VÄITTÄJÄT: Onko joulun perinteillä vielä paikkansa?

Tekijä-lehden Väittäjät-palstan jouluspesiaalissa kohtaavat Hyvä Pukki ja Paha Pukki.

 

Katso video, miten joulun rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


HYVÄ PUKKI
KORVATUNTURI
VÄLITTÄÄ LAHJOJA JA HYVÄÄ MIELTÄ YMPÄRI MAAN


PAHA PUKKI
SIELLÄ TÄÄLLÄ
VÄHÄT VÄLITTÄÄ, JAKAA LAHJOJA LÄHINNÄ ITSELLEEN

 

JOULUKUU ON IHANAA ODOTUKSEN AIKAA.

HYVÄ PUKKI: On, oi on! Lumi leijailee, maa hiljenee, ihmiset rauhoittuvat ja löytävät itsestään aitoa antamisen iloa. Hyvä että joulu on vähintään kerran vuodessa.

PAHA PUKKI: Ei se mitään rauhoittumista ole. Järjetön hässäkkä, joka paikassa pauhaavat joulukilkatukset ja kireät ihmiset kiukuttelevat kotona ja puutarhassa! Kylään tunkee turhia tuttavuuksia ja joutavia sukulaisia ja hirmuisen raskasta on sitten kaikilla, kun pitää iloa teeskennellä.

PERINTEINEN KINKKU VAI SEITAN-KINKKU?

HYVÄ: Niin, tutkimusten mukaanhan siirtyminen kasvispitoiseen ruokavalioon vaikuttaa positiivisesti sekä omaan terveyteen että laajemmassa mitassa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Lihansyöntiä pitäisi rajoittaa jo ihan päästöjen rajoittamiseksi, ja esimerkiksi seitan-kinkku tai kikhernemureke ovat yhä useammassa joulupöydässä…

PAHA: Seitan on sontaa! Kinkkua on Suomessa syöty tuhat vuotta ja liha kuuluu joulupöytään siinä missä pontikkakin. Ei työläinen kikherneillä jaksa joulua remuta, ja näitä pitkiä pukkimatkoja on mahdoton tehdä, jos kyläpaikoissa ei saa ihraa suupieliin.

HYVÄ: Mutta kyllä kasvispainotteinen ruokakin on ravitsevaa ja täyttävää. Sitä nykyään osataan maustaakin tosi hyvin, ja suosittelen kyllä käytön lisäämistä. Ja ei lihasta tarvitse kokonaan luopua, vaan sitä voi syödä vähemmän tai vaihtaa kinkun vaikka kevyempään kanaan tai kalkk…

PAHA: Höpsistä senkin tonttu! Kanan paras osa on muna!

Hyvä Pukki.

PEHMEÄ VAI KOVA PAKETTI?

PAHA: Mitä kovempi sen parempi, ja mitä enemmän paketteja sen parempi! Suomi tarvitsee kuluttamista, muuten ei kansantalous liidä. Tontut tarvitsevat töitä ja posti kuljetettavaa.

HYVÄ: Minun mielestäni turhaa kulutusta pitää vähentää. Joulunakin pitäisi ostaa vain kestäviä lahjoja…

PAHA: Rautakanki kestää, mutta kuka sitä jaksaa kantaa.

HYVÄ: …ja kannattaisi välttää kaiken kertakäyttöisen haalimista. Pukin pajan valmistamat, kotimaiset lahjat työllistävät meitä eivätkä ole turhaa roinaa. Pukin pajalla vähennetään myös turhaa muoviin pakkaamista, koska muovijäteongelma kasvaa. Muovin kiertoa pitäisi saada tehostettua, EU:kin jo sitä vaatii.

PAHA: Ei kestä lahjat ilman kunnon pakkauksia. Tervetuloa vaan EU-herrat kokeilemaan, millaista on räntäsateessa raijata lahjaröykkiöitä avoreessä ympäri pimeää maata.

OVATKO TYÖOLOT PUKIN PAJALLA KUNNOSSA?

HYVÄ: Neuvottelemme jatkuvasti hyvässä hengessä ja toteutamme myös tonttujen ehdotuksia työolojen kehittämiseksi.

PAHA: Työnteko on helppoa, kun tekee niin kuin minä sanon.

JOULU VIINILLÄ VAI ILMAN?

PAHA: Ootapa, otan hömpsyn. Kyllä viini kuuluu joulupöytään. Ja eri ruokalajit toimivat eri juomien kanssa.

HYVÄ: Toivoisin, että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen saisi viettää rauhallisen joulun ilman viinan kiroja. Meillä on liikaa lapsia, joilla on ikäviä muistoja alkoholinhuuruisesta joulusta.

Paha Pukki.

JOULU KOTIMAASSA VAI ULKOMAILLA?

HYVÄ: Suomalainen joulu on ekoteko, sillä lentomatkailu vaikkapa Thaimaahan aiheuttaa melkoiset hiilidioksidipäästöt. Eikä joulu oikein tunnu joululta ilman lunta, pakkasta ja kuusentuoksua. Niitä ei muualta löydy!

PAHA: No, kun olisi sitä lunta ja kylmää, mutta kun on loskaa ja pimeää, ei Petterikään viihdy, kun on turpa märkänä koko aattoillan. Ennen oli paremmin. Oli kylmää ja hiihdettiin kouluun kesät talvet, oli suksia tai ei.

HYVÄ: Niin, ennen oli ehkä paremmin ainakin siinä mielessä, että ilmasto ei ollut yhtä lämmin kuin nyt. Moni muu asia on kyllä meillä paremmin kuin vaikka 50 tai 100 vuotta sitten. Ihmisten terveys, elintaso ja yleinen hyvinvointi on kaikkien tutkimusten mukaan lisääntynyt.

PAHA: Minun hyvinvointini ei lisäänny, ja naamakin valuu vuosi vuodelta alemmas.

HYVÄ: Pitäisikö sinun rajoittaa alkoholin käyttöä?

ANNA JOULULAHJAVINKKI.

HYVÄ: Joku aineeton lahjakin voi olla kiva. Vaikka kaivo tai koulukirjoja kehitysmaan lapsille.

PAHA: Tuhannen euron bensalahjakortti.

HYVÄ: Et kai muuten tullut autolla? Mehän sovimme, että tämä on päihteetön joulujuttu.

MITÄ SANOISITTE NIILLE, JOTKA EIVÄT USKO PUKKIIN?

PAHA: Itse uskon kyllä itseeni kuin Sipilän Juha pakkolakeja puuhastellessaan. Mutta kaikenmaailman valepukkejahan on tietysti liikkeellä, yksi Valkoisessa talossa asti, ja sellaisen vaikutus pukkisepittelyn uskottavuuteen voi olla tuhoisaa.

HYVÄ: Joulupukki kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Kyllä jokaisen kannattaisi joulun aikaan, myös sinun Paha Pukki, uskoa kivoihin asioihin eikä suhtautua kaikkeen niin kyynisesti. Eikä kaiken tarvitse olla järjellä selitettäviä asioita.

PAHA: Mä kuule sulle järjen näytän.

HYVÄ: Otapa nyt rauhallisesti. Ja laita jo se pullo pois.

Viimeinen kerta Huojuvaa taloa: Väittäjät-palsta päättyy tähän, mutta nostamme jatkossakin esiin erilaisia kantoja ajankohtaisista aiheista.

HYVÄÄ JOULUA!

Jouluaatto 24.12. ja joulupäivä 25.12. ympäri maan.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Onko työsuojelu sijoitus vai kuluerä?

Työsuojelu kuuluu kaikille ja sen pitää elää työelämän muutoksien mukana.

Katso videolta, miten työsuojelun rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


VESA KOTAVIITA
TYÖYMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ
TEOLLISUUSLIITTO


RIITTA WÄRN
JOHTAVA ASIANTUNTIJA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK

 

TYÖSUOJELU ON KALLISTA.

RIITTA WÄRN: Kannattaa pohtia, kumpi on kalliimpaa: työsuojeluun sijoittaminen vai se, että riski toteutuu ja tulee kustannuksia muun muassa sairauspoissaoloista. Työtapaturmien kokonaiskustannukset työnantajille ovat kaikkiaan noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

VESA KOTAVIITA: Työsuojelu kannattaa aina. Se on tärkeää tuottavuuden ja koko yrityksen toimintakyvyn kannalta. Työsuojelutoimintaan pitää panostaa resursseja ja huolehtia työympäristö sellaiseksi, että siellä voidaan tehdä terveellistä ja turvallista työtä.

TYÖTURVALLISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ VAIKUTUS YRITYKSEN TULOKSEEN JA TEHOKKUUTEEN.

KOTAVIITA: Kyllä, se ja luo edellytykset tuottavuuteen ja työympäristön yhteiseen kehittämiseen. Tärkeää on viedä työsuojelun positiivista viestiä työpaikolle, jotta tuloksia saadaan aikaan vielä laajemmin.

WÄRN: Työnantajan tärkein tehtävä on työsuojeluvaltuutetun kanssa käydä läpi riskejä ja miten niitä pystytään pienentämään. Raamit lähtevät yrityksen johdosta, joka antaa tavoitteet ja resurssit. Isommissa yrityksissä työturvallisuustyö on hyvällä mallilla, ongelmia on pienissä yrityksissä. Asetuksia on paljon, eikä ole aina henkilöä, joka tuntee ne kaikki. Pienessä yrityksessä työturvallisuustyötä vetää usein toimitusjohtaja, ja se on haastavaa yrityksen pyörittämisen rinnalla.

KOTAVIITA: Tietämättömyys ei kuitenkaan vapauta vastuista. Turvallisuutta pitää johtaa, ja esimiesten ja työntekijöiden pitää tuntea vastuunsa ja velvoitteensa.

”Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa”, Vesa Kotaviita sanoo.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUILLA ON RIITTÄVÄSTI AMMATTITAITOA.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa, hänellä on keskeinen asema tehdä esityksiä työn sisältöön ja toimintatapoihin. Koulutusta on syytä hankkia, silloin onnistuu paremmin.

WÄRN: Työsuojeluvaltuutetun on nimenomaan informoitava esimiestä, jos jokin on pielessä. Johdon asia on laittaa asiat kuntoon. On yhä tärkeämpää, että valtuutettu oman porukkansa kanssa käy läpi, miten töitä tehdään turvallisesti. Hänen pitää olla esimerkkinä ja puuttua hälläväliä-asenteeseen.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutetun asema edellyttää, että on riittävästi resursseja. Aikaa on löydyttävä ennakoivaan työhön, kuunteluun ja keskusteluun. Näin saa viestiä eteenpäin. Seppä työnsä tuntee.

WÄRN: Toisaalta tarkkailua voi tehdä koko ajan oman työn ohella. Ei sitä tehdä vain sille varatulla ajalla, eikä siinä voi aina laskea minuutteja.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUN JA TURVALLISUUSJOHDON YHTEISTYÖ VOISI OLLA PALJON TEHOKKAAMPAA.

KOTAVIITA: Meillä on ruvettu puhumaan työturvallisuuskulttuurista, jossa huolehditaan yhteisistä arvoista ja asenteista. Sen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää kaikilta tahtoa.

WÄRN: Jos johto ilmoittaa, että turvallisuus on tärkeä asia, se menee keskijohdon kautta ja asian pitäisi välittyä myös työntekijäpuolelle. Välillä ihmetyttää, että yrityksissä ei kovin helposti anneta varoituksia tai irtisanota, jos joku toistuvasti toimii määräysten vastaisesti.

KOTAVIITA: Sanktiomenettelyt ovat työturvallisuuskulttuurin vastakohta, vaikka ymmärränkin, että joskus tarvitaan muitakin keinoja. Ennen kuin siirrytään sanktioihin, olosuhteiden sekä toimintakulttuurin pitää olla kunnossa. Työtä pitää siis valvoa ja työohjeita noudattaa.

”Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne”, Riitta Wärn sanoo.

KOSKA TYÖELÄMÄ MUUTTUU JA MUUN MUASSA HENKINEN KUORMITUS KASVAA, TYÖSUOJELUN TOIMINTATAVAT OVAT JÄÄNEET AJASTAAN JÄLKEEN.

WÄRN: Kyllä psykososiaalisiin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta ei ole helppoa, kun ei voi tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu… Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne. Mutta sellaiseen mikä ei näy, on vaikea puuttua.

KOTAVIITA: Psykososiaalisten vaarojen tunnistaminen on usein vaikeaa. Työyhteisön ilmapiiri on voinut olla haastavaa pidemmän aikaa tai yhteiset tavoitteet ovat olleet epäselviä. Henkisen kuormituksen tuomat tuntemukset ovat yksilöllisiä, mutta kuuluvat koko organisaatiolle.

SUOMALAISISSA TEOLLISUUSYRITYKSISSÄ TYÖSUOJELU ON HYVÄLLÄ MALLILLA.

WÄRN: Kehittämisen varaa on, ei maailma ole valmis. Puhun aina itsekin, että tärkeintä on johdon sitouttaminen. Toivoisin, että työntekijöille kerrottaisiin, mitä työsuojeluvaltuutettu voi saada aikaan, ja ettei tarvitse pelätä, että joutuu työnantajan silmätikuksi. Eikä pidä ajatella, että työnantajalle annetaan kritiikkiä, vaan nähdään rooli kehittäjänä.

KOTAVIITA: Yleisesti työpaikoilla on suunta eteenpäin suhtautumisessa työsuojeluun. Vielä tarvitsemme perusasioiden tarkentamista yrityksille, joissa työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt ovat valitsematta eikä toiminta ole riittävän ennakoivaa.

WÄRN: Tänä päivänä ehkä riskejä kasvattavat ne yritykset ja henkilöt, jotka tulevat maista, joissa työturvallisuuskulttuuri ei ole vahvaa. Meidän pitää pystyä ulottamaan hyvä asenne kaikkiin yrityksiin ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole liittojen jäseniä.

 

TYÖTURVALLISUUS

Suomessa tapahtuu vuodessa yli 100 000 tilastoitua työtapaturmaa. Ne ovat jopa lisääntyneet, mutta vakavien turmien määrissä on suunta alaspäin.

Maailman työjärjestö ILO on arvioinut, että tapaturmat ja työperäiset sairaudet pienentävät bruttokansatuotetta noin neljä prosenttia per maa.

 

TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12.

Lue lisää työsuojeluvaaleista Teollisuusliiton verkkosivuilta!

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Onko eläkejärjestelmä oikeudenmukainen?

Riittävätkö eläkevarat tuleviin eläkkeisiin? Ja onko järjestelmä oikeudenmukainen myös nuoria kohtaan?

Katso videolta, miten eläkejärjestelmän rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


NIKOLAS ELOMAA
EDUNVALVONTAJOHTAJA
TYÖELÄKEVAKUUTTAJAT TELA


TERE SAMMALLAHTI
SISÄLTÖJOHTAJA
AJATUSPAJA LIBERA

 

ELÄKEJÄRJESTELMÄ EI KESTÄ IKÄÄNTYVÄN SUOMEN ONGELMIA.

NIKOLAS ELOMAA: Kyllä se kestää. Siihen on rahastoitu sen verran varoja, että pienenevätkin ikäluokat otetaan huomioon. Tiedämme, paljonko lapsia syntyy, ja pystymme arvioimaan talouskasvua, palkkoja ja sijoitustuottoja.

TERE SAMMALLAHTI: Riippuu tarkastelun parametreistä. Jos tulevaisuuden veronmaksajan ostovoimasta ei välitetä ja työeläkemaksun suuruudelle ei nähdä ylärajaa, silloin se voi kestää.

ELOMAA: Järjestelmää tarkastellaan koko ajan. Vuonna 2017 eläkeuudistus tehtiin nimenmaan siksi, että huomattiin tilanteen muuttuneen syntyvyyden osalta, ja lisäksi talouteen tuli paha notkahdus.

SAMMALLAHTI: Huoltosuhde heikkenee, ja uusi taantuma on kulman takana. Eläkejärjestelmä ei vaikuta olevan kestävällä pohjalla.

NUORET EIVÄT LUOTA SUOMALAISEEN ELÄKEJÄRJESTELMÄÄN.

SAMMALLAHTI: Nuoret eivät luota järjestelmän kestävyyteen. Moni ajattelee, että heille jää maksajan rooli ja oma eläke jää saamatta.

ELOMAA: Aika harva alle 30-vuotias miettii eläkeasioita, ikävä kyllä. Kun epäluottamuksesta puhutaan koko ajan, kyselyiden tulos on aina sama: nuoret eivät luota. Mutta Eläketurvakeskuksen barometrissä näkyy, että vanhemmiten luottamus nousee huristen.

NYKYNUORET MAKSAVAT SUHTEELLISESTI ENEMMÄN TULEVASTA ELÄKKEESTÄÄN KUIN JO ELÄKKEELLÄ OLEVAT IHMISET MAKSOIVAT. SE EI OLE REILUA.

SAMMALLAHTI: Eläkejärjestelmä on epäreilu nuoria kohtaan. Kun järjestelmä lanseerattiin, työeläkemaksut olivat 5 prosenttia, nyt ollaan 25:ssä ja nostopainetta on edelleen.

ELOMAA: Luvut tuntuvat isoilta. Mutta kun järjestelmä alkoi, työeläkkeitä ei ollut rahastoitu, suurin osa eläkkeistä oli kansaneläkkeitä ja äijät kuolivat 65-vuotiaina. Nyt he elävät melkein 80-vuotiaiksi. Maksujen nousu johtuu osittain siitä, että me elämme niin pitkään.

”Meillä on hyvin solidaarinen järjestelmä, jossa kaikki ovat samassa veneessä”, sanoo Nikolas Elomaa.

JOTKUT POLIITTISET NUORISOJÄRJESTÖT OVAT EHDOTTANEET, ETTÄ NYKYISIÄ ELÄKKEITÄ PITÄISI LEIKATA, JOTTA NUORTEN ELÄKKEISIIN RIITTÄISI RAHAA. ONKO SE REALISMIA?

ELOMAA: Eläke on palkasta säästettyä varallisuutta vanhuutta tai työkyvyttömyyttä varten. Ei kukaan ota varoja pankkitililtäsikään, jos olet sinne säästänyt. Ehdottomasti vastustan ajatusta.

SAMMALLAHTI: Ongelma on siinä, että koko järjestelmä on rakennettu kestämättömäksi, mutta sen muuttaminen on poliittisesti ja juridisesti haastavaa. Ideaalimaailmassa järjestelmä ajettaisiin pitkällä siirtymäajalla alas ja siirrettäisiin painopiste yksityisen eläkevakuuttamisen suuntaan. Eläkejärjestelmä ei voi olla koskematon monoliitti.

ELOMAA: Meillähän on hyvin solidaarinen järjestelmä, jossa kaikki ovat samassa veneessä. Muualla, missä tuetaan yksilöllistä säästämistä, pärjäävät ne, jotka muutenkin pärjäävät hyvin. Toiselle puolelle kansasta ei jää oikein mitään, hyvä jos rahaa ruokaan.

NUORTEN KANNALTA EI OLE REILUA, ETTÄ ELÄKEIKÄ KARKAA KOKO AJAN KAUEMMAS.

SAMMALLAHTI: En pidä sitä epäoikeudenmukaisena, koska elinikä nousee. Ei voida olla järjestelmässä, jossa opiskellaan ensin 30-vuotiaaksi, ja lopussa ollaan 30 vuotta eläkkeellä. Pitää olla mahdollisuus vetäytyä varhaiseläkkeelle, jos oma pörssi kestää, mutta kaikilla myös mahdollisuus kohtuullisen mittaiseen eläkeaikaan.

ELOMAA: Varmasti kaikkia harmitti, että elinikä nousi. Mutta aika moni ymmärsi, miten mahdoton yhtälö on, jos ollaan 50 vuotta eläkkeellä.

SAMMALLAHTI: Ehkä mun sukupolvi on ensimmäinen, joka miettii, pitääkö työuran loppua täysin tiettyyn pisteeseen? Ehkä tulevaisuudessa ”eläkeikäisenä” tehdään osapäiväisiä töitä jaksamisen mukaan?

ELOMAA: Onhan siihen houkuttimia, eli jos teet töitä eläkeikärajan yli, eläke alkaa karttua tosi hyvin.

SAMMALLAHTI: Työ on yhteisöllinen asia ja tuo elämään muutakin kuin rahaa. Suomalaisilla on vähän väärä asenne, kun ajatellaan, että pitää päästä ikuiselle lomalle, vaikka lyhyemmätkin työpätkät toisivat elämään terveitä rutiineja ja esimerkiksi yksinäisille vanhuksille sosiaalisia kontakteja.

ELOMAA: Ettei kävisi niin, että se, jolla ei ole varaa jäädä eläkkeelle, joutuu jäämään työelämään ja ne, joilla on antoisa lisäeläke, jäävät ennenaikaisesti sieltä pois?

”Jos firma haluaa johtajasopimuksilla maksaa yksityisellä sektorilla lisäeläkettä, go for it”, sanoo Tere Sammallahti.

EI OLE MORAALISESTI OIKEIN, ETTÄ JOTKUT SAAVAT JÄRJETTÖMÄN KOKOISIA KUUKAUSIELÄKKEITÄ.

ELOMAA: Tavattoman suuret palkat – joista työeläke kertyy – ovat osakkeenomistajien tai jopa valtio-omistajan käsissä. Monenkymmenen tonnin eläkkeet eivät kuitenkaan tule työeläkejärjestelmästä, vaan yritysten kassasta. Ne ovat ottaneet kalliita lisäeläkkeitä vakuutusyhtiöistä.

SAMMALLAHTI: Jos firma haluaa johtajasopimuksilla maksaa yksityisellä sektorilla lisäeläkettä, go for it. Isoin ongelma on itse eläkejärjestelmä.

ELÄKEJÄRJESTELMÄ ON LIIAN MONIMUTKAINEN TAVALLISEN IHMISEN YMMÄRRETTÄVÄKSI.

SAMMALLAHTI: Suomalaiset ovat fiksua kansaa, ja järjestelmä on ymmärrettävä. Data vain on piilossa, se pitäisi tuoda jäsennellyssä muodossa esiin.

ELOMAA: Lisäksi äänessä on paljon eri tahoja ja jokaisella oma lehmä ojassa. Asiantuntijapainotteinen pieni ryhmä keskustelee keskenään, ja suurin osa ihmisistä ihmettelee, loppuvatko rahat vai ei.

SAMMALLAHTI: On huolestuttavaa, että keskustelu pyörii pienen ammattilobbyn ja asiantuntijoiden asettamissa raameissa. Ja kun politiikka tulee mukaan ja on 1,5 miljoonaa ääntä jaettavissa, osa poliitikoista on valmiita sanomaan mitä tahansa.

ELOMAA: Varsinkin vaalien alla informaatio on oman kannattajakunnan näköistä. Meillä on 1,5 miljoonaa eläkeläistä, ja nuorisojärjestöillä on oma vinkkelinsä. Palkansaajia ei juuri keskustelussa näy.

 

ELÄKE SUOMESSA

Suomen lakisääteinen eläkevakuutus koostuu Kelan hoitamasta kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä sekä eri työeläkelaitosten hoitamasta työeläkkeestä. Kansaneläke ja takuueläke kattavat koko väestön. Työeläketurva kattaa koko työvoiman, mukaan lukien yrittäjät.

Työeläke turvaa työntekijänä tai yrittäjänä toimineen henkilön kulutustason säilymisen kohtuullisena. Kansaneläke yhdessä Kelan maksaman takuueläkkeen kanssa turvaa kaikille eläkeläisille perustoimeentulon.

Lähde: Eläketurvakeskus, www.etk.fi

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Tuottavuutta piiskalla vai porkkanalla?

Mitkä ovat tuottavuuden tärkeimmät tekijät? Syntyykö työtehoa käskyillä vai luottamuksella?

Katso videolta, miten tuottavuuden rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


MIRJAMI SUIKKI
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO


JARMO PÄIVÄ
JOHTAVA ASIANTUNTIJA
TEKNOLOGIATEOLLISUUS

 

TUOTTAVUUS KOHENEE TARKOILLA OHJEILLA JA TYÖN VALVONNALLA?

JARMO PÄIVÄ: Ohjeita ja yhteisiä toimintamalleja tarvitaan, mutta ne eivät pelkästään riitä. Pitää olla luottamusta, yhteistyötä, yhteistoimintaa, ja ihmisten pitää olla mukana kehittämässä työtään.

MIRJAMI SUIKKI: Valvonta ja seuranta ei ole tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Asioita pitäisi pystyä arvioimaan nykyään hieman toisella tavalla. Tiedossa pitäisi olla, miten prosessit etenevät. Esimerkiksi jalostavassa työssä kahdeksan tunnin päivästä tekemisaikaa on noin neljä tuntia. Syy tähän ovat yleensä materiaalipuutteet, eivätkä tekemisen edellytykset ole kunnossa.

TYÖNTEKIJÄT OVAT AINA PARHAITA ASIANTUNTIJOITA SIINÄ, MITEN ASIAT KANNATTAA TEHDÄ?

PÄIVÄ: Omassa työssään työntekijät ovat usein parhaita asiantuntijoita. Esimiehillä on taas muuta osaamista ja ymmärrystä, joten paras tulos tulee kombinaatiolla, jossa jokaisen osaaminen on käytössä.

SUIKKI: Työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija, mutta on oltava myös halua kehittää sitä. Jottei jäädä junnaamaan vanhoihin menetelmiin, kehittämiseen tarvitaan koko organisaatiota. Työnantajien on hyvä ottaa työntekijöiden aloitteet huomioon, kaikkea ei voi ohjata ylhäältä.

TÄRKEIN TEKIJÄ TUOTTAVUUDEN NOSTAMISESSA ON TYÖNANTAJAN JA TYÖNTEKIJÖIDEN HYVÄ VUOROPUHELU?

PÄIVÄ: Ehdottomasti on tärkeää, että asioista voidaan keskustella avoimesti. Luottamus johtaa parempaan lopputulokseen. Meidän kentällä se toimii aika hyvin, vaikka työpaikkakohtaisia ja alueellisia eroja onkin. Yhteistyöllä saadaan paikallisia sopimuksia ja kehitystä eteenpäin.

SUIKKI: Ilman yhteistyötä mikään ei johda hyvään lopputulokseen. Kun fiilis on hyvä, se tuo mukanaan paljon muuta hyvää. Yrityksiä kiertäessä aistii yleensä heti sen vuorovaikutuksen tason. Kaikki lähtee johtamisesta, koska hyvä johtaminen vaikuttaa siihen, miten henkilöstö suhtautuu muutoksiin.

PÄIVÄ: Työhyvinvointi- ja tuottavuusanalyyseissä on nähtävissä, että parhaiten johdettujen yritysten kannattavuus on selvästi parempi kuin muilla.

”Jos työhyvinvointiin satsataan, se vaikuttaa ihmisten mielialaan ja mielikuvaan, miten asiat koetaan”, Mirjami Suikki sanoo.

TUOTTAVUUS JA YRITYKSEN HYVÄ TULOS SYNTYVÄT TYÖHYVINVOINNISTA?

PÄIVÄ: Työhyvinvointia on tutkittu paljon sadoissa yrityksissä, ja sen yhteys tuottavuuteen on osoitettu.

SUIKKI: Jos työhyvinvointiin satsataan, se vaikuttaa ihmisten mielialaan ja mielikuvaan, miten asiat koetaan. Työhyvinvointiin kuuluvat työn tekemisen edellytykset, työkalut, koneet ja laitteet sekä ergonomia. Niihin investointi tuo työhyvinvointia.

PÄIVÄ: Työhyvinvoinnin pitäisi olla osa yrityksen strategiaa, johtamista ja johtoryhmätyöskentelyä, ei irrallinen palikka. Johtaminen korostuu myös tässä. Lähiesimiesten työ on erittäin tärkeää työhyvinvoinnin kehittämisessä. Hyvä johtaminen saa ihmiset viihtymään ja motivoitumaan. Esimiehen rooli on nykyään olla koutsi ja mahdollistaja – hänen ei tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia, vaan pitää osata rakentaa kokonaisuutta.

SUIKKI: Hyvä johtaminen rakentaa luottamusta. Mutta ei pidä unohtaa sitä, että meillä on osaavia luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja, jotka edistävät osaltaan työhyvinvointia.

PAIKALLINEN SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ TUOTTAVUUDEN NOSTAMISESSA?

PÄIVÄ: Se on avain erityisesti maailmassa, missä kaikki muuttuu koko ajan ja nopeasti. Siinä on äärimmäisen paljon mahdollisuuksia. Parhaimmillaan paikallisessa sopimisessa molemmat osapuolet saavat aina jotain.

SUIKKI: Se on tärkeää. Meillä sitä on tehty iät ja ajat, mutta silti tarvitaan koulutusta paikallisten sopimuksien tekemiseen. Meidän tuottavuushankkeessamme tarjoamme mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen monilla osa-alueilla.

PÄIVÄ: Meillä on hyviä koulutuksia paikallisen sopimisen soveltamisesta, ja ne ovat kiinnostaneet kovasti. Silti toivoisin enemmän rohkeutta kokeilla uusia ratkaisuja. Jos kokeilut eivät toimi, niistä pääsee aina eroon.

SUIKKI: Pitää muistaa, että ilman luottamusta ja vuorovaikutusta ei synny paikallista sopimista.

PÄIVÄ: Totta, yhteistyö ja luottamus ovat ehdoton kärki ja edellytys tässäkin.

”Jos omaan työhön ei pääse vaikuttamaan, muutos voi aiheuttaa vastustusta ihan periaatteesta”, Jarmo Päivä sanoo.

TYÖNTEKIJÄT OVAT MUUTOSVASTARINTAISIA, JA SE ESTÄÄ TEHOKKAAMPIEN TYÖTAPOJEN KÄYTTÖÖNOTTOA?

SUIKKI: Kyllä muutokset aiheuttavat usein vastarintaa. On ehkä totuttu siihen, että ennen haettiin syyllistä miksi jokin ei toimi, mutta nykyään pitää miettiä sitä, mikä teki virheen mahdolliseksi. Muutosvastarinta ei koskaan poistu, ja se voi olla myös tervettä kehityksen kannalta. Mutta kun työntekijät osallistetaan, muutosvastarinta ei ole niin voimakasta.

PÄIVÄ: Muutosvastarinnan taustalla on usein pelko tai epätietoisuus. On tärkeää, että muutoksista keskustellaan ja että niiden käsittelyyn pääsee osallistumaan. Jos omaan työhön ei pääse vaikuttamaan, muutos voi aiheuttaa vastustusta ihan periaatteesta.

SUIKKI: Jotkut kokevat muutokset uhkana, mitä tapahtuu omalle tai osaston työlle… Voi tulla pelko, että ”meitä ei enää tarvita”. Myös työtahdin kiihtymistä pelätään, kun puhutaan tuottavuuden parantamisesta. Sitähän se ei tarkoita.

PÄIVÄ: Me suomalaiset emme ole aina parhaita keskustelussa. Mutta jos ei puhuta, aletaan arvailla ja on suuri vaara arvata väärin.

MITÄ TUOTTAVUUDEN NOSTON KEINOJA ON VIELÄ MAINITSEMATTA?

PÄIVÄ: Yhteistyössä, paikallisessa sopimisessa ja työhyvinvoinnissa on valtava potentiaali, mutta lisäisin investoinnit, samoin digitalisaation ja automaation hyödyntämisen.

SUIKKI: Investoinnit laitteisiin, koneisiin ja osaamiseen sekä johtaminen ovat kaikki oleellisia.

 

PAREMPAA YHTEISTYÖTÄ

Tuottavuutta yhdessä on Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton yhteinen ohjelma, jonka tarkoitus on vahvistaa yhdessä tekemisen kulttuuria ja tuoda Lean-toimintamalli yritysten arkeen.

www.tuottavuuttayhdessa.fi

Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia on työelämän kehittämishanke, jossa työnantaja ja henkilöstö kehittävät yhdessä työhyvinvointia ja tuottavuutta.

www.tyokaari.fi

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Pitäisikö lomaa olla enemmän vai vähemmän?

Onko meillä riittävästi lomaa – ja miksi loma on tärkeää?

VÄITTÄJÄT


ANU-TUIJA LEHTO
LAKIMIES
SAK


MIKKO NYYSSÖLÄ
LAINOPILLINEN ASIAMIES
EK

KUN PUHUTAAN LOMIEN PITUUDESTA, PUHUTAAN VÄISTÄMÄTTÄ MYÖS TYÖAJASTA. PITÄISIKÖ TYÖAIKAA LYHENTÄÄ VAI PIDENTÄÄ?

MIKKO NYYSSÖLÄ: Kyllä elinikäistä työaikaa pitää pidentää. Keskeisiä työaikaan liittyviä kysymyksiä ovat liian aikainen eläkkeelle jääminen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmiset jaksaisivat pidempään töissä.

ANU-TUIJA LEHTO: Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä.

NYYSSÖLÄ: Keskeinen kysymys on, että bruttokansantuote tulee ihmisten työpanoksesta ja tuottavuudesta, ja meillä ei ole varaa vähentää sitä työpanosta.

LEHTO: Ymmärrän kyllä, että työt täytyy tehdä ja tuottavuutta pitää nostaa, mutta ei sitä voi loputtomiin kasvattaa. Pitää katsoa myös muita seikkoja, kuten sitä, että ihmiset saavat levätä ja he ovat kiinnostuneita töistään.

NYYSSÖLÄ: Jos halutaan pitää kiinni nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, pitää muistaa, että meillä on alhainen syntyvyys ja työperäistä maahanmuuttoa ei juuri ole. Työt siis pitää jonkun tehdä.

LEHTO: Pitää myös muistaa, miten työpäivien pituus on kehittynyt. Se on jo alle 8 tuntia, ja silti tuottavuus ja hyvinvointi ovat nousseet. Meidän pitää pyrkiä myös parempaan elämään.

KELLÄ ON VASTUU, ETTÄ KESÄAIKA LOMINEEN YRITYKSISSÄ SUUNNITELLAAN HYVIN?

NYYSSÖLÄ: Suurin vastuu on totta kai työnantajalla. Hän katsoo, että toiminta pyörii, kuten sen on tarkoitus pyöriä, ja merkittävä vastuu on myös huolehtia, että tasapuolisuus toteutuu pidemmällä aikaväillä. Ei voi mennä niin, että ne, joilla on kovin ääni tai terävimmät kyynärpäät, saavat parhaita lomaviikkoja.

LEHTO: Ja kyllä työntekijän täytyy myös pystyä joustamaan.

ONKO KESÄ YLIPÄÄTÄÄN HANKALAA AIKAA TUOTANNON JA LOMAJÄRJESTELYJEN SUHTEEN?

NYYSSÖLÄ: Se vaihtelee aloittain. Lomat ovat asia, joiden tiedetään aina tulevan, ja työnantajan pitää varautua ja järjestää tuotanto sen mukaan.

LEHTO: Ihmiset tietävät, kun valitsevat jonkun alan, mihin ryhtyvät ja millaista rytmiä se vaatii. Mutta tietysti kun mennään naimisiin ja tulee lapsia, tilanne saattaa muuttua. Perheillä on aika monia liikkuvia osia, joita pitää sumplia, että saadaan lapsille hoitoa ja yhteistä aikaa.

”Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä”, SAK:n Anu-Tuija Lehto sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITEN HYVIN KESÄTYÖNTEKIJÖILLÄ VOI PAIKATA LOMAILEVIA IHMISIÄ?

NYYSSÖLÄ: Heistä on paljon apua, ja kesätyöläiset ovat välttämättömyys. Kuitenkin kesätöillä on myös iso rooli siinä, että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla ja päästä kiinni työelämään. Se on tärkeää, ja EK:ssa on tehty vuosikaudet töitä sen eteen.

MIKÄ MERKITYS LOMALLA ON IHMISEN JAKSAMISELLE?

LEHTO: Yksi professorikin sanoi, että siihen on vaikea vastata. Toisille sopii pidempi, toisille lyhempi tauko töistä. Yhteen aikaan oltiin sitä mieltä, että pitkä tauko töistä on parempi levon kannalta, mutta nyt taas sitä mieltä, että on hyvä olla useampia lyhempiä taukoja.

NYYSSÖLÄ: Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia. Sillä on myös vaikutus työn laatuun. Laki lähtee siitä, että lomaa pitäisi olla vähintään kahden viikon yhtämittainen jakso. Aika monet pitävät sen nelisen viikkoa, ja siihen on sopeuduttu ja se tuntuu oikealle. Siellä missä tuotanto vaatii, lomaillaan lyhemmissäkin pätkissä.

ONKO PERINTEINEN 4–5 VIIKON LOMA MIELESTÄNNE SOPIVAN MITTAINEN?

NYYSSÖLÄ: Loman pituus tulee lainsäädännöstä. Uskoisin, että lomaa on vähintäänkin riittävästi. Ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lomien pidentämiseen.

LEHTO: Enemmänkin pitäisi puhua ylipäätään työajan pituudesta, ei niinkään lomasta. Mutta ei meillä tähän ole nyt kantaa, sattuneesta syystä viime aikoina ei ole keskusteltu työajan lyhentämisestä, kun on nämä kiky-päivätkin…

MITEN OIKEUDENMUKAINEN LOMA-AJAN KUUDEN PÄIVÄN SAIRAUSKARENSSI ON?

LEHTO: Se on mielestäni EU-direktiivin vastainen ja parhaillaan EU-tuomioistuimen pohdittavana. Syksyllä saadaan siihen ratkaisu.

NYYSSÖLÄ: Vanha käytäntö, että osa lomalla sairastumisesta on työntekijän omalla vastuulla, oli mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä. Nyt siitä on vähän liikuttu.

”Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia”, EK:n Mikko Nyyssölä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITÄ LOMA SINULLE TARKOITTAA JA MITEN LOMAILET?

NYYSSÖLÄ: Se on totta kai tärkeä virkistäytymisen ja levon paikka. Vietän itse paljon aikaa saaristossa ja veneillen.

LEHTO: Se on irtautumista arjesta, ja loma menee aika paljon mökillä Rantasalmella. Tykkään myös matkustella, vaikka toisaalta onkin sääli olla pois Suomesta kesällä.

VUOSILOMA

Vuosiloman pituuden määrittävät työsuhteen kesto sekä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikaiset työssäolokuukaudet. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomaa kertyy kaksi päivää kutakin työssäolokuukautta kohden.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Millä luodaan kilpailukykyä?

Mistä kilpailukyky syntyy, ja millä sitä saadaan lisää?

VÄITTÄJÄT


ILKKA KIEMA
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS


JANNE HUOVARI
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PELLERVON TALOUSTUTKIMUS

MILLÄ TOLALLA SUOMALAISYRITYSTEN KILPAILUKYKY ON?

JANNE HUOVARI: Kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vienti vetää paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin kilpailijamailla. Myös palkkakehitys on ollut matalampaa, ja yrityksissä on saatu tuotteita kuntoon. Ongelma on, että Nokian korkean jalostusarvon tuotteiden tilalle ei edelleenkään ole tullut takaisin yhtä isoa palikkaa.

ILKKA KIEMA: Kustannuskilpailukyky on hyvällä tolalla johtuen maltillisista palkkaratkaisuista. Yksikkötyökustannusten merkityksestä kilpailukyvylle puhutaan usein löysästi kertomatta, että vertailtavat luvut ovat indeksilukuja. Usein vertailuun otetaan finanssikriisiä edeltävä, Nokian parhaiden vuosien aika, jolloin kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, eikä pidemmän tähtäimen keskimääräistä tasoa.

MILLÄ KILPAILUKYKYÄ LUODAAN LISÄÄ?

HUOVARI: Korkean jalostusarvon tuotteista se lähtee, mutta siihen on aika vähän nopeavaikutteisia keinoja. Ennemmin kilpailukykyä luodaan sillä, että meillä on koulutus ja työmarkkinat kunnossa, ihmiset liikkuvat tuottaviin työpaikkoihin, ja että uudet yritykset pääsevät haastamaan vanhoja toimijoita. Tuotteiden hintaan liittyy työn hinta kaikkine kustannuksineen, ja palkan täytyy olla tietysti mahdollisimman korkea siihen nähden, millä hinnalla tuote menee kaupaksi – näin saadaan kotitalouksille tuloja ja hyvinvointia. Mutta jos palkka on liian korkea, tulee työttömyyttä ja hyvinvointi vähenee.

KIEMA: Uusien yritysten on päästävä haastamaan jo markkinoilla olevia, eikä ole itsestään selvää, että palkkojen joustava määräytyminen työpaikolla aina edistää sitä. Joustavuus voi auttaa uutta yritystä, mutta sillä voi olla käänteinenkin vaikutus, jos jo markkinoilla oleva yritys saa epäreilua kilpailuetua halvemmasta työstä.

”Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISIA MUITA ESTEITÄ HAASTAMISEN TIELLÄ ON?

HUOVARI: Yksi on ainakin yritystuet, jotka on suunnattu markkinoilla oleville, isoillekin yrityksille. Myös uuden talouden puolella suuret kansainväliset yritykset, kuten Google tai Facebook, saavat liian hallitsevan aseman.

KIEMA: Uudessa taloudessa suuryritysten asemaa voidaan heikentää immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä uudistamalla.

HUOVARI: Ja lisätä ihmisten oikeuksia omaan dataan. Tämä on tärkeä asia globaalissa taloudessa.

MIKÄ ON VALTION ROOLI KILPAILUKYVYN LUOMISESSA?

KIEMA: Hallituksen rooli on pitkän tähtäimen toimenpiteissä. Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu. Uhkakuva on, että tuotamme syrjäytyneitä nuoria aikuisia, jos heitä ei ajeta tekemään jotain järkevää – sen sijaan vaaditaan kohtuutonta omatoimisuutta niiltä, jotka ovat asiallisesti ottaen vielä teinejä. Toinen asia on yliopistojen määrärahojen kohdentaminen. Näin pienessä maassa ei voi olla kovin monta akateemisesti korkeatasoista yliopistoa. Jos resurssit ovat rajalliset, pitää harkita tutkimusyliopistojen karsimista ja satsaamista kansainvälisillä mittareilla menestyviin korkeakouluihin.

HUOVARI: Meillä on hyvä olla koko maassa yliopistollista peruskoulutusta, jotta opiskelijoita saadaan hakeutumaan koulutukseen ympäri maata. Tutkimusta voi olla syytä keskittää. Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa.

KIEMA: Yrityksen näkökulmasta tarveharkinnan poistamisen hyvinvointivaikutus näyttää positiiviselle, mutta yritys ei voittoa maksimoidessaan huomioi kaikkia ulkoisvaikutuksia. Jos Suomessa jo oleva työntekijä jää siksi työttömäksi, se aiheuttaa inhimillisen tragedian sekä myös kustannuksia valtiolle.

HUOVARI: Suurempana riskinä minä näen, että jos yritys ei saa tekijöitä, investointeja ja laajentamisia voi jäädä toteutumatta. Evidenssi siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyttäisi kotimaista, on heikko. Päin vastoin, ulkomainen työvoimavirta lisää myös kotimaista työllisyyttä.

”Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa”,  sanoo Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari. KUVA LAURI ROTKO

LOIKO KILPAILUKYKYSOPIMUS MEILLE KILPAILUKYKYÄ?

KIEMA: Siinä oli myönteisiäkin vaikutuksia. Mutta mittaaminen on vaikeaa ja usein hyödyt esitetään liioitellusti. Tilastot tarkentuvat viiveellä, ja vuoden 2016 alussa oli jo käynnissä nousukausi – sitä kukaan ei vaan vielä tiennyt, kun yömyöhällä veivattiin sopimuksia. Arviot kikyn osuudesta 100 000 uuden työpaikan luomisessa ovat epäluotettavia.

HUOVARI: Hintakilpailukyvyn parantamisella oli osansa, mutta jo sitä ennen oli tehty matalia palkkaratkaisuja. Olisi ollut hyvä, ettei tätä ikävää sopeutumisprosessia olisi tarvinnut käydä läpi, koska se vaikutti negatiivisesti kotimaiseen kysyntään ja kotitalouksien tuloihin.

MILLAINEN VAIKUTUS ILMASTOTOIMILLA ON KILPAILUKYKYYN?

KIEMA: Kummallisella huolettomuudella ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Suomi on maa, joka on menestynyt korkealla teknologialla, ja ilmastonmuutos jos mikä on asia, jossa uudessa tilanteessa kysytään luovuutta ja uusia teknologisia ratkaisuja. Näen ilmastonmuutoksen siksi myös mahdollisuutena enkä vain uhkana.

HUOVARI: Näen välttämättömyytenä toimia, koska muuten kustannukset ovat aika suuret. Eri toimista aiheutuu toki kustannuksia, mutta niihin voidaan vaikuttaa sillä, miten fiksusti asioita tehdään. Suomella on mahdollisuuksia teknologian saralla, ja usein kannattaa reagoida mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tingassa. Se saattaa tulla halvemmaksi.

KILPAILUKYKY

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä yrityksen, toimialan tai kansantalouden kykyä selviytyä taloudellisen kilpailun olosuhteissa. Reaalisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan talouden pitkän tähtäimen menestykseen vaikuttavia seikkoja, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi yhteiskunnan infrastruktuuri ja julkisen sektorin tehokkuus. Kustannuskilpailukykyyn taas vaikuttavat mm. yksikkötyökustannukset ja työn tuottavuus. Yrityksen kannalta kilpailukyky syntyy siitä, että tuotteille on kysyntää ja hinta on sellainen, että ne menevät kaupaksi.
Lähteet: Wikipedia, Ilkka Kiema, Janne Huovari

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Miten ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan maatalousaloilla?

Maatalousalat käyttävät runsaasti muualta tullutta työvoimaa. Miten alan työehtoja noudatetaan heidän töissään?

Katso videolta, kuinka ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen rakenne kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


VELI-MATTI REKOLA
TOIMITUSJOHTAJA
MAASEUDUN TYÖNANTAJALIITTO


RIIKKA VASAMA
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

MILLAINEN ELINEHTO ULKOMAINEN TYÖVOIMA ON MAATALOUSALOILLA?

VELI-MATTI REKOLA: Elinehto on juuri oikea sana. Kaikilla aloillamme kausityövoima on välttämättömyys, ilman sitä moni yritys ei toimisi. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan maatalous- ja puutarha-alan yrityksissä on noin 15 000 ulkomaista työntekijää, henkilömäärästä jopa 40–50 prosenttia. Se on meillä merkittävämpi osuus kuin rakennusalalla.

RIIKKA VASAMA: Kausityövoiman tarve näkyy myös meillä. Ulkomaiset työntekijät ovat suomalaisia huonommin järjestäytyneitä, mutta silti maatalous- ja puutarha-alojen jäsenistössä on huomattava määrä ulkomaalaistaustaisia.

MIKSI KOTIMAISTA TYÖVOIMAA EI LÖYDY RIITTÄVÄSTI?

REKOLA: Se ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan näkyy kaikissa EU-maissa. Kotimaasta ei vaan löydy tekijöitä, ja sama tilanne on esimerkiksi Puolassa, jonne tulee myös paljon työntekijöitä Ukrainasta. Kausiluonteisuus on yksi syy – suomalaiset hakeutuvat enemmän vakituisiin työsuhteisiin. Myös työn fyysinen raskaus ja sääolot vaikuttavat.

VASAMA: Nämä ovat aloja, jotka eivät houkuttele työn raskauden, kausiluonteisuuden sekä palkkauksen takia, joka ei ole kovin kilpailukykyinen moniin muihin aloihin verrattuna.

REKOLA: Nämä ovat matalan tuottavuuden töitä, joista osa on sellaisia, joita ei voi tehdä koneellisesti. Palkkatasosta voidaan olla monta mieltä, mutta työehtosopimusten palkat ovat samaa tasoa kuin lakisääteinen minimi monissa Euroopan maissa.

”Meillä on hyvät yhdessä tehdyt ja tarpeen mukaan joustavat tessit. Haaste on ehtojen noudattamisessa”, sanoo Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama. KUVA LAURI ROTKO

VASAMA: Palkalla tietysti pitäisi tulla toimeen ja voida elättää itsensä. Maaseudulla se voi olla helpompaa, mutta kaupungeissa, saati pääkaupunkiseudulla se ei onnistu. On totta, että alalla on paljon mekaanista työtä, mutta myös erityisosaamista vaaditaan esimerkiksi eläinten kanssa.

REKOLA: Kausityöntekijät ovat yleensä täällä muutaman kuukauden, heidän tilannettaan pitää tarkastella vähän eri lailla kuin vakituisten. Moni esimerkiksi ukrainalainen tulee mielellään Suomeen, koska kotimaassa palkkataso on 100–200 euroa kuussa, meillä se on vajaa 1 500. Kausityöntekijä voi ansaita puolen vuoden työllä elannon pitkäksi aikaa.

ONKO SUOMALAISISSA JA ULKOMAISISSA TYÖNTEKIJÖISSÄ EROJA?

VASAMA: Hyvä työntekijä on hyvä työntekijä, riippumatta kansallisuudesta. Jos kausityöntekijä lähtee toiseen maahan, on hänellä jo lähtökohtaisesti valtava motivaatio ja halu tehdä töitä.

REKOLA: Varmaan jotain eroja on, mutta eivät ulkomailta tulleet poikkea suomalaisista mitenkään kielteisesti. Valtaosa on ahkeria ja he ovat sopeutuneet Suomen kulttuuriin.

MILLAISIA ONGELMIA ULKOMAISTEN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖEHTOIHIN LIITTYY?

VASAMA: Meillä on hyvät yhdessä tehdyt ja tarpeen mukaan joustavat tessit. Haaste on ehtojen noudattamisessa, ja ulkomaisten työntekijöiden osalta kaikki ei toteudu sen sovitun mukaan. Maatalous- ja puutarha-alat ovat riskialoja, jotka jäävät helposti huomiotta, eri lailla kuin vaikka rakennus- tai palvelualat. Meillä työskentelee suuri määrä kouluttamattomia ulkomaalaisia, jotka eivät ole tietoisia työelämän pelisäännöistä tai koko työmarkkinoiden järjestelmästä. Ja jos vielä käytetään välitysfirmoja, voivat fakta ja fiktio mennä sekaisin.

REKOLA: Lähtötilanne on varmaan vaikeampi, jos on tottumaton Suomen olosuhteisiin eikä ole yhteistä kieltä, jolla kommunikoida. Työntekijällä voi olla epätietosuutta ehdoista ja ehkä järjestäytymättömissä työnantajissakin on niitä, jotka eivät osaa soveltaa ehtoja oikein. Ongelmia voi tulla myös siitä, jos kausityöntekijät, joilla ei ole tarvetta vapaa-ajalle tai harrastuksille, haluaisivat tehdä töitä mahdollisimman paljon. Joskus työnantaja tähän suostuu, mikä voi tietty olla väärin.

”Tiedotus on tärkeintä. Olemme yhdessä käännättäneet meidän tessit sekä englanniksi että venäjäksi”, kertoo Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja Veli-Matti Rekola. KUVA LAURI ROTKO

VASAMA: Suurin osa ongelmista liittyy alipalkkaukseen. Tuntipalkka voi olla kohdallaan, mutta lisät ovat maksamatta. Alipalkkaus pitäisikin kriminalisoida. Tämä on yrittäjienkin etu, sillä asianmukaisesti toimivien voi olla vaikea pärjätä, jos toinen yritys polkee ehtoja. Myös ylipitkiin työpäiviin liittyy problematiikkaa – ne ovat työnantajalle mieluisia kiireisenä aikana ja työntekijää ne voivat houkuttaa, kun haluaa tienata paljon. Mutta kukaan ei jaksa loputtomiin, vaan voi tulla virheitä ja tapaturmia. Kolmas asia mikä huolestuttaa, on epäasiallinen kohtelu. Ristiriitoja ei aina osata selvittää, vaan huudetaan ja uhkaillaan esimerkiksi työluvan menettämisellä.

MITEN NÄITÄ ONGELMIA RATKOTAAN?

REKOLA: Tiedotus on tärkeintä. Olemme yhdessä käännättäneet meidän tessit sekä englanniksi että venäjäksi. Varmasti helpottaa, kun asioita voi lukea omalla kielellä.

VASAMA: Olen iloinen yhteistyöstä työnantajaliiton kanssa. Toivon että he jakaisivat myös aktiivisesti tietoa, koska heillä on hyvä kontakti työntekijöihin. Näillä aloilla työskennellään maaseudulla, usein kaukana ja piilossa, irti yhteisöistä. Mitä enemmän työntekijöillä on tietoa, sitä helpompaa tekeminen on kaikille. Tavoitteena pitäisi olla, että kaikilla on hyvä ja varma olo. Kaikki toimet, jotka edistävät sitä, että työntekijä uskaltaa ottaa epäkohdat puheeksi, ovat tarpeellisia.

REKOLA: Meillä on laajat kontaktit omaa jäsenkuntaa laajemmallekin, ja meillä on muun muassa yhteistyösopimus Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton kanssa, jossa on paljon kausipoimijoita. Heidän jokainen jäsenensä saa tiivistelmän työehdoista. Ulkomaisiin työntekijöihin liittyvät haasteet ovat paljon työsuhteisiin liittyviä, eikä alalla ole ollut juuri laittoman työvoiman käyttöön liittyviä ongelmia.

MAATALOUSALAT

Maaseutuelinkeinojen, puutarha-alan ja turkistuotantoalan työehtosopimusten määräyksiä noudatetaan mm. avomaanviljelyalalla, vihannespakkaamoissa, eläintaloudessa, hevosalalla, turkistarhoilla ja puutarhoilla työskentelevien työsuhteisiin työntekijän kansalaisuudesta riippumatta. Teollisuusliittoon voivat liittyä kaikki aloilla Suomessa työskentelevät kansalaisuudesta ja työluvan tai viisumin pituudesta riippumatta. Teollisuusliitto tarjoaa alojen työntekijöille neuvontapalveluja kotimaisten kielten lisäksi englanniksi ja venäjäksi.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

 

VÄITTÄJÄT: Sisältääkö ammatillinen koulutus tarpeeksi työelämätietoa?

Ammatillinen koulutus uudistui. Opetetaanko nuorille riittävästi työelämän perusasioita?

Katso video, kuinka ammatillisen koulutuksen sisältöjen rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


JAANA VILLIKKA-STORM
YLI-INSINÖÖRI
OPETUSHALLITUS


KARI HYYTIÄ
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

SANOTAAN, ETTÄ NUORET TUNTEVAT HUONOSTI TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, JA TÖIHIN TULLAAN MITEN SATTUU. PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

KARI HYYTIÄ: Oppilaitosten ja yhteistyökumppanien palautteesta päätellen petraamista on. Kaikilla ei välttämättä ole tietoa, milloin töihin tullaan, miten pidetään tauot tai mitä työturvallisuus tarkoittaa. Voi myös miettiä, onko opettajilla riittävästi aikaa opettaa näitä.

JAANA VILLIKKA-STORM: Opetusministeriön mielikuvatutkimuksen mukaan ammatillinen koulutus antaa hyvät perusvalmiudet, mutta työelämätaidot nostettiin kehittämisalueeksi. Valmiudet opiskelijoilla vaihtelevat, kirjo on iso ja riippuu siitä, miten paljon on kokemusta työelämästä. Suurimmalla osalla on kokemusta, mutta esimerkiksi prosessiteollisuudessa on työpaikkoja, jonne otetaan vain jo 18 vuotta täyttäneitä.

HYYTIÄ: Ikäkysymys on myös työturvallisuuskysymys. Tietenkin sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu.

”Sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu”, Kari Hyytiä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

ONKO KOULUTUKSEN OPPISISÄLLÖISSÄ TARPEEKSI TYÖELÄMÄTIETOA?

VILLIKKA-STORM: Perustutkintoihin on sisällytetty työelämäosaamista ja taitoja, jotka arvioidaan näytöissä aidoissa työelämän tehtävissä. Myös yhteiset tutkinnon osat sisältävät työelämäosaamista. Opiskelijan on tunnettava työelämää ja alan osaamistarpeita, hänen pitää ymmärtää mikä on esimerkiksi työsopimus ja hän saa valmiuksia toimia työelämän pelisääntöjen mukaan. Näiden lisäksi voi opiskella myös yrittäjyyttä.

HYYTIÄ: Yrittäjäjärjestöt lobbaavat hyvin asiaansa, ja on hienoa, että yrittäjyydellä työllistetään ihmisiä. Mutta myös ammattiliitoilla on valmiuksia ja halua tulla kertomaan työelämän asioista.

KUULLAANKO AMMATTILIITTOJA OPINTOSISÄLTÖJEN SUUNNITTELUSSA?

HYYTIÄ: Kyllä meiltä pyydetään perusteluja ja lausuntoja.

VILLIKKA-STORM: Työelämä on vahvasti mukana tutkinnon perusteiden laadinnassa niin työelämätoimikuntien kuin järjestöjen kautta. Perusteisiin voi ottaa kantaa jo valmistelun aikana.

”Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa”, Jaana Villikka-Storm näkee. KUVA LAURI ROTKO

OPISKELIJALLE LAADITAAN HENKILÖKOHTAINEN OSAAMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA (HOKS). VOIDAANKO HENKILÖKOHTAISET TARPEET HUOMIOIDA RIITTÄVÄN HYVIN?

VILLIKKA-STORM: Opintopisteet kertovat vaaditun osaamisen tasosta, mutta oppilaitokset tekevät suunnitelmat, miten asiat opetetaan. Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa.

HYYTIÄ: Työelämätaitojenkin konkreettinen harjoittelu painottuu enemmän työpaikoille, mutta muuten se voi olla aika minimaalista. Puutteita näissä asioissa voi olla myös yrittäjien, esimiesten tai opinto-ohjaajien taholla.

VILLIKKA-STORM: On tärkeää, että kouluissa noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä, se että tunnille tullaan ja osallistutaan työpajoihin. Siellä nuori jo oppii, että töihinkin tullaan ajoissa. Kyse on pitkälle asenteesta.

HYYTIÄ: Järjestelmä tukee nyt oma-aloitteisia ja rohkeita nuoria, jotka uskaltavat kysyä. Ne jotka tarvitsevat apua, eivät kehity niin hyvin. Kyllä tämä nykyinen pelimaailma asettaa osalle opiskelijoista oman haasteensa, kun yöt pelataan ja aamulla pitäisi lähteä töihin.

OSAAVATKO OPETTAJAT OPETTAA TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, MILLAINEN KOSKETUS HEILLÄ ON TYÖPAIKKOJEN TYÖELÄMÄÄN?

VILLIKKA-STORM: Hajontaa varmasti on. Toisilla työelämän tuntemus saattaa olla 20 vuoden takaa, mutta on myös opettajia, joilla on oma yritys ja jotka samalla tekevät opetustöitä. Yleisesti opettajilla on hyvät yhteydet työelämään.

HYYTIÄ: Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia. Hänen työ- ja elinkeinoelämän tuntemuksellaan on merkitystä. On paljon niitä, jotka ovat tulleet ammattikoulutuksen ja työelämän kautta opettajan työhön – heillä työelämän kokemus on vahvaa. Näitä osaajia siirtyy paljon eläkkeelle, eikä uusia tule nopeasti.

”Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia”, Kari Hyytiä muistuttaa. KUVA LAURI ROTKO

AMMATILLINEN KOULUTUS UUDISTUI. MITEN UUSI JÄRJESTELMÄ ON LÄHTENYT KÄYNTIIN?

VILLIKKA-STORM: Uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alussa, ja ensimmäiset yhteishaun kautta tulleet opiskelijat aloittivat vasta syksyllä. Ollaan siis vielä aika alkuvaiheessa, ja järjestäjäkohtaisesti ollaan hyvin eri tilanteissa.

HYYTIÄ: Oppilaitoksissa on ollut yt-neuvotteluja, siellä on tilahaasteita, ja koko rahoitus on muuttunut tulospohjaiseksi. Samoin on tekemistä siinä, miten työpaikoilla hoidetaan riittävä perehdytys ja ohjaus. Samalla kun tutkintojen rakenne muuttuu, yhtälö on iso, eikä kaikki ole vielä kunnossa.

MILLAISIA AMMATTILAISIA OPPILAITOKSET NYT TUOTTAVAT?

HYYTIÄ: Laatukriteereissä pitää olla tarkkana nyt ja jatkossa. Me tarvitsemme kovan tason osaajia, ja siksi tutkinnoista ei saa päästä liian helposti läpi. Nämä järjestelmät tietyllä lailla takaavat, että näin tapahtuu.

VILLIKKA-STORM: Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä ja arvioijina on myös työelämän edustajia, takaa paremmin sen, että meille valmistuu ammattilaisia, jotka täyttävät työelämän vaatimukset.

”Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä, takaa paremmin ammattilaisia työelämän vaatimuksiin”, Jaana Villikka-Storm sanoo. KUVA LAURI ROTKO

TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

Toisen asteen ammatilliset perustutkinnot sisältävät yhteiset tutkinnon osat, joihin on sisällytetty yhteiskunta- ja työelämäosaamista. Alueina ovat mm. työelämässä toimiminen ja yrittäjyyteen liittyviä osin valinnaisia osia. Perustutkintoihin sisältyy työelämäosaamista myös kunkin toimialan tarpeen mukaan. Ammatilliset perustutkinnot ovat osaamisperusteisia. Osaaminen määritellään osaamispisteillä, ei opintoviikoilla. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista tehdään joko koulutussopimuksella (palkatta) tai oppisopimuksella (palkallinen).

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Ostaa vai myydä – mitä yrityksiä valtion on syytä omistaa?

Suomen valtio omistaa kokonaan tai osittain yli 60 yhtiötä. Millaisia yrityksiä valtion pitäisi nykyään omistaa, ja mitä voisi myydä pois?

Katso video, kuinka valtionyhtiöiden rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


RALF SUND
PÄÄEKONOMISTI
STTK


PETRI VIHERVUORI
FINANSSINEUVOS
VALTIONEUVOSTON KANSLIAN OMISTAJAOHJAUSOSASTO

MILLAISIA YRITYKSIÄ VALTION ON JÄRKEVÄÄ OMISTAA?

RALF SUND: Yksityisellä omistajalla tärkeintä on lyhytaikainen osinkotuotto, valtiolla pitkäjänteinen kansakunnan hyvä. Jos omistaminen tuottaa kansantalouden kokonaisuuteen plussaa, sellaisia yrityksiä pitäisi omistaa. Toinen on yhtiöt, joissa on edes häive luonnollisesta monopolista.

PETRI VIHERVUORI: Omistaminen ei saa olla itseisarvo, vaan omistamiseen pitää olla joku intressi. Tällä hetkellä valtio omistaa yhtiöitä, joissa on strateginen intressi, finanssi-intressi tai sitten on selkeitä erityistehtäväyhtiöitä.

SUND: Ratkaiseva on, miten lokeroidaan eri intressien alle eri toiminnot. Onko Finnair strategisesti tärkeä? Mielestäni ei, mutta Finavia eli lentokentät on mitä suurimmissa määrin. Nämä asiat elävät myös ajassa: onko joku metalliyhtiö enää tärkeä?

VIHERVUORI: Valtion rooliin yhtiöomistajana kuuluu myös mahdollistajana toimiminen. Hyvä esimerkki on Cinian merikaapeli Saksaan. Suomella oli tarve saada oma raskaan kapasiteetin datayhteys Keski-Eurooppaan. Valtio päätti aloittaa sen, koska yksityinen raha ei lähtenyt sitä polkemaan käyntiin. Yksityinen raha lähti mukaan sen jälkeen.

MITKÄ TAI MILLAISET YRITYKSET OVAT STRATEGISESTI TÄRKEITÄ?

SUND: Tunnistan varsinkin VR:ssä luonnollisen monopolin, ja pidän äärimmäisen vaikeana säädöstää rautatieliikennettä niin, että kilpailun hyvät puolet näkyisivät viimeisellä rivillä. Luonnollisen monopolin argumentin pohjalta valtio voisi pitää koko rautatieliikenteen itsellään. Myös Postiin liittyy kermankuorinnan problematiikka, se miten velvoite yhdenveroisesta palvelusta hoidetaan eri puolella maata.

VIHERVUORI: Tavaraliikenteessä kilpailu jo avautui, ja liikenne- ja viestintäministeriö on tiedottanut henkilöliikenteen avautumisen aikataulusta. Olennainen kysymys on, miten se tehdään aidosti niin, että luodaan puitteet normaalille kaupalliselle kilpailulle.

SUND: Mitä epävakaampi maailma on, se korostaa vakautta sekä tätä yhteiskunnallista tehtävää ja demokraattisen kontrollin tarvetta. Vakauden suhteen olemme menossa huonompaan suuntaan, ja tilannetta pitää päivittää jatkuvasti. Jos nyt myyt, miten saat sen koskaan takaisin? Siksi suosittelen näissä mieluummin hitautta kuin nopeutta.

STTK:n pääekonomisti Ralf Sund. KUVA LAURI ROTKO

VIIME HALLITUSTEN AIKANA VALTION OMISTUKSIA ON MYYTY KOHTUULLISEN PALJON. MITEN MYYNNIT OVAT ONNISTUNEET?

VIHERVUORI: Riippumatta siitä mitä ja milloin on myyty, valtion osakemyynnit ovat aina erittäin huolellisesti toteutettuja projekteja.

SUND: Joskus on tärkeä myydä jotain, ja joskus taas pidettyjen osakkeiden arvo voi nousta pilviin.

VIHERVUORI: Juuri tuota varten on valtion omistajaohjaus.

SUND: En nostaisi mitään yksittäistä tapausta karkeaksi virheeksi. Carunassakin on jälkiviisauden makua.

VIHERVUORI: Viimeisten kymmenen vuoden aikana kokonaisuus on ollut hyvin tasapainoinen. Jälkiviisaana voi toki arvostella milloin mitäkin.

SUND: Näistä on enemmän puhetta kuin mitä on varsinaisesti tapahtunut, koska nämä ovat herkkiä asioita. Kansalaiset tai etujärjestöt kokevat – sinänsä ihan oikein – että yhtiöt ovat ”meidän”, ja se nostattaa isoja keskusteluja.

KUKA NIITÄ NOSTATTAA?

SUND: Yksi synnyttäjä on yrityksen henkilöstö, joka kokee epävarmuutta tulevaisuudesta. Se pitääkin ottaa vakavasti.

VIHERVUORI: Osakeyhtiössä päätäntävalta perustuu äänimäärään, mikä perustuu osakemäärään. Vastaavasti valtiollinen päätöksenteko perustuu parlamentaariseen demokratiaan. Kun liikkeellepanevat voimat ovat erilaisia ja media laitetaan tätä vahvistamaan, nousee keskusteluja.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston finanssineuvos Petri Vihervuori. KUVA LAURI ROTKO

MITÄ VALTION KANNATTAISI JATKOSSA MYYDÄ?

SUND: Yleisesti ottaen yrityksiä, mitkä eivät ole strategisia, joista saadaan hyvä hinta ja rahalle on hyviä kohteita. Mutta samalla kun mietitään mitä myydään, on tärkeää miettiä myös mitä ostetaan. Isoilla poteilla voi tehdä teollisuuspolitiikkaa ja välillisesti auttaa kansakuntaa. Teliankin voisi laittaa lihoiksi, olikos meillä siellä 10 prosentin siivu?

VIHERVUORI: Solidium on myynyt jo kaikki Telian omistukset.

SUND: No otetaan pois myyntilistalta!

VIHERVUORI: En spekuloi nimillä, korostaisin vain, että valtion omistus ei saa olla itseisarvo.

MILLAISILLE UUSILLE ALOILLE VALTION PITÄISI OMISTAJANA SUUNNATA?

SUND: Valtion omistajaroolia voisi harkita yhteiskunnallisissa ongelmissa. Nyt kansantalouden kasvu hiipuu, koska asuntomarkkinat eivät tuota oikeanhintaisia asuntoja. Olisi kaikkien etu, että asuntotuotanto saataisiin palvelemaan ylevämpää tavoitetta eli työllisyysastetta. Toinen liittyy kaivoslakiin. Tarvittaisiinko yhtiö, joka myy kaivoslupia, hallitsee kokonaisuutta ja kerää komissiot? Kannattaa kääntää kaikki kivet eikä jostain ideologisesta syystä sanoa, että ei tule kysymykseenkään.

VIHERVUORI: Digitalisaatio ja tekoäly ovat luonnollisesti osa-alueita, joita täytyy seurata. Mutta onko valtion fiksua olla niissä omistajana, on toinen kysymys. Siksi on Valtion kehitysyhtiö Vake Oy. Kun se on saanut mietintänsä potentiaalisista sijoituskohteista päätökseen, se esittää tai on esittämättä valtioneuvostolle jotain.

SUND: Uudesta teknologiasta löytyy strategisesti tärkeitä ja kasvavia toimialoja. Nostaisin megatrendinä myös ilmastonmuutoksen: maat, jotka tekevät välttämättömyydestä hyveen, voivat tehdä sillä myös rahaa. Näitä megatrendejä pitää seurata ja iskeä sitten rohkeasti omistuksilla…

VIHERVUORI: …jolloin valtio toimii mahdollistajana.

Petri Vihervuori ja Ralf Sund. KUVA LAURI ROTKO

VALTIONYHTIÖT

Suomen valtiolla on omistuksia 64 yhtiössä. Enemmistöomisteisia (omistus 51,1–100 %) yhtiöitä on 46, vähemmistöomisteisia 18. Eniten omistuksia on energia-alalla. Valtion täysin omistamia yhtiöitä ovat mm. Alko, Arctia, Business Finland, Finavia, Gasum, Leijona Catering ja Posti. Enemmistöomisteisia yhtiöitä ovat mm. Cinia, Finnair ja Fingrid. Vähemmistöomisteisia yhtiöitä ovat mm. Altia, Elisa, Stora Enso, Metso, Outokumpu, Valmet ja Suomen Siemenperunakeskus. Valtionyhtiöitä hallinnoivat valtioneuvoston kanslia, eri ministeriöt tai valtion omistama Solidium.

www.vnk.fi/omistajaohjaus/yhtiot

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT: Mikä on oikea tapa hoitaa metsiä?

Metsää Suomessa riittää, mutta kenelle se kuuluu ja mikä on oikea tapa hoitaa sitä?

Katso video, kuinka metsänhoidon rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


JARI SIRVIÖ
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO


PANU KUNTTU
JOHTAVA METSÄASIANTUNTIJA
WWF

 

KAIKKIEN PITÄISI SAADA METSÄSTÄ OSANSA: TEOLLISUUDEN, LUONNONSUOJELUN, VIRKISTYSKÄYTÖN JA ILMASTONSUOJELUN. RIITTÄÄKÖ METSÄSTÄ KAIKILLE?

JARI SIRVIÖ: On riittänyt ja tulee riittämään. Kyse on painotuksista ja arvovalinnoista, myös omistajilla ja yhteiskunnalla on omia tavoitteitaan.

PANU KUNTTU: Olennaista on keskittyä määrän sijaan laatuun. Puun jalostusarvoa tulisi nostaa, että saadaan taloudellista hyötyä, mutta ei lyödä korville muita tavoitteita. Meillä on akuutti ilmasto- ja biodiversiteettikriisi, jossa metsällä on tärkeä rooli. Hakkuumäärät ovat nousseet, ja hiilinielut tulevat pienenemään. On ymmärrettävä, että metsällä ja luonnolla on itseisarvo. Ne tuottavat aineetonta hyötyä, jolle on vaikea laskea taloudellista arvoa.

MITÄ TARKOITTAA KESTÄVÄ METSÄTALOUS?

KUNTTU: Sitä, että ihmisen toiminnalla ei aiheuteta uhanalaisuutta metsistä riippuvaisille lajeille. Se ei nyt toteudu, melkein 2 000 eläin-, kasvi- tai sienilajia on punaisella listalla. Suojeltua metsää on aivan liian vähän, ja avohakkuissa ja ojituksissa lajien elinympäristöjä hävitetään.

SIRVIÖ: Maataloudella on ollut tässä osansa, kun suo- ja turvemaita on raivattu viljelymaiksi. Suomen sisällä on myös isoja alueellisia eroja suojelumäärissä. Kestävässä metsätaloudessa huolehditaan uudistamisesta ja monimuotoisuuden säilymisestä. Metsätalousmaasta suojeltuja alueita on 4,5 miljoonaa hehtaaria, 17,2 prosenttia. Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan tulisi suojella vähintään 17 prosenttia.

KUNTTU: Vaikka toimenpiteitä on tehty, Suomessa ei täytetä sopimuksen kirjauksia suojelualueiden määrästä ja yhtenäisyydestä. 30 vuodessa on ollut enemmän puhetta kuin tekoja.

SAADAANKO METSISTÄ RIITTÄVÄSTI LAADUKASTA PUUTA KAIKKIIN TARPEISIIN?

SIRVIÖ: Laatu riippuu käyttötarpeesta. Esimerkiksi puurakentaminen alkaa olla tuotteena jalostettu niin pitkälle, että kaikki on jo tehty. Uudistuvista luonnonvaroista valmistetut tuotteet ovat aina parempia kuin uudistumattomista tehdyt.

KUNTTU: Puurakentaminen on fiksua puunkäyttöä, puu säilyy hiilivarastona vuosia. Mutta isossa kuvassa aineellista kulutusta pitää vähentää, sillä puu ei riitä kaikkeen käyttöön eikä korvaamaan kaikkia fossiilisia raaka-aineita.

Panu Kunttu. KUVA LAURI ROTKO

ONKO PUUN POLTTO ENERGIAKSI JÄRKEVÄÄ?

SIRVIÖ: On se ainakin järkevämpää kuin kivihiilen polttaminen.

KUNTTU: Vain pieninä määrinä, ylimenovaiheen energiantuotantomuotona. Missään nimessä runkopuuta tai kantoja ei saisi käyttää, eikä polton määrää saa kasvattaa, koska se ei ole päästötöntä.

MITKÄ OVAT JATKUVAN METSÄNKASVATUKSEN JA AVOHAKKUIDEN HYÖDYT?

KUNTTU: Jatkuvalla kasvatuksella saadaan multihyötyjä: puuta teollisuudelle, virkistysarvot ja monimuotoisuus säilyvät, metsät pysyvät hiilinieluina, hoitokustannukset pienenevät ja tukkipuusta maksetaan moninkertaista hintaa kuitupuuhun nähden. Turvemailla jatkuva kasvatus on vesiensuojeluteko, koska ravinnekuormat vähenevät.

SIRVIÖ: Avohakkuukaan ei ole paha, kun se tehdään oikein ja huolehditaan vesien suojelusta. Jatkuvaa kasvatusta kannattaa tehdä siellä, mihin se sopii, ja eri malleja on voitava käyttää metsäomistajan arvojen mukaisesti.

KUNTTU: Ongelma on, että metsänomistajat eivät saa riittävää jatkuvan kasvatuksen neuvontaa, koska useimpien metsäorganisaatioiden bisneslogiikka on hiottu viljelymetsätaloudelle.

SIRVIÖ: Digitalisaation avulla voidaan nykyään mallintaa pitkän aikavälin vaihtoehtoja, talouden tai monimuotoisuuden ja maisema-arvojen kannalta.

MIKÄ ON METSIEN MERKITYS TYÖLLISTÄJÄNÄ?

KUNTTU: Ne työllistävät jo nyt hyvin, muutenkin kuin metsätalouteen, ja luontomatkailu on pohjoisessa merkittävä työllistäjä. Koko Suomessa ala luo 38 000 henkilötyövuotta ja 1,3 miljardia euroa tuloja. Nyt pitää miettiä tulevaisuuden elinkeinoja, metsätalous ei saisi sulkea muita pois.

SIRVIÖ: Metsätalous ja siihen sisältyvä teollinen tuotanto ovat erittäin merkittävä työllistäjä, ja vihreällä biotaloudella voidaan rakentaa tulevaisuutta. Luontomatkailu on tärkeää ja siihen voidaan panostaa lisää.

KUNTTU: Koko metsäsektorin työllistämä väkimäärä on kuitenkin pienentynyt. On pöyristyttävää, että puun jalostusaste ei ole noussut ja tehdään vaan sitä perinteistä sellua, vaikka biotalousbuumi on kuumimmillaan.

SIRVIÖ: Pitää muistaa kuitenkin, mitä kaikkia innovaatioita sellun sivuvirtoina tulee esimerkiksi Äänekosken uudelta biotuotetehtaalta.

Jari Sirviö. KUVA LAURI ROTKO

ONKO SUOMESSA RIITTÄVÄSTI METSÄALAN OSAAMISTA JA TIETOTAITOA?

SIRVIÖ: On. Meillä on tietoa, meillä on tehty pitkään tutkimusta ja jalostusta, mutta me emme osaa aina perustella osaamista rajojen ulkopuolella.

KUNTTU: Osaaminen on ollut aika yksipuolista. Jatkuvan kasvatuksen tutkimusta on rajoitettu, kun vuosikymmeniä vannottiin avohakkuun nimiin. Jatkuvassa kasvatuksessa voitaisiin ottaa oppia Keski-Euroopan maista.

MIKÄ ON OMA SUHTEESI METSÄÄN?

KUNTTU: Olen retkeilijä ja tutkija. Minua kiehtovat metsän monimuotoisuus, lajirikkaus ja luonnonmetsän dynamiikka, joita haluan olla turvaamassa.

SIRVIÖ: Olen veikkohuovismaisesti monikäyttömetsän ystävä. Metsästän, kalastan, marjastan ja sienestän. Kunnioitan metsää, ymmärrän sen monimuotoisuuden sekä taloudelliset arvot.

 

AVOHAKKUU VAI JATKUVA KASVATUS

Avohakkuussa tai päätehakkuussa poistetaan kaikki taloudellisesti käyttökelpoinen puusto alueelle jätettäviä säästöpuita lukuun ottamatta. PEFC-metsäsertifioinnissa edellytetään, että jokaiselle hakatulle hehtaarille jätetään kaatamatta 5–10 säästöpuuta, joita ei saa viedä koskaan pois metsästä. Avohakkuun jälkeen alue istutetaan tai kylvetään uudeksi taimikoksi. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita. Niitä hakataan osa kerrallaan, ja metsä säilyy aina peitteisenä ja puusto monen ikäisenä.

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO