Työehtosopimus takaa kaikille samat säännöt

Yleissitova työehtosopimus on tärkeä, koska se määrittää palkan ja työehtojen vähimmäistasot. Näin se suojaa työntekijöitä. Tes hyödyttää myös työnantajia estämällä sitä, että jotkin yritykset pyrkisivät saamaan kilpailuetua ja vähentämään kustannuksiaan polkemalla palkkoja.

16.8.2021

Molempien osapuolten edun mukaista on, että kun työehtosopimuksessa on määritelty paljon asioita, niistä ei jouduta enää erikseen kiistelemään työpaikalla. Sen sijaan paikallisesti on mahdollista sopia asioista toisin kuin työehtosopimuksessa, kunhan minimitasoista pidetään kiinni. Onnistuneen paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että neuvotteluja käydään tasavertaisesti ja otetaan huomioon sekä työnantajan että työntekijöiden edut.

Tekijä haastatteli neljää pääluottamusmiestä, joiden työpaikat edustavat liiton eri sektoreita ja sopimusaloja. Yrityksistä kaksi jatkaa työehtosopimusten tekemistä, yhdessä tilanne on vielä auki ja yhdessä työehtosopimusta ei enää vuodenvaihteen jälkeen uusita, vaan työehdot sovitaan paikallisesti.

Kai Hagelberg
Kai Hagelberg

”Työnantaja ei voi ehdottaa ihan mitä vain”

KAI HAGELBERG

Varastotyöntekijä, pääluottamusmies
Tikkurila Oyj, Vantaa
Työntekijöitä noin 200

– Yleissitova työehtosopimus on todella tärkeä. Se on viimeinen perälauta, jota huonommin ei paikallisesti voi sopia. On paljon asioita, joita ei tarvitse edes ruveta käsittelemään, koska tes on olemassa. Työnantaja ei voi ehdottaa meille ihan mitä vain, sanoo Kai Hagelberg.

Tikkurilan maalitehtaalla kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä toiminut Hagelberg pitää selvänä, että osapuolet eivät olisi tasaveroisia paikallisessa sopimisessa, jos työehtosopimusta ei olisi olemassa.

– Ankeita aikoja se toisi tullessaan. Isot firmat toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Rahallisista korvauksista ja pekkasista väännettäisiin… vai tulisiko edes vääntöä ilman perälautaa? Työnantajan saneluksihan se varmaan menisi.

Ainakaan aivan pian tuollainen tilanne ei ole Tikkurilan työntekijöillä edessä. Kemianteollisuuden työnantajaliitto ei ole vihjaillut irtautuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista.

– Varmaan työehtosopimus on ihan hyödyllinen opus myös työnantajille. Se määrittelee, mitä kuuluu heidän direktio-oikeutensa piiriin ja mitä ei. Ehkä jossain kohtaa työnantajapuoli kokee ne tessin määrittämät minimitasot ongelmaksi. Mutta ilman niitä alettaisiin työsuhteessa olevia kyykyttää pahasti, Hagelberg sanoo.

”OSINGOT YKKÖSPRIORITEETTI YRITYKSILLE”

Vaikka työehtosopimukset eivät ole maalitehtaalla liipasimella, paikallisia sopimuksia on viimeisen vuosikymmenen mittaan irtisanottu työnantajan puolelta. Alkuna tälle kehitykselle oli Tikkurilan listautuminen pörssiyhtiöksi vuonna 2009.

– Meidän paikallisia sopimuksia on karsittu aika reilulla kädellä. Kaikilta henkilöstöryhmiltä on esimerkiksi palvelusvuosilahjoja otettu pois, vain tasavuosikymmenistä yrityksen palveluksessa saa vapaita. Ammattiosastojen virkistystoimintaakin tuettiin ennen, nyt on kaikki tällaiset jutut poistettu, kertoo Hagelberg.

Kaikki toiminta tähtää siihen, että pystyttäisiin maksamaan osinkoja.

Aikanaan Tikkurila kuului paikallisen sopimisen edelläkävijöihin.

– Työaikapankit on tehty ajat sitten. On ollut Savutonta Tikkurilaa ja muita projekteja. Mutta viimeiset vuodet on pääsääntöisesti saatu kuulla työantajalta siitä, mitä on jätetty pois käytöstä.

Ajatus ilman yleissitovuutta ja työehtosopimuksia saavutettavasta yhteisestä hyvästä ei siis ole Tikkurilan työntekijöiden kokemusten perusteella uskottava.

– Ykkösprioriteetti yrityksille on osingot, kaikki toiminta tähtää siihen, että niitä pystyttäisiin maksamaan. Muutenkin maailma on sellaisessa mallissa, että usko yhteiseen hyvään on koetuksella.

PAIKALLINEN SOPIMINEN TOIMII, JOS KUMPIKIN SAA JOTAIN

Kun Tikkurilassa käsitellään työehtoja tai -oloja, pääluottamusmies pyrkii aina selvittämään työntekijöiden näkemykset.

– Ensin asioita käsitellään ammattiosaston johtoryhmässä. Sitten on edunvalvontaryhmä, jossa kaikki osastot ovat edustettuina. Meillähän on kolme tehdasta: tuotanto, logistiikka ja kunnossapito, kertoo Hagelberg.

Keskusteluyhteys työantajan kanssa on toimiva.

– Kuukausittaiset vakiopalaverit on hr-osaston kanssa sovittu. Vaikkei olisi aina erityisesti agendaakaan, pidetään kuitenkin yhteyttä.

Hagelberg painottaa, että eräistä negatiivisista kokemuksista huolimatta hän on paikallisen sopimisen kannattaja.

– Mutta työehtosopimuksen pitää aina olla siellä sopimisen taustalla. Silloin paikallinen sopiminen toimii, kun molemmilla osapuolilla on puhtaat jauhot pussissa ja molemmat saavat siitä itselleen jotain. Tänä päivänä työnantajapuolelle paikallinen sopiminen usein vain tarkoittaa, että he sanovat, mitä tehdään, ja henkilöstöryhmät kumartavat.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA ANNIKA RAUHALA

 

Harri Saarenmaa
Harri Saarenmaa

Työehtosopimus antaa selkänojan pääluottamusmiehelle

HARRI SAARENMAA

Koneenhoitaja, pääluottamusmies
Suominen Kuitukankaat Oy, Nakkila
Työntekijöitä noin 75

Toimintaedellytyksiä ei pääluottamusmiehellä oikein olisi ilman työehtosopimusta, arvioi Harri Saarenmaa.

– Työehtosopimus on ihan olennainen osa tätä hommaa. Se antaa selkänojaa kaikelle, mitä tehdään. Sen ansiosta pääluottamusmies on oikeutettu tiedonsaantiin yrityksen tilanteesta ja työnantaja on velvollinen antamaan tietoa, jotta voidaan sopia asioista tasapuolisesti.

Kun työnteon vähimmäisehdot on määritelty työehtosopimuksessa, neuvottelujen käyminen työpaikalla on lähtökohtaisesti paljon helpompaa.

– Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä. Jotkin yritykset kuitenkin haluavat aina teettää hommat mahdollisimman halvalla, ja se tuottaisi epätervettä kilpailua.

Työehtojen pysyminen ”säädyllisinä” on yleissitovan työehtosopimuksen ansiota, näkee Saarenmaa. Mikään itsestäänselvyys asia ei ole, koska työnantajia on niin monenlaisia. Mutta kun joka asiasta ei tarvitse erikseen kinastella, myös työrauha pysyy paremmin yllä.

KAIKENKATTAVA PAIKALLINEN SOPIMINEN HANKALAA

Kuinka pääluottamusmies Saarenmaa toimisi, jos hän itse joutuisi tilanteeseen, jossa kaikki työehdot olisi sovittava työpaikalla?

– Heikkoa semmoinen paikallinen sopiminen olisi. Täytyisi varmaan porukalla kokoontua ja miettiä, mitä ruvetaan sopimaan ja mitkä ovat tavoitteet. Mutta lomapalkka, lomarahat, pekkaset, kaikki on sovittu tessissä. Eli se olisi vaikeaa. Ei se ainakaan niin helppoa tule olemaan, mitä Teknologiateollisuus ehkä ajattelee, Saarenmaa miettii.

– En oikein usko, että sellaista meidän työnantajakaan haluaisi, ainakaan ihan suoralta kädeltä.

Toistaiseksi kyse onkin vasta ajatusleikistä, sillä Suominen Kuitukankaat on Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n jäsen, eikä tämän työnantajaliiton suunnalta ole väläytelty työehtosopimuksista irtautumista.

Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä.

Saarenmaa miettii vielä, mihin johtaisi sellainen tilanne, jossa pääluottamusmieskin ohitettaisiin työehdoista sovittaessa.

– Entä jos mentäisiin siihen, että työnantaja neuvottelee yksittäisten työntekijöitten kanssa? Silloin varmaan pärjäisivät ne, jotka ovat isoäänisimpiä, ja hiljaisemmat jäisivät jalkoihin.

UUSI TYÖAIKAMALLI TYÖNTEKIJÖIDEN ALOITTEESTA

Suominen Kuitukankaat noudattaa tekstiili- ja muotialan työehtosopimusta, joka antaa laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Tätä mahdollisuutta Nakkilassa on myös paljon käytetty. Viisi vuotta sitten yrityksessä aloitettiin kokeilu 12-tuntisesta työajasta. Ensin tehdään kaksi vuoroa kello 6–18, sitten kaksi yövuoroa kello 18–6, sen jälkeen seuraa kuuden päivän vapaa.

– Kokeilu meillä kesti yhden vuoden, ja sitten porukka äänesti jatketaanko tätä. Siinä vaiheessa, kun kokeiluun lähdettiin, noin kaksi kolmasosaa kannatti. Kun äänestettiin jatkosta, 93 prosenttia oli puolesta. Nekin, jotka vastustivat, eivät olleet erityisesti systeemiä vastaan. Heille vain olisi omaan elämäntilanteeseen 8 tuntia sopinut paremmin, Saarenmaa selvittää.

Hän uskoo, että nyt työaikakäytännölle ei löytyisi enää ollenkaan vastustajia. Järjestelyllä on ollut tekstiilialaan laajempaakin vaikutusta.

– Silloisen työehtosopimuksen mukaan 12-tuntinen työpäivä ei olisi ollut mahdollistakaan, mutta seuraavalla sopimuskierroksella se jo vietiin tessiin. Nyt sitä käytetään joissain muissakin paikoissa.

Saarenmaa korostaa vielä, että aloite asiassa tuli työntekijöiden puolelta.

– Ihan lattiatasolta sitä juttua lähdettiin viemään eteenpäin. Tämä on hyvä esimerkki tuloksesta, joita saavutetaan yhdessä neuvottelemalla eikä sanelemalla.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JUSSI PARTANEN

 

Jani Närhi
Jani Närhi

”Jos vihreää kirjaa karsisi, lähtisi paljon hyvää pois”

JANI NÄRHI

Pääluottamusmies
Moventas Gears Oy, Jyväskylä
Työntekijöitä noin 200

Valtava työkuorman lisäys sekä työnantajalle että työntekijöiden luottamushenkilöille. Tätä tarkoittaisi yleissitovasta työehtosopimuksesta luopuminen ja sen korvaaminen paikallisesti neuvotelluilla työehdoilla, ennustaa Jani Närhi.

– Jos ajattelee työehtosopimuksen laajuutta, eihän yrityksistä löydy sen paremmin työnantajan kuin työntekijöittenkään puolelta ketään, joka osaisi sellaisia asioita sopia, sanoo Närhi.

Hän muistuttaa, että laki ei suojaa tai paranna työntekijöiden työehtoja niin kuin työehtosopimus. Lisäksi lainsäätäjät eivät ole työelämän asiantuntijoita, mutta neuvotteluosapuolet työehtosopimusneuvotteluissa ovat. He edustavat työelämää ja omaa alaansa.

– Voihan aina lyödä vaikka yhden A4-arkin tai 10 sivua täyteen tekstiä nykyisen 168 sivun sijaan ja sanoa, että siinä on meidän tes. Mutta jos nykyistä vihreää kirjaa ryhtyy karsimaan, kukaan ei voi sanoa, ettei kyse olisi työehtojen heikentämisestä. Sieltä lähtisi paljon hyvää pois.

JATKUUKO TES-AIKA MOVENTAS GEARSILLA?

Riittävän laaja ja yksityiskohtainen paikallinen sopiminen voisi pääluottamusmies Närhen mielestä ehkä jotenkuten onnistua isoissa konserneissa. Niillä on aikaa käytettävänä sekä resurssit hankkia neuvotteluihin tarvitsemansa apu ja tieto.

– Mutta pienissä yrityksissä, joissa omistaja voi olla yksi työntekijä muitten joukossa, ei ole aikaa perehtyä pykäliin eikä varaa ostaa lakipalveluita. Se, että yrityksissä on täysin erilaiset työehdot, asettavat ne kilpailutilanteessa ihan eri asemaan. On muistettava, että 93 prosenttia kaikista yrityksistä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä, sanoo Närhi.

Tuulivoimaloiden vaihteita valmistava Moventas Gears Oy on valinnan edessä. Aikooko yritys liittyä työehtosopimuksia neuvottelevan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäseneksi vai neuvotella työehdoista paikallisesti? Työnantaja ei ole suostunut kommentoimaan asiaa, joten tietoa ei ollut saatavissa vielä tämän lehden mennessä painoon.

”KUIN SEINÄ SELÄN TAKANA”

Vaikka työehtosopimus on tärkein turva työntekijöille, se ei ole riittävä. Siihen on kirjattu vain minimiehdot.

– Se on kuin seinä selän takana, siitä sinua ei voi työntää läpi. Mutta jos yrityksessä asiat toimivat hyvin, sitä seinää ei huomata ollenkaan. Kaikki eivät edes tiedä, että monet asiat eivät tule työehtosopimuksesta, vaan että ne on paikallisesti sovittu, vertaa Närhi.

Työpaikka ei voi toimia pelkästään työehtosopimuksen pykälien varassa, koska ne eivät ota huomioon kaikkien yritysten olosuhteita.

– Yrityksillä on erilaiset tilauskannat ja toimitusaikataulut. Sama ei toimi kaikkialla. Kun sovitaan paikallisesti, työnantaja saa myytyä, asiakas saa tuotteen ajallaan ja työntekijä saa ehkä jonkin lisäansion tai palkallista vapaata siitä, että tulee tiettyyn aikaan töihin.

On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä.

Työvuoromallit onkin yksi lukuisista asioista, joista Moventasilla on sovittu. Muita ovat esimerkiksi vuosiloman palkanmaksu, matka-ajan korvaus ja nollatuntisopimuksien käyttö.

– Aikapalkka on sidottu osaamiseen. Ei tähdätä pelkästään siihen, että palkka ei voi pudota, vaan että meillä palkka voi myös nousta. Työhön opastuksesta ja perehdytyksestä maksetaan lisää, viikkolepokorvauksestakin on sovittu paremmin kuin työehtosopimuksessa, Närhi luettelee.

Sopiminen ei ole helppoa työtä. Oikeanlainen paikallinen sopiminen kuitenkin tuottaa win-win -tilanteita eli ratkaisuja, joista hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja.

– Kun molemmat osapuolet kokevat saavansa jotakin, molemmat voittavat. Yleensä se, että molemmat osapuolet saavat jotakin, tarkoittaa sitä, että myös molemmat luopuvat jostakin. Hyvä paikallinen sopimus on saamista ja luopumista oikeassa suhteessa.

JÄRJESTÄYTYMINEN ENTISTÄ TÄRKEÄMPÄÄ

Teknologiateollisuuden työehtosopimus on tarjonnut Suomen laajimmat mahdollisuudet siihen, että asioista voidaan paikallisesti sopia toisin. Pääluottamusmies arvioikin, että jos yritystason sopiminen ei ole toiminut riittävän hyvin, peiliin katsomisen paikka olisi lähinnä työnantajilla.

– Työnantajaliitto ei ole hoitanut omiaan. Meillä on kyllä Teollisuusliitossa hoidettu neuvottelukoulutukset, mutta onko työnantajapuolella? Närhi kysyy.

Näköpiirissä on, että Teknologiateollisuus ry:n toiminta tulee lisäämään lakkoja ja horjuttamaan työrauhaa monessa paikassa. Työntekijöiden turvana työehtosopimusten rapauttamista vastaan on järjestäytyminen.

– On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä. Jäsenet ovat liiton voima. Tämän tilanteen pitäisi avata kaikkien silmät.

Närhi muistuttaa historiasta: Suomen ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1900 kirjapainoalalle.

– Tätä korttitaloa on rakennettu nyt 121 vuotta. Jos joku puhaltaa sen nurin, mistä löytyy uusia rakentajia? Rikkominen onnistuu äkkiä, korjaaminen ei.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Marko Lang
Marko Lang

Huoli tulevasta painaa, jäsenillä iso tiedon tarve

MARKO LANG

Pääluottamusmies
UPM Plywood Oy Pelloksen vaneritehdas, Mikkeli
Työntekijöitä noin 450

UPM:n työntekijät elävät nyt epävarmuuden keskellä, kertoo pääluottamusmies Marko Lang. Yritys on jäsenenä työnantajaliitto Metsäteollisuus ry:ssä, joka on ilmoittanut, että se ei enää solmi valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Metsäteollisuuden ilmoituksesta lähtien meidän jäsenillämme on tosi paljon pelkoa siitä, mihin työelämä menee ja mitä tapahtuu yksittäiselle työntekijälle. Millä ehdoilla ja millaisella palkalla tehdään töitä? Millä työajalla? Mitkä ovat sosiaaliset määräykset?

Keväästä asti UPM Plywood, Teollisuusliiton neuvottelijat ja Plywoodin Suomen tehtaiden pääluottamushenkilöt ovat käyneet neuvotteluja, joiden tarkoituksena on tuottaa sopimus korvaamaan vuoden lopussa umpeutuvaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

– Olen varautunut siihen, että tämä ei tule olemaan helppo rasti vaan rankka rypistys. Kun nykytessiä katsoo, niin se on 92 sivua sisällysluetteloineen. Kirja on pitkän ajan aikana muotoutunut tällaiseksi. Mitään turhaa siinä ei ole, joka sivulla on merkitys. Tietysti työnantajalla ja työntekijöillä on molemmilla omat muutostarpeensa, sanoo Lang.

Teollisuusliitto on kuitenkin Langin mukaan valmistautunut sopimuskierrokseen hyvin. Hän kertoo saaneensa pääluottamusmiehenä liitolta tukea ja Hakaniemessä aina vastatun puhelinsoittoihin.

UHKANA TYÖEHTOJEN ERIYTYMINEN

Valtakunnallisen, yleissitovan työehtosopimuksen Lang näkee työntekijöiden yleisturvana.

– Sovitaan samat vähimmäismääräykset työntekijöille, estetään palkkakilpailua ja palkkojen dumppaamista.

Työnantajillekin työehtosopimus on tarjonnut varmuuden siitä, että kaikki yritykset lähtevät liikkeelle samalta viivalta.

– Urakkatarjouksia tehdessä on voinut luottaa, että kilpailijat noudattavat samoja työehtoja ja että niillä on samat palkkakulut.

Lang kertoo, ettei ole erityisen huolestunut isoista yrityksistä, mutta varsinkin pienimmille firmoille saattaa tulla houkutus kasvattaa katetta käymällä työntekijän palkkapussilla.

– Minä katson pitemmälle kuin vain tähän sopimuskierrokseen. Mietin, mikä tilanne on 10 vuoden päästä. Työehdot voivat lähteä eriytymään.

KYSYMYKSIIN VASTAAMISTA JA JALKATYÖTÄ

Viestintä jäsenille on nyt yksi Teollisuusliiton suurimmista haasteista.

– Moni on hoomoilasena. On ollut aika yleinen ajattelutapa, että työehdot ovat asia, joka vain tulee jostain. Parin vuoden välein ne tessit uusitaan, joskus niissä on vähän parempia juttuja ja joskus huonompia, kuvailee Lang.

Keskeneräisistä neuvotteluista tiedottaminen on kuitenkin herkkää puuhaa.

– Siinä saa olla sukkasillaan. Kun ihmisillä on epävarma olo, he oikovat lukiessaan ja tekevät helposti kaikenlaisia tulkintoja.

Esimerkkitapaukseksi Lang ottaa kesäkuussa julkaistun liiton tiedotteen, jossa kerrottiin, että ammattiosastot eivät tee yrityskohtaisia sopimuksia.

– Sitä tulkittiin niin, että sopimusneuvottelut olisivat poikki. Siitähän ei ollut kyse, jäsenille vain tiedotettiin valtuuston tekemästä muutoksesta liiton ammattiosastojen mallisääntöihin.

Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu.

Yksittäinen luottamusmies on tiedon välittäjänä hyvin tärkeässä roolissa. Hänen on osattava vastata jäsenten kysymyksiin tai ainakin tiedettävä, mistä vastaus hankitaan. Jalkatyötä tarvitaan nyt paljon, korostaa Lang.

– Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu ja milloin. Näen myös arvoa siinä, että jäsenillä on tietoa siitä, mitä me haluamme, mikä on meidän tavoitteemme ja mitä me ajamme sopimuksiin.

TES EI OLE ESTÄNYT PAIKALLISTA SOPIMISTA

Paikallista sopimista on UPM:ssä ja Pelloksen tehtaalla harjoitettu kauan. Tuloksia on tullut. Johtoajatuksena on ollut tehdä sopimuksia, jotka ovat sekä oikeudenmukaisia että tasapuolisia kaikille niille, joita ne koskevat.

– Viime vuonna saatiin sovittua iso palkkarakenneuudistus. Ennen meidän kolmella tehtaalla oli jokaisella oma palkkarakenne, nyt porttien sisäpuolella kaikkien palkka määräytyy samoin. Palkkauksesta tuli selkeämpi ja reilumpi. Myös 12 tunnin työpäivästä on sovittu, se on parantanut jaksamista.

Erikoista on kuitenkin, että julkisessa keskustelussa ja mediassa on toistuvasti vaadittu paikallisen sopimisen lisäämistä ikään kuin se olisi resepti kaikkiin yritysten ongelmiin. Työehtosopimuksista vetäytymisen on väitetty edistävän paikallista sopimista.

– Ymmärrän työnantajan kantaa ja näen, mikä heillä on pointtina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin asiasta samaa mieltä. Mutta lisääntyykö se tehdaspaikkakunnalla tehtävä aito paikallinen sopiminen vielä nykyisestä? En usko, että juurikaan lisääntyy, sanoo Lang.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PAULA MYÖHÄNEN

Kesä duunissa, työura edessä

Teollisuuden kesätyöpaikkojen tarjonta on palautumassa koronaa edeltävälle tasolle. Tekijä haastatteli kesätyöntekijöitä Suolahden Metsä Woodilta, Porvoon Borealis Polymersilta sekä Lahden Kempiltä.

12.7.2021

Työilmapiiri houkutti toiseksi kesäksi vaneritehtaalle

Suolahden vaneritehtaalla hiomakoneella työskentelevä Sini Kautto kertoo, että työpaikan hyvä henki ja tasa-arvoinen kohtelu tekivät paluusta helppoa.

Sini Kautto, 22, työskentelee nyt toista kesää Metsä Woodin Suolahden havuvaneritehtaalla Äänekoskella Keski-Suomessa.

– Oli tuttu paikka, jonne tulla. Olin suorittanut harjoittelunkin täällä opiskelun aikaan, Kautto kertoo.

Tehdas on tuttu, sillä hän on lähtöisin Äänekoskelta ja isä työskentelee samalla tontilla sijaitsevalla koivuvaneritehtaalla.

Ensimmäisenä vuonna hän oli töissä puoli vuotta, ja toisena työrupeama on neljän kuukauden mittainen. Toiseksi kesäksi tulo oli helppo valinta, sillä työilmapiiri miellyttää.

– Työntekijät kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti, ja toisia autetaan tarpeen mukaan, Kautto kertoo.

Useat työtehtävät ovat tulleet tutuiksi. Hän on työskennellyt vaneritehtaalla sahalla, hiomakoneella sekä pakkaamossa. Tänä vuonna työt ovat olleet pääosin hiomakoneella.

Sini Kautto työskentelee toista kesää Suolahden havuvaneritehtaalla.
Suolahden vaneritehtaat ovat Sini Kautolle tuttuja jo opiskelun aikaan suoritetusta harjoittelusta.

ITSENÄISTÄ TYÖSKENTELYÄ

Tavallinen työvuoro alkaa työvaatteiden vaihdolla, suojavarusteiden tarkastuksella ja töihin sisään leimautumisella.

Vuoronvaihdon yhteydessä käydään edellisen vuoron työntekijän kanssa keskustelut, onko jotain, mitä seuraavan vuoron tulisi tietää.

Työpisteessä on neljä tietokoneen näyttöä, joilta seurataan vanerilevyjen laatua ja levyjen etenemistä kuljettimella sekä nähdään koneen säädöt ja kuitataan poikkeustilanteet.

Hiomakoneen säädöt ja laaduntarkkailu ovat keskeisitä työtehtäviä. Työpäivään kuuluu myös kaikilta linjoilta tuttuja ylläpitotöitä.

– Tarkastetaan koneen kuntoa ja siivotaan paikkoja, Kautto kertoo ja muistuttaa puupölyn poiston olevan myös työturvallisuuskysymys.

Kautto on suorittanut sähkö- ja automaatioalan ammattiopinnot. Hän laskee, että varsinkin opintojen kautta saadut turvallisuustiedot sopivat suoraan vaneritehtaan töihin.

– Koulutuksen perusteella ymmärtää myös paremmin sähkölaitteita ja koneita. Se helpottaa itse työtehtävän omaksumista, Kautto pohtii.

UUDET OPETETAAN PERUSTEELLISESTI

Perehdytykselle Kautto jakaa kiitosta.

– Uutena tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin. Sitä mukaa, kun kone on hallussa, annetaan vastuuta. Ei tarvitse pelätä, että joutuu heti jäämään yksin, Kautto kertoo.

Toisena vuonna koneille tulo kävi sulavasti. Korona-aikana tehtaan turvallisuus- ja muita käytäntöjä on kerrattu verkkokoulutuksina. Turvallisuushavaintoja kannustetaan tekemään ennakoivasti.

Poikkeusaikana kasvomaskit ovat tulleet uutena suojavarusteena. Perinteisempiä ovat kuulosuojaimet, kypärät ja turvakengät.

Uutena kun tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin.

Tehtaalla liikkuu trukkeja ja rekkoja, joten turvallisten kulkureittien tunteminen on tärkeää.

– Täytyy noudattaa yleisiä ohjeita, eikä juoksennella päättömästi, Kautto tiivistää.

Työ on enimmäkseen itsenäistä, mutta apu löytyy viereiseltä työpisteeltä, jos tarvetta syntyy.

– Ei tarvitse jännittää, uskaltaako kysyä neuvoa.

JÄSENYYS TUKENA JA TURVANA

Teollisuusliiton jäseneksi Kautto liittyi viime vuonna. Luottamusmiehet ottivat yhteyttä liittymisen tiimoilta, ja suosittelija löytyi läheltä.

– Isä mainitsi, että kannattaa liittyä, Kautto kertoo.

Sini Kautto ei ole ollut aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa, mutta pitää jäsenyyttä tärkeänä.

– Jäsenyys on tuki ja turva, johon nojata, jos tulee sopimusten kanssa ongelmia.

JOHTOTEHTÄVÄT TAVOITTEENA

Kautto aloitti alkuvuonna tradenomiopinnot ammattikorkeakoulussa Lahdessa.

– Olen keskittynyt johtamisen eri muotoihin ja hallintoon, Kautto kertoo.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä muotoutumassa. Yksi mahdollisuus on jatkaa ammattikorkean jälkeen maisteriopintoihin.

Tulevaisuuden toivetyöstä Kautto ei vielä osaa sanoa tarkemmin, mutta isot yritykset kiinnostavat organisaatioina. Johtopuolen työ teollisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Omalla tavallaan teollisuus kiehtoo, kun teknistä puolta olen itse lukenut, Kautto kertoo.

Myös ensi kesän suunnitelmat Kautto tarkentaa myöhemmin. Oman tulevan alan työt kiinnostavat, mutta kolmaskin kesä vaneritehtaalla on mahdollinen.

Vaneritehdas pyörii täysillä

Suolahden vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt reilussa viidessäkymmenessä jo kymmenisen vuotta. Korona-aikanakin kesätyöntekijöiden tarve on ollut ennallaan.

Metsä Woodilla on Äänekosken Suolahdessa samalla tontilla havu- ja koivuvaneritehtaat, jotka toimivat omina yksiköinään. Tehtailla tuotetaan vuodessa havuvaneria noin 150 tonnia ja koivuvaneria 30–40 tonnia.

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kertoo, että tehtailla on yhteensä noin 380 työntekijää tuotannossa. Toimihenkilöitä on reilu 30. Työntekijät jakautuvat tehtaiden kesken suurin piirtein tasan, sillä pidemmälle jalostettu koivuvaneri vaatii useampia työvaiheita.

Osmo Kääriäinen
Osmo Kääriäinen

Havuvaneritehtaalla tehdään pääsääntöisesti kolmivuorotyötä, jossa ainut keskeytys on sunnuntaina, jolloin tehdään vain aamuvuoro. Koivuvaneritehtaalla tehdään viikonloppuisin vähemmän vuoroja.

Kesäisin koivuvaneritehdas pysäytetään neljäksi viikoksi ja havuvaneritehdas viikoksi.

– Heinäkuun puolen välin kieppeillä koko niemi on viikon pysähdyksissä, Kääriäinen kertoo.

Viikon pysäytyksen sanelee tehtaiden voimalaitoksen vuosihuolto.

KESÄTÖIDEN MÄÄRÄ PYSYNYT VAKIONA

Kesän aikana tehtaille otetaan reilu 50 kesätyöntekijää, joista valtaosa tulee havuvaneritehtaan puolelle.

Kääriäinen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt yhtä suurena. Korona-aikakaan ei ole notkauttanut määrää.

– Tuotannon pitää pyöriä, Kääriäinen toteaa.

Tällä hetkellä tilauskanta näyttää parhaalta miesmuistiin, joten tuotanto pyörii täysillä.

Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa.

Kesätyöntekijät työskentelevät havuvaneritehtaan kaikilla linjoilla alkaen tukinkäsittelystä ja päättyen pakkaukseen. Kesätyöntekijöistä valtaosa on ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoita. Myös toisen asteen ammattiopiskelijoita on töissä.

Vaihtuvuus on kesien välillä suurta, sillä insinööriopiskelijat suuntaavat usein toisena kesänä oman alan töihin. Kääriäinen arvioi, että 20–30 prosenttia kesätyöntekijöistä on tuttuja edellisiltä kesiltä.

– Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa, Kääriäinen sanoo.

ALKUPEREHDYTYS SIIRRETTY TYÖNANTAJALLE

Vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden alkuperehdytyksen on noin kolmen vuoden ajan hoitanut työnantaja. Viime vuonna perehdytys siirrettiin verkkopohjalle koronaviruksen takia.

Aiemmin alkuperehdytyksen hoiti työsuojeluvaltuutettu, joka piti uusille työntekijöille perehdytyspäivän.

Alkuperehdytyksen jälkeen esimiehet jatkavat opastusta ja ohjaavat kesätyöntekijät työpisteelle, jossa kokenut työntekijä opastaa käytännön työskentelyyn.

Kahden viikon opastuksen jälkeen uusi työntekijä suorittaa turvallisuuteen painottuvan näytön, jossa katsotaan, pystyykö tekijä itsenäiseen työskentelyyn.

Kääriäinen pohtii, että alkuperehdytyksen siirtäminen työnantajalle oli muutos huonompaan suuntaan. Siirto vaikeutti myös uusien työntekijöiden tavoittamista ja Teollisuusliiton jäseniksi saamista.

Kääriäinen kertoo, että työnantajan jarrutustoimista huolimatta kesätyöntekijöiden järjestäytymisaste on ollut noin 70 prosentin luokkaa. Tänäkin kesänä sama on tavoitteena. Vakituisten työntekijöiden järjestäytymisaste on noin 97 prosenttia.

KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.
Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.

Aika kuluu nopeasti mieleisissä töissä

Koneasentaja Aleksi Monteiro on viihtynyt hitsauskoneita valmistavan Kempin tehtävissä. Armeija katkaisee työrupeaman, mutta palvelusvapaillakin on tarkoitus käydä töissä.

Koneasentaja Aleksi Monteiro, 18, on kesätöissä hitsausvälineitä valmistavan Kemppi Oy:n Lahden tehtaalla.

Marraskuussa 2019 ensimmäisen kerran Kempille töihin tullut Monteiro on tehnyt lukuisia eri työtehtäviä. Hän on muun muassa kasannut muuntajia, tehnyt asennustöitä, hitsannut sekä työskennellyt pakkaamossa.

– Mieluisin homma on asennustyö, Monteiro sanoo.

Välillä opinnot loppuun suorittamassa käynyt Monteiro on Kempin palkkalistoilla tämän vuoden loppuun, jolloin vuorossa on armeija. Alustavasti on jo sovittu, että asepalveluksen vapailla olisi mahdollista käydä tutuissa töissä.

SOSIAALINEN TYÖYHTEISÖ

Monteiron tavallinen työpäivä alkaa aamuseitsemältä. Sisään kuittaamisen lisäksi aamun rutiineihin kuuluu työporukan moikkaaminen ja työtehtäviin tarttuminen.

Kesäkuussa moni työpäivä kului kytkentäkopissa muuntajien valmistuksessa.

– Se on yksi parhaimmista hommista. Aika kuluu siinä nopeasti, Monteiro sanoo.

Päivävuorojen tekeminen on lähtökohta, mutta ajoittaiset iltavuorot tuovat mukavaa vaihtelua.

Työyhteisöä hän kuvailee sosiaaliseksi ja avuliaaksi.

– Positiivista väkeä. Kaikki auttavat toisiaan.

Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.
Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.

KOULUSTA HYVÄT LÄHTÖTIEDOT

Koneasentajan koulutusta Monteiro pitää hyvänä pohjana Kempin töihin. Koulun penkiltä sai hyvät lähtötiedot tekniikasta ja teollisuudesta.

Monteiro muistelee, että ensimmäisinä työpäivinä ilmassa oli jännitystä ja suorituspainetta, mutta asettuminen työhön oli lopulta kivutonta.

– Oppi uutta ja alkoi nauttia töistä.

Työturvallisuutta Monteiro pitää hyvänä ja suojavälineitä toimivina. Esimerkiksi pakkaamossa niittauskonetta käytettäessä kuulosuojaimet ovat tarpeen ja suojalasit estävät kytkentätöissä metallipölyn päätymisen silmiin.

Turvallisista työskentelytavoista Monteiro antaa esimerkin hitsauslaitteen koestuksesta: vihreä maajohto kytketään aina ensimmäisenä ja otetaan irti viimeisenä, jotta sähköiskun vaaraa ei ole.

”LIITTO ON SUN PUOLELLA”

Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten. Oppilaitoksen käytävällä oli esittelypiste, jossa kehotettiin liittymään.

Hän pitää jäsenyyden kautta tulevaa tietoa tarpeellisena. Varsinaisesti liiton palveluja ei vielä ole tarvinnut käyttää, mutta tarve voi tulla yllättäenkin.

– Jos jotain tapahtuu, liitto on sun puolella, Monteiro toteaa.

Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Tulevaisuuden suuntia Monteiro ei vielä ole tarkasti pohtinut. Seuraavaksi kiikarissa on armeija.

– Aliupseerikurssi pitää suorittaa. Sotilaspoliisin uraakin olen miettinyt.

Konetekniikan insinöörin opinnotkin ovat olleet pohdinnassa. Mieluisista tulevaisuuden työtehtävistä Monteirolla on selvä kuva.

– Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Uusien perehdytyksessä kolme vaihetta

Työsuojeluvaltuutettu Niina Villgren kertoo, että Kempillä uusien tuotantotyöntekijöiden perehdytys ja opastus hoidetaan kolmiportaisesti.

Ennen ensimmäistä työpäivää työntekijöille lähetetään kotiin sähköinen perehdytyspaketti, jossa on tietoa muun muassa työpaikalle saapumisesta, työvaatetuksesta ja sisään leimautumisesta.

Ensimmäisenä päivänä uudet työntekijät saavat henkilöstöosaston edustajilta perehdytyksen, jossa käydään läpi Kempin historiaa, palkkajärjestelmää ja muita yleisiä käytäntöjä.

Kolmannessa vaiheessa siirrytään tuotantotiloihin, jossa uusille työntekijöille on nimetty esimiehet ja opastajat. Opastukseen on varattu 2–4 viikkoa ja siihen kuuluvat työympäristöasiat sekä itse työhön opastus.

– Ensimmäisten päivien aikana tulee paljon asiaa. Useamman viikon opastuksella taataan se, että ne oikeasti jäävät mieleen, Villgren sanoo.

Opastajille järjestetään koulutuksia, jotta opastus on yhdenvertaista ja tasalaatuista.

VAKAVILTA TYÖTAPATURMILTA VÄLTYTTY

Kempin elektroniikkatehdas ja tuotantotehdas sijaitsevat Lahdessa samalla tontilla. Elektroniikkatehtaassa valmistetaan muun muassa hitsauslaitteiden piiri- ja ohjauskortteja.

Tuotantotehtaassa muun muassa kootaan, koestetaan ja pakataan hitsauslaitteet maailmalle lähetystä varten.

Villgren kertoo, että työsuojelussa huomio kiinnittyy muun muassa työkoneiden ja työkalujen turvalliseen käyttöön, työergonomiaan sekä turvalliseen liikkumiseen tehtaalla, jossa on trukkiliikennettä.

Viime vuosina vakavilta työtapaturmilta on vältytty. Villgren kertoo, että yleisimmät tapaturmat tulevat käsiin, mutta yleensä niistä on selvitty laastareilla.

Jos työtapaturmia kuitenkin sattuu, apu on lähellä. Kempin työterveyshuolto sijaitsee samalla tontilla tehtaiden kanssa.

Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina
Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina

ERGONOMIA TÄRKEÄ TOISTOTYÖSSÄ

Työergonomiassa Kempillä on menossa hanke, jossa asiantuntijoiden kanssa on käyty läpi työn mikrotauotusta ja työasentoja tasapainottavia vastaliikkeitä.

– Toistotyössä ergonomian korostaminen on tärkeää, Villgren kertoo.

Lähes kaikki Kempin työpisteet on varustettu sähkötasoilla, joten työntekijät voivat istua tai seisoa työskennellessään.

Villgren ei ole huomannut, että työtapaturmat lisääntyisivät kesäaikaan, jolloin uusia työntekijöitä on paljon. Hän pohtii, että tapaturmariski voi kasvaa silloin, kun työstä on tullut rutiininomaista, jolloin keskittyminen herpaantuu tai ajatus karkaa.

KESÄTYÖPAIKKOJA NORMAALI MÄÄRÄ

Kempillä on Lahdessa henkilöstöä 430 henkeä, joista tuotannossa työskentelee 250 henkeä.

Tänä vuonna Kempillä on 45 kesätyöntekijää, joiden lisäksi kahden viikon mittaiset harjoittelujaksot tekee 21 henkeä.

Kesätyöntekijät ovat toisen asteen opiskelijoita, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita sekä työttömiä työnhakijoita.

Kesätyöpaikkojen määrä on palannut normaalivuosien tasolle. Koronavuonna 2020 Kempille ei otettu lainkaan kesätyöntekijöitä.

KUVAT LAURI ROTKO

 

Niina Hertteli kertoo,että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.
Niina Hertteli kertoo, että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

Jokainen työpäivä ollut erilainen

Instrumenttiasentaja Niina Hertteli työskentelee Borealis Polymersin petrokemian tehtaalla Porvoon Kilpilahdessa.

– Katselin netistä, missä on töitä tarjolla, ja päätin lähteä opiskelemaan automaatioasentajaksi, kertoo Niina Hertteli, 21.

Alkukesällä ammattitutkinnon valmiiksi saanut Hertteli on kesäharjoittelijana Borealis Polymers Oy:llä Porvoon Kilpilahdessa.

Borealis valmistaa muun muassa muovin raaka-aineita ja muoveja. Jättimäiselle tehtaalle töihin tulo jännitti etukäteen.

– Kuvittelin, että täällä on ukkoja, joilla toisen käden tilalla on venttiiliavain, Hertteli naurahtaa.

Jännitys osoittautui turhaksi, sillä työyhteisö on ottanut positiivisesti vastaan.

– Aina on hyvä mieli tulla töihin. Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Aiemmista miesvaltaisista opinnoista ja töistä on kertynyt epämiellyttäviäkin kokemuksia. Hertteli on työskennellyt aiemmin muun muassa rakennuksella.

VIANETSINTÄ ASENTAJAN ARKEA

Muovin raaka-aineita valmistavalla olefiinitehtaalla instrumenttiasentajan työ on usein vianetsintää, jossa selvitetään syitä ja poissuljetaan mahdollisia aiheuttajia.

– Lämpömittari näyttää pakkasen puolta, niin johdot ovat väärin päin, Hertteli antaa esimerkin.

Vianetsinnässä myös työkokemuksella on merkittävä osa.

– Jos ei tiedä jotain, on turvallista kysyä, Hertteli sanoo ja kertoo saaneensa hyvää opastusta tehtäviin ja työturvallisuuteen.

Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

– Työpäivä riippuu siitä, millaisia vikoja tai remppoja sattuu olemaan listalla, Hertteli kertoo.

Töihin tullessa on kuitenkin tiedossa yksi päivittäinen rutiini.

– Se on varmaa, että aamulla juodaan kahvit.

Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.
Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.

KOULUSTA POHJA, LIITOSTA TURVA

Kilpilahden tehtaat ovat ainutlaatuisia, joten automaatioasentajan koulutus ei suoraan pysty valmistamaan kaikkiin tehtäviin.

– Koulusta sai ympäripyöreästi käsityksen, mistä on kyse, Hertteli pohtii.

Hertteli kertoo, että korona-aika vaikeutti opintoja, sillä iso osa tehtiin etänä ja teorian tasolla. Ammattikoulutus on kuitenkin ollut hyvä pohja, jolta ponnistaa nykyisiin työtehtäviin.

Teollisuusliiton jäseneksi Hertteli liittyi tultuaan Borealikselle töihin.

– Luottamusmies sanoi, että kannattaa liittyä ja kertoi, mitä hyötyä jäsenyydestä on.

Perustelut vakuuttivat, sillä aiemmin hän ei ole ollut ammattijärjestöjen jäsen.

– Jäsenyys on hyvä turva, Hertteli toteaa.

MIELENKIINTOINEN MAAILMA

Tulevaisuuteen Hertteli suhtautuu avoimesti. Sopimus Borealiksella päättyy elokuun loppuun, mutta pidempikin työskentely voisi tulla kyseeseen.

– Minulla ei ole kiveen hakattuja suunnitelmia. Tarkoitus olisi jatkaa opintoja.

Lähtökohtaisena ajatuksena on lukea automaatioinsinööriksi, mutta monet muutkin asiat kiinnostavat. Hän kertoo lukevansa suurella mielenkiinnolla muun muassa psykologiaa, biologiaa, historiaa.

– On kiehtovaa ymmärtää paremmin ympäröivää todellisuutta, Hertteli kertoo.

Kunnianhimoa riittää myös pianonsoittoon.

– Unelmia on paljon, mutta se on positiivinen ongelma, Hertteli sanoo.

Muoveja elämän eri alueille

Borealis Polymers valmistaa kuudessa tuotantolaitoksessa muovin raaka-aineita ja muoveja, joita käytetään monilla elämän alueilla.

Yritys valmistaa muoveja jatkojalostettavaksi muun muassa autoteollisuuteen, lääketeollisuuteen, rakentamiseen ja elintarviketeollisuuteen. Kiertotalouden ratkaisuihin perustuvat muovit ovat kasvava osa liiketoimintaa.

Borealis toimii Porvoossa Kilpilahden 1 300-hehtaarisella tehdasalueella, joka on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja kemianteollisuuden keskus. Alueella toimii myös Nesteen jalostamo.

Tuotantolaitoksilla työskentelee työntekijöiden henkilöstöryhmästä noin 400 henkeä. Kaikkiaan Borealis työllistää noin 900 henkeä.

Borealiksen pääluottamusmies Einari Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöitä on otettu vuosittain noin 60 henkeä. Määrä ei ole notkahtanut korona-aikana, sillä tuotteiden kysyntä on kasvanut poikkeusaikana.

– Kesätyö on paras ja luontaisin reitti tulla töihin, Grönberg sanoo.

Einari Grönberg
Einari Grönberg

HYVINVOINTIA TYÖYHTEISÖLLE

Tehtailla käsitellään myrkyllisiä ja syttyviä aineita, joten turvallisuuden takaaminen on toiminnan lähtökohta.

– Täällä ei ole varaa mihinkään turvattomiin tekoihin tai olosuhteisiin, Grönberg kertoo.

Uudet työntekijät saavat turvallisuuspainotteiset koulutukset ennen työmaalle pääsyä, ja turvallisuusosaamista pidetään yllä jatkuvalla koulutuksella.

Tehtailla luottamushenkilöiden verkoston yksi keskeinen tehtävä on kehittää turvallisuutta ja työhyvinvointia yleensä.

– Pyritään kehittämään työyhteisöä, jotta se voisi paremmin, Grönberg sanoo.

JÄRJESTÄYTYMINEN LUO TURVAA

Pääluottamusmiehen mukaan Borealiksella järjestäytymisaste on 90 prosentin tuntumassa.

– Työyhteisöissä, joissa on vahva järjestäytyminen, ei tule niin paljon ongelmatilanteita, Grönberg toteaa.

Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöiden järjestämisessä on haasteensa, sillä heidän elämäntilanteensa ovat moninaisia.

– Kerrotaan, mikä järjestäytymisen merkitys on. Yleensä se johtaa siihen, että liitytään jäseneksi.

Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Pääluottamusmiehen viestin kärki on selkeä, kun liittoon kuulumisen hyödyistä tulee kysymys.

– Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Grönberg pohtii, että järjestäytymisen merkitys saattaa muuttua epäselvemmäksi seesteisinä aikoina, kun työmarkkinoilla ei taistella. Taannoinen kilpailukykysopimus kuitenkin herätteli todellisuuteen, jossa saavutetut edut eivät ole itsestäänselvyys.

– Kiky osoitti viimeistään, että ei voida olettaa asioiden pysyvän entisellään, Grönberg sanoo.

KUVAT ANNIKA RAUHALA

 

Kesätyöpaikkojen määrä palautumassa normaaliin

Teollisuudessa kesätyöpaikkoja on tarjolla vuonna 2021 enemmän kuin edeltävänä vuonna, kertoo SAK:n toukokuussa tehty luottamushenkilöpaneeli.

Kyselyyn vastanneista teollisuuden luottamushenkilöistä 67 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan vuonna 2021. Vastaajista 23 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan enemmän kuin viime vuonna. 58 prosenttia kertoi, että kesäduunareita palkataan saman verran kuin vuonna 2020.

Koronaa edeltävänä vuonna 2019 teollisuuden luottamushenkilöistä 71 prosenttia kertoi, että heidän työpaikalleen palkataan kesätyöntekijöitä, vuonna 2020 osuus oli 58 prosenttia.

Vastaavia havaintoja on tehty Teollisuusliitossa. Esimerkiksi Kemian sektorilta arvioidaan, että korona-aikana kesätyöpaikkoja on ollut tarjolla hieman normaalivuosia vähemmän, mutta määrä on palautumassa totutulle tasolle. Tänä vuonna kesätöiden määrä on normalisoitunut erityisesti isoissa yrityksissä.

Teollisuudessa kesätyöntekijöiden perehdytys hoidetaan yleensä suunnitelmallisesti. Luottamushenkilöpaneelin vastaajista 86 prosenttia kertoo, että kesätyöntekijöille on tehty perehdytyssuunnitelma.

SAK:n, Akavan ja STTK:n maksuton kesäduunari-info palvelee kesätyöntekijöitä numerossa 0800 179 279 maanantaista perjantaihin kello 9–15 elokuun loppuun asti. Palveluun voi ottaa yhteyttä myös nettilomakkeella sekä WhatsApp-sovelluksella numeroon 040 747 1571. Kesäduunarin muistilista, vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin ja yhteydenottolomake löytyvät osoitteesta www.kesaduunari.fi.

TEKSTIT ANTTI HYVÄRINEN

TOIMIJA: Jukka Kostiainen: ”Järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää”

JUKKA KOSTIAINEN

Pääluottamusmies
Versowood Oy, Vierumäki

4.3.2021

”Kaikki alkoi, kun sain puhelinsoiton Tampereelta [Teollisuusliiton järjestämistoimitsijalta] Jussi-Pekka Ahoselta kiinnostaisiko lähteä järjestäjäharjoitteluun. Aluksi viikon kurssilla opeteltiin perusasiat, sitten hyppäsin Jussi-Pekan mukaan. Hänen ohjauksessaan tehtiin edunvalvontakampanja Vierumäelle. Hän oli iso apu ja on mahtava persoona.

Versowoodilla Vierumäellä meillä on kaksi sahaa ja 200 työntekijää. Sahataan puutuotteita ja jatkojalostetaan liimapuuta. Tehdään esimerkiksi liimapalkkeja, puusiltaelementtejä ja katuvalojen sekä puhelinlinjojen pylväitä.

Käytiin alkuun ihmisten kanssa kahvilla, koitettiin tunnistaa kysymyksiä, jotka ovat työntekijöiden mielessä. Sitten tehtiin edunvalvontakysely, jolla kontaktoitiin jokainen työntekijä naamatusten. Esiin nousivat pekkaset, niiden maksutapa ja tasapuolinen saaminen. Osa tavoitteista saatiinkin läpi. Ideana oli saada porukka osallistumaan.

Järjestämisen kautta vahvistetaan jäsenmäärää työpaikalla, työoloja ja työehtoja sitä kautta. Meilläkin oli järjestäytymisaste 66 prosenttia, kun aloitettiin. Nyt jo yli 90 prosenttia.

Järjestäjän tehtävä on jäsenhankintaa, muttei pelkästään sitä. Näytetään, miten yksittäisen ihmisen ajatusmaailma vaikuttaa, tehdään liittoa ja edunvalvontaa näkyvämmäksi.

Jos saa tällaisen mahdollisuuden järjestäjäharjoitteluun, niin ei kannata empiä, kannattaa lähteä mukaan.

Minulla oli harjoittelun tavoitteena mennä katsomaan, mitä se järjestäminen on. Huomasin, että se on tosi mukavaa työtä. Kolme kuukautta olin 80 prosenttia ajasta oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta opin itsestäni uutta koko ajan. Jokaisen luottamusmiehen pitäisi tehdä järjestäjän työtä oman työn ohella. Järjestää ja myllätä ammattiosastoa.

Jäsenhankinta perustuu siihen, että kun työkaverilla on joku ideologinen, ulkoinen tai sisäinen syy, miksi hän ei kuulu liittoon, sitä vastaväitettä koitetaan purkaa, perustellusti. Aika usein se onnistuu, jossain tapauksissa ei onnistu. Pitää olla vain itse henkisesti läsnä, kuunnella, mitä toisella on asiaa.

Metsäteollisuuden ilmoitus, ettei se enää tee yleissitovaa työehtosopimusta, tarkoitti, että järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää, se on ainut keino vaikuttaa. Ja se on tarkoittanutkin työntekijäpuolelle aika huimaa nousua järjestäytymisasteessa. Me ollaan kaikki saman asian takana, se antaa painetta työnantajapuolelle. Onhan sen merkitys aivan valtava.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA LAURI ROTKO

”Luottamusmies on järjestäytymisen ykköslenkki”

Tämän syksyn luottamusmiesvaaleissa valitaan työpaikan tärkeimmät edunvalvojat seuraavalle kaksivuotiskaudelle.

LUOTTAMUSMIESVAALIT 1.11.–31.12.

28.10.2020

– Luottamusmiehen yksi tärkeimmistä tehtävistä on olla jäsenhankinnan ja järjestäytymisen edistäjä. Kun työpaikalla on korkea järjestäytymisaste, työntekijöitä edustavalla luottamusmiehellä on paljon paremmat asemat neuvotella työntekijöiden edunvalvonnan parannuksista, sanoo Teollisuusliiton järjestöasiantuntija ja tietosuojavastaava Ville-Petteri Risberg.

Luottamusmies on työpaikan työntekijöiden tärkein edunvalvoja. Ilman luottamusmiehiä liitto ei pääse kiinni työpaikkojen arkeen ja valvomaan työntekijöiden etuja. Luottamusmieheksi voivat olla ehdolla kaikki Teollisuusliittoon kuuluvan ammattiosaston jäsenet.

”Luottamusmies on työpaikan työntekijöiden tärkein edunvalvoja”, sanoo Teollisuusliiton järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg.

– Luottamusmiehenä pääsee vaikuttamaan oman työpaikan asioihin ja auttamaan työkavereita konkreettisesti. Jos työpaikalla ei ole vielä valittu pääluottamusmiestä, kannattaa kerätä porukka yhteen ja ryhtyä miettimään, kenet tehtävään valitaan, Risberg sanoo.

– Vaikka pääluottamusmiestä ei olisi, niin usein työpaikalla syntyy käytäntö, jossa joku tietty henkilö toimii työnantajan suuntaan työntekijöiden edustajana. Hänen on helpompaa hoitaa asioita, kun asema on virallinen.

Luottamusmiehet ovat myös mukana yrityksen kehittämishankkeissa.

– Luottamusmiehen kautta työntekijöiden näkemykset tulevat paremmin esille, kun tehdään yrityksen kehittämissuunnitelmia ja muita työoloihin vaikuttavia päätöksiä.

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVA KITI HAILA

 

LUOTTAMUSMIES

Luottamusmies edustaa työntekijöitä työpaikalla. Hän on jäsenhankinnan ja järjestäytymisen edistäjä. Hän toimii neuvottelijana, sopijana, sovittelijana ja tiedonvälittäjänä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Luottamusmies auttaa kaikissa työsuhteeseen liittyvissä asioissa ja toimii aina luottamuksellisesti.

Syyskuussa 2020 Teollisuusliiton tiedossa oli 1986 pääluottamusmiestä, 1342 varapääluottamusmiestä ja 1203 luottamusmiestä.

LUOTTAMUSMIEHEN TEHTÄVÄT

Työnantaja on velvollinen noudattamaan voimassa olevia työehtoja. Työntekijöiden edustajana luottamusmies valvoo

  • työehtosopimusten noudattamista,
  • työlainsäädännön noudattamista,
  • työsopimusten ehtojen noudattamista,
  • työsuhteen muiden ehtojen noudattamista.

Luottamusmies myös edustaa ammattiosastoa kysymyksissä, jotka liittyvät

  • työntekijän ja työnantajan välisiin suhteisiin,
  • yrityksen kehittämiseen,
  • paikalliseen sopimiseen.

Luottamusmies saa käyttää työaikaa toimen hoitamiseen kunkin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Luottamusmiehen asema perustuu lakiin ja työehtosopimukseen.

LUOTTAMUSMIEHEN VALINTA

Luottamusmies valitaan työpaikalla järjestettävillä vaaleilla. Samalla valitaan varaluottamusmies ja työpaikan koon mukaisesti myös osastojen luottamusmiehet. Konserniluottamusmiehen valinnasta voidaan sopia paikallisesti konsernin sisällä.

Oikeus asettua luottamusmiesehdokkaaksi ja äänestää vaaleissa on kaikilla työpaikalla toimivaan Teollisuusliiton ammattiosastoon järjestäytyneillä työntekijöillä.

Oikeus vaalien järjestämiseen työpaikalla on ammattiosastolla tai työpaikan ammattiosastoon kuuluvilla työntekijöillä. Vaaliajoista ja -paikoista sovitaan työnantajan kanssa.

Joissain liiton työehtosopimuksissa on määräyksiä, jotka poikkeavat liiton yleisistä luottamusmiesvaaliohjeista. Tarkista vaalia järjestettäessä siis myös sopimusalan työehtosopimus.

Luottamusmiehen toimikausi on kaksi vuotta.

ENTÄ JOS TYÖPAIKALLANI EI OLE LUOTTAMUSMIESTÄ?

Jos työpaikalla ei ole luottamusmiestä, voivat järjestäytyneet työntekijät yhdessä ammattiosastonsa kanssa järjestää vaalit milloin tahansa.

Ohjeet vaalien järjestämiseen saa Teollisuusliiton aluetoimistoista samoin kuin yksityiskohtaiset tiedot luottamusmiehen tehtävistä ja toimikausista.

Teollisuusliitto kouluttaa luottamusmiehet tehtäviinsä. Työnantaja maksaa koulutusajalta palkan.

HUOM!

Metsäteollisuus ry:n ilmoitus lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevan sopimuskauden päättyessä ei vaikuta mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden luottamusmiesvaaleihin. Luottamusmiesten rooli on näillä sopimusaloilla jopa korostuneen tärkeä.

EHDOKKAIDENASETTELU VOIDAAN JÄRJESTÄÄ KIRJALLISESTI

Koronaepidemian aikana luottamusmiesvaalien ehdokkaidenasettelukokous on mahdollista järjestää myös kirjallisesti. Ehdokkaat voivat ilmoittaa halukkuudestaan asettua ehdokkaaksi toimittamalla kirjallisen suostumuksen työpaikalla määriteltyyn postilokeroon määriteltynä aikana. Näin fyysistä kokoontumista ehdokkaidenasetteluun ei tarvitse pitää.

 

Lue lisää ja tulosta tai tilaa Teollisuusliiton luottamusmiesvaalimateriaalia TÄSTÄ.

Ympäristö muuttuu – liitto toimii

Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.

Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.

Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.

Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.

Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.

Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?

Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

MAAILMA: Koronakriisi vahvistaa ammattiliittoja – monessa maassa uusien jäsenten määrä vahvassa nousussa

Koronakriisi on saanut ammattiliitot kasvamaan monessa maassa. Epävarmoina aikoina kaivataan tukea, ja sen tarjoaminen on liittojen perusasia.

KUVA YLLÄ: Korona-epävarmuus saa ihmiset hakemaan turvaa ammattiliitoista. Esimerkiksi Ruotsin IF Metall sai pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä enemmän uusia jäseniä kuin koko tammikuussa. Kuvassa IF Metallin puheenjohtaja Marie Nilsson lehdistötilaisuudessa kesäkuun alussa. KUVA LEHTIKUVA / TT / JONAS EKSTRÖMER

Ruotsissa ammattiliitot saivat 58 000 uutta jäsentä maalis- ja huhtikuussa. Puualoja ja painoja edustava GS-liitto keräsi maaliskuussa 464 uutta jäsentä. Vuoden 2019 maaliskuussa vastaava luku oli 269.

Teollisuuden IF Metall kasvoi pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä 1 350 jäsenellä, kun koko tammikuussa uusia jäseniä tuli 1 308. Liittojen työttömyyskassoihin liittyi koronakevään aikana 175 000 uutta jäsentä.

Ammattiliitot menettivät 245 000 jäsentä Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008. Syy oli pääministeri Reinfeldtin porvarihallituksen, joka ensi töikseen nosti kassojen jäsenmaksua, lyhensi työttömyyskorvauksen kestoa sekä leikkasi rajusti kassojen ja liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta.

Vaikka maksut palautettiin seitsemän vuotta myöhemmin liki aiemmalle tasolle, jäi järjestäytyminen paljon matalammaksi. Nyt suunta saattaa kääntyä.

Porvarihallituksen ideoimat maksukorotukset onnistuivat pudottamaan järjestäytymistä erityisesti työläisammateissa. Ennen muutoksia, vuonna 2006 SAK:ta vastaavan keskusjärjestö LO:n järjestäytymisaste oli 77 prosenttia. Viime vuonna se oli vain 60 prosenttia, toimihenkilöillä yhä 72 prosenttia.

Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme.

Britanniassa hiljakseen kutistuneet ammattiliitot ovat kasvaneet nyt kolme vuotta peräkkäin, yhteensä yli 200 000 ihmisellä. Ahkerimmin mukaan ovat tulleet naiset ja julkisella sektorilla työskentelevät.

Koronakriisin myötä kasvu on kiihtynyt. Julkisen alan Unison-liitto sai 65 000 uutta jäsentä vuodenvaihteen jälkeen. Siitä nettolisäys on 16 000. Selvä piikki näkyi pääministeri Boris Johnsonin kehotettua 10. toukokuuta ihmisiä palaamaan työpaikoilleen.

Moni britti oli huolissaan: onko töihin turvallista mennä? Liittoon liityttiin, koska sen asiantuntemukseen työympäristöasioissa uskotaan. Kenties jopa enemmän kuin Boris Johnsonin.

Britannian keskusjärjestö TUC:n liity liittoon -verkkosivuilla käytiin toukokuussa 500 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin toukokuussa.

Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme. Se on vastapainoa pirstoutuneessa työelämässä lisääntyneelle uskomukselle, että jokainen meistä kamppailee yksin.

Me-kokemuksen myötä ihmiset oivaltavat laajemmin, että työelämässäkin etujen puolustaminen käy yhdessä paremmin. Ja liittyvät ammattiliittoon.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Mitä jos ammattiliittoja ei olisi? Ei kannata kokeilla, näyttävät esimerkit maailmalta

Järjestäytyminen ammattiliittoihin on ihmisoikeus. Suomessa ei kannattaisi kokeilla työelämän ihmisoikeuksien polkemista. Maailmalta on jo riittävästi havaintoja siitä, mitä sellaisesta seuraa.

– On vaikea kuvitella, että työnantaja ihan hyvää hyvyyttään korjaisi räikeät epäoikeudenmukaisuudet tai tekisi turvattomasta työstä turvallista. Kyllä jonkun niitä on vaadittava. Ihmisten on järjestäydyttävä ammattiliittoihin ja puolustettava porukalla oikeuksiaan.

Näin kiteyttää ammattiliittojen olemassaolon oikeutuksen ja tehtävän kansainvälisen toiminnan suunnittelija Tarja Valtonen SASKista. SASK on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Kaikki Teollisuusliiton edeltäjät olivat aikoinaan keskusta perustamassa, ja Teollisuusliitto tukee sitä edelleen. SASK on ”työelämän ihmisoikeusjärjestö”, jolla on meneillään 35 eri hanketta kahdeksassa eri maassa.

Miksi Teollisuusliitto on myös viimeisimmässä liittokokouksessaan päättänyt laittaa yhden prosentin jäsenmaksutuloistaan köyhemmissä maissa taistelevien liittojen tukemiseen? Vastaukset on Valtosen mielestä helppo antaa.

– Ensinnäkin se on reilua. Ihmisoikeudet, kuten järjestäytymisoikeus, lakko-oikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus, kuuluvat aivan kaikille. Toiseksi, työelämän huonoilla käytännöillä on tapana levitä maasta toiseen nopeammin kuin hyvillä. Kolmanneksi, jos työntekijöillä olisi kaikkialla kohtuulliset työolot, ei yrityksillä olisi niin suurta houkutusta siirtää tehtaitaan halvan työvoiman perässä pois Suomesta. Ei olisi enää niin paljon turvasatamia kaikkein törkeimmin käyttäytyville firmoille, Valtonen alleviivaa.

Ay-liike toimii vahtikoirana myös niille suomalaisille yrityksille, jotka yrittävät polkea työntekijöiden oikeuksia muualla.

OIKEUDETTOMIEN TODELLISUUS

– Kävin Malawissa tekstiilitehtaassa etelä-afrikkalaisen liittotoverin kanssa. Kemiallisten värjäysaineiden käry oli niin valtava, että pystyin olemaan siellä vain 15 minuuttia. Silmät vuotivat ja yskitti. Lähdimme sitten yhdessä etelä-afrikkalaisen kaverini kanssa etsimään ulko-ovea, jotta pääsisimme pois. Ei muuten ollut helppo tehtävä.

– Ja ihmiset tekivät työtään lähinnä paljain käsin. Mietin, mitä tämä kaikki vaikuttaa terveyteen.

– Jos työntekijöillä ei ole perusoikeuksia eikä oikeutta neuvotella yhdessä työehdoistaan, jokainen ymmärtää, mitä siitä seuraa. Ylipitkiä päiviä, sairauksia, vammautumisia, kuolemantapauksia.

Valtonen ei usko niitäkään väitteitä, joiden mukaan Bangladeshin hikipajat toimivat naisten tasa-arvon uranuurtajina.

– Tasa-arvon yhtenä mittarina käytetty naisten osallistuminen työelämään ei kerro mitään siitä, miten hyvin tai huonosti ihminen työllään elää. Bangladeshin köyhältä maaseudulta kaupunkiin lähtenyt nuori nainen tekee pitkiä päiviä raskaassa työssä ja lähettää rahaa kotikylään. Olot voivat olla turvattomat. Tuskin siinä jää paljoa aikaa lähteä iltakouluun tai uuden ammatin opiskeluun, Valtonen huomauttaa.

”HE” NÄYTTÄVÄT MALLIA ”MEILLE”

– Potkut uhkaavat koko ajan. Pomo ilkeilee. Olosuhteet ovat sata kertaa vaikeammat kuin meillä. Silti nämä ihmiset uskaltavat toimia ja saavat asioita aikaiseksi, Valtonen kuvailee köyhempien maiden ammattiliittoaktiivien saavutuksia.

Valtonen kertoo, että moni SASKin toiminnassa mukana ollut suomalainen kiteyttää ammattiliittotovereilta oppimansa näin:

– Pitäisikö meidänkin alkaa aktiivisemmin puuttua asioihin, nostaa peffamme penkistä?

Työnantajat lobbauspuuhissa

– Kuka nyt ihmisoikeuksia kehtaisi julkisesti vastustaa? Mutta me tiedämme, että yritysvastuulakia vastaan lobataan kabineteissa ja käytävillä, osa yritysten etujärjestöistä lobbaa, Sonja Finér toteaa.

Finér on Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja. Järjestö tutkii yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia. Viime eduskuntavaalien alla järjestö veti kampanjaa yritysvastuulain saamiseksi Suomeen, kumppaninaan muiden muassa Teollisuusliitto. Laki perustuisi YK:n määritelmiin yritysten niin sanotusta huolellisuusvelvoitteesta. Lain avulla olisi tietyissä tilanteissa mahdollista saattaa Suomessa toimivat yritykset oikeudelliseen vastuuseen arvoketjujensa ihmisoikeusrikkomuksista.

– Poliittisille päättäjille on nyt saatava painetta, jotta laki saadaan säädetyksi ja jotta siitä saadaan kunnianhimoinen.

LAKI LEIMOJA PAREMPI

– On helppo kirjoittaa sinne Code of Conductiin (eettisiin toimintaohjeisiin), että yritys kunnioittaa työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta ja vapaata neuvotteluoikeutta. Mutta harvalla yrityksellä on osaamista tai mahdollisuuksia edistää niitä, esimerkkinä Malesian öljypalmuplantaasit.

– Tutkimallamme tilalla oli RSPO-vastuullisuussertifikaatti, joka edellytti työntekijöille oikeutta järjestäytyä ja neuvotella. Mutta käytännössä ammattiliiton pääsy plantaasille estettiin milloin milläkin tekosyyllä tai oikeusteitse niin, että työnantajan ei tarvinnut tunnustaa ammattiliittoa neuvottelukumppanikseen.

– Plantaasilla oli siirtotyöläisiä Nepalista ja Myanmarista. Kun auditoijat (tarkastajat) kävivät tiloilla, työntekijät eivät pystyneet raportoimaan väärinkäytöksistä, koska heillä ei ollut edes tietoa mitä ammattiliitto mahtaa tarkoittaa.

Finér toteaa, että Neste on ollut nyt mukana korjaamassa kyseisen öljypalmutilan oloja Finnwatchin tutkimusten seurauksena.

Toiminnanjohtaja pitää sertifikaatteja kyllä tarpeellisina työkaluina yrityksille, mutta laki olisi parempi.

– Yritysten intressissä on saada leima tuotteeseensa. Tämän seurauksena sertifiointeja kilpailutetaan eli etsitään se, joka tekee halvimmalla. Valvonnan laatu heikkenee, kriteerejä lievennetään, syntyy porsaanreikiä.

IDEOLOGIA VÄRITTÄÄ KESKUSTELUN

Suomen ajankohtaisessa keskustelussa ammattiyhdistysliikettä mustamaalataan ideologisista syistä.

– Tämähän se aika hassua onkin. Täällä Suomessa ay-liikettä yritetään ajaa aggressiivisesti ja aktiivisesti heikommaksi. Mutta ne suomalaisyritykset, jotka käyttävät alihankkijoita ihmisoikeuksien riskimaista, suhtautuvat ammattiyhdistysliikkeeseen myönteisesti. Ne huomaavat nopeasti, että niissä maissa, joissa ay-liike on heikko, on räikeitä epäkohtia. Ne huomaavat, että olisi paljon helpompaa, jos ay-liike valvoisi oloja suomalaisyritysten puolesta.

– Voisi avartaa maailmankuvaa, jos työnantajat kävisivät katsomassa, millaista meininki on esimerkiksi Intiassa tai Malesiassa. Siellä ei ole vahvaa ay-liikettä.

”JÄRJESTÄKÄÄ, PITÄKÄÄ KONEISTO KUNNOSSA”

– Espanja on karmaiseva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos ay-liike on liian heikko puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja jäädään poliittisten suhdanteiden armoille.

Nykyinen työelämäkonsultti, teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton IndustriAll:in entinen pääsihteeri Jyrki Raina toteaa, että Espanjassa porvarihallitus halusi murskata tes-järjestelmät. Työnantajat saivat runnottua läpi paikallisten sopimusten ensisijaisuuden valtakunnallisiin työehtosopimuksiin nähden.

– Jäljelle ei jäänyt oikeastaan muita rajoja kuin vähimmäispalkan minimi ja työajan maksimi.

Taustasyy on sangen alhainen järjestäytymisaste. Työpaikoilla ammattiliiton edustajien on ollut pakko suostua työehtojen heikennyksiin.

Raina tuntee erittäin hyvin eurooppalaisten työehtosopimusten neuvottelujärjestelmät. Työnantajapuolen missiona on Rainasta aina ollut ammattiyhdistysliikkeen heikentäminen. Mutta nyt globaali yritysmaailma on nähnyt, miten kätevää olisi pyörittää bisnestä ilman kiusallista ay-liikettä.

– Yleiseurooppalainen trendi on nyt siirtää sopimista paikalliselle tasolle, kansalliselle tasolle pitäisi jättää niin vähän kuin mahdollista. Työnantajat puhuvat tietenkin keskenään, he haluavat levittää ”hyviä käytäntöjä”, joita he ovat nähneet Kiinassa ja muissa epädemokraattisissa maissa.

Raina yllyttääkin Teollisuusliittoa jatkamaan järjestämistoimintaa eli suunnitelmallista jäsenhankintaa yhdistettynä aktiivisten ja työntekijöiden luottamusta nauttivien luottamusmiesten verkoston levittämiseen. ”Pitäkää koneisto kunnossa”, Raina tiivistää.

Suomen työmarkkinoiden nykyisessä neuvotteluilmapiirissä Rainaa huolettaa monikin seikka.

– En näe Suomessa sellaista luottamuksen ilmapiiriä, joka vallitsee Ruotsissa tai Tanskassa. Sanoisin, että yrittäjäpuolelta puuttuu ammattitaitoa, varsinkin pienissä yrityksissä. Suuryritysten johdossa voi taas olla talous- ja teknokoneita, jotka eivät ymmärrä henkisestä puolesta ja ihmisten johtamisesta mitään.

Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tulisi Rainan mielestä osoittaa, että ne puolustavat pienipalkkaisimpienkin etuja, ja tasa-arvosta puhuvien liittojen tulisi määrätietoisesti itse nostaa nuoria ja naisia johtopaikoille.

– Tekojen on vastattava sanoja. Muuten ammattiyhdistysliike menettää uskottavuutensa.

”PETTYMYKSEN PURKAMISTA”

– Onhan tämä aika kamalaa, kun työnantajapuolen on toivottava talouden alamäkeä.

Näin ironisoi maan nykyistä työmarkkinailmapiiriä Tapio Bergholm, Itä-Suomen yliopiston dosentti ja ay-liikkeen moneen kertaan luodannut tutkija.

– Työnantajajärjestöt menivät uskomaan omia asiantuntijoitaan, joilla olikin väärä käsitys talouden nopeasta hyytymisestä. EK:n näkökulmasta maassa on vielä vääränlainen hallitus. Työnantajien on nyt kiukuteltava. Niiden mielestä kiky ei ollutkaan tarpeeksi raju, Bergholm kuvailee.

Julkisuus on pääsääntöisesti hyvin toimeentulevien puolella, eli Björn ”Nalle” Wahlroos on miljonäärinä aina viisas. Mutta miten Wahlroosin väite Suomen joutumisesta ”Uruguayn tielle” voidaan ottaa tosissaan?

– Vuonna 1991 Suomi oli Argentiinan tiellä, joten siinä mielessä tämä ei ole mikään suuri innovaatio. Mutta miten suomalaisesta eläketurvasta ja eläkkeistä voidaan löytää syy etelä-amerikkalaisten lihantuottajavaltioiden talousongelmiin, sitä en ymmärrä. Ja kun demonisoidaan ennen kello seitsemää töihin lähteviä ihmisiä, on ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä puolustaa heitä. Ay-liikkeen parhain puoli on se, että se pystyy kokoamaan nämä ihmiset yhteen. Pienillä panoksilla saadaan puheenvuoro suomalaisessa yhteiskunnassa.

Julkisuustaistelussa pitää ay-liikkeen muistaa oma mandaattinsa.

– Ammattiliittojen toimitsijoilla pitää olla kohtuullisen hyvä ymmärrys ajankohtaisen keskustelun teemoista. Pitää olla vähän kuin palokunta, olla niin hyvin valmistautunut, että pystytään nopeasti vastaamaan väitteisiin julkisuudessa.

– Ammattiliiton työntekijöiden pitää tietää, millä palkoilla heidän liittonsa jäsenet tekevät työtä. Pitää tietää, miten sosiaaliturvan muutokset tai veroratkaisut vaikuttavat jäseniin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Valtuusto osoitti suunnan vuodelle 2020: Järjestäytyminen ja osaamisen kasvattaminen kärkiteemoiksi

Teollisuusliiton toiminnan ensi vuoden painopisteet ovat järjestäytyminen, henkilöstön osaamisen kasvattaminen ja työehtosopimuskierroksen onnistunut loppuun saattaminen.

TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019

KUVA YLLÄ: Kuvassa oikealta valtuuston jäsenet Ari Saukkokoski, Tommi Sauvolainen, Heikki Seppälä ja Miia Soininen.

Järjestäytyminen on ammattiliiton peruskivi. Työmarkkinoiden käytettävissä olevien liiton jäsenten määrä on kuitenkin laskenut viime vuosina samalla kun työntekijöiden määrä on vähentynyt useilla sopimusaloilla.

Liiton valtuuston asettamien tavoitteiden mukaan jäsenmäärän kehitys käännetään ensi vuonna kasvu-uralle niin, että seuraavat tavoitteet toteutuvat liittokokouskauden loppuun eli vuoteen 2023 mennessä: 1) Työmarkkinoiden käytössä olevien jäsenten määrää nostetaan kuudella prosentilla vuoden 2019 lopun tasosta, 2) Pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen määrää nostetaan 10 prosentilla vuoden 2018 tasosta, ja 3) Liiton opiskelijajäseneksi saadaan liittymään ainakin joka toinen niistä opiskelijoista, joiden koulutus tähtää liiton sopimusaloille.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

LISÄÄ KONTAKTEJA TYÖPAIKOILLE

Yleisin syy sille, miksi työntekijä ei ole liittynyt ammattiliittoon on se, että kukaan ei ole jäsenyyttä tarjonnut. Siksi Teollisuusliitto lisää henkilökohtaisia kontakteja sopimusaloillaan työskentelevien ihmisten kanssa. Jäseneksi liittyminen ja järjestämistyö otetaan esille aina kun liiton työntekijät vierailevat työpaikoilla, oli kysymys sitten työsuhdeasioiden ratkomisesta tai muista asioista. Työpaikkakäynneissä painotetaan alle 50 hengen yrityksiä. Vierailut toteutetaan yhdessä luottamushenkilöiden ja ammattiosastojen kanssa. Esimerkiksi järjestäminen tulee osaksi kaikkea ammattiosastojen aktiiveille suunnattua koulutusta.

Toinen osa jäsenmäärän kasvattamista on jäsenpidon eli jäsenenä pysymisen halun parantaminen. Kysymys on jäsenten tyytyväisyydestä edunvalvontaan, työsuhdeneuvontaan sekä muihin palveluihin ja etuihin. Välineitä ovat esimerkiksi luottamusmiesten osaamisen ja mielenkiinnon tukeminen laadukkaalla koulutuksella, vertaistukiryhmien perustaminen, järjestämiskampanjoiden jatkaminen, aluefoorumien uudistaminen, onnistumisista viestiminen ja jäsenetujen toteuttaminen niin, että ne ovat monipuolisia ja helppoja käyttää.

Edessä vasemmalta valtuuston jäsenet Atte Kilpinen, Ville Hänninen, Veera Hakanperä ja Erja Haapalainen.

Teollisuusliitto toteuttaa ensimmäisen laajan jäsentutkimuksen vuoden 2020 alkupuolellaussa. Siinä kartoitetaan jäsenten toiveita ja tarpeita ja kysytään esimerkiksi sitä, miksi he ovat liittyneet liittoon ja pitäneet jäsenyydestä kiinni. Tämän rinnalla otetaan yhteyttä liitosta eronneisiin sen selvittämiseksi, mitkä syyt eroamisen ovat aiheuttaneet.

Oppilaitoskampanjointia lisätään. Uusien opiskelijajäsenten lisäksi tavoitteena on saada myös uusia oppilaitostiedottajia. opiskelijajäseniin pidetään yhteyttä opintojen läpi aina valmistumiseen asti, jolloin heille tarjotaan liiton jäsenyyttä, jos he työllistyvät liiton sopimusaloille.

Vuonna 2020 valitaan luottamusmiehet useimmilla Teollisuusliiton sopimusaloilla. Uudet työsuojeluvaltuutetut on valittu tai valitaan kuluvan loppuvuoden aikana. Toiminnan jatkuvuuden ja laadun kannalta on tärkeää, että uudet luottamushenkilöt perehtyvät tehtäväänsä, osallistuvat koulutukseen ja pääsevät mukaan verkostoihin. Uusille työsuojeluvaltuutetuille perustetaan uutena välineenä oma uutiskirje.

TIETO JA OSAAMINEN TOIMINNAN TUEKSI

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä, että Teollisuusliitossa on osaava, motivoitunut ja aikaansaava henkilöstö. Siihen tähdätään asiaosaamisen ja vuorovaikutus- ja viestintätaitojen vahvistamisella. Välineet ovat tiivistetysti osaamisen jakaminen sekä muu, kuten henkilöstön kielitaidon kehittymistä tukeva, koulutus.

Työehtosopimuksen ja neuvottelutoiminnan kehittäminen pysyy ensi vuonna tämän vuoden tavoin liiton toiminnan yhtenä painopisteenä. Kehittämisen kohteita ovat perusteellinen valmistautuminen, jäsenten kuunteleminen, koordinaatio ja yhdessä tekeminen. Neuvottelukierroksen ja paikallisen sopimisen onnistumista tuetaan kestävällä tietopohjalla, jota rakennetaan esimerkiksi kyselyillä sekä palkkatilastojen ja yritysten tilinpäätösten analyyseilla. Liiton verkkosivuille rakennetaan työehtotoimintaa tukeva osa. Alkuvuoden aikana tärkein tavoite on käynnissä olevan tes-neuvottelukierroksen laadukas loppuun saattaminen.

Pääpainopisteiden rinnalla jatketaan liiton muiden toimintojen hiomista edelleen. Näiden joukossa valtuusto korosti erityisesti tiedottamisen kehittämistä.

Puhumassa 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen, taustalla valtuuston puheenjohtajisto Anne Baltzar, Jyrki Levonen, Jarmo Markkanen ja Jouni Larmi.

JÄSENMAKSU ALENEE JÄLLEEN

Jäsenmaksu on ensi vuonna 1,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna. Jäsenmaksu alenee nyt toista vuotta peräkkäin.

Tarkemmin jaoteltuna liiton jäsenmaksu vuonna 2020 on yksi prosentti. Liiton osuus siitä on 0,82 prosenttia ja ammattiosastojen osuus 0,18 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkkatulosta. Finanssivalvonta asetti Teollisuuden työttömyyskassan ensi vuoden jäsenmaksuksi 0,35 prosenttia. Se on 0,1 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna.

Ammattiosastojen jäsenmaksupalautusta ei makseta, jos osasto ei ole hyväksynyt vuoden 2017 ylimääräisen liittokokouksen hyväksymiä ammattiosaston mallisääntöjä ja rekisteröinyt niitä Patentti- ja rekisterihallitukseen tai ammattiosasto ei ole toimittanut ilman hyväksyttävää syytä toimihenkilöilmoitusta 28.2.2020 mennessä.

Liiton varsinaisen toiminnan kulujäämän arvioidaan  ensi vuoden talousarviossa olevan 43 miljoonaa euroa, mikä on vajaa miljoona euroa enemmän kuin tänä vuonna. Kun varsinaisen toiminnan kuluista vähennetään arvioidut jäsenmaksutuotot, jää sijoitustoiminnan tuotoilla katettavaksi 10,3 miljoonan euron osuus. Tilikauden ylijäämäksi arvioidaan muodostuvan noin 4,7 miljoonaa euroa kaikki kulu- ja tuloerät, kuten sijoitustoiminnan oletetut tuotot, huomioon ottaen.

 

NILOSAARI TOISEKSI VARAPUHEENJOHTAJAKSI

Jari Nilosaari ja Ulla Hopponen.

Valtuusto päätti, että Teollisuusliitossa on kaksi varapuheenjohtajaa aikaisemman kolmen sijaan. Toisena varapuheenjohtajana toimii Jari Nilosaari. Puheenjohtajien lisäksi liiton johtoryhmässä toimii talouspäällikkö Ulla Hopponen. Järjestely tehtiin aikaisemman toisen varapuheenjohtajan Heli Puuran siirryttyä viime syyskuussa SAK:n palvelukseen.

 

52 ESITYSTÄ

Valtuusto sai käsiteltäväkseen 52 esitystä 25 ammattiosastolta. Seuraavat poiminnat kuvaavat esitysten laajaa kirjoa.

Helsingin metallityöväen, Varkauden Metallityöväen ja Strömbergin tehtaan työntekijöiden ammattiosasto esittivät, että Teollisuusliitto joko yksin tai yhdessä SAK:n kanssa selvittää, miten työnantajien harjoittamaa työntekijöiden työehtosopimusten vaihtoa toiseen, eli työehtosopimusshoppailua, voidaan rajoittaa. Selvityksen pohjalta pitäisi osastojen esityksen mukaan vaatia muutoksia työehtosopimuslakiin. Valtuusto päätti, että Teollisuusliitto käynnistää SAK:n kanssa selvitystyön. Selvityksen valmistumisen jälkeen vaikutetaan siihen, että työehtosopimuslaki muutetaan työntekijän kannalta oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi puuttumatta työnantajan järjestäytymisvapauteen.

Samaiset ammattiosastot esittivät valtuustolle, että liitto selvittää, mitä muutoksia palkkaturvalakiin pitäisi tehdä, jotta työntekijä saisi nykyistä nopeammin palkkaturvapäätöksen ja maksun. Valtuusto tunnisti ongelman. Palkkaturvahakemusten arvioitu käsittelyaika on keskimäärin kuusi kuukautta. Teollisuusliitto aikoo vaikuttaa suoraan ja SAK:n kautta siihen, että palkkaturvajärjestelmä kehitetään nykyistä toimivammaksi.

Eturivissä vasemmalta Harri Valkonen, Timo Viitanen ja Kai Hyrynkangas.

Teollisuusliiton Haapaveden ammattiosasto esitti, että pääluottamusmiehille valittaisiin kaksi varahenkilöä. Valtuusto totesi, että liiton luottamusmiesvaaliohjeiden mukaan pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle valitaan vähintään yksi varahenkilö. Sitä useampia varahenkilöitä voidaan valita, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa. Liitto kehottaa käymään työpaikoilla keskusteluja varapääluottamusmiesten määrän kasvattamisesta.

Linnavuoren metallityöväen ammattiosasto esitti, että Murikan koulutustarjontaan lisättäisiin kurssi väittelytaitojen kehittämisestä. Valtuuston vastauksen mukaan argumentoinnin kehittäminen ilman sisältöön kytkeytyvää osaamista ei yksin riitä kurssin aiheeksi. Väittelytaidon kehittäminen on sen takia kytketty osaksi puhe- ja kirjallisen viestinnän opetusta. Lisäksi Murikka tarjoaa neuvottelutaidon opetusta erillisenä ja muihin kursseihin sisältyvänä koulutuksena.

Jyväskylän Kirjatyöntekijäin Yhdistys esitti valtuustolle, että liiton teollisuuspoliittisesta ohjelmasta poistetaan maininta ydinvoimasta sähköntuotannon välineenä. Valtuuston mukaan tuontisähköstä riippuvaisen Suomen on panostettava entistä voimakkaammin energiaomavaraisuuteen. Lisäksi teollisuuden sähkön hinta on pidettävä kilpailukykyisenä. Energiaa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän, ja Suomeen tarvitaan monipuolinen energiantuotantopaletti. Se tarkoittaa valtuuston mukaan sitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan ja sähkön saatavuuden kannalta on perusteltua tuottaa sähköä myös ydinvoimalla ja suhtautua myönteisesti mahdollisiin uusiin ydinvoimalupahakemuksiin.

Vastaukset esityksiin toimitetaan kaikille niitä tehneille ammattiosastoille.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Valtuusto tiukkana yleiskeskustelussaan – ”Nyt tuntuu, ettei kapitalistille enää riitä mikään”

Teollisuusliiton valtuusto otti yleiskeskustelussaan tiukasti kantaa työn halpuutusta ja hävyttömien kiky-tuntien jatkamista vastaan. Keskustelussa vaadittiin työnantajia palauttamaan työntekijöille kiky-sopimuksen vastaisesti omiin taskuihinsa, ei investointeihin, pistämänsä miljardit.

TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019

– Kuitit pöytään!

Jouni Lämpsä (teknologiasektori, Oulun alue) ehdotti, että Teollisuusliitto yrittäisi saada maahan uuden lain. Laki pakottaisi työnantajat palauttamaan työntekijöille ne rahat, jotka työnantaja otti väärin perustein itselleen, ja ihan kuittien mukaan laskien. Kiky-sopimuksen mukaanhan työnantajien piti laittaa lisää rahaa investointeihin ja esimerkiksi koulutukseen. Mutta rahat näyttävät menneen osinkoihin eli omistajien taskuihin.

Jouni Lämpsä

Lämpsä vaati myös kiky-sopimuksesta johtuvien sosiaaliturvamaksujen siirron perumista eli työnantajien maksuvelvollisuus pitäisi nostaa vanhalle tasolleen suhteessa työntekijöihin.

Kimmo Sandelin (erityisalojen sektori, Keski-Suomi) komppasi Lämpsää ja vaati, että liitto omassa tiedotuksessaan viestittäisi avoimemmin sosiaaliturvamaksujen siirrosta.

Viranomaistietoihin perustuvat laskelmathan osoittavat, että vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poisto, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille merkitsee ensi vuonna jo yli 4 miljardin euron tulonsiirtoja vuodessa työnantajille. STTK:n pääekonomisti on puolestaan todennut, että yritykset ovat 2010-luvulla hyötyneet erilaisesta tuesta yhteensä 22 miljardia euroa.

Kuittien vaatiminen pöytään kelpasi Kari Purmoselle (tekno, Helsinki-Uusimaa). Purmonen kehotti liittoa myös uudestaan tutkimaan liiton oman sairauskassan perustamista. Purmosesta tämä toimisi hyvänä etuna ja houkuttimena liittyä liittoon, kun työt aina vain pätkittyvät ja työsuhteet lyhenevät murentaen työsuhteeseen liitettyä sosiaaliturvaa.

Kari Purmonen

Nina Päivärinta (puutuotesektori, Häme) painotti korkean järjestäytymisasteen merkitystä liiton vaikutusvallan takeena. Hän toivoi liitolta ”ärhäkkyyttä ja näkyvyyttä”.

Jäsenmäärän laskusta huolestuneisiin ilmoittautui Satu Heijarikin (tekno, Varsinais-Suomi). Yhtenä lääkkeenä Heijari piti opiskelijajäsenten jäsenyyden jouhevampaa jatkamista, kun opiskelija siirtyy työelämään. Hän painotti, että kaikille luottamusmiehille pitää koulutuksissa painottaa järjestämisen merkitystä.

Satu Heijari

– Nykyiset työmarkkinahäiriöt ovat työnantajapuolella olevien tietoinen valinta, he haluavat hyökätä koko suomalaista sopimusyhteiskuntaa vastaan. Puhuttiin investoinneista ja digiloikasta, nähtiin kuitenkin vain rahojen loikka osakkeenomistajien taskuihin, arvioi Jouni Jussinniemi (tekno, Oulu).

Jouni Jussinniemi

TALKOOTUNNIT POIS, PALKALLA ELETTÄVÄ

Kiky toistui puheesta toiseen – samoin jämäkät lauseet siitä, että kiky on saatava pois eikä siinä asiassa periksi anneta. ”Kiky tuli, kiky meni”, tiivisti Anne-Mari Toikka (tekno, Varsinais-Suomi). Palkankorotusten on oltava sellaisia, että työntekijä tulee palkallansa toimeen.

– Nyt tuntuu, ettei kapitalistille enää riitä mikään. Pirkanmaalainen työntekijä voi joutua tukeutumaan yhteiskunnan apuun. Eikö sinua hävetä Minna Helle? Teollisuusliiton on nyt pysyttävä kovana. Sopimukset on saatava sellaisiksi, että työllä tulee toimeen, Markus Haataja (tekno, Pirkanmaa) vaati.

– Media suoltaa nyt uutisia työmarkkinoista ja työehtoshoppailusta. Mutta meidän työpaikallamme palkkojen polkeminen onnistui ihan ilman shoppailua, Susanna Kiukainen (tekno, Varsinais-Suomi) kertoi.

Susanna Kiukainen

– Palkansaajan ostovoiman on noustava oikeasti. Tuhannet vuorotyötä tekevät odottavat, että nyt korjataan olemattomat korvaukset esimerkiksi yövuoroista, muistutti Tommi Sauvolainen (tekno, Lappi).

– Nyt konkretisoituu iso osa lupauksista, jotka linjattiin Teollisuusliiton syntyessä. Me olemme sopimusten teon jälkeen entistä vahvempia. Kaikki sopimusalat on saatava kunnialla maaliin, Janne Vainio (tekno, Satakunta) kaavaili.

Janne Vainio

– Kentän viesti on vahva. Kiky on kuopattava lopullisesti, Ari Rintala (tekno, Vaasa) totesi.

Daniel Hannus (tekno, Uusimaa) kuvasi, että työnantajapuoli tarjoaa vain lisää talkootunteja ja palkanalennuksia. Työnantajapuolen vaatimusten takana on heikennyksiäkin suurempia tavoitteita.

– Nyt näyttää selvältä, että EK ja työnantajapuoli haluavat murskata ay-liikkeen. Kehotan kaikkia ottamaan tämän uhan vakavasti. Meillä ei ole varaa hävitä tätä taistelua.

– Lakko on kallis, mutta työsulku ei maksa mitään. En oikein ymmärrä tuota logiikkaa, valotti puolestaan työnantajapuolen vajavaista järjenjuoksua Sami Tuominen (tekno, Keski-Suomi).

Ari Kuntun (tekno, Kaakkois-Suomi) mukaan lakkovaroitus oli ”ainoa oikea toimi tässä vaiheessa”. Raimo Kantonen (tekno, Uusimaa) kertoi kentän terveisinä tämän: ”Periksi ei saa antaa.” Päivärinta painotti, että kiky on saatava pois kaikista sopimuksista. Anna Andersson (kemian sektori, Helsinki) kuvasi työntekijöiden taisteluvalmiutta näin: ”Meitä ei pelotella, ja tämä katsotaan loppuun asti!” Tapio Ruostetoja (tekno, Vaasa) kuvasi tilannetta nyt ”valoisammaksi”. Viime kerralla oltiin ”selkä seinää” vasten. Nyt on annettava meidän neuvottelijoillemme tuki, johon nojata, Ruostetoja sanoi.

Nina Päivärinta

LISÄÄ JÄSENIÄ, ENTÄ TYÖNTEKIJÖITÄ?

Reija Mettovaara (tekno, Uusimaa) kiitteli ironisesti työnantajia osallistumisesta Teollisuusliiton jäsenhankintakampanjaan. Nyt työehtosopimukset todellakin kiinnostavat! Tapahtumien pyörteessä ei Mettovaaran mielestä kuitenkaan saataisi unohtaa meneillään olevia työsuojeluvaaleja. Hänestä valtuutetuiksi ei saa nostaa ytk:laisia. Myös Vainio ja Kantonen kertoivat, että lisää jäseniä on liittynyt Teollisuusliittoon.

Useampi puhuja oli huolissaan siitä, miten liiton sopimusaloille ylipäänsä saadaan uusia työntekijöitä. Tuominen jatkoi työnantajapuolen epäloogisten toimien luotaamista. Huudetaan työvoimapulaa, mutta samalla pistetään päälle työsulku. Kuka ammattiaan valitseva lähtisi nyt työsulun vaivaamalle alalle, Tuominen ihmetteli. Sandelin totesi, että ”jotain tarvitsisi keksiä”, jotta liiton sopimusalat houkuttelisivat.

”JÄRJETÖN” TYÖNANTAJAPUOLI

– Koko syksy on neuvoteltu. Mutta työnantajapuolella oli niin järjettömiä ehdotuksia, että ensiksi neuvoteltiin, jotta päästäisiin neuvottelemaan, kuvasi Arto Liikanen (tekno, Keski-Suomi).

Arto Liikanen

Kimmo Sandelin puolestaan kertoi, että vastapuoli on useaan kertaan perunut jo sovitut neuvotteluajat ja todennut odottavansa Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton sopimuksen solmimista.

– Pitäisikö käskeä Teknologiateollisuus ry myös sinne meidän pöytäämme? Voisimmeko me sitten neuvotella, Sandelin kuvaa tilannetta, kun työnantajapuoli väittää luopuneensa keskitetystä ratkaisusta, vaikka se ei ole totta.

– Jos yhdellä alalla menee läpi jotain, menee se läpi muillakin, uumoili Antti Maijala (tekno, Pirkanmaa) työnantajapuolen koordinoinnin lopullisia tarkoitusperiä.

NEUVOTTELUIHIN AVOIMUUTTA

Maijala ei ollut ainoa, joka vaatii suurempaa avoimuutta ja selkeämpää tiedotusta Teollisuusliitolta luottamusmiehille ja jäsenistölle neuvottelujen kulusta. Näiden vaatimusten ytimessä oli se, että liiton jäsenten taistelutahto kasvaa, kun heillä on oikeaa tietoa.

Samuli Hakkarainen (tekno, Savo-Karjala) toivoi, että työtaistelutoimen alla lähetettyihin tekstareihin mahdutettaisiin myös muutama pääpointti taistelun syistä. Lisää avoimuutta vaativat myös Tarmo Lukkarinen (tekno, Keski-Suomi), Juhani Jara (kemia, Pirkanmaa), Tommi Suvela (tekno, Pirkanmaa), Jorma Larmi (puutuote, Pirkanmaa) ja Sandelin.

Lasse Vertanen (erityisalat, Vaasa) muistutti, että monille liiton jäsenille painetun tekstin lukeminen on vaikeaa ellei toisinaan jopa vastentahtoista.

– Mitä voisimme tehdä toisin, jotta tieto menisi jäsenille perille? Voisimmeko turvautua helposti jaettavaan kuvaan ja ääneen, tehdä vaikka podcastejä? Miten olisi podcasti ”Teollisuusliiton totuus minuutissa”, kuulutti Vertanen apukeinoja tiedotussotaan työnantajia vastaan.

KAPITALISMI ON RIKKI

Petri Partanen allekirjoitti puheenvuorossaan täysin viime aikojen uutiset siitä, että kapitalismi on rikki. Eriarvoisuus kasvaa ja populistit hyötyvät.

Nykykapitalismin kasvot näkyvät myös YK:n kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa. Partanen muistutti, että aiemmin kolmikantaisesti toimineessa ILO:ssa työnantajapuoli haluaisi nyt poistaa heikoimman osapuolen eli työntekijöiden tärkeimmän ihmisoikeuden, lakko-oikeuden.

EK tavoittelee nyt Suomessa heikennyksiä samanlaisessa työnantajien maailmanlaajuisessa rintamassa.

– Mutta EK ei tajua, miten vahvoja me olemme yhdessä. Pienetkin liitot ovat sen osoittaneet, Partanen alleviivasi joukkovoiman tehoa.

Jäsenkadon patoamiseksi Partanen ehdotti sitä, että liitto nostaisi esiin nuorille tärkeitä asioita. Liiton pitäisi siis puhua eettisestä kuluttamisesta, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Hän ehdotti, että Teollisuusliitto järjestäisi esimerkiksi Finnwatchin ja SASKin kanssa yhdessä tilaisuuksia näistä teemoista.

– Mutta puhuisimme niistä ay-liikkeen kantilta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

Pääluottamusmiesten ajankohtaispäivä Vantaalla: Neuvottelukierroksen ratkaisu omissa käsissä

Työnantajat ovat vakuuttaneet, että keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aika on ohi. Silti he ovat tuoneet käynnissä olevalla työehtosopimuskierroksella eri neuvottelupöytiin samoja esityksiä.

HELSINKI–UUSIMAA PÄÄLUOTTAMUSMIESTEN AJANKOHTAISPÄIVÄ, VANTAA 15.11.2019

– Työnantajien esitykset toistuvat eri neuvottelupöydissä samanlaisina milteipä kirjoitusvirheitä myöten. Kattaus ei kuitenkaan ole kaikissa pöydissä täsmälleen sama, vaan vaihtelua on, mutta kokonaisuus on yhtenäinen ja koordinoidusti ohjattu.

– Tämä on ollut nyt selvästi nähtävissä, kun liitollamme on hoidettavanaan 33 työehtosopimusta, joista parhaillaan neuvotteluja käydään noin 20:sta, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi perjantaina 15.11. Teollisuusliiton Helsingin ja Uudenmaan alueen pääluottamusmiesten ajankohtaispäivillä Vantaalla.

Liiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoi työehtosopimusneuvottelujen tilanteesta.

Esimerkkejä työnantajien esityksistä ovat jäsenmaksuperinnän lakkauttaminen, työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittaminen ja työehtojen heikentäminen. Niiden lisäksi käynnissä olevalla kierroksella kummittelevat kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 ylimääräistä palkatonta työtuntia.

– Asetelma on siinä mielessä normaali, että työnantajat esittävät heikennyksiä. Tietyt teemat ovat kuitenkin nousseet tällä kierroksella korostuneesti esiin. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että työnantajien esitykset ovat vasta esityksiä. Sopimuksia syntyy vasta sitten, kun me voimme ne sisällöltään hyväksyä. Siihen meillä on omat ajatukset ja tavoitteet.

JÄRJESTÄYTYMISESTÄ HUOLEHDITTAVA

Teollisuusliitto on jo aikaisemmin ilmoittanut, että talkootyön aika on ohi eli kiky-tunnit siirtyvät historiaan. Toisaalta Teollisuusliitto on katkaissut kemian sektorin työehtosopimusneuvottelut. Työnantajille on ilmoitettu selvästi, että neuvottelupöytään ei palata ennen kuin työnantaja on vetänyt esityksensä jäsenmaksuperinnän lakkauttamisesta pois.

– Näyttää siltä, että työnantajilla ei ole ollut neuvottelupainetta. Sitä olemme tässä vaiheessa kasvattaneet julistamalla ylityökiellon viidelle sopimusalallamme. Toivottavasti se riittäisi neuvottelujen vauhdittamiseksi, Aalto sanoi.

– Samalla kaiken taustalla on tärkeä muistaa, että neuvotteluvoimamme ja työehtosopimusten yleissitovuus nojaavat työntekijöiden järjestäytymiseen. Meidän on tehtävä jatkuvasti töitä sen eteen, että työntekijät liittyvät liittoon ja pysyvät sen jäseninä.

ENNEN KUULUMATONTA

Porvoossa toimivan Borealis Polymersin pääluottamusmies Elof Juselius, Hangossa sijaitsevan Helkama Bican pääluottamusmies Tanja Nuutinen ja Caverionin valtakunnallinen pääluottamusmies Juha Kapiainen suhtautuvat tuomitsevasti työnantajien neuvotteluesityksiin.

– Työnantajien esitykset ovat törkeitä. Tuntuu, että heillä ei ole halua tehdä sopimuksia, Juselius arvioi.

– Työnantajien avaukset ovat ennen kuulumattomia. Linja on puristava ja kiristävä. Heidän taktiikkanaan on pyrkimys ajaa heikennyksiä läpi aluksi jossain neuvottelupöydässä, minkä pohjalta he ryhtyisivät levittämään niitä muihin sopimuksiin, Kapiainen sanoo.

Helkama Bican pääluottamusmies Tanja Nuutinen.

– Arvostus työntekijöitä kohtaan on alentunut. Työntekijät nähdään pelkkänä resurssina, jota tarvitaan tehokkuuden toteuttamiseen. Säästöjä haetaan. Muuta arvoa työntekijällä ei juuri nähdä, Nuutinen toteaa.

AIKA HAVAHTUA

Pääluottamusmieskolmikolle työnantajien esitykset eivät kelpaa.

– Kentällä ollaan huolestuneita siitä, mihin tämä oikein johtaa. Työnantajien esitykset ovat sellaisia, että niitä ei voida hyväksyä. Pitääkö oikeasti käydä työtaistelujen kautta, että neuvotteluihin saadaan vauhtia ja ohjattua ne järkevälle uralle, Juselius pohtii.

– Jos sille tielle jouduttaisiin, niin minusta tilanne pitää hoitaa niin, että siinä realisoituu Teollisuusliiton voima laajasti, Kapiainen linjaa.

Caverionin valtakunnallinen pääluottamusmies Juha Kapiainen.

– Meillä on otettu ylityökielto tosissaan. On muistutettu toisia ja puhuttu keskenään esimerkiksi, että oletteko huomanneet, että ylityökielto jatkuu. Kiky on yksinään sellainen peikko, että sen poistamisesta kaikki ovat yhtä mieltä, Nuutinen kertoo.

Kolmikko on samaa mieltä järjestäytymisen tärkeydestä työntekijöiden etujen ajamisen perustana.

– Kaikki eivät välttämättä ajattele, mitä kaikkea jäsenyys tuo mukanaan. Se on paitsi henkilökohtaisia etuja myös tae sille, että työntekijöillä on ääni ja vipuvarsi työehtojen määrittelemisessä ja työelämän kehittämisessä myös tulevaisuudessa, Nuutinen tiivistää.

Borealis Polymersin pääluottamusmies Elof Juselius.

– Toivottavasti ihmiset havahtuvat ja liittyvät tai palaavat liiton jäseniksi. Havahduttamisen pitäisi nyt olla helppoa. Tosiasioiden selittäminen riittää, Juselius sanoo.

– Järjestäytymisen edistämiselle on suuri tarve. Isännän kämmenelle ei pidä jäädä, Kapiainen päättää.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA