Tämän syksyn luottamusmiesvaaleissa valitaan työpaikan tärkeimmät edunvalvojat seuraavalle kaksivuotiskaudelle.
LUOTTAMUSMIESVAALIT 1.11.–31.12.
28.10.2020
– Luottamusmiehen yksi tärkeimmistä tehtävistä on olla jäsenhankinnan ja järjestäytymisen edistäjä. Kun työpaikalla on korkea järjestäytymisaste, työntekijöitä edustavalla luottamusmiehellä on paljon paremmat asemat neuvotella työntekijöiden edunvalvonnan parannuksista, sanoo Teollisuusliiton järjestöasiantuntija ja tietosuojavastaava Ville-Petteri Risberg.
Luottamusmies on työpaikan työntekijöiden tärkein edunvalvoja. Ilman luottamusmiehiä liitto ei pääse kiinni työpaikkojen arkeen ja valvomaan työntekijöiden etuja. Luottamusmieheksi voivat olla ehdolla kaikki Teollisuusliittoon kuuluvan ammattiosaston jäsenet.
”Luottamusmies on työpaikan työntekijöiden tärkein edunvalvoja”, sanoo Teollisuusliiton järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg.
– Luottamusmiehenä pääsee vaikuttamaan oman työpaikan asioihin ja auttamaan työkavereita konkreettisesti. Jos työpaikalla ei ole vielä valittu pääluottamusmiestä, kannattaa kerätä porukka yhteen ja ryhtyä miettimään, kenet tehtävään valitaan, Risberg sanoo.
– Vaikka pääluottamusmiestä ei olisi, niin usein työpaikalla syntyy käytäntö, jossa joku tietty henkilö toimii työnantajan suuntaan työntekijöiden edustajana. Hänen on helpompaa hoitaa asioita, kun asema on virallinen.
Luottamusmiehet ovat myös mukana yrityksen kehittämishankkeissa.
– Luottamusmiehen kautta työntekijöiden näkemykset tulevat paremmin esille, kun tehdään yrityksen kehittämissuunnitelmia ja muita työoloihin vaikuttavia päätöksiä.
TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN KUVA KITI HAILA
LUOTTAMUSMIES
Luottamusmies edustaa työntekijöitä työpaikalla. Hän on jäsenhankinnan ja järjestäytymisen edistäjä. Hän toimii neuvottelijana, sopijana, sovittelijana ja tiedonvälittäjänä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Luottamusmies auttaa kaikissa työsuhteeseen liittyvissä asioissa ja toimii aina luottamuksellisesti.
Syyskuussa 2020 Teollisuusliiton tiedossa oli 1986 pääluottamusmiestä, 1342 varapääluottamusmiestä ja 1203 luottamusmiestä.
LUOTTAMUSMIEHEN TEHTÄVÄT
Työnantaja on velvollinen noudattamaan voimassa olevia työehtoja. Työntekijöiden edustajana luottamusmies valvoo
työehtosopimusten noudattamista,
työlainsäädännön noudattamista,
työsopimusten ehtojen noudattamista,
työsuhteen muiden ehtojen noudattamista.
Luottamusmies myös edustaa ammattiosastoa kysymyksissä, jotka liittyvät
työntekijän ja työnantajan välisiin suhteisiin,
yrityksen kehittämiseen,
paikalliseen sopimiseen.
Luottamusmies saa käyttää työaikaa toimen hoitamiseen kunkin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Luottamusmiehen asema perustuu lakiin ja työehtosopimukseen.
LUOTTAMUSMIEHEN VALINTA
Luottamusmies valitaan työpaikalla järjestettävillä vaaleilla. Samalla valitaan varaluottamusmies ja työpaikan koon mukaisesti myös osastojen luottamusmiehet. Konserniluottamusmiehen valinnasta voidaan sopia paikallisesti konsernin sisällä.
Oikeus asettua luottamusmiesehdokkaaksi ja äänestää vaaleissa on kaikilla työpaikalla toimivaan Teollisuusliiton ammattiosastoon järjestäytyneillä työntekijöillä.
Oikeus vaalien järjestämiseen työpaikalla on ammattiosastolla tai työpaikan ammattiosastoon kuuluvilla työntekijöillä. Vaaliajoista ja -paikoista sovitaan työnantajan kanssa.
Joissain liiton työehtosopimuksissa on määräyksiä, jotka poikkeavat liiton yleisistä luottamusmiesvaaliohjeista. Tarkista vaalia järjestettäessä siis myös sopimusalan työehtosopimus.
Luottamusmiehen toimikausi on kaksi vuotta.
ENTÄ JOS TYÖPAIKALLANI EI OLE LUOTTAMUSMIESTÄ?
Jos työpaikalla ei ole luottamusmiestä, voivat järjestäytyneet työntekijät yhdessä ammattiosastonsa kanssa järjestää vaalit milloin tahansa.
Ohjeet vaalien järjestämiseen saa Teollisuusliiton aluetoimistoista samoin kuin yksityiskohtaiset tiedot luottamusmiehen tehtävistä ja toimikausista.
Teollisuusliitto kouluttaa luottamusmiehet tehtäviinsä. Työnantaja maksaa koulutusajalta palkan.
HUOM!
Metsäteollisuus ry:n ilmoitus lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevan sopimuskauden päättyessä ei vaikuta mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden luottamusmiesvaaleihin. Luottamusmiesten rooli on näillä sopimusaloilla jopa korostuneen tärkeä.
EHDOKKAIDENASETTELU VOIDAAN JÄRJESTÄÄ KIRJALLISESTI
Koronaepidemian aikana luottamusmiesvaalien ehdokkaidenasettelukokous on mahdollista järjestää myös kirjallisesti. Ehdokkaat voivat ilmoittaa halukkuudestaan asettua ehdokkaaksi toimittamalla kirjallisen suostumuksen työpaikalla määriteltyyn postilokeroon määriteltynä aikana. Näin fyysistä kokoontumista ehdokkaidenasetteluun ei tarvitse pitää.
Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.
Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.
Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.
Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.
Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.
Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?
Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.
Koronakriisi on saanut ammattiliitot kasvamaan monessa maassa. Epävarmoina aikoina kaivataan tukea, ja sen tarjoaminen on liittojen perusasia.
KUVA YLLÄ: Korona-epävarmuus saa ihmiset hakemaan turvaa ammattiliitoista. Esimerkiksi Ruotsin IF Metall sai pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä enemmän uusia jäseniä kuin koko tammikuussa. Kuvassa IF Metallin puheenjohtaja Marie Nilsson lehdistötilaisuudessa kesäkuun alussa. KUVA LEHTIKUVA / TT / JONAS EKSTRÖMER
Ruotsissa ammattiliitot saivat 58 000 uutta jäsentä maalis- ja huhtikuussa. Puualoja ja painoja edustava GS-liitto keräsi maaliskuussa 464 uutta jäsentä. Vuoden 2019 maaliskuussa vastaava luku oli 269.
Teollisuuden IF Metall kasvoi pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä 1 350 jäsenellä, kun koko tammikuussa uusia jäseniä tuli 1 308. Liittojen työttömyyskassoihin liittyi koronakevään aikana 175 000 uutta jäsentä.
Ammattiliitot menettivät 245 000 jäsentä Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008. Syy oli pääministeri Reinfeldtin porvarihallituksen, joka ensi töikseen nosti kassojen jäsenmaksua, lyhensi työttömyyskorvauksen kestoa sekä leikkasi rajusti kassojen ja liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta.
Vaikka maksut palautettiin seitsemän vuotta myöhemmin liki aiemmalle tasolle, jäi järjestäytyminen paljon matalammaksi. Nyt suunta saattaa kääntyä.
Porvarihallituksen ideoimat maksukorotukset onnistuivat pudottamaan järjestäytymistä erityisesti työläisammateissa. Ennen muutoksia, vuonna 2006 SAK:ta vastaavan keskusjärjestö LO:n järjestäytymisaste oli 77 prosenttia. Viime vuonna se oli vain 60 prosenttia, toimihenkilöillä yhä 72 prosenttia.
Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme.
Britanniassa hiljakseen kutistuneet ammattiliitot ovat kasvaneet nyt kolme vuotta peräkkäin, yhteensä yli 200 000 ihmisellä. Ahkerimmin mukaan ovat tulleet naiset ja julkisella sektorilla työskentelevät.
Koronakriisin myötä kasvu on kiihtynyt. Julkisen alan Unison-liitto sai 65 000 uutta jäsentä vuodenvaihteen jälkeen. Siitä nettolisäys on 16 000. Selvä piikki näkyi pääministeri Boris Johnsonin kehotettua 10. toukokuuta ihmisiä palaamaan työpaikoilleen.
