TYÖKAVERIT: Vesa Liikanen ja André Viio: ”Kasvu hissiasentajaksi vie kymmenen vuotta”

Koneen hissiasentajaksi valmistutaan yhtiön oman hissikoulun kautta – mutta oikeasti työn oppii vasta tekemällä, sanovat hissiasentajat Vesa Liikanen ja André Viio.

VESA LIIKANEN

Hissiasentaja, luottamusmies

ANDRÉ VIIO

Hissiasentaja

Kone Hissit Oy

VESA LIIKANEN: Tutustuimme Andrén kanssa, kun Ilmarisen pääkonttorille Ruoholahteen uusittiin neljän hissin ryhmä kesällä 2017. Hän osallistui siihen apumiehenä. André oli mukana puoli vuotta, kunnes pääsi opiskelemaan Koneen hissikouluun.

ANDRÉ VIIO: Olen kotoisin Tampereelta, ja entiseltä ammatiltani keittiömestari. Toimin ravintola-alalla yli 15 vuotta. Kun tuli lapsia, ajattelin, että pitäisi tehdä jotain muuta. Vaimo ehdotti, että rupeaisin opiskelemaan sähköalaa. Löysin iltakoulun. Kävin päivisin töissä ja olin illat koulussa. Huomasin 2017 kesällä, että Koneella oli tarjolla apumiehen paikka ja siinä vaatimuksena sähkötausta. Pääsin Vesan mukaan. Syksyllä alkoi tuntua, että tätä voisi tehdä ammatikseen. Hain Koneen hissikouluun. Opiskelu kesti kaksi vuotta. Valmistuin marraskuussa 2019.

”PITÄISI PÄÄSTÄ HISSIÄ TEKEMÄÄN”

VESA: Andrén opiskeluaikana olimme firman pikkujoulussa. Hän sanoi, että pitäisi päästä tekemään kokonaisia hissejä ja tuli mukaan. Olin vieressä opastamassa. Katajanokalla André teki ensimmäisen oman hissinsä. En ollut virallisesti mentori. Olen ollut firmassa 22 vuotta. Osaan auttaa, että saadaan hommia eteenpäin. Ainakin yritän.

ANDRÉ: Opiskelun alussa istuimme koulun penkillä puoli vuotta, ja kävimme viikon–parin mittaisilla harjoituskierroksilla viisi toimintoa läpi: huolto, modernisointi, uudistuotanto, porraspuoli ja ovipuoli. Opiskelimme teoriassa, mitä hissit, ovet ja portaat ovat ja miten ne toimivat. Sitten aloitimme harjoittelun, missä olimme asentajan mukana tekemässä hissejä. Sen jälkeen tuotannon puolella piti tehdä kolme hissiä yksin. Lopuksi pääsin tekemään näyttötyötä.

Kun André oli apumiehenä, hän vaikutti olevan ihan kelpo ainesta: oli rauhallinen ja oppi virheistä.

VESA: Olen itsekin käynyt Koneen koulun. Kun André oli apumiehenä, hän vaikutti olevan ihan kelpo ainesta: oli rauhallinen ja oppi virheistä. Suosittelin häntä kouluun.

ANDRÉ: Vesa on minulle tietyn tyyppinen tukipilari. Opiskeluaikana ja sen jälkeenkin hänelle on pystynyt soittamaan ja pyytämään tukea.

”JOS KIROILEN, KIROILEN ITSELLENI”

ANDRÉ: Päällepäin Vesa on juro, vähän pelottavankin näköinen, moottoripyörällä kulkeva, molemmat kädet tatuointeja täynnä. On se semmoinen, että jos hän kadulla tulisi vastaan, enkä tuntisi, voisin vaihtaa tien toiselle puolen.

VESA: Heh, heh…

ANDRÉ: Mutta aika hyvin me sitten tultiin juttuun. Nykyisinkin teemme hissejä yhdessä. Aika nopeasti ulkokuori antoi kertoa, että kyseessä on luotettava, osaava henkilö. Vittuilun määrä on vakio, eikä se siitä ole muuttunut mihinkään. Se tapahtuu hyvässä hengessä. Työ on raskasta, ja jotta siinä kestää, pitää olla vähän puupää itsekin.

Työ vaatii kädentaitoja sekä vuorovaikutustaitoja.

VESA: Joo… Sanon koulukundeille, jotka tulevat, että jos kiroilen, en minä heille kiroile. Kiroilen itselleni. Olen tehnyt jonkin hölmön virheen, joka pitää korjata. Kun kimpassa asennetaan, vaatii kymmenen vuotta, että sinua pystyy sanomaan hissiasentajaksi. Sitten sitä työtä vähän alkaa ymmärtää isossa kuvassa.

ANDRÉ: Allekirjoitan tuon täysin. Me olemme noviiseja vielä pitkän aikaa. Mutta on hyvä, että meillä löytyy vanhempia, keille voi soittaa ja pyytää neuvoa.

”VUOROVAIKUTUSTAITO TARPEEN”

VESA: Kun tehdään vähän isompia hissejä, siinä André on nähnyt mitä homma voi olla rankimmillaan. Joutuu osaamaan kaikkea: hitsausta, sähköhommia ja hissiasennusta. Välillä maalataan ja välillä tehdään jalkalistoja.

ANDRÉ: Viimeisin projekti on ollut silmiä avaava. Ei sitä yksinään pystyisi tekemään. Kaikki osat ja tavarat ovat niin painavia, että meiltä kahdeltakin loppuvat voimat kesken. Työ on monipuolista ja vaatii erilaisia kädentaitoja ja siihen päälle vielä vuorovaikutustaitoja.

VESA: Taloissa joutuu asukkaiden tai firman ihmisten kanssa tulemaan toimeen. Ei voi ajatella, että on paikan kuningas. Siellä joutuu sanomaan rouville ja herroille huomenta ja vähän väistelemään asukkaiden tieltä.

”MOLEMMILLA OMA TAPANSA NOLLATA”

Meillä voi mennä pari tuntiakin, että kumpikaan ei sano mitään. Rokki soi yleensä aika kovaa.

VESA: Ennen koronaa harrastin kahvakuulaa, uintia ja kävin lenkkeilemässä. Moottoripyöräilen ja käyn vähän viihteellä. Kun treenaa fysiikkaa, on duunissa helpompaa.

ANDRÉ: Harrastan korealaista kamppailulajia taekwondoa, pyöräilen ja vaellan. Fyysisestä kunnosta on pidettävä huolta, että jaksaa työskennellä.

VESA: En tiedä oikein pääkaupunkiseudulta hissiasentajia, jotka olisivat läheisiä kavereita keskenään. Tietenkin me saatamme kaupungilla nähdä jossakin baarissa tai bileissä, mutta muuten aika vähäistä on yhteydenpito vapaa-ajalla.

ANDRÉ: Vaikka vierekkäin asuttaisiin, tuskin oltaisiin raskaan työpäivän jälkeen yhdessä. Tulee sen verran paljon katsottua toista. Molemmilla on oma tapansa nollata päivä. Me tulemme hyvin toimeen ja pystymme työskentelemään yhdessä.

”PITÄÄ LUKEA IHMISTÄ”

VESA: Ei minulla ole yhtään kollegaa, jonka kanssa en tule toimeen. Kaikkien kanssa on hauskaa ja toisten kanssa vielä hauskempaa. Hissimies on hissimies ja jutut sen mukaisia. Nuoremmat asentajat oppivat sen pikkuhiljaa. Asentajan työ on raakaa peliä ja huumori on mustaa.

ANDRÉ: Mustaa huumoria en ole sisäistänyt vielä ihan samalla kaliiperilla kuin Vesa. Aina joskus minulta irtoaa vitsi, mutta olen enemmän hiljaa. Meillä voi mennä pari tuntiakin, että kumpikaan ei sano mitään. Rokki soi yleensä aika kovaa. Kuulosuojaimet ovat päässä.

VESA: Kun opastaa nuoria, siinä menee aina muutama päivä tai viikko, ennen kuin tajuaa, mitä kenellekin kannattaa puhua. En minä kaikille ole samanlainen. Jos huomaan, että on uskovaisesta perheestä, en heitä pervoläppiäni silloin, vaan yritän olla normaali. Pitää lukea ihmisiä.

Kaikkien työkavereiden kanssa on hauskaa ja toisten kanssa vielä hauskempaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA PEKKA ELOMAA

SARJA JATKUU

Kertokaa meille hyvästä työkaveruudestanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi

TYÖKAVERIT: Mervi Riihiluoma ja Teresa Kvick: ”Erilaisuus on vahvuus”

Työtovereista on tullut toistensa parhaat kaverit.

MERVI RIIHILUOMA

Visuaalinen tarkastaja
Työnopastaja

TERESA KVICK

Visuaalinen tarkastaja
Varapääluottamusmies ja osaston luottamusmies

Nokian Renkaat Oyj

TERESA KVICK: Olemme tunteneet Mervin kanssa pitkään, mutta ystävystyminen tapahtui, kun Nokian Renkailla neuvoteltiin palkoista reilu kymmenen vuotta sitten, ja toimin luottamustehtävässä.

MERVI RIIHILUOMA: Itse en ole ikinä ollut luottamusmies, mutta neuvotteluissa olen aina ollut tukena. Olemme Teresan kanssa samanhenkisiä. Jos emme ole samaa mieltä, niin pystymme puhumaan asiat halki ja loppupeleissä olemme samaa mieltä.

TERESA: On tärkeää, että kumpikin perustelee mielipiteensä. Joskus aikanaan on sovittu, että jos toisessa jokin ärsyttää, niin sanotaan se suoraan. Vaikka oltaisiin eri mieltä, kunnioitetaan myös sitä, että toisen mielipide on erilainen. Ei se ole sen oikeampi tai väärempi kuin omakaan, se on vain erilainen.

”On rohkeutta ja todellista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin.”

MERVI: Ei olisi ystävyyttä, jos toinen olisi alistettu. Pitää olla erilaisia mielipiteitä. On rohkeutta ja todellista ystävyyttä, että pystyy sanomaan, että miksi sää sanot noin. Meillä on semmoinen päätös, että se mitä täsä puhutaan, se puhutaan ja sitä ei sitten…

TERESA: …huudella eteenpäin!

MERVI: Ei puolin, eikä toisin. Sen takia arvostan Teresaa sydämeni pohjasta.

KAVERI TÖNÄÄ PYSTYYN

TERESA: Me tarkastamme renkaita. Mervi on kokenein. Meidän vuoron viisaus asuu hänessä. Hän on niin pitkään tarkastanut, että osaa sen vaikka unissaan.

MERVI: Olen tehnyt sitä 41 vuotta. Työelämän aloitin 15-vuotiaana Nokian Paperitehtaan puolella.

TERESA: Minä tulin tarkastukseen 18 vuotta sitten. Meidän vuorossa porukkahenki on mahtava. Sinne jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Ei tarvitse jännittää tai esittää mitään. Jos joku haluaa olla tietynlainen, se hyväksytään.

”On ollut sellainen luottamus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.”

MERVI: Meitä on neljä naista ja kaksi miestä. On sovittu, että kun lähdetään taukotilasta, mikään asia ei lähde oven ulkopuolelle. Naisten lisäksi myös miehet puhuvat kaikki asiat ja murheensa. Se on tiivis porukka.

TERESA: Henki Renkailla työntekijöiden keskuudessa on ok, mutta viimeisten 12 vuoden yyteet ja jatkuva jännitys näkyvät ihmisissä. Ei ole hetken rauhaa, että voisi luottaa, että vielä ensi vuonnakin voi käydä töissä. Se on ollut rankkaa. Osa on ihan rikki. Kuitenkin jaksamisen pitäisi tänä päivänä olla tärkeä juttu. Pelastukseni on ollut Mervi ja hyvät ihmiset työporukassa. On ollut sellainen luottamus, että joku tönää pystyyn, kun meinaa kaatua.

KAKSI ERI MAAILMAA

TERESA: Eri-ikäisyys on rikkaus. Mervi tuntee rengastehtaan historian ja osaa tuoda erilaisen näkökannan.

MERVI: Tehdas on aivan eri laitos kuin 1978, kun 18-vuotiaana tulin. Silloin ei ollut kuin napsaus, ja kaikki olimme lakossa. Se iski kuin märkä rätti päin kuonoa, kun ei edes tiedetty, minkä takia lakkoon lähdettiin. Piti itse ottaa selvää. Olin nuori ja innokas, ja istumassa joka ainoassa neuvottelussa. Kun huudettiin lakko, syynä oli milloin mitäkin. Yleensä työnantaja nöyryytti luottamusmiehiä ja veti mielivaltaisia kuvioita.

TERESA: Onhan maailma muuttunut. Lakko ei ole enää se ase, millä voi työnantajaa vastaan taistella. Rahalla ei ole kasvoja. Me olemme suuri pörssiyritys. Tuijotamme kvartaalia, emmekä osaa katsoa pitemmälle. Ennen maailma oli inhimillisempi. Silloin kaikki myrskyt eivät tulleet Suomen niemelle samalla lailla kuin nyt. Kun jossain Kiinassa sakkaa, se näkyy heti meillä. Silloin renkaita tehtiin lähipiiriin.

”On hämmästyttävää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin.”

MERVI: Työnantajan touhu ei näy lattiatasolla niin vahvana kuin 1970–80-luvuilla. Silloin työnantaja nöyryytti. Hekin ovat läksynsä lukeneet, ja ymmärtävät, että ihmisiä mekin olemme. Eivät he sillä tavalla tule enää sanomaan ulkonäöstä tai mistä tahansa.

TERESA: Työnantajapuolta on koulutettu. Enää ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei silloin edes kukaan tiennyt, ettei tollai saa ihmisiä kohdella.

MERVI: On hämmästyttävää, miten hienosti on elämä mennyt eteenpäin. On alettu arvostaa ihmistä.

TERESA: Tietyissä asioissa kyllä. Ennen oli hyviä patruunoita, jotka pitivät työntekijöistä huolen. Nykyään ei ole sellaista kulttuuria. Heti kun vähän sakkaa, niin ei muuta kuin väkeä pihalle. Törkeä kohtelu on vähentynyt. Törkeys on erilaista nykyisin.

ISTU ENSIN JA MIETI HETKI!

TERESA: Mervi on opettanut minulle, että taipua saa, mutta taittua ei!

MERVI: Nöyrä saa olla muttei nöyrtyä! Olen omille lapsille sanonut, että ole aina nöyrä. Älä pure ruokkivaa kättä, jos työnantaja antaa sinulle töitä. Mutta älä nöyristele! Taipua täytyy työelämässä, mutta taittua et voi tai se on menoa.

”Jos ihminen on kanssasi eri mieltä, silloin joudut haastamaan myös itseäsi.”

TERESA: Näin se menee! Mervi on tuonut minuun sellaista rauhallisuutta, jota tarvitaan palkkaneuvotteluissa. Hän on sanonut, että istu ensin ja mieti hetki.

MERVI: Jos sinä suutut, niin häviät. Jos työnantaja hiiltyy, me voitetaan. Näin se on mennyt.

TOSI YSTÄVYYS KESTÄÄ

TERESA: Me olemme erilaisia musiikkimakua myöten.

MERVI: Erilaisuus on haaste. Yritän ottaa opikseni. Monta kertaa lopputulos on se, että mitä toinen sanoo, onkin hyvä juttu.

TERESA: Jos ihminen on koko ajan kanssasi samaa mieltä, et saa siitä niin paljon irti kuin siitä, että hän on kanssasi eri mieltä. Silloin joudut haastamaan myös itseäsi, ja se toinen haastaa sinua. Se antaa paljon enemmän.

”On harvinaista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.”

MERVI: Meillä on hyvä ystävyys.

TERESA: Ja se kestää hautaan asti ja senkin yli.

MERVI: Ihminen säilyy muistoissa. On harvinaista, että tuntee semmoisen tyypin, josta voi vielä jälkeenpäinkin sanoa, että siinä ihmisessä olisi monelle opittavaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

SARJA JATKUU

Kertokaa meille hyvästä työkaveruudestanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi