Avainsana: toimeentulo

LAKKO 9.–11.12.: Jyväskylän Maintpartnerin pääluottamusmies Kimmo Sandelin: ”Olemme tarpeeksi tehneet ilmaista työtä”

”Meillä on porukka lakon suhteen yksituumainen. Kikyä ei enää haluta tehdä. Ilmaisen työn tekeminen riittää”, sanoo Maintpartner Oy:n Jyväskylän toimipisteen pääluottamusmies Kimmo Sandelin.


Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä) 

TEKNINEN HUOLTO JA KUNNOSSAPITO
KIMMO SANDELIN
Pääluottamusmies
Maintpartner Oy, Jyväskylä
Teollisuusliiton valtuuston jäsen

Maintpartnerilla noudatetaan osaan henkilöstöä Teollisuusliiton neuvottelemaa teknisen huollon ja kunnossapidon sopimusta, jonka voimassaolo päättyi lokakuun lopussa. Jos lakko alkaa 9. joulukuuta, kuuluvat toimipisteen hieman alle 30 työntekijää sen piiriin.

– Meillä on valmius lakkoon. Väki tuumii, että työpaikoilla on kikyilty ja tehty ilmaisia töitä tarpeeksi. Kolme vuotta piisaa, tes-neuvotteluissa mukana oleva pääluottamusmies Kimmo Sandelin kertoo.

Hänen mukaansa mahdollisella lakolla halutaan estää työajan palkaton pidennys ja työntekijän aseman heikentäminen, jota koko ajan yritetään.

– Lakolla tavoitellaan sitä, että asioista neuvotellaan sopimusteitse. Tuntuu siltä, että tänä päivänä neuvottelutahto on hakusessa. Molemmilla osapuolilla ei sitä välttämättä ole.

PALKALLA TULTAVA TOIMEEN

Sandelinin mukaan työntekijät haluavat myös saavuttaa parannusta siihen, että palkalla ja yhdellä työllä tulee toimeen ja palkansaaja pystyy maksamaan laskut elääkseen.

– Hinnat nousevat koko ajan. Siinä suhteessa on jääty jälkeen. Vaikka puhutaan, että työn verotusta kevennetään, niin haittaveroina tulee kaikkialle lisää maksuja. Polttoaineita kuluu, kun on pakko käyttää omaa autoa, koska asumme kehäkolmosen ulkopuolella. Ei täällä ole julkista liikennettä. Ihmisten on kuljettava ja asuttava.

– Kiinteistöveroihin ja sähkölaskuihin tulee korotuksia koko ajan. Reaalinen tulotaso heikkenee, koska veromuotoja ja -korotuksia niihin tulee lisää. Kokonaisverot kaikkiaan vaan kasvavat koko ajan. Pienituloisiin nämä korotukset iskevät eniten.

TYÖNANTAJAT JUMITTUNEET HEIKENNYKSIIN

Neuvottelupöydässä työnantajapuoli on lukkiutunut Sandelinin mukaan ylisuuriin työehtojen heikennysesityksiin.

– Kaikki tuijottavat tällä hetkellä Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden väliseen neuvottelupöytään. Ei muualla olla valmiita asioista keskustelemaan, vaan halutaan odottaa, mitä Teknologiateollisuuden kanssa käytävissä neuvotteluissa tapahtuu. Kukaan ei halua lähteä päänavaajaksi.

– Kun teknologiassa saavutetaan tulos, niin muuallakin neuvottelupöydissä ehkä pääsemme keskustelemaan asioista. Teknologian pöydässä tehdään päätöksiä kikyistä ja vastaavista, Sandelin arvioi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Arto Helenius: TES on minimipalkkaa parempi ratkaisu

EU komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuli kesällä kirjeellä julkisuuteen ja ilmoitti tavoitteekseen ajaa kaikkia työntekijöitä koskevan minimipalkan 100 päivässä läpi. Esitys oli muotoiltu siten, että työmarkkinaosapuolten pitäisi neuvotella asia kuntoon. Lainsäädäntöön voitaisiin turvautua vasta äärimmäisessä tilanteessa.

Ehdotus on äkkiseltään ajateltuna reilun oloinen, mutta syvällisemmin tarkasteltuna se on moniulotteinen ja sisältää ongelmallisia seikkoja. Pohjoismaiden teollisuusliitot älähtivätkin välittömästi. Meillä on perinteisesti katsottu, että palkkojen ja työehtojen määrittely kuuluu työmarkkinaosapuolille eikä poliitikoille, joiden puuttuminen työmarkkinakysymyksiin on yleensä johtanut ongelmiin.

Minimipalkkaa on perinteisesti käytetty valtioissa, joissa järjestäytymisasteet ovat alhaisia ja joissa ei ole työehtosopimuksia kuin joissakin yrityksissä.

Esimerkiksi käy Romania, jossa vielä aikaisemmin neuvoteltiin työehtosopimuksista kattavasti sektori- ja yritystasoilla. Sitten iski talouden romuttanut lama, minkä seurauksena EU:n troikka puuttui vuonna 2011 kovalla kädellä jäsenvaltionsa talouteen ja markkinoihin. Velvoittavien korjaustoimien aiheuttaman myllerryksen yhteydessä sektorikohtaiset työehtosopimukset kiellettiin. Yrityksissäkin sopimuksen voi tehdä vain, jos niissä on vähintään 50 järjestäytynyttä työntekijää. Vaatimus on tiukka, sillä 90 prosenttia romanialaisista yrityksistä työllistää alle 50 työntekijää. Nyt maassa on voimassa minimipalkka, joka on noin 40 prosenttia keskipalkasta. Työntekijät eivät liity liittoihin, koska ne eivät solmi työehtosopimuksia. Toimintaympäristö on yrityksille suopea.

”Pohjoismaisen näkemyksen mukaan meidän pitäisi puhua minimipalkan sijaan työstä ansaittavasta elämiseen riittävästä vähimmäisansiosta.”

Toinen esimerkki on Saksan rakennusala, jossa on paljon vaikeasti rekrytoitavaa vierastyövoimaa kuten meilläkin. Sikäläisessä rakennustyöntekijöiden liitossa oli arveltu, että minimipalkalla voisi parhaiten tukea keikkatyöläisiä. Minimipalkka onnistuttiin neuvottelemaan varsin korkealle tasolle. Tämä kuitenkin johti siihen, että työehtosopimusta ei enää noudatettu, vaan työnantajat ryhtyivät tekemään työsopimuksia vain minimipalkan perusteella.

Pohjoismaisen näkemyksen mukaan meidän pitäisi puhua minimipalkan sijaan työstä ansaittavasta elämiseen riittävästä vähimmäisansiosta. Sen tasoa määriteltäessä on otettava huomioon, että työntekijän kokonaisansioon sisältyy rahapalkan lisäksi esimerkiksi oikeus vuosilomaan, sairaslomaetuihin, eläkkeeseen, lisiin ja lepoaikoihin. Näin ollen työntekijälle kuuluvaa ansiota ei pidä minimitasojen määrittelyssä tarkastella vain tuntipalkan kautta, vaan pohjaksi pitää asettaa yrityksen arvioima henkilöstökulu kaikkine lisäkuluineen.

Samalla on pidettävä mielessä, että jos pääoma pääsisi mittaamaan alhaiseksi asetetulla minimipalkalla voittoja itselleen, ja pääsisi eroon työmarkkinajärjestöjen ylläpitämästä kontrollista, voisi se tämän vapauden myötä ruveta hamuamaan muitakin taloudellisia herkkuja.

Hoidetaan tämä minimipalkkakeskustelu tyylillä läpi. Luvataan pitää huolta työmarkkinajärjestelmästä ja siitä, että saamme työntekijät liittymään yhteen. Tilastoista näkee, että mitä enemmän yrityksessä on kaukokatseisesti neuvoteltu, sitä paremmin siellä voidaan. Kääntäkäämme Ursula von der Leyenin esitys siihen muotoon, että yritysten on neuvoteltava kaikkialle työehtosopimukset, joilla jokaiselle työntekijälle voidaan taata reilut vähimmäistyöehdot, turvaa ja ehkäpä vähän muitakin etuja.

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija

Kasvu, työllisyys ja toimeentulo

Teollisuusliiton omaksuman teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ajatusmallin kolme kärkeä ovat vakaa talouskasvu, mahdollisimman korkea työllisyysaste ja työntekijöiden kunnollinen toimeentulo. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan ymmärrys vientiteollisuuden merkityksestä talouden tukipilarina, vankkaa kilpailukykyä, laadukkaita tuotteita ja palveluja, toimenpiteitä työllisyysasteen kohottamiseksi sekä oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot.

Tätä kokonaisuutta pohjustavat keskeiset taloudelliset ulottuvuudet ovat maailmantalous ja EU:n sisämarkkinat. Suomen on vaikutettava avoimen talouden, esteittä toimivien markkinoiden ja terveen kilpailun puolesta.

Kansantalouden tasolla jo mainittujen tavoitteiden edistämiseen niveltyy joukko tiiviisti toisiinsa kytkeytyviä osia. Palapelin voi aloittaa työvoimasta. Yrityksissä tarvitaan koulutettu, osaava ja motivoitunut henkilöstö sekä turvalliset, kehittyvät, laadukkaasti suunnitellut ja toteutetut työolot ja -prosessit. Ilman niitä esimerkiksi uusien teknologioiden käyttöön ottamisesta ei tulla saamaan saavutettavissa olevaa hyötyä irti. Oikeudenmukaisella palkkauksella puolestaan tarkoitetaan pohjimmiltaan sitä, että työstä saatavalla tulolla voi tulla toimeen, elättää itsensä ja perheensä. Sen toteutumiseksi tarvitaan esimerkiksi ostovoiman turvaavia palkkaratkaisuja.

Teollisen toiminnan edistämiseksi tarvitaan kasvuun ja menestymiseen tähtäävää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaa sekä rohkeutta ja kärsivällisyyttä tuloksia tavoiteltaessa. Innovaatioiden ja tuotekehityksen yksi tärkeä rajapinta on kestävä ja vastuullinen ilmastopolitiikka. Suomessa toimiva teollisuus on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jo edistyksellisen toimijan asemassa, mutta paljon on vielä saavutettavissa.

Järkevä ohjenuora on kehittää teollisuutta ennemmin Suomessa kuin päästää se rajojen tuolle puolen, jolloin takeet kestävän kehityksen huomioon ottamisesta voivat olla kevyet. Silloin huomio on kiinnitettävä kotimaassa toimivan teollisuuden toimintaympäristöön. Suomessa se on vakaa. Muita tarvittavia tekijöitä ovat esimerkiksi kilpailukykyinen sähkön hinta ja saatavuus sekä hyvin toimiva infrastruktuuri.

Edellä kuvatun lisäksi tarvitaan myös yhteiskuntavastuullista yrityspolitiikkaa, jotta kasvun, toimeentulon ja työllisyyden tavoitteet voivat rinnakkain toteutua. Kysymyksessä on vuorovaikutussuhde. Viennin ja teollisuuden menestys ovat Suomen hyvinvoinnin ja työllisyyden kulmakiviä. Verovaroin ylläpidettävän hyvinvointimallin tarjoamat julkiset palvelut kuten koulutus sekä toimintaympäristöä muokkaavat ja kehitystä edistävät ohjelmat ja rahoitusmallit puolestaan ovat kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytyksiä. Niiden kanssa täysin verrannollisia kasvun ja menestyksen rakentajia omassa roolissaan ovat osaavat ja yrityksille tulosta tekevät työntekijät.

Siinä on samalla piirrettynä se iso kuva, joka on olemassa myös silloin, kun on aika neuvotella työehdoista, palkkauksesta ja työajoista, jossa kokonaisuudessa yksi osa on Teollisuusliiton tavoittelema palkattomien kiky-tuntien poistaminen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Lue tästä Teollisuusliiton teollisuus- ja elinkeinopoliittinen ohjelma