Palkalla pitäisi tulla toimeen, mutta yhä useampi euroop­pa­lainen joutuu totea­maan, ettei näin ole. Suomes­sakin on arviolta 60 000 työssä­käyvää köyhää. Monen palkka ei riitä edes minimielinkustannuksiin.

2.9.2019

Välttä­mät­tö­miin menoihin tarvi­taan rahaa eri tavalla perhe­ti­lan­teiden ja asuin­paikan mukaan, tutki­mus­koor­di­naat­tori Merja Kauhanen Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­selta muistuttaa.

Alle 45-vuotiaan yhden hengen talou­dessa tarvi­taan välttä­mät­tö­miin menoihin 1 380 euroa pääkau­pun­ki­seu­dulla ja muualla Suomessa 1 131 euroa kuukau­dessa, käy ilmi Kulut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuksen laske­mista kohtuul­lisen minimin viite­bud­je­teista. Vastaa­vasti kahden aikuisen ja kolmen teini-ikäisen perheen välttä­mät­tömät menot ovat pääkau­pun­ki­se­dulla 4 250 euroa ja muualla 3 770 euroa kuukaudessa.

– Isoimmat menoerät ovat asuminen ja ruoka. Mukana ovat kulke­minen, terveys ja muut tarpeel­liset menot.

TUET PAIKKAAVAT PALKKAA

Kauhanen muistuttaa, että palkan riittä­minen ei ole yksise­lit­teinen asia. Esimer­kiksi 1 300 euron saaminen puhtaana käteen vaatii paljon työpätkiä palvelualoilla.

– Osa-aikaisen yleinen ansio oli toissa vuonna 1 380 euroa kuukau­dessa ennen veroja ja muita lakisää­teisiä maksuja. Moni tekee työtä nolla­tun­ti­so­pi­muk­silla, jolloin työtun­tien määrä voi jäädä hyvin alhai­seksi. Noihin ansioihin pääse­minen ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Yksityi­sillä palve­lua­loilla epäsään­nöl­lisiä ansioita tai pieniä työtun­ti­määriä paika­taan yleensä sovitel­lulla päivärahalla.

– Päälle tulevat asumis­tuet, mutta silti ihminen voi joutua turvau­tu­maan toimeentulotukeenkin.

TALOUS KEIKAHTAA HELPOSTI

Teolli­suu­denkin palkan­saa­ja­perhe joutuu venyt­tä­mään sentte­jään, jotta Kulut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuksen kohtuul­lisen minimin kulutus­tason takaava budjetti saadaan kasaan.

– Jos perheessä on kolme kasvavaa teiniä, ruoka­me­notkin voivat kasvaa melkoi­siksi, Kauhanen toteaa.

Perhe näyttäisi selviävän muualla Suomessa pienem­millä kuluilla, mutta perheen pitää varautua yllät­tä­viin menoe­riin. Kauhanen muistuttaa, että monella paikka­kun­nalla ei ole toimivaa joukko­lii­ken­nettä, vaan perheellä pitää olla oma auto. Jos se menee rikki, korjaa­mi­seen on löydyt­tävä rahaa.

Myös yllät­tävät sairaus­menot voivat sekoittaa perheen talouden.

– Toinen yllät­tävä tilanne voi olla työttö­myys. Jos vielä ansio­si­don­nai­selta putoaa työmark­ki­na­tuelle, moni joutuu hakemaan lisäksi toimeen­tu­lo­tukea, Kauhanen sanoo.

– Perus­turvan taso on niin alhainen, ettei se riitä kohtuul­lisen minimin toimeen­tu­loon. Suomessa perus­tus­lain mukaan kuuluu riittävä toimeen­tulo kaikille. Kuitenkin Suomi on saanut huomau­tuksia, ettei perus­turva ole riittä­vällä tasolla.

Perus­turva on kehit­tynyt hitaammin kuin yleinen ansiotaso.

MIHIN RAHA RIITTÄÄ

Yksi tapa mitata palkan riittä­vyyttä on arvioida sen ostovoimaa.

Elinkei­noe­lämän keskus­liitto ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry vetoavat usein siihen, että Suomessa palkka­taso on selvästi kilpai­li­ja­maita, lähinnä Saksaa ja Ruotsia, kovempi.

Kauhasen tekemistä palkka­ver­tai­luista käy ilmi, että Saksassa palkka riittää paremmin elinkus­tan­nuk­siin kuin Suomessa.

– Vaikka Saksa on palkoissa Suomea jäljessä, siellä palkalla saa enemmän kuin meillä. Ostovoi­ma­kor­ja­tussa vertai­lussa Ruotsi jää hieman jälkeemme, vaikka muuten palkat ovat samaa tasoa.

Työssä­käy­vien köyhien osuus kasvaa

Työssä­käy­vien köyhien määrä on lisään­tynyt vauhdilla koko Euroo­passa 2000-luvulla. Yksin Saksassa heidän osuutensa palkan­saa­jista kasvoi noin kuudesta prosen­tista liki kymme­neen vuosina 2006–2016. Tutki­joiden mukaan uudet työpaikat näyttävät syntyvän aloille, joilla ei ole tarjota riittä­västi työtun­teja tai muutoin riittävää toimeentuloa.

Suomessa työssä­käy­vien köyhien määräksi arvioi­daan 60 000 ihmistä. Heistä palkan­saajia on 26 000. Loput ovat itsen­sä­työl­lis­täjiä ja muita yrittäjiä.

VÄHÄLLÄ TULTAVA TOIMEEN

Työ on parasta sosiaa­li­turvaa, sanotaan usein. Työssä­käy­västä köyhästä lause tuntuu pahalta tai ainakin oudolta, sillä usein palkan lisäksi toimeen­tuloa on haettava Kelasta. Taval­li­simmin pieniä tuloja paika­taan asumis­tuella, ja joskus myös toimeentulotuella.

Kelan tilas­tojen mukaan vuokra-asumista tuettiin toissa vuonna keski­määrin 326 eurolla kuukau­dessa ja saajien keski­mää­räinen kuukausiansio oli ennen tukea 910 euroa kuukau­dessa. Luvuissa eivätkä ole mukana opiske­lijat eivätkä eläkeläiset.

Tämän vuoden huhti­kuun lopussa perus­toi­meen­tu­lo­tukea sai kaikkiaan 234 000 suoma­laista. Heistä liki puolet asui yksin. Tietoa tuen saajien työssä­käyn­nistä ei ole.

Yksina­su­valle perus­toi­meen­tu­lo­tuki on 497 euroa ja yksin­huol­ta­jalle 547 euroa kuukau­dessa. Summalla katetaan Kelan mukaan ravinto- ja vaate­menot, vähäiset tervey­den­huol­to­menot, paikal­lis­lii­ken­teen käyttö, sanoma­lehden tilaus, puhelin- ja tieto­lii­kenne ja muun muassa harrastus- ja virkistystoiminta.

NÄKYMÄTÖNTÄ VÄKEÄ

Työssä­käyviä köyhiä ei tunnis­teta Suomessa kuten ei muual­la­kaan EU:ssa, muistuttaa tutkija, yliopis­ton­leh­tori Mikko Jakonen artik­ke­lis­saan Työssä­käyvän köyhän elämä vaatii jokapäi­väistä rohkeutta (Kaiken­laista rohkeutta, Gaudeamus, 2019).

Kun ongelmaa ei tunnis­teta, ei ratkai­su­ja­kaan ole. Elämä on jatkuvaa taiteilua, jotta toimeen­tulo riittäisi elinkustannuksiin.

”Heille ainoa varmuus on, että kun jostain tulee lisää, niin toisaalta leika­taan”, Jakonen kirjoittaa.

Mistään raukoista ei kuiten­kaan ole kyse. Jyväs­kylän yliopisto keräsi vuonna 2015 talteen työssä­käy­vien köyhien tarinoita Työssä ja köyhä! ‑aineis­toon. Kerto­muk­sissa näkyy Jakosen mukaan suoma­lainen sisu ja selviä­misen eetos. Köyhät työssä­käyvät laskevat, mistä ruoasta saa edulli­simmin proteii­neja, jotta nälkä pysyisi poissa. Vanhemmat kulkevat vanhoissa kuluneissa vaatteissa kustan­taak­seen lastensa harrastuksia.

Suomi on saanut jatku­vasti huomau­tuksia Euroopan sosiaa­listen oikeuk­sien komitealta, että perus­tur­vamme taso on liian alhainen. Huomautus on annettu myös työmark­ki­na­tuen tasosta.

Perus­tu­kien taso on noussut hitaammin kuin ansio­tulot, lisäksi indek­si­ko­ro­tusten jäädyt­tä­minen on pitänyt tuet matalina. Ihmisoi­keus­liitto luovutti touko­kuussa halli­tuksen raken­ta­jille vetoo­muksen perus­turvan tason nosta­mi­seksi. Sen mukaan perus­turvan paran­ta­minen ei voi jäädä odotta­maan sosiaa­li­turvan kokonaisuudistusta.

KAMELIN SELKÄ VOI KATKETA

Pahim­massa riskissä työssä­käy­vistä köyhistä ovat yksina­suvat, satun­naisia töitä tekevät ja yksin­huol­tajat. Yksit­täinen isompi menoerä tai elämän­muutos voi suistaa hauraan talouden kokonaan. Varsin usein syynä on äkillinen, vakava sairas­tu­minen tai pitkäaikaissairaus.

Iäkkäiden pikavipit ja ulosot­to­velat ovat Takuusää­tiön mukaan kasva­neet huoles­tut­ta­vasti. Omien menojensa lisäksi vanhukset ovat velkaan­tu­neet rahoit­taes­saan lastensa talouksia, säätiö toteaa.

Yksi taustasyy ikään­ty­neiden velkaan­tu­mi­seen ovat pienet eläkkeet. Viime vuonna 60–64-vuotiaana vanhuuse­läk­keelle siirty­neiden keskie­läke on 1 835 euroa kuukau­dessa. Tosin miesten keskie­läke on 2 075 euroa ja naisten 1 605 euroa kuukaudessa.

Mitä rikko­nai­sempi työura on, sitä heikompaa eläkettä saa tulevai­suu­dessa. Pitkät työttö­myys- ja vanhem­pain­va­paiden jaksot alentavat tulevaa eläkettä.

Eläkkeellä on vielä ikäpolvia, joiden eläke alkoi karttua pitkällä aikui­suu­dessa, sillä työelä­ke­jär­jes­telmä otettiin käyttöön 1960-luvulla. Taitei­lijat pääsivät eläke­jär­jes­telmän piiriin vasta vuonna 1986.

Mikäli työelä­kettä ei ole kertynyt tai sitä on minimi­maa­lisen vähän, eläke­läinen saa takuu­elä­kettä 785 euroa kuukau­dessa. Takuu­eläk­keen varassa oli viime vuoden lopussa reilut 29 000 yli 65-vuotiasta. Nuorem­missa ikäluo­kissa takuu­elä­kettä sai vain hieman harvempi. Yleensä pieniä eläkkeitä paika­taan eläke­läisten asumistuella.

Työssä­käy­vien köyhien eläke­ker­tymät jäävät vähäi­siksi, joten työuran aikainen köyhyys ennakoi köyhyyttä myös eläkeiässä.

KÖYHYYS OSUU LAPSIIN

Köyhissä eli hyvin pieni­tu­loi­sissa talouk­sissa asuu erilaisten selvi­tysten mukaan noin 100 000–120 000 lasta Suomessa. Siis useampi kuin joka kymmenes lapsi elää perheessä, jossa menot joudu­taan karsi­maan minimiin. Tämä näkyy lasten vähäi­sissä harras­tuk­sissa, lukion välttä­mi­senä ja jopa ammat­ti­koulun keskeyt­tä­mi­senä, koska välinei­siin tai kirjoihin ei ole varaa.

Tilas­to­kes­kuksen Findi­kaat­torin mukaan lapsi­per­he­köy­hyys nousi yli kymmenen prosentin 2000-luvun alussa. Lapsi­li­sien indeksin jäädyt­tä­miset vuosien varrella näkyvät tilas­toissa. Vaikka lapsi­lisiä makse­taan kaikille lapsi­per­heille, köyhissä perheissä niiden merkitys on suurempi kuin hyvin toimeentulevissa.

Köyhyys­tut­kija Juho Saari on sanonut, että yksi keino välttää lapsi­per­he­köy­hyyttä on pysyä parisuh­teessa ja välttää kotihoi­don­tuelle jäämistä. Köyhät itse ovat kerto­neet eroavansa tai muutta­vansa erilleen saadak­seen parempia tukia.

Kaikista lapsi­per­heistä vajaa kolmannes on yhden vanhemman perheitä. Mitä vanhem­masta lapsesta on kyse, sitä toden­nä­köi­semmin vanhemmat ovat muutta­neet erilleen.

Jakonen huomauttaa, että perhe voi olla köyhä, vaikka vanhempi kävisi normaa­li­palk­kai­sessa kokoai­kai­sessa työssä. Aina ei ole kyse vähäi­sistä työtun­neista, vaan toisi­naan toimeen­tulon tähden tehdään useaa eri työtä.

”On toden­nä­köistä, että he joutuvat ainakin silloin tällöin turvau­tu­maan sosiaa­li­tur­vaan, sukulaisten apuun, lainaan, pikavip­peihin tai useam­paan yhtäai­kai­seen työhön selvi­täk­seen arkipäivän kuluista”, Jakonen toteaa.

Läheiset eivät välttä­mättä huomaa, kuinka pienillä tuloilla toinen joutuu tulemaan toimeen tai että tämä näkee ajoit­tain nälkää. Jos käteen jäävä palkka ei riitä välttä­mät­tö­miin menoihin, keinot keksitään.

Jyväs­kylän yliopiston keruu­ai­neis­tossa ihmiset painot­tivat yhteis­kunnan turva­verkon tärkeyttä ja olivat huolis­saan sen alasajosta.

Eräs kolmen lapsen yksin­huol­taja kertoo:

”Kaikesta on selvitty! Kela, sossut, lasten­suo­jelu, psyko­poli, kirkon diako­niatyö, korva­poli, sairaalat, terveys­kes­kukset, perhe­työn­te­kijät, lääkärit, sairaan­hoi­tajat, fysio­te­ra­peutit, lymfa­hoi­taja, hermo­ra­ta­hie­roja, ystävät ja sukulaiset ovat autta­neet. Ilman näitä emme olisi tässä. Ei ole yksin tarvinnut selvitä.”

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN