Jari Nilosaari: Asian­tun­tijat hakusessa

Kesälomat on pian pidetty ja hiljai­selo päättyy. Loman aikana seurasin julkista keskus­telua niin politiikan, koronae­pi­de­mian kuin työmark­ki­noi­denkin osalta. Usein ihmet­telin eri ”asian­tun­ti­joiden” komment­teja sekä lausun­toja milloin mihinkin asiaan. Etenkin ihmet­telin sitä, että samoilta henki­löiltä kysel­tiin kaikkiin noihin kolmeen aihepii­riin komment­teja. Ja mikä ihmeel­li­sintä, näitä lausun­toja sitten levitel­tiin mediassa asian­tun­ti­ja­lausun­toina ja todis­teina siitä, kuinka huonosti koronae­pi­de­miaa on hoidettu, kuinka väärää politiikkaa nykyinen valtio­neu­vosto tekee tai kuinka työmark­ki­noita sekä paikal­lista sopimista tehdään täysin väärin.

Kuinka moni näistä lausun­tojen antajista tietää, mitä työeh­to­so­pi­muk­sissa on sovittu ja mitä näiden pykälien takana on sekä mitä niillä on tarkoi­tettu sovit­ta­vaksi? Osa lausun­tojen antajista ei tiedä, mitä lain mukaan voi sopia, jos työeh­to­so­pi­musta ei ole. Silti nämä lausun­tojen antajat ja media levit­tävät tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Työeh­to­so­pi­mukset eivät estä sopimista, vaan mahdol­lis­tavat sen noudat­taen sopimis­jär­jes­tystä ja sopimisen tapoja, jotka on sovittu yhtei­sesti yrityksiä edusta­vien järjes­töjen kanssa.

Jos työeh­to­so­pi­mukset poistuvat, kapenevat sopimisen mahdol­li­suudet etenkin työai­kojen ja osin muiden sopimis­mah­dol­li­suuk­sien, kuten vuosi­lo­mien, osalta. Niin sanotut ”asian­tun­tijat” kuitenkin väittävät, että työeh­to­so­pi­musten poistu­minen helpottaa paikal­lista sopimista ja vain taivas on rajana sopimi­sille. Näin ei kuiten­kaan ole, koska tällöin sopimista rajoit­tavat pakot­tavat lait sekä alojen yleinen taso tai pitkä­ai­kaiset käytännöt. Tämä voi olla myös työnan­ta­jille todel­linen yllätys, joka vaikeuttaa yritysten liike­toi­mintaa ja kilpailukykyä.

Työeh­to­so­pi­mukset eivät estä sopimista, vaan mahdol­lis­tavat sen.

Asian­tun­ti­joita työmark­ki­noilla ovat ne, jotka ovat sopimukset tehneet ja sovel­tavat niitä. Eivät ne, jotka ovat niitä silloin tällöin lukeneet tai kuulleet niistä. Jotkut väittävät, että työnte­ki­jä­liitot eivät tiedä paikal­li­sista sopimuk­sista eivätkä paikal­li­sesta sopimi­sesta mitään. Puhutaan vain liiton ”herroista” tai ”rouvista” tai liiton norsun­luu­tor­nista. Kuinka monet näistä niin sanotuista ”asian­tun­ti­joista” edes tietävät, ketkä ovat työnte­ki­jä­liiton osalta neuvot­te­li­joina neuvot­te­lu­kun­nissa, johto­kun­nissa tai liiton halli­tuk­sessa. Väitän, että monikaan ei tule ajatel­leeksi sitä, että näissä paikoissa istuvat ne todel­liset asian­tun­tijat, jotka myös sovel­tavat sopimuksia käytän­töön ja tekevät paikal­lisia sopimuksia. Neuvot­te­luissa ovat mukana myös liittojen henki­lö­kunnan parhaat asian­tun­tijat, jotka tietävät, mitä on sovittu ja mitä sopimuk­silla on tarkoitettu.

Miksi meiltä ei sitten usein­kaan kysytä lausun­toja työmark­kina-asioihin? Siinäpä kysymys, jota on hyvä miettiä. Halutaanko, että äänemme ei kuulu? Onko kyseessä tahto heikentää työnte­ki­jöiden asemaa työpai­koilla? Syynä voi olla myös ideolo­ginen toive, että liittojen toimintaa pitää rajoittaa.

Toivonkin, että todel­lisia asian­tun­ti­joita kuullaan ja oikeaa tietoa paikal­li­sista sopimi­sesta välite­tään niin tiedo­tus­vä­li­neissä kuin myös työpaikoilla.

JARI NILOSAARI
Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

10.8.2021