Kari Hyytiä: Kouluttautumalla työllistyt paremmin

Menneillä vuosikymmenillä on aina ollut pulaa osaajista ja aina on ollut myös työttömyyttä. Esimerkiksi 1960-luvulla matkustettiin työn perässä Ruotsiin. Sittemmin teknologian voimakasta muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, miten puhelimet ovat kehittyneet pienessä ajassa pöytäpuhelimesta taskuun mahtuvaan älypuhelimeen. ”Sentraali Santrat”, puhelinluettelot ja puhelinkopit ovat historiaa. Kehityksen myötä poistuneiden työtehtävien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työntekijöiltä on vaadittu uudenlaista osaamista.

Työvoimapulalla, osaavan työvoiman tarpeella ja työttömyydellä on eri aikakausina ollut erilaiset syyt ja sisällöt. Nykyisellään ongelmaksi on muodostunut, ettei työvoiman tarve kohtaa työttömyyttä. Kohtaanto-ongelmaan on monia syitä, kuten puutteellinen koulutus, sosiaalinen tausta, palkkaus tai alueelliset syyt.

Koulutusjärjestelmässämme ihmiset pyritään nyt kouluttamaan nopeasti ja täsmällisesti tietyn toimialan tarpeisiin, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, joka haki taannoin valtakunnallisesti työntekijöitä ja täsmäkoulutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin autotehtaan tuotteille on kysyntää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteet ovat pilkottavissa siten, että ihmisiä voidaan tutkintojen eri osia hyödyntäen täsmäkouluttaa hyvinkin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosiasia, että työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan. Miten tähän on varauduttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maassamme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.

Työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan.

Huomion arvoista on, että nuoresta työelämään kiinnittymässä olevasta henkilöstä kehittyy huippuosaaja vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Ensin pitää päästä kesätöihin. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä osaamispohja koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, jotta voisi päästä kiinni enemmän osaamista vaativiin tehtäviin.

Osalla työelämästä poistuvilla työntekijöillä on takanaan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityisiä ammattilaisia. Hyvä kysymys on, miten heidän osaamisensa saadaan siirrettyä uusille työntekijöille? Vapautuviin paikkoihin löydetään harvoin heti uutta ammattilaista.

Työpaikan pysyvyyteen vaikuttaa henkilön osaaminen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammattilaiseksi. Se edellyttää usein ammattitutkintoa ja riittävää työkokemusta. Vastaavasti hyväksi työntekijäksi kehittyminen edellyttää monipuolista osaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Koulutusta vailla olevia ihmisiä uhkaa työttömyys.

Ympäristön jatkuvissa muutoksissa mukana pysyminen tarkoittaa, että työntekijä ei oikeastaan koskaan ole valmis. Osaamisesta puuttuu aina paloja, toimialojen ja työelämän muuttuminen tuovat mukanaan uusia haasteita. Hyvä koulutus on paras työllistymisen tae.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Valtuusto osoitti suunnan vuodelle 2020: Järjestäytyminen ja osaamisen kasvattaminen kärkiteemoiksi

Teollisuusliiton toiminnan ensi vuoden painopisteet ovat järjestäytyminen, henkilöstön osaamisen kasvattaminen ja työehtosopimuskierroksen onnistunut loppuun saattaminen.

TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019

KUVA YLLÄ: Kuvassa oikealta valtuuston jäsenet Ari Saukkokoski, Tommi Sauvolainen, Heikki Seppälä ja Miia Soininen.

Järjestäytyminen on ammattiliiton peruskivi. Työmarkkinoiden käytettävissä olevien liiton jäsenten määrä on kuitenkin laskenut viime vuosina samalla kun työntekijöiden määrä on vähentynyt useilla sopimusaloilla.

Liiton valtuuston asettamien tavoitteiden mukaan jäsenmäärän kehitys käännetään ensi vuonna kasvu-uralle niin, että seuraavat tavoitteet toteutuvat liittokokouskauden loppuun eli vuoteen 2023 mennessä: 1) Työmarkkinoiden käytössä olevien jäsenten määrää nostetaan kuudella prosentilla vuoden 2019 lopun tasosta, 2) Pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen määrää nostetaan 10 prosentilla vuoden 2018 tasosta, ja 3) Liiton opiskelijajäseneksi saadaan liittymään ainakin joka toinen niistä opiskelijoista, joiden koulutus tähtää liiton sopimusaloille.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

LISÄÄ KONTAKTEJA TYÖPAIKOILLE

Yleisin syy sille, miksi työntekijä ei ole liittynyt ammattiliittoon on se, että kukaan ei ole jäsenyyttä tarjonnut. Siksi Teollisuusliitto lisää henkilökohtaisia kontakteja sopimusaloillaan työskentelevien ihmisten kanssa. Jäseneksi liittyminen ja järjestämistyö otetaan esille aina kun liiton työntekijät vierailevat työpaikoilla, oli kysymys sitten työsuhdeasioiden ratkomisesta tai muista asioista. Työpaikkakäynneissä painotetaan alle 50 hengen yrityksiä. Vierailut toteutetaan yhdessä luottamushenkilöiden ja ammattiosastojen kanssa. Esimerkiksi järjestäminen tulee osaksi kaikkea ammattiosastojen aktiiveille suunnattua koulutusta.

Toinen osa jäsenmäärän kasvattamista on jäsenpidon eli jäsenenä pysymisen halun parantaminen. Kysymys on jäsenten tyytyväisyydestä edunvalvontaan, työsuhdeneuvontaan sekä muihin palveluihin ja etuihin. Välineitä ovat esimerkiksi luottamusmiesten osaamisen ja mielenkiinnon tukeminen laadukkaalla koulutuksella, vertaistukiryhmien perustaminen, järjestämiskampanjoiden jatkaminen, aluefoorumien uudistaminen, onnistumisista viestiminen ja jäsenetujen toteuttaminen niin, että ne ovat monipuolisia ja helppoja käyttää.

Edessä vasemmalta valtuuston jäsenet Atte Kilpinen, Ville Hänninen, Veera Hakanperä ja Erja Haapalainen.

Teollisuusliitto toteuttaa ensimmäisen laajan jäsentutkimuksen vuoden 2020 alkupuolellaussa. Siinä kartoitetaan jäsenten toiveita ja tarpeita ja kysytään esimerkiksi sitä, miksi he ovat liittyneet liittoon ja pitäneet jäsenyydestä kiinni. Tämän rinnalla otetaan yhteyttä liitosta eronneisiin sen selvittämiseksi, mitkä syyt eroamisen ovat aiheuttaneet.

Oppilaitoskampanjointia lisätään. Uusien opiskelijajäsenten lisäksi tavoitteena on saada myös uusia oppilaitostiedottajia. opiskelijajäseniin pidetään yhteyttä opintojen läpi aina valmistumiseen asti, jolloin heille tarjotaan liiton jäsenyyttä, jos he työllistyvät liiton sopimusaloille.

Vuonna 2020 valitaan luottamusmiehet useimmilla Teollisuusliiton sopimusaloilla. Uudet työsuojeluvaltuutetut on valittu tai valitaan kuluvan loppuvuoden aikana. Toiminnan jatkuvuuden ja laadun kannalta on tärkeää, että uudet luottamushenkilöt perehtyvät tehtäväänsä, osallistuvat koulutukseen ja pääsevät mukaan verkostoihin. Uusille työsuojeluvaltuutetuille perustetaan uutena välineenä oma uutiskirje.

TIETO JA OSAAMINEN TOIMINNAN TUEKSI

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä, että Teollisuusliitossa on osaava, motivoitunut ja aikaansaava henkilöstö. Siihen tähdätään asiaosaamisen ja vuorovaikutus- ja viestintätaitojen vahvistamisella. Välineet ovat tiivistetysti osaamisen jakaminen sekä muu, kuten henkilöstön kielitaidon kehittymistä tukeva, koulutus.

Työehtosopimuksen ja neuvottelutoiminnan kehittäminen pysyy ensi vuonna tämän vuoden tavoin liiton toiminnan yhtenä painopisteenä. Kehittämisen kohteita ovat perusteellinen valmistautuminen, jäsenten kuunteleminen, koordinaatio ja yhdessä tekeminen. Neuvottelukierroksen ja paikallisen sopimisen onnistumista tuetaan kestävällä tietopohjalla, jota rakennetaan esimerkiksi kyselyillä sekä palkkatilastojen ja yritysten tilinpäätösten analyyseilla. Liiton verkkosivuille rakennetaan työehtotoimintaa tukeva osa. Alkuvuoden aikana tärkein tavoite on käynnissä olevan tes-neuvottelukierroksen laadukas loppuun saattaminen.

Pääpainopisteiden rinnalla jatketaan liiton muiden toimintojen hiomista edelleen. Näiden joukossa valtuusto korosti erityisesti tiedottamisen kehittämistä.

Puhumassa 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen, taustalla valtuuston puheenjohtajisto Anne Baltzar, Jyrki Levonen, Jarmo Markkanen ja Jouni Larmi.

JÄSENMAKSU ALENEE JÄLLEEN

Jäsenmaksu on ensi vuonna 1,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna. Jäsenmaksu alenee nyt toista vuotta peräkkäin.

Tarkemmin jaoteltuna liiton jäsenmaksu vuonna 2020 on yksi prosentti. Liiton osuus siitä on 0,82 prosenttia ja ammattiosastojen osuus 0,18 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkkatulosta. Finanssivalvonta asetti Teollisuuden työttömyyskassan ensi vuoden jäsenmaksuksi 0,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna.

Ammattiosastojen jäsenmaksupalautusta ei makseta, jos osasto ei ole hyväksynyt vuoden 2017 ylimääräisen liittokokouksen hyväksymiä ammattiosaston mallisääntöjä ja rekisteröinyt niitä Patentti- ja rekisterihallitukseen tai ammattiosasto ei ole toimittanut ilman hyväksyttävää syytä toimihenkilöilmoitusta 28.2.2020 mennessä.

Liiton varsinaisen toiminnan kulujäämän arvioidaan  ensi vuoden talousarviossa olevan 43 miljoonaa euroa, mikä on vajaa miljoona euroa enemmän kuin tänä vuonna. Kun varsinaisen toiminnan kuluista vähennetään arvioidut jäsenmaksutuotot, jää sijoitustoiminnan tuotoilla katettavaksi 10,3 miljoonan euron osuus. Tilikauden ylijäämäksi arvioidaan muodostuvan noin 4,7 miljoonaa euroa kaikki kulu- ja tuloerät, kuten sijoitustoiminnan oletetut tuotot, huomioon ottaen.

 

NILOSAARI TOISEKSI VARAPUHEENJOHTAJAKSI

Jari Nilosaari ja Ulla Hopponen.

Valtuusto päätti, että Teollisuusliitossa on kaksi varapuheenjohtajaa aikaisemman kolmen sijaan. Toisena varapuheenjohtajana toimii Jari Nilosaari. Puheenjohtajien lisäksi liiton johtoryhmässä toimii talouspäällikkö Ulla Hopponen. Järjestely tehtiin aikaisemman toisen varapuheenjohtajan Heli Puuran siirryttyä viime syyskuussa SAK:n palvelukseen.

 

52 ESITYSTÄ

Valtuusto sai käsiteltäväkseen 52 esitystä 25 ammattiosastolta. Seuraavat poiminnat kuvaavat esitysten laajaa kirjoa.

Helsingin metallityöväen, Varkauden Metallityöväen ja Strömbergin tehtaan työntekijöiden ammattiosasto esittivät, että Teollisuusliitto joko yksin tai yhdessä SAK:n kanssa selvittää, miten työnantajien harjoittamaa työntekijöiden työehtosopimusten vaihtoa toiseen, eli työehtosopimusshoppailua, voidaan rajoittaa. Selvityksen pohjalta pitäisi osastojen esityksen mukaan vaatia muutoksia työehtosopimuslakiin. Valtuusto päätti, että Teollisuusliitto käynnistää SAK:n kanssa selvitystyön. Selvityksen valmistumisen jälkeen vaikutetaan siihen, että työehtosopimuslaki muutetaan työntekijän kannalta oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi puuttumatta työnantajan järjestäytymisvapauteen.

Samaiset ammattiosastot esittivät valtuustolle, että liitto selvittää, mitä muutoksia palkkaturvalakiin pitäisi tehdä, jotta työntekijä saisi nykyistä nopeammin palkkaturvapäätöksen ja maksun. Valtuusto tunnisti ongelman. Palkkaturvahakemusten arvioitu käsittelyaika on keskimäärin kuusi kuukautta. Teollisuusliitto aikoo vaikuttaa suoraan ja SAK:n kautta siihen, että palkkaturvajärjestelmä kehitetään nykyistä toimivammaksi.

Eturivissä vasemmalta Harri Valkonen, Timo Viitanen ja Kai Hyrynkangas.

Teollisuusliiton Haapaveden ammattiosasto esitti, että pääluottamusmiehille valittaisiin kaksi varahenkilöä. Valtuusto totesi, että liiton luottamusmiesvaaliohjeiden mukaan pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle valitaan vähintään yksi varahenkilö. Sitä useampia varahenkilöitä voidaan valita, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa. Liitto kehottaa käymään työpaikoilla keskusteluja varapääluottamusmiesten määrän kasvattamisesta.

Linnavuoren metallityöväen ammattiosasto esitti, että Murikan koulutustarjontaan lisättäisiin kurssi väittelytaitojen kehittämisestä. Valtuuston vastauksen mukaan argumentoinnin kehittäminen ilman sisältöön kytkeytyvää osaamista ei yksin riitä kurssin aiheeksi. Väittelytaidon kehittäminen on sen takia kytketty osaksi puhe- ja kirjallisen viestinnän opetusta. Lisäksi Murikka tarjoaa neuvottelutaidon opetusta erillisenä ja muihin kursseihin sisältyvänä koulutuksena.

Jyväskylän Kirjatyöntekijäin Yhdistys esitti valtuustolle, että liiton teollisuuspoliittisesta ohjelmasta poistetaan maininta ydinvoimasta sähköntuotannon välineenä. Valtuuston mukaan tuontisähköstä riippuvaisen Suomen on panostettava entistä voimakkaammin energiaomavaraisuuteen. Lisäksi teollisuuden sähkön hinta on pidettävä kilpailukykyisenä. Energiaa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän, ja Suomeen tarvitaan monipuolinen energiantuotantopaletti. Se tarkoittaa valtuuston mukaan sitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan ja sähkön saatavuuden kannalta on perusteltua tuottaa sähköä myös ydinvoimalla ja suhtautua myönteisesti mahdollisiin uusiin ydinvoimalupahakemuksiin.

Vastaukset esityksiin toimitetaan kaikille niitä tehneille ammattiosastoille.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Jyväskylän verkostotapaaminen osaajia etsimässä: ”Nykynuorille kerrottava teknologia-alan merkityksellisestä työstä”

Teollisuuteen kone- ja metallialalle tarvitaan lähivuosina tuhansia uusia ammattilaisia, mutta mistä ja miten he löytyvät? Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia Teollisuusliiton Vaasan ja Keski-Suomen alueen verkostoseminaarissa.

Valtran, Valmetin, Moventasin ja Wärtsilän sekä niiden alihankintayritysten pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen verkostotapaamisilla on Vaasan ja Keski-Suomen alueella pitkä perinne. Tällä kertaa seminaariin kutsuttiin myös työnantajien ja ammatillisen opetuksen asiantuntijoita, sillä tapaamisen teemana oli osaamisen kehittäminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen.

– Meillä on kaikilla yhteinen huoli: miten saadaan uusia osaajia työpaikoille ja teollisuus pysymään ja pyörimään täällä, Teollisuusliiton aluepäällikkö Jukka Seppälä alusti aihetta marraskuun ensimmäisenä päivänä Jyväskylässä.

Työvoimapula on Seppälän mukaan näkynyt joissain ammattiryhmissä jo joitakin vuosia, ja tulevaisuudessa moni nykyhetken osaaja eläköityy.

– Vuoteen 2021 mennessä teknologia-alalle tarvitaan 53 000 uutta osaajaa ja heistä 40 prosenttia ammatillisen koulutuksen puolelta, arvioi Kari Hyytiä, Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija.

TULOSSA PALAUTEKYSELY TYÖPAIKOILLE

Seminaarin aloitti opetushallituksesta yli-insinööri Jaana Villikka-Storm, joka kertoi ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Se tuli voimaan tammikuussa 2018.

– Uudistusta on sanottu vuosikymmenen suurimmaksi muutokseksi. Vielä ollaan matkalla, mutta tähtäin on korkealla ja sinne päin ollaan menossa.

Opetushallituksen yli-insinööri Jaana Villikka-Storm.

Tutkinnon perusteissa ei luetella, mitä pitää opettaa, vaan mitä opiskelijan pitää osata, kun on tutkinnon suorittanut. Opetusta viedään entistä enemmän käytännön työhön, ja tutkinto suoritetaan osaamisen näytöillä työtehtävissä ja mieluiten aidoissa työelämän tilanteissa.

– Tutkinnon osat pyrkivät olemaan työelämän työkokonaisuuksia tai työprosesseja. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin, että näyttöjä annetaan edelleen enemmän oppilaitoksissa kuin työpaikoilla.

Uudistuksen myötä oppisopimusten määrä näyttäisi olevan nousussa. Valmistuville opiskelijoille tehdyssä palautekyselyssä uudistuksesta on tullut enimmäkseen hyvää palautetta.

– Asteikolla yhdestä viiteen koulutuksen kokonaisarvosanojen keskiarvo on kaikilla opiskelijoilla ollut 4,1 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoilla 3,9.

Ensi kesänä valmistuu palautejärjestelmä, jossa myös työpaikat pääsevät arvioimaan uutta koulutusmallia.

ERIKOISTUMINEN TAPAHTUU YRITYKSESSÄ

Koulutusuudistus pyrkii aiempaa laaja-alaisempiin tutkintoihin, joten esimerkiksi kone- ja metallialan perustutkinto on muuttunut kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnoksi. Wärtsilä Filnlandin henkilöstöjohtaja Kai Kamila toivotti laaja-alaiset tutkinnot tervetulleiksi.

Wärtsilän henkilöstöjohtaja Kai Kamila.

– Erikoistuminen tapahtuu sitten meillä yrityksessä, Kamila totesi puheenvuorossaan, jossa hän kertoi Wärtsilän keinoista varmistaa tulevaisuuden työvoima ja sen osaaminen.

– Olemme sijoittaneet Vaasaan 200 miljoonaa uuteen Smart Technology Hubiin, joka valmistuu vuonna 2022 ja jossa työskennellään moderneilla työkaluilla ja tavoilla. Sinne on tulossa myös Smart Partner Campus, jossa kohtaavat ihmiset eri puolilta, esimerkiksi yrityksistä, oppilaitoksista ja start-upeista, ja he voivat yhdessä innovoida ja kehittää uusia ratkaisuja.

Tavoitteena on päästä yksilöoppimisesta yhteisöoppimiseen ja eroon hierarkioista ja kontrollista.

– Tarvitsemme vastuullisia yksilöitä ja tiimejä, jotka osaavat ajatella kokonaisuutta, esimerkiksi laivamoottorin rakentamista alusta loppuun yhdellä tiimillä, johon erikoisosaajat liittyvät tarpeen mukaan.

WÄRTSILÄ KYSYI NUORILTA

Tulevaisuuden yritykset tarvitsevat Kai Kamilan mukaan itseohjautuvia moniosaajia. Mutta miten tällaisia kykyjä saadaan?

– Kehitettävää riittää varmasti vielä työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyössä. Wärtsilässä olemme esimerkiksi tehneet kuusiportaisen tavoiteohjelman siitä, mitä tehdään minkäkin oppilaitoksen kanssa, sillä kaikkien kanssa ei ole järkevä tehdä samoja asioita.

Kamilan mukaan koulutuksen rahoitus on varmistettava ja koulutukseen liittyvää byrokratiaa olisi syytä vähentää. Lisäksi kouluissa ja työpaikoilla tarvitaan ymmärrystä oppijoiden erilaisuudesta ja siitä, millaista tukea kukin tarvitsee – olipa kyse sitten nuoresta tai aikuisesta opiskelijasta.

Wärtsilässä on kysytty suoraan nuorilta, mikä saisi heidät viihtymään työssä. Vastauksissa korostuvat hyvä yhteishenki ja luotettava esimies, selkeät ohjeet, viihtyisä työympäristö, vapaa- ja työajan yhteensovittaminen sekä etätyö-, kehitys- ja urakiertomahdollisuudet. Tärkeiksi nuoret kokivat myös omat ja tiimin onnistumiset ja sen, että onnistumisesta palkitaan.

NÄIN VALTRA LÖYSI UUTTA VÄKEÄ

Kone- ja metallialan yritykset ovat kehittäneet ammattioppilaitosten kanssa koulutusratkaisuja, joista seminaarissa kuultiin useita käytännön esimerkkejä. Työvoimapulasta on kärsinyt muun muassa Valtra, joka valmistaa traktoreita ja maatalouskoneita Suolahdella Äänekoskella, puolen tunnin ajomatkan päässä kaupunkikeskustasta.

– Kävimme osaajapulassa aika syvällä, ja olemme viime vuonna palkanneet 70 ja tänä vuonna 90 uutta metallimiestä, henkilöstöjohtaja Jari Suuronen kertoi.

Uusia työntekijöitä yritys ei halunnut hamuta alueen muilta yrityksiltä tai omilta alinhakkijoiltaan, joten se palkkasi vuokratyöfirman etsimään koulutettavaksi minkä tahansa alan ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneet metallialasta. Lisäksi muodostettiin vuoden mittainen, Valtralle räätälöity maatalouskoneasentajan ammattitutkinto. Valtra on myös kehittänyt yhdessä Poken eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston kanssa niin sanotun Valtra-polun kone- ja tuotantoteniikan kolmivuotisen perustutkinnon opiskelijoille. Ohjelmaan kuuluu paljon työssäoppimista tehtaalla.

– Sivupolkuna syntyi muutakin yhteistyötä koulujen kanssa. Kutsumme esimerkiksi lähialueen opettajia ja opoja päiväksi meille töihin eli kulkemaan päivän tuotannon esimiehen kanssa. Siten he näkevät mitä tämä työ on ja osaavat kertoa siitä oppilaille.

Valtran henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

PALKKA KUULUU MYÖS OPISKELIJALLE

Valtra-polku ja -ammattitutkinto eivät syntyneet tyhjästä.

– Alkusysäys tuli toimitusjohtajalta, joka näki työvoimatarpeen ja järjesti rahoituksen. Tarvittiin myös avainhenkilö, meillä Liimataisen Erkki, joka määrätietoisesti otti koulutusasiat hoitaakseen. Hän on ”rehtori”, joka pitää yhteyttä oppilaitokseen ja langat käsissään, Jari Suuronen esitteli.

Jos uudet koulutukset alkaisivat nyt, Suuronen kiinnittäisi enemmän huomiota työpaikkaohjaajien koulutukseen. Henkilöstö otti hänen mielestään kuitenkin uudet tulijat hyvin vastaan, valtralaisiksi valtralaisten joukkoon. Myös se on määritelty tarkkaan, mistä tulee opiskelijalle rahaa ja mistä ei.

– Palkkaa ja bonuksia saa, kun ammattitaito ja kyky työskennellä itsenäisesti kasvaa, Suuronen kertoi ja kehui pääluottamusmiestä, joka uusien koulutuspolkujen kehittämismatkalla on säännöllisesti pitänyt palkka-asioita esillä.

– Emme halua menettää hyviä osaajia. Siksikin on tärkeä pitää huolta motivaatiosta myös taloudellisesti.

MYÖS TYTTÖJÄ TARVITAAN

Monissa seminaarin puheenvuoroissa pohdittiin metallialan vetovoimatekijöiden puutetta ja lisäämiskeinoja. Alasta elää vanhentuneita ennakkoluuloja likaisesta työstä pimeissä ja pölyisissä tehdassaleissa, vaikka todellisuus on jo toisenlainen.

– Nykynuorille on tärkeä kertoa, että teknologia-alalla tehdään merkityksellistä työtä, joka voi muuttaa maailmaa. Ja että alalla tarvitaan myös tyttöjä, Kari Hyytiä korosti.

Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä.

Liiton tehtäväksi ammatillisen koulutuksen kehittämisessä Hyytiä näkee erityisesti tuen tarjoamisen, koulutuksen seurannan ja yhteistyön niin oppilaitosten, yritysten kuin opetushallituksen kanssa.

– Tarvittaessa tukea saa sekä liiton alue- että keskustoimistoista.

 

Hyvät ideat jakoon

Kari Taivassalo (vas.) ja Pasi Mäkinen.

Millaisia ajatuksia seminaari herätti, pääluottamusmies Kari Taivassalo Jyvässeudun Komaksesta ja Componentan liiketoimintajohtaja Pasi Mäkinen?

– Että osaajapula on tunnistettu ja sitä on mietitty työpaikoilla, mutta täydellistä ratkaisua siihen ei kuitenkaan ole löydetty. Työssäohjaamisessa on myös oltava koko ajan hereillä ja mietittävä alanvaihtajien kouluttamista, jos peruskoulusta ei enää hakeuduta alalle riittävästi. Myös verkostoitumisen, tiedonvaihdon ja yhteistyön merkitys korostui.

Jari Suuronen (vas.) ja Ville Kivimäki.

Saitteko seminaarista ajatuksia kotiinviemisiksi, Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki ja henkilöstöjohtaja Jari Suuronen?

– Oli hyödyllistä kuulla, kuinka muut yritykset ovat pyrkineet turvaamaan osaavan työvoiman saannin. Ratkaisu ei ole rosvoaminen toimitusketjuista, kun työvoimaa ei saa suoraan markkinoilta. Ikäluokat pienenevät, joten on keksittävä uusia ideoita ja pystyttävä etsimään rohkeasti alan ulkopuolelta työvoimaa kouluttamalla työpaikoilla. Siihen tarvitaan työpaikkaohjaajien toimintaedellytysten tehostamista.

 

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Onko työvoimapula tarua vai totta – miten saada koulutus, osaaminen, palkka ja alueelliset tarpeet kohtaamaan?

Työvoimapula on ristiriitainen käsite. Kyse on tekijöiden ja osaajien taidoista sekä ihmisten liikkumisesta työn perässä. Kyse on myös työnantajan haluttomuudesta maksaa ammattitaidolla tehdystä työstä. Onko todellista pulaa, onko pulaa osaajista, tai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja?

ITSENÄINEN JA JOPA KANSAINVÄLINEN TYÖURA PUUSEPPÄNÄ RAISIOSSA – MUTTA TEKIJÖISTÄ PULAA

”Viimeisten 20 vuoden aikana Paattimaakareilla ei ole kertaakaan lomautettu, ja aina on töitä riittänyt”, pääluottamusmies Mika Lehikoinen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakarit Oy:ssä Raisiossa näkyy tekemisen meininki. Yhdestä ovesta sisään tulee massiivipuuta, toisesta päästä on lähtenyt elementtejä jopa presidentin Kultaranta 8 -alukseen tai kilometreittäin kaiteita hyttikäytäville. Puusepistä vain on pulaa.

Mika Lehikoinen on ollut Paattimaakarit Oy:ssä töissä kaksikymmentä vuotta puuseppänä, viimeiset neljä niistä pääluottamusmiehenä.

– Kertaakaan ei ole lomautettu, aina on töitä riittänyt.

Yritys tekee sisustus- ja pintamateriaaliratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille.

– Vuoden aikana ei tule kahta samanlaista kappaletta valmistettavaksi, Lehikoinen kertoo. Hän itse on päätynyt alalle merimiehen ammatin kautta, siirtynyt siitä veneiden sisustuspuusepäksi, tehnyt keittiökalusteita – ja ollut nyt 20 vuotta Paattimaakareilla.

Telakkateollisuus on se, mikä Paattimaakareita työllistää.

– Töitä tehdään kahdessa vuorossa, että päästään koneille. Kyllä työntekijöitä saisi olla enemmänkin, siltä tuntuu, Lehikoinen tuumaa.

Toimitusjohtaja Sami Nurmela sanoo, että puusepistä on Varsinais-Suomessa pulaa. Yrityksen 32 puusepästä seitsemän kokeneemman kaartin ammattilaista on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle.

– Emme odota, että löytyy samanlainen taitaja, mutta jos edes nuori ammattimies, ei ole oikein niitäkään, Nurmela sanoo. Kokemuksen puute ei välttämättä ole pärjäämisen este. Jonkinnäköinen perusosaaminen pitää olla ja kyky omaksua uusia asioita sekä motivaatio tehdä työ kunnolla.

Puuseppiä koulutetaan Turussa vähän. Nurmela katsoo, että seudulla ei ole työttömänä ammattitaitoisia puuseppiä, jotka haluavat tehdä töitä. Vallalla on myös se ajatus, että kun on kouluttauduttu johonkin ammattiin, vasta sitten mietitään, mitä tehdään oikeasti elämässä.

Paattimaakarit tekee tekee sisustus­- ja pintamateriaali­ratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille. Puuseppä Kyösti Kulju työssään. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakareilla on ollut rekrytointi auki viimeiset pari vuotta suoraan tai rekrytointifirmojen kautta lähes koko ajan.

– Teollisuus ei ole nuorison mielestä kauhean seksikästä. Nuoret haluavat kehittämään tietokonepelejä. Telakkateollisuus meidätkin elättää, mutta kun uutisoidaan työvoimatarpeesta, niin se, että puusepille on kysyntää, ei tule välttämättä missään esille.

Nurmela sanoo, että palkat ovat alhaisemmat kuin monilla muilla teollisuudenaloilla, mikä vähentää työn vetovoimaa, mutta kannattavuuden ehdoilla eletään. Kilpailijat ovat ihan muualta kuin Suomesta.

– Elinehto on silti osaava henkilökunta, vain sillä voidaan pärjätä. Toinen ammattikunta ovat maalarit, heidän löytämisensä on yhtä tuskaista.

Uuden maalarin saaminen oli liki ihme. Maalaria oli haettu pitkään ilman minkäännäköistä tärppiä.

Kun Lehikoisen kanssa kierretään hallissa, siellä näkyy itsenäisen tekemisen meininki. Jokainen on keskittynyt tehtäväänsä.

– Tiedonkulku on tärkeää. Tämä on tällainen hallittu kaaos.

Työ on teollista työtä, jossa ratkaisut on pohdittava itse, vaikka työkavereiden kanssa voi yhdessä joskus miettiä hankalimpia tilanteita. Työssä on myös ripaus vapautta ja kansainvälisyyttä.

– Ruokailu ei kuulu työaikaan, mutta ruokatauon pituutta ei ole määrätty.

Lopputuotteita on käyty asentamassa Karibialle, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan. Lehikoinen tekee työt kuitenkin mielellään ihan tutusti Raisiossa.

Paattimaakarit Oy:n puuseppä Oskari Koivisto. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT EIVÄT SATU KOHDAKKAIN

Ammattibarometri kertoo työvoimapulasta tai ylitarjonnasta kaksi kertaa vuodessa. Barometrin mukaan pulaa on myös esimerkiksi konepaja- ja metallituotteiden kokoonpanijoista useissa maakunnissa. Paksulevysepistä on pulaa vain paikoitellen. Ohutlevysepistä on pulaa enemmän ja suorastaan huutava tarve itärajalla, akselilla Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala ja Kainuu.

Teollisuuden ammattiryhmistä pulaa on myös hitsaajista sekä kaasuleikkaajista isossa osassa Suomea, mutta erityisesti Kainuun, Etelä-Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen kulmilla. Samalla barometri osoittaa juuri esimerkiksi hitsaajien osalta, että sekä kysyntää että tarjontaa löytyy. Hitsaajia on viimeisimpien kuukausitilastojen mukaan ollut työttöminä noin 1 600 ja työpaikkoja on tarjolla 1200.

Kovin pula sen enempää ohutlevysepistä ja hitsaajistakaan ei ole telakka-alueilla vaan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Yle uutiset uutisoi 23.1.2019, että työvoimapulaa valittelevat telakat haalivat tekijöitä ulkomailta erilaisten alihankintaketjujen myötä. Samaan aikaan työttömät laivanrakentajat eivät tuntuneet kelpaavan. Työttöminä oli TE-toimistojen tilastojen mukaan sisustuskirvesmiehiä, putkiasentajia, hitsaajia, ohutlevyseppiä, paksulevyseppiä ja laivasähköasentajia yhteensä jopa tuhat.

– Ammattibarometri kertoo työvoiman tarpeesta eri puolilla Suomea. Se on puutteellinen siksi, että se ei selvitä pulan taustatekijöitä, työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala sanoo. Barometri perustuu TE-toimistojen tekemiin arvioihin.

Kun Varsinais-Suomen telakoille on tullut tilauksia, olisi voinut olettaa, että siellä näkyisi suurta pulaa teollisuuden osalta. Ammattibarometrin mukaan tilanne näytti kuitenkin samalta, mitä maassa keskimäärin.

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila näkee metallialan esimerkkinä tietyntyyppisestä kohtaanto-ongelmasta, jossa työttömät eivät työllisty työvoimatarpeesta huolimatta.

Teollisuusliiton aktiivimallikyselyyn (2018) vastasi 2700 Teollisuusliiton jäsentä. Siinä selvisi, miten yksilöllisiä tilanteet voivat työttömien kohdalla olla. On esimerkiksi yli 55-vuotiaita, jotka eivät tahdo saada töitä mistään tai päästä edes haastatteluun. Osalla taidot voivat olla vanhentuneita tai ne eivät ole riittäviä, vaikka olisi pitkä työura takana. Tekijällä voi olla myös erityisammattitaitoja, mutta työnantajalla ei ole tälle osaamiselle käyttöä tai halua maksaa siitä.

Työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa on eroja alueellisesti. Etelän ja lännen suurilla teollisuustyönantajilla ja niiden alihankkijoilla on kova tarve rekrytoida uusia osaajia, kun tilauskirjat ovat täynnä. Nuoret ja työikäiset ovat niitä, jotka muuttavat työn perässä.

Työvoimatarvetta paikataan myös vuokratyövoimalla tai alihankinnalla. Kun alihankintaa ketjutetaan, tilaajavastuulain velvoitteet loppuvat lyhyeen. Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan seuraamaan vain oman sopimuskumppaninsa osalta, että tämä noudattaa yleisellä tasolla lakisääteisiä velvoitteita, kuten että yritys on maksanut veronsa. Kun alihankintaa ketjutetaan, yksi yritys valvoo toista ja ketjun päässä on usein ulkomaisia työntekijöitä.

Hyviäkin uutisia on.

– Veronumerot halutaan ottaa käyttöön telakoilla, tätä ehdotetaan hallitusohjelmassa. Ylipäätään ne tulisi saada kaikille aloille, Anttila sanoo. Tämä on keino lisätä valvontaa.

SEKÄ PULAA ETTÄ RATKAISUJA

Memar Oy:n tilaongelma ratkesi, kun yritys osti toimintansa lopettaneen kenkätehtaan tilat Seinäjoelta. Memarin toimitusjohtaja Jukka Koivusalo vielä tyhjässä hallissa. KUVA JOHANNES TERVO

Ammattibarometrissa teollisuuden aloista työvoimapulan liki kärkikymmeniköstä löytyvät koneenasentajat ja koneistajat. Pulaa niistä on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, jonka Memar Oy vahvistaa. Teollisuuden varaosa- ja koneenrakennusyritys Memar toimii Virroilla, Pirkkalassa, Seinäjoella ja Toijalassa. Kaikkiaan yrityksessä on noin 80 työntekijää.

– Näkisin työvoimapulan enemmän osaamispulana, Memar Oy:n toimitusjohtaja Jukka Koivusalo toteaa.

Yrityksellä on nettisivuillaan jatkuva haku CNC-koneistajista Virroille ja Seinäjoelle. Osittain on nostettu kädet pystyyn eli haetaan pikemmin teollisuustyöntekijöitä, joista yritetään itse kouluttaa sopivia tekijöitä. Koivusalo epäilee, että atk-ala on tullut kilpailemaan teollisuustyön puolelle. Koivusalo kertoo, että on itse käynyt ammattikoulun 1970-luvulla.

– Silloin ammattikouluun päästiin, hän painottaa. Nyt alasta kiinnostuneita on liian vähän. Aiemmin rassattiin pyöriä ja mopoja itse, nyt ne viedään korjaamoon. Kädentaitoja ei osata siten kuin ennen. Myös automaatio hoitaa tilannetta toisesta päästä.

– Pula on nimenomaan niistä, jotka oikeasti osaavat jotakin. Heitä ei oikein tahdo saada rahallakaan.

Memarin työnjohtaja Aku Hirvilampi. KUVA JOHANNES TERVO

Työnjohtaja Aku Hirvilampi Memarin Seinäjoen toimipaikasta näkee, että koneistajien pula on este jopa toiminnan laajentamiselle.

– Hakemuksiakin voi tulla, mutta jos haetaan suoraan CNC-koneistajia, hakemuksia ei tule välttämättä ollenkaan.

Yrityksessä ei riitä se, että osaa käyttää laitteita, kun joku muu on ensin tehnyt kaikki asetukset – siis tällin valmiiksi. Koneistajan täytyy itse osata enemmän.

– Me teemme tosi paljon yhteistyötä Sedun ammattikoulun kanssa työssäoppimispuolella. Opettajien kanssa keskustellaan ja opiskelijoita on harjoittelussa, kun koululta on tarpeita, Hirvilampi kertoo.

Paras ratkaisu on ollut lähteä puhtaalta pöydältä kouluttamaan itse oppimiskykyistä tekijää.

– Se on paras tie. Se ei ole se lyhin, mutta mikäpä olisi. Kaikki valmiit koneistajat ovat oikeasti töissä.

– Juuri otin vakituisesti töihin tämän kaverin koulusta suoraan, vaikka poika lähtee armeijaan tammikuussa, mutta hänellä on asenne kohdallaan. Hän oli meillä työssä oppimassa, siinä on hyvä oppiva nuori kaveri. Sillä tuli työpaikka.

”Vanhempani ihmettelivät, kun sain heti vakipaikan. Itsellä ei ole kokemusta työn hakemisesta, eikä sitä oikein käsitä, kuinka iso asia se on”, Seinäjoen Memarille työllistynyt Eetu Hirvi sanoo. KUVA JOHANNES TERVO

Eetu Hirvi opiskeli Seinäjoella ammattikoulussa kone- ja metallialalla ja valitsi kakkosvuonna suuntautumiseksi CNC-koneistuksen. Hän tuli Memariin harjoitteluun ja teki siellä myös loppuharjoittelun. Hirvi valmistui ammattikoulusta keväällä CNC-koneistajaksi.

– Kun oppilaita on paljon ja opettajia on vain yksi, ja koneet kaikki vähän erilaisia, niin koulu antoi perusteet. Mutta ei itseään valmiiksi voi kai koskaan sanoa, Hirvi tuumaa.

Loppuharjoittelussa hänelle alettiin puhua, että töitä olisi ja kiinnostaisiko työpaikka.

– Kyllä sitä on jotakin tehnyt vissiin oikein? Vanhemmat ihmettelivät varmaan enemmän, kun sain heti vakipaikan. Itselläni ei ole kokemusta työn hakemisesta, enkä oikein vielä edes itse käsitä, kuinka iso asia se on.

Hirven isä on tehnyt töitä metallialan yrittäjänä, ja poika pyöri siinä aina mukana.

– Ainakin tällä hetkellä ala tuntuu ihan mukavalta. Olen aina tottunut, että oikeasti tehdään, se ei minulle ole ollut mikään ongelma. Tämä on mukava työpaikka, kaikkien kanssa tulee toimeen ja olen tykännyt.

Opiskelukavereista ovat työllistyneet vähintäänkin osa-aikaisesti kaikki ne, joita koulu myös oikeasti kiinnosti.

– Meidänkin kouluun oli tosi vähän hakijoita, sinne tuli myös niitä, joilla ei oikein ollut mielenkiintoa. Ne, jotka todella halusivat tälle alalle, ovat aika hyvin saaneet töitä.

Memarin CNC-koneistaja Eetu Hirvi työssään. KUVA JOHANNES TERVO

 

TYÖSSÄ ENEMMÄN SUOMALAISIA KUIN KOSKAAN

Vuonna 2019 Suomessa on Tilastokeskuksen työvoimakeskuksen mukaan työllisiä enemmän kuin koskaan eli 2 571 000. Mika Tuomaalan kokoaman raportin mukaan yli 2,5 miljoonaan on päästy myös vuonna 2008 ja sitä ennen vuonna 1989. Tämän perusteella voisi ajatella, että nyt, jos koskaan on pula työntekijöistä, koska niin moni on töissä. Silti runsaat 200 000 ihmistä on myös työttöminä.

Työvoiman saatavuus on kuitenkin ammattibarometrin mukaan vaikeutunut kaikkialla Suomessa. Kainuussa lähestytään jo tilannetta, että puolella työvoimaa hakeneista on vaikeuksia rekrytoinneissaan.

RYNTÄYS METSÄALALLE OLISI TARPEEN

Metsäkoneyrittäjä, Kainuun Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Markku Haverinen Hakka Oy:stä näkee, että työvoimapula on Kainuussa täyttä totta useammassakin yrityksessä.

– Se ei ole pelkästään metsäkonealan ongelma, metallipuolellakaan tekijöitä ei ole.

– Sanotaan, että euro on paras konsultti, mutta siinä pitäisi meidän asiakkaittemme [metsäteollisuuden] tulla kyllä vastaan. Me maksamme TES:in mukaisia palkkoja, jotkut jopa parempia. Toki sitä maksaisi työntekijöille enemmänkin, mutta ensin pitäisi saada rahaa asiakkailta.

Metsäteollisuudessa tehdään koko ajan hyvää tulosta, mutta koneyrittäjien mediaani liiketulos on Haverisen mukaan prosentti tai kaksi. Palkkojen nostaminen olisi hänen mukaansa suunta, jossa yritykset maksavat itsensä kuoliaiksi, vaikka metsäteollisuus tarvitsee puunsa.

– Me voimme pienentää yrityksemme tai jopa lopettaa ne.

Koneyrityksille tarvittaisiin siis Haverisen mukaansa enemmän katetta.

Maaseudulla näkee selkeästi sen, että osa nuorista opiskelee ja lähtee sitten pois paikkakunnalta. Osa jää pyörimään kylänraittia. Työntekijät eivät ehkä ole kadonneet, vaan työnteko ei jostakin syystä kiinnosta.

– Vaikka uusi hallitus on purkamassa aktiivimallia, joka ei ole hyvä, niin tarvittaisiin sitä, että työ kannustaisi aina.

”Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin.”

Metsäkonekuljettajilta vaaditaan kykyä itsenäiseen työhön. Haverinen näkee, että puhelimet eivät ole työssä haitaksi.

– Pojat puhuvat paljon. Aina kun heille soittaa, puhuvat he toista puhelua. Jotkut ovat sitä mieltä, että se vaikeuttaa työntekoa, mutta minä en ole sellaista huomannut. On seuraa siinä työssä.

Haverisen yritys Kuhmossa työllistää 20 henkeä.

– Metsätalous koko Suomessa on tärkeää, pikkukylillä vielä tärkeämpi.

Työhaluja yritetään myös herätellä, monella tavalla. Työvoimaa Kainuun metsiin -hanke jatkuu seuraavat pari vuotta. Hankkeessa tehdään metsätalouden mainetyötä ja houkutellaan ihmisiä vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan metsäalan töihin.

Haverinen odotteleekin nyt ryntäystä alalle. Jos ennen ongelmana on ollut esimerkiksi  metsäkonealan kausiluontoisuus, talven kiire, kevään kelirikko, nämäkin ovat nyt tasoittuneet ja puuta tarvitaan koko ajan.

– Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin. Tästä huolimatta asiakas katsoi, että pitäisi vain saada puuta. Mutta kun ei ole ottaa ylimääräisiä ukkoja tuuraamaan, ja vakituisista jokainen on lomansa ansainnut.

Haverinen odottaa tilanteen muuttuvan.

– Kunhan mennään vuosi pari ja jos yksikin tehdashanke toteutuu, niin niitten on pakko ruveta huomaamaan, että kohta meidän ei tarvitse mennä sinne, missä on töitä, vaan sinne, missä ollaan valmiita maksamaan.

TYÖNHAKU ON VAIKEAA, MUTTA NIIN ON REKRYTOINTIKIN

– Kaikissa suhdannetilanteissa on jonkin verran työvoiman saatavuusongelmia, työvoiman rekrytointia tutkinut TEM:in tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kertoo.

Työnantajille tehtyjen haastattelututkimusten mukaan vaikeuksia on ollut 40 prosentissa rekrytoinneista. 15 prosentissa se on merkinnyt todellista työntekijäpulaa: rekrytointiongelma ei ole ratkennut ollenkaan.

– Usein työvoimapula on osaamis- ja koulutuskysymys sekä kysymys siitä, onko se työvoima oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

”Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa.”

Räisäsen muistuttaa myös, että Suomessa väestörakenne on sellainen, että väestönkasvu on vain maahanmuuton varassa. Olennainen kysymys on, miten nopeasti uudet tekijät saadaan töihin tai heille sopivaa osaamista. Oli maahantulon syy mikä tahansa, ennen pitkää se muuttuu työmarkkinakysymykseksi.

Hän uskoo, että työnhakijoille löytyy mahdollisuuksia, mutta on vaikeasti työllistyviä henkilöitä ja vaikeasti täytettäviä paikkoja. Helppo osuus alkaa olla töissä.

– Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa, Räisänen sanoo.

AITO ONGELMA – JA KEPPIHEVONEN

Koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski vastaa SAK:ssa koulutus-, maahanmuutto- ja työvoimapolitiikan tiimistä. Hän näkee, että työvoimapula on aito ongelma, jota samalla käytetään keppihevosena, kun halutaan halpatyövoimaa.

Heinikoski muistuttaa, että takana oli 10 laihaa vuotta. Osa työnantajista tottui siihen, että oli helppo tehdä täsmärekrytointia. Hän onkin haastanut työnantajia nostamaan itse omien työntekijöidensä osaamistasoa.

– Välillä haetaan osaajia niin kovilla kriteereillä, että ne eivät ole tästä maailmasta.

Jo yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää suomalaisessa työelämässä alasta ja koulutuksesta riippumatta.

– Tämä on räikeässä ristiriidassa tavoitteeseen työurien pidentämistä.

Myös työnantajien rekrytointimenetelmät ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa.

SAK:n ekonomistien läpikäymät tilastotiedot näyttävät, että palkkaliukumat eivät ole kasvaneet. Jos olisi todellinen työvoimapula, tulisi korotuksia TES-palkkojen tai yleiskorotusten päälle. Niitä on Heinikosken mukaan vähän, mutta ei läheskään sitä luokkaa, mitä voisi olla.

SAK::n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski.

On tarpeen miettiä, minkälaisia osaajia tarvitaan 10 vuoden päästä, ettei tauti kroonistu.

– Koulutus on investointi, vastavalmistunut ei ole samanlainen kuin uusi kone, joka tuottaa heti, tarvitaan pitkäjänteistä ajattelua.

Heinikoski näkee, että esimerkiksi alan vaihtajille tulisi olla tarjolla lyhyempiä koulutuksia.  Oppisopimus ei ole ihmelääke kaikkeen, silti sen kehittämisessä olisi mahdollisuuksia. Rakennuspuolella on jo kokeiltu oppisopimusta jatkoksi toisen vuoden opintojen jälkeen.

– Teollisuuteenkin pitäisi kehittää tällaisia 2+1 -malleja.

Yhä useammassa työssä tarvitaan tietoteknisiä taitoja, joiden puuttuessa voi epäonnistua sekä työnhaussa että työssä suoriutumisessa. Tai rautaistakin osaamista on, mutta pitkän työttömyysjakson jälkeen sitä pitäisi päivittää.

– Oikeasti ne voivat olla asioita, joita ei ole mikään amerikantemppu opiskella. Vastaantuloa tarvitaan molemmin puolin. Työntekijän pitää rohjeta ja työnantajan ohjata.

Koulutuksessa tarvitaan isoja ratkaisuja, joita on nyt esimerkiksi hallitusohjelmassa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen. Pelkän peruskoulun käyneillä työllisyysaste on 45 prosenttia, ammatillisen koulutuksen käyneillä 70 prosenttia.

Ammatillisen koulutukseen tarvitaan ehjiä koulupäiviä, koulutuksen laatua ja opettajia.

– Vähän on menty liikaa itseopiskelun ja ohjautuvuuden maailmaan. Tämä oli ihan hyvä suunta hallitukselta, että opettajaresursseja lisätään.

TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA PITÄÄ MYÖS HYÖDYNTÄÄ

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila katsoo, että työvoimaa on saatavilla sekä kotimaasta että Euroopan unionista. Työvoiman liikkuvuus on yksi mahdollisuus, jolla työ löytää tekijänsä myös Suomessa. Suomen työehdoilla ja TES:in mukaisella palkalla myös muut kuin EU-kansalaiset voivat tehdä töitä suomalaisten rinnalla.

Anttilan mukaan työntekijöitä myös löydetään, kun maksetaan sopimusten ja ammattitaidon mukaisesti. Hyvällä työpaikalla on muitakin vetäviä keinoja: vakituinen työ, hyvä työilmapiiri ja toimiva johtaminen. Työvoimapulan käsite taas viittaa pikemmin haluun rakentaa Suomeen useamman portaan työmarkkinat.

– On ollut myös esityksiä siitä, että maahanmuuttajille pitäisi maksaa vähemmän palkkaa. Työvoimapulan käsite on viritetty tähän halpatyövoiman suuntaan, Anttila sanoo.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

Työvoimapulan sijaan Anttila puhuisi työvoiman kysynnästä ja alueellisesta saatavuusongelmasta. Teollisuusliiton pääluottamusmiehille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vuokratyön teettäminen sekä esimerkiksi alihankinta ovat lisääntyneet eli työntekijöitä löydetään kyllä. Osaajia löydetään myös rahalla.

– Tästä saatiin pääluottamusmiehiltä kymmenittäin vastauksia, että työnantaja rekrytoi lisärahalla. Oma työntekijä saa rekrytointipalkkion, jos vinkkaa toisesta työntekijästä, joka siirtyy taloon muualta.

Myöskään ammatillisen koulutuksen reformin tulokset eivät vielä näy. Reformin idea oli lisätä työssäoppimista ja uudistaa ammattikoulutuksen rahoitusta, niin että osa rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista ja siitä, että tutkinto tarjoaa edellytyksiä jatko-opintoihin. Muutos aiheutti sen, että monia ei- tuottavia linjoja lakkautettiin. Nuoret eivät myöskään rynnistä teollisuuden aloille, mikä osaltaan vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, eikä uusia tekijöitä valmistu toivottua tahtia.

Työntekijätarpeeseen on vastattu myös organisoimalla työtä uudelleen automaation avulla esimerkiksi puutuoteteollisuudessa vaneritehtaalla.

– Sillä on aika mielenkiintoinen vaikutus, miesten ja naisten palkat ovat nimittäin lähentyneet toisiaan. Kun teollisuustyöstä on tullut enemmän älylaji uuden teknologian ansiosta, on syntynyt myös tasapalkka-aloja, Anttila toteaa.

TEKSTI SINI SILVÀN

”Teknologia-alan osaajista on pulaa”

”Kannattaa panostaa työntekijöiden palkkoihin ja alan imagoon”, ehdottaa Transtechin Otanmäen tehtaan pääluottamusmies Jouni Lämpsä.

Škoda Transtechin tiedotteen mukaan isot hankkeet, muun muassa vuonna 2021 alkava Latvian paikallisjunien valmistus merkitsee kainuulaisella Otanmäen tehtaalla satojen uusien työntekijöiden palkkaamista.

– Tulevaisuutta ajatellen se tuo varmuutta työntekijöille, pääluottamusmies Jouni Lämpsä sanoo.

Hänen mukaansa henkilöstölle isot tilaukset ovat myönteisiä uutisia.

– Kun tiedostetaan, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja osaajista on pulaa, niin tietyllä tavalla ovat työntekijöiden markkinat, joka toivottavasti näkyy plussana myös syksyn tes-neuvotteluissa.

– Silloin kun osaavasta työvoimasta on pulaa ja tulee kilpailua työntekijöistä, niin jollakin tapaa sen pitäisi olla signaali työnantajille, että mikäli he haluavat alan parasta työvoimaa käyttöön, niin palkalla ja työntekijöiden oikeuksia ja olosuhteita parantamalla pystyy lisäämään työn vetovoimaisuutta.

ALAA VAIHTANEISSA POTENTIAALISIA TEKIJÖITÄ

Lämpsän mukaan eläköitymisen ja alhaisen syntyvyyden takia osaavan työvoiman löytyminen on Kainuussa haaste, mutta teknologia-alalla on vielä mahdollista reserviä.

– Aikaisempien lamavuosien aikaan ihmiset vaihtoivat alaa muistakin kuin terveydellisistä syistä. Siellä on paljon henkilöitä, jotka ovat käyneet metallialalle toisen asteen koulutuksen, mutta he ovat uudelleen kouluttautuneet huonon työllisyystilanteen takia. Siellä voisi olla potentiaalista osaamista, vaikka he eivät ole tällä hetkellä työn hakijoina.

– Pitäisi selvittää, saisiko näitä ihmisiä vielä palaamaan alalle. Silloin syntyisi heidän jäljiltään muille aloille lisää työpaikkoja ja alueen työllisyys paranisi.

TODELLISUUS IMAGOA PAREMPI

Tekijöitä ehditään Lämpsän mukaan myös kouluttaa moniin uusien tilausten vaativiin tehtäviin muuntokoulutuksella. Jotta koulutukseen saadaan hakijoita, alan imago kaipaa kohennusta. Hänen mukaansa ihmisten mielikuva teknologiateollisuudesta on negatiivisempi kuin todellisuus, koska kehitystä on tapahtunut.

– Pitäisi edelleen panostaa olosuhteisiin, vaikka ne ovatkin parantuneet. Imagoon vaikuttavat investoinnit ja myös se, miten työntekijöiden asiat hoidetaan. En puhu pelkästään omasta firmasta vaan teknologia-alasta yleensäkin.

– Se on kuitenkin niin, että pelialat ja muut vastaavat kiinnostavat nuoria. Teknologia-alan imagolle täytyisi tehdä jotain. Pitäisi saada päivitetty tieto peruskouluihin ja toisen asteen koulutukseen, että nuoret valitsisivat alan.

TÖITÄ EUROOPASTA JA KOTIMAASTA

Škoda Transtech valmistaa Otanmäessä raitiovaunuja ja junia. Pelkästään vuonna 2021 alkavan ja 2024 päättyvän Latvian paikallisjunien tilauksen arvo on 250 miljoonaa euroa. Valmistusohjelmassa on myös raitiovaunujen teko Saksan Mannheimiin sekä kotimaiset VR:n ja kuntien raideliikenne-hankkeet.

Lämpsän mukaan Škodan tulo tehtaan omistajaksi on helpottanut kansainvälistymistä.

– Se on tuonut mukanaan referenssejä. Paremmin pääsee kansainvälisille markkinoille, kun on nimekäs omistaja.

Parhaillaan Otanmäen tehtaalla työskentelee runsaat 400 työntekijää ja yli sata vuokratyöntekijää.

TEKSTI JARI ISOKORPI

 

KUVITUS ERIC LERAILLEZ
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOHANNES TERVO

Koulutus puree työvoimapulaan

Työvoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäistäkään, ei ainakaan kovin nopeasti.

Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että niiden täyttämiseen oma ammattitaito ei riitä.

Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perusammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa.

Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleistyminen askel oikeaan suuntaan.

Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosikymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tulevaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä.

Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradioilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta.

Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinoutuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehtosopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja