Mahdollisuuksien tarjoaminen tuo tuloksia

Työttömyysturvan varassa eläminen on epäedullinen olotila työttömän ja yhteiskunnan kannalta. Tilanne ei kuitenkaan parane työttömien asemaa heikentämällä. Se paranee mahdollisuuksien tarjoamisella. Parhaat vaihtoehdot ovat joko suora työllistyminen tai koulutuksen kautta etenevä kestävä polku työstä tai työttömyydestä uuteen työhön. Tällaisia yksilöitä tukevia työmarkkinoilla pärjäämisen uria ei kuitenkaan ole riittävästi tarjolla, vaikka tarve niiden tuottamiselle on ollut jo kauan nähtävissä. Kysymys on rakenteellisesta ongelmasta, joka pitää työttömien kurittamisen sijaan ratkaista rakenteita, palveluja ja ohjausjärjestelmiä korjaamalla. Sen rinnalla tarvitaan uusia avoimia tarjolla olevia työpaikkoja.

Uuteen työhön siirtyminen edellyttää usein ammattitaidon päivittämistä tai uuden oppimista. Koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan pysty tähän haasteeseen työmarkkinoiden edellyttämässä mittakaavassa vastaamaan. Suurimmat puutteet ovat ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Koulutukseen tarvitaan lisää resursseja leikkausten sijaan. Toinen ongelma on, että työttömyysturvan varassa voi opiskella vain rajallisesti ilman, että turva heikentyy. Askel eteenpäin on tehty vaikeaksi ottaa. Yksilöiden työmarkkinoilla liikkumista rajoittavat esteet pitää purkaa. Koulutus on nähtävä sijoituksena tulevaisuuteen kaikissa ikäluokissa niin, että myös valinnan vapaus voi toteutua.

Mahdollisuuksien tarjoaminen on järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Se vastaa ihmisten pyrkimykseen viettää itsenäistä elämää ja elättää itsensä ja perheensä ansiotyötä tekemällä tai joissain tapauksissa myös yrittämällä. Tämä pyrkimys ei ole sidoksissa yksilön asemaan työmarkkinoilla, vaan se kytkeytyy inhimilliseen perusvireeseen; tarpeeseen selviytyä ja haluun pärjätä. Kun tukijärjestelmä rakennetaan tästä lähtökohdasta, tuottaa se tuloksia.

Sanktioiden, hallinnollisten uhkien ja pakkojen asettamisen seurauksena sitä vastoin on selviytymisen edellytysten heikentyminen. Vaikutus toteutuu painavimmin alhaisella tulotasolla, jolloin pienikin käytettävissä olevan rahan vähentyminen voi muuttaa vielä jotenkuten siedettävän elämän kurimukseksi. Energia alkaa huveta päivästä toiseen pyristelemiseen. Ahdinkoon joutuneen kyky toimia työmarkkinoilla heikentyy. Se ei voi olla tukijärjestelmän tarkoitus, eikä tulos edes tarkoittamattomassa muodossa. Palvelujen pitää vastata asiakkaiden tarpeisiin, eikä päinvastoin.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja