Järjes­täy­ty­mi­nen ammat­ti­liit­toi­hin on ihmi­soi­keus. Suomessa ei kannat­taisi kokeilla työelä­män ihmi­soi­keuk­sien polke­mista. Maail­malta on jo riit­tä­västi havain­toja siitä, mitä sellai­sesta seuraa.

13.2.2020

– On vaikea kuvi­tella, että työnan­taja ihan hyvää hyvyyt­tään korjaisi räikeät epäoi­keu­den­mu­kai­suu­det tai tekisi turvat­to­masta työstä turval­lista. Kyllä jonkun niitä on vaadit­tava. Ihmis­ten on järjes­täy­dyt­tävä ammat­ti­liit­toi­hin ja puolus­tet­tava poru­kalla oikeuksiaan.

Näin kiteyt­tää ammat­ti­liit­to­jen olemas­sao­lon oikeu­tuk­sen ja tehtä­vän kansain­vä­li­sen toimin­nan suun­nit­te­lija Tarja Valto­nen SASKista. SASK on Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Soli­daa­ri­suus­kes­kus. Kaikki Teol­li­suus­lii­ton edel­tä­jät olivat aikoi­naan keskusta perus­ta­massa, ja Teol­li­suus­liitto tukee sitä edel­leen. SASK on ”työelä­män ihmi­soi­keus­jär­jestö”, jolla on meneil­lään 35 eri hanketta kahdek­sassa eri maassa.

Miksi Teol­li­suus­liitto on myös viimei­sim­mässä liit­to­ko­kouk­ses­saan päät­tä­nyt lait­taa yhden prosen­tin jäsen­mak­su­tu­lois­taan köyhem­missä maissa tais­te­le­vien liit­to­jen tuke­mi­seen? Vastauk­set on Valto­sen mielestä helppo antaa.

– Ensin­nä­kin se on reilua. Ihmi­soi­keu­det, kuten järjes­täy­ty­mi­soi­keus, lakko-oikeus ja kollek­tii­vi­nen neuvot­te­luoi­keus, kuulu­vat aivan kaikille. Toiseksi, työelä­män huonoilla käytän­nöillä on tapana levitä maasta toiseen nopeam­min kuin hyvillä. Kolman­neksi, jos työn­te­ki­jöillä olisi kaik­kialla kohtuul­li­set työolot, ei yrityk­sillä olisi niin suurta houku­tusta siir­tää tehtai­taan halvan työvoi­man perässä pois Suomesta. Ei olisi enää niin paljon turva­sa­ta­mia kaik­kein törkeim­min käyt­täy­ty­ville firmoille, Valto­nen alleviivaa.

Ay-liike toimii vahti­koi­rana myös niille suoma­lai­sille yrityk­sille, jotka yrit­tä­vät polkea työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sia muualla.

OIKEUDETTOMIEN TODELLISUUS

– Kävin Malawissa teks­tii­li­teh­taassa etelä-afrik­ka­lai­sen liit­to­to­ve­rin kanssa. Kemial­lis­ten värjäy­sai­nei­den käry oli niin valtava, että pystyin olemaan siellä vain 15 minuut­tia. Silmät vuoti­vat ja yskitti. Lähdimme sitten yhdessä etelä-afrik­ka­lai­sen kave­rini kanssa etsi­mään ulko-ovea, jotta pääsi­simme pois. Ei muuten ollut helppo tehtävä.

– Ja ihmi­set teki­vät työtään lähinnä paljain käsin. Mietin, mitä tämä kaikki vaikut­taa terveyteen.

– Jos työn­te­ki­jöillä ei ole perus­oi­keuk­sia eikä oikeutta neuvo­tella yhdessä työeh­dois­taan, jokai­nen ymmär­tää, mitä siitä seuraa. Ylipit­kiä päiviä, sairauk­sia, vammau­tu­mi­sia, kuolemantapauksia.

Valto­nen ei usko niitä­kään väit­teitä, joiden mukaan Bangla­des­hin hiki­pa­jat toimi­vat nais­ten tasa-arvon uranuurtajina.

– Tasa-arvon yhtenä mitta­rina käytetty nais­ten osal­lis­tu­mi­nen työelä­mään ei kerro mitään siitä, miten hyvin tai huonosti ihmi­nen työl­lään elää. Bangla­des­hin köyhältä maaseu­dulta kaupun­kiin lähte­nyt nuori nainen tekee pitkiä päiviä raskaassa työssä ja lähet­tää rahaa koti­ky­lään. Olot voivat olla turvat­to­mat. Tuskin siinä jää paljoa aikaa lähteä ilta­kou­luun tai uuden amma­tin opis­ke­luun, Valto­nen huomauttaa.

”HE” NÄYTTÄVÄT MALLIA ”MEILLE”

– Potkut uhkaa­vat koko ajan. Pomo ilkei­lee. Olosuh­teet ovat sata kertaa vaikeam­mat kuin meillä. Silti nämä ihmi­set uskal­ta­vat toimia ja saavat asioita aikai­seksi, Valto­nen kuvai­lee köyhem­pien maiden ammat­ti­liit­toak­tii­vien saavutuksia.

Valto­nen kertoo, että moni SASKin toimin­nassa mukana ollut suoma­lai­nen kiteyt­tää ammat­ti­liit­to­to­ve­reilta oppi­mansa näin:

– Pitäi­sikö meidän­kin alkaa aktii­vi­sem­min puut­tua asioi­hin, nostaa peffamme penkistä?

Työnan­ta­jat lobbauspuuhissa

– Kuka nyt ihmi­soi­keuk­sia kehtaisi julki­sesti vastus­taa? Mutta me tiedämme, että yritys­vas­tuu­la­kia vastaan loba­taan kabi­ne­teissa ja käytä­villä, osa yritys­ten etujär­jes­töistä lobbaa, Sonja Finér toteaa.

Finér on Finnwatch-järjes­tön toimin­nan­joh­taja. Järjestö tutkii yritys­toi­min­nan globaa­leja vaiku­tuk­sia. Viime edus­kun­ta­vaa­lien alla järjestö veti kampan­jaa yritys­vas­tuu­lain saami­seksi Suomeen, kump­pa­ni­naan muiden muassa Teol­li­suus­liitto. Laki perus­tuisi YK:n määri­tel­miin yritys­ten niin sano­tusta huolel­li­suus­vel­voit­teesta. Lain avulla olisi tietyissä tilan­teissa mahdol­lista saat­taa Suomessa toimi­vat yrityk­set oikeu­del­li­seen vastuuseen arvo­ket­ju­jensa ihmisoikeusrikkomuksista.

– Poliit­ti­sille päät­tä­jille on nyt saatava painetta, jotta laki saadaan sääde­tyksi ja jotta siitä saadaan kunnianhimoinen.

LAKI LEIMOJA PAREMPI

– On helppo kirjoit­taa sinne Code of Conduc­tiin (eetti­siin toimin­taoh­jei­siin), että yritys kunnioit­taa työn­te­ki­jöi­den vapaata järjes­täy­ty­mi­soi­keutta ja vapaata neuvot­te­luoi­keutta. Mutta harvalla yrityk­sellä on osaa­mista tai mahdol­li­suuk­sia edis­tää niitä, esimerk­kinä Male­sian öljypalmuplantaasit.

– Tutki­mal­lamme tilalla oli RSPO-vastuul­li­suus­ser­ti­fi­kaatti, joka edel­lytti työn­te­ki­jöille oikeutta järjes­täy­tyä ja neuvo­tella. Mutta käytän­nössä ammat­ti­lii­ton pääsy plan­taa­sille estet­tiin milloin millä­kin teko­syyllä tai oikeus­teitse niin, että työnan­ta­jan ei tarvin­nut tunnus­taa ammat­ti­liit­toa neuvottelukumppanikseen.

– Plan­taa­silla oli siir­to­työ­läi­siä Nepa­lista ja Myan­ma­rista. Kun audi­toi­jat (tarkas­ta­jat) kävi­vät tiloilla, työn­te­ki­jät eivät pysty­neet rapor­toi­maan väärin­käy­tök­sistä, koska heillä ei ollut edes tietoa mitä ammat­ti­liitto mahtaa tarkoittaa.

Finér toteaa, että Neste on ollut nyt mukana korjaa­massa kysei­sen öljy­pal­mu­ti­lan oloja Finnwatc­hin tutki­mus­ten seurauksena.

Toimin­nan­joh­taja pitää serti­fi­kaat­teja kyllä tarpeel­li­sina työka­luina yrityk­sille, mutta laki olisi parempi.

– Yritys­ten intres­sissä on saada leima tuot­tee­seensa. Tämän seurauk­sena serti­fioin­teja kilpai­lu­te­taan eli etsi­tään se, joka tekee halvim­malla. Valvon­nan laatu heik­ke­nee, kritee­rejä lieven­ne­tään, syntyy porsaanreikiä.

IDEOLOGIA VÄRITTÄÄ KESKUSTELUN

Suomen ajan­koh­tai­sessa keskus­te­lussa ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä musta­maa­la­taan ideo­lo­gi­sista syistä.

– Tämä­hän se aika hassua onkin. Täällä Suomessa ay-liikettä yrite­tään ajaa aggres­sii­vi­sesti ja aktii­vi­sesti heikom­maksi. Mutta ne suoma­lais­yri­tyk­set, jotka käyt­tä­vät alihank­ki­joita ihmi­soi­keuk­sien riski­maista, suhtau­tu­vat ammat­tiyh­dis­tys­liik­kee­seen myön­tei­sesti. Ne huomaa­vat nopeasti, että niissä maissa, joissa ay-liike on heikko, on räikeitä epäkoh­tia. Ne huomaa­vat, että olisi paljon helpom­paa, jos ay-liike valvoisi oloja suoma­lais­yri­tys­ten puolesta.

– Voisi avar­taa maail­man­ku­vaa, jos työnan­ta­jat kävi­si­vät katso­massa, millaista meininki on esimer­kiksi Intiassa tai Male­siassa. Siellä ei ole vahvaa ay-liikettä.

”JÄRJESTÄKÄÄ, PITÄKÄÄ KONEISTO KUNNOSSA”

– Espanja on karmai­seva esimerkki siitä, mitä tapah­tuu, jos ay-liike on liian heikko puolus­ta­maan työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sia ja jäädään poliit­tis­ten suhdan­tei­den armoille.

Nykyi­nen työelä­mä­kon­sultti, teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den maail­man­lii­ton IndustriAll:in enti­nen pääsih­teeri Jyrki Raina toteaa, että Espan­jassa porva­ri­hal­li­tus halusi murs­kata tes-järjes­tel­mät. Työnan­ta­jat saivat runnot­tua läpi paikal­lis­ten sopi­mus­ten ensi­si­jai­suu­den valta­kun­nal­li­siin työeh­to­so­pi­muk­siin nähden.

– Jäljelle ei jäänyt oikeas­taan muita rajoja kuin vähim­mäis­pal­kan minimi ja työajan maksimi.

Taus­ta­syy on sangen alhai­nen järjes­täy­ty­mi­saste. Työpai­koilla ammat­ti­lii­ton edus­ta­jien on ollut pakko suos­tua työeh­to­jen heikennyksiin.

Raina tuntee erit­täin hyvin euroop­pa­lais­ten työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­lu­jär­jes­tel­mät. Työnan­ta­ja­puo­len missiona on Rainasta aina ollut ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen heiken­tä­mi­nen. Mutta nyt globaali yritys­maa­ilma on nähnyt, miten käte­vää olisi pyörit­tää bisnestä ilman kiusal­lista ay-liikettä.

– Ylei­seu­roop­pa­lai­nen trendi on nyt siir­tää sopi­mista paikal­li­selle tasolle, kansal­li­selle tasolle pitäisi jättää niin vähän kuin mahdol­lista. Työnan­ta­jat puhu­vat tieten­kin keske­nään, he halua­vat levit­tää ”hyviä käytän­töjä”, joita he ovat nähneet Kiinassa ja muissa epäde­mo­kraat­ti­sissa maissa.

Raina yllyt­tää­kin Teol­li­suus­liit­toa jatka­maan järjes­tä­mis­toi­min­taa eli suun­ni­tel­mal­lista jäsen­han­kin­taa yhdis­tet­tynä aktii­vis­ten ja työn­te­ki­jöi­den luot­ta­musta naut­ti­vien luot­ta­mus­mies­ten verkos­ton levit­tä­mi­seen. ”Pitä­kää koneisto kunnossa”, Raina tiivistää.

Suomen työmark­ki­noi­den nykyi­sessä neuvot­te­luil­ma­pii­rissä Rainaa huolet­taa moni­kin seikka.

– En näe Suomessa sellaista luot­ta­muk­sen ilma­pii­riä, joka vallit­see Ruot­sissa tai Tans­kassa. Sanoi­sin, että yrit­tä­jä­puo­lelta puut­tuu ammat­ti­tai­toa, varsin­kin pienissä yrityk­sissä. Suury­ri­tys­ten johdossa voi taas olla talous- ja tekno­ko­neita, jotka eivät ymmärrä henki­sestä puolesta ja ihmis­ten johta­mi­sesta mitään.

Suoma­lai­sen ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen tulisi Rainan mielestä osoit­taa, että ne puolus­ta­vat pieni­palk­kai­sim­pien­kin etuja, ja tasa-arvosta puhu­vien liit­to­jen tulisi määrä­tie­toi­sesti itse nostaa nuoria ja naisia johtopaikoille.

– Teko­jen on vastat­tava sanoja. Muuten ammat­tiyh­dis­tys­liike menet­tää uskottavuutensa.

”PETTYMYKSEN PURKAMISTA”

– Onhan tämä aika kama­laa, kun työnan­ta­ja­puo­len on toivot­tava talou­den alamäkeä.

Näin ironi­soi maan nykyistä työmark­ki­nail­ma­pii­riä Tapio Berg­holm, Itä-Suomen yliopis­ton dosentti ja ay-liik­keen moneen kertaan luodan­nut tutkija.

– Työnan­ta­ja­jär­jes­töt meni­vät usko­maan omia asian­tun­ti­joi­taan, joilla olikin väärä käsi­tys talou­den nopeasta hyyty­mi­sestä. EK:n näkö­kul­masta maassa on vielä väärän­lai­nen halli­tus. Työnan­ta­jien on nyt kiuku­tel­tava. Niiden mielestä kiky ei ollut­kaan tarpeeksi raju, Berg­holm kuvailee.

Julki­suus on pääsään­töi­sesti hyvin toimeen­tu­le­vien puolella, eli Björn ”Nalle” Wahl­roos on miljo­nää­rinä aina viisas. Mutta miten Wahl­roo­sin väite Suomen joutu­mi­sesta ”Uruguayn tielle” voidaan ottaa tosissaan?

– Vuonna 1991 Suomi oli Argen­tii­nan tiellä, joten siinä mielessä tämä ei ole mikään suuri inno­vaa­tio. Mutta miten suoma­lai­sesta eläke­tur­vasta ja eläk­keistä voidaan löytää syy etelä-amerik­ka­lais­ten lihan­tuot­ta­ja­val­tioi­den talous­on­gel­miin, sitä en ymmärrä. Ja kun demo­ni­soi­daan ennen kello seit­se­mää töihin lähte­viä ihmi­siä, on ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen tehtä­vänä puolus­taa heitä. Ay-liik­keen parhain puoli on se, että se pystyy kokoa­maan nämä ihmi­set yhteen. Pienillä panok­silla saadaan puheen­vuoro suoma­lai­sessa yhteiskunnassa.

Julki­suus­tais­te­lussa pitää ay-liik­keen muis­taa oma mandaattinsa.

– Ammat­ti­liit­to­jen toimit­si­joilla pitää olla kohtuul­li­sen hyvä ymmär­rys ajan­koh­tai­sen keskus­te­lun teemoista. Pitää olla vähän kuin palo­kunta, olla niin hyvin valmis­tau­tu­nut, että pysty­tään nopeasti vastaa­maan väit­tei­siin julkisuudessa.

– Ammat­ti­lii­ton työn­te­ki­jöi­den pitää tietää, millä palkoilla heidän liit­tonsa jäse­net teke­vät työtä. Pitää tietää, miten sosi­aa­li­tur­van muutok­set tai vero­rat­kai­sut vaikut­ta­vat jäseniin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN