Kun työ ei kukista köyhyyttä – palkka ei aina riitä elämiseen

teollisuusliitto

Palkalla pitäisi tulla toimeen, mutta yhä useampi eurooppalainen joutuu toteamaan, ettei näin ole. Suomessakin on arviolta 60 000 työssäkäyvää köyhää. Monen palkka ei riitä edes minimielinkustannuksiin.

Välttämättömiin menoihin tarvitaan rahaa eri tavalla perhetilanteiden ja asuinpaikan mukaan, tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta muistuttaa.

Alle 45-vuotiaan yhden hengen taloudessa tarvitaan välttämättömiin menoihin 1 380 euroa pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa 1 131 euroa kuukaudessa, käy ilmi Kuluttajatutkimuskeskuksen laskemista kohtuullisen minimin viitebudjeteista. Vastaavasti kahden aikuisen ja kolmen teini-ikäisen perheen välttämättömät menot ovat pääkaupunkisedulla 4 250 euroa ja muualla 3 770 euroa kuukaudessa.

– Isoimmat menoerät ovat asuminen ja ruoka. Mukana ovat kulkeminen, terveys ja muut tarpeelliset menot.

TUET PAIKKAAVAT PALKKAA

Kauhanen muistuttaa, että palkan riittäminen ei ole yksiselitteinen asia. Esimerkiksi 1 300 euron saaminen puhtaana käteen vaatii paljon työpätkiä palvelualoilla.

– Osa-aikaisen yleinen ansio oli toissa vuonna 1 380 euroa kuukaudessa ennen veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Moni tekee työtä nollatuntisopimuksilla, jolloin työtuntien määrä voi jäädä hyvin alhaiseksi. Noihin ansioihin pääseminen ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Yksityisillä palvelualoilla epäsäännöllisiä ansioita tai pieniä työtuntimääriä paikataan yleensä sovitellulla päivärahalla.

– Päälle tulevat asumistuet, mutta silti ihminen voi joutua turvautumaan toimeentulotukeenkin.

TALOUS KEIKAHTAA HELPOSTI

Teollisuudenkin palkansaajaperhe joutuu venyttämään senttejään, jotta Kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen minimin kulutustason takaava budjetti saadaan kasaan.

– Jos perheessä on kolme kasvavaa teiniä, ruokamenotkin voivat kasvaa melkoisiksi, Kauhanen toteaa.

Perhe näyttäisi selviävän muualla Suomessa pienemmillä kuluilla, mutta perheen pitää varautua yllättäviin menoeriin. Kauhanen muistuttaa, että monella paikkakunnalla ei ole toimivaa joukkoliikennettä, vaan perheellä pitää olla oma auto. Jos se menee rikki, korjaamiseen on löydyttävä rahaa.

Myös yllättävät sairausmenot voivat sekoittaa perheen talouden.

– Toinen yllättävä tilanne voi olla työttömyys. Jos vielä ansiosidonnaiselta putoaa työmarkkinatuelle, moni joutuu hakemaan lisäksi toimeentulotukea, Kauhanen sanoo.

– Perusturvan taso on niin alhainen, ettei se riitä kohtuullisen minimin toimeentuloon. Suomessa perustuslain mukaan kuuluu riittävä toimeentulo kaikille. Kuitenkin Suomi on saanut huomautuksia, ettei perusturva ole riittävällä tasolla.

Perusturva on kehittynyt hitaammin kuin yleinen ansiotaso.

MIHIN RAHA RIITTÄÄ

Yksi tapa mitata palkan riittävyyttä on arvioida sen ostovoimaa.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja Teknologiateollisuus ry vetoavat usein siihen, että Suomessa palkkataso on selvästi kilpailijamaita, lähinnä Saksaa ja Ruotsia, kovempi.

Kauhasen tekemistä palkkavertailuista käy ilmi, että Saksassa palkka riittää paremmin elinkustannuksiin kuin Suomessa.

– Vaikka Saksa on palkoissa Suomea jäljessä, siellä palkalla saa enemmän kuin meillä. Ostovoimakorjatussa vertailussa Ruotsi jää hieman jälkeemme, vaikka muuten palkat ovat samaa tasoa.

Työssäkäyvien köyhien osuus kasvaa

Työssäkäyvien köyhien määrä on lisääntynyt vauhdilla koko Euroopassa 2000-luvulla. Yksin Saksassa heidän osuutensa palkansaajista kasvoi noin kuudesta prosentista liki kymmeneen vuosina 2006–2016. Tutkijoiden mukaan uudet työpaikat näyttävät syntyvän aloille, joilla ei ole tarjota riittävästi työtunteja tai muutoin riittävää toimeentuloa.

Suomessa työssäkäyvien köyhien määräksi arvioidaan 60 000 ihmistä. Heistä palkansaajia on 26 000. Loput ovat itsensätyöllistäjiä ja muita yrittäjiä.

VÄHÄLLÄ TULTAVA TOIMEEN

Työ on parasta sosiaaliturvaa, sanotaan usein. Työssäkäyvästä köyhästä lause tuntuu pahalta tai ainakin oudolta, sillä usein palkan lisäksi toimeentuloa on haettava Kelasta. Tavallisimmin pieniä tuloja paikataan asumistuella, ja joskus myös toimeentulotuella.

Kelan tilastojen mukaan vuokra-asumista tuettiin toissa vuonna keskimäärin 326 eurolla kuukaudessa ja saajien keskimääräinen kuukausiansio oli ennen tukea 910 euroa kuukaudessa. Luvuissa eivätkä ole mukana opiskelijat eivätkä eläkeläiset.

Tämän vuoden huhtikuun lopussa perustoimeentulotukea sai kaikkiaan 234 000 suomalaista. Heistä liki puolet asui yksin. Tietoa tuen saajien työssäkäynnistä ei ole.

Yksinasuvalle perustoimeentulotuki on 497 euroa ja yksinhuoltajalle 547 euroa kuukaudessa. Summalla katetaan Kelan mukaan ravinto- ja vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, paikallisliikenteen käyttö, sanomalehden tilaus, puhelin- ja tietoliikenne ja muun muassa harrastus- ja virkistystoiminta.

NÄKYMÄTÖNTÄ VÄKEÄ

Työssäkäyviä köyhiä ei tunnisteta Suomessa kuten ei muuallakaan EU:ssa, muistuttaa tutkija, yliopistonlehtori Mikko Jakonen artikkelissaan Työssäkäyvän köyhän elämä vaatii jokapäiväistä rohkeutta (Kaikenlaista rohkeutta, Gaudeamus, 2019).

Kun ongelmaa ei tunnisteta, ei ratkaisujakaan ole. Elämä on jatkuvaa taiteilua, jotta toimeentulo riittäisi elinkustannuksiin.

”Heille ainoa varmuus on, että kun jostain tulee lisää, niin toisaalta leikataan”, Jakonen kirjoittaa.

Mistään raukoista ei kuitenkaan ole kyse. Jyväskylän yliopisto keräsi vuonna 2015 talteen työssäkäyvien köyhien tarinoita Työssä ja köyhä! -aineistoon. Kertomuksissa näkyy Jakosen mukaan suomalainen sisu ja selviämisen eetos. Köyhät työssäkäyvät laskevat, mistä ruoasta saa edullisimmin proteiineja, jotta nälkä pysyisi poissa. Vanhemmat kulkevat vanhoissa kuluneissa vaatteissa kustantaakseen lastensa harrastuksia.

Suomi on saanut jatkuvasti huomautuksia Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta, että perusturvamme taso on liian alhainen. Huomautus on annettu myös työmarkkinatuen tasosta.

Perustukien taso on noussut hitaammin kuin ansiotulot, lisäksi indeksikorotusten jäädyttäminen on pitänyt tuet matalina. Ihmisoikeusliitto luovutti toukokuussa hallituksen rakentajille vetoomuksen perusturvan tason nostamiseksi. Sen mukaan perusturvan parantaminen ei voi jäädä odottamaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta.

KAMELIN SELKÄ VOI KATKETA

Pahimmassa riskissä työssäkäyvistä köyhistä ovat yksinasuvat, satunnaisia töitä tekevät ja yksinhuoltajat. Yksittäinen isompi menoerä tai elämänmuutos voi suistaa hauraan talouden kokonaan. Varsin usein syynä on äkillinen, vakava sairastuminen tai pitkäaikaissairaus.

Iäkkäiden pikavipit ja ulosottovelat ovat Takuusäätiön mukaan kasvaneet huolestuttavasti. Omien menojensa lisäksi vanhukset ovat velkaantuneet rahoittaessaan lastensa talouksia, säätiö toteaa.

Yksi taustasyy ikääntyneiden velkaantumiseen ovat pienet eläkkeet. Viime vuonna 60–64-vuotiaana vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskieläke on 1 835 euroa kuukaudessa. Tosin miesten keskieläke on 2 075 euroa ja naisten 1 605 euroa kuukaudessa.

Mitä rikkonaisempi työura on, sitä heikompaa eläkettä saa tulevaisuudessa. Pitkät työttömyys- ja vanhempainvapaiden jaksot alentavat tulevaa eläkettä.

Eläkkeellä on vielä ikäpolvia, joiden eläke alkoi karttua pitkällä aikuisuudessa, sillä työeläkejärjestelmä otettiin käyttöön 1960-luvulla. Taiteilijat pääsivät eläkejärjestelmän piiriin vasta vuonna 1986.

Mikäli työeläkettä ei ole kertynyt tai sitä on minimimaalisen vähän, eläkeläinen saa takuueläkettä 785 euroa kuukaudessa. Takuueläkkeen varassa oli viime vuoden lopussa reilut 29 000 yli 65-vuotiasta. Nuoremmissa ikäluokissa takuueläkettä sai vain hieman harvempi. Yleensä pieniä eläkkeitä paikataan eläkeläisten asumistuella.

Työssäkäyvien köyhien eläkekertymät jäävät vähäisiksi, joten työuran aikainen köyhyys ennakoi köyhyyttä myös eläkeiässä.

KÖYHYYS OSUU LAPSIIN

Köyhissä eli hyvin pienituloisissa talouksissa asuu erilaisten selvitysten mukaan noin 100 000–120 000 lasta Suomessa. Siis useampi kuin joka kymmenes lapsi elää perheessä, jossa menot joudutaan karsimaan minimiin. Tämä näkyy lasten vähäisissä harrastuksissa, lukion välttämisenä ja jopa ammattikoulun keskeyttämisenä, koska välineisiin tai kirjoihin ei ole varaa.

Tilastokeskuksen Findikaattorin mukaan lapsiperheköyhyys nousi yli kymmenen prosentin 2000-luvun alussa. Lapsilisien indeksin jäädyttämiset vuosien varrella näkyvät tilastoissa. Vaikka lapsilisiä maksetaan kaikille lapsiperheille, köyhissä perheissä niiden merkitys on suurempi kuin hyvin toimeentulevissa.

Köyhyystutkija Juho Saari on sanonut, että yksi keino välttää lapsiperheköyhyyttä on pysyä parisuhteessa ja välttää kotihoidontuelle jäämistä. Köyhät itse ovat kertoneet eroavansa tai muuttavansa erilleen saadakseen parempia tukia.

Kaikista lapsiperheistä vajaa kolmannes on yhden vanhemman perheitä. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin vanhemmat ovat muuttaneet erilleen.

Jakonen huomauttaa, että perhe voi olla köyhä, vaikka vanhempi kävisi normaalipalkkaisessa kokoaikaisessa työssä. Aina ei ole kyse vähäisistä työtunneista, vaan toisinaan toimeentulon tähden tehdään useaa eri työtä.

”On todennäköistä, että he joutuvat ainakin silloin tällöin turvautumaan sosiaaliturvaan, sukulaisten apuun, lainaan, pikavippeihin tai useampaan yhtäaikaiseen työhön selvitäkseen arkipäivän kuluista”, Jakonen toteaa.

Läheiset eivät välttämättä huomaa, kuinka pienillä tuloilla toinen joutuu tulemaan toimeen tai että tämä näkee ajoittain nälkää. Jos käteen jäävä palkka ei riitä välttämättömiin menoihin, keinot keksitään.

Jyväskylän yliopiston keruuaineistossa ihmiset painottivat yhteiskunnan turvaverkon tärkeyttä ja olivat huolissaan sen alasajosta.

Eräs kolmen lapsen yksinhuoltaja kertoo:

”Kaikesta on selvitty! Kela, sossut, lastensuojelu, psykopoli, kirkon diakoniatyö, korvapoli, sairaalat, terveyskeskukset, perhetyöntekijät, lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit, lymfahoitaja, hermoratahieroja, ystävät ja sukulaiset ovat auttaneet. Ilman näitä emme olisi tässä. Ei ole yksin tarvinnut selvitä.”

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN