Koulutus kannattaa

Suomen 15–29-vuotiaista nuorista noin 60 000 on vailla koulutusta ja työtä. Pelkän peruskoulutuksen varaan jäävä ihminen aiheuttaa elämänsä aikana julkiselle taloudelle keskimäärin 370 000 euron menetyksen koulutukseen saaneeseen ihmiseen verrattuna.

Edellä kuvattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tehty laskelma on pitkän tarkasteluaikavälin ja asetelmassa vaikuttavien erinäisten ja osin ennustamattomienkin muuttujien takia nähtävä suuntaa antavaksi. Samalla se kuitenkin on oikeansuuntainen aina siihen mittaan asti, että se kannattaa ottaa vakavasti.

Koko 60 000 kouluttamattoman henkilön joukkoon suhteutettuna laskelma nimittäin tarkoittaa sitä, että valtion talouden kestävyysvaje tulisi jotakuinkin hoidettua, jos puoletkin näistä ihmisistä vain saisi koulutuksen ja pääsisi töihin. Vaikuttavimmat mekanismit ovat työttömyyden alentuminen ja työllisyysasteen kohoaminen. Niistä seuraavan valtion talouden vahvistumisen rinnalla voitaisiin todennäköisesti helpottaa myös eri tuotannonaloja vaivaavaa työvoimapulaa, kun työmarkkinoiden käytettävissä olisi nykyistä enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä.

Edellä oleva kuulostaa miltei jopa liian yksinkertaiselta yhteiskuntapolitiikalta, mutta kysymys on mahdollisuudesta, jota ei pidä jättää käyttämättä. Vähintä mitä voidaan tehdä, on kehittää koulutusjärjestelmä sellaiseksi, että pullonkauloja ei sen sisälle tai takia pääse syntymään. Tavoitteeksi pitää asettaa katkeamaton opintie peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen kohti työelämää. Aikuiskoulutuksen tehtävänä puolestaan on antaa eväät ammattitaidon kehittämiselle, sujuvalle ammatista toiseen siirtymiselle ja mahdollisten työttömyysjaksojen ylittämiselle. Kun nämä elementit on saatu toimimaan, ei kaikki valtakunnassa silloinkaan vielä ole hyvin, mutta askel parempaan on otettu. Julkinen rahoitus raksuttaa investointina tulevaisuuteen, jolloin tarve sen vaihtoehdolle eli passiivisten tukien maksamiselle vähentyy.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota ihmisille heidät yksilöinä huomioon ottavia mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Yksilöiden vastuulla puolestaan on käyttää tarjotut mahdollisuudet hyödykseen. Tarttua koulutus- ja työtilaisuuksiin ja siten osallistua yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Yhtälön tulos on hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ja köyhyyden ennalta ehkäiseminen.

Koulutuksella oletettavasti saavutettavissa olevia makrotason hyötyjä tavoiteltaessa on tarpeen pitää mielessä, että asian ytimessä on aina ihminen. Tietämyksen, ymmärryksen ja osaamisen kasvattaminen ja syventäminen tarkoittaa tyypillisesti vanhoihin rajoihin törmäämistä ennen kuin ne voidaan ylittää. Oivaltamisen ilo on hieno ja motivoiva kokemus, mutta usein hermojakin koettelevan työn takana. Se on hyvä muistaa myös koulutusjärjestelmiä kehitettäessä.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja