Mirja Suho­nen: Yrit­tä­jyys­kas­va­tus koulutusajattelussa

Suoma­lai­seen koulu­tus­kes­kus­te­luun yrit­tä­jyys­kas­va­tus tuli 1980-luvulla. Opetus­suun­ni­tel­missa sitä alet­tiin toteut­taa eten­kin 2000-luvulla niin varhais­kas­va­tuk­sessa, perus­kou­luissa kuin toisen asteen amma­til­li­sessa koulutuksessa.

Taus­talla yrit­tä­jyys­kas­va­tuk­sessa ovat euroop­pa­lai­set talous­kas­vua ja kilpai­lu­ky­kyä koros­ta­vat linjauk­set. Ajatel­laan, että koulu­tuk­sen tulee edis­tää yrit­tä­jyyttä, vahvis­taa yrit­tä­jyys­tai­toja luomalla tietoi­suutta yrit­tä­jän uravaih­toeh­doista ja luomalla oikeaa ajatus­ta­paa yrit­te­liäi­syyttä kohtaan.

Opetus­hal­li­tus on pyrki­nyt edis­tä­mään yrit­tä­jyys­kas­va­tusta 1990-luvun alku­puo­lelta lähtien. Havait­sin tämän aloi­tet­tuani aikuis­kas­va­tus­tie­teen opin­not 1990-luvun alussa hieman hämmäs­tel­len. Käsi­tyk­seni mukaan ajatuk­set eivät niin­kään olleet opetusa­lan ammat­ti­lais­ten tuot­ta­mia kuin lähtöi­sin sen aikai­sesta yhteis­kun­nal­li­sesta keskus­te­lusta, missä koros­tet­tiin uusli­be­ra­lis­tista ajat­te­lua ja kilpailuhenkisyyttä.

Yrit­tä­jyys­kas­va­tusta olen seuran­nut myös omien lasteni koulu­pol­ku­jen kautta ja toimies­sani Opetus­hal­li­tuk­sen alai­sessa Vies­tin­tä­alan koulu­tus­toi­min­nassa. Koros­tin siellä amma­til­li­sen osaa­mi­sen tärkeyttä eten­kin perus- ja ammat­tio­pin­noissa yrit­tä­jyys­kas­va­tuk­sen edellä, mihin liit­tyy myös ideo­lo­gi­nen näkö­kulma, puhu­taan siitä tai ei.

Kysy­mys kuuluu, minkä käsit­teen alla kasva­te­taan ja koulu­te­taan lapsiamme ja nuoriamme?

Mieles­säni yhdis­tän yrit­tä­jyys­kas­va­tuk­sen ja sisäi­sen yrit­tä­jyy­den lansee­raa­mi­sen jatku­mona Vapaan koulu­tuk­sen tuki­sää­tiön (VAKT) toimin­nalle. Elin­kei­noe­lä­män rahoit­ta­man säätiön tarkoi­tus oli estää perus­kou­lun tuloa tasa­ver­tai­sena opinah­jona perus­teena muun muassa, että ”tasa-arvoi­nen koulu­tus johtaa sekä henki­seen että aineel­li­seen kilpailukyvyttömyyteen”.

Ollaanpa VAKT:n toimin­nasta ja sen vaiku­tuk­sista mitä mieltä tahansa, niin kaukana oli avoi­muus ja läpi­nä­ky­vyys säätiön vaikut­ta­mis­työstä. Mukana olleet eivät kuiten­kaan jälki­kä­teen ole kiis­tä­neet toimin­taansa, vaikka siihen liit­tyi esimer­kiksi mustien listo­jen teke­mistä yliopis­tol­li­seen opet­ta­jain­kou­lu­tuk­seen pyrkivistä.

Opetus­hal­li­tus on linjan­nut tavoit­teis­saan sekä sisäi­sen että ulkoi­sen yrit­tä­jyy­den sisäl­ty­mi­sen opetus­suun­ni­tel­miin. Saman­ai­kai­sesti on tarpeel­lista yhteis­kun­nal­lis­ten ainei­den opetusta vähen­netty. Toki käsi­tys ihmi­sestä talou­del­li­sesti auto­no­mi­sena oman elämänsä hallit­si­jana on aina ollut osa koulutusajatteluamme.

Kysy­mys kuuluu, minkä käsit­teen alla kasva­te­taan ja koulu­te­taan lapsiamme ja nuoriamme, että perus­o­pe­tus­lain tavoite ihmi­syy­destä, sivis­tyk­sestä, tasa-arvosta ja demo­kra­tiasta toteu­tuu lain tarkoit­ta­malla tavalla, eli perus­o­pe­tus­suun­ni­tel­man perus­tei­den (2014) sanoin: Perus­o­pe­tus tukee oppi­laan kasvua ihmi­syy­teen, jota kuvaa pyrki­mys totuu­teen, hyvyy­teen ja kauneu­teen sekä oikeu­den­mu­kai­suu­teen ja rauhaan.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton sopimusasiantuntija.