Brut­to­kan­san­vir­keys kasvun kiihdyttimeksi

Hyvän työtu­lok­sen ja laadun edel­ly­tyk­senä on kirkas­jär­ki­nen suun­ni­telma. Työru­pea­man alka­jai­siksi on muodos­tet­tava käsi­tys siitä, mistä tehtä­vässä on kysy­mys ja miten se pitäisi toteut­taa. Suun­nit­te­lua seuraa toteu­tus, arviointi ja kasvava ymmär­rys siitä, miten työn voisi tehdä parem­min. Syklin menes­tyk­sel­li­sessä läpi­käy­mi­sessä tarvi­taan ajat­te­lua sen jokai­sessa vaiheessa ja koko­nai­suutta tarkas­tel­taessa. Tämä koskee yhtä lailla asian­tun­tija- ja niin kutsut­tua suorit­ta­vaa työtä.

Ihmi­nen on jaksa­mi­sensa kanssa rajal­li­nen olento. Ensi­luok­kai­nen keskit­ty­mi­nen kestää korkein­taan muuta­man tunnin. Kun henki­nen tai fyysi­nen rasi­tus alka­vat painaa, havain­nointi, reagointi ja toimin­nan ohjaa­mi­nen muut­tu­vat astetta tai muuta­maa heikom­maksi. Työtahti alkaa hiipua. Päivä­koh­taista tuotosta voidaan nostaa tauo­tuk­sella, mutta työs­ken­te­ly­jak­son pituus ja inten­sii­vi­syys aset­ta­vat aina rajansa.

Parhaan tulok­sen aikaan saami­nen viikon jokai­sena työpäi­vänä edel­lyt­tää sitä, että työn teke­mi­nen voidaan aloit­taa virkeänä. Ei vaik­kapa monille työn­te­ki­jöille taval­li­sen pitkän aamui­sen työmat­kan jälkeen, mitä on jo edel­tä­nyt pitkä koti­matka edel­li­sen työpäi­vän päät­teeksi. Yksi­no­maan tämä alkaa pidem­pään jatkues­saan ruok­kia vaivih­kaa kasau­tu­vaa väsy­mystä. Jos niin käy, painuu suori­tus­kyky normaa­lia alem­mas. Mitä syvem­mäksi väsy­mys kehit­tyy, sitä pidempi aika palau­tu­mi­sessa kuluu.

Vaikka talven puur­ta­mi­sen jälkeen ei tuntisi itse­ään väsy­neeksi, voi silti kuulos­tella ehtikö tie kohti voima­va­ro­jen ehty­mistä avau­tua. Ovatko pienet asiat alka­neet tuntua taval­lista suurem­milta? Milloin viimeksi on koke­nut itsensä innos­tu­neeksi? Onko tullut moitit­tua itse­ään saamat­to­muu­desta havait­se­matta tai tunnus­ta­matta oras­ta­van väsy­myk­sen merkkejä?

Olipa vastaus edel­li­siin kysy­myk­siin myön­tävä, kiel­tävä tai empivä, loma kannat­taa hyödyn­tää siekai­le­matta itsensä hyväksi. Viet­tää aikaa läheis­ten, tuttu­jen ja harras­tus­ten parissa tai vaan oleil­len. Se on paras keino pohjus­taa tule­vaa jaksa­mista. Akku­jen latau­tu­mi­sen myötä mitta­suh­teet aset­tu­vat kohdal­leen, ideointi ja ongel­mien ratko­mi­nen alka­vat sujua luon­te­vasti. Myös työt­tö­mät ovat leponsa ansain­neet. Työn­haku on rasit­ta­vaa työtä.

Työn­te­koa ja sen teet­tä­mistä pitää uudis­taa, jotta Suomi voi pärjätä globaa­lissa kilpai­lussa. Jos uudis­tua todella halu­taan, pitää suun­nit­te­lussa ottaa huomioon virkeän mielen yhteys tulok­seen ja laatuun. Tätä yksi­lön ja kansan­ta­lou­den välistä suhdetta voi kutsua bruttokansanvirkeydeksi.

Kansan­vir­key­den kohot­ta­mi­sessa on paljon ja nopeasti tehtä­vissä. Työn­jako ei toteudu Suomessa lähes­kään opti­maa­li­sesti. Kun toiset uupu­vat töidensä ääreen, ei toisilla ole töitä lain­kaan. Monta moni­tuista työha­luista virkeää mieltä jää hyödyn­tä­mättä samalla kun suuri määrä työha­lui­sia, mutta väsy­myk­sen puolelle kään­ty­neitä mieliä jää virkis­tä­mättä. Kun yhtälö ratkais­taan, menes­tyy Suomi tule­vai­suu­dessa erinomaisesti.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja