Jarkko Eloranta: Jäsenet ansait­sevat työeh­to­so­pi­muksen tuoman turvan

Syksyn neuvot­te­lu­kier­rok­selle lähde­tään korona­pan­de­mian vuoksi poikkeuk­sel­lisen epävar­massa tilan­teessa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että talouden avautu­minen, ihmisten patou­tu­neet kulutus­tar­peet ja valtioiden suuret elvytys­pa­ketit vetävät taloutta ylöspäin vauhdilla. Toimia­lojen välillä on kuitenkin suuria eroja. Matkailu‑, tapahtuma‑, kulttuuri- ja ravin­tola-ala ovat aivan toisessa tilan­teessa kuin vaikkapa mekaa­ninen metsä­teol­li­suus, jossa kysyntä on kovaa ja tuotteet käyvät kaupaksi ympäri maailmaa.

Syksyyn tuo epävar­muutta myös työnan­ta­ja­liit­tojen yksipuo­liset päätökset irtautua nykyi­sestä tavasta neuvo­tella työeh­to­so­pi­muksia. Suoma­lainen sopimus­jär­jes­telmä ja työnte­ki­jöiden työeh­tojen taso pohjau­tuvat valta­kun­nal­li­siin, yleis­si­to­viin työeh­to­so­pi­muk­siin. Nyt tiedämme, että ne katoavat varmuu­della metsä­teol­li­suu­desta. Tekno­lo­gia­teol­li­suu­des­sakin sopimi­seen on odotet­ta­vissa merkit­täviä muutoksia.

Tekno­lo­gia­teol­li­suuden uusi malli antaa mahdol­li­suuden siihen, että alalle solmi­taan yleis­si­tovia työeh­to­so­pi­muksia, mutta asiasta ei ole varmuutta. Valittu toimin­ta­malli nostaa kynnystä yleis­si­tovan valta­kun­nal­lisen työeh­to­so­pi­muksen synty­mi­selle. Yritykset, jotka jäävät uuden työnan­ta­jayh­dis­tyksen ulkopuo­lelle, voivat solmia oman yritys­koh­taisen työehtosopimuksensa.

Minkä­laista sopimisen raken­netta ja sopimus­po­li­tiikkaa uusi Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat ry tavoit­telee? Ensim­mäinen etappi on se, että alan yritykset laajasti hakeu­tui­sivat sen jäseniksi. Työnan­ta­jien laaja järjes­täy­ty­minen on edellytys yleis­si­to­valle työeh­to­so­pi­muk­selle. Oma tarinansa on uuden työnan­ta­jayh­dis­tyksen sopimus­po­li­tiikka ja tavoit­teet työeh­doille. Ollaanko valmiita tekemään nykyistä työeh­to­so­pi­musta vastaava sopimus vai haetaanko merkit­täviä muutoksia työn tekemisen ehtoihin?

Tarvit­semme vahvaa liittojen välistä yhteistyötä

Ennak­ko­aa­vis­tuksen työnan­ta­jien tavoit­teista saa aikai­sem­milla neuvot­te­lu­kier­rok­silla esite­tyistä tavoit­teista ja julki­suu­teen tulleista vaati­muk­sista. Työnan­tajat haluavat luopua palkkojen yleis­ko­ro­tuk­sista ja heidän pitäisi saada entistä enemmän yksipuo­li­sesti päättää kenelle palkan­ko­ro­tuksia annetaan. Työnan­tajat haluavat lisätä työaikaa ja maksaa vain työnteosta. Tämä tarkoittaa sitä, että lomara­hoista tai sairausajan palkoista halutaan tinkiä.

Työeh­to­so­pi­muk­sista työnan­tajat haluavat väljiä raami­so­pi­muksia, jolloin iso osa asioista voitai­siin päättää työpai­koilla. Hyvinä aikoina malli voi toimia, mutta huonom­pana aikana työnte­ki­jöiden turva olisi nykyistä heikompi. Kukapa ei haluaisi lähettää laskua naapu­rille, jos sen vain pystyy tekemään.

Suoma­laisen työeh­to­jär­jes­telmän murros koskettaa ensivai­heessa Teolli­suus­liiton ja Paperi­liiton jäseniä. Asia on kuitenkin ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen yhteinen. Jos työeh­to­so­pi­mukset katoavat tai niiden sisältö heikkenee huomat­ta­vasti nykyi­sestä, on selvää, että vaiku­tukset leviävät jokai­selle toimialalle.

Tässä tilan­teessa tarvit­semme vahvaa liittojen välistä yhteis­työtä ja koordi­naa­tiota. Ja vanhaa tuttua solidaa­ri­suutta niin liittojen välillä kuin liittojen sisällä. Haluamme, että jokainen työntekijä saa palkan­ko­ro­tuksen ja toimivan työeh­to­so­pi­muksen turvak­seen. Siinä meillä jokai­sella riittää työtä tehtäväksi.

JARKKO ELORANTA
Kirjoit­taja on Suomen Ammat­ti­liit­tojen Keskus­jär­jestö SAK:n puheenjohtaja.

20.8.2021