Palkalla pitäisi tulla toimeen, mutta yhä useampi euroop­pa­lai­nen joutuu totea­maan, ettei näin ole. Suomes­sa­kin on arviolta 60 000 työs­sä­käy­vää köyhää. Monen palkka ei riitä edes minimielinkustannuksiin.

2.9.2019

Vält­tä­mät­tö­miin menoi­hin tarvi­taan rahaa eri tavalla perhe­ti­lan­tei­den ja asuin­pai­kan mukaan, tutki­mus­koor­di­naat­tori Merja Kauha­nen Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­selta muistuttaa.

Alle 45-vuoti­aan yhden hengen talou­dessa tarvi­taan vält­tä­mät­tö­miin menoi­hin 1 380 euroa pääkau­pun­ki­seu­dulla ja muualla Suomessa 1 131 euroa kuukau­dessa, käy ilmi Kulut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­sen laske­mista kohtuul­li­sen mini­min viite­bud­je­teista. Vastaa­vasti kahden aikui­sen ja kolmen teini-ikäi­sen perheen vält­tä­mät­tö­mät menot ovat pääkau­pun­ki­se­dulla 4 250 euroa ja muualla 3 770 euroa kuukaudessa.

– Isoim­mat menoe­rät ovat asumi­nen ja ruoka. Mukana ovat kulke­mi­nen, terveys ja muut tarpeel­li­set menot.

TUET PAIKKAAVAT PALKKAA

Kauha­nen muis­tut­taa, että palkan riit­tä­mi­nen ei ole yksi­se­lit­tei­nen asia. Esimer­kiksi 1 300 euron saami­nen puhtaana käteen vaatii paljon työpät­kiä palvelualoilla.

– Osa-aikai­sen ylei­nen ansio oli toissa vuonna 1 380 euroa kuukau­dessa ennen veroja ja muita laki­sää­tei­siä maksuja. Moni tekee työtä nolla­tun­ti­so­pi­muk­silla, jolloin työtun­tien määrä voi jäädä hyvin alhai­seksi. Noihin ansioi­hin pääse­mi­nen ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Yksi­tyi­sillä palve­lua­loilla epäsään­nöl­li­siä ansioita tai pieniä työtun­ti­mää­riä paika­taan yleensä sovi­tel­lulla päivärahalla.

– Päälle tule­vat asumis­tuet, mutta silti ihmi­nen voi joutua turvau­tu­maan toimeentulotukeenkin.

TALOUS KEIKAHTAA HELPOSTI

Teol­li­suu­den­kin palkan­saa­ja­perhe joutuu venyt­tä­mään sent­te­jään, jotta Kulut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­sen kohtuul­li­sen mini­min kulu­tus­ta­son takaava budjetti saadaan kasaan.

– Jos perheessä on kolme kasva­vaa teiniä, ruoka­me­not­kin voivat kasvaa melkoi­siksi, Kauha­nen toteaa.

Perhe näyt­täisi selviä­vän muualla Suomessa pienem­millä kuluilla, mutta perheen pitää varau­tua yllät­tä­viin menoe­riin. Kauha­nen muis­tut­taa, että monella paik­ka­kun­nalla ei ole toimi­vaa jouk­ko­lii­ken­nettä, vaan perheellä pitää olla oma auto. Jos se menee rikki, korjaa­mi­seen on löydyt­tävä rahaa.

Myös yllät­tä­vät sairaus­me­not voivat sekoit­taa perheen talouden.

– Toinen yllät­tävä tilanne voi olla työt­tö­myys. Jos vielä ansio­si­don­nai­selta putoaa työmark­ki­na­tuelle, moni joutuu hake­maan lisäksi toimeen­tu­lo­tu­kea, Kauha­nen sanoo.

– Perus­tur­van taso on niin alhai­nen, ettei se riitä kohtuul­li­sen mini­min toimeen­tu­loon. Suomessa perus­tus­lain mukaan kuuluu riit­tävä toimeen­tulo kaikille. Kuiten­kin Suomi on saanut huomau­tuk­sia, ettei perus­turva ole riit­tä­vällä tasolla.

Perus­turva on kehit­ty­nyt hitaam­min kuin ylei­nen ansiotaso.

MIHIN RAHA RIITTÄÄ

Yksi tapa mitata palkan riit­tä­vyyttä on arvioida sen ostovoimaa.

Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry vetoa­vat usein siihen, että Suomessa palk­ka­taso on selvästi kilpai­li­ja­maita, lähinnä Saksaa ja Ruot­sia, kovempi.

Kauha­sen teke­mistä palk­ka­ver­tai­luista käy ilmi, että Saksassa palkka riit­tää parem­min elin­kus­tan­nuk­siin kuin Suomessa.

– Vaikka Saksa on palkoissa Suomea jäljessä, siellä palkalla saa enem­män kuin meillä. Osto­voi­ma­kor­ja­tussa vertai­lussa Ruotsi jää hieman jälkeemme, vaikka muuten palkat ovat samaa tasoa.

Työs­sä­käy­vien köyhien osuus kasvaa

Työs­sä­käy­vien köyhien määrä on lisään­ty­nyt vauh­dilla koko Euroo­passa 2000-luvulla. Yksin Saksassa heidän osuu­tensa palkan­saa­jista kasvoi noin kuudesta prosen­tista liki kymme­neen vuosina 2006–2016. Tutki­joi­den mukaan uudet työpai­kat näyt­tä­vät synty­vän aloille, joilla ei ole tarjota riit­tä­västi työtun­teja tai muutoin riit­tä­vää toimeentuloa.

Suomessa työs­sä­käy­vien köyhien määräksi arvioi­daan 60 000 ihmistä. Heistä palkan­saa­jia on 26 000. Loput ovat itsen­sä­työl­lis­tä­jiä ja muita yrittäjiä.

VÄHÄLLÄ TULTAVA TOIMEEN

Työ on parasta sosi­aa­li­tur­vaa, sano­taan usein. Työs­sä­käy­västä köyhästä lause tuntuu pahalta tai aina­kin oudolta, sillä usein palkan lisäksi toimeen­tu­loa on haet­tava Kelasta. Taval­li­sim­min pieniä tuloja paika­taan asumis­tuella, ja joskus myös toimeentulotuella.

Kelan tilas­to­jen mukaan vuokra-asumista tuet­tiin toissa vuonna keski­mää­rin 326 eurolla kuukau­dessa ja saajien keski­mää­räi­nen kuukausian­sio oli ennen tukea 910 euroa kuukau­dessa. Luvuissa eivätkä ole mukana opis­ke­li­jat eivätkä eläkeläiset.

Tämän vuoden huhti­kuun lopussa perus­toi­meen­tu­lo­tu­kea sai kaik­ki­aan 234 000 suoma­laista. Heistä liki puolet asui yksin. Tietoa tuen saajien työs­sä­käyn­nistä ei ole.

Yksi­na­su­valle perus­toi­meen­tu­lo­tuki on 497 euroa ja yksin­huol­ta­jalle 547 euroa kuukau­dessa. Summalla kate­taan Kelan mukaan ravinto- ja vaate­me­not, vähäi­set tervey­den­huol­to­me­not, paikal­lis­lii­ken­teen käyttö, sano­ma­leh­den tilaus, puhe­lin- ja tieto­lii­kenne ja muun muassa harras­tus- ja virkistystoiminta.

NÄKYMÄTÖNTÄ VÄKEÄ

Työs­sä­käy­viä köyhiä ei tunnis­teta Suomessa kuten ei muual­la­kaan EU:ssa, muis­tut­taa tutkija, yliopis­ton­leh­tori Mikko Jako­nen artik­ke­lis­saan Työs­sä­käy­vän köyhän elämä vaatii joka­päi­väistä rohkeutta (Kaiken­laista rohkeutta, Gaudea­mus, 2019).

Kun ongel­maa ei tunnis­teta, ei ratkai­su­ja­kaan ole. Elämä on jatku­vaa taitei­lua, jotta toimeen­tulo riit­täisi elinkustannuksiin.

”Heille ainoa varmuus on, että kun jostain tulee lisää, niin toisaalta leika­taan”, Jako­nen kirjoittaa.

Mistään raukoista ei kuiten­kaan ole kyse. Jyväs­ky­län yliopisto keräsi vuonna 2015 talteen työs­sä­käy­vien köyhien tari­noita Työssä ja köyhä! ‑aineis­toon. Kerto­muk­sissa näkyy Jako­sen mukaan suoma­lai­nen sisu ja selviä­mi­sen eetos. Köyhät työs­sä­käy­vät laske­vat, mistä ruoasta saa edul­li­sim­min proteii­neja, jotta nälkä pysyisi poissa. Vanhem­mat kulke­vat vanhoissa kulu­neissa vaat­teissa kustan­taak­seen lastensa harrastuksia.

Suomi on saanut jatku­vasti huomau­tuk­sia Euroo­pan sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tealta, että perus­tur­vamme taso on liian alhai­nen. Huomau­tus on annettu myös työmark­ki­na­tuen tasosta.

Perus­tu­kien taso on nous­sut hitaam­min kuin ansio­tu­lot, lisäksi indek­si­ko­ro­tus­ten jäädyt­tä­mi­nen on pitä­nyt tuet mata­lina. Ihmi­soi­keus­liitto luovutti touko­kuussa halli­tuk­sen raken­ta­jille vetoo­muk­sen perus­tur­van tason nosta­mi­seksi. Sen mukaan perus­tur­van paran­ta­mi­nen ei voi jäädä odot­ta­maan sosi­aa­li­tur­van kokonaisuudistusta.

KAMELIN SELKÄ VOI KATKETA

Pahim­massa riskissä työs­sä­käy­vistä köyhistä ovat yksi­na­su­vat, satun­nai­sia töitä teke­vät ja yksin­huol­ta­jat. Yksit­täi­nen isompi menoerä tai elämän­muu­tos voi suis­taa hauraan talou­den koko­naan. Varsin usein syynä on äkil­li­nen, vakava sairas­tu­mi­nen tai pitkäaikaissairaus.

Iäkkäi­den pika­vi­pit ja ulos­ot­to­ve­lat ovat Takuusää­tiön mukaan kasva­neet huoles­tut­ta­vasti. Omien meno­jensa lisäksi vanhuk­set ovat velkaan­tu­neet rahoit­taes­saan lastensa talouk­sia, säätiö toteaa.

Yksi taus­ta­syy ikään­ty­nei­den velkaan­tu­mi­seen ovat pienet eläk­keet. Viime vuonna 60–64-vuotiaana vanhuuse­läk­keelle siir­ty­nei­den keskie­läke on 1 835 euroa kuukau­dessa. Tosin mies­ten keskie­läke on 2 075 euroa ja nais­ten 1 605 euroa kuukaudessa.

Mitä rikko­nai­sempi työura on, sitä heikom­paa eläkettä saa tule­vai­suu­dessa. Pitkät työt­tö­myys- ja vanhem­pain­va­pai­den jaksot alen­ta­vat tule­vaa eläkettä.

Eläk­keellä on vielä ikäpol­via, joiden eläke alkoi kart­tua pitkällä aikui­suu­dessa, sillä työelä­ke­jär­jes­telmä otet­tiin käyt­töön 1960-luvulla. Taitei­li­jat pääsi­vät eläke­jär­jes­tel­män piiriin vasta vuonna 1986.

Mikäli työelä­kettä ei ole kerty­nyt tai sitä on mini­mi­maa­li­sen vähän, eläke­läi­nen saa takuu­elä­kettä 785 euroa kuukau­dessa. Takuu­eläk­keen varassa oli viime vuoden lopussa reilut 29 000 yli 65-vuotiasta. Nuorem­missa ikäluo­kissa takuu­elä­kettä sai vain hieman harvempi. Yleensä pieniä eläk­keitä paika­taan eläke­läis­ten asumistuella.

Työs­sä­käy­vien köyhien eläke­ker­ty­mät jäävät vähäi­siksi, joten työuran aikai­nen köyhyys enna­koi köyhyyttä myös eläkeiässä.

KÖYHYYS OSUU LAPSIIN

Köyhissä eli hyvin pieni­tu­loi­sissa talouk­sissa asuu erilais­ten selvi­tys­ten mukaan noin 100 000–120 000 lasta Suomessa. Siis useampi kuin joka kymme­nes lapsi elää perheessä, jossa menot joudu­taan karsi­maan mini­miin. Tämä näkyy lasten vähäi­sissä harras­tuk­sissa, lukion vält­tä­mi­senä ja jopa ammat­ti­kou­lun keskeyt­tä­mi­senä, koska väli­nei­siin tai kirjoi­hin ei ole varaa.

Tilas­to­kes­kuk­sen Findi­kaat­to­rin mukaan lapsi­per­he­köy­hyys nousi yli kymme­nen prosen­tin 2000-luvun alussa. Lapsi­li­sien indek­sin jäädyt­tä­mi­set vuosien varrella näky­vät tilas­toissa. Vaikka lapsi­li­siä makse­taan kaikille lapsi­per­heille, köyhissä perheissä niiden merki­tys on suurempi kuin hyvin toimeentulevissa.

Köyhyys­tut­kija Juho Saari on sano­nut, että yksi keino vält­tää lapsi­per­he­köy­hyyttä on pysyä pari­suh­teessa ja vält­tää koti­hoi­don­tuelle jäämistä. Köyhät itse ovat kerto­neet eroa­vansa tai muut­ta­vansa eril­leen saadak­seen parem­pia tukia.

Kaikista lapsi­per­heistä vajaa kolman­nes on yhden vanhem­man perheitä. Mitä vanhem­masta lapsesta on kyse, sitä toden­nä­köi­sem­min vanhem­mat ovat muut­ta­neet erilleen.

Jako­nen huomaut­taa, että perhe voi olla köyhä, vaikka vanhempi kävisi normaa­li­palk­kai­sessa kokoai­kai­sessa työssä. Aina ei ole kyse vähäi­sistä työtun­neista, vaan toisi­naan toimeen­tu­lon tähden tehdään useaa eri työtä.

”On toden­nä­köistä, että he joutu­vat aina­kin silloin tällöin turvau­tu­maan sosi­aa­li­tur­vaan, suku­lais­ten apuun, lainaan, pika­vip­pei­hin tai useam­paan yhtä­ai­kai­seen työhön selvi­täk­seen arki­päi­vän kuluista”, Jako­nen toteaa.

Lähei­set eivät vält­tä­mättä huomaa, kuinka pienillä tuloilla toinen joutuu tule­maan toimeen tai että tämä näkee ajoit­tain nälkää. Jos käteen jäävä palkka ei riitä vält­tä­mät­tö­miin menoi­hin, keinot keksitään.

Jyväs­ky­län yliopis­ton keruu­ai­neis­tossa ihmi­set painot­ti­vat yhteis­kun­nan turva­ver­kon tärkeyttä ja olivat huolis­saan sen alasajosta.

Eräs kolmen lapsen yksin­huol­taja kertoo:

”Kaikesta on selvitty! Kela, sossut, lasten­suo­jelu, psyko­poli, kirkon diako­nia­työ, korva­poli, sairaa­lat, terveys­kes­kuk­set, perhe­työn­te­ki­jät, lääkä­rit, sairaan­hoi­ta­jat, fysio­te­ra­peu­tit, lymfa­hoi­taja, hermo­ra­ta­hie­roja, ystä­vät ja suku­lai­set ovat autta­neet. Ilman näitä emme olisi tässä. Ei ole yksin tarvin­nut selvitä.”

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN