Jari Nilo­saari: Asian­tun­ti­jat hakusessa

Kesä­lo­mat on pian pidetty ja hiljai­selo päät­tyy. Loman aikana seura­sin julkista keskus­te­lua niin poli­tii­kan, koro­nae­pi­de­mian kuin työmark­ki­noi­den­kin osalta. Usein ihmet­te­lin eri ”asian­tun­ti­joi­den” komment­teja sekä lausun­toja milloin mihin­kin asiaan. Eten­kin ihmet­te­lin sitä, että samoilta henki­löiltä kysel­tiin kaik­kiin noihin kolmeen aihe­pii­riin komment­teja. Ja mikä ihmeel­li­sintä, näitä lausun­toja sitten levi­tel­tiin mediassa asian­tun­ti­ja­lausun­toina ja todis­teina siitä, kuinka huonosti koro­nae­pi­de­miaa on hoidettu, kuinka väärää poli­tiik­kaa nykyi­nen valtio­neu­vosto tekee tai kuinka työmark­ki­noita sekä paikal­lista sopi­mista tehdään täysin väärin.

Kuinka moni näistä lausun­to­jen anta­jista tietää, mitä työeh­to­so­pi­muk­sissa on sovittu ja mitä näiden pykä­lien takana on sekä mitä niillä on tarkoi­tettu sovit­ta­vaksi? Osa lausun­to­jen anta­jista ei tiedä, mitä lain mukaan voi sopia, jos työeh­to­so­pi­musta ei ole. Silti nämä lausun­to­jen anta­jat ja media levit­tä­vät tietoja, jotka eivät pidä paik­kaansa. Työeh­to­so­pi­muk­set eivät estä sopi­mista, vaan mahdol­lis­ta­vat sen noudat­taen sopi­mis­jär­jes­tystä ja sopi­mi­sen tapoja, jotka on sovittu yhtei­sesti yrityk­siä edus­ta­vien järjes­tö­jen kanssa.

Jos työeh­to­so­pi­muk­set pois­tu­vat, kape­ne­vat sopi­mi­sen mahdol­li­suu­det eten­kin työai­ko­jen ja osin muiden sopi­mis­mah­dol­li­suuk­sien, kuten vuosi­lo­mien, osalta. Niin sano­tut ”asian­tun­ti­jat” kuiten­kin väit­tä­vät, että työeh­to­so­pi­mus­ten pois­tu­mi­nen helpot­taa paikal­lista sopi­mista ja vain taivas on rajana sopi­mi­sille. Näin ei kuiten­kaan ole, koska tällöin sopi­mista rajoit­ta­vat pakot­ta­vat lait sekä alojen ylei­nen taso tai pitkä­ai­kai­set käytän­nöt. Tämä voi olla myös työnan­ta­jille todel­li­nen yllä­tys, joka vaikeut­taa yritys­ten liike­toi­min­taa ja kilpailukykyä.

Työeh­to­so­pi­muk­set eivät estä sopi­mista, vaan mahdol­lis­ta­vat sen.

Asian­tun­ti­joita työmark­ki­noilla ovat ne, jotka ovat sopi­muk­set tehneet ja sovel­ta­vat niitä. Eivät ne, jotka ovat niitä silloin tällöin luke­neet tai kuul­leet niistä. Jotkut väit­tä­vät, että työn­te­ki­jä­lii­tot eivät tiedä paikal­li­sista sopi­muk­sista eivätkä paikal­li­sesta sopi­mi­sesta mitään. Puhu­taan vain liiton ”herroista” tai ”rouvista” tai liiton norsun­luu­tor­nista. Kuinka monet näistä niin sano­tuista ”asian­tun­ti­joista” edes tietä­vät, ketkä ovat työn­te­ki­jä­lii­ton osalta neuvot­te­li­joina neuvot­te­lu­kun­nissa, johto­kun­nissa tai liiton halli­tuk­sessa. Väitän, että moni­kaan ei tule ajatel­leeksi sitä, että näissä paikoissa istu­vat ne todel­li­set asian­tun­ti­jat, jotka myös sovel­ta­vat sopi­muk­sia käytän­töön ja teke­vät paikal­li­sia sopi­muk­sia. Neuvot­te­luissa ovat mukana myös liit­to­jen henki­lö­kun­nan parhaat asian­tun­ti­jat, jotka tietä­vät, mitä on sovittu ja mitä sopi­muk­silla on tarkoitettu.

Miksi meiltä ei sitten usein­kaan kysytä lausun­toja työmark­kina-asioi­hin? Siinäpä kysy­mys, jota on hyvä miet­tiä. Halu­taanko, että äänemme ei kuulu? Onko kyseessä tahto heiken­tää työn­te­ki­jöi­den asemaa työpai­koilla? Syynä voi olla myös ideo­lo­gi­nen toive, että liit­to­jen toimin­taa pitää rajoittaa.

Toivon­kin, että todel­li­sia asian­tun­ti­joita kuul­laan ja oikeaa tietoa paikal­li­sista sopi­mi­sesta väli­te­tään niin tiedo­tus­vä­li­neissä kuin myös työpaikoilla.

JARI NILOSAARI
Teol­li­suus­lii­ton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

10.8.2021