TOIMIJA: Riku Karhunen: Mielenkiinto kumpuaa kokemuksista

RIKU KARHUNEN

Ammattiosaston nuorisovastaava, hallituksen jäsen
Lappeenrannan auto- ja konealojen ao. 242

”Parhaimman kosketuksen nuoriin saa oppilaitoksissa. Opiskelijoiden mielenkiinto herää, kun asiat koskettavat heidän elämäänsä. Esimerkiksi nollatuntisopimukset tai mitä kesätöihin mennessä pitää tietää herättävät paljon kysymyksiä. Silloin on hyvä kertoa, että tehkää työsopimukset aina kirjallisina, ja että pääsette hyvälle jyvälle, kun löydätte työpaikaltanne luottamusmiehen.

Löytyyhän sieltä luokista se kahvitaukoa odottava hiljainen sakkikin, mutta viimeistään leikkimielisen Kahoot!-visan aikana lähes kaikki osallistuvat. Visa on kiva aloittaa sanoilla: ”Nyt saatte ihan luvalla käyttää kännykkää.” Samalla siitä saa tiedon, mitä keskusteluista ja ohjeista on jäänyt opiskelijoille mieleen.

Miltei kaikki tapaamani nuoret ovat liittyneet Teollisuusliiton oppilasjäseniksi.

Tähtään myös siihen, että jokaiselta luokalta valitaan yhteyshenkilö. Haluan pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Tiivis yhteydenpito ja nuorten mieltä askarruttavien työelämään liittyvien kysymysten selvittäminen toivottavasti herättävät heissä ajatuksen, että tuohan taitaa olla oikeasti kiinnostunut siitä, mitä minulle ja meille kuuluu.

”Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi”, Riku Karhunen sanoo.

Kun itse aikanani liityin liiton oppilasjäseneksi, luulin, että se muuttuu automaattisesti varsinaiseksi jäsenyydeksi. No, eihän se niin mene. Asia valkeni työpaikallani K-Caaran Lappeenrannan autokorjaamolla, kun luottamusmies Jari Suoanttila tuli juttusille. Pistimme paperit kuntoon. Jonkin aikaa kului ja ammattiosaston puheenjohtajanakin toimiva Suoanttila ehdotti, että lähde tutustumaan kokouksiimme. Muutaman kerran kävin, ja minut nimitettiin hallituksen varajäseneksi.

Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi, kun toimin jo liiton alueellisessa nuorisojaostossa. Toiminnan ja tilaisuuksien suunnitteleminen, järjestäminen ja mainostaminen sujuu siltä pohjalta hyvin.

Koronakriisin takia tapahtumia on jouduttu perumaan, mutta toiminnan alas ajamista emme ole miettineet edes väliaikaisesti. Nyt olen esimerkiksi mainostanut nuorille etäkoulutuksia.

Minulla on nuorisovastaavana vielä kehitysvaihe menossa, mutta tässä on melko nuorena miehenä itsekin vielä runsaasti aikaa hankkia kokemusta, jota otan innokkaasti vastaan.

Jaa, että mistä se motivaatio nousee? No, tietysti siitä, että jos mie joskus jonkun mitalin tästä hommasta saisin.”

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA ARI NAKARI 

TOIMIJA: Vesa Saarinen: ”Vapaata ennen kuin väsyttää”

VESA SAARINEN

Varastomies, lähettäjä
Senioritoimikunnan puheenjohtaja
Oras Oy, Rauma

”Olen 61-vuotias, ja keväällä tuli 40 vuotta täyteen tämän firman palveluksessa. Olen varastossa tavaranlähettäjänä ja kaikki, mitä täältä maailmalle lähtee, on tuttua. Melkein koko työurani ajan olen ollut samassa tehtävässä. Suurin muutos työnkuvassani liittyy tietokoneisiin, kaikki tehdään nykyisin koneella.

Aamusta tullaan kuuden aikaan töihin, siitä eletään päivä kerrallaan. Päätteeltä nähdään työjono. Välillä on tosi kiireistä, välillä hiukan rauhallisempaa. Pakkaaja suorittaa varastosta tavarakeräyksen. Rullaratasysteemistä pakkauskoneelta saadaan paketteja. Lähettämöhenkilöstö huolehtii sen jälkeen lavan muodostamisesta. Lavat viimeistellään koneella kiristyskalvoa käyttäen. Sen jälkeen työhön kuuluvat rahtikirjan tekemiset järjestelmään ja autojen lastaukset. Tämä on lyhyesti se lähettämön työnkuva.

Olen nyt vetäjänä senioritoiminnassa. Sitä pyörittää toimikunta, johon kuuluu seitsemän henkeä.

Meidän tehtävämme on oman porukan kuunteleminen ja tyhy-päivien järjestäminen.

Senioritoimintaa on ollut vuodesta 1996, sen ovat käynnistäneet Oraksen perheyrityksessä Paasikiven kolme veljestä ja sen aikaiset luottamushenkilöt.

Senioritoimintaan ja vapaapäiväjärjestelmään pääsee mukaan, kun täyttää 55 vuotta. Maksimimäärä oli alkuun vuositasolla 30 palkallista vapaapäivää, kun täyttää 60 vuotta. Tämä pekkasten päälle. Se on ollut erittäin suuria asia.

Slogan on, että ”vapaata ennen kuin väsyttää”. Silloin jos tunnet, että on nyt vähän kolottaa jostain, voit pomon kanssa sopia, että taidan ottaa perjantain vapaaksi.

Siitä ajasta on paljon muuttunut. Nyt meillä on tyhy-päiviä, joita toimikunta suunnittelee. Iän perusteella on velvollisuus, että osallistut vuodessa yhteen, kahteen tai kolmeen tällaiseen päivään. Nyt vapaasysteemi on sellainen, että kuusikymppisillä maksimimäärä on kolme tyhy-päivää eli kun osallistut kolmeen tyhy-päivään, saat sen lisäksi ikään kuin palkkioksi 12 vapaapäivää. Se on yhä aikamoinen määrä.

Raumalla meitä on reilut 350 työntekijää ja noin 150 toimihenkilöä, senioritoiminnassa on mukana noin 80 henkilöä. Tämä on erittäin hieno ja pidetty systeemi. Kyllä tätä pakko on kiitellä, olemme etuoikeutetussa asemassa. Täällä on paljon kokoonpanotyötä. Siinä istutaan ja tehdään toistuvasti samaa, mistä voi seurata tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Vähän kun kevennetään hommaa, ei tule niin paljon sairauslomia. Senioritoiminta ei varmaan olisi näin kauan pyörinyt, jos siinä olisi ollut jotain negatiivista.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA JUHA SINISALO

TOIMIJA: Timo Paija: Tajunnan räjäyttäviä työsuojeluvideoita – ”Hei, millos tulee seuraava?”

TIMO PAIJA

Työsuojeluvaltuutettu
Agco Power Oy Linnavuori
Linnavuoren metallityöväen ao. 134

Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo räjähdysvaarallisesta tilasta.

”Yleensä idea turvallisuusvideon aiheesta syntyy EHS-ryhmän kokouksessa, jossa istun työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna. Ja sitten minä rupean tekemään. Kaatumisvideossa pingviinikävelin. Annoin siis vinkin, ettei pingviini liukastu jäällä. Mattopuukkotapaturmia oli ollut paljon. Kun yt-neuvottelukunnassa ehdotin aiheesta videota, laskeutui vaivaantunut hiljaisuus. Mutta videon jälkeen viime vuonna ei ollut yhtään mattopuukkotapaturmaa. Sitä en tiedä, oliko tämä videon ansiota. Tavoitteena on saada joka kuukausi uusi video julki, mutta korona on vähän sekoittanut asioita.

Jotain mun pitää saada räjäyttää! Sen verran olen katsellut tv-sarjoja ja leffoja. Kun kemikaali-insinööri ehdotti, että Ex-tilastakin (räjähdysvaarallinen tila) pitäisi saada video, ymmärsin, että nyt mä saan sen räjähdyksen. Muistin, että paloharjoituksissa oli tehdaspalokunnalla ollut savukone. ”Juu, saat lainaan.” Kokeiltiin perjantaina, mutta maanantaina kuvauksissa ei lähtenyt toimimaan. Tehdaspalvelun kunnossapidosta lähti varmaan viisi äijää korjaamaan. Lioteltiin, annettiin ensiapua, kuvausaikatauluakin siirrettiin. Joka päivä seurattiin, olisiko jo pöhinää. Perjantainakaan ei toiminut. Yksi työkaveri soittaa bändissä, heillä on kuulemma kone, josta lähtee kunnon savut! Mutta kuvauksissa ei lähtenyt. Taas kunnossapito paikalle, oli jo ulkopuolisiakin työntekijöitä auttamassa. Kunnossapidon päälliköitäkin tuli siinä jo mukaan, että pöhinää saatiin. Pomoilla oli keskenään whatsapp-ryhmä, josta esimies näki Citymarketin kassalla videota varten tehdyn savun. Esimies kysyi, onko kp-osasto räjähtänyt?

Sen verran teatteritaustaa on, että olin vuosina 1995–1998 Turussa harrastajateattereissa lavastajana ja vähän sellaisena joka paikan höylänä. Turun keskiaikapäivillä hoidin muutaman roolin sijaisuuden. Videoinnin olen oppinut (tietysti!) katselemalla YouTubesta videoita.

Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta.

Helpointa on silloin, kun EHS-ryhmän jälkeen lamppu syntyy heti; näin se menee alusta loppuun. Rautavarastolta saan tarpeen mukaan tolppia ja minulla on eri asentoihin taipuva jalusta, jonka voi magneetilla kiinnittää tolppaan. IT-osasto on rakentanut minulle editointia varten käytetyistä osista riittävän tehokkaan koneen. Editointi on kaikkein aikaavievin osuus. Rekvisiittaa etsimässä ja muutenkin auttamassa ja ideoimassa on varsinkin rautavaraston väki, myös laitosmiehiä. Mutta kukaan vaan haluaa mukaan, saa tulla! Yksi ainut sähköasentaja on tosin vasta uskaltautunut päärooliin. Hyvin hän hoitikin hommansa sillä videolla, jossa varoitettiin vähän epäkurantisti tehdyn sähköasennuksen vaaroista.

Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta. Tehtaalla tehdään esimerkiksi turvallisuuskävelyitä. Johtoryhmän jäsenet ovat välillä ihmeissään kierroksella: Meillä on täällä tällaisiakin paikkoja!

Konsernista on tullut korona-aikaan maskimääräyksiä, jotka kertovat amerikkalaisesta tyylistä hoitaa työsuojelua. Eli henkilö suojataan ensin, kun täällä tehdään kaikki muu ensin ja viimeksi vasta joudutaan suojaamaan henkilöä. En oikein nähnyt, että kaikkien maskipakko huhtikuulta juhannukselle olisi ajanut asiaansa eli suojannut koronalta. Miksi isossa hallissa olevien yövuoron 5–6 työntekijän piti käyttää maskia, joka estää hapensaantia? Mutta sitten kun he menivät kahville ja istuivat kaikki läjässä keskustelemassa, silloin ei tarvinnut käyttää? Noh, nyt on saatu käyttää maalaisjärkeä, ja maskeja käytetään riskikartoituksen perusteella, tilanteen mukaan.

Videoista työntekijät ovat sanoneet, että ne ovat työhyvinvointia parhaimmillaan. Ei tarvitse lukea vaan joitain tekstejä hallin näytöltä. Ainakin jotkut tykkäävät videoiden huumorista. Minulta kysellään: Hei, millos tulee seuraava video?”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN
VIDEOT TIMO PAIJA

Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo liukkaudesta.

TOIMIJA: Väinö Achrén: ”Ammattiliiton merkitys korostuu”

VÄINÖ ACHRÉN

Sihteeri, Salon alueen Teollisuustyöntekijäin ao. 57
Pakkaaja-asentajaoperaattori, varatyösuojeluvaltuutettu, Orion Oyj, Salo

”Olen Orionin lääketehtaalla Salossa pakkaaja-asentajaoperaattori. Työpäivät ovat vaihtelevia ja pidän työstäni. Orionilla pakataan tabletteja läpipainopakkauksiin ja tölkkipakkauksiin. Alkuvuorosta voidaan pakata, sitten pestään ja asennetaan laitteet seuraavalle tuotteelle.

Pistin Orionille hakemuksen, kun vuonna 2013 Salon tehtaalle haettiin työntekijöitä. Ensin oltiin Turun tehtaalla opettelemassa, ja kun Salon tehdas saatiin avattua, siirryttiin tänne. Ei tosiaan päästy uutta tehdasta korkkaamaan, lääketehdas sijaitsee vanhan Nokian tiloissa, mutta sisätilat oli rakennettu uudestaan.

Jo Turussa oltiin pääluottamusmiehen puheilla, silloin en vielä liittynyt liittoon.

Porukka kehui silloisia TEAMin kesäpäiviä, joissa oli kiva fiilis. Harmitti, kun en ollut itse siellä. Vasta syksymmällä kaikenlaiset tapahtumat saivat minut liittymään.

Olen eksynyt ammattiyhdistyspuolella nuorisotouhuihin, mistä ”syytän” ammattiosaston puheenjohtajaa Anniina Pekkiä. Koulutukset Murikassa ovat olleet mielenkiintoisia ja niissä on ohjelmaa iltaisinkin.

Salo on yhtymäkohta, suurin osa lääketehtaan henkilöstöstä tuli sinne Espoosta, osa Turusta. Oli kuitenkin luonnollista, että ammattiosastomme oli Helsingin Lääketyöntekijät ja Saloon perustettiin työhuonetoimikunta. Olin osaston sihteerinä kaksi vuotta. Toimin myös työhuonetoimikunnan puheenjohtajana.

Viime vuonna me kaikki Helsingin lääketyöntekijöihin kuuluneet Salon työntekijät siirryimme Salon ammattiosasto 57:aan. Pekki kosiskeltiin sinne puheenjohtajaksi ja minut valittiin sihteeriksi. Kun siirryttiin omalle alueelle, saatiin myös uusia jäseniä Teollisuusliittoon, koska paikallisesti on helpompi järjestää tapahtumia ja koulutuksia.

Viime vaaleissa minut valittiin varatyösuojeluvaltuutetuksi. Varsinainen työsuojeluvaltuutettu hoitaa hommat hyvin, työsuojeluasioihin puututaan, jos on jotain retuperällä. Täällä myös tehtaanjohtaja käy välillä katsomassa tilannetta.

On mukavaa, kun johtoporras rantautuu tuotantoon.

Asiat työsuojelumielessä ovat työpaikalla hyvin. Hygienia tehtaassa on muutenkin hyvä, nyt on koronan takia vielä tehostettu ohjeistuksia.

Korona näkyy niin, että nuorille suunniteltu Maailma kylässä -festivaalireissu ja osaston kevätkokous, koulutus ja Tallinnan-reissu on peruutettu. Koronatilanteessa pistää silmään Loimaan kassa, sehän ei ole liitto! Nyt ihmetellään, miten sen käsittelyajat ovat noin pitkiä. Tästä syystä meidänkin ammattiosastoomme on nyt liittynyt muutama Loimaan kassan jäsen. Nyt ammattiliiton merkitys korostuu, ja hyvä niin.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TOIMIJA: Sari Uusivirta: ”Meidän duunareiden on pidettävä yhtä”

SARI UUSIVIRTA

Pääluottamusmies, lasikeraamisen teollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen
NSG Pilkington Automotive Oy, Tampere
Pirkanmaan lasi- ja muovityöntekijäin ao. 520

”Markkinatalous jyrää meidän ylitsemme, jollemme me duunarit kaikki pidä yhtä. Minä aina viljelen sitä solidaarisuus-sanaa. Me ollaan juuri niin vahvoja kuin meidän heikoimmat lenkit.

Meidän tehtaan porukat ihmetteli, missä ne Teollisuusliiton isot hartiat nyt ovat. Minä olen keskisuuren tehtaan pääluottamusmies, en tiedä kaikkea politiikkaa ja neuvottelujen hankaluuksia. Mutta minusta puutuotesektori ja mekaaninen metsäteollisuus jäivät neuvotteluissaan vähän yksin. Minä sanoin koko ajan tutuille teknon luottamusmiehille, että katsokaa vain, jos ne työnantajien hirveät ehdotukset menevät jossain läpi, seuraavalla kierroksella ne ovat meillä kaikilla.

Teollisuusliiton olisi minusta pitänyt puolustaa liiton jäsenten etuja niin, ettei liiton jäseninä olevien jakajien työehtosopimusta olisi kuvattu julkisuudessa Suomen huonoimmaksi. Koko kansa tuki postilaisia, etteivät he joutuisi siihen tessiin.

Olen ennenkin, TEAMin aikaan, ollut työehtoneuvotteluissa mukana.

Oli yllätys, miten rankka tämä tes-kierros oli. EK ohjasi kovaa työnantajapuolta.

Työnantajat halusivat Sipilän hallituksen huumassa vielä kokeilla, että nyt laitetaan ay-liike polvilleen. Mutta eivät onnistuneet. Vielä meistä voimaa löytyy.

Yleensä meidän pienempien alojen pöytiin ovat työehdot tipahtaneet isommista pöydistä, ihan vain joitain tekstejä viilataan. Mutta teknosektorin sopimuksen jälkeen peruskemia ja muovikin joutuivat tosissaan taistelemaan. Ja aivan teatterina meidänkin pöytään tuotiin kaikki ne hirveät esitykset, arkipyhistä ja palvelusvuosilisien poistosta puhuttiin. Mielestäni me saimme niin hyvän sopimuksen kuin se näissä oloissa oli mahdollista. Kiky ainakin poistui, minkä jatkaminen ei olisi ollut kentän väelle mikään vaihtoehto.

Vielä tämä Teollisuusliiton protokolla on aika hämärä jäsenille. Kun tekno oli saanut sopimuksen, minulle huudettiin jippiitä tehtaalla. Minä sanoin, että ei, ei meillä lasikeraamisessa ole vielä sopimusta. Ihan viimeisimpien joukossa neuvoteltiin. Kun vielä ihmisillä on nykyisin se otsikkotyyli, vain otsikot luetaan, on vaan mentävä kentälle ja ihan juteltava ihmisten kanssa. Eikä somesta kannata kaikkea uskoa. Ei varsinkaan koronasta. Kannattaa mieluummin uskoa THL:n ja viranomaisten ohjeistuksia.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

TOIMIJA: Tatu Reinikka: ”Kun pystyy auttamaan toisia, itselle tulee hyvä fiilis”

TATU REINIKKA

Toimilaitekokoonpanija, Osaston luottamusmies, Neles Finland Oy
Nuorisovastaava, Teollisuustyöväen Hakkilan ao. 12, Vantaa

”Osaston luottamusmiehenä vastailen työkavereiden kysymyksiin ja yritän auttaa niin hyvin kuin osaan. Yleisimpiä kysymyksen aiheita on ollut kilpailukykysopimus. Esimerkiksi nyt kun tuli uusi työehtosopimus ja kikytunnit poistuivat, minulta kyseltiin, maksetaanko niitä takaisin. Ja poistuvatko ne nyt sitten ihan oikeasti, ja onko se varmaa. Sairauspoissaoloista kysytään myös usein ja halutaan tietää, missä tapauksissa työnantaja voi vaatia todistuksia.

Kaikkea pientä työpaikalla aina tulee, mutta ei hirveästi ole riitatilanteita ollut kuitenkaan. Pääluottamusmiehen kanssa käyn yhdessä läpi asioita, jos on tarve. Henkilöstöä meillä on yhteensä 700, josta tehdastyöntekijöitä taitaa olla noin 400. Onhan tämä iso talo. Tämä on kokoonpanotyötä, teemme laitteita prosessiteollisuuteen. Neste on meille suurin asiakas, mutta venttiiliyhdistelmiä viedään ympäri maailmaa.

Minulla on menossa nyt toinen luottamusmieskausi, aloitin 2018. Huomasin, että paikka olisi auki, ja se kiinnosti. Sitten vielä pääluottamusmies kysyi, olisinko halukas siihen tehtävään. Muita ehdokkaita ei ollut, joten vaaleja ei tarvinnut pitää.

Kun pystyy auttamaan jotakuta toista, siitä tulee itsellekin hyvä fiilis. Se oli tärkein syy siihen, että minä näihin hommiin lähdin.

On mukavaa, kun voin jakaa omaa tietoani eteenpäin muille.

Aloitin myös ammattiosaston nuorisovastaavana vuodenvaihteessa. Edeltäjä jäi opintovapaalle, ja minua kysyttiin jatkajaksi. Vielä en ole ehtinyt järjestämään toimintaa, olen pyrkinyt opettelemaan asioita. Ja sitten tuli tämä korona. Mutta ammattiosastolla on nuoriso-, nais- ja opetusjaosto, niiden kesken tehdään yhteistyötä ja järjestetään koulutuksia ja tapahtumia. Syksyllä on tarkoitus järjestää koulutus, jonka aiheena on, mitä kaikkea liitto tekee ja mitä liiton toimintaan kuuluu.

Osaston luottamusmiehen tehtävää varten olen hankkinut koulutusta Murikasta eli käynyt luottamusmiesten perus- ja jatkokurssit. Nuorisokursseilla tai liiton nuorisotapahtumissa en ole käynyt. Jos on kursseja, joista on nuorisovastaavana hyötyä, varmasti menen sellaisillekin jossain vaiheessa. Jos minä johonkin tehtävään ryhdyn, yritän lähtökohtaisesti hoitaa sen mahdollisimman hyvin.”

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PEKKA ELOMAA

TOIMIJA: Ari Hemminki: ”Kovan työmiehen maine ei kanna”

ARI HEMMINKI

Varapuheenjohtaja, Ylihärmän metallityöväen ao. 214
Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, Finn-Power Oy, Seinäjoki

”Aiemmin kova työmies oli hyvin arvostettu. Paljon annettiin sille miehelle anteeksi, vaikka olisi elintavoissakin ollut aika lailla toivomisen varaan.

Minä, ja varsinkin minun isäni sukupolvi, me edustamme normikaavaa. Kun vaan hyvin ja hienosti tässä firmassa ollaan, niin sitten saadaan olla täällä loppuelämä. Ja toimitaankin normin mukaan; otetaan lainaa, ostetaan talo, maksetaan laina loppuun ja ollaan onnellisia.

Nuoret on etsittävä ja haettava mukaan uusin konstein. Heitä on kuunneltava ja heidän kanssaan on keskusteltava.

Yhä on usein niin, että kukaan ei vain ole pyytänyt nuorta työntekijää liittymään liittoon.

Noin sadasta Finn-Powerin tuotannon työntekijästä runsas puolet on järjestäytynyt ammattiliittoon, mukana myös vuokramiehiä.

Seutukunnalla pitää osata ylittää perinteiden ja median tahallisestikin luomat kielteiset mielikuvat ammattiyhdistysliikkeestä. Liittoon liittymistä kyselevän luottamusmiehen on vielä ymmärrettävä se nuoremman polven muuttunut katselukantti.

Nuoret ajattelevat usein, että he ovat täällä vain töissä. He arvostavat vapaa-aikaa ja perhettä. Älyttömän kova työnteko jättää ihmisen vain jostain muusta paitsi.

Viime aikoina olen ollut mukana ammattiosaston kehityskeskustelussa ja Murikassa Kehittyvä ammattiosasto -kurssilla. Suunnittelen myös työhuonekunnan perustamista.

Työhuonekunnasta tulisi minulle hyvä tukiverkko.

Saisin peilattua, mikä on porukan todellinen mielipide. Työhuonekunnan jäsenet voisivat myös kysellä, mitä mieltä hallissa ollaan. Ei jäisi vain minun vastuulleni päättää suhtautuminen johonkin tiettyyn asiaan.

Järjestämisen periaatteista olen liiton kanssa täysin samaa mieltä, ja olen valmis kantamaan järjestämistyössä korteni kekoon. Mutta en minä tunne ketään, joka olisi valmis lähtemään vapaa-ajallaan tuntemattomaan porukkaan, ehkä jopa haukuttavaksi. Käytämmehän me jo nyt vapaa-aikaa liiton asioihin, mutta järjestämistyössä pitää olla meille, kai aktiiveiksi kutsuttaville, hyvä suunnitelma; miten, koska ja kenelle.

Näkisin kyllä mielelläni uusia mainoskampanjoita Teollisuusliiton tunnetuksi tekemiseksi. Viimeisin kampanja videoineen ei vakuuttanut. Se edusti liikaa sitä vanhaa, pakottamista. Aika raakaa kritiikkiä tuli, ja minä ymmärrän hyvin ne näkemykset. Keskustelulla päästään kuitenkin aina parempaan tulokseen kuin riitelyllä.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI 
KUVA JYRKI LUUKKONEN 

TOIMIJA: Erkki Mustajärvi: ”Miten me suostuimme kikyyn?”

ERKKI MUSTAJÄRVI

Kemian prosessihoitaja, pääluottamusmies
Cabb Oy, Kokkola
Kokkolan Kemiantyöntekijät ao. 597

”Nyt ollaan tiukasti kikyä vastaan. Mutta miten koskaan suostuimmekaan kikyyn?

Ammattiyhdistysliike on keskiluokkaistunut liikaa. On haettu sopimusmyönteisyyttä ja unohdettu kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, alkaen siitä, että palkankorotuksia ei ole tehty senteissä tai euroissa, vaan prosenteissa. Tämä suosii jo valmiiksi palkkataulukkojen yläpäässä olevia.

EK ei enää neuvottele raamiratkaisuja. Keskitettyjen ratkaisujen aikaan pystyttiin sentään nostamaan huonoimpia palkkoja. JHL on nyt vaatinut [naisvaltaisille] aloilleen 20 pinnaa yli muiden. Teollisuusliitto ei ole ainakaan julkisesti sanonut, että se suhtautuisi tähän suopeasti. Selvää on, että EK edelleenkin vetelee taustalla naruja.

En hyväksy ay-liikkeen nöyrtymistä poliittisten puolueiden talutusnuoraan. Ay-liikkeen tulee olla aina oppositiossa, oli hallitus mikä tahansa!

Toiminta työpaikoilla kantaa ammattiyhdistysliikettä. Minä tuon aina esiin sen, että työntekijöiden ei kannata tuijottaa Helsinkiin. Katsokaa, miten me luottamusmiehet ajamme työpaikan asioita emmekä politisoi. Puutumme ongelmiin ja neuvottelemme niihin ratkaisuja työnantajan kanssa.

”Minä ehdotan, että kaikille pakolaisille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana.”

Solidaarisuutta ansaitsevat muiden muassa Suomesta turvaa hakeneet pakolaiset. Yllytän ay-liikettä oppositioon tässäkin asiassa ja toivon, ettei nykyinen hallitus jatkaisi Sipilän säälimätöntä linjaa. Mitä järkeä on siinä, että turvapaikan hakijoita makuutetaan pakolla vastaanottokeskuksissa, vaikka he haluaisivat tehdä töitä? Ja sitten laitetaan valtavasti henkistä pääomaa ja rahaa oikeuden istuntoihin ja käännytyksiin.

Tällainen on valtavaa haaskausta. Minä ehdotan, että kaikille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana. Näitä sen sijaan, että sotaa paenneita ihmisiä roikotettaisiin neljä vuotta löysässä hirressä, he oppisivat suomen kieltä ja tekisivät töitä. Vaikka edes viisi kymmenestä saisi töitä, olisi se jo valtava säästö.

Pakolaiselle voisi mahdollisesti hyväksyä ensimmäisessä työpaikassa alemman palkan, jonka pitäisi kuitenkin taata säällinen toimeentulo. Mutta työnantajalle tulisi velvollisuuksia! Hänen tulisi työllistää jatkossakin ja opettaa suomen kieltä. Sellaisia uusia ehtoja pitäisi olla.

Kaihdan politikointia ay-liikkeessä, mutta heräämistä poliittiseen todellisuuteen en missään nimessä torju. Viime vaaleissa perussuomalaiset nappasivat aika monen työntekijän äänen. Mutta heidän talouspolitiikkansa voisi olla aika monelle yllätys. Aika monessa maassa, missä oikeistolaiset puolueet ovat vallassa, heikentävät ne johdonmukaisesti työntekijän asemaa. Niiden ideologiaan kuuluu oikeistolainen talouspolitiikka.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Haastattelu tehtiin 7.10. Kunnon työn päivän seminaarissa eli kansainvälisen ay-liikkeen kampanjapäivän Suomen tapahtumassa.

TOIMIJA: Jukka Sammalniemi: ”Kunnon rengas on halpa henkivakuutus”

”Lapin Kumin Rovaniemen toimipisteessä on ympäri vuoden töissä 14 työntekijää. Kevät- ja syyssesonkien aikana asentajien määrä tuplaantuu. On parempi viedä kiirejakso läpi ottamalla lisää ihmisiä töihin kuin teettää kaikki asennukset pienellä porukalla. Jaksetaan itse kukin paremmin, kun ei tehdä älyttömän pitkiä päiviä.

Sesongit toistuvat joka vuosi. Ne kestävät tyypillisesti neljästä viiteen viikkoa. Viime kesä tosin oli yllättävän vilkas. Tuntui, että sesonki vain jatkui ja jatkui. Sama toistui syksyllä. Renkaita ostettiin runsain määrin. Se kertoo paljosta liikkumisesta.

Toimipisteemme perusasiakaskunta on rengashotellin pitämisen myötä kivunnut liki 2 700:aan. Sen rinnalla esimerkiksi autotehtaiden testiajot, erilaiset tapahtumat, kuten Tunturiralli, ja matkailu tuovat meille töitä. Meille pysähdytään usein ohiajomatkallakin vaihtamaan pohjoisiin oloihin sopivat renkaat henkilö- ja matkailuautoihin, raskaaseen kalustoon ja moottoripyöriin. On hienoa, että töitä riittää läpi vuoden. Olen työurani aikana ollut vain kerran kolmen viikon pakkolomalla.

”Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa.”

Luottamusmiehenä minun ei ole tarvinnut puuttua asioihin työpaikalla. Neuvottelut käydään aina kun uusista asioista pitää sopia. Suhteellisen hyvin nämä kuviot ovat meillä hoituneet.

Tulin taloon vuonna 1997. Luottamusmiehenä olen toiminut kymmenen vuotta. Tehtävä ojennettiin minulle. Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa. Koulutuksissa en ole käynyt, mutta pitäisi varmaan käydä. Ehkä sitä kuvittelee olevansa niin tärkeä työmies, että ei voi jäädä töistä pois. Lomillakin soittelevat ja kyselevät neuvoja.

Lapin Kumilla on Rovaniemen pääpaikan lisäksi useita toimipisteitä eri puolilla Suomea. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin sata. Turvallisuus on asentajille ja koko henkilökunnalle tärkeä asia. Kunnon rengas on halpa henkivakuutus.”

JUKKA SAMMALNIEMI

Raskaan kaluston rengasasentaja
Pääluottamusmies
Lapin Kumi Oy, Rovaniemi

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA TIMO LINDHOLM

 

TOIMIJA: Sami Heikkinen: ”Kuuntele, mitä porukka haluaa”

”Meconet tekee jousia, meisto- ja syvävetotuotteita sekä protovalmistusta. Täällä Vantaalla tehdään puristintuotteita, protoja, muotojousia ja työkaluvalmistusta. Toimipisteitä on myös Pihtiputaalla, Äänekoskella, Tallinnassa, Pietarissa ja Tukholmassa.

Olen ollut talossa 21 vuotta. Valmistuin sähköasentajaksi, mutta 1990-luvun lamassa sähköfirmat eivät ottaneet töihin ilman työkokemusta. Tulin tänne hakemaan sitä, ja sillä tiellä ollaan.

Luottamustehtäviin lähdin varatyösuojeluvaltuutetuksi. Kun edellinen pääluottamusmies siirtyi toisiin tehtäviin, ja muita halukkaita ei ollut, lähdin siihen. Nyt käynnistyi viides kaksivuotiskausi, ja mielenkiintoista on ollut. Aiemmin oli monia yt-neuvotteluita, mikä oli raskasta, nyt menee onneksi paremmin. Työnantaja on aika reilu, ja aina ollaan sopimukseen päästy. Parasta on, kun pystyy auttamaan porukkaa ja voi vaikuttaa työoloihin.

Ensin tehtävä tuntui helpolta. Sitten uskaltauduin koulutukseen Murikka-opistolle, missä huomasin, että onhan tässä vielä opittavaa. Olen sittemmin käynyt luottamusmiehen ja työsuojelun kursseista melkein kaikki.

Haluan kehittää palkkojen tasavertaisuutta. Meillä ei ole käytössä työehtosopimuksen paraketta eli palkkarakennetta, vaan palkat menevät sen mukaan, miten kukin on saanut sovittua. Samoissa hommissa on euron–puolentoista eroja tuntipalkassa, mitä olen työntekijöiltä kuullut. Viimeksi pari vuotta sitten paraketta yritettiin neuvotella, oli työryhmä ja liitoista kävivät kouluttamassa, mutta työnantaja ei lähtenyt siihen mukaan.

”Olin aluksi Teollisuusliitto-fuusiota vastaan, mutta hyvä kun kasvettiin isommaksi. Viime vuonna tuntui, että liitolle kasvoi munat takaisin.”

Viime aikoina olen yrittänyt rakentaa vuokratyölle pelisääntöjä. Aina kun tarvitaan työntekijöitä, otetaan ensin vuokralle. Ovat yhdeksän kuukautta tehden samoja hommia kuin omatkin, sitten joko otetaan talon kirjoille tai pistetään pois, seuraava sisään, ja taas aloitetaan kouluttaminen alusta. Se syö omaakin porukkaa. Haluaisin, ettei vuokratyöllä korvattaisi omaa väkeä, vaan sitä käytettäisiin oikeasti vain ruuhkahuipuissa.

Olin aluksi Teollisuusliitto-fuusiota vastaan, mutta hyvä kun kasvettiin isommaksi. Viime vuonna tuntui, että liitolle kasvoi munat takaisin. Täällä oltiin ylityökiellossa innolla mukana, ja porukalle oli pettymys, kun ei päästy mukaan syksyn lakkoon. Sipilän hallituksen aikana liittoon kuulumattomia on ollut helpompi puhua jäseniksi.

Uusille luottamusmiehille sanoisin, että kuuntele työpaikan porukkaa. Käy paikalliset sopimukset läpi heidän kanssaan. Käy koulutuksissa, opi miten tessiä ja lakia luetaan, ja samalla saat uusia ystäviä ja kontakteja ympäri Suomen. Lähde rohkeasti mukaan ammattiosaston toimintaan. Pidä huoli siviilielämästä, koska nämä hommat vievät helposti niin paljon aikaa, että joku päivä kotioven lukot on vaihdettu, jos ei muista perhettään.”

SAMI HEIKKINEN

Pääluottamusmies
Meconet Oy
Vantaa

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVA PEKKA ELOMAA