Työvoi­ma­pula on risti­rii­tainen käsite. Kyse on tekijöiden ja osaajien taidoista sekä ihmisten liikku­mi­sesta työn perässä. Kyse on myös työnan­tajan halut­to­muu­desta maksaa ammat­ti­tai­dolla tehdystä työstä. Onko todel­lista pulaa, onko pulaa osaajista, tai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja?

ITSENÄINEN JA JOPA KANSAINVÄLINEN TYÖURA PUUSEPPÄNÄ RAISIOSSA – MUTTA TEKIJÖISTÄ PULAA

Paatti­maa­karit Oy:ssä Raisiossa näkyy tekemisen meininki. Yhdestä ovesta sisään tulee massii­vi­puuta, toisesta päästä on lähtenyt element­tejä jopa presi­dentin Kulta­ranta 8 ‑alukseen tai kilomet­reit­täin kaiteita hytti­käy­tä­ville. Puuse­pistä vain on pulaa.

Mika Lehikoinen on ollut Paatti­maa­karit Oy:ssä töissä kaksi­kym­mentä vuotta puusep­pänä, viimeiset neljä niistä pääluottamusmiehenä.

– Kertaa­kaan ei ole lomau­tettu, aina on töitä riittänyt.

Yritys tekee sisustus- ja pinta­ma­te­ri­aa­li­rat­kai­suja erityi­sesti laivanvarustamoille.

– Vuoden aikana ei tule kahta saman­laista kappa­letta valmis­tet­ta­vaksi, Lehikoinen kertoo. Hän itse on päätynyt alalle merimiehen ammatin kautta, siirtynyt siitä veneiden sisus­tus­puuse­päksi, tehnyt keittiö­ka­lus­teita – ja ollut nyt 20 vuotta Paattimaakareilla.

Telak­ka­teol­li­suus on se, mikä Paatti­maa­ka­reita työllistää.

– Töitä tehdään kahdessa vuorossa, että päästään koneille. Kyllä työnte­ki­jöitä saisi olla enemmänkin, siltä tuntuu, Lehikoinen tuumaa.

Toimi­tus­joh­taja Sami Nurmela sanoo, että puuse­pistä on Varsi­nais-Suomessa pulaa. Yrityksen 32 puuse­pästä seitsemän kokeneemman kaartin ammat­ti­laista on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle.

– Emme odota, että löytyy saman­lainen taitaja, mutta jos edes nuori ammat­ti­mies, ei ole oikein niitä­kään, Nurmela sanoo. Kokemuksen puute ei välttä­mättä ole pärjää­misen este. Jonkin­nä­köinen perus­osaa­minen pitää olla ja kyky omaksua uusia asioita sekä motivaatio tehdä työ kunnolla.

Puuseppiä koulu­te­taan Turussa vähän. Nurmela katsoo, että seudulla ei ole työttö­mänä ammat­ti­tai­toisia puuseppiä, jotka haluavat tehdä töitä. Vallalla on myös se ajatus, että kun on koulut­tau­duttu johonkin ammat­tiin, vasta sitten mieti­tään, mitä tehdään oikeasti elämässä.

Paatti­maa­ka­reilla on ollut rekry­tointi auki viimeiset pari vuotta suoraan tai rekry­toin­ti­fir­mojen kautta lähes koko ajan.

– Teolli­suus ei ole nuorison mielestä kauhean seksi­kästä. Nuoret haluavat kehit­tä­mään tieto­ko­ne­pe­lejä. Telak­ka­teol­li­suus meidätkin elättää, mutta kun uutisoi­daan työvoi­ma­tar­peesta, niin se, että puuse­pille on kysyntää, ei tule välttä­mättä missään esille.

Nurmela sanoo, että palkat ovat alhai­semmat kuin monilla muilla teolli­suu­de­na­loilla, mikä vähentää työn vetovoimaa, mutta kannat­ta­vuuden ehdoilla eletään. Kilpai­lijat ovat ihan muualta kuin Suomesta.

– Elinehto on silti osaava henki­lö­kunta, vain sillä voidaan pärjätä. Toinen ammat­ti­kunta ovat maalarit, heidän löytä­mi­sensä on yhtä tuskaista.

Uuden maalarin saaminen oli liki ihme. Maalaria oli haettu pitkään ilman minkään­nä­köistä tärppiä.

Kun Lehikoisen kanssa kierre­tään hallissa, siellä näkyy itsenäisen tekemisen meininki. Jokainen on keskit­tynyt tehtäväänsä.

– Tiedon­kulku on tärkeää. Tämä on tällainen hallittu kaaos.

Työ on teollista työtä, jossa ratkaisut on pohdit­tava itse, vaikka työka­ve­reiden kanssa voi yhdessä joskus miettiä hanka­limpia tilan­teita. Työssä on myös ripaus vapautta ja kansainvälisyyttä.

– Ruokailu ei kuulu työai­kaan, mutta ruoka­tauon pituutta ei ole määrätty.

Loppu­tuot­teita on käyty asenta­massa Karibialle, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Espan­jaan. Lehikoinen tekee työt kuitenkin mielel­lään ihan tutusti Raisiossa.

TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT EIVÄT SATU KOHDAKKAIN

Ammat­ti­ba­ro­metri kertoo työvoi­ma­pu­lasta tai ylitar­jon­nasta kaksi kertaa vuodessa. Barometrin mukaan pulaa on myös esimer­kiksi konepaja- ja metal­li­tuot­teiden kokoon­pa­ni­joista useissa maakun­nissa. Paksu­le­vy­se­pistä on pulaa vain paikoi­tellen. Ohutle­vy­se­pistä on pulaa enemmän ja suoras­taan huutava tarve itära­jalla, akselilla Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala ja Kainuu.

Teolli­suuden ammat­ti­ryh­mistä pulaa on myös hitsaa­jista sekä kaasu­leik­kaa­jista isossa osassa Suomea, mutta erityi­sesti Kainuun, Etelä-Pohjan­maan ja Kaakkois-Suomen kulmilla. Samalla barometri osoittaa juuri esimer­kiksi hitsaa­jien osalta, että sekä kysyntää että tarjontaa löytyy. Hitsaajia on viimei­sim­pien kuukausi­ti­las­tojen mukaan ollut työttö­minä noin 1 600 ja työpaik­koja on tarjolla 1200.

Kovin pula sen enempää ohutle­vy­se­pistä ja hitsaa­jis­ta­kaan ei ole telakka-alueilla vaan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Yle uutiset uutisoi 23.1.2019, että työvoi­ma­pulaa valit­te­levat telakat haalivat tekijöitä ulkomailta erilaisten alihan­kin­ta­ket­jujen myötä. Samaan aikaan työttömät laivan­ra­ken­tajat eivät tuntu­neet kelpaavan. Työttö­minä oli TE-toimis­tojen tilas­tojen mukaan sisus­tus­kir­ves­miehiä, putkia­sen­tajia, hitsaajia, ohutle­vy­seppiä, paksu­le­vy­seppiä ja laiva­säh­kö­asen­tajia yhteensä jopa tuhat.

– Ammat­ti­ba­ro­metri kertoo työvoiman tarpeesta eri puolilla Suomea. Se on puutteel­linen siksi, että se ei selvitä pulan tausta­te­ki­jöitä, työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön (TEM) neuvot­te­leva virka­mies Mika Tuomaala sanoo. Barometri perustuu TE-toimis­tojen tekemiin arvioihin.

Kun Varsi­nais-Suomen telakoille on tullut tilauksia, olisi voinut olettaa, että siellä näkyisi suurta pulaa teolli­suuden osalta. Ammat­ti­ba­ro­metrin mukaan tilanne näytti kuitenkin samalta, mitä maassa keskimäärin.

Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila näkee metal­lialan esimerk­kinä tietyn­tyyp­pi­sestä kohtaanto-ongel­masta, jossa työttömät eivät työllisty työvoi­ma­tar­peesta huolimatta.

Teolli­suus­liiton aktii­vi­mal­li­ky­se­lyyn (2018) vastasi 2700 Teolli­suus­liiton jäsentä. Siinä selvisi, miten yksilöl­lisiä tilan­teet voivat työttö­mien kohdalla olla. On esimer­kiksi yli 55-vuotiaita, jotka eivät tahdo saada töitä mistään tai päästä edes haastat­te­luun. Osalla taidot voivat olla vanhen­tu­neita tai ne eivät ole riittäviä, vaikka olisi pitkä työura takana. Tekijällä voi olla myös erityi­sam­mat­ti­tai­toja, mutta työnan­ta­jalla ei ole tälle osaami­selle käyttöä tai halua maksaa siitä.

Työvoiman kysyn­nässä ja tarjon­nassa on eroja alueel­li­sesti. Etelän ja lännen suurilla teolli­suus­työ­nan­ta­jilla ja niiden alihank­ki­joilla on kova tarve rekry­toida uusia osaajia, kun tilaus­kirjat ovat täynnä. Nuoret ja työikäiset ovat niitä, jotka muuttavat työn perässä.

Työvoi­ma­tar­vetta paika­taan myös vuokra­työ­voi­malla tai alihan­kin­nalla. Kun alihan­kintaa ketju­te­taan, tilaa­ja­vas­tuu­lain velvoit­teet loppuvat lyhyeen. Tilaa­ja­vas­tuu­laki velvoittaa tilaajan seuraa­maan vain oman sopimus­kump­pa­ninsa osalta, että tämä noudattaa yleisellä tasolla lakisää­teisiä velvoit­teita, kuten että yritys on maksanut veronsa. Kun alihan­kintaa ketju­te­taan, yksi yritys valvoo toista ja ketjun päässä on usein ulkomaisia työntekijöitä.

Hyviäkin uutisia on.

– Veronu­merot halutaan ottaa käyttöön telakoilla, tätä ehdote­taan halli­tus­oh­jel­massa. Ylipää­tään ne tulisi saada kaikille aloille, Anttila sanoo. Tämä on keino lisätä valvontaa.

SEKÄ PULAA ETTÄ RATKAISUJA

Ammat­ti­ba­ro­met­rissa teolli­suuden aloista työvoi­ma­pulan liki kärki­kym­me­ni­köstä löytyvät konee­na­sen­tajat ja koneis­tajat. Pulaa niistä on esimer­kiksi Etelä-Pohjan­maalla, jonka Memar Oy vahvistaa. Teolli­suuden varaosa- ja koneen­ra­ken­nus­yritys Memar toimii Virroilla, Pirkka­lassa, Seinä­joella ja Toija­lassa. Kaikkiaan yrityk­sessä on noin 80 työntekijää.

– Näkisin työvoi­ma­pulan enemmän osaamis­pu­lana, Memar Oy:n toimi­tus­joh­taja Jukka Koivusalo toteaa.

Yrityk­sellä on netti­si­vuil­laan jatkuva haku CNC-koneis­ta­jista Virroille ja Seinä­joelle. Osittain on nostettu kädet pystyyn eli haetaan pikemmin teolli­suus­työn­te­ki­jöitä, joista yrite­tään itse kouluttaa sopivia tekijöitä. Koivusalo epäilee, että atk-ala on tullut kilpai­le­maan teolli­suus­työn puolelle. Koivusalo kertoo, että on itse käynyt ammat­ti­koulun 1970-luvulla.

– Silloin ammat­ti­kou­luun päästiin, hän painottaa. Nyt alasta kiinnos­tu­neita on liian vähän. Aiemmin rassat­tiin pyöriä ja mopoja itse, nyt ne viedään korjaa­moon. Käden­tai­toja ei osata siten kuin ennen. Myös automaatio hoitaa tilan­netta toisesta päästä.

– Pula on nimeno­maan niistä, jotka oikeasti osaavat jotakin. Heitä ei oikein tahdo saada rahallakaan.

Työnjoh­taja Aku Hirvi­lampi Memarin Seinä­joen toimi­pai­kasta näkee, että koneis­ta­jien pula on este jopa toiminnan laajentamiselle.

– Hakemuk­siakin voi tulla, mutta jos haetaan suoraan CNC-koneis­tajia, hakemuksia ei tule välttä­mättä ollenkaan.

Yrityk­sessä ei riitä se, että osaa käyttää laitteita, kun joku muu on ensin tehnyt kaikki asetukset – siis tällin valmiiksi. Koneis­tajan täytyy itse osata enemmän.

– Me teemme tosi paljon yhteis­työtä Sedun ammat­ti­koulun kanssa työssä­op­pi­mis­puo­lella. Opetta­jien kanssa keskus­tel­laan ja opiske­li­joita on harjoit­te­lussa, kun koululta on tarpeita, Hirvi­lampi kertoo.

Paras ratkaisu on ollut lähteä puhtaalta pöydältä koulut­ta­maan itse oppimis­ky­kyistä tekijää.

– Se on paras tie. Se ei ole se lyhin, mutta mikäpä olisi. Kaikki valmiit koneis­tajat ovat oikeasti töissä.

– Juuri otin vakitui­sesti töihin tämän kaverin koulusta suoraan, vaikka poika lähtee armei­jaan tammi­kuussa, mutta hänellä on asenne kohdal­laan. Hän oli meillä työssä oppimassa, siinä on hyvä oppiva nuori kaveri. Sillä tuli työpaikka.

Eetu Hirvi opiskeli Seinä­joella ammat­ti­kou­lussa kone- ja metal­lia­lalla ja valitsi kakkos­vuonna suuntau­tu­mi­seksi CNC-koneis­tuksen. Hän tuli Memariin harjoit­te­luun ja teki siellä myös loppu­har­joit­telun. Hirvi valmistui ammat­ti­kou­lusta keväällä CNC-koneistajaksi.

– Kun oppilaita on paljon ja opettajia on vain yksi, ja koneet kaikki vähän erilaisia, niin koulu antoi perus­teet. Mutta ei itseään valmiiksi voi kai koskaan sanoa, Hirvi tuumaa.

Loppu­har­joit­te­lussa hänelle alettiin puhua, että töitä olisi ja kiinnos­tai­siko työpaikka.

– Kyllä sitä on jotakin tehnyt vissiin oikein? Vanhemmat ihmet­te­livät varmaan enemmän, kun sain heti vakipaikan. Itsel­läni ei ole kokemusta työn hakemi­sesta, enkä oikein vielä edes itse käsitä, kuinka iso asia se on.

Hirven isä on tehnyt töitä metal­lialan yrittä­jänä, ja poika pyöri siinä aina mukana.

– Ainakin tällä hetkellä ala tuntuu ihan mukavalta. Olen aina tottunut, että oikeasti tehdään, se ei minulle ole ollut mikään ongelma. Tämä on mukava työpaikka, kaikkien kanssa tulee toimeen ja olen tykännyt.

Opiske­lu­ka­ve­reista ovat työllis­ty­neet vähin­täänkin osa-aikai­sesti kaikki ne, joita koulu myös oikeasti kiinnosti.

– Meidänkin kouluun oli tosi vähän hakijoita, sinne tuli myös niitä, joilla ei oikein ollut mielen­kiintoa. Ne, jotka todella halusivat tälle alalle, ovat aika hyvin saaneet töitä.

TYÖSSÄ ENEMMÄN SUOMALAISIA KUIN KOSKAAN

Vuonna 2019 Suomessa on Tilas­to­kes­kuksen työvoi­ma­kes­kuksen mukaan työllisiä enemmän kuin koskaan eli 2 571 000. Mika Tuomaalan kokoaman raportin mukaan yli 2,5 miljoo­naan on päästy myös vuonna 2008 ja sitä ennen vuonna 1989. Tämän perus­teella voisi ajatella, että nyt, jos koskaan on pula työnte­ki­jöistä, koska niin moni on töissä. Silti runsaat 200 000 ihmistä on myös työttöminä.

Työvoiman saata­vuus on kuitenkin ammat­ti­ba­ro­metrin mukaan vaikeu­tunut kaikkialla Suomessa. Kainuussa lähes­ty­tään jo tilan­netta, että puolella työvoimaa hakeneista on vaikeuksia rekrytoinneissaan.

RYNTÄYS METSÄALALLE OLISI TARPEEN

Metsä­ko­ney­rit­täjä, Kainuun Koney­rit­tä­jien varapu­heen­joh­taja Markku Haverinen Hakka Oy:stä näkee, että työvoi­ma­pula on Kainuussa täyttä totta useam­mas­sakin yrityksessä.

– Se ei ole pelkäs­tään metsä­ko­nealan ongelma, metal­li­puo­lel­la­kaan tekijöitä ei ole.

– Sanotaan, että euro on paras konsultti, mutta siinä pitäisi meidän asiak­kait­temme [metsä­teol­li­suuden] tulla kyllä vastaan. Me maksamme TES:in mukaisia palkkoja, jotkut jopa parempia. Toki sitä maksaisi työnte­ki­jöille enemmänkin, mutta ensin pitäisi saada rahaa asiakkailta.

Metsä­teol­li­suu­dessa tehdään koko ajan hyvää tulosta, mutta koney­rit­tä­jien mediaani liike­tulos on Haverisen mukaan prosentti tai kaksi. Palkkojen nosta­minen olisi hänen mukaansa suunta, jossa yritykset maksavat itsensä kuoliaiksi, vaikka metsä­teol­li­suus tarvitsee puunsa.

– Me voimme pienentää yrityk­semme tai jopa lopettaa ne.

Koney­ri­tyk­sille tarvit­tai­siin siis Haverisen mukaansa enemmän katetta.

Maaseu­dulla näkee selkeästi sen, että osa nuorista opiskelee ja lähtee sitten pois paikka­kun­nalta. Osa jää pyöri­mään kylän­raittia. Työnte­kijät eivät ehkä ole kadon­neet, vaan työnteko ei jostakin syystä kiinnosta.

– Vaikka uusi hallitus on purka­massa aktii­vi­mallia, joka ei ole hyvä, niin tarvit­tai­siin sitä, että työ kannus­taisi aina.

Viime vuonna en lomaut­tanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin.

Metsä­ko­ne­kul­jet­ta­jilta vaadi­taan kykyä itsenäi­seen työhön. Haverinen näkee, että puhelimet eivät ole työssä haitaksi.

– Pojat puhuvat paljon. Aina kun heille soittaa, puhuvat he toista puhelua. Jotkut ovat sitä mieltä, että se vaikeuttaa työntekoa, mutta minä en ole sellaista huomannut. On seuraa siinä työssä.

Haverisen yritys Kuhmossa työllistää 20 henkeä.

– Metsä­ta­lous koko Suomessa on tärkeää, pikku­ky­lillä vielä tärkeämpi.

Työha­luja yrite­tään myös herätellä, monella tavalla. Työvoimaa Kainuun metsiin ‑hanke jatkuu seuraavat pari vuotta. Hankkeessa tehdään metsä­ta­louden maine­työtä ja houku­tel­laan ihmisiä vaihta­maan alaa ja koulut­tau­tu­maan metsä­alan töihin.

Haverinen odotte­leekin nyt ryntäystä alalle. Jos ennen ongel­mana on ollut esimer­kiksi  metsä­ko­nealan kausi­luon­toi­suus, talven kiire, kevään kelirikko, nämäkin ovat nyt tasoit­tu­neet ja puuta tarvi­taan koko ajan.

– Viime vuonna en lomaut­tanut ketään, hädin tuskin lomat pidet­tiin. Tästä huoli­matta asiakas katsoi, että pitäisi vain saada puuta. Mutta kun ei ole ottaa ylimää­räisiä ukkoja tuuraa­maan, ja vakitui­sista jokainen on lomansa ansainnut.

Haverinen odottaa tilan­teen muuttuvan.

– Kunhan mennään vuosi pari ja jos yksikin tehdas­hanke toteutuu, niin niitten on pakko ruveta huomaa­maan, että kohta meidän ei tarvitse mennä sinne, missä on töitä, vaan sinne, missä ollaan valmiita maksamaan.

TYÖNHAKU ON VAIKEAA, MUTTA NIIN ON REKRYTOINTIKIN

– Kaikissa suhdan­ne­ti­lan­teissa on jonkin verran työvoiman saata­vuuson­gelmia, työvoiman rekry­tointia tutkinut TEM:in tutki­mus­joh­taja Heikki Räisänen kertoo.

Työnan­ta­jille tehtyjen haastat­te­lu­tut­ki­musten mukaan vaikeuksia on ollut 40 prosen­tissa rekry­toin­neista. 15 prosen­tissa se on merkinnyt todel­lista työnte­ki­jä­pulaa: rekry­toin­tion­gelma ei ole ratkennut ollenkaan.

– Usein työvoi­ma­pula on osaamis- ja koulu­tus­ky­symys sekä kysymys siitä, onko se työvoima oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Rekry­tointi ja sopivan hakijan löytä­minen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnha­ku­kaan ole helppoa.

Räisäsen muistuttaa myös, että Suomessa väestö­ra­kenne on sellainen, että väestön­kasvu on vain maahan­muuton varassa. Olennainen kysymys on, miten nopeasti uudet tekijät saadaan töihin tai heille sopivaa osaamista. Oli maahan­tulon syy mikä tahansa, ennen pitkää se muuttuu työmarkkinakysymykseksi.

Hän uskoo, että työnha­ki­joille löytyy mahdol­li­suuksia, mutta on vaikeasti työllis­tyviä henki­löitä ja vaikeasti täytet­täviä paikkoja. Helppo osuus alkaa olla töissä.

– Rekry­tointi ja sopivan hakijan löytä­minen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnha­ku­kaan ole helppoa, Räisänen sanoo.

AITO ONGELMA – JA KEPPIHEVONEN

Koulutus- ja työlli­syy­s­asioiden päällikkö Mikko Heini­koski vastaa SAK:ssa koulutus‑, maahan­muutto- ja työvoi­ma­po­li­tiikan tiimistä. Hän näkee, että työvoi­ma­pula on aito ongelma, jota samalla käyte­tään keppi­he­vo­sena, kun halutaan halpatyövoimaa.

Heini­koski muistuttaa, että takana oli 10 laihaa vuotta. Osa työnan­ta­jista tottui siihen, että oli helppo tehdä täsmä­rek­ry­tointia. Hän onkin haastanut työnan­tajia nosta­maan itse omien työnte­ki­jöi­densä osaamistasoa.

– Välillä haetaan osaajia niin kovilla kritee­reillä, että ne eivät ole tästä maailmasta.

Jo yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää suoma­lai­sessa työelä­mässä alasta ja koulu­tuk­sesta riippumatta.

– Tämä on räikeässä risti­rii­dassa tavoit­tee­seen työurien pidentämistä.

Myös työnan­ta­jien rekry­toin­ti­me­ne­telmät ovat vanhen­tu­neet kymme­nessä vuodessa.

SAK:n ekono­mis­tien läpikäymät tilas­to­tiedot näyttävät, että palkka­liu­kumat eivät ole kasva­neet. Jos olisi todel­linen työvoi­ma­pula, tulisi korotuksia TES-palkkojen tai yleis­ko­ro­tusten päälle. Niitä on Heini­kosken mukaan vähän, mutta ei lähes­kään sitä luokkaa, mitä voisi olla.

On tarpeen miettiä, minkä­laisia osaajia tarvi­taan 10 vuoden päästä, ettei tauti kroonistu.

– Koulutus on inves­tointi, vasta­val­mis­tunut ei ole saman­lainen kuin uusi kone, joka tuottaa heti, tarvi­taan pitkä­jän­teistä ajattelua.

Heini­koski näkee, että esimer­kiksi alan vaihta­jille tulisi olla tarjolla lyhyempiä koulu­tuksia.  Oppiso­pimus ei ole ihmelääke kaikkeen, silti sen kehit­tä­mi­sessä olisi mahdol­li­suuksia. Raken­nus­puo­lella on jo kokeiltu oppiso­pi­musta jatkoksi toisen vuoden opintojen jälkeen.

– Teolli­suu­teenkin pitäisi kehittää tällaisia 2+1 ‑malleja.

Yhä useam­massa työssä tarvi­taan tieto­tek­nisiä taitoja, joiden puuttuessa voi epäon­nistua sekä työnhaussa että työssä suoriu­tu­mi­sessa. Tai rautais­takin osaamista on, mutta pitkän työttö­myys­jakson jälkeen sitä pitäisi päivittää.

– Oikeasti ne voivat olla asioita, joita ei ole mikään ameri­kan­temppu opiskella. Vastaan­tuloa tarvi­taan molemmin puolin. Työntekijän pitää rohjeta ja työnan­tajan ohjata.

Koulu­tuk­sessa tarvi­taan isoja ratkai­suja, joita on nyt esimer­kiksi halli­tus­oh­jel­massa oleva oppivel­vol­li­suuden piden­tä­minen. Pelkän perus­koulun käyneillä työlli­syy­saste on 45 prosenttia, ammatil­lisen koulu­tuksen käyneillä 70 prosenttia.

Ammatil­lisen koulu­tuk­seen tarvi­taan ehjiä koulu­päiviä, koulu­tuksen laatua ja opettajia.

– Vähän on menty liikaa itseo­pis­kelun ja ohjau­tu­vuuden maail­maan. Tämä oli ihan hyvä suunta halli­tuk­selta, että opetta­ja­re­surs­seja lisätään.

TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA PITÄÄ MYÖS HYÖDYNTÄÄ

Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila katsoo, että työvoimaa on saata­villa sekä kotimaasta että Euroopan unionista. Työvoiman liikku­vuus on yksi mahdol­li­suus, jolla työ löytää tekijänsä myös Suomessa. Suomen työeh­doilla ja TES:in mukai­sella palkalla myös muut kuin EU-kansa­laiset voivat tehdä töitä suoma­laisten rinnalla.

Anttilan mukaan työnte­ki­jöitä myös löyde­tään, kun makse­taan sopimusten ja ammat­ti­taidon mukai­sesti. Hyvällä työpai­kalla on muitakin vetäviä keinoja: vakituinen työ, hyvä työil­ma­piiri ja toimiva johta­minen. Työvoi­ma­pulan käsite taas viittaa pikemmin haluun rakentaa Suomeen useamman portaan työmarkkinat.

– On ollut myös esityksiä siitä, että maahan­muut­ta­jille pitäisi maksaa vähemmän palkkaa. Työvoi­ma­pulan käsite on viritetty tähän halpa­työ­voiman suuntaan, Anttila sanoo.

Työvoi­ma­pulan sijaan Anttila puhuisi työvoiman kysyn­nästä ja alueel­li­sesta saata­vuuson­gel­masta. Teolli­suus­liiton pääluot­ta­mus­mie­hille tehdyn kysely­tut­ki­muksen mukaan vuokra­työn teettä­minen sekä esimer­kiksi alihan­kinta ovat lisään­ty­neet eli työnte­ki­jöitä löyde­tään kyllä. Osaajia löyde­tään myös rahalla.

– Tästä saatiin pääluot­ta­mus­mie­hiltä kymme­nit­täin vastauksia, että työnan­taja rekrytoi lisära­halla. Oma työntekijä saa rekry­toin­ti­palk­kion, jos vinkkaa toisesta työnte­ki­jästä, joka siirtyy taloon muualta.

Myöskään ammatil­lisen koulu­tuksen reformin tulokset eivät vielä näy. Reformin idea oli lisätä työssä­op­pi­mista ja uudistaa ammat­ti­kou­lu­tuksen rahoi­tusta, niin että osa rahoi­tuk­sesta tulee suori­te­tuista tutkin­noista ja siitä, että tutkinto tarjoaa edelly­tyksiä jatko-opintoihin. Muutos aiheutti sen, että monia ei- tuottavia linjoja lakkau­tet­tiin. Nuoret eivät myöskään rynnistä teolli­suuden aloille, mikä osaltaan vaikuttaa työvoiman saata­vuu­teen, eikä uusia tekijöitä valmistu toivottua tahtia.

Työnte­ki­jä­tar­pee­seen on vastattu myös organi­soi­malla työtä uudel­leen automaa­tion avulla esimer­kiksi puutuo­te­teol­li­suu­dessa vaneritehtaalla.

– Sillä on aika mielen­kiin­toinen vaikutus, miesten ja naisten palkat ovat nimit­täin lähen­ty­neet toisiaan. Kun teolli­suus­työstä on tullut enemmän älylaji uuden tekno­lo­gian ansiosta, on syntynyt myös tasapalkka-aloja, Anttila toteaa.

TEKSTI SINI SILVÀN

”Tekno­logia-alan osaajista on pulaa”

”Kannattaa panostaa työnte­ki­jöiden palkkoihin ja alan imagoon”, ehdottaa Trans­techin Otanmäen tehtaan pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä.

Škoda Trans­techin tiedot­teen mukaan isot hankkeet, muun muassa vuonna 2021 alkava Latvian paikal­lis­ju­nien valmistus merkitsee kainuu­lai­sella Otanmäen tehtaalla satojen uusien työnte­ki­jöiden palkkaamista.

– Tulevai­suutta ajatellen se tuo varmuutta työnte­ki­jöille, pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä sanoo.

Hänen mukaansa henki­lös­tölle isot tilaukset ovat myönteisiä uutisia.

– Kun tiedos­te­taan, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja osaajista on pulaa, niin tietyllä tavalla ovat työnte­ki­jöiden markkinat, joka toivot­ta­vasti näkyy plussana myös syksyn tes-neuvotteluissa.

– Silloin kun osaavasta työvoi­masta on pulaa ja tulee kilpailua työnte­ki­jöistä, niin jollakin tapaa sen pitäisi olla signaali työnan­ta­jille, että mikäli he haluavat alan parasta työvoimaa käyttöön, niin palkalla ja työnte­ki­jöiden oikeuksia ja olosuh­teita paran­ta­malla pystyy lisää­mään työn vetovoimaisuutta.

ALAA VAIHTANEISSA POTENTIAALISIA TEKIJÖITÄ

Lämpsän mukaan eläköi­ty­misen ja alhaisen synty­vyyden takia osaavan työvoiman löyty­minen on Kainuussa haaste, mutta tekno­logia-alalla on vielä mahdol­lista reserviä.

– Aikai­sem­pien lamavuo­sien aikaan ihmiset vaihtoivat alaa muistakin kuin tervey­del­li­sistä syistä. Siellä on paljon henki­löitä, jotka ovat käyneet metal­lia­lalle toisen asteen koulu­tuksen, mutta he ovat uudel­leen koulut­tau­tu­neet huonon työlli­syys­ti­lan­teen takia. Siellä voisi olla poten­ti­aa­lista osaamista, vaikka he eivät ole tällä hetkellä työn hakijoina.

– Pitäisi selvittää, saisiko näitä ihmisiä vielä palaa­maan alalle. Silloin syntyisi heidän jäljil­tään muille aloille lisää työpaik­koja ja alueen työlli­syys paranisi.

TODELLISUUS IMAGOA PAREMPI

Tekijöitä ehditään Lämpsän mukaan myös kouluttaa moniin uusien tilausten vaati­viin tehtä­viin muunto­kou­lu­tuk­sella. Jotta koulu­tuk­seen saadaan hakijoita, alan imago kaipaa kohen­nusta. Hänen mukaansa ihmisten mieli­kuva tekno­lo­gia­teol­li­suu­desta on negatii­vi­sempi kuin todel­li­suus, koska kehitystä on tapahtunut.

– Pitäisi edelleen panostaa olosuh­tei­siin, vaikka ne ovatkin paran­tu­neet. Imagoon vaikut­tavat inves­toinnit ja myös se, miten työnte­ki­jöiden asiat hoide­taan. En puhu pelkäs­tään omasta firmasta vaan tekno­logia-alasta yleensäkin.

– Se on kuitenkin niin, että pelialat ja muut vastaavat kiinnos­tavat nuoria. Tekno­logia-alan imagolle täytyisi tehdä jotain. Pitäisi saada päivi­tetty tieto perus­kou­luihin ja toisen asteen koulu­tuk­seen, että nuoret valit­si­sivat alan.

TÖITÄ EUROOPASTA JA KOTIMAASTA

Škoda Trans­tech valmistaa Otanmäessä raitio­vau­nuja ja junia. Pelkäs­tään vuonna 2021 alkavan ja 2024 päättyvän Latvian paikal­lis­ju­nien tilauksen arvo on 250 miljoonaa euroa. Valmis­tus­oh­jel­massa on myös raitio­vau­nujen teko Saksan Mannhei­miin sekä kotimaiset VR:n ja kuntien raideliikenne-hankkeet.

Lämpsän mukaan Škodan tulo tehtaan omista­jaksi on helpot­tanut kansainvälistymistä.

– Se on tuonut mukanaan referens­sejä. Paremmin pääsee kansain­vä­li­sille markki­noille, kun on nimekäs omistaja.

Parhail­laan Otanmäen tehtaalla työsken­telee runsaat 400 työnte­kijää ja yli sata vuokratyöntekijää.

TEKSTI JARI ISOKORPI

KUVITUS ERIC LERAILLEZ
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOHANNES TERVO