Moni britti oli huolissaan: onko töihin turvallista mennä? Liittoon liityttiin, koska sen asiantuntemukseen työympäristöasioissa uskotaan. Kenties jopa enemmän kuin Boris Johnsonin.
Britannian keskusjärjestö TUC:n liity liittoon -verkkosivuilla käytiin toukokuussa 500 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin toukokuussa.
Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme. Se on vastapainoa pirstoutuneessa työelämässä lisääntyneelle uskomukselle, että jokainen meistä kamppailee yksin.
Me-kokemuksen myötä ihmiset oivaltavat laajemmin, että työelämässäkin etujen puolustaminen käy yhdessä paremmin. Ja liittyvät ammattiliittoon.
Järjestäytyminen ammattiliittoihin on ihmisoikeus. Suomessa ei kannattaisi kokeilla työelämän ihmisoikeuksien polkemista. Maailmalta on jo riittävästi havaintoja siitä, mitä sellaisesta seuraa.
– On vaikea kuvitella, että työnantaja ihan hyvää hyvyyttään korjaisi räikeät epäoikeudenmukaisuudet tai tekisi turvattomasta työstä turvallista. Kyllä jonkun niitä on vaadittava. Ihmisten on järjestäydyttävä ammattiliittoihin ja puolustettava porukalla oikeuksiaan.
Näin kiteyttää ammattiliittojen olemassaolon oikeutuksen ja tehtävän kansainvälisen toiminnan suunnittelija Tarja Valtonen SASKista. SASK on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Kaikki Teollisuusliiton edeltäjät olivat aikoinaan keskusta perustamassa, ja Teollisuusliitto tukee sitä edelleen. SASK on ”työelämän ihmisoikeusjärjestö”, jolla on meneillään 35 eri hanketta kahdeksassa eri maassa.
Miksi Teollisuusliitto on myös viimeisimmässä liittokokouksessaan päättänyt laittaa yhden prosentin jäsenmaksutuloistaan köyhemmissä maissa taistelevien liittojen tukemiseen? Vastaukset on Valtosen mielestä helppo antaa.
– Ensinnäkin se on reilua. Ihmisoikeudet, kuten järjestäytymisoikeus, lakko-oikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus, kuuluvat aivan kaikille. Toiseksi, työelämän huonoilla käytännöillä on tapana levitä maasta toiseen nopeammin kuin hyvillä. Kolmanneksi, jos työntekijöillä olisi kaikkialla kohtuulliset työolot, ei yrityksillä olisi niin suurta houkutusta siirtää tehtaitaan halvan työvoiman perässä pois Suomesta. Ei olisi enää niin paljon turvasatamia kaikkein törkeimmin käyttäytyville firmoille, Valtonen alleviivaa.
Ay-liike toimii vahtikoirana myös niille suomalaisille yrityksille, jotka yrittävät polkea työntekijöiden oikeuksia muualla.
OIKEUDETTOMIEN TODELLISUUS
– Kävin Malawissa tekstiilitehtaassa etelä-afrikkalaisen liittotoverin kanssa. Kemiallisten värjäysaineiden käry oli niin valtava, että pystyin olemaan siellä vain 15 minuuttia. Silmät vuotivat ja yskitti. Lähdimme sitten yhdessä etelä-afrikkalaisen kaverini kanssa etsimään ulko-ovea, jotta pääsisimme pois. Ei muuten ollut helppo tehtävä.
– Ja ihmiset tekivät työtään lähinnä paljain käsin. Mietin, mitä tämä kaikki vaikuttaa terveyteen.
– Jos työntekijöillä ei ole perusoikeuksia eikä oikeutta neuvotella yhdessä työehdoistaan, jokainen ymmärtää, mitä siitä seuraa. Ylipitkiä päiviä, sairauksia, vammautumisia, kuolemantapauksia.
Valtonen ei usko niitäkään väitteitä, joiden mukaan Bangladeshin hikipajat toimivat naisten tasa-arvon uranuurtajina.
– Tasa-arvon yhtenä mittarina käytetty naisten osallistuminen työelämään ei kerro mitään siitä, miten hyvin tai huonosti ihminen työllään elää. Bangladeshin köyhältä maaseudulta kaupunkiin lähtenyt nuori nainen tekee pitkiä päiviä raskaassa työssä ja lähettää rahaa kotikylään. Olot voivat olla turvattomat. Tuskin siinä jää paljoa aikaa lähteä iltakouluun tai uuden ammatin opiskeluun, Valtonen huomauttaa.
”HE” NÄYTTÄVÄT MALLIA ”MEILLE”
– Potkut uhkaavat koko ajan. Pomo ilkeilee. Olosuhteet ovat sata kertaa vaikeammat kuin meillä. Silti nämä ihmiset uskaltavat toimia ja saavat asioita aikaiseksi, Valtonen kuvailee köyhempien maiden ammattiliittoaktiivien saavutuksia.
Valtonen kertoo, että moni SASKin toiminnassa mukana ollut suomalainen kiteyttää ammattiliittotovereilta oppimansa näin:
– Pitäisikö meidänkin alkaa aktiivisemmin puuttua asioihin, nostaa peffamme penkistä?
Työnantajat lobbauspuuhissa
– Kuka nyt ihmisoikeuksia kehtaisi julkisesti vastustaa? Mutta me tiedämme, että yritysvastuulakia vastaan lobataan kabineteissa ja käytävillä, osa yritysten etujärjestöistä lobbaa, Sonja Finér toteaa.
Finér on Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja. Järjestö tutkii yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia. Viime eduskuntavaalien alla järjestö veti kampanjaa yritysvastuulain saamiseksi Suomeen, kumppaninaan muiden muassa Teollisuusliitto. Laki perustuisi YK:n määritelmiin yritysten niin sanotusta huolellisuusvelvoitteesta. Lain avulla olisi tietyissä tilanteissa mahdollista saattaa Suomessa toimivat yritykset oikeudelliseen vastuuseen arvoketjujensa ihmisoikeusrikkomuksista.
– Poliittisille päättäjille on nyt saatava painetta, jotta laki saadaan säädetyksi ja jotta siitä saadaan kunnianhimoinen.
LAKI LEIMOJA PAREMPI
– On helppo kirjoittaa sinne Code of Conductiin (eettisiin toimintaohjeisiin), että yritys kunnioittaa työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta ja vapaata neuvotteluoikeutta. Mutta harvalla yrityksellä on osaamista tai mahdollisuuksia edistää niitä, esimerkkinä Malesian öljypalmuplantaasit.
– Tutkimallamme tilalla oli RSPO-vastuullisuussertifikaatti, joka edellytti työntekijöille oikeutta järjestäytyä ja neuvotella. Mutta käytännössä ammattiliiton pääsy plantaasille estettiin milloin milläkin tekosyyllä tai oikeusteitse niin, että työnantajan ei tarvinnut tunnustaa ammattiliittoa neuvottelukumppanikseen.
– Plantaasilla oli siirtotyöläisiä Nepalista ja Myanmarista. Kun auditoijat (tarkastajat) kävivät tiloilla, työntekijät eivät pystyneet raportoimaan väärinkäytöksistä, koska heillä ei ollut edes tietoa mitä ammattiliitto mahtaa tarkoittaa.
Finér toteaa, että Neste on ollut nyt mukana korjaamassa kyseisen öljypalmutilan oloja Finnwatchin tutkimusten seurauksena.
Toiminnanjohtaja pitää sertifikaatteja kyllä tarpeellisina työkaluina yrityksille, mutta laki olisi parempi.
– Yritysten intressissä on saada leima tuotteeseensa. Tämän seurauksena sertifiointeja kilpailutetaan eli etsitään se, joka tekee halvimmalla. Valvonnan laatu heikkenee, kriteerejä lievennetään, syntyy porsaanreikiä.
IDEOLOGIA VÄRITTÄÄ KESKUSTELUN
Suomen ajankohtaisessa keskustelussa ammattiyhdistysliikettä mustamaalataan ideologisista syistä.
– Tämähän se aika hassua onkin. Täällä Suomessa ay-liikettä yritetään ajaa aggressiivisesti ja aktiivisesti heikommaksi. Mutta ne suomalaisyritykset, jotka käyttävät alihankkijoita ihmisoikeuksien riskimaista, suhtautuvat ammattiyhdistysliikkeeseen myönteisesti. Ne huomaavat nopeasti, että niissä maissa, joissa ay-liike on heikko, on räikeitä epäkohtia. Ne huomaavat, että olisi paljon helpompaa, jos ay-liike valvoisi oloja suomalaisyritysten puolesta.
– Voisi avartaa maailmankuvaa, jos työnantajat kävisivät katsomassa, millaista meininki on esimerkiksi Intiassa tai Malesiassa. Siellä ei ole vahvaa ay-liikettä.
”JÄRJESTÄKÄÄ, PITÄKÄÄ KONEISTO KUNNOSSA”
– Espanja on karmaiseva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos ay-liike on liian heikko puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja jäädään poliittisten suhdanteiden armoille.
Nykyinen työelämäkonsultti, teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton IndustriAll:in entinen pääsihteeri Jyrki Raina toteaa, että Espanjassa porvarihallitus halusi murskata tes-järjestelmät. Työnantajat saivat runnottua läpi paikallisten sopimusten ensisijaisuuden valtakunnallisiin työehtosopimuksiin nähden.
– Jäljelle ei jäänyt oikeastaan muita rajoja kuin vähimmäispalkan minimi ja työajan maksimi.
Taustasyy on sangen alhainen järjestäytymisaste. Työpaikoilla ammattiliiton edustajien on ollut pakko suostua työehtojen heikennyksiin.
Raina tuntee erittäin hyvin eurooppalaisten työehtosopimusten neuvottelujärjestelmät. Työnantajapuolen missiona on Rainasta aina ollut ammattiyhdistysliikkeen heikentäminen. Mutta nyt globaali yritysmaailma on nähnyt, miten kätevää olisi pyörittää bisnestä ilman kiusallista ay-liikettä.
– Yleiseurooppalainen trendi on nyt siirtää sopimista paikalliselle tasolle, kansalliselle tasolle pitäisi jättää niin vähän kuin mahdollista. Työnantajat puhuvat tietenkin keskenään, he haluavat levittää ”hyviä käytäntöjä”, joita he ovat nähneet Kiinassa ja muissa epädemokraattisissa maissa.
Raina yllyttääkin Teollisuusliittoa jatkamaan järjestämistoimintaa eli suunnitelmallista jäsenhankintaa yhdistettynä aktiivisten ja työntekijöiden luottamusta nauttivien luottamusmiesten verkoston levittämiseen. ”Pitäkää koneisto kunnossa”, Raina tiivistää.
Suomen työmarkkinoiden nykyisessä neuvotteluilmapiirissä Rainaa huolettaa monikin seikka.
– En näe Suomessa sellaista luottamuksen ilmapiiriä, joka vallitsee Ruotsissa tai Tanskassa. Sanoisin, että yrittäjäpuolelta puuttuu ammattitaitoa, varsinkin pienissä yrityksissä. Suuryritysten johdossa voi taas olla talous- ja teknokoneita, jotka eivät ymmärrä henkisestä puolesta ja ihmisten johtamisesta mitään.
Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tulisi Rainan mielestä osoittaa, että ne puolustavat pienipalkkaisimpienkin etuja, ja tasa-arvosta puhuvien liittojen tulisi määrätietoisesti itse nostaa nuoria ja naisia johtopaikoille.
– Tekojen on vastattava sanoja. Muuten ammattiyhdistysliike menettää uskottavuutensa.
”PETTYMYKSEN PURKAMISTA”
– Onhan tämä aika kamalaa, kun työnantajapuolen on toivottava talouden alamäkeä.
Näin ironisoi maan nykyistä työmarkkinailmapiiriä Tapio Bergholm, Itä-Suomen yliopiston dosentti ja ay-liikkeen moneen kertaan luodannut tutkija.
– Työnantajajärjestöt menivät uskomaan omia asiantuntijoitaan, joilla olikin väärä käsitys talouden nopeasta hyytymisestä. EK:n näkökulmasta maassa on vielä vääränlainen hallitus. Työnantajien on nyt kiukuteltava. Niiden mielestä kiky ei ollutkaan tarpeeksi raju, Bergholm kuvailee.
Julkisuus on pääsääntöisesti hyvin toimeentulevien puolella, eli Björn ”Nalle” Wahlroos on miljonäärinä aina viisas. Mutta miten Wahlroosin väite Suomen joutumisesta ”Uruguayn tielle” voidaan ottaa tosissaan?
– Vuonna 1991 Suomi oli Argentiinan tiellä, joten siinä mielessä tämä ei ole mikään suuri innovaatio. Mutta miten suomalaisesta eläketurvasta ja eläkkeistä voidaan löytää syy etelä-amerikkalaisten lihantuottajavaltioiden talousongelmiin, sitä en ymmärrä. Ja kun demonisoidaan ennen kello seitsemää töihin lähteviä ihmisiä, on ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä puolustaa heitä. Ay-liikkeen parhain puoli on se, että se pystyy kokoamaan nämä ihmiset yhteen. Pienillä panoksilla saadaan puheenvuoro suomalaisessa yhteiskunnassa.
Julkisuustaistelussa pitää ay-liikkeen muistaa oma mandaattinsa.
– Ammattiliittojen toimitsijoilla pitää olla kohtuullisen hyvä ymmärrys ajankohtaisen keskustelun teemoista. Pitää olla vähän kuin palokunta, olla niin hyvin valmistautunut, että pystytään nopeasti vastaamaan väitteisiin julkisuudessa.
– Ammattiliiton työntekijöiden pitää tietää, millä palkoilla heidän liittonsa jäsenet tekevät työtä. Pitää tietää, miten sosiaaliturvan muutokset tai veroratkaisut vaikuttavat jäseniin.
Teollisuusliiton toiminnan ensi vuoden painopisteet ovat järjestäytyminen, henkilöstön osaamisen kasvattaminen ja työehtosopimuskierroksen onnistunut loppuun saattaminen.
TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019
KUVA YLLÄ: Kuvassa oikealta valtuuston jäsenet Ari Saukkokoski, Tommi Sauvolainen, Heikki Seppälä ja Miia Soininen.
Järjestäytyminen on ammattiliiton peruskivi. Työmarkkinoiden käytettävissä olevien liiton jäsenten määrä on kuitenkin laskenut viime vuosina samalla kun työntekijöiden määrä on vähentynyt useilla sopimusaloilla.
Liiton valtuuston asettamien tavoitteiden mukaan jäsenmäärän kehitys käännetään ensi vuonna kasvu-uralle niin, että seuraavat tavoitteet toteutuvat liittokokouskauden loppuun eli vuoteen 2023 mennessä: 1) Työmarkkinoiden käytössä olevien jäsenten määrää nostetaan kuudella prosentilla vuoden 2019 lopun tasosta, 2) Pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen määrää nostetaan 10 prosentilla vuoden 2018 tasosta, ja 3) Liiton opiskelijajäseneksi saadaan liittymään ainakin joka toinen niistä opiskelijoista, joiden koulutus tähtää liiton sopimusaloille.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.
LISÄÄ KONTAKTEJA TYÖPAIKOILLE
Yleisin syy sille, miksi työntekijä ei ole liittynyt ammattiliittoon on se, että kukaan ei ole jäsenyyttä tarjonnut. Siksi Teollisuusliitto lisää henkilökohtaisia kontakteja sopimusaloillaan työskentelevien ihmisten kanssa. Jäseneksi liittyminen ja järjestämistyö otetaan esille aina kun liiton työntekijät vierailevat työpaikoilla, oli kysymys sitten työsuhdeasioiden ratkomisesta tai muista asioista. Työpaikkakäynneissä painotetaan alle 50 hengen yrityksiä. Vierailut toteutetaan yhdessä luottamushenkilöiden ja ammattiosastojen kanssa. Esimerkiksi järjestäminen tulee osaksi kaikkea ammattiosastojen aktiiveille suunnattua koulutusta.
Toinen osa jäsenmäärän kasvattamista on jäsenpidon eli jäsenenä pysymisen halun parantaminen. Kysymys on jäsenten tyytyväisyydestä edunvalvontaan, työsuhdeneuvontaan sekä muihin palveluihin ja etuihin. Välineitä ovat esimerkiksi luottamusmiesten osaamisen ja mielenkiinnon tukeminen laadukkaalla koulutuksella, vertaistukiryhmien perustaminen, järjestämiskampanjoiden jatkaminen, aluefoorumien uudistaminen, onnistumisista viestiminen ja jäsenetujen toteuttaminen niin, että ne ovat monipuolisia ja helppoja käyttää.
Edessä vasemmalta valtuuston jäsenet Atte Kilpinen, Ville Hänninen, Veera Hakanperä ja Erja Haapalainen.
Teollisuusliitto toteuttaa ensimmäisen laajan jäsentutkimuksen vuoden 2020 alkupuolellaussa. Siinä kartoitetaan jäsenten toiveita ja tarpeita ja kysytään esimerkiksi sitä, miksi he ovat liittyneet liittoon ja pitäneet jäsenyydestä kiinni. Tämän rinnalla otetaan yhteyttä liitosta eronneisiin sen selvittämiseksi, mitkä syyt eroamisen ovat aiheuttaneet.
Oppilaitoskampanjointia lisätään. Uusien opiskelijajäsenten lisäksi tavoitteena on saada myös uusia oppilaitostiedottajia. opiskelijajäseniin pidetään yhteyttä opintojen läpi aina valmistumiseen asti, jolloin heille tarjotaan liiton jäsenyyttä, jos he työllistyvät liiton sopimusaloille.
Vuonna 2020 valitaan luottamusmiehet useimmilla Teollisuusliiton sopimusaloilla. Uudet työsuojeluvaltuutetut on valittu tai valitaan kuluvan loppuvuoden aikana. Toiminnan jatkuvuuden ja laadun kannalta on tärkeää, että uudet luottamushenkilöt perehtyvät tehtäväänsä, osallistuvat koulutukseen ja pääsevät mukaan verkostoihin. Uusille työsuojeluvaltuutetuille perustetaan uutena välineenä oma uutiskirje.
TIETO JA OSAAMINEN TOIMINNAN TUEKSI
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä, että Teollisuusliitossa on osaava, motivoitunut ja aikaansaava henkilöstö. Siihen tähdätään asiaosaamisen ja vuorovaikutus- ja viestintätaitojen vahvistamisella. Välineet ovat tiivistetysti osaamisen jakaminen sekä muu, kuten henkilöstön kielitaidon kehittymistä tukeva, koulutus.
Työehtosopimuksen ja neuvottelutoiminnan kehittäminen pysyy ensi vuonna tämän vuoden tavoin liiton toiminnan yhtenä painopisteenä. Kehittämisen kohteita ovat perusteellinen valmistautuminen, jäsenten kuunteleminen, koordinaatio ja yhdessä tekeminen. Neuvottelukierroksen ja paikallisen sopimisen onnistumista tuetaan kestävällä tietopohjalla, jota rakennetaan esimerkiksi kyselyillä sekä palkkatilastojen ja yritysten tilinpäätösten analyyseilla. Liiton verkkosivuille rakennetaan työehtotoimintaa tukeva osa. Alkuvuoden aikana tärkein tavoite on käynnissä olevan tes-neuvottelukierroksen laadukas loppuun saattaminen.
Pääpainopisteiden rinnalla jatketaan liiton muiden toimintojen hiomista edelleen. Näiden joukossa valtuusto korosti erityisesti tiedottamisen kehittämistä.
Puhumassa 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen, taustalla valtuuston puheenjohtajisto Anne Baltzar, Jyrki Levonen, Jarmo Markkanen ja Jouni Larmi.
JÄSENMAKSU ALENEE JÄLLEEN
Jäsenmaksu on ensi vuonna 1,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna. Jäsenmaksu alenee nyt toista vuotta peräkkäin.
Tarkemmin jaoteltuna liiton jäsenmaksu vuonna 2020 on yksi prosentti. Liiton osuus siitä on 0,82 prosenttia ja ammattiosastojen osuus 0,18 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkkatulosta. Finanssivalvonta asetti Teollisuuden työttömyyskassan ensi vuoden jäsenmaksuksi 0,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna.
Ammattiosastojen jäsenmaksupalautusta ei makseta, jos osasto ei ole hyväksynyt vuoden 2017 ylimääräisen liittokokouksen hyväksymiä ammattiosaston mallisääntöjä ja rekisteröinyt niitä Patentti- ja rekisterihallitukseen tai ammattiosasto ei ole toimittanut ilman hyväksyttävää syytä toimihenkilöilmoitusta 28.2.2020 mennessä.
Liiton varsinaisen toiminnan kulujäämän arvioidaan ensi vuoden talousarviossa olevan 43 miljoonaa euroa, mikä on vajaa miljoona euroa enemmän kuin tänä vuonna. Kun varsinaisen toiminnan kuluista vähennetään arvioidut jäsenmaksutuotot, jää sijoitustoiminnan tuotoilla katettavaksi 10,3 miljoonan euron osuus. Tilikauden ylijäämäksi arvioidaan muodostuvan noin 4,7 miljoonaa euroa kaikki kulu- ja tuloerät, kuten sijoitustoiminnan oletetut tuotot, huomioon ottaen.
NILOSAARI TOISEKSI VARAPUHEENJOHTAJAKSI
Jari Nilosaari ja Ulla Hopponen.
Valtuusto päätti, että Teollisuusliitossa on kaksi varapuheenjohtajaa aikaisemman kolmen sijaan. Toisena varapuheenjohtajana toimii Jari Nilosaari. Puheenjohtajien lisäksi liiton johtoryhmässä toimii talouspäällikkö Ulla Hopponen. Järjestely tehtiin aikaisemman toisen varapuheenjohtajan Heli Puuran siirryttyä viime syyskuussa SAK:n palvelukseen.
52 ESITYSTÄ
Valtuusto sai käsiteltäväkseen 52 esitystä 25 ammattiosastolta. Seuraavat poiminnat kuvaavat esitysten laajaa kirjoa.
Helsingin metallityöväen, Varkauden Metallityöväen ja Strömbergin tehtaan työntekijöiden ammattiosasto esittivät, että Teollisuusliitto joko yksin tai yhdessä SAK:n kanssa selvittää, miten työnantajien harjoittamaa työntekijöiden työehtosopimusten vaihtoa toiseen, eli työehtosopimusshoppailua, voidaan rajoittaa. Selvityksen pohjalta pitäisi osastojen esityksen mukaan vaatia muutoksia työehtosopimuslakiin. Valtuusto päätti, että Teollisuusliitto käynnistää SAK:n kanssa selvitystyön. Selvityksen valmistumisen jälkeen vaikutetaan siihen, että työehtosopimuslaki muutetaan työntekijän kannalta oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi puuttumatta työnantajan järjestäytymisvapauteen.
Samaiset ammattiosastot esittivät valtuustolle, että liitto selvittää, mitä muutoksia palkkaturvalakiin pitäisi tehdä, jotta työntekijä saisi nykyistä nopeammin palkkaturvapäätöksen ja maksun. Valtuusto tunnisti ongelman. Palkkaturvahakemusten arvioitu käsittelyaika on keskimäärin kuusi kuukautta. Teollisuusliitto aikoo vaikuttaa suoraan ja SAK:n kautta siihen, että palkkaturvajärjestelmä kehitetään nykyistä toimivammaksi.
Eturivissä vasemmalta Harri Valkonen, Timo Viitanen ja Kai Hyrynkangas.
Teollisuusliiton Haapaveden ammattiosasto esitti, että pääluottamusmiehille valittaisiin kaksi varahenkilöä. Valtuusto totesi, että liiton luottamusmiesvaaliohjeiden mukaan pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle valitaan vähintään yksi varahenkilö. Sitä useampia varahenkilöitä voidaan valita, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa. Liitto kehottaa käymään työpaikoilla keskusteluja varapääluottamusmiesten määrän kasvattamisesta.
Linnavuoren metallityöväen ammattiosasto esitti, että Murikan koulutustarjontaan lisättäisiin kurssi väittelytaitojen kehittämisestä. Valtuuston vastauksen mukaan argumentoinnin kehittäminen ilman sisältöön kytkeytyvää osaamista ei yksin riitä kurssin aiheeksi. Väittelytaidon kehittäminen on sen takia kytketty osaksi puhe- ja kirjallisen viestinnän opetusta. Lisäksi Murikka tarjoaa neuvottelutaidon opetusta erillisenä ja muihin kursseihin sisältyvänä koulutuksena.
Jyväskylän Kirjatyöntekijäin Yhdistys esitti valtuustolle, että liiton teollisuuspoliittisesta ohjelmasta poistetaan maininta ydinvoimasta sähköntuotannon välineenä. Valtuuston mukaan tuontisähköstä riippuvaisen Suomen on panostettava entistä voimakkaammin energiaomavaraisuuteen. Lisäksi teollisuuden sähkön hinta on pidettävä kilpailukykyisenä. Energiaa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän, ja Suomeen tarvitaan monipuolinen energiantuotantopaletti. Se tarkoittaa valtuuston mukaan sitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan ja sähkön saatavuuden kannalta on perusteltua tuottaa sähköä myös ydinvoimalla ja suhtautua myönteisesti mahdollisiin uusiin ydinvoimalupahakemuksiin.
Vastaukset esityksiin toimitetaan kaikille niitä tehneille ammattiosastoille.
Teollisuusliiton valtuusto otti yleiskeskustelussaan tiukasti kantaa työn halpuutusta ja hävyttömien kiky-tuntien jatkamista vastaan. Keskustelussa vaadittiin työnantajia palauttamaan työntekijöille kiky-sopimuksen vastaisesti omiin taskuihinsa, ei investointeihin, pistämänsä miljardit.
TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019
– Kuitit pöytään!
Jouni Lämpsä (teknologiasektori, Oulun alue) ehdotti, että Teollisuusliitto yrittäisi saada maahan uuden lain. Laki pakottaisi työnantajat palauttamaan työntekijöille ne rahat, jotka työnantaja otti väärin perustein itselleen, ja ihan kuittien mukaan laskien. Kiky-sopimuksen mukaanhan työnantajien piti laittaa lisää rahaa investointeihin ja esimerkiksi koulutukseen. Mutta rahat näyttävät menneen osinkoihin eli omistajien taskuihin.
Jouni Lämpsä
Lämpsä vaati myös kiky-sopimuksesta johtuvien sosiaaliturvamaksujen siirron perumista eli työnantajien maksuvelvollisuus pitäisi nostaa vanhalle tasolleen suhteessa työntekijöihin.
Kimmo Sandelin (erityisalojen sektori, Keski-Suomi) komppasi Lämpsää ja vaati, että liitto omassa tiedotuksessaan viestittäisi avoimemmin sosiaaliturvamaksujen siirrosta.
Viranomaistietoihin perustuvat laskelmathan osoittavat, että vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poisto, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille merkitsee ensi vuonna jo yli 4 miljardin euron tulonsiirtoja vuodessa työnantajille. STTK:n pääekonomisti on puolestaan todennut, että yritykset ovat 2010-luvulla hyötyneet erilaisesta tuesta yhteensä 22 miljardia euroa.
Kuittien vaatiminen pöytään kelpasi Kari Purmoselle (tekno, Helsinki-Uusimaa). Purmonen kehotti liittoa myös uudestaan tutkimaan liiton oman sairauskassan perustamista. Purmosesta tämä toimisi hyvänä etuna ja houkuttimena liittyä liittoon, kun työt aina vain pätkittyvät ja työsuhteet lyhenevät murentaen työsuhteeseen liitettyä sosiaaliturvaa.
Kari Purmonen
Nina Päivärinta (puutuotesektori, Häme) painotti korkean järjestäytymisasteen merkitystä liiton vaikutusvallan takeena. Hän toivoi liitolta ”ärhäkkyyttä ja näkyvyyttä”.
Jäsenmäärän laskusta huolestuneisiin ilmoittautui Satu Heijarikin (tekno, Varsinais-Suomi). Yhtenä lääkkeenä Heijari piti opiskelijajäsenten jäsenyyden jouhevampaa jatkamista, kun opiskelija siirtyy työelämään. Hän painotti, että kaikille luottamusmiehille pitää koulutuksissa painottaa järjestämisen merkitystä.
Satu Heijari
– Nykyiset työmarkkinahäiriöt ovat työnantajapuolella olevien tietoinen valinta, he haluavat hyökätä koko suomalaista sopimusyhteiskuntaa vastaan. Puhuttiin investoinneista ja digiloikasta, nähtiin kuitenkin vain rahojen loikka osakkeenomistajien taskuihin, arvioi Jouni Jussinniemi (tekno, Oulu).
Jouni Jussinniemi
TALKOOTUNNIT POIS, PALKALLA ELETTÄVÄ
Kiky toistui puheesta toiseen – samoin jämäkät lauseet siitä, että kiky on saatava pois eikä siinä asiassa periksi anneta. ”Kiky tuli, kiky meni”, tiivisti Anne-Mari Toikka (tekno, Varsinais-Suomi). Palkankorotusten on oltava sellaisia, että työntekijä tulee palkallansa toimeen.
– Nyt tuntuu, ettei kapitalistille enää riitä mikään. Pirkanmaalainen työntekijä voi joutua tukeutumaan yhteiskunnan apuun. Eikö sinua hävetä Minna Helle? Teollisuusliiton on nyt pysyttävä kovana. Sopimukset on saatava sellaisiksi, että työllä tulee toimeen, Markus Haataja (tekno, Pirkanmaa) vaati.
– Media suoltaa nyt uutisia työmarkkinoista ja työehtoshoppailusta. Mutta meidän työpaikallamme palkkojen polkeminen onnistui ihan ilman shoppailua, Susanna Kiukainen (tekno, Varsinais-Suomi) kertoi.
Susanna Kiukainen
– Palkansaajan ostovoiman on noustava oikeasti. Tuhannet vuorotyötä tekevät odottavat, että nyt korjataan olemattomat korvaukset esimerkiksi yövuoroista, muistutti Tommi Sauvolainen (tekno, Lappi).
– Nyt konkretisoituu iso osa lupauksista, jotka linjattiin Teollisuusliiton syntyessä. Me olemme sopimusten teon jälkeen entistä vahvempia. Kaikki sopimusalat on saatava kunnialla maaliin, Janne Vainio (tekno, Satakunta) kaavaili.
Janne Vainio
– Kentän viesti on vahva. Kiky on kuopattava lopullisesti, Ari Rintala (tekno, Vaasa) totesi.
Daniel Hannus (tekno, Uusimaa) kuvasi, että työnantajapuoli tarjoaa vain lisää talkootunteja ja palkanalennuksia. Työnantajapuolen vaatimusten takana on heikennyksiäkin suurempia tavoitteita.
– Nyt näyttää selvältä, että EK ja työnantajapuoli haluavat murskata ay-liikkeen. Kehotan kaikkia ottamaan tämän uhan vakavasti. Meillä ei ole varaa hävitä tätä taistelua.
– Lakko on kallis, mutta työsulku ei maksa mitään. En oikein ymmärrä tuota logiikkaa, valotti puolestaan työnantajapuolen vajavaista järjenjuoksua Sami Tuominen (tekno, Keski-Suomi).
Ari Kuntun (tekno, Kaakkois-Suomi) mukaan lakkovaroitus oli ”ainoa oikea toimi tässä vaiheessa”. Raimo Kantonen (tekno, Uusimaa) kertoi kentän terveisinä tämän: ”Periksi ei saa antaa.” Päivärinta painotti, että kiky on saatava pois kaikista sopimuksista. Anna Andersson (kemian sektori, Helsinki) kuvasi työntekijöiden taisteluvalmiutta näin: ”Meitä ei pelotella, ja tämä katsotaan loppuun asti!” Tapio Ruostetoja (tekno, Vaasa) kuvasi tilannetta nyt ”valoisammaksi”. Viime kerralla oltiin ”selkä seinää” vasten. Nyt on annettava meidän neuvottelijoillemme tuki, johon nojata, Ruostetoja sanoi.
Nina Päivärinta
LISÄÄ JÄSENIÄ, ENTÄ TYÖNTEKIJÖITÄ?
Reija Mettovaara (tekno, Uusimaa) kiitteli ironisesti työnantajia osallistumisesta Teollisuusliiton jäsenhankintakampanjaan. Nyt työehtosopimukset todellakin kiinnostavat! Tapahtumien pyörteessä ei Mettovaaran mielestä kuitenkaan saataisi unohtaa meneillään olevia työsuojeluvaaleja. Hänestä valtuutetuiksi ei saa nostaa ytk:laisia. Myös Vainio ja Kantonen kertoivat, että lisää jäseniä on liittynyt Teollisuusliittoon.
Useampi puhuja oli huolissaan siitä, miten liiton sopimusaloille ylipäänsä saadaan uusia työntekijöitä. Tuominen jatkoi työnantajapuolen epäloogisten toimien luotaamista. Huudetaan työvoimapulaa, mutta samalla pistetään päälle työsulku. Kuka ammattiaan valitseva lähtisi nyt työsulun vaivaamalle alalle, Tuominen ihmetteli. Sandelin totesi, että ”jotain tarvitsisi keksiä”, jotta liiton sopimusalat houkuttelisivat.
”JÄRJETÖN” TYÖNANTAJAPUOLI
– Koko syksy on neuvoteltu. Mutta työnantajapuolella oli niin järjettömiä ehdotuksia, että ensiksi neuvoteltiin, jotta päästäisiin neuvottelemaan, kuvasi Arto Liikanen (tekno, Keski-Suomi).
Arto Liikanen
Kimmo Sandelin puolestaan kertoi, että vastapuoli on useaan kertaan perunut jo sovitut neuvotteluajat ja todennut odottavansa Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton sopimuksen solmimista.
– Pitäisikö käskeä Teknologiateollisuus ry myös sinne meidän pöytäämme? Voisimmeko me sitten neuvotella, Sandelin kuvaa tilannetta, kun työnantajapuoli väittää luopuneensa keskitetystä ratkaisusta, vaikka se ei ole totta.
– Jos yhdellä alalla menee läpi jotain, menee se läpi muillakin, uumoili Antti Maijala (tekno, Pirkanmaa) työnantajapuolen koordinoinnin lopullisia tarkoitusperiä.
NEUVOTTELUIHIN AVOIMUUTTA
Maijala ei ollut ainoa, joka vaatii suurempaa avoimuutta ja selkeämpää tiedotusta Teollisuusliitolta luottamusmiehille ja jäsenistölle neuvottelujen kulusta. Näiden vaatimusten ytimessä oli se, että liiton jäsenten taistelutahto kasvaa, kun heillä on oikeaa tietoa.
Samuli Hakkarainen (tekno, Savo-Karjala) toivoi, että työtaistelutoimen alla lähetettyihin tekstareihin mahdutettaisiin myös muutama pääpointti taistelun syistä. Lisää avoimuutta vaativat myös Tarmo Lukkarinen (tekno, Keski-Suomi), Juhani Jara (kemia, Pirkanmaa), Tommi Suvela (tekno, Pirkanmaa), Jorma Larmi (puutuote, Pirkanmaa) ja Sandelin.
Lasse Vertanen (erityisalat, Vaasa) muistutti, että monille liiton jäsenille painetun tekstin lukeminen on vaikeaa ellei toisinaan jopa vastentahtoista.
– Mitä voisimme tehdä toisin, jotta tieto menisi jäsenille perille? Voisimmeko turvautua helposti jaettavaan kuvaan ja ääneen, tehdä vaikka podcastejä? Miten olisi podcasti ”Teollisuusliiton totuus minuutissa”, kuulutti Vertanen apukeinoja tiedotussotaan työnantajia vastaan.
KAPITALISMI ON RIKKI
Petri Partanen allekirjoitti puheenvuorossaan täysin viime aikojen uutiset siitä, että kapitalismi on rikki. Eriarvoisuus kasvaa ja populistit hyötyvät.
Nykykapitalismin kasvot näkyvät myös YK:n kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa. Partanen muistutti, että aiemmin kolmikantaisesti toimineessa ILO:ssa työnantajapuoli haluaisi nyt poistaa heikoimman osapuolen eli työntekijöiden tärkeimmän ihmisoikeuden, lakko-oikeuden.
EK tavoittelee nyt Suomessa heikennyksiä samanlaisessa työnantajien maailmanlaajuisessa rintamassa.
– Mutta EK ei tajua, miten vahvoja me olemme yhdessä. Pienetkin liitot ovat sen osoittaneet, Partanen alleviivasi joukkovoiman tehoa.
Jäsenkadon patoamiseksi Partanen ehdotti sitä, että liitto nostaisi esiin nuorille tärkeitä asioita. Liiton pitäisi siis puhua eettisestä kuluttamisesta, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Hän ehdotti, että Teollisuusliitto järjestäisi esimerkiksi Finnwatchin ja SASKin kanssa yhdessä tilaisuuksia näistä teemoista.
Työnantajat ovat vakuuttaneet, että keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aika on ohi. Silti he ovat tuoneet käynnissä olevalla työehtosopimuskierroksella eri neuvottelupöytiin samoja esityksiä.
– Työnantajien esitykset toistuvat eri neuvottelupöydissä samanlaisina milteipä kirjoitusvirheitä myöten. Kattaus ei kuitenkaan ole kaikissa pöydissä täsmälleen sama, vaan vaihtelua on, mutta kokonaisuus on yhtenäinen ja koordinoidusti ohjattu.
– Tämä on ollut nyt selvästi nähtävissä, kun liitollamme on hoidettavanaan 33 työehtosopimusta, joista parhaillaan neuvotteluja käydään noin 20:sta, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi perjantaina 15.11. Teollisuusliiton Helsingin ja Uudenmaan alueen pääluottamusmiesten ajankohtaispäivillä Vantaalla.
Liiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoi työehtosopimusneuvottelujen tilanteesta.
Esimerkkejä työnantajien esityksistä ovat jäsenmaksuperinnän lakkauttaminen, työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittaminen ja työehtojen heikentäminen. Niiden lisäksi käynnissä olevalla kierroksella kummittelevat kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 ylimääräistä palkatonta työtuntia.
– Asetelma on siinä mielessä normaali, että työnantajat esittävät heikennyksiä. Tietyt teemat ovat kuitenkin nousseet tällä kierroksella korostuneesti esiin. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että työnantajien esitykset ovat vasta esityksiä. Sopimuksia syntyy vasta sitten, kun me voimme ne sisällöltään hyväksyä. Siihen meillä on omat ajatukset ja tavoitteet.
JÄRJESTÄYTYMISESTÄ HUOLEHDITTAVA
Teollisuusliitto on jo aikaisemmin ilmoittanut, että talkootyön aika on ohi eli kiky-tunnit siirtyvät historiaan. Toisaalta Teollisuusliitto on katkaissut kemian sektorin työehtosopimusneuvottelut. Työnantajille on ilmoitettu selvästi, että neuvottelupöytään ei palata ennen kuin työnantaja on vetänyt esityksensä jäsenmaksuperinnän lakkauttamisesta pois.
– Näyttää siltä, että työnantajilla ei ole ollut neuvottelupainetta. Sitä olemme tässä vaiheessa kasvattaneet julistamalla ylityökiellon viidelle sopimusalallamme. Toivottavasti se riittäisi neuvottelujen vauhdittamiseksi, Aalto sanoi.
– Samalla kaiken taustalla on tärkeä muistaa, että neuvotteluvoimamme ja työehtosopimusten yleissitovuus nojaavat työntekijöiden järjestäytymiseen. Meidän on tehtävä jatkuvasti töitä sen eteen, että työntekijät liittyvät liittoon ja pysyvät sen jäseninä.
ENNEN KUULUMATONTA
Porvoossa toimivan Borealis Polymersin pääluottamusmies Elof Juselius, Hangossa sijaitsevan Helkama Bican pääluottamusmies Tanja Nuutinen ja Caverionin valtakunnallinen pääluottamusmies Juha Kapiainen suhtautuvat tuomitsevasti työnantajien neuvotteluesityksiin.
– Työnantajien esitykset ovat törkeitä. Tuntuu, että heillä ei ole halua tehdä sopimuksia, Juselius arvioi.
– Työnantajien avaukset ovat ennen kuulumattomia. Linja on puristava ja kiristävä. Heidän taktiikkanaan on pyrkimys ajaa heikennyksiä läpi aluksi jossain neuvottelupöydässä, minkä pohjalta he ryhtyisivät levittämään niitä muihin sopimuksiin, Kapiainen sanoo.
Helkama Bican pääluottamusmies Tanja Nuutinen.
– Arvostus työntekijöitä kohtaan on alentunut. Työntekijät nähdään pelkkänä resurssina, jota tarvitaan tehokkuuden toteuttamiseen. Säästöjä haetaan. Muuta arvoa työntekijällä ei juuri nähdä, Nuutinen toteaa.
AIKA HAVAHTUA
Pääluottamusmieskolmikolle työnantajien esitykset eivät kelpaa.
– Kentällä ollaan huolestuneita siitä, mihin tämä oikein johtaa. Työnantajien esitykset ovat sellaisia, että niitä ei voida hyväksyä. Pitääkö oikeasti käydä työtaistelujen kautta, että neuvotteluihin saadaan vauhtia ja ohjattua ne järkevälle uralle, Juselius pohtii.
– Jos sille tielle jouduttaisiin, niin minusta tilanne pitää hoitaa niin, että siinä realisoituu Teollisuusliiton voima laajasti, Kapiainen linjaa.
Caverionin valtakunnallinen pääluottamusmies Juha Kapiainen.
– Meillä on otettu ylityökielto tosissaan. On muistutettu toisia ja puhuttu keskenään esimerkiksi, että oletteko huomanneet, että ylityökielto jatkuu. Kiky on yksinään sellainen peikko, että sen poistamisesta kaikki ovat yhtä mieltä, Nuutinen kertoo.
Kolmikko on samaa mieltä järjestäytymisen tärkeydestä työntekijöiden etujen ajamisen perustana.
– Kaikki eivät välttämättä ajattele, mitä kaikkea jäsenyys tuo mukanaan. Se on paitsi henkilökohtaisia etuja myös tae sille, että työntekijöillä on ääni ja vipuvarsi työehtojen määrittelemisessä ja työelämän kehittämisessä myös tulevaisuudessa, Nuutinen tiivistää.
– Toivottavasti ihmiset havahtuvat ja liittyvät tai palaavat liiton jäseniksi. Havahduttamisen pitäisi nyt olla helppoa. Tosiasioiden selittäminen riittää, Juselius sanoo.
– Järjestäytymisen edistämiselle on suuri tarve. Isännän kämmenelle ei pidä jäädä, Kapiainen päättää.
Suomessa on perinteisesti korkea ammatillisen järjestäytymisen kulttuuri ja perinne. Korkea järjestäytymisaste näkyy suoraan liittojen neuvotteluvoimassa. Alhainen järjestäytyminen sitä vastoin nakertaa neuvotteluvoimaa.
On päivän selvää, että työnantajat seuraavat herkällä katseella sitä, miten liittoihin kuulutaan. Järjestäytyminen määrittelee neuvottelukumppanin uskottavuutta työnantajan silmissä.
Ammattiliittojen jäsenyydellä on ollut ja tulee olemaan suuri merkitys työmarkkinapolitiikassa. Yleissitovat työehtosopimukset vaarantuvat, jos ammattiliittojen jäsenten määrä laskee tuntuvasti.
Myös kolmikantainen valmistelu näivettyy, mikäli ay-liike menettää joukkovoimansa. Tähän meillä ei ole kansakuntana varaa. Kolmikantainen työelämän kysymysten rakentaminen on osoittanut toimivuutensa ja on itse asiassa ainutlaatuinen koko maailmassa.
Olen aivan varma siitä, että työnantajatkin pääsevät neuvottelutulokseen ja yhteisymmärrykseen helpommin, jos neuvotteluosapuolena on järjestäytynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvottelemaan itselleen työehtoihin liittyvät asiat.
Nykypäivää voi ymmärtää historian kautta. Hieman yli sata vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin ammattiyhdistysliikettä ei ollut ja työntekijöiden hyvinvointi ja työolojen kehitys olivat yksinomaan työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Tuolloin yksittäisen työntekijän sana ei paljoa painanut ja työtekijän vaihtaminen uuteen kävi tarvittaessa käden käänteessä.
Ammattiyhdistysliikkeen myötä työelämään tulivat työehtosopimukset ja monet muut työelämän laatuun ja työsuojeluun liittyvät asiat. Tämäkään ei olisi toteutunut ilman joukkovoimaa ja yhdessä toimimista.
Järjestäytymisellä on valtava merkitys sopimisen kulttuuriin. Vieläkin löytyy työnantajia, joille luottamusmiesten aseman heikentyminen olisi hyvinkin mieluista. Mikäli työntekijät eivät kuulu liittoihin, ei heillä myöskään ole luottamusmiehiä neuvottelemassa työpaikoilla. Samalla liittojen tuki luottamusmiehille ja työntekijöille jäisi pois.
Vain järjestäytymällä takaamme luottamusmiesjärjestelmän säilymisen. Luottamusmies on liiton edustaja työpaikalla. Hänen ensisijainen tehtävänsä on auttaa ja tukea liittoon kuuluvia jäseniä, eli heitä, joilla on oikeus osallistua luottamusmiehen valintaan.
Paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla on puhuttu paljon. Se ei ole mörkö tai yksiselitteisesti vastustettava asia, mutta sen on perustuttava aitoon vuoropuheluun ja tasavertaiseen kohteluun. Vahva järjestäytyminen antaa paikalliseenkin sopimiseen vankan selkänojan, jota liiton neuvottelemat ”perälaudat” tukevat.
Olen aivan varma siitä, että työnantajatkin pääsevät neuvottelutulokseen ja yhteisymmärrykseen helpommin, jos neuvotteluosapuolena on järjestäytynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvottelemaan itselleen työehtoihin liittyvät asiat.
Tuollainen tilanne voisi johtaa melkoisiin ylilyönteihin ja epävarmuustilanteisiin työpaikoilla.
Työnantajilla on menossa Euroopan laajuinen hyökkäys työehtosopimusjärjestelmän murentamiseksi. Tulitukea antaa valtavirtamedia vääristelyillään. Suomessa se väittää yleissitovuutta kummajaiseksi, vaikka se on normitilanne Euroopassa. Kunnon työn päivän seminaarissa puhuttiin myös järjestäytymisen tärkeydestä.
KUVA YLLÄ: Kunnon työn päivän seminaarissa 7.10.2019 Paasitornissa Helsingissä Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen ja Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Pirjo Rosqvist.
Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kampanjapäivän 7.10. seminaarilla oli otsikko ”Kunnon työn päivä ja ajankohtaista tes-toiminnasta”. Tapahtuman järjestivät yhdessä Teollisuusliiton kanssa toimihenkilöiden Ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN.
Teollisuuden maailmanliiton entinen pääsihteeri, nykyisin konsulttina toimiva Jyrki Raina on tehnyt laajan, vertailevan tutkimuksen kuuden Euroopan maan metalli-, kemia- ja paperiteollisuudesta. Tutkimuksen tilasivat Teollisuusliitto ja kolme muuta liittoa ja aiheina olivat yleissitovuus ja paikallinen sopiminen.
Rainan viesti työehtosopimusten laajasta kattavuudesta ja yleissitovuuden hyödyistä on yksiselitteinen. Ei vain kuudessa tutkitussa maassa, vaan muuallakin Euroopassa, työehtosopimusten yleissitovuus on normi.
Kunnon työn päivän seminaarissa Pron sopimusalavastaava Roni Jokinen ja Jyrki Raina.
Enemmistö alakohtaisista työehtosopimuksista on yleissitovia Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Suomessa. Niitä sopimukset olivat myös Kreikassa, Portugalissa ja Romaniassa vuoteen 2011 asti.
Ruotsissa ei ole yleissitovia tessejä, mutta tähän on käytännössä kuitenkin päästy korkealla järjestäytymisasteella ja yrityskohtaisilla sopimuksilla. Ruotsissa työehtosopimukset kattavat 90 prosenttia kaikista palkansaajista. Suomen luku on 89.
Oikeus solmia kollektiivisesti työehtosopimuksia on YK:n alaisen työjärjestön eli ILO:n turvaama perusoikeus, Raina muistutti. Tutkimuksissa on löydetty todisteet siitä, että laajasti kattavat työehtosopimukset tervehdyttävät koko yhteiskuntaa.
– Työehtosopimukset auttavat tasoittamaan tuloeroja. Yrityksetkin voittavat, ne saavat tasapuolisen pelikentän.
EU:n komissiokin on alkanut Rainan mukaan kääntää kelkkaansa. Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki pakottivat esimerkiksi Portugalin purkamaan työehtosopimusjärjestelmänsä vuoden 2008–2009 talouskriisin jälkeen.
– Mutta komissio näki, mihin tuhoon se johti. Komissiossa on ryhdytty ajattelemaan uudelleen, Raina kuvaili.
Ruotsin, Tanskan ja Saksan ammattiliittojen edustajat olivat toistaneet Rainalle tämän tutkimuksen aikana, etteivät liitot halua poliitikkoja sotkeutumaan työehtoneuvotteluihin. Hallitukset vaihtuvat ja Euroopassa nousee myös poliittisia ääriliikkeitä oikealta laidalta. Paljon parempi turva työntekijöiden etujen puolustamiseen ovat yleissitovat työehtosopimukset ja vahvat liitot.
– Korkea järjestäytymisaste on tärkeää. Tehkää järjestämistyötä paljon enemmän kuin mitä nyt teette. Paikallinen sopiminen vaatii takuikseen turvalausekkeita, näihin neuvoihin Raina päätti paljon uutta tietoa sisältäneen esitelmänsä.
Jyrki Raina ja YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa
”KOUKKU ON NIELTY”
Ympäri koko Euroopan työnantajat ovat lähteneet yhteiseen hyökkäykseen saadakseen työehtosopimusjärjestelmän murrettua. Operaatio näyttää suunnitelmalliselta, ja median kautta tavallisille työntekijöille syötetään myyttejä ja vääristeltyä tietoa työmarkkinoista.
– Ei ole sattumaa, että Suomen työehtoneuvotteluissa puhutaan nyt yleissitovuudesta, ylempien toimihenkilöiden liiton eli YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa totesi.
Oksa kuvaili, että tavalliset työntekijät ovat nielleet median levittämät vääristelyt ”koukkuina kitusiin aika syvälle”.
– Palkanmuodostus Suomessa on jäykkää. Se on myytti. Muistuttakaa työpaikoilla, että jäykkyys ei ole totta!
Taloustieteessä kuvataan tulonsiirroilla yleensä sitä, miten verotuksen kautta saaduilla varoilla tuetaan köyhimpiä kansanosia. Suomessa tulonsiirto-käsite saa aivan uuden merkityksen. Työntekijöiltä on siirretty miljardikaupalla euroja yrityksille vuodesta 2012 lähtien.
Oksa esitteli kiistattomiin viranomaistietoihin perustuvat laskelmansa luetellen näiden ”tulonsiirtojen” piiriin muiden muassa vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poiston, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille. Ensi vuonna näiden eurojen yhteenlaskettu summa on 4 miljardia.
– Suhteellinen työn hinta on laskenut Suomessa 2012 lähtien, Oksa alleviivasi.
AY-LIIKE OLKOON GLOBAALI!
Raina sanoi omassa esityksessään olevansa erityisen ylpeä niistä voitoista, joita Indonesian ay-liike on saavuttanut pohjoismaisten ammattiliittojen tuella. Viidessä vuodessa vähimmäispalkat tuplattiin ja yli 200 miljoonaa indonesialaista saatiin kattavan sosiaaliturvan piiriin. Ammattiliitot ovat tehneet, toisin kuin Suomessa, hyvää yhteistyötä myös opiskelijaliikkeen kanssa.
Tytti Pernulle Indonesian esimerkki kuuluikin seminaaripäivän sykähdyttävimpiin anteihin. Pernu on Outokummun Tornion terästehtaan 1 800 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies.
”Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja”, Tornion terästehtaan pääluottamusmies Tytti Pernu sanoo.
– Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten Indonesiassa on edistytty, vaikka siellä on ay-liike ollut täysin rapautunut tai sitä ei ole käytännössä ollut ollenkaan.
– Ay-liikkeen kuuluukin toimia maailmanlaajuisesti. Ei meidän pitäisi vain katsoa, että saadaan enemmän kuin paperiliittolaiset. Ay-liike on tätä isompi aate, Pernu alleviivaa.
Järjestäytymisasteesta puhuttaessa Pernu kertoo huolestuneen oloisena, että terästehtaallakin liittoon liittyneiden prosenttiluku on vaipunut alle 70 prosentin.
– Meneekö meillä liian hyvin, eikö kotonakaan enää opeteta toisista huolehtimista? Opetetaanko jo lapsillekin, että kunhan vaan itse pärjää ja selviytyy, niin silloin on voittaja?
Pernulle tällaiset ”voitot” ovat täysin vieraita eivätkä kelpaa elämisen ohjenuoriksi ollenkaan. Kritisoitavaa riittää Pernusta omankin liiton toiminnassa.
– Meidän pitäisi luoda me-henkeä. Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja.
– Politikointi ei ole enää tätä päivää. Se on nuorille ihan vierasta. Nuori saattaa jättää liittymättä liittoon juuri siksi, että liiton toimintaa näyttää hallitsevan kaksi työväenpuoluetta.
Terästehtaan pääluottamusmies aloitti pestinsä tammikuun alussa. Pernu kertoo ottaneensa aivan uudenlaisen otteen jäsenten rekrytoimiseen monen muun teollisuusliittolaisen luottamusmiehen tapoihin nähden.
– Minä keskustelen kaikkien kanssa, myös YTK:laisten. Enhän minä itsekään haluaisi liittyä sellaiseen järjestöön, jonka edustaja ei edes puhu kanssani! Edunvalvonnan järjestelmää meidän on ylläpidettävä liittymällä liittoon, Pernu painottaa.
Ja sitten se julkisuus… Pernua suututtaa se, miten johdonmukaisen kielteisesti suomalainen media puhuu ammattiyhdistysliikkeestä.
– Me emme ylitä uutiskynnystä, tai jos ylitämme, meidän tekemisemme käännetään aina niin päin, että ne muuttuvat negatiivisiksi.
Entäs sitten se naisasia! Pernua kismittää omalla kohdalla eritoten sekin, että häntä on haastateltu tiedotusvälineisiin pestinsä aloittamisen jälkeen aina terästehtaan naispääluottamusmiehenä. Yle kunnostautui jopa niin perinpohjaisesti naisittelussaan ja ay-kielteisyydessään, ettei edes maininnut Pernun olevan nimenomaan Teollisuusliiton pääluottamusmies. Emmekä me itsekään näytä osaavan…
– Minua haastateltiin tänään kansainvälisen ay-liikkeen videolle. Vaikka olen ehtinyt olla niin Metalliliiton, Pron kuin nyt Teollisuusliitonkin luottamusmiehenä, niin silti minulta kysyttiin ensimmäiseksi, millaisia haasteita kohtaan naispääluottamusmiehenä.
Ja tämän päälle Pernu nauraa hersyvästi, mutta siinä rähisee roima annos kiukkua ja turhautumista.
AVOIMUUTTA TEOLLISUUSLIITTOONKIN
Seminaarissa puitiin paljastuksia työehtosopimusten yleissitovuuden yleisyydestä ympäri Euroopan, mutta myös Teollisuusliiton omaa ajankohtaista tes-neuvottelutilannetta.
– Tämähän oli ihan piikkipaikka saada tietoa meidän tes-neuvotteluistamme. Tuonne työpaikoille ei ainakaan vielä toistaiseksi ole paljoa tietoa tihkunut neuvotteluista. On myös mielenkiintoista kuulla eurooppalaisista tuulista.
Näistä syistä Kari Purmonen Koneen Hyvinkään hissitehtaalta osallistui seminaariin. Hän on tehtaan pääluottamus ja Koneen eurooppalaisen yritysneuvoston eli EWC:n henkilöstöedustajien puheenjohtaja.
– Kiinnitin huomiota siihen, että YTN:n edustaja lupasi heidän kertovan avoimesti tes-neuvotteluista. Sitähän meidän Teollisuusliitonkin jäsenistö toivoo. Ja minulla on taas sama vanha laulu neuvotteluihin, kun palkankorotuksista puhutaan; ei prosentti- vaan eurokorotuksia, eikä yleiskorotusten jakamista paikallisesti työpaikoilla, Purmonen vaatii.
Teollisuusliiton pitäisi perustaa sairauskassa jäsenilleen Rakennusliiton tapaan. Koneen hissitehtaan pääluottamusmies Kari Purmonen sanoo.
Järjestäytymisen kohennuskeinoiksi Purmonen esittää niitä, jotka voidaan napata naapuriliitosta.
– Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät kaikkein eniten ihmisiä, mutta niissä voi työterveyshuolto olla ihan minimissä. Rakennusliitto on jo päättänyt perustaa sairauskassan jäsenistöä varten. Teollisuusliiton pitäisi tehdä sama asia, se toisi konkreettista hyötyä monille jäsenille.
– Raksalla on myös Suomessa työtä tekeville maahanmuuttajille omia osastoja. Voisiko Teollisuusliittokin saada jäseniä tätä kautta? Ja miksei Teollisuusliitto voisi palkata lisää toimitsijoita, jotka osaavat esimerkiksi viroa, venäjää tai puolaa, Purmonen esittää.
AITOJA YT-NEUVOTTELUJA RUOTSIN MALLIIN
– Aion tutustua ihan kunnolla Rainan tutkimukseen. Varsinkin Ruotsin neuvottelumalli työehtosopimuksista kiinnostaa. Miksei Saksakin, koska niin Ruotsi kuin Saksakin ovat Suomen tärkeimpiä kilpailijamaita.
Näin kaavailee seminaaripäivän jälkeen lasityöntekijä, pääluottamusmies Juho Siitonen Lumon Oy:ltä Kouvolasta.
”Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet”, Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen sanoo.
Reijo Paananen edusti seminaarissa Nordic-INiä eli pohjoismaista ay-liikettä. Paananen oli omassa esityksessään kuvaillut tarkkaan sen, että Ruotsissa yt-laki eli myötämääräämislaki ei ole mitään yritysten sanelua. Uudistuksen alla olevasta laista ei ole tulossa ”irtisanomisautomaattia” Suomen tapaan, Paananen uumoili. Naapurissa laki takaa sen, että jopa vähäisistä muutoksista ja uudistuksista käydään aitoa, kahdenkeskistä neuvottelua työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä.
Paananen oli todennut myös, että Suomen eduskunnassa aiemmin käytössä ollut komitealaitos toimi äärimmäisen hyvin. Isot asiat valmisteltiin komiteoissa hallituksessa istuvien puolueiden ja opposition edustajien välisessä, yhteisessä konklaavissa. Paananen oli kuvannut komitealaitosta ”maailman halvimmaksi järjestelmäksi, joka tuottaa kestäviä tuloksia”.
– Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia, Siitonen tuumaa tarkoittaen ruotsalaismallisen ”diskuteeraamisen” tuomista niin suomalaisiin yt-neuvotteluihin kuin poliittistenkin päätösten valmisteluun.
Nordic IN:n Reijo Paananen
YTN:n edustaja oli luvannut seminaarissa, että järjestö ilmoittaa avoimesti kaikki tavoitteensa ja kulloisenkin neuvottelutilanteen.
– Minusta Teollisuusliiton pitäisi toimia samoin. Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet, Siitonen sanoo.
Järjestäytymisen merkitystä korostettiin seminaarissa moneen kertaan. Edes ay-liikkeen arkkivillitsijä ja mainio esiintyjä Jyrki Raina ei kuitenkaan suostunut esittelemään käytännön keinoja jäsenmäärän kasvattamiseen. Siitonen yrittää pitää oman tonttinsa kunnossa.
– Minun mielestäni jo amiksen ekaluokkalaisille pitää mennä puhumaan ay-liikkeestä. Olin itse juuri Mikkelissä oppilaitostiedotuksen kurssilla. Nuoret pitää saada jo koulun penkiltä liittymään liittoon. Ja tietysti jokaista uutta työntekijää on pyydettävä liittymään.
Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.
Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.
NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT
EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.
Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.
Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.
SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN
Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.
Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon. Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.
SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE
Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.
