikutuksia kuten tapaturmia ehkäistään. Perehdyttämiseen sisältyy myös työtehtävään liittyvien työturvallisuusohjeiden läpikäynti ja noudattaminen sekä toimintaohjeet häiriö- ja poikkeusolosuhteissa. Lisäksi toimivassa perehdyttämissuunnitelmassa esitellään työpaikan luottamushenkilöt, luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu sekä heidän tehtävänsä. Näin nuorella on tiedossa keneen puoleen kääntyä erilaissa kysymyksissä.
Kokeneemmat työntekijät toimivat nuorten työntekijöiden opastajina, perehdyttäjinä sekä turvallisten ja oikeiden työtapojen puolestapuhujina. Erityisen tärkeää se on nuorille, koska heille ei vielä ole syntynyt käsitystä työympäristön eri vaaratekijöiden vaikutuksista terveyteen ja työssä onnistumiseen.
Seuraavat neljä näkökohtaa on hyvä pitää nuoria perehdytettäessä mielessä:
Tietoa turvallisista työtavoista pitää antaa ensimmäisestä päivästä alkaen. Nuorilla pitää olla aina tiedossa henkilö, jonka puoleen kääntyä epäselvissä tilanteissa. Näin he pääsevät sisälle työyhteisön turvallisuuskulttuuriin.
Työpaikoilla on hyvä ajatella nuorten perehdyttämistä turvallisuuteen ja työn tekemiseen positiivisena erityiskohteluna.
Työnopastuksen kirjalliseen tarkastuslistaan lisätään tietoa tekijöistä, jotka edellyttävät kokemusta ja ymmärrystä työympäristön erityisistä riskeistä. Näin varmistetaan nuoren ja kokemattoman työntekijän turvallinen ja oikea työskentely sekä terveyden säilyminen.
Kukaan ei opi, jos ei opeteta.
Ensimmäiset kokemukset työelämästä ja työn tekemisestä ovat nuorille tärkeitä. Työpaikoilla on korostettava työturvallisuuden tärkeyttä. Antakaamme nuorille työntekijöille turvallinen ja luottamusta synnyttävä kokemus työelämän alkutaipaleelle ja oikeat askelmerkit alkavalle työuralle.
VESA KOTAVIITA Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö
Pätkä- tai silpputyöt, osa-aikaisuudet, nollatuntisopimukset. Niin sanottujen epätyypillisten töiden osuus kaikista työsuhteista on tilastojen mukaan pysynyt 2000-luvun ajan melko samana, mutta töitä tekevät entistä useammin nuoret. Työntekijöiden edunvalvonnalle ja työpaikkojen luottamusmiehille tilanne luo uudenlaisia haasteita.
KUVA YLLÄ: ”Olisihan niitä tunteja joskus saanut olla enemmänkin. Mutta toistaiseksi tämä on sopinut elämäntilanteeseen”, kertoo Assistor-Uutteralla nollatuntisopimuksella työskentelevä PDI-tarkastaja Ilkka Virolainen. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Millaista on työ? Jos kysymykseen pitäisi vastata ensimmäisenä mieleen nousevilla sanoilla, suurin osa suomalaisista epäilemättä kuvailisi perinteistä kahdeksasta neljään -työtä. Siis työtä, jota palkansaaja tekee yhdelle työnantajalle vakituisessa työsuhteessa kokoaikaisesti, työnantajan määräämässä paikassa. Tällaista työsuhdetta olemme tottuneet pitämään normaalina.
1990-luvun laman seurauksena määrä- ja osa-aikaisten töiden määrä lähti kasvuun. Kasvu jatkui vahvana uuden vuosituhannen alkuun asti, mutta tasaantui sitten. Viimeiset 15 vuotta kaikista työsuhteista noin neljäsosa on ollut muita kuin vakituisia ja kokoaikaisia. Uutena ilmiönä on kuitenkin 2000-luvulla nähty muun muassa työnteko nollatuntisopimuksilla. Yksi muutos on myös ollut, että nuoret tekevät nyt entistä useammin epätyypillisiä töitä.
– Osa-aikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet, määräaikaisuudet sen sijaan eivät, kertoo työelämän tutkimukseen erikoistunut sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti Tampereen yliopistosta.
Ilkka Virolainen tekee autojen maahantulotarkastuksia nollatuntisopimuksella Assistor-Uutteralla Turussa. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Epätyypilliset työsuhteet ovat yleisimpiä palveluammateissa, kuten kaupan ja majoituksen aloilla sekä koulutuksessa. Nämä alat työllistävät usein nuoria, jotka käyvät osa-aikatyössä opintojensa ohella, eikä työn sisältö välttämättä liity lainkaan heidän opiskelemaansa alaan.
– Opiskelijoiden työnteon lisääntyminen voi olla seurausta opintotuen heikosta tasosta ja toimeentulon vaikeudesta. Samansuuntaista kehitystä on ollut myös muissa pohjoismaissa. Varmaan myös kaupan aukioloaikojen vapautus on lisännyt osa-aikaisuuksia, arvioi Nätti.
