VÄITTÄJÄT: Onko työsuojelu sijoitus vai kuluerä?

teollisuusliitto

Työsuojelu kuuluu kaikille ja sen pitää elää työelämän muutoksien mukana.

Katso videolta, miten työsuojelun rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


VESA KOTAVIITA
TYÖYMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ
TEOLLISUUSLIITTO


RIITTA WÄRN
JOHTAVA ASIANTUNTIJA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK

 

TYÖSUOJELU ON KALLISTA.

RIITTA WÄRN: Kannattaa pohtia, kumpi on kalliimpaa: työsuojeluun sijoittaminen vai se, että riski toteutuu ja tulee kustannuksia muun muassa sairauspoissaoloista. Työtapaturmien kokonaiskustannukset työnantajille ovat kaikkiaan noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

VESA KOTAVIITA: Työsuojelu kannattaa aina. Se on tärkeää tuottavuuden ja koko yrityksen toimintakyvyn kannalta. Työsuojelutoimintaan pitää panostaa resursseja ja huolehtia työympäristö sellaiseksi, että siellä voidaan tehdä terveellistä ja turvallista työtä.

TYÖTURVALLISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ VAIKUTUS YRITYKSEN TULOKSEEN JA TEHOKKUUTEEN.

KOTAVIITA: Kyllä, se ja luo edellytykset tuottavuuteen ja työympäristön yhteiseen kehittämiseen. Tärkeää on viedä työsuojelun positiivista viestiä työpaikolle, jotta tuloksia saadaan aikaan vielä laajemmin.

WÄRN: Työnantajan tärkein tehtävä on työsuojeluvaltuutetun kanssa käydä läpi riskejä ja miten niitä pystytään pienentämään. Raamit lähtevät yrityksen johdosta, joka antaa tavoitteet ja resurssit. Isommissa yrityksissä työturvallisuustyö on hyvällä mallilla, ongelmia on pienissä yrityksissä. Asetuksia on paljon, eikä ole aina henkilöä, joka tuntee ne kaikki. Pienessä yrityksessä työturvallisuustyötä vetää usein toimitusjohtaja, ja se on haastavaa yrityksen pyörittämisen rinnalla.

KOTAVIITA: Tietämättömyys ei kuitenkaan vapauta vastuista. Turvallisuutta pitää johtaa, ja esimiesten ja työntekijöiden pitää tuntea vastuunsa ja velvoitteensa.

”Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa”, Vesa Kotaviita sanoo.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUILLA ON RIITTÄVÄSTI AMMATTITAITOA.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa, hänellä on keskeinen asema tehdä esityksiä työn sisältöön ja toimintatapoihin. Koulutusta on syytä hankkia, silloin onnistuu paremmin.

WÄRN: Työsuojeluvaltuutetun on nimenomaan informoitava esimiestä, jos jokin on pielessä. Johdon asia on laittaa asiat kuntoon. On yhä tärkeämpää, että valtuutettu oman porukkansa kanssa käy läpi, miten töitä tehdään turvallisesti. Hänen pitää olla esimerkkinä ja puuttua hälläväliä-asenteeseen.

KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutetun asema edellyttää, että on riittävästi resursseja. Aikaa on löydyttävä ennakoivaan työhön, kuunteluun ja keskusteluun. Näin saa viestiä eteenpäin. Seppä työnsä tuntee.

WÄRN: Toisaalta tarkkailua voi tehdä koko ajan oman työn ohella. Ei sitä tehdä vain sille varatulla ajalla, eikä siinä voi aina laskea minuutteja.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUN JA TURVALLISUUSJOHDON YHTEISTYÖ VOISI OLLA PALJON TEHOKKAAMPAA.

KOTAVIITA: Meillä on ruvettu puhumaan työturvallisuuskulttuurista, jossa huolehditaan yhteisistä arvoista ja asenteista. Sen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää kaikilta tahtoa.

WÄRN: Jos johto ilmoittaa, että turvallisuus on tärkeä asia, se menee keskijohdon kautta ja asian pitäisi välittyä myös työntekijäpuolelle. Välillä ihmetyttää, että yrityksissä ei kovin helposti anneta varoituksia tai irtisanota, jos joku toistuvasti toimii määräysten vastaisesti.

KOTAVIITA: Sanktiomenettelyt ovat työturvallisuuskulttuurin vastakohta, vaikka ymmärränkin, että joskus tarvitaan muitakin keinoja. Ennen kuin siirrytään sanktioihin, olosuhteiden sekä toimintakulttuurin pitää olla kunnossa. Työtä pitää siis valvoa ja työohjeita noudattaa.

”Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne”, Riitta Wärn sanoo.

KOSKA TYÖELÄMÄ MUUTTUU JA MUUN MUASSA HENKINEN KUORMITUS KASVAA, TYÖSUOJELUN TOIMINTATAVAT OVAT JÄÄNEET AJASTAAN JÄLKEEN.

WÄRN: Kyllä psykososiaalisiin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta ei ole helppoa, kun ei voi tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu… Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne. Mutta sellaiseen mikä ei näy, on vaikea puuttua.

KOTAVIITA: Psykososiaalisten vaarojen tunnistaminen on usein vaikeaa. Työyhteisön ilmapiiri on voinut olla haastavaa pidemmän aikaa tai yhteiset tavoitteet ovat olleet epäselviä. Henkisen kuormituksen tuomat tuntemukset ovat yksilöllisiä, mutta kuuluvat koko organisaatiolle.

SUOMALAISISSA TEOLLISUUSYRITYKSISSÄ TYÖSUOJELU ON HYVÄLLÄ MALLILLA.

WÄRN: Kehittämisen varaa on, ei maailma ole valmis. Puhun aina itsekin, että tärkeintä on johdon sitouttaminen. Toivoisin, että työntekijöille kerrottaisiin, mitä työsuojeluvaltuutettu voi saada aikaan, ja ettei tarvitse pelätä, että joutuu työnantajan silmätikuksi. Eikä pidä ajatella, että työnantajalle annetaan kritiikkiä, vaan nähdään rooli kehittäjänä.

KOTAVIITA: Yleisesti työpaikoilla on suunta eteenpäin suhtautumisessa työsuojeluun. Vielä tarvitsemme perusasioiden tarkentamista yrityksille, joissa työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt ovat valitsematta eikä toiminta ole riittävän ennakoivaa.

WÄRN: Tänä päivänä ehkä riskejä kasvattavat ne yritykset ja henkilöt, jotka tulevat maista, joissa työturvallisuuskulttuuri ei ole vahvaa. Meidän pitää pystyä ulottamaan hyvä asenne kaikkiin yrityksiin ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole liittojen jäseniä.

 

TYÖTURVALLISUUS

Suomessa tapahtuu vuodessa yli 100 000 tilastoitua työtapaturmaa. Ne ovat jopa lisääntyneet, mutta vakavien turmien määrissä on suunta alaspäin.

Maailman työjärjestö ILO on arvioinut, että tapaturmat ja työperäiset sairaudet pienentävät bruttokansatuotetta noin neljä prosenttia per maa.

 

TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12.

Lue lisää työsuojeluvaaleista Teollisuusliiton verkkosivuilta!

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO