Onko työvoimapula tarua vai totta – miten saada koulutus, osaaminen, palkka ja alueelliset tarpeet kohtaamaan?

teollisuusliitto

Työvoimapula on ristiriitainen käsite. Kyse on tekijöiden ja osaajien taidoista sekä ihmisten liikkumisesta työn perässä. Kyse on myös työnantajan haluttomuudesta maksaa ammattitaidolla tehdystä työstä. Onko todellista pulaa, onko pulaa osaajista, tai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja?

ITSENÄINEN JA JOPA KANSAINVÄLINEN TYÖURA PUUSEPPÄNÄ RAISIOSSA – MUTTA TEKIJÖISTÄ PULAA

”Viimeisten 20 vuoden aikana Paattimaakareilla ei ole kertaakaan lomautettu, ja aina on töitä riittänyt”, pääluottamusmies Mika Lehikoinen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakarit Oy:ssä Raisiossa näkyy tekemisen meininki. Yhdestä ovesta sisään tulee massiivipuuta, toisesta päästä on lähtenyt elementtejä jopa presidentin Kultaranta 8 -alukseen tai kilometreittäin kaiteita hyttikäytäville. Puusepistä vain on pulaa.

Mika Lehikoinen on ollut Paattimaakarit Oy:ssä töissä kaksikymmentä vuotta puuseppänä, viimeiset neljä niistä pääluottamusmiehenä.

– Kertaakaan ei ole lomautettu, aina on töitä riittänyt.

Yritys tekee sisustus- ja pintamateriaaliratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille.

– Vuoden aikana ei tule kahta samanlaista kappaletta valmistettavaksi, Lehikoinen kertoo. Hän itse on päätynyt alalle merimiehen ammatin kautta, siirtynyt siitä veneiden sisustuspuusepäksi, tehnyt keittiökalusteita – ja ollut nyt 20 vuotta Paattimaakareilla.

Telakkateollisuus on se, mikä Paattimaakareita työllistää.

– Töitä tehdään kahdessa vuorossa, että päästään koneille. Kyllä työntekijöitä saisi olla enemmänkin, siltä tuntuu, Lehikoinen tuumaa.

Toimitusjohtaja Sami Nurmela sanoo, että puusepistä on Varsinais-Suomessa pulaa. Yrityksen 32 puusepästä seitsemän kokeneemman kaartin ammattilaista on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle.

– Emme odota, että löytyy samanlainen taitaja, mutta jos edes nuori ammattimies, ei ole oikein niitäkään, Nurmela sanoo. Kokemuksen puute ei välttämättä ole pärjäämisen este. Jonkinnäköinen perusosaaminen pitää olla ja kyky omaksua uusia asioita sekä motivaatio tehdä työ kunnolla.

Puuseppiä koulutetaan Turussa vähän. Nurmela katsoo, että seudulla ei ole työttömänä ammattitaitoisia puuseppiä, jotka haluavat tehdä töitä. Vallalla on myös se ajatus, että kun on kouluttauduttu johonkin ammattiin, vasta sitten mietitään, mitä tehdään oikeasti elämässä.

Paattimaakarit tekee tekee sisustus­- ja pintamateriaali­ratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille. Puuseppä Kyösti Kulju työssään. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakareilla on ollut rekrytointi auki viimeiset pari vuotta suoraan tai rekrytointifirmojen kautta lähes koko ajan.

– Teollisuus ei ole nuorison mielestä kauhean seksikästä. Nuoret haluavat kehittämään tietokonepelejä. Telakkateollisuus meidätkin elättää, mutta kun uutisoidaan työvoimatarpeesta, niin se, että puusepille on kysyntää, ei tule välttämättä missään esille.

Nurmela sanoo, että palkat ovat alhaisemmat kuin monilla muilla teollisuudenaloilla, mikä vähentää työn vetovoimaa, mutta kannattavuuden ehdoilla eletään. Kilpailijat ovat ihan muualta kuin Suomesta.

– Elinehto on silti osaava henkilökunta, vain sillä voidaan pärjätä. Toinen ammattikunta ovat maalarit, heidän löytämisensä on yhtä tuskaista.

Uuden maalarin saaminen oli liki ihme. Maalaria oli haettu pitkään ilman minkäännäköistä tärppiä.

Kun Lehikoisen kanssa kierretään hallissa, siellä näkyy itsenäisen tekemisen meininki. Jokainen on keskittynyt tehtäväänsä.

– Tiedonkulku on tärkeää. Tämä on tällainen hallittu kaaos.

Työ on teollista työtä, jossa ratkaisut on pohdittava itse, vaikka työkavereiden kanssa voi yhdessä joskus miettiä hankalimpia tilanteita. Työssä on myös ripaus vapautta ja kansainvälisyyttä.

– Ruokailu ei kuulu työaikaan, mutta ruokatauon pituutta ei ole määrätty.

Lopputuotteita on käyty asentamassa Karibialle, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan. Lehikoinen tekee työt kuitenkin mielellään ihan tutusti Raisiossa.

Paattimaakarit Oy:n puuseppä Oskari Koivisto. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT EIVÄT SATU KOHDAKKAIN

Ammattibarometri kertoo työvoimapulasta tai ylitarjonnasta kaksi kertaa vuodessa. Barometrin mukaan pulaa on myös esimerkiksi konepaja- ja metallituotteiden kokoonpanijoista useissa maakunnissa. Paksulevysepistä on pulaa vain paikoitellen. Ohutlevysepistä on pulaa enemmän ja suorastaan huutava tarve itärajalla, akselilla Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala ja Kainuu.

Teollisuuden ammattiryhmistä pulaa on myös hitsaajista sekä kaasuleikkaajista isossa osassa Suomea, mutta erityisesti Kainuun, Etelä-Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen kulmilla. Samalla barometri osoittaa juuri esimerkiksi hitsaajien osalta, että sekä kysyntää että tarjontaa löytyy. Hitsaajia on viimeisimpien kuukausitilastojen mukaan ollut työttöminä noin 1 600 ja työpaikkoja on tarjolla 1200.

Kovin pula sen enempää ohutlevysepistä ja hitsaajistakaan ei ole telakka-alueilla vaan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Yle uutiset uutisoi 23.1.2019, että työvoimapulaa valittelevat telakat haalivat tekijöitä ulkomailta erilaisten alihankintaketjujen myötä. Samaan aikaan työttömät laivanrakentajat eivät tuntuneet kelpaavan. Työttöminä oli TE-toimistojen tilastojen mukaan sisustuskirvesmiehiä, putkiasentajia, hitsaajia, ohutlevyseppiä, paksulevyseppiä ja laivasähköasentajia yhteensä jopa tuhat.

– Ammattibarometri kertoo työvoiman tarpeesta eri puolilla Suomea. Se on puutteellinen siksi, että se ei selvitä pulan taustatekijöitä, työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala sanoo. Barometri perustuu TE-toimistojen tekemiin arvioihin.

Kun Varsinais-Suomen telakoille on tullut tilauksia, olisi voinut olettaa, että siellä näkyisi suurta pulaa teollisuuden osalta. Ammattibarometrin mukaan tilanne näytti kuitenkin samalta, mitä maassa keskimäärin.

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila näkee metallialan esimerkkinä tietyntyyppisestä kohtaanto-ongelmasta, jossa työttömät eivät työllisty työvoimatarpeesta huolimatta.

Teollisuusliiton aktiivimallikyselyyn (2018) vastasi 2700 Teollisuusliiton jäsentä. Siinä selvisi, miten yksilöllisiä tilanteet voivat työttömien kohdalla olla. On esimerkiksi yli 55-vuotiaita, jotka eivät tahdo saada töitä mistään tai päästä edes haastatteluun. Osalla taidot voivat olla vanhentuneita tai ne eivät ole riittäviä, vaikka olisi pitkä työura takana. Tekijällä voi olla myös erityisammattitaitoja, mutta työnantajalla ei ole tälle osaamiselle käyttöä tai halua maksaa siitä.

Työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa on eroja alueellisesti. Etelän ja lännen suurilla teollisuustyönantajilla ja niiden alihankkijoilla on kova tarve rekrytoida uusia osaajia, kun tilauskirjat ovat täynnä. Nuoret ja työikäiset ovat niitä, jotka muuttavat työn perässä.

Työvoimatarvetta paikataan myös vuokratyövoimalla tai alihankinnalla. Kun alihankintaa ketjutetaan, tilaajavastuulain velvoitteet loppuvat lyhyeen. Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan seuraamaan vain oman sopimuskumppaninsa osalta, että tämä noudattaa yleisellä tasolla lakisääteisiä velvoitteita, kuten että yritys on maksanut veronsa. Kun alihankintaa ketjutetaan, yksi yritys valvoo toista ja ketjun päässä on usein ulkomaisia työntekijöitä.

Hyviäkin uutisia on.

– Veronumerot halutaan ottaa käyttöön telakoilla, tätä ehdotetaan hallitusohjelmassa. Ylipäätään ne tulisi saada kaikille aloille, Anttila sanoo. Tämä on keino lisätä valvontaa.

SEKÄ PULAA ETTÄ RATKAISUJA

Memar Oy:n tilaongelma ratkesi, kun yritys osti toimintansa lopettaneen kenkätehtaan tilat Seinäjoelta. Memarin toimitusjohtaja Jukka Koivusalo vielä tyhjässä hallissa. KUVA JOHANNES TERVO

Ammattibarometrissa teollisuuden aloista työvoimapulan liki kärkikymmeniköstä löytyvät koneenasentajat ja koneistajat. Pulaa niistä on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, jonka Memar Oy vahvistaa. Teollisuuden varaosa- ja koneenrakennusyritys Memar toimii Virroilla, Pirkkalassa, Seinäjoella ja Toijalassa. Kaikkiaan yrityksessä on noin 80 työntekijää.

– Näkisin työvoimapulan enemmän osaamispulana, Memar Oy:n toimitusjohtaja Jukka Koivusalo toteaa.

Yrityksellä on nettisivuillaan jatkuva haku CNC-koneistajista Virroille ja Seinäjoelle. Osittain on nostettu kädet pystyyn eli haetaan pikemmin teollisuustyöntekijöitä, joista yritetään itse kouluttaa sopivia tekijöitä. Koivusalo epäilee, että atk-ala on tullut kilpailemaan teollisuustyön puolelle. Koivusalo kertoo, että on itse käynyt ammattikoulun 1970-luvulla.

– Silloin ammattikouluun päästiin, hän painottaa. Nyt alasta kiinnostuneita on liian vähän. Aiemmin rassattiin pyöriä ja mopoja itse, nyt ne viedään korjaamoon. Kädentaitoja ei osata siten kuin ennen. Myös automaatio hoitaa tilannetta toisesta päästä.

– Pula on nimenomaan niistä, jotka oikeasti osaavat jotakin. Heitä ei oikein tahdo saada rahallakaan.

Memarin työnjohtaja Aku Hirvilampi. KUVA JOHANNES TERVO

Työnjohtaja Aku Hirvilampi Memarin Seinäjoen toimipaikasta näkee, että koneistajien pula on este jopa toiminnan laajentamiselle.

– Hakemuksiakin voi tulla, mutta jos haetaan suoraan CNC-koneistajia, hakemuksia ei tule välttämättä ollenkaan.

Yrityksessä ei riitä se, että osaa käyttää laitteita, kun joku muu on ensin tehnyt kaikki asetukset – siis tällin valmiiksi. Koneistajan täytyy itse osata enemmän.

– Me teemme tosi paljon yhteistyötä Sedun ammattikoulun kanssa työssäoppimispuolella. Opettajien kanssa keskustellaan ja opiskelijoita on harjoittelussa, kun koululta on tarpeita, Hirvilampi kertoo.

Paras ratkaisu on ollut lähteä puhtaalta pöydältä kouluttamaan itse oppimiskykyistä tekijää.

– Se on paras tie. Se ei ole se lyhin, mutta mikäpä olisi. Kaikki valmiit koneistajat ovat oikeasti töissä.

– Juuri otin vakituisesti töihin tämän kaverin koulusta suoraan, vaikka poika lähtee armeijaan tammikuussa, mutta hänellä on asenne kohdallaan. Hän oli meillä työssä oppimassa, siinä on hyvä oppiva nuori kaveri. Sillä tuli työpaikka.

”Vanhempani ihmettelivät, kun sain heti vakipaikan. Itsellä ei ole kokemusta työn hakemisesta, eikä sitä oikein käsitä, kuinka iso asia se on”, Seinäjoen Memarille työllistynyt Eetu Hirvi sanoo. KUVA JOHANNES TERVO

Eetu Hirvi opiskeli Seinäjoella ammattikoulussa kone- ja metallialalla ja valitsi kakkosvuonna suuntautumiseksi CNC-koneistuksen. Hän tuli Memariin harjoitteluun ja teki siellä myös loppuharjoittelun. Hirvi valmistui ammattikoulusta keväällä CNC-koneistajaksi.

– Kun oppilaita on paljon ja opettajia on vain yksi, ja koneet kaikki vähän erilaisia, niin koulu antoi perusteet. Mutta ei itseään valmiiksi voi kai koskaan sanoa, Hirvi tuumaa.

Loppuharjoittelussa hänelle alettiin puhua, että töitä olisi ja kiinnostaisiko työpaikka.

– Kyllä sitä on jotakin tehnyt vissiin oikein? Vanhemmat ihmettelivät varmaan enemmän, kun sain heti vakipaikan. Itselläni ei ole kokemusta työn hakemisesta, enkä oikein vielä edes itse käsitä, kuinka iso asia se on.

Hirven isä on tehnyt töitä metallialan yrittäjänä, ja poika pyöri siinä aina mukana.

– Ainakin tällä hetkellä ala tuntuu ihan mukavalta. Olen aina tottunut, että oikeasti tehdään, se ei minulle ole ollut mikään ongelma. Tämä on mukava työpaikka, kaikkien kanssa tulee toimeen ja olen tykännyt.

Opiskelukavereista ovat työllistyneet vähintäänkin osa-aikaisesti kaikki ne, joita koulu myös oikeasti kiinnosti.

– Meidänkin kouluun oli tosi vähän hakijoita, sinne tuli myös niitä, joilla ei oikein ollut mielenkiintoa. Ne, jotka todella halusivat tälle alalle, ovat aika hyvin saaneet töitä.

Memarin CNC-koneistaja Eetu Hirvi työssään. KUVA JOHANNES TERVO

 

TYÖSSÄ ENEMMÄN SUOMALAISIA KUIN KOSKAAN

Vuonna 2019 Suomessa on Tilastokeskuksen työvoimakeskuksen mukaan työllisiä enemmän kuin koskaan eli 2 571 000. Mika Tuomaalan kokoaman raportin mukaan yli 2,5 miljoonaan on päästy myös vuonna 2008 ja sitä ennen vuonna 1989. Tämän perusteella voisi ajatella, että nyt, jos koskaan on pula työntekijöistä, koska niin moni on töissä. Silti runsaat 200 000 ihmistä on myös työttöminä.

Työvoiman saatavuus on kuitenkin ammattibarometrin mukaan vaikeutunut kaikkialla Suomessa. Kainuussa lähestytään jo tilannetta, että puolella työvoimaa hakeneista on vaikeuksia rekrytoinneissaan.

RYNTÄYS METSÄALALLE OLISI TARPEEN

Metsäkoneyrittäjä, Kainuun Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Markku Haverinen Hakka Oy:stä näkee, että työvoimapula on Kainuussa täyttä totta useammassakin yrityksessä.

– Se ei ole pelkästään metsäkonealan ongelma, metallipuolellakaan tekijöitä ei ole.

– Sanotaan, että euro on paras konsultti, mutta siinä pitäisi meidän asiakkaittemme [metsäteollisuuden] tulla kyllä vastaan. Me maksamme TES:in mukaisia palkkoja, jotkut jopa parempia. Toki sitä maksaisi työntekijöille enemmänkin, mutta ensin pitäisi saada rahaa asiakkailta.

Metsäteollisuudessa tehdään koko ajan hyvää tulosta, mutta koneyrittäjien mediaani liiketulos on Haverisen mukaan prosentti tai kaksi. Palkkojen nostaminen olisi hänen mukaansa suunta, jossa yritykset maksavat itsensä kuoliaiksi, vaikka metsäteollisuus tarvitsee puunsa.

– Me voimme pienentää yrityksemme tai jopa lopettaa ne.

Koneyrityksille tarvittaisiin siis Haverisen mukaansa enemmän katetta.

Maaseudulla näkee selkeästi sen, että osa nuorista opiskelee ja lähtee sitten pois paikkakunnalta. Osa jää pyörimään kylänraittia. Työntekijät eivät ehkä ole kadonneet, vaan työnteko ei jostakin syystä kiinnosta.

– Vaikka uusi hallitus on purkamassa aktiivimallia, joka ei ole hyvä, niin tarvittaisiin sitä, että työ kannustaisi aina.

”Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin.”

Metsäkonekuljettajilta vaaditaan kykyä itsenäiseen työhön. Haverinen näkee, että puhelimet eivät ole työssä haitaksi.

– Pojat puhuvat paljon. Aina kun heille soittaa, puhuvat he toista puhelua. Jotkut ovat sitä mieltä, että se vaikeuttaa työntekoa, mutta minä en ole sellaista huomannut. On seuraa siinä työssä.

Haverisen yritys Kuhmossa työllistää 20 henkeä.

– Metsätalous koko Suomessa on tärkeää, pikkukylillä vielä tärkeämpi.

Työhaluja yritetään myös herätellä, monella tavalla. Työvoimaa Kainuun metsiin -hanke jatkuu seuraavat pari vuotta. Hankkeessa tehdään metsätalouden mainetyötä ja houkutellaan ihmisiä vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan metsäalan töihin.

Haverinen odotteleekin nyt ryntäystä alalle. Jos ennen ongelmana on ollut esimerkiksi  metsäkonealan kausiluontoisuus, talven kiire, kevään kelirikko, nämäkin ovat nyt tasoittuneet ja puuta tarvitaan koko ajan.

– Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin. Tästä huolimatta asiakas katsoi, että pitäisi vain saada puuta. Mutta kun ei ole ottaa ylimääräisiä ukkoja tuuraamaan, ja vakituisista jokainen on lomansa ansainnut.

Haverinen odottaa tilanteen muuttuvan.

– Kunhan mennään vuosi pari ja jos yksikin tehdashanke toteutuu, niin niitten on pakko ruveta huomaamaan, että kohta meidän ei tarvitse mennä sinne, missä on töitä, vaan sinne, missä ollaan valmiita maksamaan.

TYÖNHAKU ON VAIKEAA, MUTTA NIIN ON REKRYTOINTIKIN

– Kaikissa suhdannetilanteissa on jonkin verran työvoiman saatavuusongelmia, työvoiman rekrytointia tutkinut TEM:in tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kertoo.

Työnantajille tehtyjen haastattelututkimusten mukaan vaikeuksia on ollut 40 prosentissa rekrytoinneista. 15 prosentissa se on merkinnyt todellista työntekijäpulaa: rekrytointiongelma ei ole ratkennut ollenkaan.

– Usein työvoimapula on osaamis- ja koulutuskysymys sekä kysymys siitä, onko se työvoima oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

”Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa.”

Räisäsen muistuttaa myös, että Suomessa väestörakenne on sellainen, että väestönkasvu on vain maahanmuuton varassa. Olennainen kysymys on, miten nopeasti uudet tekijät saadaan töihin tai heille sopivaa osaamista. Oli maahantulon syy mikä tahansa, ennen pitkää se muuttuu työmarkkinakysymykseksi.

Hän uskoo, että työnhakijoille löytyy mahdollisuuksia, mutta on vaikeasti työllistyviä henkilöitä ja vaikeasti täytettäviä paikkoja. Helppo osuus alkaa olla töissä.

– Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa, Räisänen sanoo.

AITO ONGELMA – JA KEPPIHEVONEN

Koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski vastaa SAK:ssa koulutus-, maahanmuutto- ja työvoimapolitiikan tiimistä. Hän näkee, että työvoimapula on aito ongelma, jota samalla käytetään keppihevosena, kun halutaan halpatyövoimaa.

Heinikoski muistuttaa, että takana oli 10 laihaa vuotta. Osa työnantajista tottui siihen, että oli helppo tehdä täsmärekrytointia. Hän onkin haastanut työnantajia nostamaan itse omien työntekijöidensä osaamistasoa.

– Välillä haetaan osaajia niin kovilla kriteereillä, että ne eivät ole tästä maailmasta.

Jo yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää suomalaisessa työelämässä alasta ja koulutuksesta riippumatta.

– Tämä on räikeässä ristiriidassa tavoitteeseen työurien pidentämistä.

Myös työnantajien rekrytointimenetelmät ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa.

SAK:n ekonomistien läpikäymät tilastotiedot näyttävät, että palkkaliukumat eivät ole kasvaneet. Jos olisi todellinen työvoimapula, tulisi korotuksia TES-palkkojen tai yleiskorotusten päälle. Niitä on Heinikosken mukaan vähän, mutta ei läheskään sitä luokkaa, mitä voisi olla.

SAK::n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski.

On tarpeen miettiä, minkälaisia osaajia tarvitaan 10 vuoden päästä, ettei tauti kroonistu.

– Koulutus on investointi, vastavalmistunut ei ole samanlainen kuin uusi kone, joka tuottaa heti, tarvitaan pitkäjänteistä ajattelua.

Heinikoski näkee, että esimerkiksi alan vaihtajille tulisi olla tarjolla lyhyempiä koulutuksia.  Oppisopimus ei ole ihmelääke kaikkeen, silti sen kehittämisessä olisi mahdollisuuksia. Rakennuspuolella on jo kokeiltu oppisopimusta jatkoksi toisen vuoden opintojen jälkeen.

– Teollisuuteenkin pitäisi kehittää tällaisia 2+1 -malleja.

Yhä useammassa työssä tarvitaan tietoteknisiä taitoja, joiden puuttuessa voi epäonnistua sekä työnhaussa että työssä suoriutumisessa. Tai rautaistakin osaamista on, mutta pitkän työttömyysjakson jälkeen sitä pitäisi päivittää.

– Oikeasti ne voivat olla asioita, joita ei ole mikään amerikantemppu opiskella. Vastaantuloa tarvitaan molemmin puolin. Työntekijän pitää rohjeta ja työnantajan ohjata.

Koulutuksessa tarvitaan isoja ratkaisuja, joita on nyt esimerkiksi hallitusohjelmassa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen. Pelkän peruskoulun käyneillä työllisyysaste on 45 prosenttia, ammatillisen koulutuksen käyneillä 70 prosenttia.

Ammatillisen koulutukseen tarvitaan ehjiä koulupäiviä, koulutuksen laatua ja opettajia.

– Vähän on menty liikaa itseopiskelun ja ohjautuvuuden maailmaan. Tämä oli ihan hyvä suunta hallitukselta, että opettajaresursseja lisätään.

TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA PITÄÄ MYÖS HYÖDYNTÄÄ

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila katsoo, että työvoimaa on saatavilla sekä kotimaasta että Euroopan unionista. Työvoiman liikkuvuus on yksi mahdollisuus, jolla työ löytää tekijänsä myös Suomessa. Suomen työehdoilla ja TES:in mukaisella palkalla myös muut kuin EU-kansalaiset voivat tehdä töitä suomalaisten rinnalla.

Anttilan mukaan työntekijöitä myös löydetään, kun maksetaan sopimusten ja ammattitaidon mukaisesti. Hyvällä työpaikalla on muitakin vetäviä keinoja: vakituinen työ, hyvä työilmapiiri ja toimiva johtaminen. Työvoimapulan käsite taas viittaa pikemmin haluun rakentaa Suomeen useamman portaan työmarkkinat.

– On ollut myös esityksiä siitä, että maahanmuuttajille pitäisi maksaa vähemmän palkkaa. Työvoimapulan käsite on viritetty tähän halpatyövoiman suuntaan, Anttila sanoo.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

Työvoimapulan sijaan Anttila puhuisi työvoiman kysynnästä ja alueellisesta saatavuusongelmasta. Teollisuusliiton pääluottamusmiehille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vuokratyön teettäminen sekä esimerkiksi alihankinta ovat lisääntyneet eli työntekijöitä löydetään kyllä. Osaajia löydetään myös rahalla.

– Tästä saatiin pääluottamusmiehiltä kymmenittäin vastauksia, että työnantaja rekrytoi lisärahalla. Oma työntekijä saa rekrytointipalkkion, jos vinkkaa toisesta työntekijästä, joka siirtyy taloon muualta.

Myöskään ammatillisen koulutuksen reformin tulokset eivät vielä näy. Reformin idea oli lisätä työssäoppimista ja uudistaa ammattikoulutuksen rahoitusta, niin että osa rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista ja siitä, että tutkinto tarjoaa edellytyksiä jatko-opintoihin. Muutos aiheutti sen, että monia ei- tuottavia linjoja lakkautettiin. Nuoret eivät myöskään rynnistä teollisuuden aloille, mikä osaltaan vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, eikä uusia tekijöitä valmistu toivottua tahtia.

Työntekijätarpeeseen on vastattu myös organisoimalla työtä uudelleen automaation avulla esimerkiksi puutuoteteollisuudessa vaneritehtaalla.

– Sillä on aika mielenkiintoinen vaikutus, miesten ja naisten palkat ovat nimittäin lähentyneet toisiaan. Kun teollisuustyöstä on tullut enemmän älylaji uuden teknologian ansiosta, on syntynyt myös tasapalkka-aloja, Anttila toteaa.

TEKSTI SINI SILVÀN

”Teknologia-alan osaajista on pulaa”

”Kannattaa panostaa työntekijöiden palkkoihin ja alan imagoon”, ehdottaa Transtechin Otanmäen tehtaan pääluottamusmies Jouni Lämpsä.

Škoda Transtechin tiedotteen mukaan isot hankkeet, muun muassa vuonna 2021 alkava Latvian paikallisjunien valmistus merkitsee kainuulaisella Otanmäen tehtaalla satojen uusien työntekijöiden palkkaamista.

– Tulevaisuutta ajatellen se tuo varmuutta työntekijöille, pääluottamusmies Jouni Lämpsä sanoo.

Hänen mukaansa henkilöstölle isot tilaukset ovat myönteisiä uutisia.

– Kun tiedostetaan, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja osaajista on pulaa, niin tietyllä tavalla ovat työntekijöiden markkinat, joka toivottavasti näkyy plussana myös syksyn tes-neuvotteluissa.

– Silloin kun osaavasta työvoimasta on pulaa ja tulee kilpailua työntekijöistä, niin jollakin tapaa sen pitäisi olla signaali työnantajille, että mikäli he haluavat alan parasta työvoimaa käyttöön, niin palkalla ja työntekijöiden oikeuksia ja olosuhteita parantamalla pystyy lisäämään työn vetovoimaisuutta.

ALAA VAIHTANEISSA POTENTIAALISIA TEKIJÖITÄ

Lämpsän mukaan eläköitymisen ja alhaisen syntyvyyden takia osaavan työvoiman löytyminen on Kainuussa haaste, mutta teknologia-alalla on vielä mahdollista reserviä.

– Aikaisempien lamavuosien aikaan ihmiset vaihtoivat alaa muistakin kuin terveydellisistä syistä. Siellä on paljon henkilöitä, jotka ovat käyneet metallialalle toisen asteen koulutuksen, mutta he ovat uudelleen kouluttautuneet huonon työllisyystilanteen takia. Siellä voisi olla potentiaalista osaamista, vaikka he eivät ole tällä hetkellä työn hakijoina.

– Pitäisi selvittää, saisiko näitä ihmisiä vielä palaamaan alalle. Silloin syntyisi heidän jäljiltään muille aloille lisää työpaikkoja ja alueen työllisyys paranisi.

TODELLISUUS IMAGOA PAREMPI

Tekijöitä ehditään Lämpsän mukaan myös kouluttaa moniin uusien tilausten vaativiin tehtäviin muuntokoulutuksella. Jotta koulutukseen saadaan hakijoita, alan imago kaipaa kohennusta. Hänen mukaansa ihmisten mielikuva teknologiateollisuudesta on negatiivisempi kuin todellisuus, koska kehitystä on tapahtunut.

– Pitäisi edelleen panostaa olosuhteisiin, vaikka ne ovatkin parantuneet. Imagoon vaikuttavat investoinnit ja myös se, miten työntekijöiden asiat hoidetaan. En puhu pelkästään omasta firmasta vaan teknologia-alasta yleensäkin.

– Se on kuitenkin niin, että pelialat ja muut vastaavat kiinnostavat nuoria. Teknologia-alan imagolle täytyisi tehdä jotain. Pitäisi saada päivitetty tieto peruskouluihin ja toisen asteen koulutukseen, että nuoret valitsisivat alan.

TÖITÄ EUROOPASTA JA KOTIMAASTA

Škoda Transtech valmistaa Otanmäessä raitiovaunuja ja junia. Pelkästään vuonna 2021 alkavan ja 2024 päättyvän Latvian paikallisjunien tilauksen arvo on 250 miljoonaa euroa. Valmistusohjelmassa on myös raitiovaunujen teko Saksan Mannheimiin sekä kotimaiset VR:n ja kuntien raideliikenne-hankkeet.

Lämpsän mukaan Škodan tulo tehtaan omistajaksi on helpottanut kansainvälistymistä.

– Se on tuonut mukanaan referenssejä. Paremmin pääsee kansainvälisille markkinoille, kun on nimekäs omistaja.

Parhaillaan Otanmäen tehtaalla työskentelee runsaat 400 työntekijää ja yli sata vuokratyöntekijää.

TEKSTI JARI ISOKORPI

 

KUVITUS ERIC LERAILLEZ
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOHANNES TERVO