Professori korostaa, että kaikkia normista poikkeavia työsuhteita ei voi niputtaa yhteen, sillä ”epätyypillisyys” ei automaattisesti kerro mitään siitä, miten työntekijä itse kokee asemansa.
– Osa-aikatyötä tehdään useammin omasta halusta, esimerkiksi elämäntilanteen takia, mutta määräaikaisuus on useimmille työntekijöille vastentahtoista. Yksilön kannalta tämä ero on hyvin merkittävä.
Osa-aikatyö on Suomessa selvästi yleisempää naisilla kuin miehillä. Naisista osa-aikaisia on noin 20 prosenttia palkansaajista, miehillä vastaava luku on 10 prosenttia. Keskeinen syy tähän on, että osa-aikatyö on tavallista naisvaltaisilla aloilla, kuten palveluammateissa sekä hoiva-alalla.
”TILASTOT KERTOVAT OSATOTUUDEN”
Tilastojen näyttämä kuva epätyypillisten työsuhteiden harvinaisuudesta teollisuudessa ei ole koko totuus.
– Tilastokeskus sijoittaa vuokratyöntekijöiden työn palvelujen tilastoon, koska henkilöstöpalveluyritys toimii palvelualalla. Niinpä teollisuudessa tehtävä vuokratyö ei näy teollisuutta koskevissa tilastoissa, selittää Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.
Anu-Hanna Anttila. KUVA KITI HAILA
– Tähän yritämme saada muutosta, koska emme muuten voi kunnolla seurata Teollisuusliiton piiriin kuuluvien alojen työntekijöiden ja tehtyjen työtuntien määrää.
Tilastokeskuksen tilastot koskevat vain Suomen kansalaisia. Kuitenkin juuri ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteet ovat usein määräaikaisia ja vuokratyötä.
Toisaalta kehitys kulkee siihen suuntaan, että teollisuuden ja palveluiden erottaminen toisistaan ei aina ole yksinkertaista.
– Teollisuuteen luettavissa töissä on myös selvää palvelutoimintaa, kuten autojen tai hissien huolto ja korjaus. Eli tilastot kertovat aina osatotuuden, sanoo Anttila.
Perinteisen palkkatyön rinnalle on myös tullut uusia työn muotoja. Palkansaajat siirtyvät itsensätyöllistäjiksi, kun työtä teetetään työsuhteen ulkopuolella. Työtä ostetaan palveluna esimerkiksi ompelijoilta ja metsureilta.
Osa tästä palveluyrittäjyydestä on pakkoyrittäjyyttä. Palvelun ostaja välttyy järjestelyssä maksamasta työnantajalle kuuluvia palkan sivukuluja, kuten vakuutuksia ja eläkemaksuja.
– Ja kun työ muuttuu palveluitten suuntaan, niin palkanmuodostuksen rakennekin alkaa muuttua. Esimerkiksi myynti-, huolto- ja korjaamistöissä provisiopalkkojen osuus kasvaa, sanoo Anttila.
Jenni Pekkala ja Kimmo Leppäsalo työskentelevät SOE Bus Productionilla Lahdessa bussien ulkovarustelijoina. Pekkala on vuokratyöfirma Kiltan palkkalistoilla, Leppäsalo SOE:n. KUVA ANNIKA RAUHALA
VUOKRATYÖ YLEISTYI TEOLLISUUDESSA
Teollisuutta koskevien kyselytutkimusten mukaan vuokratyön teettäminen on alalla selvästi lisääntynyt. Teollisuuden työpaikoista 51 prosenttia käytti vuokratyövoimaa vuonna 2016, kun vuonna 2009 osuus oli 27 prosenttia. Vuokratyötä teetetään etenkin metalliteollisuuden suurilla, yhteisillä työpaikoilla.
– Vuokratyötä ostamalla jotkut työnantajat ulkoistavat uuden työvoiman rekrytoinnin ja ostavat heiltä myös koulutusta työhön, toteaa tutkimuspäällikkö Anttila.
Yhteistoimintalain mukaan työnantajan pitää ilmoittaa henkilöstön edustajille aikeesta käyttää vuokratyöntekijöitä. Käytännössä näin ei aina tapahdu.
– Merkkejä on ollut myös työsuhteiden ketjutuksista. Niiden laittomuutta saatetaan kiertää siten, että määräaikaisten työnantajana toimivat vuorotellen vuokratyötä välittävä yritys ja vuokraava yritys, joskus työntekijä jopa siirtyy tekemään töitä yrittäjänä, sanoo Anttila.
SOE Bus Production, Lahti Työntekijöitä runsaat 200, joista vuokratyöntekijöitä noin 50
Vuokraduunarien määrä on SOE Bus Productionissa poikkeuksellisen suuri, mutta pääluottamusmies Tommi Vanhalan mukaan se ei ole johtanut työehdoista piittaamattomaan villin lännen menoon. Silloin, kun epäkohtia on ollut, syynä on yleensä ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen vajavainen tuntemus.
– Luullaan esimerkiksi, että vuokratyöntekijöille eivät kuuluisi pekkaset. Tai että jos ne jäävät pitämättä, niin tiliä ei makseta. Joskus meille on myös yritetty soveltaa rakennusalan työehtosopimusta, muistelee Vanhala.
”Vuokrafirmojen välillä on suuria eroja”, pääluottamusmies Tommi Vanhala sanoo.
Työvoimaa on hankittu vuosien varrella muutamalta vuokratyöyritykseltä, ja Vanhalan kokemuksen mukaan Kiltan kanssa yhteistyö on sujunut parhaiten.
– He ovat olleet mukana alkumetreiltä asti. Jos vuokratyöntekijöillä on joitain ongelmia tai epäselviä kysymyksiä, soitan tarvittaessa Kiltan toimitusjohtajalle Harri Vaittiselle, ja vuodessa kerran tai pari istumme saman pöydän ääreen.
SOE Bus Productionin tuotantopäällikkö Markku Ansio vahvistaa, että myös työnantajan näkökulmasta rahalle on saatu vastinetta.
– Pääsääntöisesti Kiltalta on löytynyt henkilöitä hyvin. He myös osaavat valmistaa ihmiset työtehtäviinsä, koska tuntevat meidän toimintamme. Tämä auttaa keventämään meidän työtämme, ja itse emme ole juurikaan rekrytoineet.
VUOKRAFIRMOISSA ON SUURIA EROJA
Vuokratyöntekijöiden vakinaistamista on tapana harkita, kun heillä tulee vuosi täyteen.
– Alkuvuodesta ja ennen kesälomia katsotaan vakinaisen työvoiman tarvetta, sanoo pääluottamusmies Vanhala.
Tosin Vanhala muistaa yhden työntekijän, joka halusi pysyä mieluummin Kiltan kirjoilla kuin tulla vakituiseksi työntekijäksi SOE Bus Productioniin.
– Hän oli ollut siellä aika monta vuotta, joten lomat pyörivät ja oli muutkin vanhan työntekijän edut.
SOE Bus Productionin väen ja vuokratyöntekijät erottaa työvaatteista, sillä molemmat saavat vaatteensa omalta työnantajaltaan. Joskus väriero on selkeä, mutta Kimmo Leppäsalon ja Jenni Pekkalan vaatteiden ainoa ero on, että Kiltan kautta töissä olevalla Pekkalalla ei lue sinisen paidan rinnassa nimeä.
Kyseessä oli toki poikkeustapaus, normaalisti työntekijän toiveena on pysyvä työsuhde.
– Vuokrafirmojen välillä on tässä suuria eroja. Toiset esimerkiksi katkaisevat työsopimukset joulunpyhiksi, jotta pääsevät halvemmalla ja välttävät arkipyhäkorvausten maksamisen. Kilta ei ole lähtenyt tähän kikkailuun mukaan, kehuu Vanhala.
Vanhalan mukaan liittoon kuuluminen on vuokratyöntekijöillä kirjavaa, koska vaihtuvuus on heillä suuri.
– Vanhemmat työntekijät keskimäärin kuuluvat useammin liittoon kuin nuoremmat.
TALON KIRJOIHIN PÄÄSY TOI TALOUDELLISTA TURVAA
SOE Bus Productionin väen ja vuokratyöntekijät erottaa työvaatteista, sillä molemmat saavat vaatteensa omalta työnantajaltaan. Joskus väriero on selkeä, mutta 21-vuotiaan Kimmo Leppäsalon ja 20-vuotiaan Jenni Pekkalan vaatteiden ainoa ero on, että Kiltan kautta töissä olevalla Pekkalalla ei lue sinisen paidan rinnassa nimeä. He työskentelevät ulkovarustelijoina eli lisäävät busseihin muun muassa etu- ja takavalot, listat, kahvat ja pyyhkimet.
– Olen ollut täällä vuoden ja kuukauden ja yksi kuukausi on vielä jäljellä, kertoo Pekkala.
Leppäsalo on otettu SOE Bus Productionin palkkalistoille muutama viikko sitten. Hänkin oli yrityksessä aiemmin kiltalaisena. Sopimus on määräaikainen ja kestää ensi kesään asti, mutta tuntui silti mukavalta.
– Se tuo taloudellisen turvan. Ennen ei ikinä voinut olla varma, milloin työt loppuvat, sanoo Leppäsalo.
Jenni Pekkala on työskennellyt SEO Bus Productionilla reilun vuoden. KUVA ANNIKA RAUHALA
Pekkalaa sopimuksen loppuminen ei harmita. Hänen suunnitelmiinsa vuokratyö on sopinut, sillä hän aikoo hakea opiskelemaan lääketiedettä.
– Aiemmin olen ollut kaupan alalla ja liikuntakeskuksen asiakaspalvelussa. Tämä bussien varustelu on ollut ihan jees, mukavaa hommaa. Työporukka on täällä tosi hyvä ja se on iso plussa.
Leppäsalo ja Pekkala saavat keltaisen matalalattiabussin varusteltua. Seuraavaksi auto siirtyy viimeistelylinjalle, ja sieltä se lähtee matkalle kohti Etelä-Ruotsin Kalmaria.
”RAHA MAKSAA ITSENSÄ TAKAISIN”
– Me keskitymme Lahden ympäristöön ja palvelemme käytännössä vain teollisuutta. Tämä helpottaa asioiden hoitamista, kun tunnemme paikalliset yritykset sekä työvoiman, kuvaa Kiltan toimitusjohtaja Harri Vaittinen yrityksen linjauksia.
Henkilöstöpalveluyritys Kilta on toiminut Päijät-Hämeen alueella kohta 20 vuotta. Yhtenä keskeisenä periaatteena Vaittisen mukaan on myös työehtosopimusten kunnioittaminen.
– Alusta asti olemme lähteneet siitä, että hoidetaan asiat reilusti. Kyllähän se välillä kirpaisee ja maksaa aika isojakin summia, mutta uskomme, että se raha on maksanut itsensä meille takaisin.
Välillä vaatii selvittelyä
NOLLATUNTISOPIMUS
Assistor-Uuttera, Turku Työntekijöitä noin 20, joista nollatuntisopimuksella 4
Nollatuntisopimusten käyttö sai alkunsa Assistor-Uutterassa, silloisessa Huolintakeskuksessa, kun tarvittiin työntekijöitä ajamaan autoja Turun satamasta noin kilometrin päähän Pahaniemeen, jossa yrityksen toimipiste sijaitsee.
– Nollatuntisopimuksella on hallissa neljä. He tekevät varustelua ja maahantulotarkastuksia. Lisäksi on lista tarvittaessa töihin tulevista, joille soitetaan, kun täytyy siirtää autoja, kertoo pääluottamusmies Janne Nieminen.
”Nollatuntisopimusten periaate ei enää täyty, jos työntekijä on ollut talossa kuukausia tai jopa vuosia”, pääluottamusmies Janne Nieminen sanoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Nollatuntisopimuslaiset tulevat Assistor-Uutteraan vuokratyövoimaa välittävän Varamiespalvelun kautta.
– Silloin kun autojen ajamista satamasta tulee, niin ajomiehillä on yleensä ollut työtunteja 7–15 viikossa. Niillä, jotka ovat hallin puolella, on useimmiten ollut täydet viikkotunnit, myös nollatuntisopimuksella.
Välillä asetelma tuottaa pääluottamusmiehelle ylimääräistä selvittelytyötä. Esimerkiksi ulkotyölisiä – työehtosopimuksen mukaan 59 senttiä/tunti – on joskus vuokratyöntekijöiden tilinauhasta puuttunut.
– Kaveri on minulta tullut kysymään, että milloin niitä kuuluu ruveta maksamaan. Olen sitten maininnut tästä meidän henkilöstöhallinnon edustajalle, ja hän on ollut vuokratyöyritykseen yhteydessä, että asia on saatu kuntoon. Ja joskus on jäänyt yleiskorotuksia puuttumaan tai arkipyhiä maksamatta, sanoo Nieminen.
”OLISI TUNTEJA SAANUT OLLA ENEMMÄNKIN”
Yksi nollatuntisopimuksella työskentelevistä on PDI-tarkastaja eli maahantulotarkastuksia tekevä Ilkka Virolainen. Hän on ollut Assistor-Uutterassa vähän yli vuoden. Virolainen opiskelee auto- ja kuljetustekniikkaa ja on pystynyt yhdistämään koulun sekä työnteon.
– Olisihan niitä tunteja joskus saanut olla enemmänkin. Mutta toistaiseksi tämä on sopinut elämäntilanteeseen. Työnantaja on hyväksynyt, että olen voinut olla koulussa, jos tarve vaatii.
Ilkka Virolainen on töissä Turun Assistor-Uutteralla vuoden loppuun, ja sen jälkeen muuttaa Helsinkiin ja hakee töitä pääkaupunkiseudulta. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
– Se joskus unohtuu, että nollatuntisopimus on nollatuntisopimus molempiin suuntiin. Jos työnantaja ei tarjoa tunteja, niin ei myöskään työntekijällä ole läsnäolovelvollisuutta, huomauttaa pääluottamusmies Nieminen.
Virolaisen sopimus jatkuu vuodenvaihteeseen. Sen jälkeen hänen suunnitelmanaan on muuttaa Helsinkiin avopuolison luokse.
– Pari mahdollista työpaikkaa pääkaupunkiseudulta on jo mielessä, hän kertoo.
”NOLLATUNTISOPIMUKSILLA OLTAVA HYVÄT PERUSTELUT”
Autoalan työehtosopimuksessa ei ole erillistä kirjausta vuokratyövoiman käytöstä tai nollatuntisopimuksista. Pääluottamusmies Nieminen pitää nollatuntisopimuksia hyväksyttävinä, jos niille on järkevä peruste.
– Kyllähän nollasopimuksien tarkoitusta yritetään työnantajien puolella kiertää. Mutta en ole jyrkästi sitä mieltä, että ei nollasopimuksia. Jokin raja niissä pitää kuitenkin olla, että milloin niitä tehdään, Nieminen sanoo.
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
– Esimerkiksi se autojen ajaminen satamasta, siinä kohtaa sen ymmärtää. Laivoja autolastissa tulee hyvin epäsäännöllisesti ja autojen määrät ovat mitä ovat, joskus voi tuhrautua ajamiseen päiväkausia. Ei silloin tietenkään voi jättää töitä hallissa seisomaan.
Työnantajapuolella on kuitenkin halua testata sopimusjärjestelmän rajoja. Keväällä muutettiin kahden varustelutehtävissä olleen työntekijän 37,5 viikkotunnin sopimukset nollatuntisopimuksiksi.
– Perusteluna oli, että ei voi varmasti luvata onko töitä vai ei. Mutta minusta nollatuntisopimusten periaate ja syy ei enää täyty, jos työntekijä on ollut talossa kuukausia tai jopa vuosia. Jos työnantajalogiikan mukaan mennään, niin meidät voisi sitten kaikki siirtää nollatuntisopimukselle, arvostelee Nieminen.
Firman kirjoissa
NOLLATUNTISOPIMUS
Sanoma Oyj:n sanomalehtipaino, Vantaa Työntekijöitä vajaat 100, joista nollatuntisopimuksella noin 5–10
Sanomalassa Vantaalla painetaan muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Hufvudstadsbladet. Nollatuntisopimuksella olevat työntekijät ovat Sanoma Oy:n omissa kirjoissa, eivät vuokratyöyrityksen kautta hankittuja. He toimivat esimerkiksi postittajina eli huolehtivat lehtinipuista ja osoitteista. Tuotannossa on aamu-, ilta- ja yövuoro.
– Lehdenteko on aika erilaista kuin tavallinen prosessiteollisuus. Meillä asiakas vaatii, että lehti on aina saatava valmiiksi aamuun mennessä. Olennainen asia on työsuoritus, ei työaika, selittää pääluottamusmies, rotaatiopainaja Heikki Heikkilä.
Niinpä alalla on käytössä aikaurakka, joka alkaa muuten olla Teollisuusliiton sopimusaloilla harvinaisuus.
– Kahdeksasta tunnista maksetaan palkka, kiinteää ruokatuntia ei ole, lisät ovat huonommat kuin muilla aloilla. Kotiin lähdetään siinä vaiheessa, kun lehti on tehty, kertoo Heikkilä.
””Kun ryhdyin työnantajan kanssa puhumaan nollasopimuksella olevien työehdoista, he huomasivat, että liitosta on hyötyä heillekin. Että liitto ei aja vain kokoaikaisten ja vakituisten työntekijöitten etua”, pääluottamusmies Heikki Heikkilä kertoo. KUVA ANNIKA RAUHALA
Nykyään kahdeksan tunnin palkka maksetaan myös nollatuntisopimuksella työskenteleville. Näin ei aikaisemmin ollut.
– Kaksi kaveria samassa vuorossa tekivät samanlaista työtä. Jos lehti tuli valmiiksi kuuden tunnin jälkeen, toiselle maksettiin vain kuudesta tunnista, toiselle kahdeksasta.
Nollatuntisopimuslaisten työtä käytetään etenkin silloin, kun lehtien väliin tulee isoja liitteitä. Liitteiden aikatauluja ei useinkaan pystytä ennakoimaan.
– Asiakkaat ovat välillä aika lyhytjänteisiä, liitteitä voi tulla viikon varoitusajalla. Jos on Hesari ja Hufvudstadsbladet työn alla ja niissä vaikka kolme liitettä, yhtäkkiä yövuoron väentarve tuplaantuu, Heikkilä sanoo.
Kesän ja syksyn aikana töitä on riittänyt melko hyvin myös muille kuin kokoaikaisille työntekijöille.
– Moni on tehnyt täysiä tunteja ja ylitöitäkin, koska kesätyöntekijöitä otettiin liian vähän. Alkuvuodesta liitteitä on yleensä vähemmän, koska mainospiikki osuu joulusesonkiin, ja tästä syystä työtunteja ei ole tarjolla niin paljon.
”ON TULLUT ERIMIELISYYSMUISTIOITA KIRJOITETTUA”
Nollatuntisopimusten käyttäminen alkoi Sanomalassa vuosituhannen vaihteessa. Se työllisti pääluottamusmiestä varsinkin alkuvuosina.
– Minä olen tästä asiasta neuvotellut ja riidellyt paljonkin. Muutama erimielisyysmuistiokin on tullut kirjoitettua. Oikeuteen saakka ei ole lopulta tarvinnut mennä, on saatu sovittua ilman. Mutta tämän käytännön alkaessa välijohdolla oli sellaista suhtautumista, että jippii, nyt vaan kutsutaan kun tarvitaan, enää ei tarvitse välittää työehdoista, Heikkilä muistelee.
Nollatuntilaisten työehtoja on saatu hilattua paremmiksi vuosi vuodelta. Heidän työsopimuksensa muutettiin toistaiseksi voimassa oleviksi 2010-luvun alussa. Kokoaikaistaminen ei kuitenkaan ole onnistunut, mitä Heikkilä pitää valitettavana.
– Lain mukainen peruste osa-aikaiselle työsopimukselle on olemassa, ja osa-aikaisia sopimuksia voi tehdä aina uudestaan.
”Onhan sellaisia, jotka tekisivät satunnaisesti töitä pienillä tuntimäärillä, mutta niitä on hyvin vähän”, pääluottamusmies Heikki Heikkilä sanoo. KUVA ANNIKA RAUHALA
Osa-aikaisista moni on nuori ja opiskelija, joille tilanne ei välttämättä ole ongelma.
– Heidän on helpompi sopeutua yövuoroon kuin vanhempien. Ja kun tosiasiallinen työaika on yleensä lyhyempi kuin kahdeksan tuntia, jää päivä vapaaksi. Mutta jotkut myös elävät tällä työllä. Se on selvä epäkohta, ettei heille luvata tuntimääriä etukäteen. Kuinka monella tavallisella ihmisellä on niin paljon rahaa tilillä, että säästöillä selviäisi hiljaisen ajan yli? Heikkilä kysyy.
Heikkilän mielestä työelämä olisi joka tapauksessa reilumpaa ilman nollatuntisopimuksia.
– Onhan sellaisia, jotka tekisivät satunnaisesti töitä pienillä tuntimäärillä, mutta niitä on hyvin vähän. Jollei rahan tulosta ole takeita, niin onhan se nollasopimus aika huono ratkaisu. Ilman muuta olisi hyvä, että olisi takuu jostain tuntimäärästä. Nollasopimus on yrittäjäriskin siirtämistä työntekijälle, Heikkilä sanoo.
– Työntekijällehän nollasopimus tarkoittaa sitä, että kun on hiljaisempi pätkä töissä, niin seuraa pienempi tili ja eletään kädestä suuhun. Luottamusmiehen kannalta taas tämä nollasopimusten ja tarvittaessa töihin tulevien käyttäminen vaatii sitä, että täytyy olla hyvin tarkoin perillä lainsäädännöstä ja työehtosopimuksesta. Jos näin ei ole, vaan luotetaan vain siihen, että kyllä työnantaja varmaan toimii sääntöjen mukaan, niin sitten menee vaikeaksi.
VUOKRATYÖNTEKIJÄ JA TES
Vuokratyövoiman käyttö voi luoda ongelmia luottamusmiehille ja työntekijöiden edunvalvontaan. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa tilannetta on takavuosiin verrattuna parantanut pykälä, jonka mukaan tilaajayrityksen pääluottamusmies voi edustaa työpaikallaan myös vuokraajayrityksen työntekijöitä, jos eteen tulee työsuhteeseen liittyvä erimielisyys.
– Ennen kuin tämä pykälä tuli, pääluottamusmiehellä ei ollut mandaattia. Työnantaja saattoi sanoa hänelle, että ei tämä ole sinun asiasi. Pykälän soveltamisen ehtona on, että tilaajayrityksen pääluottamusmiehellä on vuokratyöntekijöitten suostumus asian selvittämiseen eikä vuokratyöntekijöillä ole valittuna omaa luottamusmiestä, kertoo teknologiateollisuuden sektorijohtaja Jyrki Virtanen.
Jyrki Virtanen. KUVA KITI HAILA
Sama ”edustamispykälä” on malmikaivosten työehtosopimuksessa, mutta pelti- ja teollisuuseristysalalta se puuttuu. Kemian sektorin ja puutuotesektorin sopimuksissa vastaavaa kirjausta ei ole.
– Kemianteollisuudessa vuokratyövoiman käyttöä on hillinnyt se, että työtehtävät vaativat usein erikoisosaamista, sanoo kemian sektorin sektorijohtaja Toni Laiho.
Toni Laiho. KUVA KITI HAILA
Ulkopuolisen työvoiman käyttöä rajoitetaan kuitenkin suurimmissa, teollisuutta koskevissa työehtosopimuksissa. Rajoitukset säätelevät sitä, millä ehdoilla ja missä tilanteessa työantaja voi vuokratyötä käyttää.
– Periaatteena on, että pääluottamusmiehen on saatava työnantajalta ulkopuolisen työvoiman käytöstä olennaiset tiedot. Kuka tekee, miksi tekee, mitä hommaa tekee ja miten kauan. Töiden täytyy ajoittua tuotannon ruuhkahuippuun tai vaatia sellaista osaamista, jota omassa firmassa ei ole, selittää Laiho.
Puutuotesektorin työehtosopimuksissakin vuokratyö on sallittua vain tuotantohuippujen aikana.
– Erityisen kiellettyä on käyttää vuokratyövoimaa jatkuvasti. Tältä osin kirjaukset ovat tiukempia kuin teknologiateollisuuden tessissä. Sopimuksissa ei ole mainintaa vuokratyöntekijöiden edustamisesta. Käytännössä tilaajayrityksen pääluottamusmiehet kyllä tekevät sitä ja ottavat asioita esille tarvittaessa, sanoo sektorijohtaja Jyrki Alapartanen.
Jyrki Alapartanen. KUVA KITI HAILA
Erityisalojen sektorin 15 työehtosopimuksesta useimmissa ei ole vuokratyövoimaan liittyviä pykäliä, koska sopimusaloilla vuokratyö on niin harvinaista.
– Eniten sitä on teknisen huollon ja kunnossapidon työehtosopimuksen alaisissa töissä, mutta myös tekstiili- ja muotialalla. Näissä vuokratyövoiman käyttö on rajattu ruuhkahuippuihin, kertoo sektorijohtaja Marko Rosqvist.
Marko Rosqvist. KUVA KITI HAILA
Myös viestintäalaan liittyvissä työehtosopimuksissa (media- ja painoala, jakelu ja graafiset toimihenkilöt) on kirjauksia vuokratyövoiman käytöstä.
MITÄ TEKEE HALLITUS
Määräaikaiset työsuhteet ja nollatuntisopimukset saivat erillisen kirjauksen Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmaan.
”Parannetaan pätkätöissä ja nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa. Tehdään selvitys työsopimuksista sovittavasta työajasta. Vaihtelevalla työajalla työskentelevän henkilön työajan vakiintumista vahvistetaan lainsäädännössä.”
Kirjauksen toteuttaminen kuuluu työministeri Timo Harakan (sd) toimenkuvaan. Hallitus aloitti työnsä kesäkuussa, ja toistaiseksi ollaan vielä valmisteluvaiheessa.
– Asiaa käsitellään kolmikantaisessa työryhmässä. Tarkoituksena on parantaa varsinkin niiden asemaa, jotka ovat vastentahtoisesti vajailla tunneilla ja haluaisivat enemmän tunteja. Työlainsäädäntöhän lähtee siitä, että suojellaan työsuhteen heikompaa osapuolta eli työntekijää. Toisaalta pitää hakea tasapainoa siten, että otetaan huomioon myös työllisyysvaikutukset, sanoo työministeri Harakka.
Edellisen kerran nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa muutettiin lailla, joka tuli voimaan kesällä 2018. Laki toi mukanaan joitain parannuksia muun muassa sairausajan ja irtisanomisajan palkan maksuun sekä karenssin määräytymiseen. Epävarmuutta työtuntien määrästä laki ei edelleenkään poistanut. Teollisuusliiton nuoret ovatkin julkilausumassaan kannattaneet 18 tunnin vähimmäisviikkotyöaikaa, jolla parannettaisiin työntekijän ansioiden ennakoitavuutta. Nuorten kannanotossa sanotaan:
”Vaihtelevaan työaikasopimukseen suostuva kantaa yrittäjäriskin yrittäjän puolesta. Yrittäjäriskin kantaminen näkyy työntekijän arjessa ansioiden ennakoimattomuutena, jolloin oman elämän suunnittelusta tulee miltei mahdotonta.”
TEKSTI MIKKO NIKULA KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ,ANNIKA RAUHALA JA KITI HAILA
Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”
Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.
Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.
Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.
”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”
Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.
Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.
Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.
Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.
Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.
Teollisuusnuorten päiviltä oli turha etsiä kilpailukykysopimuksen kannattajia. Kikyn lisäksi liiton nuoret keskustelivat muun muassa oppilaitostiedottamisesta ja työsuojeluvaaleista.
TEOLLISUUSNUORTEN PÄIVÄT, MURIKKA-OPISTO, TAMPERE 2.–3.11.2019
Murikka-opiston Valu-luokassa käy innostunut puheensorina, kun Teollisuusliiton nuoret ideoivat kilpailukykysopimuksen vastaisia iskulauseita.
– Kaverit pyysivät minua tänne, ja olisin varmasti tullut muutenkin. Olen ollut ennenkin Teollisuusnuorten päivillä ja tapahtumasta on aina jäänyt hyvä maku, sanoo Waltteri Eerikkilä.
Teollisuusnuorten päivillä oppii aina jotakin uutta ja meininki on iloista, sanoo hiljattain Länsi-Vantaan metallityöväen ammattiosastoon liittynyt Waltteri Eerikkilä.
Hei, hei, hei – kikylle ei, lukee yhden ryhmän kyltissä. Kiky pois, vaatii toinen ryhmä, ja kolmas porukka kysyy kyltissään: Olisiko nyt sopiva hetki käyttää voimaa?
– Kiky-sopimuksen piti päättyä kolmessa vuodessa, mutta nyt sitä uhataan jatkaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä voimme tehdä asialle näin isolla ja aktiivisella porukalla.
KIRJAVAT KIKY-KÄYTÄNNÖT
Teollisuusnuorten päivät kokosivat Murikka-opistolle Tampereen Teiskoon sata liiton nuorta jäsentä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kiky oli viikonlopun kuumin puheenaihe.
– Kyllä talkoot on meidän osalta talkoiltu. Mitään positiivista kikyllä ei ole saatu aikaan. Ketutus on ollut suuri työntekijöiden keskuudessa, sanoo käyttömies Kari Mehtälä.
Mehtälä toimii pääluottamusmiehenä SSAB Europen Oulaisten putkitehtaalla. Siellä kiky-tunneilla työntekijöille järjestettiin turhanpäiväistä koulutusta, Mehtälä sanoo.
Teollisuusliiton nuoria on kikytetty kirjavasti. Osa on tehnyt töitä lauantaisin tai venyttänyt työpäivää viidellä minuutilla. Toisilta kiky-tunnit on nipistetty palkasta tai pekkasista.
– Jos yhtiön tuotteet eivät mene kaupaksi, niin ei sitä pelasteta sillä, että heikennetään työehtoja ja lasketaan palkkoja, Mehtälä toteaa.
Pääluottamusmiehet Antti Maijala ja Kari Mehtälä ystävystyivät kymmenen vuotta sitten Luottamusmiesten peruskurssilla Murikassa. He molemmat vastustavat kiky-sopimusta.
KIKYSTÄ HANKALA SOPIA
Levyseppä-hitsaaja Antti Maijala on ystävänsä Kari Mehtälän kanssa samaa mieltä: kikyily saa riittää. Ihmiset, joita edustamme, ovat hyvin vihaisia, Maijala sanoo.
– Kiky-tunneista sopiminen työnantajien kanssa on ollut hankalaa. Sopimiseen olisi pitänyt olla selkeämpi ohjeistus, ja konserniyhtiöissä omistajatahon sanelu oli liian voimakasta.
Maijala on Kumera Machineryn pääluottamusmies ja Etelä-Pirkanmaan teollisuustyöväen ammattiosaston puheenjohtaja. Viime vuodesta hän on kuulunut myös liittovaltuustoon. Maijalasta kiky oli askel väärään suuntaan.
”Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon.”
– Istuin liittokokouksessa 2016, ja siellä päätettiin, että meidän pitkän linjan tavoitteena on lyhentää työaikaa, ja melkein heti tehtiin päätös, että sitä pidennetään kikyn muodossa.
Maijalasta on hyvä, että kiky on esillä Teollisuusnuorten päivillä.
– Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon, Maijala sanoo.
OPPILAITOSTIEDOTTAMINEN PALKITSEE
Teollisuusliittoon kuuluu lähes 40 000 alle 36-vuotiasta jäsentä. Opiskelijajäseniä liitossa on runsaat 7 300. Yksi heistä on tamperelainen Fanni Miinalainen.
– Minulle oli yllätys, että kikystä on sovittu työpaikoilla niin monella eri tavalla. Koulussa siitä ei juuri puhuta, Miinalainen sanoo.
Opiskelijajäsen Fanni Miinalainen suosittelee lämpimästi Oppilaitostiedotuskurssia. Siellä käydään tosi hyvin läpi kaikki perusasiat esiintymisestä ja tiedotuksesta, Miinalainen sanoo.
Hän suorittaa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa painoviestinnän perustutkintoa ja on Teollisuusliiton tuore oppilaitostiedottaja.
– Liityin liittoon vuonna 2017 juuri oppilaitostiedotuksen kautta. Olen ulospäin suuntautunut ja rohkea, mutta silti esiintyminen oppilaitostiedottajana vähän epäilytti.
Miinalainen kävi Murikassa syyskuussa Oppilaitostiedotuskurssin. Syksyn aikana hän on kertonut Teollisuusliitosta viidelle Tredun opiskelijaryhmälle.
– Oppilaitostiedottaminen on palkitsevaa, kun liittoon liittyy uusia jäseniä. Olen saanut omaan ammattiosastooni eli Tampereen kirjatyöntekijöiden yhdistykseen noin 30 uutta jäsentä.
HUOMIO HENKISEEN HYVINVOINTIIN
Kikyn ja oppilaitostiedottamisen ohella Teollisuusnuorten päivillä olivat esillä muun muassa työsuojeluvaalit. Ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilä Pyhännältä on työpaikkansa toinen varatyösuojeluvaltuutettu.
– Työkavereitten hyvinvointi on minulle tärkeää, Pyhtilä sanoo.
Sunnuntain ohjelmassa ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilää kiinnosti erityisesti tes-neuvottelujen tilanne, sillä mekaanisen metsätalouden osalta neuvottelut ovat käynnissä.
Pyhtilä kävi pari viikkoa sitten Työsuojelun peruskurssin Murikassa.
– Mielenterveysongelmat yleistyvät, ja siksi haluaisin panostaa erityisesti henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ne saattavat monesti jäädä työpaikoilla vähän taka-alalle.
Teollisuusnuorten päiviltä Pyhtilä odotti erityisesti tietoa tes-neuvotteluiden tilanteesta sekä verkostoitumista toisten ay-asioista kiinnostuneiden nuorten kanssa.
– Liiton nuorisotapahtumissa tapaa mahtavia ihmisiä, sanoo Pyhtilä, joka tutustui avopuolisoonsa oman alueensa ammattiosastojen välisessä nuorisotapahtumassa.
Seuraavan kerran Teollisuusnuoret ovat koolla helmikuussa. Silloin liitto järjestää nuorille ja opiskelijajäsenille suunnatun viikonlopputapahtuman kaikilla kuudella alueella.
Lauantai-ilta oli pyhitetty verkostoitumiselle. Illallisen jälkeen nuoret rentoutuivat saunassa ja Murikan spa-osastolla.
Lauantai-ilta Teollisuusnuorten päivillä huipentui naamiaisiin, karaokeen ja discoon Murikan Mutteri-klubilla.
