VÄITTÄJÄT: Onko työsuo­jelu sijoitus vai kuluerä?

Työsuo­jelu kuuluu kaikille ja sen pitää elää työelämän muutok­sien mukana.

Katso videolta, miten työsuo­jelun raken­nelma kestää.

VÄITTÄJÄT

VESA KOTAVIITA
TYÖYMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ
TEOLLISUUSLIITTO

RIITTA WÄRN
JOHTAVA ASIANTUNTIJA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK

TYÖSUOJELU ON KALLISTA.

RIITTA WÄRN: Kannattaa pohtia, kumpi on kalliimpaa: työsuo­je­luun sijoit­ta­minen vai se, että riski toteutuu ja tulee kustan­nuksia muun muassa sairaus­pois­sao­loista. Työta­pa­tur­mien kokonais­kus­tan­nukset työnan­ta­jille ovat kaikkiaan noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

VESA KOTAVIITA: Työsuo­jelu kannattaa aina. Se on tärkeää tuotta­vuuden ja koko yrityksen toimin­ta­kyvyn kannalta. Työsuo­je­lu­toi­min­taan pitää panostaa resurs­seja ja huolehtia työympä­ristö sellai­seksi, että siellä voidaan tehdä terveel­listä ja turval­lista työtä.

TYÖTURVALLISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ VAIKUTUS YRITYKSEN TULOKSEEN JA TEHOKKUUTEEN.

KOTAVIITA: Kyllä, se ja luo edelly­tykset tuotta­vuu­teen ja työympä­ristön yhtei­seen kehit­tä­mi­seen. Tärkeää on viedä työsuo­jelun positii­vista viestiä työpai­kolle, jotta tuloksia saadaan aikaan vielä laajemmin.

WÄRN: Työnan­tajan tärkein tehtävä on työsuo­je­lu­val­tuu­tetun kanssa käydä läpi riskejä ja miten niitä pysty­tään pienen­tä­mään. Raamit lähtevät yrityksen johdosta, joka antaa tavoit­teet ja resurssit. Isommissa yrityk­sissä työtur­val­li­suustyö on hyvällä mallilla, ongelmia on pienissä yrityk­sissä. Asetuksia on paljon, eikä ole aina henkilöä, joka tuntee ne kaikki. Pienessä yrityk­sessä työtur­val­li­suus­työtä vetää usein toimi­tus­joh­taja, ja se on haastavaa yrityksen pyörit­tä­misen rinnalla.

KOTAVIITA: Tietä­mät­tö­myys ei kuiten­kaan vapauta vastuista. Turval­li­suutta pitää johtaa, ja esimiesten ja työnte­ki­jöiden pitää tuntea vastuunsa ja velvoitteensa.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUILLA ON RIITTÄVÄSTI AMMATTITAITOA.

KOTAVIITA: Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu on nähtävä työpaik­kansa kehit­täjän roolissa, hänellä on keskeinen asema tehdä esityksiä työn sisäl­töön ja toimin­ta­ta­poihin. Koulu­tusta on syytä hankkia, silloin onnistuu paremmin.

WÄRN: Työsuo­je­lu­val­tuu­tetun on nimeno­maan infor­moi­tava esimiestä, jos jokin on pielessä. Johdon asia on laittaa asiat kuntoon. On yhä tärkeämpää, että valtuu­tettu oman poruk­kansa kanssa käy läpi, miten töitä tehdään turval­li­sesti. Hänen pitää olla esimerk­kinä ja puuttua hälläväliä-asenteeseen.

KOTAVIITA: Työsuo­je­lu­val­tuu­tetun asema edellyttää, että on riittä­västi resurs­seja. Aikaa on löydyt­tävä ennakoi­vaan työhön, kuunte­luun ja keskus­te­luun. Näin saa viestiä eteen­päin. Seppä työnsä tuntee.

WÄRN: Toisaalta tarkkailua voi tehdä koko ajan oman työn ohella. Ei sitä tehdä vain sille varatulla ajalla, eikä siinä voi aina laskea minuutteja.

TYÖSUOJELUVALTUUTETUN JA TURVALLISUUSJOHDON YHTEISTYÖ VOISI OLLA PALJON TEHOKKAAMPAA.

KOTAVIITA: Meillä on ruvettu puhumaan työtur­val­li­suus­kult­tuu­rista, jossa huoleh­di­taan yhtei­sistä arvoista ja asenteista. Sen kehit­tä­minen on pitkä­jän­teistä työtä ja se edellyttää kaikilta tahtoa.

WÄRN: Jos johto ilmoittaa, että turval­li­suus on tärkeä asia, se menee keski­johdon kautta ja asian pitäisi välittyä myös työnte­ki­jä­puo­lelle. Välillä ihmetyttää, että yrityk­sissä ei kovin helposti anneta varoi­tuksia tai irtisa­nota, jos joku toistu­vasti toimii määräysten vastaisesti.

KOTAVIITA: Sanktio­me­net­telyt ovat työtur­val­li­suus­kult­tuurin vasta­kohta, vaikka ymmär­ränkin, että joskus tarvi­taan muitakin keinoja. Ennen kuin siirry­tään sanktioihin, olosuh­teiden sekä toimin­ta­kult­tuurin pitää olla kunnossa. Työtä pitää siis valvoa ja työoh­jeita noudattaa.

KOSKA TYÖELÄMÄ MUUTTUU JA MUUN MUASSA HENKINEN KUORMITUS KASVAA, TYÖSUOJELUN TOIMINTATAVAT OVAT JÄÄNEET AJASTAAN JÄLKEEN.

WÄRN: Kyllä psyko­so­si­aa­li­siin asioihin kiinni­te­tään huomiota, mutta ei ole helppoa, kun ei voi tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu… Työnte­ki­jöiden pitäisi pystyä nosta­maan kiire, häirintä tai kiusaa­minen puheeksi, ja työnan­tajan selvittää tilanne. Mutta sellai­seen mikä ei näy, on vaikea puuttua.

KOTAVIITA: Psyko­so­si­aa­listen vaarojen tunnis­ta­minen on usein vaikeaa. Työyh­teisön ilmapiiri on voinut olla haastavaa pidemmän aikaa tai yhteiset tavoit­teet ovat olleet epäselviä. Henkisen kuormi­tuksen tuomat tunte­mukset ovat yksilöl­lisiä, mutta kuuluvat koko organisaatiolle.

SUOMALAISISSA TEOLLISUUSYRITYKSISSÄ TYÖSUOJELU ON HYVÄLLÄ MALLILLA.

WÄRN: Kehit­tä­misen varaa on, ei maailma ole valmis. Puhun aina itsekin, että tärkeintä on johdon sitout­ta­minen. Toivoisin, että työnte­ki­jöille kerrot­tai­siin, mitä työsuo­je­lu­val­tuu­tettu voi saada aikaan, ja ettei tarvitse pelätä, että joutuu työnan­tajan silmä­ti­kuksi. Eikä pidä ajatella, että työnan­ta­jalle annetaan kritiikkiä, vaan nähdään rooli kehittäjänä.

KOTAVIITA: Yleisesti työpai­koilla on suunta eteen­päin suhtau­tu­mi­sessa työsuo­je­luun. Vielä tarvit­semme perus­asioiden tarken­ta­mista yrityk­sille, joissa työsuo­je­lu­val­tuu­tetut ja ‑päälliköt ovat valit­se­matta eikä toiminta ole riittävän ennakoivaa.

WÄRN: Tänä päivänä ehkä riskejä kasvat­tavat ne yritykset ja henkilöt, jotka tulevat maista, joissa työtur­val­li­suus­kult­tuuri ei ole vahvaa. Meidän pitää pystyä ulotta­maan hyvä asenne kaikkiin yrityk­siin ja myös niille työnte­ki­jöille, jotka eivät ole liittojen jäseniä.

TYÖTURVALLISUUS

Suomessa tapahtuu vuodessa yli 100 000 tilas­toitua työta­pa­turmaa. Ne ovat jopa lisään­ty­neet, mutta vakavien turmien määrissä on suunta alaspäin.

Maailman työjär­jestö ILO on arvioinut, että tapaturmat ja työpe­räiset sairaudet pienen­tävät brutto­kan­sa­tuo­tetta noin neljä prosenttia per maa.

TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12.

Lue lisää työsuo­je­lu­vaa­leista Teolli­suus­liiton verkkosivuilta!

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO