VÄITTÄJÄT: Millä luodaan kilpailukykyä?

Mistä kilpai­lu­kyky syntyy, ja millä sitä saadaan lisää?

VÄITTÄJÄT


ILKKA KIEMA
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS


JANNE HUOVARI
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PELLERVON TALOUSTUTKIMUS

MILLÄ TOLALLA SUOMALAISYRITYSTEN KILPAILUKYKY ON?

JANNE HUOVARI: Kohtuul­lisen hyvässä kunnossa. Vienti vetää paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin kilpai­li­ja­mailla. Myös palkka­ke­hitys on ollut matalampaa, ja yrityk­sissä on saatu tuotteita kuntoon. Ongelma on, että Nokian korkean jalos­tusarvon tuotteiden tilalle ei edelleen­kään ole tullut takaisin yhtä isoa palikkaa.

ILKKA KIEMA: Kustan­nus­kil­pai­lu­kyky on hyvällä tolalla johtuen maltil­li­sista palkka­rat­kai­suista. Yksik­kö­työ­kus­tan­nusten merki­tyk­sestä kilpai­lu­ky­vylle puhutaan usein löysästi kerto­matta, että vertail­tavat luvut ovat indek­si­lu­kuja. Usein vertai­luun otetaan finans­si­kriisiä edeltävä, Nokian parhaiden vuosien aika, jolloin kilpai­lu­kyky oli poikkeuk­sel­lisen hyvä, eikä pidemmän tähtäimen keski­mää­räistä tasoa.

MILLÄ KILPAILUKYKYÄ LUODAAN LISÄÄ?

HUOVARI: Korkean jalos­tusarvon tuotteista se lähtee, mutta siihen on aika vähän nopea­vai­kut­teisia keinoja. Ennemmin kilpai­lu­kykyä luodaan sillä, että meillä on koulutus ja työmark­kinat kunnossa, ihmiset liikkuvat tuotta­viin työpaik­koihin, ja että uudet yritykset pääsevät haasta­maan vanhoja toimi­joita. Tuotteiden hintaan liittyy työn hinta kaikkine kustan­nuk­si­neen, ja palkan täytyy olla tietysti mahdol­li­simman korkea siihen nähden, millä hinnalla tuote menee kaupaksi – näin saadaan kotita­louk­sille tuloja ja hyvin­vointia. Mutta jos palkka on liian korkea, tulee työttö­myyttä ja hyvin­vointi vähenee.

KIEMA: Uusien yritysten on päästävä haasta­maan jo markki­noilla olevia, eikä ole itses­tään selvää, että palkkojen joustava määräy­ty­minen työpai­kolla aina edistää sitä. Jousta­vuus voi auttaa uutta yritystä, mutta sillä voi olla kääntei­nenkin vaikutus, jos jo markki­noilla oleva yritys saa epäreilua kilpai­luetua halvem­masta työstä.

”Koulu­tuk­seen on satsat­tava, varsinkin keskias­teelle, josta on nyt leikattu”, sanoo Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­toksen ennus­te­pääl­likkö Ilkka Kiema. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISIA MUITA ESTEITÄ HAASTAMISEN TIELLÄ ON?

HUOVARI: Yksi on ainakin yritys­tuet, jotka on suunnattu markki­noilla oleville, isoil­lekin yrityk­sille. Myös uuden talouden puolella suuret kansain­vä­liset yritykset, kuten Google tai Facebook, saavat liian hallit­sevan aseman.

KIEMA: Uudessa talou­dessa suury­ri­tysten asemaa voidaan heikentää immate­ri­aa­lioi­keuksia koskevaa lainsää­däntöä uudistamalla.

HUOVARI: Ja lisätä ihmisten oikeuksia omaan dataan. Tämä on tärkeä asia globaa­lissa taloudessa.

MIKÄ ON VALTION ROOLI KILPAILUKYVYN LUOMISESSA?

KIEMA: Halli­tuksen rooli on pitkän tähtäimen toimen­pi­teissä. Koulu­tuk­seen on satsat­tava, varsinkin keskias­teelle, josta on nyt leikattu. Uhkakuva on, että tuotamme syrjäy­ty­neitä nuoria aikuisia, jos heitä ei ajeta tekemään jotain järkevää – sen sijaan vaadi­taan kohtuu­tonta omatoi­mi­suutta niiltä, jotka ovat asial­li­sesti ottaen vielä teinejä. Toinen asia on yliopis­tojen määrä­ra­hojen kohden­ta­minen. Näin pienessä maassa ei voi olla kovin monta akatee­mi­sesti korkea­ta­soista yliopistoa. Jos resurssit ovat rajal­liset, pitää harkita tutki­musy­li­opis­tojen karsi­mista ja satsaa­mista kansain­vä­li­sillä mitta­reilla menes­ty­viin korkeakouluihin.

HUOVARI: Meillä on hyvä olla koko maassa yliopis­tol­lista perus­kou­lu­tusta, jotta opiske­li­joita saadaan hakeu­tu­maan koulu­tuk­seen ympäri maata. Tutki­musta voi olla syytä keskittää. Osaajien saami­seksi ulkomaisen työvoiman tarve­har­kintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa.

KIEMA: Yrityksen näkökul­masta tarve­har­kinnan poista­misen hyvin­voin­ti­vai­kutus näyttää positii­vi­selle, mutta yritys ei voittoa maksi­moi­des­saan huomioi kaikkia ulkois­vai­ku­tuksia. Jos Suomessa jo oleva työntekijä jää siksi työttö­mäksi, se aiheuttaa inhimil­lisen trage­dian sekä myös kustan­nuksia valtiolle.

HUOVARI: Suurem­pana riskinä minä näen, että jos yritys ei saa tekijöitä, inves­toin­teja ja laajen­ta­misia voi jäädä toteu­tu­matta. Evidenssi siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyt­täisi kotimaista, on heikko. Päin vastoin, ulkomainen työvoi­ma­virta lisää myös kotimaista työllisyyttä.

”Osaajien saami­seksi ulkomaisen työvoiman tarve­har­kintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoi­ma­pulaa”,  sanoo Pellervon talous­tut­ki­muksen ennus­te­pääl­likkö Janne Huovari. KUVA LAURI ROTKO

LOIKO KILPAILUKYKYSOPIMUS MEILLE KILPAILUKYKYÄ?

KIEMA: Siinä oli myöntei­siäkin vaiku­tuksia. Mutta mittaa­minen on vaikeaa ja usein hyödyt esite­tään liioi­tel­lusti. Tilastot tarken­tuvat viiveellä, ja vuoden 2016 alussa oli jo käynnissä nousu­kausi – sitä kukaan ei vaan vielä tiennyt, kun yömyö­hällä veivat­tiin sopimuksia. Arviot kikyn osuudesta 100 000 uuden työpaikan luomi­sessa ovat epäluotettavia.

HUOVARI: Hinta­kil­pai­lu­kyvyn paran­ta­mi­sella oli osansa, mutta jo sitä ennen oli tehty matalia palkka­rat­kai­suja. Olisi ollut hyvä, ettei tätä ikävää sopeu­tu­mis­pro­sessia olisi tarvinnut käydä läpi, koska se vaikutti negatii­vi­sesti kotimai­seen kysyn­tään ja kotita­louk­sien tuloihin.

MILLAINEN VAIKUTUS ILMASTOTOIMILLA ON KILPAILUKYKYYN?

KIEMA: Kummal­li­sella huolet­to­muu­della ihmiset suhtau­tuvat ilmas­ton­muu­tok­seen. Suomi on maa, joka on menes­tynyt korkealla tekno­lo­gialla, ja ilmas­ton­muutos jos mikä on asia, jossa uudessa tilan­teessa kysytään luovuutta ja uusia tekno­lo­gisia ratkai­suja. Näen ilmas­ton­muu­toksen siksi myös mahdol­li­suu­tena enkä vain uhkana.

HUOVARI: Näen välttä­mät­tö­myy­tenä toimia, koska muuten kustan­nukset ovat aika suuret. Eri toimista aiheutuu toki kustan­nuksia, mutta niihin voidaan vaikuttaa sillä, miten fiksusti asioita tehdään. Suomella on mahdol­li­suuksia tekno­lo­gian saralla, ja usein kannattaa reagoida mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tingassa. Se saattaa tulla halvemmaksi.

KILPAILUKYKY

Kilpai­lu­ky­vyllä tarkoi­te­taan yleensä yrityksen, toimialan tai kansan­ta­louden kykyä selviytyä talou­del­lisen kilpailun olosuh­teissa. Reaali­sella kilpai­lu­ky­vyllä tarkoi­te­taan talouden pitkän tähtäimen menes­tyk­seen vaikut­tavia seikkoja, ja siihen vaikut­tavat esimer­kiksi yhteis­kunnan infra­struk­tuuri ja julkisen sektorin tehok­kuus. Kustan­nus­kil­pai­lu­ky­kyyn taas vaikut­tavat mm. yksik­kö­työ­kus­tan­nukset ja työn tuotta­vuus. Yrityksen kannalta kilpai­lu­kyky syntyy siitä, että tuotteille on kysyntää ja hinta on sellainen, että ne menevät kaupaksi.
Lähteet: Wikipedia, Ilkka Kiema, Janne Huovari

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO