Turja Lehtonen: Miksi järjes­täy­ty­mi­sellä on merkitystä?

Suomessa on perin­tei­sesti korkea ammatil­lisen järjes­täy­ty­misen kulttuuri ja perinne. Korkea järjes­täy­ty­mi­saste näkyy suoraan liittojen neuvot­te­lu­voi­massa. Alhainen järjes­täy­ty­minen sitä vastoin nakertaa neuvotteluvoimaa.

On päivän selvää, että työnan­tajat seuraavat herkällä katseella sitä, miten liittoihin kuulu­taan. Järjes­täy­ty­minen määrit­telee neuvot­te­lu­kump­panin uskot­ta­vuutta työnan­tajan silmissä.

Ammat­ti­liit­tojen jäsenyy­dellä on ollut ja tulee olemaan suuri merkitys työmark­ki­na­po­li­tii­kassa. Yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset vaaran­tuvat, jos ammat­ti­liit­tojen jäsenten määrä laskee tuntuvasti.

Myös kolmi­kan­tainen valmis­telu näivettyy, mikäli ay-liike menettää joukko­voi­mansa. Tähän meillä ei ole kansa­kun­tana varaa. Kolmi­kan­tainen työelämän kysymysten raken­ta­minen on osoit­tanut toimi­vuu­tensa ja on itse asiassa ainut­laa­tuinen koko maailmassa.

Olen aivan varma siitä, että työnan­ta­jatkin pääsevät neuvot­te­lu­tu­lok­seen ja yhtei­sym­mär­ryk­seen helpommin, jos neuvot­te­luos­a­puo­lena on järjes­täy­tynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvot­te­le­maan itsel­leen työeh­toihin liittyvät asiat.

Nykypäivää voi ymmärtää histo­rian kautta. Hieman yli sata vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä ei ollut ja työnte­ki­jöiden hyvin­vointi ja työolojen kehitys olivat yksino­maan työnan­tajan hyvän­tah­toi­suuden varassa. Tuolloin yksit­täisen työntekijän sana ei paljoa painanut ja työte­kijän vaihta­minen uuteen kävi tarvit­taessa käden käänteessä.

Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen myötä työelä­mään tulivat työeh­to­so­pi­mukset ja monet muut työelämän laatuun ja työsuo­je­luun liittyvät asiat. Tämäkään ei olisi toteu­tunut ilman joukko­voimaa ja yhdessä toimimista.

Järjes­täy­ty­mi­sellä on valtava merkitys sopimisen kulttuu­riin. Vieläkin löytyy työnan­tajia, joille luotta­mus­miesten aseman heiken­ty­minen olisi hyvinkin mieluista. Mikäli työnte­kijät eivät kuulu liittoihin, ei heillä myöskään ole luotta­mus­miehiä neuvot­te­le­massa työpai­koilla. Samalla liittojen tuki luotta­mus­mie­hille ja työnte­ki­jöille jäisi pois.

Vain järjes­täy­ty­mällä takaamme luotta­mus­mies­jär­jes­telmän säily­misen. Luotta­mus­mies on liiton edustaja työpai­kalla. Hänen ensisi­jainen tehtä­vänsä on auttaa ja tukea liittoon kuuluvia jäseniä, eli heitä, joilla on oikeus osallistua luotta­mus­miehen valintaan.

Paikal­lisen sopimisen lisää­mi­sestä työpai­koilla on puhuttu paljon. Se ei ole mörkö tai yksise­lit­tei­sesti vastus­tet­tava asia, mutta sen on perus­tut­tava aitoon vuoro­pu­he­luun ja tasaver­tai­seen kohte­luun. Vahva järjes­täy­ty­minen antaa paikal­li­seenkin sopimi­seen vankan selkä­nojan, jota liiton neuvot­te­lemat ”perälaudat” tukevat.

Olen aivan varma siitä, että työnan­ta­jatkin pääsevät neuvot­te­lu­tu­lok­seen ja yhtei­sym­mär­ryk­seen helpommin, jos neuvot­te­luos­a­puo­lena on järjes­täy­tynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvot­te­le­maan itsel­leen työeh­toihin liittyvät asiat.

Tuollainen tilanne voisi johtaa melkoi­siin ylilyön­teihin ja epävar­muus­ti­lan­tei­siin työpaikoilla.

TURJA LEHTONEN
Teolli­suus­liiton 1. varapuheenjohtaja